Yhteisötutkimuksen kielestä ja sen metodologisista implikaatioista: teoriaa ja empiirisiä esimerkkejä näkymä

Yhteisötutkimuksen kielestä ja _sen metodologisista implikaatioista: teoriaa ja empiirisiä esimerkkejä

ANSSI PAASI

Maantieteen laitos, Oulun yliopisto

Käsillä oleva Terra käsittelee maaseutututkimus- ta. Tämä kirjoitus liittyy maaseutuun varsin väl- jästi eli lähinnîr yhteisö-käsitteen kautta. Lähtö- kohta perustellaan seuraavassa typologisoimal- la maaseutututkimuksia tutkimusasetelmiin sisäl-

tyvien metodologisten sitoumusten perusteella.

Nåiin voidaan hahmottaa eräita tutkimuksen ideaalityyppejä, jotka eroavat toisistaan teoreet- tisten premissiensä osalta. Huomattakoon, että kyseiset ideaalityypit eivät siis ole itsessään teo- rioita, ^ts. pyrkimyksiä konstruoida rationaalisia

Paasi, Anssi (1991). Yhteisötutkimuksen _kielestä ja sen metodologisista impli- kaatioista: teoriaa ja empiirisiä esimerkkejä (On the language of community studies and its methodological implications: theory and empirical examples). Terra 103: 3, pp.226-241.

An examination and typology is made of research into rural geography and problems associated with community and locality research are discussed from the viewpoint of modern social theory. The findings are then related to the development ofgeographical thinking. The types of rural studies recognized are morphological, central place-based, functional, behavioural, functional-norma- tive and humanistic-cultural. Functional-normative research sets out from com- munity viewpoint and defines autonomous development strategies for individual communities. Traditional geographical definitioni of the concept of region have also frequently assumed the existence of communities formed by the inhabitants of given regions. A number of problems encountered in defining the concept of

community are distinguished on the basis of the sociological literature and a com- parison is made with the concept of locality which came into prominence in the 1980s.

It

transpires that this concept was in fact used by many community researchers in the 1940's and 1950's when considering the local institutional rela- tions of communities. In the end, the concept of ^locality does not seem to be any less problematical than that of community. Both are hampered by a lack of specifity associated with both their historical aspect and the spatial scales in- volved.

The problems are illustrated by examining the progress achieved in a research project initiated by the author in 1987 concerned with the commune of Värtsilä on the Finnish-Soviet border. The commune possessed the largest ironworks in Finland prior to the II World War, but lost this and 2/3 of its land area to the Soviet Union after the war. Various sets of material describing trends in com- munity structure, together with taped interviews employing the oral history and life story approaches have been used to distinguish different forms of community.

It is shown that a 'community' in fact consists of numerous superimposed histo- rically contingent modes built up from the practices and consciousness ofvarious generations, and that these community modes are located in the language with which the researcher describes his object rather than existing as empirically observable entities waiting to be discovered here and now.

Anssi Paosi, Department of Geography, University of Oulu, Linnanmaa, SF-90570

Oulu, Finland.

abstraktioita tutkimuskohteesta tai edes empii- risten tutkimuskohteiden pohjalta tehtyihin ha- vaintoihin liitettyjä käsitteirä, yleistyksiä. Mut- ta ko. tyyppejä voidaan pitää tutkimuksen kan- nalta sikäli hyödyllisenä, ^että ne herkistävät hah- mottamaan tutkimuksiin aina väistämättä sisäl- tyviä teoreettis-metodologisia virityksiä tai itse asiassa ne pakottavat jäsentämään kohdettam- me kâsitteellisesti, teoreettisesti (vrt. Hillery ^1972).

Aiemmassa artikkelissani tyypiteltiin maaseu- tumaantieteellistä tutkimusta kuuden näkökul-

© 2020 kirjoittaja. Kirjoitus on lisensoitu Creative Commons Nimeä 4.0 Kansainvälinen (CC BY 4.0) -lisenssillä.

TERRA 103:3 l99l

man avulla (Paasi 1987). Ne kuvaavat tutkimus- ten teoreettista orientaatiota, eivät siis kuhunkin tyyppiin kuuluvien tutkimusten teoreettista sta-

tusta tai määrällistä asemaa toisiinsa nähden:

l.

Morfologinen maaseutututkimus

2.

Keskusjärjestelmäperusteinen maaseutu- tutkimus

3. Toiminnallinen maaseutututkimus

4.

Behavioraalinen maaseutututkimus 5. Toiminnallis-normatiivinen maaseututut-

kimus

6.

Humanistis-kulttuurinen maaseutututki- mus

Jos otamme huomioon maantieteellisessä ajat- telussa ja yleensä aluetutkimuksessa 1980-luvun loppupuolella tapahtuneet muutokset, tyypitte-

lyä on

aiheellista täsmentää. Itse asiassa jo

l970Juvun lopun ja 1980-luvun alkupuolen perus- teella on aihetta liittää typologiaan vahvempi yh- teiskuntamaantieteen näkökulma kuin mita ty- pologiassa esitetty, maantieteen humanistisesta perinteestä ammentava humanistis-kultÍuurinen maøseutututkimus edustaa

(vrt.

Lewis 1979, 1983).

Kirjoituksen päämäärânÉi ovat tällaiset täsmen- nykset, joihin pyritään analysoimalla tutkimus- kohteiden käsitteellistämisessä tapahtuneita muu- toksia sekä tutkimustavoissa tapahtuneita meto- dologisia muutoksia. Kohteena on siten yhtääl- tä kieli, jonka kautta maantieteilijät operoivat ja hahmottavat tutkimuskohdettaan ja toisaalta tut- kimuskäytännöt, joita tämä kieli mahdollistaa.

Maaseutututkimus kohdistuu yhâ enemmän eri- laisiin yhteisöihin, niiden sosio-spatiaaliseen ra- kentumiseen ja niiden suunnitteluun. Tästä syys- tä kirjoituksessa tarkastellaan y ht eis ö-tutkimuk- sen perinnettä sekä ns. lokaliteelfi-tutkimusta, joka on yleistyn¡ l98Oluvun toisella puoliskolla.

Edelleen pohditaan erilaisten metodien merki- tystä tutkimuskohteiden hahmottamisessa, erityi- sesti maantieteessä l98Oluvulla esiinnousseita ns.

lqsdullisia menetelmici (Eyles & Smith 1988). Nä- mä eivät merkitse paluuta kuvailevaan empiris- tiseen tutkimusotteeseen, joka oli maantieteessä luonteenomaista ennen kvantitatiivisen tutkimus- suuntauksen esiinnousua. On ilmeistä, että laa- dullinen tutkimus edellyttää harjoittajaltaan vä- hintään yhtä perusteellista, ehkä perusteellisem- paa teoreettista ymmärtämystä koko tutkimus- prosessista kuin usein pelkästään ilmiöiden luo- kitteluun tai niiden tilastolliseen selittämiseen kes-

kittyvä kvantitatiivinen tutkimus.

Esitettyja pohdintoja havainnollistetaan esit- telemällä tutkimusta, jossa analysoidaan yhtei- söllisyyden muotoja ja niiden kytkeytymistä ylei-

Anssi Poasi Yhteisötutkimuksen kielestä ja sen metodologisista . .

'

²²⁷

sempiin sosio-spatiaalisiin prosesseihin. Esimer- kit perustuvat hankkeeseen, jossa on viiden vuo- den aikana erilaisten metodien

ja

aineistojen avulla analysoitu yhteisöllisyyttä/paikallisuutta.

Esimerkkitarkastelu

ei

kohdistu perinteiseen maaseutututkimuksen kohteeseen, kyläân, vaan

pyrkii

hahmottelemaan kysymystä yhteisöistä yleisemmällä tasolla

-

^{tavalla, jolla} voisi olla yleisempÉiäkin metodista merkitystä paikallista- son tutkimuksen kannalta.

Maaseutututkimuksen tyyppien

kytkeytyminen

maantieteen perinteeseen

Maaseutuun liittyy yhteiskunnallisessa keskus- telussa ja päätöksenteossa monenlaisia kulttuu- risia, taloudellisia ja poliittisia intohimoja ja re- toriikkaa, samoin kuin vilpitöntä romantiikan ja menneisyyden kaipuuta. Yhtenä tavoitteena on tarkastella sitä, miten retoriikan ja romantiikan elementtejä voi ilmetä tutkimuksessa ja _millaisia metodologisia implikaatioita tällä voi olla. Aluksi luonnehditaan edellisen typologian sisâltöåi his- toriallisesti suhteessa maantieteelliseen ajatteluun ja maantiedeinstituutioon. Näin saadaan ainek- sia ymmärtää tutkimustraditioiden muodostu- mista.

Morþlo ginen maaseututut kimus viittaa erityi- sesti traditionaaliseen asutusmaantieteeseen, jolle oli tyypillistä staattisuus ja deskriptiivisyys. Maa- seutu on tällöin ymmärretty kulttuurimaisema- na, jonka rakennetta ja sisältöä tulkitaan. Tut- kimuksissa on ollut tyypillistä sivuuttaa maaseu- tuekimrin sosiaalinen ja toiminnallinen puoli, jol- loin maaseutua on tutkittu ikäänkuin se olisi tut- kijan suurennuslasin alle taittuvaa luontoa. Tut- kimustyypin juuret liittyvät kauas historiaan, ai- na maantieteen muodostumiseen yliopistollisek- si oppiaineeksi.

Samalla kun maantiede tuli akateemiseksi di- sipliiniksi, modernisoituva yhteiskunta kehittyi tieteen mukanaan tuomien keksintöjen mukana.

Kiihtyvän teollistumisen myötä kehittynyt ^yhteis- kunnallinen työnjako ja urbanisoituminen struk- turoivat sekä tilallisen että sosiaalisen maiseman luonnetta ja rakennetta oleellisesti toisenlaiseksi kuin mihin oli aiemmin totuttu ^(Soja 1989:

25-

26). Maantieteilijät eivät kuitenkaan tulkinneet näitä yhteiskunnallisen kehityksen piirteitä vaan kuvasivat niitä staattisesti 'luontona': siis, miten muutos esitta¡yi empiirisesti havaittavana todel- lisuudessa. Hyvä esimerkki tästä on ranskalaisen maantieteen kehitys. Esimerkiksi Vidal de ^la

Blache eli ja koki dilemman: hän näki miten rans- kalaisen talonpoikaiston ja maaseudun traditio-

228

Anssi Paasi Yhteisötutkimuksen kielestä ja sen metodologisista . . .

naaliset elämäntavat menettivät merkitystään nousevan teollistumisen ja _valtion voimistuvan otteen myötä. Kuten Thrift (1989) kirjoittaa, Vi- dal tiedosti teollistumisen ja teollisen kaupungin esiinnousun, mutta kuitenkin omassa työssään

hän

jatkuvasti

katsoi

taakseen menneeseen ideaalimaailmaan, jossa talonpojat elivät ^pai- kallisissa yhteisöissään harmoniassa luonnon kanssa.

Myös Suomessa asutusmaantieteellinen tutki- mus voidaan erottaa omaksi erityislohkokseen.

Asutusmaantiede on ollut ruraalista aina J.G.

Granön tutkimuksista alkaen. Sille on ollut lei- maa- antay aa myö s naturalismi : paitsi luonnon, myös kulttuurin tutkiminen luontona, ihmistoi- minnan materiaalisinø ilmentyminä. Granö (1930:

7) kirjoitti: >Sillä meille ovat luontoa ei vain asu-

mattomat autiomaat ja aarniometsät, vuoristot tai merten ulapat, vaan myös viljelykset, kylät ja kaupungit>. Ja edelleen, >Luonnontutkimuk-

sen kohteena on kappaleiden maailma kokonai suudessaan; se tutkii sekä 'luonnon' että 'kult- tuurin' tuotteita) (mts.). Metodisesti tämä ^mer- kitsee vahvaa empirismiä, jopa sensualismia

-

palautetaanhan'todellisuus' aistihavaintoihin (vrt. Paasi 1984).

Kun maantieteessä siirryttiin

II

maailmanso- dan jälkeen systemaattiseen ja teoreettisempaan tutkimusotteeseen, maaseutumaantieteellinen tut- kimus säilyi yhä edelleen teoriattomana, empi- ristisenä ja staattisena. Tämä johti _{sen syrjäyty-} miseen tutkimuksen valtavirrasta.'Kehitys' ja 'moderni', dynaamisen yhteiskuntakehityksen ra- tionalistiset piirteet paikallistettiin

nyt

^myös

maantieteessä usein kaupunkiin, vaikka maaseu- dun ja kaupungin välinen erottelu olikin kä¡än-

nössä yhä vaikeampi perustella (vrt. Pahl 1966).

Myös tutkimus kohdistui usein kaupunkiin tai abstraktiin yhdyskuntajärjestelmään, jossa maa- seudulla oli vain eräänlainen yhteiskunnan so- siaalisen'sementin' rooli yhdyskuntajärjestelmän kokonaisuuden kannalta.

Ke s kusj ä rj es t e I mdpe ru s t e is e n ^{m aa} seu t u m aa n- tieteen lâhtökohtana on ollut normatiivis-funk- tionaalinen näkemys yhteiskunnan alueellisen järjestelmän logiikasta. Tutkimuksen teoreetti- siin peruspremisseihin ovat keskeisesti kuuluneet olettamukset yksilöiden toiminnan rationaalisesta luonteesta, toimijoiden omaamasta täydellisestä tiedosta, taloudellisten intressien dominanssista yksilöiden toiminnassa, täydellisestä kilpailusta, jne. Tåirkeitä tutkimuskohteita ovat olleet mm.

erilaiset yhteiskunnalliset instituutiot ja organi- saatiot, joiden perustalta yhdyskuntien status keskusjärjestelmässä

on

määrittynyt. Typolo-

giassa mainitt\ behaviorøalinen maoseututut ki-

TERRA 103:3 l99l

¡nus edusti pyrkimystä ylittää nämä abstraktit lÉihtökohdat. Ehkä tunnetuin esimerkki on Wol- pertin (1964) tutkimus, ^jossa pyrittiin empiirisen analyysin perustalta etsimään røtional mon- idealle realistisempaa vaihtoehtoa ja päädyttiin toteamukseen, jonka mukaan on mielekkäämpää puhua päätöksentekijästä tiettyyn tyydytyksen tasoon pyrkivänä toimijana kuin rationaalisena käyttäytyjänä.

Toiminno llinen moøseututut kimus viittaa sys- temaattisen maantieteen esiinnousun myötä yleis- tyneisiin maantieteen osa-alueisiin (esim. maata- louden,/metsätalouden tutkimus, väestötutkimus, liikennetutkimus). Modernimpia esimerkkejä toi- minnallisesta tutkimuksesta ovat mm. maaseu- dun virkistysmerkityksen ja turismin roolin tut- kimus. Suomessa toiminnallinen maaseutututki- mus on ollut verraten yleiståi. Voidaan jopa väit- f.ää, että maa-

ja

metsätalouden tutkimus on muodostanut suomalaisen maaseutumaantieteen ytimen aina 1970-luvun loppupuolelle asti (Paasi le87).

l9T0luvulta alkaen maaseutumaantiede on ko- kenut kansainvälisesti tarkastellen renessanssin, mikä on näkynyt mm. uusien oppikirjojen ilmes- tymisenä (esim. Cloke 1983, Clout 1977, Lewis 1979, Pacione 1983, Gilg 1985) sekä alalle perus- tettujen sarjojen muodossa (esim. Journal

of

Rural Studies). Tässä renessanssissa heijastuu maantieteilijöiden voimistuva kiinnostus ^yhteis- kunnallisiin kehitysprosesseihin ja niiden alueel- lisiin seuraamuksiin. Kiinnostus ilmenee kahdella tasolla eli käytåinnöllisellä ja teoreettisella, jot-

ka liittyvät toisiinsa. Maaseutumaantieteen yleis- tymisen taustalla voidaan nähdÉi yhtãältä yleisiin yhteiskunnan kehitysprosesseihin kytkeytynyt maaseudun deprivoitumiskehitys

ja

toisaalta maantieteellisessä ajattelussa positivismin kritiik- kinä esiinnousseet teoreettiset virtaukset, joiden avulla on pyritty yhä syvällisemmin ymmärtä- mään maaseutuyhteisöj en luonnetta osana yhteis- kunnan yleistä kehitystä (ks. Gilg 1985, Lewis

1983, Paasi 1987).

Maaseudun suunnittelun ongelmat ovat tärkeä osa maaseutumaantiedettä (Cloke 1983, Gilg 1985). To im in na I lis- no rm øt iiv inen m soseututut - kimus on ollut yksi uusi suunnittelunäkökulma.

Sen edustajat pyrkivät tietoisesti luomaan ja muokkaamaan käsityksiä ja toiminta-strategioi- ta, joilla pyritaän saamaan aikaan tiettyjä toivot- tuja päämäãriä maaseudun kehityksessä. Tutki- mus on ollut luonteeltaan normatiivis-ideologis- ta eli tutkijat ovat lähteneet liikkeelle tietyistä toi- votuista, ennalta-asetetuista ja suotaviksi katso- tuista päämääristä, joihin suunnittelun keinoin on pyritty.

TERRA 103:3 l99l

Suomessa maaseudun väestön

ja

kylien akti- voimiseen tähtäävä toimintatutkimus on esimerk- ki normatiivis-ideologisesta suunnittelusta. Suun- nitteluteoreettisesti tarkastellen

-

^{vaikka alan}

tutkijat ovatkin verraten harvoin pohtineet teo- rian merkitystä

-

^{se liittyy ns.} temitorisølisiin suunnit telustr ate gioi hin, joissa avainsanoj a ovat olleet paikallisuus, omaehtoisuus, jne (Stöhr &

Taylor 1981, vrt. Paasi 1989a). Tehdyillä tutki- muksilla on ollut selvä merkityksensä paikallisyh- teisöjen toimintojen elvyttämisessä, mutta teo- reettisessa mielessä toimintatutkimus ei ole tois- taiseksi tuonut palj oakaan uutta maaseutumaan- tieteelliseen tutkimukseen

-

hyvin käytännölli- sistä lähtökohtatavoitteista johtuen teoretisoin- teihin ei ole juuri pyrittykäan. Ongelmallinen on ollut mm. (paikallis)yhteisötutkimuksen ikuinen dilemma, miten problematisoida paikallisyhtei- söjen merkitystä ja _asemaa yhteiskuntakokonai- suudessa

ja

miten käsitteellistää konkreettisen tutkimuksen kohteeksi ne institutionaaliset käy- tännöt, joilla on merkitystä maaseudun olojen muotoutumiseen. Ottamatta t¿issä kantaa niihin konkreettisiin

ja

positiivisiin päämääriin, joita toimintatutkimukselle on asetettu, sen yhteisö- käsitteistä voidaan todeta, että tutkimuksessa ole- tetaan tavallisesti suhteellisen koherentti koh- deyhteisö

-

^tietty erilaisten institutionaalisten käytäntöjen pohjalta rajattu territoriaalinen yk- sikkö

-

esimerkiksi kylä tai kunta, joka saate- taan jopa sellaisenaan nähdä aktiivisena subjek- tina, toimijana (vrt. Paasi 1987). Kuitenkin ^yh-

teiskunnassa toimivat sosiaaliset prosessit ja suh- teet, eivät alueet. Tästä syystä myöskään paikal- liset ja yleisemmät yhteiskunnalliset prosessit ei- vät ole toisistaan erotettavissa. Teoreettisiin tul- kintoihin pyrkivässä toimintatutkimuksessa

-

jos _siihen tietoisesti pyritään -tulevat ^jatkossa pohdittavaksi sekä yhteisön että yhteiskunnan kåisitteet, jotka ovat erottamaton osa tutkimus- kohteen olemusta.

Paikallisuus ja'yleiset

prosessit'

Moderni maantieteellinen (yhdyskunta)tutki- mus, kohdistuu se 'maaseutuun' tai 'urbaaniin', tarkastelee kohdettaan osana yleisiä yhteiskun- nan kehitysprosesseja, osana alueellisen järjes- telmän jatkuvaa transformaatiota, jossa erilai- sen ajallisen keston ja tilallisen laajuuden omaa- vat institutionàaliset käytännöt ^(talous, kulttuuri, politiikka, hallinto) luodaan ja uusinnetaan toi- mijoiden aktiivisen toiminnan kautta. Transfor- maatio esittä¡yy arkielämässä yhteiskunnan ja yhdyskuntien rakennemuutoksina, toiminto-

Anssi Paasi Yhteisötutkimuksen kielestä ja sen metodologisista . .

.

229

jenlhallinnon saneerauksina, kylien palveluva- rustuksen

ja

_ehkä

_koko

kylien kuolemisena, uudenlaisena yhdyskuntatilan tuottamisena (mm.

uudet ostosparatiisit), jne. Kansalaisyhteiskun- nassa ja yhteiskunnallisessa tajunnassa muutos nähdâän konkreettisesti poliittisen käyttäytymi-

sen muutoksina, vaihtoehtoisen elämäntavan et- simisenä, jne.

Aluetutkimuksen kannalta edellinen kehitys on merkinnyt sitä, että yhä enemmän on alettu kiin-

nitt¿irnään huomiota siihen, miten yhteiskunta on läpeensä maantieteellisesti _{fi a} historiallisesti) ra- kentunut. Tämä on puolestaan merkinnyt sitä, että paikallisuudesta on hahmotettu uusi moni- tieteinen kohde, jota maantieteilijät, valtio-op- pineet, sosiologit ym. voivat hedelmällisesti tut- kia yhteisvoimin (esim. Cooke 1989). Maantietei- lijöille tämä on merkinnyt sen tosiasian tunnus- tamista, että tila, alue ym. tieteenalan peruskä- sitteet eivät ole enää pelkkiä tieteenalan perintees- tä nousevia luokitteluvälineitä, vaan sekä sosiaa- listen prosessien keskeisiä konstituentteja että so- siaalisia konstruktioita ^(Paasi 1991a).'Spatiaali- sen' tutkimus

ei ole

enää maantieteilijöiden monopoli. Harvey (1984:2) onkin osuvasti huo- mauttanut, että maantiede on 'liian tåirkeä jätet- täväksi maantieteilijöille', millä hän viittaa sii- hen, että tieteellisen ajattelun kehittyessä muo- toutuvat tutkimuskohteet voivat rakentua eri tie- deperustalta kuin traditionaalisessa ajattelussa.

Tässä ei ole mahdollista pohtia maøntieteelli- syyden tai tiløn uudenlaisia merkityksiä ^(ks. Paasi

l99lb, l99lc) tai niiden yleisempiä tieteenteoreet- tisia taustoja (esim. Gregory & Urry 1985, Peet &

Thrift 1989). Todettakoon, että l98oluvun toisen puoliskon kuluessa on noussut neljä keskeistä, osin toisiinsa liittyvää tieteidenvälistä teemaa, joissa _asiaa on tarkasteltu:

(l)

kysymys tiløn ^(1a ajan) ontologisesta merkityksestä sosiaalisen to- dellisuuden konstituutiossa (esim. Giddens 1984);

(2) kysymys postmoderniin tilønteeseen tyypilli-

sesti liitetystä kehitystendenssistä, jonka mukaan todellisuuskäsitystemme pirstoutuminen nyky- hetkeen kiinnittyviksi mielikuviksi väisrämättä korostaa tilallisen kokemuksen roolia ajallisen (historiallisen) kokemuksen kustannuksella (esim. Jameson 1984); (3) lokaliteetlikäsite, jolla on haluttu tehdä ero perinteiseen paikallistutki- muksen käsitteistöön nähden (esim. yhteisön kä- site) ja on korostettu sitä, miten lokaliteetin kä- site auttaa tutkijoita hahmottamaan ja käsitteel- listämään spatiaalisen vaihtelun merkityksen so- siaalisten prosessien erilaistumisessa ja lähesty- mään asiaa myös empiirisesti (Cooke 1989, Paa- si 1989c). Lokaliteettikäsite on epäilemättä ollut yksi l98OJuvun aluetutkimuksen eniten keskus-

230

^Anssi Paasi Yhteisötutkimuksen kielestä ja sen metodologisista telua herättäneistä käsitteistä; (4) keskustelu ns.

uudestu oluemasntieteest(i, jossa on etsitty alue- maantieteeseen uudentyyppisiå lähestymistapo- ja, joissa spatiaalisten ja sosiaalisten prosessien

yhtefttä on tulkittu modernin yhteiskuntateorian kautta (ks.

Thrift

^1983, Pred 1984, Lee ^1985, Johnston 1985, Paasi 1986a, l99la, Taylor ^1988, l99l).

TERRA 103:3 1991

soi globaalista.

Yhteisökäsitteen ongelma juontaa ^juurensa 1800-luvulle, jolloin sanotaan syntyneen samaan aikaan kaksi kielta, joiden kautta sosiaølinen jà- sennettiin ja yhdessä taloudellisen kanssa suhteu- tettiin politiikkaan ja julkiseen toimintaan ^(ks.

Calhoun 1980). Luokkiø koskeva kieli alkoi hal- lita eurooppalaista poliittista keskustelua, yftlei- sokielen sisältö puolestaan alkoi hahmottua sel- laiseksi kuin se tän¿iänkin mielletäån. Sosiologi-

sessa tutkimuksessa molemmat kielet ovat olleet hyvin tärkeitä ja sekä yhteisöjen rakentuminen että niiden sisäiset ja _ulkoiset konfliktit ovat ol- leet keskeisiä tutkimuskohteita. Yhteisökieli on kiinnostanut ennen muuta maaseutusosiologeja.

Maantieteilijät puolestaan näyttävät varsin suo- raviivaisesti omaksuneen vain yhteisökielen ja

t¿istä syystä yhteisöjä kokonaisvaltaisesti ja kriit- tisesti lähestyvä maantieteellinen yhteiskuntatut- kimus onkin suhteellisen uusi ilmiö, ts. voidaan väittää sen olevan 1970-luvun tuote (vrt. Soja 1989).

Mutta mikä yhteisö on? Kysymykseen tuskin on olemassa yksiselitteistä vastausta

-

^{kuten ei}

maantieteilijöidenkâän ikuisuuskysymykseen, mikä 'alue' on. Monet tutkijat vaativatkin kä- sitteen operationalisointia (esim. Freilich 1963).

Yhteisökäsitteen keskeinen ongelma on Simpso- nin ⁽¹⁹⁶⁵⁾ mukaan siinä, ^että käsitteen alkuperä on pikemminkin kansanomainen kuin tieteelli- nen. Sosiologeilla on tullut tavaksi viitata Hille- ryn (1955) klassiseen kirjoitukseen, jossa tämä yritti luokitella löytämänsä 94 yhteisön määritel- mää.

Yhteisökäsitettä on käytetty viittaamaan tie- tyllä maantieteellisellâ alueella ilmeneviin sosiss- lisiin suhteislin (interaktio-komponentti) ja _toi-

saalta on korostettu yå teenkuuluvuutta ryhmáán, jonka yhteisön sanotaan käsittävän (identifikaa- tio-komponentti). Staceyn (1969: 135) mukaan voidaan määritelmällisesti erottaa toisistaan tut- kijat, jotka korostavat yhteisökäsitettä maantie- teellisesti rajatussa mielessä

ja _tutkijat,

jotka k¿iyttävät kasitetta viittaamaan yhteisöllisyyden tunteeseen. Tosiasiassa kokemuksellinen dimen- sio ei ole irrallinen rakenteellisesta. Kuten Cal- houn (1980: 109) huomauttaa, 'sense of belon- ging', yhteenkuuluvuuden tunne, ^perustuu usein

melko suoraan sosiaalisiin suhteisiin ja _kâytän- töihin, joiden kautta tietty toimija kuuluu fakti-

sesti yhteisöön. Yhteisöllisyyden interaktiokom- ponentin katsotaan yleensä olevan ilmausta fun k- tionaalisestø

l.

toiminnallisesta integraatiosta, identifikaatio-komponentin puolestaan moraalin perustalle rakentuvasta integraatiosta (Drabick 1965). Identifikaatio-komponentti ^sisältää siis so-

Maantiede, lokaliteetti ja

yhteisö Lokaliteettitutkimuksessa on haluttu tehdä ero paitsi perinteiseen aluekeskeiseen maantieteeseen, myös yhteisötutkimukseen, jota on pidetty van- hanaikaisena ja empiristisenä, hieman romant- tisena puuhasteluna, joka _ei sovi kriittisen ja ana-

lyyttisen tutkijan tehtäväkenttään (ks. Duncan 1986, Cooke 1989). Samaan aikaan lokaliteettitut- kimuksen esiinnousun kanssa ovat kuitenkin postmodernin tilanteen tulkit rakentaneet kiin- toisan jännitteen väittäessään, että yhteisön mer- kitys kasvaa postmodernissa tilanteessa (Bauman 1988). Maantieteessä yhteisön idea on usein ol- lut implisiittisen¿i mm. erilaisissa aluetulkinnoissa

(vrt.

Paasi 1986a, 1991e). Ehkä perusteellisin maantieteellinen tutkimus, ^jossa yhteisön ideaa on pohdittu, on Eylesin (1985) analyysi paikan ulottuvuuksista.

Lokaliteettitutkijoiden kirjoituksissa on usein lähdetty siitä ajatuksesta, että lokaliteetti edus-

taa käsitteellisessâ mielessä tàysin uutta ajatte- lua, ja _että lokaliteetti olisi pikemminkin käsit- teellistämisen kautta syntyvä metodi kuin spesi-

fi kohde. Näin ei asia epäilemättä ole. Jo 1940- 50-luvun yhteisötutkijat pohtivat lokaliteetti-nä- kökulman merkitystä, ts. yhteisöjen muodostu- misen paikallisia institutionaalisia ^yhteyksiä (esim. Reiss 1959, Sutton & Kolaja 1960, Stacey 1969). Antropologi Geertz 0973, ¹⁹⁸³⁾ on virit- tänyt töissään monia samankaltaisia kysymyksiä

kuin

lokaliteettitutkijat 1980-luvulla. Staceyn (1969) esitys lokaliteetti-ideaa kohtaan mahdol- lisesti esitettävissä olevasta kritiikistä ei ^puoles- taan oleellisesti poikkea kritiikistä,

jota

1980- luvun toisella puoliskolla on suunnattu jo tehty- jâ lokaliteettitutkimuksia kohta,an (esim. Smith 1987, Harvey 1987). Edelleen, myös yhteisötutki- muksia on pidetty metodina, ei vain kohdeorien- toituneina näkökulmina ^{(ks. Bell} & Newby l97l).

'Vanhat' ja'uudet' lokaliteettitutkimukset ^erot- taa toisistaan viime mainittujen pyrkimys hah- mottaa paikalliset institutionaaliset ^käytännöt juuri yleisempien sosiaalisten prosessien ilmen- tymäksi. Juuri sosiaalisessa toiminnassa'paikal- linen' ja 'kokemuksellinen' tuottaa ja ^reprodu-

TERRA 103:3 1991

siaalisessa toiminnassa rakentuvat, sisäistyvät, kontrolloitavat ja uusinnettavat ^yhteisön eettiset käsitykset, arvostukset ja _{normit. Edellisen} pe- rusteella voimme poimia sosiologisen yhteisö- tutkimuksen ^keskeiset elementit

eli

sijainnin ('alueen'), sosiaalisen vuorovaikutuksen ja yhtei- set siteet (Bernard 1973: 3, Lehtonen 1990). Nä- mä ulottuvuudet ovat historiallisesti ehdollisia, ts. jonkin menettäessä merkitystään toiset saat- tavat pysyä ennallaan tai jopa vahvistua erilais- ten institutionaalisten käytäntöjen seurauksena (vrt. Hunter 1975).

Palatkaamme takaisin edellä luonnehdittuun Vidalaisen maantieteen lähtökohtaan eli ^perin- teiseen maaseutumaiseen elämänmuotoon ro- mantisoivasti suhtautuneeseen lähtökohtaan, jonka Vidal nosti esiin, samalla kun hän näki ym- pärillään yhteiskunnassa tapahtuvat muutokset.

Maantieteen sosiaalinen funktio tieteenä on alus- ta alkaen perustunut sen sosiaalista integraatio- ta edistävåän perustehtävään, ts. spatiaalisen to- dellisuuden horisontaalisen rakenteen transfor- moimiseen vertikaalisiksi representaatioiksi (Paa-

si l99ld). Tätä kautta territoriaalisuuden idea alueellisuuden periaatteen kautta tulee kanoni- soiduksi tieteenalamme filosofis-metodologiseksi yleisperiaatteeksi. Tätâ ajatusmallia edusti Vida-

lin

harmoninen näkemys yhteisöistä. Sitä ovat edustaneet monet aluemaantieteen näkökulmat, joissa 'yhteisön' ^idea on ollut ikäänkuin sisään-

kirjoitettuna ^(Paasi l99le). Sitä on paljolti edus-

tanut myös maantieteellinen maaseutututkimus, jossa kohteet (kyläÐ on usein nähty homogeeni- sina ja harmonisina. Sosiologisessa tutkimuspe- rinteessä sosiaalinen on ymmärretty moniulottei- semmin ja kaikkiin yhteisöihin vÈiistämättä liit- tyvä konflikti-näkökulma on ^yleensä tiedostet- tu. Maantieteellisissä tutkimuksissa on edelleen

kiinnitetty paljon

huomiota (kylä)yhteisöjen funktionaaliseen integraatioon ja toimijoiden in- teraktioon. Identifikaatiokomponentin ^moraali- aspektiin ja arvosidonnaisuuteen ei sen sijaan ole

kiinnitetty juurikaan ^{huomiota vaan ne on otet-}

tu

usein annettuna. Tähän on olemassa kaksi taustaa, jotka _{eivät tosin} ole mitenkään suora- viivaisia.

Yhtäältä tämä on loogisesti ymmärrettävissä maantieteellisen ajattelun perinteisen sosiaalisen

integraation edistämiseen tähtä¿ivän taustan kautta. Moraalisen integraation itsestään selväksi perustaksi on tutkimuksessa muodostunut tilan-

ne, jota voidaan luonnehtia klassisen sosiologian (Tönniesin) käsitteillä Gemeinschaft/Gesells- chaft. Vaikka itse käsitteitä ei olekaan välttämät- tä käytetty, käsitteiden kuvaamaa asiaintilaa on tulkittu siten, että edellinen liittyisi maaseutuun

Anssi Paasi Yhteisötutkimuksen kielestä ja sen metodologisista . .

.

²³¹

ja jälkimmâinen kaupunkiin. Siis maantieteilijöi- den retoriikøssa

ja

toiminnassa maaseutu on edustanut yhteisöllisyyttä sen ideaalisessa muo- dossaan ja _{kaupunki sen} kylmää, persoonaton- ta ja fragmentoitunutta vastakohtaa, ^jossa risti- riidat kärjistyvät. Tämä lienee myös arkitietoi-

suuteen rakentunut mielikuva edellisten suhteesta

lttillä ajattelulla on kyllä laajemmatkin ^kanna- tuspiirit, kuten Pahl ⁽¹⁹⁶⁶⁾ osoittaal. Intellek- tuaalisia haasteita myös maantieteelliselle tutki- mukselle asettaa Newbyn ⁽¹⁹⁷⁹⁾ huomautus, jon- ka mukaan perinteisissä kylissä asukkaat muo- dostivat 'yhteisön', koska heidän oli pakko: mo- nenlaiset tekijät (köyhyys, lainsäädäntö) sitoivat ihmisiä paikoilleen siten, että ihmisten välinen yh- teistyö oli välttämättömyys.

Toinen tausta moraalisen integraation sivuut- tamiseen tutkimuksessa seuraa maantieteen me- todologisesta perinnöståi. Maantieteelle luon- teenomainen naturalistinen ja empiristinen ote on ilmennyt siinä, että yksilöitä ja ryhmiä on beha- viorismin hengessä tutkittu luonnonolioiden ta- paan. Tämä näkökulma toimii ilmeisen hlvin funktionaalisen integraation analyysissa. Näin lu- kuisat kylätutkimusraportit ovatkin pullollaan survey-pohjaisia erittelyjä kylien asukkaiden kes- kenäisistä kontakteista, postissa, kaupassa tai kuntakeskuksessa käynneistä: siis'yhteisön' toi- minnallisia rajauksia. Tämä näkökulma ei kui- tenkaan riitä moraalisen integraation tutkimuk-

sessa vaan siinä vaaditaan huomattavasti sensi- tiivisempâä otetta ja vahvaa teoreettista perus- taa, jossa yhteisön luonnetta käsitteellistetåiän.

Tämä on välttämätöntä erityisesti silloin jos yh- teisöä ei tulkita mekanistisesti yksilöiden sum- maksi vaan pikemminkin ryhmän jâsenten roo- lien synteesiksi (vrt. Znaniecki 1939, Haga & Fol- se 1971). Tällöin on tärkeää tietâä, millaisia ar- voja, normeja ja ideologioita yhteisössä vallitsee, millaisista sosiaalisista käytännöistä ne juonta- vat juurensa ja millä tavoin ne uusintuvat, mis- sä määrin yhteisö on erilaistunut edellisten seik- kojen osalta mm. sukupuolen, sosiaalisten ker- rostumien ja eri sukupolvien suhteen. Tässä mie- lessä

onkin

tärkeää tunnistaa, ettã yhteisön ideaali on, kuten Kamenka (1982) huomauttaa, teoreettisesti ja historiallisesti latautunut ideolo- ginen kategoria.

Nykyajan ahdistavan kiireisessä ja _{tyhjien mie-} likuvien täyttämässä ilmapiiriss?i on helppo ajau- tua _aina menneisyyden _edes tietoista. Esimerkiksi romantisointiin yhteisötutkimuk-

-

^{tämä ei ole}

seen keskeisesti liittyvä identiteetti-käsite, joka rakentuu usein traditioille ja menneisyyden va- raan, pitää sisällään vahvan positiivisen latauk- sen. Kuitenkin yhteisöjen identiteetistä ^puhut-

232

Anssi Pqasi Yhteisötutkimuksen kielestä ja sen metodologisista

taessa

on

oleellista erottaa faktuaolinen ^ja

ideaølinen yhteisöllisyys toisistaan (Paasi 1986a).

Faktuaalinen yhteisöllisyys viittaa toimija-keskei- sesti rakentuviin yhteisöllisiin kaytantöihin (esim.

yhdistystoiminta), joilla _usein on alueellinen ulot- tuvuutensa. Ideaalinen yhteisöllisyys taas viittaa

' kirj oitettuun' identiteettiin, yhteisöllisyyden ku- viin (representaatioihin), joita tietyt aktorit (yk- silöt tai organisaatiot) pyrkivät rakentamaan tie- tyn alueen asukkaille

jaltai

ulkopuolisille ^(yhtei- söjohtajien tyypeistä ks. Freeman et al. 1963). Nä- mä'identiteetit' pyritään kiinnittämään asukkai siin ulkoapäin

-

halusivat asukkaat sitä tai ^ei- vät (vrt. Habermas 1979). Kotimaisia esimerkkejä edellisestä ovat pyrkimykset rakentaa tai muut- taa maakunnallisia,/kuntakohtaisia imagoja, siis tuottaa käytännössä uusia mielikuvia luonnon ja kulttuurin alueellisten piirteiden pohjalta niitä se-

lektiivisesti hyödyntäen.

TERRA 103:3 l99l kallisista sosiaalisista käytännöistä ja _valtasuh-

teista, jotka ilmenevät taloudellisissa, poliittisissa ja kulttuurisissa toiminnoissa. Näillä voi olla ^pal- jon pidempi historiallinen kesto kuin yksilöiden elämänhistorialla. Yksilöiden päivittäisten elin- ympäristöjen sosiaalinen luonne poikkeaa oleel- lisesti laajempien'yhteisöjen', esim. hallinnollis- ten alueyksiköiden, kulttuurialueiden tai sosiaa- lisen yhteenkuuluvuuden,/identiteetin perustalta nousevien 'sense of belonging' -yhteisöjen vas- taavasta. Tällöin jako ideaalisten ja faktuaalis- ten yhteisöjen välillä korostuu. Tutkimuksessa _ei tåiten voida ottaa annettuna alueyhteisöjen 'yh- teisöllistä' luonnetta vaan on pyrittävä käsitteel- listämään konkreettisia kohteita erilaisilla abst- raktiotasoilla.

Sosiologisessa kirjallisuudessa on tunnistettu yhdeksi yhteisön perusulottuvuudeksi'maantie- teellisyys' tai 'tilallisuus', mikä on ilmennyt sel- laisissa ilmauksissa kuin'lokaliteetti' (varhaisia esimerkkejä mm. Sutton & Kolaja 1960, tù/ilkin- son 1970, uudemmasta l98Oluvun keskustelusta ks. esim. Newby 1986), 'maantieteellinen alue' (esim. Hillery 1955),'territoriaalinen systeemi' (esim. Reiss 1959),'maantieteellinen sijainti' (esim. Hillery 1963, vrt. Murdoch & Sutton 1974).

On selvää, että 'maantieteellisyyttä' ei voida re- dusoida tiettyihin staattisiin alueyksiköihin tai si-

jainteihin. Sekä spatiaalisen rakenteen eri taso-

ja

(esim. paikallinen, alueellinen, kansallinen, globaalinen) että historian tasoja tulee siis pyr- kiä teoretisoimaan ja analysoimaan tutkimuksis- sa, joissa kohteena on yhteisöjen rakentuminen ja transformaatio.

Metodista pohdintaa: esimerkkinä Värtsilä-tutkimus

Seuraavaksi pohditaan yhteisön ideaa ja _mer- kityksiä konkreettisesti Suomen ja Neuvostolii- ton rajalla sijaitsevan Värtsilän kunnan ja siellä ennen

II

maailmansotaa sijainneen tehdasyhtei- sön tapauksessa (kuva l). Tarkastelussa pyritään tulkitsevaan ja ymmärtävään otteeseen. Tavoit- teena on kuvata tutkimusprosessin vähittäistâ kypsymistä. Kaikissa tutkimuksissa on ongelmia, joita harvoin saa lukea raporteista. Viime mai- nittujen perusteella tutkimuksenteko onkin ^pe- rin yksinkertaista. Seuraavassa yritetään kuiten- kin dokumentoida myös tutkimuksen kuluessa esiinnousseita ongelmia, jotka ovat pakottaneet vaihtamaan tutkimusstrategiaa ja tarkistamaan metodisia periaatteita ja tavoitteita. Esitys pyr- kii valaisemaan myös sitä, miten yhteisön idea ,. on syventynyt tutkimuksen kuluessa.

Yhteisön ja lokaliteetin

käsitteellistämiseen liittyviä

ongelmia Edelliset ongelmat ovat ilmenneet vaikeuksi- na löytää konkreettista sisältöä yhteisö- ja loka- liteetti-käsitteille (vrt. Paasi 1988, l99la, l99lb).

Kuten Calhoun ⁽¹⁹⁷⁸⁾ osuvasti huomauttaa, esi- tettyjen määritelmien mäåirä sinänsä ei välttämät- tä merkitse teorian selkiytymistä

-

^{usein lienee}

päinvastoin. _Sekä lokaliteetti- että yhteisökäsit- teen keskeisiä ongelmia ovat olleet

l)

historialli- sen ulottuvuuden laiminlyönti,

2)

sosiaalisten ryhmien

(tai

yhteisöjen) ideaalisen/todellisen luonteen hämärtyminen sekä 3)'maantieteellisyy- den' moniulotteisuuden sivuuttaminen. Seuraa- vassa tarkastellaan kutakin hyvin tiiviisti ^(ks. tar- kemmin Paasi 1988, l99la).

On tärkeää erottaa erilaisia historiallisuuden tasoja yhteisön kehityksessä. Globaalinen histo- ria on tärkeä mutta sitä konkreettisempi lienee yhteiskuntamuodostuman taso, ^jossa rakenne- taan yhteiskunnalliset edell¡ykset, ts. erilaiset institutionaaliset kä¡ännöt (hallinto, talous, po- litiikka), jotka ovat keskeisiä alueellisessa trans- formaatiossa. Nämä käytännöt'paikallistuvat' ja'alueellistuvat', niiden kautta yksilcihistoriat kiinnittyvät yhteiskunnan historiaan ja päinvas- toin. Historia ei siis viittaa vain menneisyyteen vaan aluejärjestelmåin, lokaliteettien ja ^yhteiso- jen jatkuvaan'tulemiseen'.

Yhteisöt palautetaan tutkimuksessa usein so- siaaliseen interaktioon, joka tapahtuu ^jossakin

paikassa tai ^yleensä vain tapahtuu. Yhteisöjen ra- kentuminen ei kuitenkaan ole vain paikallinen il- miö vaan nykyisin ^yhä enemmän ilmaus ei-pai-

TERRA 103:3 l99l Anssi Paasi Yhteisötutkimuksen kielestä ja sen metodologisista . .

.

233

;;iêi¡&i¡ÈiftÈ Border line Municipality tundary

- _T1o.3r)- 0åî"",iå,"i"0,Jåu

Roads Village

FINLAND THE SOVIET UNION

O 5 10km

ffi-¡!$ p*

Kuva

l.

Värtsilän kunnan sijainti, suhde vuoden 1940 rajalinjaan (yläkuva) ja kunnan nykyiset rajat (alakuva).

Fig.

l.

The location of Vtirtsilti communq its relation to the borderline established in lhe year 1940 (above) and the present boundaries of the commune (below).

a

[:l]llliii.i.*l Frontier zone

-(.)-

Border line

Municipality boundary

-

Roads Patsola Village

FINLAND

THE SOVIET UNION

01234 r#

^5km

{iir

234

Anssi Paasi Yhteisötutkimuksen kielestä ja sen metodologisista TERRA 103:3 1991

jälkeen 2/3:aa kunnan alueesta tuovutettiin Neu- vostoliitolle, niiden mukana myös kaikki teolli- suuslaitokset. Yhteisön synnyttänyt teollinen ak- tiviteetti

ja

pääomat siirtyivät tämän ^jälkeen muualle. Wåirtsilä-yhtymästä tuli maailmanlaa- juinen konserni mutta Värtsilän kunnalle tuli taantuman aika. Kunnan väkiluku romahti run- saaseen kahteen tuhanteen ja _nyt asukkaita on alle 900. Kuntaliitoksen uhka on leijunut sen yllä jo vuosikymmenien ajan -näin kunta ehkä tule- vaisuudessa katoaa alueellisen transformaation myötä. Tänä päivänä kunnassa asetetaan kuiten- kin suuria toiveita perestroikan myötä avautunee- seen itärajaan ja _{sen myötâ} yleistyvan turismin elvyttäviin vaikutuksiin. Samanaikaisesti entisille tehdasyhteisön asukkaille puolen vuosisadan ajan utopialta tuntunut unelma on tullut mahdollisek- si: ^päästä käymään entisellä kotiseudulla.

Tutkimuksen ongelmista

Aiemmassa neljään maakuntaan kohdistunees- sa alueiden institutionalisoitumisen tutkimukses- sa alueidentiteetin rakentamista ja rakentumista tutkittiin monipuolisten aineistojen avulla mut- ta tutkimus jai pinnalliseksi koetun yhteisöllisen ulottuvuuden osalta. Tämä johtui ennen muuta käytetystä metodista

eli

postikyselystä, jonka käyttöön pä¿idyttiin, koska satunnaisotoksella valittujen 2600 henkilön haastattelu neljässä eri maakunnassa ei ollut mahdollista sen enempää taloudellisesti

kuin

työekonomisesti ^(Paasi

1986b). Kyselytutkimusten suurin ongelma ei tie- tysti ole kumpikaan edellisistä teknisistä ongel- mista, joihin tutkimuksissa kylläkin usein vedo- taan. Suurin ongelma lienee se, että kyselyn kaut- ta saadaan vastauksia (tai vastaajien reaktioita) pikemminkin siihen, mitä tutkiia ajattelee kuin siihen miten elävä elämä moninaisine ilmiöineen jäsentyy kokeville ja toimiville subjekteille kon- tekstuaalisesli. Kontekstuaalisuus ei viittaa täs- sä pelkästään paikallisiin merkitysten muodos- tamisen konteksteihin vaan myös rakenteellisiin tekijöihin ja mekanismeihin, jotka _ovat oleelli- sia merkitysten muodostamisen kannalta.

Institutionalisoitumisteorian sisältämä yhtei- sön idean käsitteellinen jäsennys olisi mahdollis- tanut perusteellisemmankin konkreettisen tarkas-

telun (Paasi 1986a). Olihan siinä jäsennetty, maantieteen termein, alueen ja paikan suhdetta

juuri kollektiivisen ja yksilöllisen ^{toisiinsa suh-} teuttamisen kautta. Tavoitteena oli ^jîisentäa kult- tuurisen tøsoa, jossa alue ja paikka kohtaavat ^se- kä etsiä käsitteellisiä välineitä, jotka mahdollis- taisivat empiirisen tutkimuksen. Kulttuuri, sa- Hankkeen tausta

ja

kohde

Värtsilä-tutkimus alkoi ^{keväällä 1987} ja sen pe- rusajatuksena oli testata väitöskirjassani kehitel- lyn alueiden institutionalisoitumisteorian toimi- vuutta paikallistasolla, pienehkössä yhteisössä.

Jos ajatellaan tietyn yhteisön syntyä sen kehit- tymisen tai institutionalisoitumisen näkökulmas- ta (Paasi 1986a, l99la), voidaan erottaa samaan tapaan kuin alueiden synnystä ylipäätään useita vaiheita. Keskeisimmlit vaiheet ovat alueyhteisön

l)

territoriøalinen rajøutuminen, jossa alueelli- sen kokonaisuuden rajat vakiintuv at, 2) symbo- linen hahmot tuminen, ^j ossa aluetta luonnehtiva symbolijärjestelmä (esim. _alueen nimi) rakentuu, 3) institutionaalinen hahmottuminen, ^jossa aluet- ta tuottavat ja uusintavat institutionaaliset käy- tännöt (talous, hallinto, politiikka, kulttuuri) va- kiintuvat ja lopulta ⁴⁾ vakiintuminen aluejärjes- telmässä, kunnes alueellisen järjestelmän jatku- van muutoksen myötä kyseinen alueyhteisö lo- pulta ehkä kokonaan kaloaa.

Värtsilän kehitys on hyvä esimerkki siitä,

mi

ten useilla aluejärjestelmän tasoilla tapahtuvat sosiaaliset prosessit ilmenevät siinä, miten tietty yhdyskunta asettuu osaksi aluejärjestelmän jat- kuvaa muutosta. Tehdasyhdyskunnan synty 1800-

luvun puolivälissä on myös hyvä esimerkki ihmi-

sen ja _luonnon vuorovaikutuksesta, jonka fyy-

sisenä perustana oli luonnon alueellinen erilais- tuminen. Itä-Suomen humuspitoiset ja hiekka- pohjaiset vesistöt ovat mahdollistaneet teollisen toiminnan raaka-aineen eli järvimalmin kerros- tumisen vesistöihin. Lukuisat vesireitit ^puoles- taan tarjosivat mahdollisuuden liikenneyhteyk- sien järjestämiseen. Nousevan teollisuuskapita- lismin myötä syntyivät keskeiset yhteiskunnalli- set edellytykset: lainsäädännön muutoksin tuet- tiin rautateollisuuden syntyä, infrastruktuuria ja mahdollistettiin työvoiman alueellinen ja _sosiaa- linen liikkuvuus. Tämåi merkitsi rautateollisuus- yhdyskuntien nopeaa yleistymistä sisä-Suomes- sa. Useat tällöin perustetut tehtaat lakkautettiin kuitenkin

jo

vuosisadan vaihteeseen mennessä

kannattamattomina. Krimin sota tarjosi 1800-

luvun puolivälissä tärkeän kansainvälisen taus- tan raudankysynnälle. Mm.'näiden fyysisten ja

sosiaalisten edellytysten vallitessa N. L. Arppe sai luvan aloittaa Värtsilålssä raudanjalostuksen ^(ks.

Paasi 1989b).

Tehdasyhteisö kehittyi nopeasti. Toiseen maa- ilmansotaan mennessä vuonna 1920 itsenäiseksi kunnaksi tullut ^Våirtsilä muodostui yli 6000 asuk- kaan yhdyskunnaksi, jossa Suomen suurin rau- tatehdas tarjosi

yli

1000 työpaikkaa monipuoli-

sen jalostustoiminnan parissa. II maailmansodan

TERRA 103:3 1991

moin kuin historia,

oli

^aiempien 'uuden ^alue- maantieteen' alueteorioiden yhteydessä jäänyt vähäiselle huomiolle (esim.

Thrift

1983, Pred 1984). Juuri yksilöiden elämänhistorian perustalta jäsentyvän paikan

ja

erilaisten kollektiivisten käytäntöjen perustalta rakentuvan alueen'koh- taamispaikka' oli tärkeä jafälainstitutionalisoi- tumisteoriassa oli yritetty jäsentäti. Opinnäyttee- nâ tehdyssä neljân maakunnan tutkimuksessa ei kuitenkaan ollut mahdollisuutta vuosia kestäville metodisille kokeiluille

ja

pohdiskeluille.

Värtsilä-tutkimukselle tuli tutkimusongelmien käsitteellistämisen myötä myös uudentyyppisiä päämääriä, jotka _asettuvat poliittisen maantie- teen kenttään. Värtsilän kunnan aluetta

ja II

maailmansodan jälkeistä historiaa luonnehtii voi- makkaasti sijainti kahden erilaisen yhteiskunta- jãrjestelmän eli kapitalismin ja sosialismin rajalla ja vielä tutkimushankkeen alkuvaiheessa v. 1987

raja oli hyvin suljettu

-

^{siis mainio esimerkki}

poliittisen maantieteen perinteessä esillä olleesta ideologisesta rajasta (vrt. Paasi l99lc). Värtsilän sosiaalisen jârjestelmän yksi hallitseva piirre on myös rajavyöhyke, joka _asettaa rajoituksia vyö- hykkeellä ja sen ulkopuolella asuvien ihmisten so- siaaliselle kanssakâymiselle. Myös tämä jännite haluttiin saada mukaan tutkimusasetelmaan.

Tutkimuksen keskeiseksi lähtökohdaksi muo- dostui toimijoiden roolin hahmottaminen aluei- den institutionalisoitumisteorian viitekehyksessä

-

^{siis ongelma, joka} maakuntatutkimuksessa jäi varsin pinnallisen tarkastelun varaan. Seuraavas- sa keskitytäänkin juuri tähän kysymykseen. Värt- silän alueen territoriaalista, symbolista ja _insti- tutionaalista rajautumista on alustavasti tarkas- teltu toisaalla (Paasi 1989b). Metodisesti toimi- joiden roolin hahmottaminen merkitsi käytän- nössä haastattelumenetelmän eri varianttien so- veltamista

ja

_metodista kehittelyä. Paikkaulot- tuvuuden tarkastelu siinä merkityksessä kuin se

institutionalisoitumisteoriassa

on

^ymmärretty

merkitsee ihmisten elämismaailman

ja

arkielä- mân merkitysten anallysia ja havainnointia. Alu- eiden institutionalisoituminen puolestaan on il- mausta erilaisista pitkäkestoisista kollektiivisis- ta käytännöistä (esim. talous, politiikka, hallin- to), joita luodaan, uusinnetaan ja joille annetaan merkityksiä juuri jokapäivâisessä _elämässä. Paik- ka muodostuu siis arkielämän rutiineissa ja alue realisoituu pitkäkestoisina sosiaalisina kä)'täntöi- nä, jotka toimijat useimmiten hahmottavat ru- tiininomaisesti, Giddensin ^(198a) käsitett¿i käyt- làeî, praktisen tietoisuuden puitteissa.

Edellinen lähtökohta merkitsee, että Värtsilân, niinkuin ylipäätään vastaavien tehdasyhteisöjen kehitystä ei voida ymmärtää pelkästään alueyh-

Anssi Paasi Yhteisötutkimuksen kielestä ja sen metodologisista . .

.

235 teisöstä tai siellä asuneista,/asuvista toimijoista itsestään käsin. Teollisten yhteisöjen tutkimuk-

sessa törmätään konkreettisesti kahden ^keskei- sen tutkimusperspektiivin eli rakenteellisen ja in- dividualistisen näkökulman eroihin (vrt. Koski- nen 1987). Nämä liittyvät tietysti ^{myös maantie-} teellisen yhteisötutkimuksen peruspremisseihin,

joista

kriittisen

ja

humanistisen maantieteen edustajat ovat tyypillisesti lähteneet liikkeelle.

Kysymys kuuluu, tulisiko tutkimuksessa pyrkiä tulkitsemaan yleisiâ rakenteellisia, ts. taloudel- lisia, hallinnollisia ja poliittisia

-

siis sosiaalisia

-

prosesseja, jotka vaikuttavat alueellisen jär- jestelmän transformaatioon ja yksittäisten toimi- joiden tietoisuuteen vai saako tutkija ^yhteisön luonteen selville pelkästäân yksilöiden ajatuksia

ja

tietoisuutta tutkimalla? Tutkimuksen ^näkö- kulm/anlien valinta tuottaa tutkimuksen loppu- tuloksena epäilemättä hyvin erilaista ymmärrys- tä tarkasteltavasta asiasta. Oheinen lainaus erään Värtsilän tehtaassa työskennelleen henkilön elä- mänkertakirjoituksesta tiivistâä osuvasti edellä sanotun:

>Menin tehtaan konttoriin 29 p:nà lokakuuta

1922 kysymäân työtä. Sain heti lupauksen tulla seu- raavana aamuna klo 6 oppiin manufaktuuritehtaan vannerautavalssaamoon. Niin alkoi elämässäni ko- konaan uusi vaihe. Olin löytänyt sijani yhteiskun- nassa

-

^{jota en silloin vielä tiennyt}

-

^{olin vaan}

astunut sisälle uusiin oloihin, uuteen ympäristöön, koneitten pariin, teollisuuden palvelukseen... Nyt oli edessäni uusi ala. Koneesta tuli työtoverini. Sen

musiikki oli nyt käskevä ja keh_gìttava mutta se oli tekevä puolestani kunhan oppisin sitä ^ymmärtä- mâän ja sopeutumaan sen työtoveriksi... Mieles- täni ei kestänyt kauan, kuin jo aloin ymmärtää ko- netta, uutta työtoveriani, joka tyciqllenteli puoles- tani eikä se katsonut minua kie¡óon. Olen sano- nut, että olin tottunut kovaan tyóhön, kilvoitteluun työn kanssa ansaitakseni enemmän... Ins. En- bom'in sanat ovatkin syöpyneet lähtemättömästi mieleeni: 'olemme kaikki ikäänkuin saman perheen jäseniä, koneet ovat työssämme välikappale, joka palvelee ihmistä. Jos koneesta työntekijän avulla voidaan saada parempia tuloksia, on se meidän kaikkien yhteinen etu. Koneen ja työntekijän yh- teistuloksena saatu korkeampi työsaavutus tuottaa paremman tuloksen työnantajalle, joka omistaa ko- neet. Se tuottaa myös paremman tuloksen myös työntekijälle myös paikkansa'>.korkeampana ansiona

-

^{se pitää}

Aivan ilmeisesti tulkinta, jonka humanistisen

ja

kriittisen maantieteen edustaja siitä tekisi, poikkeaisi huomattavasti toisistaan. Humanisti

etsisi ehkä kokemuksen rakenteista yksilöllisiä ja intersubjektiivisia piirteitä ja pohtisi työn mer-

5

236

Anssi Paasi Yhteisötutkimuksen kielestä ja sen metodologisista

kitystä yksilöiden elämäntoimintojen kokonai- suuden kannalta. Kriittisen maantieteen edusta- ja korostaisi ehkä erilaisia rakenteellisia ja ideo- logisia piirteitä lähtien liikkeelle protestanttises- ta työetiikasta ja koneiden merkityksestä työajan

ja

-rytmin kontrolliin,

jolla

edesautetaan pää- omien kasautumista.

Molempia, ts. ^sekä rakenteellista että indivi- dualistista näkökulmaa tarvitaan yhteisötutki-

muksessa, jotta tulkinnoissa ei sorruttaisi karkei- siin yksipuolisuuksiin. On kuitenkin selvâä, ettâ rakenteellisia tekijöitä ei pidä palauttaa ^pelkäs- tään talouden sfääriin, vaikka ^se epäilemättä on- kin keskeinen (teollisuus)yhteisöjen muodostumi-

sessa. Värtsilänkään syntyä ja kehitystä ei siis

voi

da asiaa trivialisoimatta palauttaa sen enempää Arppen persoonallisuuteen kuin talouden rautai- siin lakeihin.

Koska hankkeen yhtenä tavoitteena oli tutkia toimijoiden roolia alueellisen jârjestelmän _trans- formaatiossa, looginen lähtökohta oli, että me- todisia vaikutteita oli otettava ns. suullisen his- torian (oral history) tutkimusperinteestä (esim.

Thompson 1978, Henige 1982) sekä el(im(ikerts- tutkimuksestø (esim. Roos 1987). Ajatuksena on, että edellisten tarjoamat näkökulmat mahdollis- tavat toimijoiden asettamisen aiemmin hahmo- tettuun käsitteelliseen kehykseen: toimijoiksi, joi- den toiminnan kautta sosio-spatiaalinen raken- ne tuotetaan ja uusinnetaan, ja joiden toiminnan kautta rakenteen transformaatio tapahtuu. Kos- kapäämaäränä ei kuitenkaan ole toimijoiden elä- mänhistorioiden konstruointi esim. elämäkerta- tutkimuksen tapaan vaan pikemminkin heidän sosio-spatiaalisen kokemuksensa asettaminen yleisten yhteiskunnallisten prosessien generoi- maan alueelliseen muutokseen, edelliset metodi- set lähtökohdat eivät voineet muodostua tutki- muksessa määrääviksi. Lähtökohtana oli myös se, että näin saatava aineisto oli vain yksi mo- nien muiden joukossa, joskin tulkintojen kannal- ta tärkeä. Peilasihan se yhteisön 'kollektiivista muistia'.

Tämän rinnalla hankittiin myös muita kvan- titatiivisia ja kvalitatiivisia aineistoja. Värtsilän elämään liittyviä tietoja on koottu erilaisista ar- kistoista (mm. kirkonkirjat, nimismiehen arkis- tot), dokumenteista (mm. erilaiset tutkimukset, sanomalehdet, populaarikirj allisuus) ^j a tilastoista

(mm. väestötilastot, teollisuustilastot) avulla.

Näiden lisäksi tutkimukseen saatiin vanhojen värtsiläläisten elämäkerrallisia kirjoituksia. Elä- mäkerta-aineistoja on maantieteellisessä tutki- muksessa käytetty toistaiseksi vähän, lähinnä kohteena ovat olleet maantieteilijöiden ^omat biografiat ^(ks. Eyles 1988: l0). Kunkin aineiston

TERRA 103:3 l99l käytöllä on sama motiivi: niiden avulla pyritään kartoittamaan mm. tehdasyhteisön historiaa ja nykypäivää, väestön liikkuvuutta ja rekrytoitu- mista, teollisen aktiviteetin vaihtelua ennen muu- ta yhteisön synnyn alkuvaiheessa, yhteisön nor- mittomuutta (alkoholinkä)ttö, prostituutio), jne.

Kokonaisuutena ottaen näiden aineistojen ja tutkimuskohteen käsitteellistämisen avulla on py-

ritty yhdistämaän rakenteellists

ja

ns. interpre- tqtiivists näkökulmaa ^(tässä voisi viitata ^myös ekstensiivinen,/intensiivinen -jakoon, vrt. Sayer 1984). Ensiksi mainitun näkökulman tavoitteena on hahmottaa ja analysoida sellaisia rakenteel- lis-historiallisiø seikkoja,

joilla

näyttää olleen merkitystâ tutkimuskohteen institutionalisoitu- misen kannalta. Interpretatiivinen maantiede, kuten Eyles (1988) toteaa, puolestaan pyrkii ym- märtämään

ja

tulkitsemaan sosiaalista todelli- suutta niiden tulkintojen ja merkitysten kautta, joita yksilöt ja ryhmät konstruoivat. Näin se lä- hestyy paikallisuuden merkitystâ painottavaa nä- kökulmaa, jota mm. etnografian piirissä on ko- rostettu (esim. Geertz 1983). Rakenteellinen ja in- terpretatiivinen näkökulma tekevät yhdessä mah- dolliseksi laajemmat johtopäätökset kuin pieni mutta intensiivinen paikallisaineisto. Historial- linen ote korostuu tutkimuksessa siitä syystä, että alueen/alueyhteisön institutionalisoituminen on jatkuvaa'tulemista', jonka tapahtuu yksilöiden henkilöhistorian kautta. Tutkimuksessa ei siis ku- vitella voitavan konstruoida tyhjentävästi Värt-

silässä vallinutta,/vallitsevaa ^yhteisöä. Tavoittee- na on pyrkiä löy'tämâân niitä oleellisia rakenteel- lisia seikkoja ja merkityskenttiä, jotka ovat ol- leet sen konstituutiolle luonteenomaisia. Kohde ei siis voi esitta¡ya tutkijalle kokonaisuudessaan tässä

ja

_nyt, vaan se on tavoitettavissa ainoas- taan historiallisen, käsitteellisen ja konkreettisen tutkimuksen vuorovaikutuksen kaûtta.

Yhteisöllisyyden hahmottuminen

Seuraavassa keskitytään yhteen tutkimuksen osateeman ja tarkastellaan lyhyesti yhteisöllisyy- den idean hahmottumista tutkimuksen kuluessa.

Pyrkimyksenä oli aiuksi tarkastella

l)

asukkai- den identifioitumista Värtsilään ja _sen muodos- tamaan hallinnollisiin, poliittisiin ja kulttuurisiin käytäntöihin perustuvaan ideaaliyhteisöön ja 2) sosiaalisten kontaktien perustalta rajautuvia toi- minnallisia ^yhteisöjä (huomautettakoon vielä, et- tä yhteisöllisyys ei siis ollut mikään itsestään sel- vä lähtökohtapremissi tutkimuksessa!). Tavoit- teena oli löyt¿iä Värtsilâssä syntyneitâ asukkai- ta, joilla oli mahdollisimman pitka kokemusho- risontti. Vuoden 1987 kesällä haastateltiinkin 27