Sinikka Tafijanen 1 )eteraaniapettaja
Vuosi sitten aloitin Saarijärven Joulu -lehdessä Saarijärven ja sen ympäristöpitäjien opettajayhdistyk
sen pöytäkirjojen selailemisen. Nyt ovat vuorossa vuodet 1931-1943.
1 apaussodan ahdingosta sel
l i / vittiin, mutta itsenäistynyt
| | / Suomi eli edelleen hyvin vai- f y keitä aikoja. Piti nousta rakenta
maan maata, kun kaikesta oli pula.
Kansa oli riitainen, oikeastaan kahtia jakautunut, mutta opettajien kansansi- vistyksellisellä asenteella oli myös osuutta siihen, että Suomen kansa kas- voi yhtenäiseksi, kun parin rauhan vuosikymmenen jälkeen jouduttiin uu
delleen taistelemaan itsenäisyyden puolesta. Vapaus säilyi, ja itsenäinen isänmaamme nousi vähitellen arvostet
tujen kansakuntien joukkoon. Kansa- koululaitoskin kehittyi. Osittain sekin oli tarmokkaiden opettajien kovan työn tulosta.
K o t i , k o u l u j a k i r k k o
Pitkät välimatkat ja huonot kulkuyh
teydet verottivat kokouksissa kävijä
määrää. Aiemmin oli jo saatu aikaan Saarijärven - Pylkönmäen op. yhdis
tys, mutta sotien jälkeen kumpikin pi
täjä perusti oman yhdistyksen.
Samat ongelmat jatkuivat kuin edellisellä vuosikymmenelläkin.
Tarvaalan pappilassa pastori Leik- kosen kotona op. Mäkelä puhui kodin, koulun ja kirkon yhteistyöstä, jonka tu
lisi olla saumatonta. "Meidän tulisi toi- I mia käsi kädessä toisiamme syyttele- mättä, koska päämäärä on sama”.
Kirkko oli alusta asti hoitanut kansan
opetusta. Kiertokoulut olivat antaneet alkeisopetusta kolmen, myöhemmin kuudenkin viikon jaksoissa ja kulke
neet kinkerien mukana paikasta toi
seen. Tärkein asia oli ollut antaa luku
taito ja kristinopista perustiedot. Kou-
ajen p ö ytä k irjo jen kertom aa
lua oli yritetty käydä, koska naimisiin meno oli ollut kiinni ripille pääsystä.
Saarijärvellä kaksi viimeistä kierto- koulua oli lopetettu vuonna 1928.
Kansakoulut olivat yläkouluja, aluksi erikseen tyttö- ja poikakouluja.
Alakoulut niitten yhteyteen tulivat vä
hitellen.
Ongelmia tuotti edelleen rippikou
lun ja jatkokoulun päällekkäisyys. Vas
ta vuonna 1936 päätettiin op. Mäkelän ehdotuksesta, että lokakuun kahdella ensimmäisellä viikolla pidetään rippi
kouluapa 15. päivänä alkaa jatkokou- lu. "Rippikoulu on pidettävä, kun ei ole maatöiden aika!’’
P u l a - a i k a
Varsinainen pula- aika katsotaan olleen vuodesta 1929 vuoteen 1934. Opetta
jille vuosi 1931 oli erittäin vaikea, sitä sanottiin "hallavuodeksi". Syntyvyys oli laskenut. Liiton laskelmien mukaan oli noin 1000 virkaa, jotka ministeriön kirjelmän perusteella voitaisiin lak
kauttaa tarpeettomina. Sinä vuonna laskettiin, että työttömiä opettajia oli 263. Heille annettiin yhden vuoden lakkautuspalkka rahapalkan osalta.
Seuraavana vuonna käynnistettiin paikkojen välitys, ja työssä olleilta, liittoon kuuluvilta opettajilta kerättiin rahaa, jota jaettiin työttömille opettajil
le kuukausittain avustuksena.
Saarijärven opettajat olivat tuolloin koolla op. Ritoniemen luona, ja siellä keskustelussa oli huolena opettajien liikatuotanto. Piti saada vastalause maan hallitukselle.
Edelliseen liittyen todettiin, että Koululautakunnan edustajan, op. Rito
niemen, oli asetuttava rohkeasti kieltei
selle kannalle koulujen supistamista ja hävittämistä vastaan.
S u p i s t e t t u k o u l u
Kansakoulujen määrärahoja esitettiin
vähennettäviksi, ja 1930 jopa esitettiin, että supistetuista kouluista tulisi hallit
seva koulumuoto.
Edellä mainitussa kokouksessa op.
Ritoniemen luona op. Aakkula kertoi, että "lyhyt aika haittaa supistetun kou
lun toimintaa. Ennen sinne tuloa lapset pitäisi opettaa lukemaan, että koulusta olisi jotakin hyötyä. Eestissä tehdään näin." Hän ehdotti, että alkuopetus oli
si syyskuun alussa ja kevätlukukauden lopussa neljä viikkoa, lisäksi lapset kä
visivät syyslukukaudella ja maalis
kuusta kevääseen esim. keskiviikkoisin alakoulua. Näin he olisivat koko vuo
den koulutyössä, eivätkä tiedot ja tai
dot niin helposti unohtuisi.
Op. Ritoniemi piti supistettua kou
lua kokonaan toivottomana.
Pulmaksi oli jo aiemmin koettu myös pienet määrärahat koulutarvik
keissa. "Nykyaikainen koulu vaatii ky
niä, papereita ym. enemmän kuin van
ha lukukoulu”.
Virkistykseksi op. Vienola lauloi rouva Leikosen säestyksellä, ja kokous päättyi juhlallisiin päivällisiin op. Ri
toniemen luona.
O p e t t a j i e n p a l k a t
Opettajat olivat saaneet jonkun kerran
"kalliin ajan lisää”. Vuonna 1931 per
heellisen opettajan palkkaa alennettiin 5% ja perheettömän 10%. Vuodesta 1936 palkka maksettiin jälleen lyhen
tämättömänä. Jatko-opetus lopetettiin välillä kokonaan, ei pystytty maksa
maan ylituntipalkkioita.
Vuonna 1938 opettajainkokouksen mielialoja kuvaavat seuraavat kom
mentit:
"Opettajien palkat ajan kiristyksen ja hintojen kohouksen vuoksi eivät enää riitä vaatimattomaankaan toi
meentuloon".
Opettaja Lauren: "Työväenkin pal
kat ovat suuresti kohonneet, mutta opettajien palkat ovat pysyneet ennal
laan, vaikka verot ja toimeentulokus- tannukset ovat nousseet”.
Opettaja Ritoniemi painotti, että
"tavallinen kirvesmies, vaikka ei tar
vinnut uhrata varoja ammattitaitonsa kehittämiseen, oli jo yhtä hyvin palkat
tu kuin opettaja, eikä hänen tarvitse maksaa veroja ja saa kouluavustusta kunnalta”. Ritoniemi jatkoi, että "opet
taja joutuu ympäristössään aliarvioi
duksi, kun toimeentulo on jo tavallisen työväestön elintason alapuolella, ja sii
tä koituu vahinkoa koko kasvatustyöl
le. Ei ympäristö ota huomioon ahke
ruuttamme ja koulutyön tuloksia.”
Suomen opettajayhdistyksen koko
uksesta vuonna 1939 opettaja Ritonie
mi toi viestin, että "palkkakysymys toi
suuren pettymyksen”, eli ei ollut rahaa luvattuihin palkankorotuksiin.
Päätettiin liittyä Suomen Kansakou
lunopettajien tukirahastoon, koska se koettiin tulevaisuudessa tarpeelliseksi.
Luontaiseduista opettajat eivät enää pitäneet kiinni. "Useinkin ne olivat monelle enemmän haitaksi kuin hyö
dyksi”. Närkästystä oli herättänyt mi
nisteri Tannerin eduskunnassa lausuma huomautus, että ”onhan niillä opettajil
la navettakin”.
Y h d i s t y s t o i m i n t a
Lokakuussa 1932 Heinämäen koululla mietittiin, miten saataisiin opettajia yh
distystoimintaan mukaan. "Koetettai
siin hajauttaa kokouksia eri kouluille, jotta nähtäisiin, millaisissa olosuhteis
sa työtoverit toimivat”. Yksi syy, miksi opettajat eivät halunneet kokouksia koululleen, olivat pienet asunnot.
"Kahviloman aikana kuunneltiin op. Virtasen kaunista viulun soittoa kanttori Rautakorven säestämänä”.
Seuraavana vuonna Saarijärven ja Pylkönmäen opettajat jaettiin 10 pii
riin, joitten vuorollaan piti järjestää ko
koukset. Piirijako ei toiminut, joten se parin vuoden kuluttua lopetettiin. "Jos muualle ei kokousta oteta, pidetään se aina kirkolla”.
Joku oli jopa ehdottanut yhdistyk
sen lopettamista, ”kun yhdistys elää vain vuosikokousten ja hiihtokilpailu
jen varassa”. Ehdotus kuitenkin rauke
si.
"Antakoon Korkein meille yhteis
ymmärryksen lahjan, että Kaipaisim- me ja janoisimme aina tosi hyvää ja pyrkisimme kehittämään itseämme ja antaumuksella toimisimme kansamme tosi parhaaksi.”
Solidaarisuutta osoitettiin, kun
"Linnan kansakoulun johtokunnalle lä
hetettiin paheksumiskirjelmä opetta
jaansa Laureenia kohtaan kohdistu
neesta virasta erottamispyrkimykses- tä”.
K i l p a i l u j a j a p a l k i n t o j a
Koulujen välisiä hiihtokilpailuja pidet
tiin joka vuosi, ja niistä ilmoitettiin jo lehdessä.
Helmikuun kokouksessa 1934 tie
dotettiin, että Saarijärven Osuusliike lahjoittaa kansakoulujen välisiin hiih- tokilpailuihin palkinnoksi Kalevala- aiheisen taulun Sammon ryöstö henki
lökohtaiseksi palkinnoksi parhaimmal
le hiihtäjälle, jonka on se koulullaan säilytettävä.
Taiteilija Heiskalta, joka oli yhteis
koulun silloinen piirustuksen lehtori,
päätettiin pyytää taulu kiertopalkin
noksi. Minimimääräksi tuli 2 tytön ja 2 pojan keskiarvoaika ratkaisemaan voit- tajakoulun. Opettajayhdistyksen va
roilla päätettiin ostaa hiihtokilpailupal- kinnoiksi 10 paria suksia. Pyydettiin myös Saarijärven Osuusliikkeeltä 12 paria suksia palkinnoiksi.
Vuonna 1936 pidettiin hiihtokilpai
lut hiihtolomalla. Ensi sijan saavutti tällä kertaa Lehtolan koulu.
Oppilaille järjestettiin myös suuhun pantavaa: "Opettaja Castren huolehti
koon hiihtäjille maidon ja pullan. 25 litraa maitoa pannaan Tarvaalan kou
lun ja vehnäjauhot kirkonkylän koulun laskuun. Leipomisen kustantaa opetta
jayhdistys.”
Jotkut olisivat halunneet hiihtolo
man pidettäväksi kouluilla yhtä aikaa, mutta kaikille se ei käynyt päinsä.
Pesäpallopeliäkin esitettiin koulujen väliseksi kilpailuksi, koska kunnanval
tuustolla oli antaa siihen kiertopalkin
to, jonka saisi omakseen koulu, joka voittaisi sen kolme kertaa peräkkäin.
K o u l u r u o k a i l u
Vuonna 1934 oli määrätty niillä kou
luilla, joilla ei ollut mahdollisuutta ja kaa lämmintä ruokaa, annettavaksi Os-
L
lonaamiaista, jota jo kokeiltiin Linnan koululla."Oslonaamiainen on oslolaisen kou
lulääkärin Carl Schietzin suunnittele
ma, kaloria-ja vitamiinirikas, hampail
le terveellinen ateria, johon kuuluu kuivaa ruisleipää, voita tai margariinia, juustoa, n. 1/2 litraa kuorimatonta mai
toa sekä lopuksi raaka porkkana tai omena. Käytetään vars. koululasten koulussa nautittavana aamiaisena.”
Saman vuoden toukokuussa keskus
teltiin kouluhallituksen kirjeestä, joka koski oppilaitten ravitsemusta: Lämpi
män aterian saaminen on vaikea asia Se tulee vuosittain kalliiksi, 520 000 000 mk, jos se toteutetaan kaikkialla. ”01i, mitä oli! Ravittu lapsi on aina parempi opettaa kuin nälkäi
nen. Voileipä ja maito ei ole ateria.
Vaaditaan lämmin keitto sijaan, ja opettaja syömistä valvomaan.”
Nordeasta sain laskelman, että edel
lä mainittu summa oli nykyrahassa vuoden 2002 mukaan 966 160 000 markkaa, ja sama on euroina 162 496 447,13.
Pohdittiin myös, olisiko jokaiselle koululle saatava opetuskeittiö. Myö
hemmin päätettiin, että "opettaja, joka ottaa koulukeittolan ohjaamiseen osaa, saakoon lisäpalkkion, varsinkin jos hän kokouttaa ruoka-aineita lapsilla”.
Ateria-ajaksi ehdotettiin puolta tuntia.
Ennen kotiin lähtöä, pastori Leiko- nen puhui vielä opettajille arvokkaita neuvoja: "Opettaja, joka antaa vain kir
jatietoja, on apostoli Jaakopin sanojen mukaan miehen kaltainen, joka on it
sensä peilistä kurkistellut ja unohtaa kohta millainen oli. Opettaja tarvitsee pyhänhengen vaikutusta luodakseen työhönsä pysyvää vaikutusta.”
R a h k o l a n K o n t t i l a s s a
Opettajayhdistyksen kokous oli syk
syllä 1936 Rahkolan Konttilassa. Mu
kana olivat yhteiskoulun opettajat, kol
me Pylkönmäen ja kolmattakymmentä Saarijärven opettajaa.
"Opettajien työlle oli suuriarvoista, kun päästiin kosketuksiin Kunnanval
tuuston puheenjohtajan kanssa”. Aluk
si rouva Parkkonen tarjosi "kuumat tu- liaiskahvit”. Johtaja ja rouva Parkko
nen olivat entisiä opettajia ja he toivat esiin ymmärtämyksensä opettajien työtä kohtaan ja halusivat olla mukana harrastuksissa ja jäseninä opettajayh
distyksessä.
Maisteri Vilma Haavio piti esitel
män Aleksis Kiven luonnonkuvaukses
ta. ” Kivi on suuri suomalainen runoili
ja. Hänen runoissaan Suomen luonto saa suurimman hohdon.” Esitelmä ko
hotti kokouksen oikein Kivijuhlan tun
tuiseksi. Opettaja Rauha Hujala lausui Kiven runoja, ja Hilja Vienola lauloi neiti Marja Parkkosen säestyksellä.
Arkisempiakin asioita oli esillä, ku
ten millainen on opettajapersoonalli
suus ja kuri luokassa.
Ennen päivälliselle siirtymistä opet
taja Mäkelä esitti leikillisen pakinan jatkokurssiasiasta, joka sai kuulijat
”ääneen hymyilemään” !
"Kiitolliset vieraat hajaantuivat sy
dämissään tuike siitä valosta, jota jo kainen ystävälliseltä isäntäväeltä ja toi
nen toisiltaan tänäkin yhdessäolonhet- kenä olivat saaneet”.
O p p i v e l v o l l i s u u s
Oppivelvollisuudesta oli puhuttu jo vuodesta 1905 lähtien, mutta aina oli tullut mutkia matkaan.
Opettajayhdistyksen syyskokouk
sessa 1937 Leuhulla opettaja Ampialan luona opettaja Ritoniemi puhui oppi
velvollisuuslain "täyttymisen aikaan
saamisesta" tänä vuonna. "15 vuotta sitten Mikael Soininen ym. tekivät us
koen ja taistellen esityötä. Nyt työ on loppuun saatettu. Epäilykset ovat häi
pyneet olemattomiin, varallisuus on suuresti lisääntynyt, samoin yleissivis
tys. Onko Suomen kansa tämän työn arvoinen, sen osoittaa meille varmim
min tulevaisuus. Uskomme, että tämän lain avulla Suomen kansasta tulee kan
sa, joka onnellisena, yhtenäisenä, va
kavaraisena ja sivistyneenä nostaa päänsä täältä hankien keskeltä ylväänä kohdatakseen Euroopan sivistyneim- män kansan tasavertaisena.”
S a a r i j ä r v e n y h t e i s k o u l u
Saarijärven yhteiskoulu oli aloittanut toimintansa syyskuun 1. päivänä 1908.
Ensimmäisen lukuvuoden koulu oli toiminut kaksiluokkaisena kirkonkylän kansakoulurakennuksessa. Toukokuus
sa 1934 kansakoulun opettajat olivat miettineet, mitä voisivat tehdä Saari
järven Yhteiskoulun toiminnan tuke
miseksi. Valtio oli antanut avustusta vain niille yhteiskouluille, joissa oli yli
100 oppilasta.
” 1. Tehdään valistustyötä yhteis
koulun tarpeellisuudesta.
2. Kunta voisi osallistua köyhem
pien lasten asuntomaksuihin.
3. Järjestetään juhlia.”
Vuoden 1938 toimintakertomukses
sa pohdittiin: ”Koulu-uudistus oppi
koulun alalla on koko koulumaailman mieliä vireessä pitänyt, itsepäisesti vain, vaikka onkin lausuttu ajatus, että opettajat ovat kelpaamattomia lausu
maan mielipidettään koulu-uudistusky- symyksessä”. Joka tapauksessa odotet
tiin mielenkiinnolla, tuleeko kansakou
lu pohjakouluksi yhteiskouluun, vai pysytäänkö erillään. Päätös tulisi vai
kuttamaan kansakoulutyöhönkin.
H a j a - a j a t u k s i a
Suomen Op. Raittiusliiton edustaja Op. Tarvainen kehotti edistämään rait
tiutta ja perustamaan uusia Toivonliit
toja. Tilattiin käsikirjastoon Toivonliit- totyön käsikirja. Jokaiselle yläkoulu
ja jatkokoululaiselle ehdotettiin tilatta
vaksi Nuorten päivä -lehti.
Mannerheimin Lastensuojeluliitto
oli marsalkka Mannerheimin toimesta perustettu vuonna 1920 "kasvavan pol
ven ruumiillisen ja henkisen terveyden edistämiseksi". Se teki mm. urauurta- vaa työtä kouluhoitajatoiminnan leviä
miseksi. Koulutus oli vuodesta 1930 liitetty valtakunnalliseen terveyssisar- koulutukseen. 1937 tohtori Järvinen vaati kouluhoitajattaren viran uudel
leen perustamista Saarijärvelle. Vuo
desta 1944 lähtien kunnallisen terveys
sisaren tehtäviin kuului myös koulu
ikäisten lasten terveyshuolto.
Monenlaisia esitelmiä pidettiin opettajien tietojen ja taitojen kasvatta
miseksi, esim. nykyaikaisen liikunta
kasvatuksen opetus, alakoulun luke
maan opetus, kerrottiin Ambomaan lä- hetysoloista, jopa Mannerheimin Las
tensuojeluliitolta tuli kehotus tehdä linnunpönttöjä jne.
S o t a - a i k a
Opettaja Hilja Vienola kirjoitti vuoden
/
1939 op.yhdistyksen toimintakerto
muksessa:
"Poikkeuksellisessa ajassa olemme eläneet vuoden 1939 loppuosan. Sota riehuu maassamme. Ryssä on hyökän
nyt yli rajan levittäen hätää ja tuskaa rajan kansan rauhalliseen elämään ja tuottaen tuskaa ja kuolemaa koko kan
samme keskuuteen. Onneksi jokainen suomalainen on omakseen tuntenut isänmaan kutsun ja kiirehtinyt kuka minkinlaiseen toimeen ja työhön aut
taakseen ja pelastaakseen yhteisen rak
kaan isänmaan vainolaisen käsistä.
Yhä uusiutuvien kotirintaman lento- pommitusten takia, lasten turvallisuut
ta silmällä pitäen koulutyö oli keskey
tettävä jo joulukuun alkupäivinä.”
"Uutta työvuotta aloitamme koulu
työstä estettyinä. Tykit jylisevät siellä kaukana, ja me rukoilemme Jumalaa, että niitten peloittava ääni siirtyisi aina vaan kauemmaksi meidän kuuluvil
tamme ja että pian saisimme rauhan ja rakkaan isänmaamme niin omaksem
me, ettei täällä yhdenkään opettajan
tarvitsisi kivääri selässä suurta kasva
tustyötä suorittaa. Jumala isänmaata varjelkoon!”
Helmikuussa 1940 op. yhdistyksen ko
kouksessa päätettiin lähettää yhdistyk
sen puolesta tervehdys rintamalle:
"Saarijärven opettajat kokoontunei
na vuosikokoukseensa lähettävät ter
veisensä siellä jossakin oleville opetta- jatovereilleen ja kaikille siellä oleville entisille oppilailleen. Turvanamme on ikiaikojen Jumala. Saarijärven opetta
jat.”
Suomen Kansakoulunopettajien Liitto lähetti myös tervehdyksen kai
kille opettajille.
Yhdistystä oli jo vähän aikaisem
min kohdannut murhe, kun "pidetty kappalainen, pastori Peitsa Leikkonen vuonna 1937 yhtäkkiä kutsuttiin iäi
syyteen. Kiitollisina ja kaivaten häntä muistamme.” Vuotta myöhemmin nuk
kui pois vuonna 1903 pöytäkirjassa mainittu Hackzel, vuonna 1906 suo
mennetulla nimellä Taavi Hakasalo.
Syyskuun kokouksessa hänelle pidet
tiin hiljainen hetki.
Kaksi seuraavaa kokousta on kirjoi
tettu ruudulliselle irtopaperille ja ne on liimattu kiinni kirjaan. Vuosikokouk
sessa toukokuussa 1943 päätettiin yh
distyksen toiminta lakkauttaa toistai
seksi ja yhdistyksen paperit säilyttää kirkonkylän kansakoululla.
"Jo nyt taas on vuosi yksi alentunut ajassa”. Nämä vanhan virsikirjan sanat kirjoitti Maija Kuusela vuoden 1936 toimintakertomukseen. Näin on käynyt tässä joululehtijutussakin. Paljon ehti tapahtua vuosien 1931-1943 välisenä aikana. Toivottavasti tarina voi vielä jatkua seuraavassakin Saarijärven Jou
lussa.
Opettajat aloittivat aina kokoukset pienellä hartaushetkellä. Eräässä syys
kokouksessa taas kerran laulettiin
"Maa on niin kaunis”. Sama laulu kai
kuu jälleen tämänkin joulun aikaan niin kirkoissa kuin kodeissammekin.
"K iitävi aika, vierähtävät vuodet...”
Jokunen asiatieto: Matti Rinne: Suo
men opettajain liitto 1893-1973, Iso Tietosanakirja vuosi 1935, Heikki Jun
nila: Saarijärven Historia 1865-1985.
