358
AIKUISKASVATUS 4/2004 KIRJA-ARVIOITA
Ove Korsgaard on saanut val- miiksi kolmannen taistelunsa, nyt taistelun kansasta. Ensim- mäinen kertoi urheilun histori- asta nimellä Taistelu kehosta (1982) ja toinen kansanvalistuk- sen historian nimellä Taistelu valosta (1997). Kampen om fol- ket tutkii väitöskirjana kansan aatehistoriaa Tanskassa 500 vuoden ajan aina nykypäivään.
Yhtenä taustana on kansanval- lasta ja kansalaisuudesta käyty keskustelu.
Käsite kansa on kokoa ajan muuttunut. Vielä uuden ajan alussa kansa (folk) liittyi pater- nalistiseen maailman; isännällä oli kansansa tai väkensä talou- dessaan, samoin ruhtinaalla maillaan ja Jumalalla luomakun- nassa. Kansa alamaisena tai rahvaana sai sittemmin uusia merkityksiä.
Suuri muutos oli demokrati- an läpimurto. Kansa korvasi ruhtinaan vallankäytön suvere- niteetin perustana, tosin moni- merkityksisenä. Rousseaun ja Kantin jalanjäljissä kansa (de- mos) liittyi oikeusvaltioon taus- tanaan yhteiskuntasopimus.
Herder monine myös suomalai- sine seuraajineen korosti kan- san kulttuuria, erityisesti kieltä (etnos). Kansalla on myös so- siaalinen merkitys (pléthos).
Kansankulttuurin tukema tasa-arvoinen ja suvereeni kan- sallisvaltion kansa muotoutui suureksi ja vaikutusvaltaiseksi kertomukseksi Euroopassa ja erityisesti Pohjoismaissa. Sillä
TAISTELU KANSASTA
OVE KORSGAARD (2003) Kampen om folket. Et dannel- seperspektiv på dansk historie gennem 500 år. Gyldendahl.
2004. English summary.
on edelleen liikkeellepanevaa voimaa. Esimerkiksi EU:ta kos- kevat äänestykset päättyvät EI- puolen voittoon, jos se onnis- tuu tekemään asiasta eliitin ja kansan voimainkoitoksen. Kyl- lä kansa tietää.
Kansa sai tuntuvan kolauk- sen ja saastui osassa Euroop- paa käyttökelvottomaksi, kun natsit käyttivät sitä estottomas- ti propagandassaan. Miten arka asia edelleen on, osoittaa äskei- nen keskustelu Berliinin valtio- päivätalon fasadin tunnukses- ta. ”Saksan kansalle” (Dem deutschen Volke) hävisi pitkän keskustelun jälkeen parilla ää- nellä tunnukselle ”Väestölle”
(Der Bevölkerung).
Natsiajattelussa kysymys oli nimenomaan etnisestä puhtau- desta, ei kansasta demokratian perustana kuten pohjoismaissa.
Tosin täälläkin kansan sijasta on viime vuosina mieluimmin käy- tetty demokratiaa tai hyvinvoin- tivaltiota. Silti meillä ei ole ollut ongelma puhua Tanskan tai Suomen kansasta. Suomessa sotien aika on jopa tullut tär- keäksi osaksi kansallista kerto- musta.
MITEN KÄY KANSOJEN IDENTITEETIN?
Kansan käsite on kuitenkin muutospaineessa. Kansa ei ole enää suvereeni vallan lähde ai- kana, jolloin olemme EU:n jäse- niä ja osana globaalia kohtalon- yhteyttä. EU:ta tai rahaliittoa koskevat äänestykset kärjistä- vät asetelmaa. Keskustelussa toiset vartioivat ja toiset vähät- televät kansaa ja kansallista.
Jotkut ovat valmiit hylkäämään ne kokonaan.
Iso kysymys on kansan sel- viäminen Euroopan integraati- osta. Korvautuvatko kansalliset identiteetit eurooppalaisella identiteetillä? Onko mahdollis- ta synnyttää eurooppalainen demos ja demokratia, vaikka et- nokset pystyisivätkin kansalli- sen monimuotoisina? Vai tulee- ko kaikista Kantin odotuksen mukaisesti ennen pitkää maail- mankansalaisia?
Toinen käsitteellinen vaike- us tulee monikulttuurisuudesta aiemmassa yhtenäiskulttuurin maassa. Ovatko maahanmuutta- jat omine uskontoineen, arvoi- neen ja kulttuureineen Suomen kansaa? Jos ovat, mitä kansa silloin tarkoittaa? Onko mahdol- lista erottaa kansan eettis-kult- tuurinen puoli ja juridis-poliitti- set oikeudet ja velvollisuudet.
Jälkimmäisten tulee olla kaikille kansalaisille samoja.
Kuten niin usein Korsgaard antaa tässäkin kolme vaihtoeh- toa. Kansan käsitteestä pide- tään kynsin hampain kiinni.
Kansa hylätään. Tai kansa pyri- tään tulkitsemaan uudelleen.
Hän esittelee vaihtoehtojen puolestapuhujat, mutta päättyy itse kolmannelle kannalle. Kan- sa voi olla dynaaminen käsite.
Korsgaard uskoo, että on tärkeää ylläpitää ajatusta Tans- kan kansasta, mutta niin ettei se ole ristiriidassa Euroopan kan- san kanssa. On luovuttava aja- tuksesta, että voi kuulua vain yhteen kansaan. Kansakin voi ottaa monia muotoja. Voi olla samaan aikaan Tanskan kansan kansalainen ja Euroopan kansa- lainen. Nämä eivät saa sulkea pois maailmankansalaisuutta.
Käytännössä tämä edellyt-
359
AIKUISKASVATUS 4/2004 KIRJA-ARVIOITA
tää uutta ”kertomusta” siitä, mitä on olla tanskalainen. Us- kon, että meillä on edessämme sama tehtävä. Suuri kertomuk- semme urheasta pienestä Suo- mesta uhkaavassa maailmassa on historiallisesti ja ehkä edel- leen totta, mutta aivan liian ah- das, etninen ja defensiivinen,
jotta sillä pärjää nykymaailmas- sa.
Tarvitsemme uuden kerto- muksen Suomesta maailmassa.
Tunnistamme siinä ylpeänä oman ominaislaatumme ja his- toriamme, mutta tavalla, jossa silti olemme luonteva osa eu- rooppalaista yhteisöä ja vielä
enemmän, tunnistamme globaa- lin kohtalonyhteyden. Sellais- ta kertomusta tarvittaisiin kan- salaiskasvatuksen tarpeisiin vanhoille, mutta myös muutta- malla tänne tuleville uusille suo- malaisille.
