paistia ja mansikoita. Iltapäivällä Winter oli Mathiesenin vieraana, joi

grogia, söi luumuja ja imi rintasokeria. Mathiesenin asuinkumppani tuomari Krogerus oli vuoteenomana. Raatihuoneen pelituntia ei unohdettu.

Sitten ajettiin klo 5 Kaivohuoneelle mukana Joh. Fredrik Sticheus. Eversti-luutnantti Johan Fredrik Aminoff oli isäntänä ja tarjosi virvokkeita.

Sitten tanssittiin samoja tansseja kuin edellisenä päivänäkin. Satoi kaata-malla herrojen ajaessa takaisin kaupunkiin professori Hvasserin luokse iltaa päättämään.³⁵

Koko seuraavan yön satoi ja ukkosti, mutta klo sunnuntai-aamuna kylpyvieraat olivat jo Kaivohuoneella. Uusia vedenjuojia oli Berndt Federley sekä Kristian Avellan rouvineen ja kälyilleen. He olivat

viikkoa

aikaisemmin lähteneet

Turusta

ja käyneet Huittisissa ja

Koke-mäellä

sukulaisia

^ja tuttavia tervehtimässä. Aamusaarna oli Winterin mielestä liian pitkä tällä kertaa. Senjälkeen koottiin kolehti kaupungin köyhille å 24 kili. hengeltä. Laamanni Nils Bonsdorff oli lopettanut terveys-veden juonnin ja piti nyt jäähyväispuheenkoko seurapiirille kiittäen haus-koista päivistä. Winter lähti seremonian jälkeen ajelulleluutnantti A. Jerl-strömin uudelleen rakentamaan Lahden kartanoon, jonka lähellä por-mestari Norrmenin perillisillä oli maapaikka. Sieltä palattuaan Winter rupesi kneippaamaan suolaisessa merivedessä, hiekkapohja oli tasainen

kahlata

^ja vesi oli lämmintä. Sitten kertojamme palasi Kaivohuoneelle

juomaan kahvia ja lähti kaupunkiin klo 11. Winter mainitsee lähdeveden juonninmaksaneen 2 riksiä jakarlsbadinveden 3 riksiä. Lisäksi oli laitos-maksu 1 riksiä, vedenjakajalle 32 killinkiä sekä maksu köyhille ja maksu

lääkärille

erikseen. Kaupunkiin palattuaan ^ja aterioituaan Winter tapasi euralaisen talonpojan, jolta sai ostaa 2 Eurajoen helmeä ^å 1 riksi. Sitten hän

kävi

valtioneuvos Johan Fredrik Sticheuksen kanssa neiti von Bons-dorffin

luona

^ja lähti klo 5 Kaivohuoneelle viettämään Reinholdin päivää

apukamreeri Agricolan ja maisteri Enebergin tarjotessa siellä huonoa punssia, luumuja ja piparkakkuja. Ilta-aterialta saattoivat Winter ja edellämainitut herrat neidit Piperin ja Furuhjelmin kotiin jakovaonnista kreivitär ^Piperiä herrat ilahuttivat serenaadilla.

Maanantaina heinäk. 17 p. Winter oli aamulla huonovointinen ^ja laamanni

Nils

Bonsdorffilla oli ollut kova suonenveto ^yöllä. Hän lähtikin omilla hevosilla ajaen Turkuun klo 6 aamulla, jolloin Winter yritti Kaivo-huoneelleviipyen siellä klo 10:een. Aamukahvin kera tarjottiin vehnäsiä.

Mitaulainen kaivertaja kiillotti Winterin sinetin 2:sta ruplasta. Ateriaan kuului tänä aamuna tillilihaa, saagoliemi, pinaattiputinki, vasikanpaisti, kahvia ja 1 pullo portviiniä. Pormestari Grönholm koetti houkutella

Winteriä

^jäämään Raumalle vielä seuraavaksi päiväksi, koska silloin vietettiin juhlallisesti Fredrikin päivää. Jo aamulla varhain "Kokemäen Avellanin” sepittämä runo luettaisiin arvon seurassa, johonkuului profes-sori Israel Hvasser, maaherra Sam. Fredrik von Born ja edellä mainittu everstiluutnantti Aminoff sekä hovioikeuden presidentit Rotkirch ja von Willebrand, kemian professori Pietari Adolf v. Bonsdorff y.m. Winter ei

kuitenkaan

poikennut matkasuunnitelmastaan, vaan hän lähti Turkua kohden vielä samana iltana.³⁶

Vuosi 1826 oli Rauman kylpylaitoksen

maineen

^{huippu. Niinpä} heinäk. 16 ^p. oli suuret kahvikutsut Kaivohuoneella klo 3 iltapäivällä, ehkäpä kylpylaitoksen toimeenpanemina. Silloin nähtiin koolla Rauman seurapiirien parhaimmisto ja osa kylpyvieraista. Siellä oli Rauman

kirkko-herra

rovasti Erik Levän, hänen puolisonsa Hedvig Åberg, heidän poikansa

maisteri

Erik Johan Levän ja tytär Hedvig Levän, majuri C. G. Schiitzer-crantz, Käkelän rouva Anna Katariina Mandelin tyttärineen, postimestari

Petter

Malcke jaapteekkari Carl Fredrik Hellstenrouvineen,

presidentin-rouva AugustaAminoff-Rotkirch tyttärineen, vapaaherratar Anna Marga-reta ^{Boije af Gennäs} o.s. Montgomerie, majurinleskiKristiina Sofia Maria

von Engelbrechten-Aminoff tyttärineen, kapteeni Urban Adolf Hjul-hammar ja hänen puolisonsa

Kristiina

Charlotta

Aminoff-HJulhammar

sekä tytär Sofia Loviisa Hjulhammar, myös Raumalla asuva kapteenm-rouva Lisette Ulrique Blåfield-Rosenlew ja hänen tyttärensä Katariina

Sofia Rosenlew, ^josta seuraavana vuonna tuli raatimiehenrouva Hansson sekä

raatimies

^{Josef Hansson 2} tyttärineen olivat läsnä, samoin tuilin-hoitaja Sam. Söderman rouvineen, raatimies Petter Cederstein 3 tyttäri-neen,kauppias JonatanBergström rouvineen, ₃ tyttärineen ja2 poikineen, raatimies Adam Paqvalin, lääninviskaali Henrik Gudmund Reinholm rouvineen, kauppias Carl

Fredrik

^Oxell rouvineen, Regina Paqvalen, kauppiaanrouva Katariina Reilander jakandidaatti Gustaf Wilhelm Homen Eurasta ^y.m.37

Turun palo seuraavana kesänä tuhosi sen ^viihtyisän seuraelämän, jostaRaumakin oli saanut kesäisin osansa, monien perheiden menetettyä kotinsa ja omaisuutensa ja virkamiehistön muuttaessa ^yhä lukuisammin Helsinkiin, johon yliopistokin siirrettiin ja jossa 1830-luvulta lähtien Ullanlinnanterveyslähde ja kylpylaitos tulivatsuureen suosioon. läkkäisiin kylpyvieraisiin ei terveysvesikään lopulta tehonnut. Niinpä kirjoitti

presi-dentti Rotkirch von Kothenille heinäk. 12 p. 1827, ettei hän enää usko vesi-hoitoon ja Henrietta Aminoff oli kirjeessään valittanut, että Raumalla oli kesällä 1827 kylpyvieraita vain n. 30 henkeä. Everstiluutnantti Gösta (Gustaf) Ehrnrooth m.m. oli ollut aivan ilman seuraa,kunnes todel-linen

valtioneuvos

Jakob Wilhelm Hisinger oli saapunut Raumalle. Tou-kok. 9 p. 1830 presidentti Rotkirch ilmoitti Vaasasta Gustaf ^vonKothenille, ettei hän enää ^aijo mennä Raumalle vettä juomaan, vaikka

”Ukot”

^sitä kovasti tyrkyttävät, varsinkin karlsbadinveden juontia.³⁸ Kun Turun katedraalikoulu oli ^vv. 1827—1830Raumalla, ^pidätti se seikka osan kylpy-vieraitakin uskollisina Rauman kylpylaitokselle, mutta 1830-luvun lopulla kylpylaitos jäi yhä enemmän ^syrjään. Tämä näkyy kylpytilastostakin.

V. 1830 otettiinkylpyjä 620

„ 1831 ^{„ „} 464

„ 1832 ^{„ „} 291

V. 1833 otettiin kylpyjä 345

„ 1834 „ „ 222

„ 1835 „ „ 388

„ 1836 ^{„ „} 311

„ 1837 ^„ „ 231

~ 1838 ^{„ „} 254

Rauman kylpylaitoksen luoja ja tuki, arkkiaatteri Gabriel von Bons-dorff kuoli koleraan marrask. 22 p. 1831. Seuraavan vuoden kylpytilaston romahdusmainen

aleneminen

^saa selityksensä tästä.³⁹ Karlsbadinveden juontiakin jatkettiin kuitenkin senjäikeenkin Raumalla. Kylpylän inten-denttinä oli sen loistoajankauppias Josef Hansson. Hänen kuoltuaanv. 1838 kylpylaitosta johti apteekkari Carl Fredrik Hellsten ja sitten kauppias Anders Erik Lönnroth. V. 1842 Gabriel von Bonsdorffin leski, rouva Anna Adolfiina _vonBonsdorff _o.s. Busch ehdotti kylpylaitoksen myymistä, mutta muut osakkaat panivat vastaan ja niin kylpylaitos edelleen jatkoi riutu-vana toimintaansa, _kunnes kylpyläosakeyhtiön viimeisessä kokouksessa helmik. 6 ^p. 1857 todettiin, ettei rappeutuneita kylpylärakennuksia enää kannattanut korjata, vaan ^{ne myytiin} purettaviksi. Kaivohuone salonkei-neen jäi kaupungin haltuun.

Myöhemmin Kaivopuisto oli ^{kaupungin julkisena} puistona, jossa pidettiin kesäisin ulkoilmajuhlia. Terveyslähteen vettä nauttivat yksi-tyiset vesihoidon harrastajat aina 1800-luvun loppuun asti käydessään tila-päisesti tai pitemmän aikaa säännöllisestikin kävelyretkillä vehmaassa puistossa. Koska

lähdevesi

^todettiinradioaktiiviseksi, pidettiin lähde kun-nossa jatkuvasti. Kaivopuiston huoneiston avaimet oli rahatoimikamarin puheenjohtajalla, jolta oli saatava lupa sekä puiston että siinä olevan huoneiston käyttöön

huvitilaisuuksia

järjestettäessä, mutta lähdeveden-juonti oli 1800-luvun lopulla ilmaista.⁴⁰

11. KAUPUNGIN ULKOASU JA LUK EN NEN EU VOI.

ULKOASU.

Asemakaavamuutokset

ja rakennu ssääntö.

Ikänsä perusteella vanha Rauma tarjoaa tavallaan havainnollisen kuvan kaupunkiemme ulkoasun ja asemakaavan suunnittelussa miltei puolen vuosituhannen kestäessä todettavista virtauksista. Rauman vanhin asutus ^ryhmittyi, kuten esim. Naantalinkin, kirkon ympärille ja paikalle johtava maantie jakaantui kaupungin tullissa kahdeksi kaduksi, joista toisessa oli laajentuma, kauppatori, ja toinen johti suoraan rantalaituriin.

Tätä keskiaikaista asemakaavaa yritettiin suuren ^{palon jälkeen} 1682 uusia 1600-luvun renessanssityylin vaatimusten mukaiseen asuun

leventämällä

katuja ja muodostamalla suorakulmaisia, säännöllisiä rakennuskortteleita.

Missä tämä maaperästä ja esteettisistä taloryhmityksistä piittaamaton, käytännöllisyyttä tavoitteleva asemakaava-uudistus toteutettiin sellaise-naan, siellä katosi kaupunkikuvasta yksilöllinen ja aseman luonnonetuihin sisältyvä, vaikuttava viehätys kuivan asiallisuuden tieltä. Mutta Rauma pelastui tästä

kohtalosta

porvariston vähävaraisuuden takia. Kustannusten välttämiseksi tyydyttiin näet niin pieniin muutoksiin asemakaavailussa

kuin

suinkin oli mahdollista. Mutta 1600-luvun asemakaavatyylin

mukai-sesti kiellettiin

lähelle

kirkkoa rakentamasta enää uusia taloja palaneiden sijaan. Paitsi palovaaran torjumista tarkoitti tämä ^määräys tyylin-mukaisten torien ja aukeamien varaamista kaupunkikuvaan.' Vapauden-ajan jakustavilaisenajan muistomerkkeinä ovat Rauman asutushistoriassa v. 1776

valmistunut

raatihuone ja ensimmäinen yksityinen tiilirakennus Pinnalassa, eräät mallikelpoiset puutarha-istutukset ja ensimmäiset

kesä-majat luonnonhelmassakaupungin lähistöllä.

Kuvattavana olevan 1800-luvun alkupuolen rakennustaiteellinentunnus oli uusklassillinen empiirityyli. Sen ^varhaisin tyyssija pohjois-Euroopassa oli Venäjä, sillä Katariina II kutsui arkkitehteja Italiasta suunnittelemaan kaupunkiensa asemakaavoja ja johtamaanvaltakunnan

rakennustoimintaa

laatimalla rakennustyyppejä ja mallitaloja eri säätyisille asukkaille.

Kolmisensataa kaupunkien asemakaavaa laadittiin Katariina II aikana, ja Viipuri meidän maassamme sai niiden mukaan uuden asemakaavan ^v. 1794.

Sitäpaitsi jäi Viipuriin monta tyylikästä rakennusta uusklassillisen ajan muistomerkeiksi. Mutta Haminan rauhan jälkeen tuli tämä vilkas raken-nustaiteellinen harrastus, jota Venäjällä jatkui aina

1870-luvulle

^asti, vaikuttamaan muidenkin kaupunkiemme

asemakaavoihin

^ja rakennus-tapaan yhtä

leimaa-antavasti

kuin oli ollut laita 1600-luvun vastaavien olojen.

Kustavilaisen

^ajan perintöä oli meillä tällä ajalla m.m. Kaskisten kaupungille laadittu asemakaava, jossa symmetrinen ruutujärjestelmä pääsi täysiin oikeuksiinsa. Helsinki sai C. L. Engelistä arkkitehdin, jonka asemakaavasuunnitelmat ja rakennustaiteelliset

luomukset

ovat

korkeinta luokkaa

uusklassillisentyylin alalla.

Intendenttikonttorin

päällikkönä Engel

saattoi ulottaa vaikutustaan koko maahan.

Turun palo 1827 ja maamme yleisen palovakuutuslaitoksen

perusta-minen

1830-luvun alussa tähdensivät entistä jyrkemmin palovaaran

estä-misen näkökohtaa

asemakaavoja uudistettaessa. Engelin suunnittelemat leveät kadut, esplanaadit ja bulevardit loivat kaupunkikuvaan juhlallista kauneutta, mutta olivat samalla palovaaran

kannalta

hyödyksi, ^puhumatta

niiden

terveydellisestä suosittavuudesta.

Erikoisesti

palovaaran

vähentä-miseksi

suunniteltiin 1800-luvun ensi vuosikymmeninä rakennussäännön

uusimista.

Venäjällä se

toteutettiin vv.

^{1815—1830 ja} meillä asetettiin

v.

1852

erikoinen komitea laatimaan

^{uutta palo-} ja rakennusjärjestystä kaupungeille. Kun 1835 Jyväskylänkaupungille

valmistettiin

^uutta

asema-kaavaa, sisältyi siihen ehdotus, että jokainen

rakennustontti

suojattaisiin palotontilla, joka erotti sen naapuritontista ja palotontille

oli kaikeksi

varmuudeksi vielä istutettava puita. Tämä näkökohta tuli huomioon-otetuksi

monissa

seuraavillavuosikymmenillä tehdyissäkaupunkien

asema-kaavoissa

^ja kuten edempänä tulemme näkemään sitä ^yritettiin

toteuttaa

Raumallakin. Tyypillisiä 1800-luvun asemakaavoja liian

kaava-Cederin

C.

1850 v.

laatima

Rauman

In document KAUPUNGIN IV (sivua 51-57)