( ^ S i n i k k a qP o Itk o n e n
Vanhojen pöytäkirjojen kertomaa
Miehelläni Pentillä oli huostassaan
”Saarijärven ja sen ympäristöpitä- jien opettajayhdistyksen pöytäkir
ja t”, kuten kirjan alkulehdelle on kirjoitettu.
Hänellä oli aikomus koota ja kertoa Saarijärven Joulussa vuo
desta 1903-1949 kansakoululaitok
sen, oman seutukuntamme ja jopa koko maamme historiaa opettajien ja kansakoulun kehityksen näkökul
masta. Se jä i häneltä tekemättä.
Otin vanhan käytössä kuluneen kir
jan esille, ja se alkoi kiehtoa miel
täni.
■- uneberg kirjoittaa Vänrik- / ki Stool-runossaan "luin
rivin, luin kaks, vereni j|L l i . tunsin kuumemmaks”.
S I I En ehkä sentään näin
^ ^ ^ o im a llis e s ti, mutta luin ja luin eli elin mukana nauttien.
Oli paljon tuttua ja itse koettua, olen
han valmistunut kansakoulun opetta
jaksi vuonna 1952.
Toivon, että pystyn kirjoittamaan mahdollisimman aidon kuvauksen näistä vuosikymmenistä, ja yritän nou
dattaa mahdollisuuksien mukaan pöy
täkirjojen tekstiä.
Perustam iskokous
Pöytäkirja laadittu SA A R IJÄ R V E N JA S E N Y M P Ä R ISTÖ -PITÄJIEN K A N SA- K O U LU O P E TT A JIE N K O K O U K SE S
SA Saarijärven kirkonkylän kansakou
lulla Tamm ikuun 3 p n ä 1903.
Saapuvilla o livat opetta ja t S a a ri
jä rveltä : Ahlbum , Enebäck, rouva E.
Terho, neiti I. Tervasm äki j a A. Terho;
P ylkönm äeltä A. Kuronen; M ultialta A u e r sekä K arstulasta Tuokko.
Puheenjohtajajaksi valittiin A. Ku
ronen. Hän oli muutamien toverien ke
hotuksesta kokousta hommannut, ja
kokous päätti yksimielisesti perustaa edellä mainitun yhdistyksen ja liittää sen haaraosastona Suomen kansakou
lunopettaja- ja naisopettajayhdistyksen keskushallintoon.
Päätöksiä
Ensimmäisenä vuonna oli kahdeksan kokousta, mukana oli myös lasten van
hempia, johtokuntien jäseniä ja piiri- tarkastaja. Yleensä kokouksissa pidet
tiin näyteluentoja ja näytetunteja:
esim. raamatunhistoria oli usein esiin
tynyt aihe, samoin katekismus, kieli
oppi, sisäluku ja laskento, Suomen his
toria, laulu jne. Mietittiin syitä, jotka estävät opettajien työn tuottamasta toi
vottua hedelmää. "Opettajan tulisi vai
kuttaa lasten vanhempiin ns. vanhem
pien kokousten kautta; hänen tulee myös vaikuttaa oppilaisiin totuttaen heitä kunnon kansalaisiksi ja kasvatta
en heitä elämää varten hyviksi ihmisik
si.”
Tarkastaja oli puoltanut päästökir- jan antamista ”2 vuotta 4-lla osastolla olleelle heikkolahjaisellekin oppilaal
le, jos hän todella koettaa lukea, eikä ole laiskuuden syy”. Hän kielsi myös tukistamisen ja luunappien antamisen, mutta puolsi muuten ruumiillista ran
gaistusta. Hän esitti jälki-istuntoa, jos
sa opettaja olisi mukana.
"Joulujuhliin hyväksyttiin viatto
mat leikit, vaikka jotkut vanhoilliset eivät siitä pitäneetkään”. Sisälukua tuli harjoittaa, ja tuli vaatia täydellisiä vas
tauksia, ei sallittu murteellisuuksia.
Oppilaitten tulisi vastatessaan katsoa opettajaa silmiin. Opettajan piti, mikäli mahdollista, saada sanansa oikein lau
sutuksi.
Kaikki eivät mitenkään saaneet itse ostetuksi kirjoja. Vanhemmille on tarpeeksi, saada lapsilleen vaatteet ja ruoan. Koska yhteiskunnan oli pidettä
vä köyhistä huolta, oli sen myös varus
tettava varattomat lapset koulukirjoilla.
Näin kaikille saataisiin omat kirjat.
"Käytetyt, likaiset kirjat eivät innosta lukemaan, ja ne voivat jopa levittää taudin siemeniä”. Jos joku oppilas ero
si, häneltä oli otettava kirjat pois ran
gaistukseksi.
Peruskoulun yläasteella kerättiin säästösyistä joskus 80-luvulla käytetyt kirjat ja jaettiin ne seuraaville oppilail
le. Jotkut saivat siistit, ehkä jo valmiik
si alleviivatut kirjat, jotkut vähemmän puhtaat, vaikka tosi huonot oli jo pois
tettu. Kokeilusta luovuttiin. Syytä voi itse kukin miettiä!
Sukupuolten eriarvoisuus oh tosi
asia. Palkkauksessa se tuntui miesten ja naisten välillä, vaikka työ oli sama.
fi, CMifc/K1 v-ja-ttl o- --
/ jo- li
iCua^ycA\)t^ fllllum.liv Lci/vO - tuUUU Mlj? oi/i*a/via
n <UMh1 L Oj i J t i r i x t - : /uhhTCi) V t
MHaiat/ 1
•iy$ U M -V t frhotUai at
, <r|(), J i.C L
to* lia t» •5Cu/i-(h«W
Antti Terhon, opettajayhdistyksen ensimmäisen "kirjurin”, käsialanäyte.
Hannes Hetemäen "käsialanäyte" vuoden 1906 vuosikertomuksen alusta.
Eihän sama palkka ole kaikilla aloilla meillä vieläkään itsestäänselvyys.
Opettajien peruspalkka sukupuoleen katsomatta kuitenkin on nykyisin sama.
Marraskuussa 1904 kokouksessa pohdittiin eläkeasioita: "miesopettajan eläke oli Smk 1750 ja naisopettajan Smk 1250”. Viiden palveluvuoden vä
lein kahteenkymmeneen palveluvuo
teen saakka lisäys oli 5 %. Helmikuun vuosikokouksessa 1905 päätettiin esit
tää, että jos opettaja jää työstä pois en
nen eläkeikää muun kuin sairauden vuoksi, hän saa jonkinlaista eläkettä, esim. 10-14 työvuotta antaisi "mies
opettajalle eläkettä 500 Smk ja nais
opettajalle 350 Smk". Kevätkokouk
sessa 1906 ei ollut muuta mainittavaa kuin "nautittiin kiitoksella maittava päivällinen”.
O ppiaineet
Kaksipäiväisessä kevätkokouksessa pohdittiin opetettavia keskeisiä aiheita:
historiasta opetetaan etupäässä isän
maamme vaiheet sekä tarpeen vaaties
sa sivistyshistoriallisia käännekohtia muiden kansojen elämästä. Ulkomai
den maantietoa vain niistä maista enemmän, joiden kanssa käydään kauppaa. Kotimaan maantiedolle, yh
teiskuntaopille ja uuden ajan vaati
muksille enemmän huomiota. Kartat haluttiin mukaan.
Silloin oli jo vaatimuksia poistaa uskonto kouluista. Opettaja Einiö toi valaisevasti esille "uskonnonopetuksen hyödyn ja siunauksen lasten onneksi, mutta opetuksen pitää tulla pedagogin ja nykyajan vaatimuksia vastaavaksi”.
Fysiikkaa opetetaan vain kokeitten avulla. Mallikasveja käytetään mah
dollisimman paljon, kasvitaulut saivat tunnustusta.
Laskujen korjaamista voi tehdä tunnilla, kun pysäytetään muu opetus.
Muuten opettaja korjaa vihot kotona.
Vääriä laskuja saa laskea kotona uudel
leen, vanhoja ei saa pyyhkiä pois,
”gummia” ei saa käyttää.
K okouksia oli harvakseen ja paljon tehtävää
Huonot kulkuyhteydet, kulkuvälineet, heikko teitten kunto, rospuuttokelit ja auraamattomuus olivat varmasti osal
taan tähän syynä.
Opetustyössäkin oli monenlaisia vaikeuksia. Esimerkiksi samat vuoro-
kurssit oppiaineissa puuttuivat. Luo
kathan olivat yhdistettyjä luokkia, esi
merkiksi kaksi luokkaa yhdessä. Toise
na vuonna uskonnossa käsiteltiin van
haa ja toisena uutta Testamenttia, mut
ta toisessa koulussa asia oli päinvas
toin. Siitä oli hankaluutta, kun lapset joutuivat vaihtamaan koulua.
Opettaja Einiö kirjoitti syyskuussa 1906 Opettajain lehdessä "Osaa osat
tomille” vapaaehtoisia kursseja niille, joilla ei jostakin syystä ollut päästöto
distusta. Se annettaisiin kurssin suorit
taneille ja tarkastajan hyväksymille.
Näin väliaikaisesti, kunnes tulee ylei
nen oppivelvollisuus.
Monet muistavat varmaan televisi
on Hovimäki-sarjasta, kuinka lapsiakin myytiin huutolaisiksi. "Huolta kannet
tiin juuri näitten vaivaishoitoon joutu- neitten lasten koulunkäynnistä”.
Vuonna 1909 keskusteltiin van
hempien ja opettajien vastuusta siveek lisyyskasvatuksessa. ”Viisaalla j a s o piva lla tavalla etenkin uskonto- ja luonnontietotunneilla p iti oppilaille tehdä selväksi arem piakin asioita. Ko
tona opetus tulisi aloittaa j o a ikaisem min, koska siveellisyysrikokset ova t ta
vattom an yleisiä, ei ainoastaan o p p i
m attom ien, vaan m yös oppineidenkin piireissä, j a seuraukset ovat niin tavat
tom an surkuteltavia ”.
Valtio ja uskonto askarruttivat ko
vasti mieliä. Uskontoa ei haluttu pois koulusta, mutta reformia tarvittaisiin.
Esitettiin uskonnon opetus aloitetta
vaksi patriarkkojen kertomuksista,
"jotka ovat lähellä lapsen kotielämää, hän ymmärtää niitä paremmin. Ne näyttävät hurskaan elämän, synti tuo
mitaan, ja näin Jumala heitä kasvattaa parempaan päin.
Kiertokoulunopettajatar A. Häkki
nen teroitti erityisesti mieliin uskolli
suudesta tehtävässä.”
Pohdittiin myös oppilaitten koulume
nestystä:
- Jos oppilas lukisi hyvin läksynsä, silloin hän kävisi ilolla koulua j a oppisi tekem ään tehtävänsä, j a h ä nen luonteensa m aailm an m yrskyis
sä tulisi kestäväksi.
- Tärkeitä ova t vanhem pien j a op etta jie n keskustelut. Vanhempien tulee
kertoa lastensa h yvä t j a huonot puolet.
- Joka kodissa tulee olla lukujärjes
tys, että vanhem m at voivat valvoa läksyjen tekoa.
- Jokaisessa kodissa, köyhässäkin, p i
täisi lapsella olla om a läksyjen lu
kupaikka.
- Jos opettaja jaksa a , kutsukoon ed el
lisen vuoden oppilaita jo sk u s lu o k
seen keskustelem aan.
Eipä tähän taida olla lisättävää nykyai
kanakaan!
”Seuraavaa kokousta varten op.
Pääkkönen alustakoon jonkun keskus
telukysymyksen, op. Joutsen kerto
koon jonkun kirjan sisällyksen, ja rou
va Joutsen, opettajataret Tulla ja Bruun lausukoot runoja. Palkinnot lau
sunnoista olivat: 1. palkinto kolme kuppia toppa-kahvia, 2. kaksi kuppia toppa-kahvia ja 3. 1 kuppi toppa-kah
via.”
V u o d e t 1 9 1 7 - 1 9 1 9 :
A j a n v a k a v u u s a l k o i n ä k y ä
Vuonna 1917 oli kolme kokousta. Ke
vätkokous toukokuussa aloitettiin vir
rellä 472:1,2, ja kirkkoherra Turkan- heimo piti rukouksen. Sovittiin, että seuraavaan kokoukseen harjoitellaan Hengellisiä lauluja ja virsiä sekä Kan
sanvalistusseuran sekaäänisistä esimer
kiksi Sotarukous ja Ajan aallot. Tavak
si tuli, että kokoukset aloitettiin virrel
lä, ja jos pappeja oli mukana, he pitivät rukouksen.
Sivulan majatalossa pidetyssä ko
kouksessa opettajayhdistyksen kierto
kirjeeseen vastattiin, että "Saarijärven- Pylkönmäen opettajayhdistyksessä ei ole ketään kapinallisten kannattajaa”.
Pylkönmäen kirkonkylän kansakoulul
la opettaja Iida Koivunen piti terveh
dyspuheen kosketellen siinä ” nykyistä tilannetta ja kansamme itsenäiseksi joutumista ja puhui niistä velvollisuuk
sista, joita nykyinen aika asettaa itse kullekin itsenäisen kansan jäsenenä”.
Laadittiin myös kalliinpaikan pal- kankorotuspyyntö: ”300 mk perheelli
nen, samoin puoliso ja jokainen lapsi 50 mk, niin kauan kuin nykyinen tilan
ne kestää”.
Ei aina oltu vakavia, vaan kukkipa se huumori vakavankin ajan keskellä.
Op. Törmälä avasi suunsa sanoen:
"Ostetaan opettajayhdistykselle hevo
nen!” Rähisevässä keskustelussa joh
duttiin loppuponteen:” Neiti Päkkönen ostaa yhdistyksen varoilla poron ensi kesänä, jollei poroa, niin poron paistia, jollei paistia niin sarvet. Jos poro saa
daan, niin sillä kyyditään kaikki opet
tajat yhdistyksen kokouksiin. Jos pais
tia, niin se yhdessä terveydeksi nauti
taan. Jos sarvet saadaan, ne opettajayh
distyksen puheenjohtajan saivaristoon sidotaan.”
Syksyn pimeät lähestyivät, ja niin lähetettiin ”ka ksi vankkaa m iestä kysy
m ään kunnan esim ies M a tti Rossilta,
olisiko m itään toiveita valon saam isek
si kouluille, sillä p im eä ssä työskentely on vaikeaa. E nsi talven jatkokurssien pitä m iseen opettajilla on halua, m utta pa lo ö ljyä puuttuu. Ei ole m ahdolli
suutta valm istua tunteihin, eivätkä o p p ila a tka a n ehdi päiväsaikaan läksy
jä n s ä lukea.”
U usi vu o sikym m en : Ne palkat, ne palkat
Kunnan opettajien palkat haluttiin yh
denmukaisiksi. Osa halusi koko palkan luontaisetuna, toiset osan rahana ja luontaisetuna:
l s i 2400 kg hyviä kylvöheiniä 2si 1000 kg suvitouon olkia 3si 1 ha ala viljelykelpoista j a vil
je lyk u n n o ssa olevaa peltoa. Jos ei tätä koulun läheisyydestä saa täyttä m ä ä rää, niin kor\>aus on m aksettava kou lu hallituksen m äärääm än käyvän hinnan m ukaan.
4si rahapalkkaa, sam oin pohja- p a lk ka a 2000 m k vuodessa.
Mahlulla kokouksessa päivän ky
symys oli ollut "pariskuntaopettajien, nimittäin opettajain rouvien luon
taisetujen supistaminen ja eri asunnon pois riistäminen”. Päätökseksi tuli, että, "naisopettaja saakoon työstään täyden palkan, oli naimisissa tai ei” . Keskusteltiin jopa palkkataistelusta.
Onpa tuttu juttu!
Opettaja Salmi otti huolekseen kirjoittaa jotensakin ” jyrkkäsanaisen kirjoituksen Keskisuomalaiseen, jossa piti käydä ilmi kokouksen kanta ja mieliala”. Kuitenkin "ystävällisen isäntäväen kananpaisti jätti kokoukses
ta mieluisan tunnelman”.
Kevätkokouksessa 1923 oltiin tyy- tymättömättömiä kunnanhallituksen päätökseen, "ettei koulutiloissa saa pi
tää yksityisiä eikä yleisiä kokouksia, joilla ei ole yhteyttä koulutyöhön”.
Tuberkuloosi oli vielä ensimmäisi
nä vuosikymmeninä vakava ja melko yleinen kansantauti. Sitä sairastavista lapsista oltiin huolestuneita, ”olivatko vaarallisia toisille lapsille ja opettajil
le”. Lähetettiin pyyntö kunnanvaltuus
tolle, että kunnanlääkäri kerran vuo
dessa kävisi tarkastamassa oppilaiden terveydentilan.
U u s i a k i n a s i o i t a
Nykyisin jokakeväiset luokkaretket ja leirikoulut ovat tosiasioita, mutta jo tuolloin todettiin, että oppilasretket oli
sivat suotavia, jopa tärkeitä.
Päätettiin keskustella asiasta hel
luntain kokouksessa, ”m utta kun se H elluntaipäivä tuli, oli ainoastaan ko l
m e kaipaavaa sielua, jo tk a toverihen
gen elähdyttäm inä olisivat työkum ppa- neitansa ilolla halunneet nähdä. Täyt
tym ys on, että m eidän m ahtim m e heik- kenee näin ollen. On yksilö heikko ja kaatua voi m u tt' yhtym ys voim ia a n taa. T oim eliaisuudella jo ta in saavu
ta m m e” kirjoittaa Maija Kuusela vuo
sikertomuksessa.
Tammikuussa 1924 päätettiin kar
huta yhdistyksen jäseniltä "jäsenmak
sut postietuannilla”. Tätä tapaa joudut
tiin käyttämään useasti myöhemmin
kin. Opettajayhdistykseen kuulumista korostettiin usein pöytäkirjoissa. Ja vielä niin myöhään kuin 50-luvulla muistan, että tarkastaja Toivo Mäkisen Linnan koulurakennus 1910-luvulla. Opettaja Anni Lauren. ”Ruan valmistajaksi pyydettiin neiti M artta Lauren. Joskus oli keittoa, muulloin annettiin vähävaraisille lapsille maitoa ja leipää.”
M ahlun koulu talvella 1912. Opettajat Jenny ja A lbert Honkanen. Saarijärven Paavon, Anni Talaskiven äiti on ollut täällä oppilaana. Anni itse pääsi oppikouluun 1949 ja asui viikot "kort- teeria" jo eläkkeellä olleen Jenny Honkasen luona. M aitokannu ja eväät tuotiin m ukana.
Onpa ihana "vauvankelkka” ! kerrottiin kehoattaneen niitä opettajia,
jotka eivät olleet opettajayhdistyksen jäseniä, hakeutumaan pois hänen pii
ristään.
Uutena asiana tuli myös raittius- ja Toivonliittotyö kouluissa. Päätettiin ot
taa määräraha raittiusvälineiden ja ku
vien hankkimiseksi ja perustaa kou
luille Toivonliittoja, jotka olivat lasten raittiusyhdistyksiä. Suomeen oli perus
tettu ensimmäinen lasten raittiusseura 1893. Siitä päätellen, mitä tiedotusväli
neiden kautta saamme tietää, tuntuu siltä, että "jonkinlaisia Toivonliittoja ja raittiuskilpakirjoituksia”tänä aikanakin tarvittaisiin.
Lanneveden koululla elokuussa opettaja Ritoniemen esitys jatko-ope- tuksesta herätti vilkkaan keskustelun ja päädyttiin loppuponteen: "Opettajayh
distys pitää erinomaisen hyvänä jatko- opetusta laajemmassakin muodossa, mutta kannattaa nyt alussa vaan supis
tettua muotoa, iltakoulua, kustannuk
sia välttääkseen, koska nykyistäkään opettajavoimaa ei Suomen kansa jaksa kunnollisesti palkata”.
Sähkövaloa jo toivottiin
Syksyn pimeät lähestyivät, mutta vai
kuttaa siltä, että "vahvatkaan miehet”
eivät olleet saaneet mainittavaa aikaan tärkeässä valoasiassa. "Opettaja Cast
ren ottakoon selvää, minkälaisia vel
vollisuuksia kunnalla on koululle han
kittavaan sähkövaloon nähden”. Vaa
san läänin Herra Maaherralle päätettiin lähettää valitus, että ”kunta korvaa opettajille tulevan valon rahassa” ja kantelu "että Kunnanvaltuusto ei lähetä tietoja kouluille niitä koskevissa asi
oissa”.
Opettaja Castren esitti, että perus
tetaan Kouluvaliokunta koulun ja kun
nan välille "valvomaan koulun etua Kunnanvaltuustoa vastaan”. Epäiltiin, ettei se tulisi hyväksytyksi, jos esitys tehdään opettajayhdistyksen nimissä.
”Niinpä asia jätettiin Valtuuston puh.
joht. Parkkosen ja alustajan onnelli
seen ratkaisuun johdateltavaksi”. Sih
teeri sai hoitaakseen puhelimitse tai
kirjeitse, kellä ei ollut puhelinta, kysei
sen vaalin.
Kunnallisvaalit
Lokakuun kokouksessa 1928 oli pää
tetty perustaa joulukuun 4. päivänä toi
mitettavia Kunnallisvaaleja varten va
litsijayhdistys, joka on vaaliliitossa porvarillisten kanssa.
O lem m e sopineet äänestäväm m e seu- raavia henkilöitä:
1. Juho E erikki O ksanen, m aanviljeli
jä .
2. A ino Johanna R itoniem i, kansak.
Opett.
3. H eikki H aavio, filo so fia n m aisteri.
4. O tto Ilm ari Parkkonen, jo h ta ja ag- ron.
5. A dele M aria A m piala, kansak.
Opett.
6. A a tto Tannermäki, m aanviljelijä.
7. O tto Vihtori H aapakoski, m aanvilje
lijä.
8. Jenny Sofia R osalla H onkanen, k a n sak. Opett.
A sia m ieh eksi valittiin R eino Sakris Castren.
Kappas vaan - naisopettajia on eh
dokkaina! Ei löytynyt pöytäkirjoista, tuliko joku valituksi.
Kilpailuja
Helmikuussa 1927 oli kunnanvaltuus
tolta pyydetty 1000 markkaa palkinto
jen ostoon, ja opettajat olivat antaneet 1000 mk Kolkanlahden koululla pidet
tävien hiihtokilpailujen järjestämistä Lehtolan koulun seinustalla ennen vuotta 1927. Ilmari Hirvonen sai koulun ensim
m äisenä vuonna 1899 ''ahkeralle ja hyväkäytöksiselle oppilaalle annetun apurahan’’.
Itse hän valmistui opettajaksi 1916 Jyväskylän sem inaarista ja "uhrasi miehuusvuo- tensa synnyinseutunsa lasten ja nuorten kasvatukselle, ollen Lehtolassa 31 vuotta”.
Ilm ari Hirvonen vasem m alla rusetti kaulassa.
varten. Vuonna 1928 oli anottu kunnal
ta 2000 mk oppilaitten välisten kilpai
lujen ja koulujuhlien aikaansaamisek
si. Kesäiset lastenjuhlat ja henkiset kil
pailut täytyi kuitenkin pitää talvella hiihtokilpailujen yhteydessä "voitta
mattomien majoitusten ja kyyditsemis- ten vuoksi”.
Pari vuotta aikaisemmin oli "kir
konkylän opettajien huoleksi jätetty Radion ostaminen ja kassasta rahojen nostaminen”. Kokouksissakohan sitä kuunneltiin! Nyt radio päätettiin myy
dä ja käyttää rahat kiertopalkinnon hankkimiseksi. Ehdotettiin 2000 mar
kan arvoista "hiihtäjää kuvaavaa ho
pea- tai valkometallipatsasta kiipineen, johon kaiverrettaisiin voittajakoulujen nimet, tai jos Valtuusto varoja myön
tää, varjokuvakone arvoltaan n. 5000 markkaa”.
L i s ä ä o p e t u s t y ö s t ä
Opetussuunnitelmien tekemisessä ko
rostettiin, että "opettajan yksilöllisten ominaisuuksien ja paikallisten olojen ja tarpeiden tuntemus tulisi olla perus
tuksena. Pakollinen opetuksen malli- suunnitelma tietäisi suurta taantumista, eikä voisi vaikuttaa hedelmöittävästi opetustyöhön.”
Oppilasarvostelusta Pajupuron koululla toukokuussa syntyi vilkas keskustelu: "Ahkeruudessa ja tarkkaa
vaisuudessa arvostelun on liikuttava yhtä herkästi kuin edistysaineissa, mutta käytöksen arvioinnissa syntyy helposti epätasaisuutta. Käytöksen alentaminen varsinkin päästötodistuk
sessa edellyttää erikoisempaa rikko
musta.”
Tarvaalan koulutilalla syyskuun kokouksessa oli esillä pulma, kun jat-
kokoulu ja rippikoulu olivat syksyin keväin yhtä aikaa. Rovasti Winter ke
hotti tekemään muutosesityksen Kirk
koneuvostolle. Hän toivoi, että opetta
jat tulisivat piireissään lukukinkereille.
"Opettajat menetelkööt vakaumuksen
sa mukaan ja miten papiston kanssa sopivat. Kinkeripäivää ei saa merkitä työpäiväksi.”
Kymmenkunta vuotta aikaisem
min oli päätetty yksimielisesti, että
"lapset viedään lähimpään lukupaik
kaan joukolla, jolloin niitä olisi kuu
lusteltava yhtaikaa ymmärrettävällä ta
valla”.
Vuosikymmenen viimeisessä ko
kouksessa kirkkovaltuustolle laadittiin anomus saada seurakunnan kassasta kutakin oppilasta kohti vuosittain 10 markkaa joulujuhlien järjestämiseksi.
Op. J. J. Hirvonen alusti vielä keskus
telun ruoka- ja vaatetusavustusten an
tamisesta oppilaille. Päätökseksi tuli, että opettajat ja johtokunta neuvotel
koot asiasta kouluhoitajan kanssa.
Tässä olen kirjoittanut katkelmia Saarijärven opettajien pöytäkirjoista vuosilta 1903-1930. Ei opettajien työ ole muuttunut miksikään: aina on ollut ja edelleen on tahto antaa lapselle mahdollisimman hyviä elämän eväitä.
Niin opettajat kuin oppilaatkin ovat ol
leet ja ovat aikansa lapsia. Tarina jat
kuu ensi vuoden Saarijärven Joulussa,
”jos Jumala suo”, kuten Turun .joulu- rauhanjulistuksessakin sanotaan.
Kirkonkylän kansakoulun opettaja Aimo Ritoniem i oppilaineen 1920-luvul- la. Voipa joku löytää vielä äitinsä tai isänsä tästä kuvasta!
Pajupuron kansakoulu itsenäisyyspäivänä 1928, muistelee viim evuoden Saarijärven Paavo Veikko Alapiha, entinen oppilas. On koulun ulkoasu muuttunut. Kuvassa myös opettaja Lempi Jäppinen.
