Kaupungin sinetti ia vaakuna
Kaarle XII :tn sotalkaruslian hoitajan, Puitavan tais
telussa vangitun ja tuntemattoiman kohtalon saa
neen O lo f H e rm e lin '’in viH e c a to m p o lis S u i o n u m”-teoksen Uuttaikaupunkra koskeva runo 1680-luvujJta. Suomentanut H e '1 an ie r W i n ter.
U u s i k a u p u n k i 1680-luvulla Suo m eh en, imi meren vaahtoavan on halkoma manner suojathan saariston taajan ja huuihtoman talvisten vetten kaupungin jalon, uuden pystytti Kustavi Suuri
mailta kun S armaitta n palas’ voitto is t en tähtien 'alla.
Nyt siellä nähdä sä voit talot uhkeat rannalla laihden.
Luo torin uijahan sun kadut ikaunihit johtaa.
Ylväsnä kummullaan koihoaa siellä temppeli Herran.
Satamaa tämän ivertaa et löydä isä mailt aamuruskon.
Saalista runsaampaa meri missään Suille ei anna.
Haaihdet runsaaimimat ei karjoja kuljeta kauas, purret parhaimmat meren saalista rvie yli vetten.
Keulat torndkkaat sinilaineita ylväinä halkoo.
Itsepä <Aihtikin ihmettelee merimiesten reipasta tointa.
Mutta nyt edistystä on onnetar kade estämään käynyt.
Meren tuottamat on tulot tuli ankara niellyt.
Kuorolle vedenneitojen nyt lupaulkisenne pyhimmät tehkää porvarit, <oi, että saimmuttais’ kodit suitsevat aalto,
ehjäksi onnenne taas kasvaisi kaupungin.
