'I f el ka ‘Karvonen
19 4 O-lumilla
ukuvuodet olivat repaleisia, toisin sanoen ne alkoivat ja päättyivät epäsäännöllisesti, miten sattui kulloinkin ole
maan järjestys yhteiskunnassa. Näin oli jo ensimmäinen lukuvuosi talviso
dan jälkeen. Meille tiedotettiin elokuun alussa vuonna 1940, että kaikki, jotka aikovat pyrkiä silloin syksyllä yhteis
kouluun saavat lähteä kotiin opiske
lemaan itsekseen pääsykoetta varten.
Kansakoulu oli täysi, eikä sinne sopi
nut ainoatakaan oppilasta.
Yhteiskouluun pääsy ratkesi, kun olimme läpäisseet pääsykokeen. Mitä siinä jouduimme tekemään, ei ole oi
keastaan kenenkään muistissa. Jonkin
lainen äidinkielen koe oli, mutta mil
lainen, ei sitäkään muista kukaan. Isä
ni oli käynyt kysymässä "Mantalta”, miten olin siitä selvinnyt, siinä kaikki.
Ketä muita oli pyrkimässä, en muista kuin Savosen Maijan, jonka kanssa olimme yhdessä jo kansakoulussa. Sit
ten oli Louekarin Marja Tarvaalasta ja se tyttö, jonka kanssa istuimme vierek
käin koulun eteisessä, siinä pitkässä käytävässä, Luotolan eli Kojolan Eila Länneltä.
Lukuvuosi alkoi 1.10.1940. Seuraa
vana päivänä meitä kertyi ensimmäi
seen luokkaan 44 oppilasta, saarijär- veläisiä 14 ja loput joko karjalaisia tai naapuripitäjistä. Meidän luokkamme oli niin sanottu iso luokka, se luokka, joka oli opettajain asuntolan puoleises
sa päässä käytävää. Jollakin tavoin sin
ne saatiin sovitettua tarpeellinen määrä pulpetteja ja oppilaita. Ruokatunnit istuimme yhdessä "pitkämatkalaisten huoneessa” ja söimme eväitämme, paitsi ne, jotka kävivät syömässä koto
naan tai vuokra-asunnossa. Yläluokka- laiset saivat syödä omassa luokassaan.
Pikku hiljaa kertyi tovereita, joiden kanssa koulumatkat kuljettiin yhdessä.
Ensin ajettiin kirkonkylän läpi, ja oli
han siinä pari kilometripylvästä, niin että matkan saattoi ajan kanssa mitata.
Hautausmaan vieressä oli kilometri
pylväs, samoin pappilan riihen luona.
Sitten päästiin Kivimiehen kohdalle ja sitten ison hiekkahaudan luo sii
hen, missä oli Valkolan tienhaara. Siitä
Yhteiskoulun viides luokka 27.5,1945. Vasemmalla M arko Tapio, Aulis Nurmisto, Pentti Castren, Terttu Järvinen, Kirsti Louekari, Hillevi Tavaila, Ellen Heinonen, Toini Hyytiäinen, M arja Louekari ja Eila Luotola. Istumassa vasem m alla Anna- Liisa Riihim äki, H elka Tavaila, Irma Ränssi ja Pirkko Kuohu. Kuva Helka Karvosen albumista.
9
Syksyn 1948 ylioppilaat M arja Louekari (vas.). Helka Tavaila ja Eila Luotola. Kuva H elka Karvosen albumista.
kääntyivät Koskelan tytöt ja Pajupu
rolle kääntyvät. Me toiset lähdimme Sjövikiin, josta kääntyivät Tarvaalaan, Linnankylälle ja Rahkolan kylälle me
nevät.
Lukuvuosi 1941-1942 oli rikkinäi
nen, pääsimme aloittamaan syksyllä vasta 5. päivä marraskuuta ja päätim
me joulukuun 20. päivä, työpäiviä tu
li yhteensä 37. Kesällä olivat isät ja veljet siirtyneet rintamapalvelukseen, siskot ja jotkut luokkatoverit olivat lot- tina palveluksessa. Pelloille tarvittiin apuväkeä, suojeluskunta tarvitsi soti- laspoikia valvontaan teille ja silloille.
Kesän kuluessa tarvittiin myös lottien turvaksi isoja poikia. Ei työ loppunut.
Opettajia oli rintamapalveluksessa ja samoin joitakuita yläluokkien oppilai
ta, esimerkiksi Husgafelin Veijo, Var- han Reino ja Tapperin Marko. Sitten pitkin lukuvuotta siirtyi karjalaisia tyttöjä ja poikia omiin kouluihinsa sin
ne, missä vain saatiin koulut käyntiin.
Meidän luokan oppilasmäärä muut
tui vähitellen edellisen vuoden 44:stä 36:teen oppilaaseen.
Lukuvuosi 1942-43 oli sekin ta
vallista lyhyempi. Karjalaiset oppilaat olivat melkein kaikki siirtyneet pois.
Tarttuvia tauteja oli niitäkin, tuli rok
koja ja kurkkumätää sekä influenssaa.
Keväällä kouluhallitus määräsi sääs
tämään polttopuita, koululaiset saivat ohjeen mennä halkometsään.
1943^-4 oli koululla jälleen polt
topuiden säästökampanja. Opettajat olivat melkein kaikki normaalisti työs
sään. Rehtorimme Lupsa eli Erkki Mustakallio, oli keväällä itse virkaan
sa hoitamassa. Mutta talvella alkoivat Etelä-Suomessa pommitukset. Niiden seurauksena jouduttiin sulkemaan kou
luja, meillekin tuli siirto-oppilaita noin 10, pääasiassa Helsingistä, Turusta ja Kotkasta. Pitkämatkalaisten huone täyt
tyi eväiden syöjistä, koska siirto-op- pilaat olivat pääasiassa kaukaa kirkolta.
Meidän luokalla oli 14 oppilasta, kaksi poikaa ja 12 tyttöä. Viitasaarelta tuli Kalevin Helvi sekä Karstulasta Nur
misten Aulis, joka asuu tänä päivänäkin Saarijärvellä. Kulkutauteja sairastettiin koko lukukauden ajan. Kolkanlahdessa oli kulkutautisairaala, koska se oli jou
duttu sulkemaan kirkolta.
1944-45 oli viimeinen keskikoulu- vuotemme. Syyskuussa solmivat Suo
mi ja Neuvostoliitto välirauhan, jonka seurauksena joukkoomme tuli erityi
sesti Kannakselta oppilaita noin 30.
Kesäaikana, jolloin välirauha ei vielä ollut vaikuttamassa, me koululaiset olimme mukana monenlaisissa tehtä
vissä. Esimerkiksi Tarvaalassa oli sota
sairaala, ja siellä oli osa meistä kanttii
nissa. Sitten, kun Saarijärvelle tuli ke
sällä ilmavalvontaa olimme vuoromme mukaan Heramäen tornissa pareittain valvomassa lentokoneita. Vanhemmat tytöt olivat neljännessä hälytyskes- kuksessa. Meille oli kurssilla opetettu:
"jokainen tietää, mitä hätä on", ja tie
simme miten tarvittaessa on toimitta
va. Loppukesästä ilmavalvonta loppui ja pääsimme siirtymään normaaleihin kesätöihin, toisin sanoen pellolle, sin
ne missä apua tarvittiin. Koulun alkua oli vaikea ajatella, se tuntui siirtyvän syksyllä entistä myöhempään. Syys
lukukausi alkoi vasta 1. päivänä mar
raskuuta, mutta oikeastaan alku siirtyi vielä kerran. Marraskuun 22. päivänä alkoi pakollinen loma, koulu oli varat
tu kotiuttamiskeskukseksi, kun miehet pääsivät koteihinsa. Sota oli lopultakin ohi. Opettajatkin pääsivät koteihin
sa. Saatiin kevät- ja päästötodistukset keskikoulusta ja siirryimme lukioon.
Opettajia lähti pois Saarijärveltä: Haa
viot eli Manta ja Jope, Maikki eli Marja Vuoristo ja Tintti eli Toini Koistinen.
1945^-6 oli useiden vuosien jälkeen ehjä lukuvuosi. Tuntui oudolta, kun ei ollut sotilaiden tai koulun lämmityksen vuoksi lomaa koulusta. Koululle laa
dittiin ja vahvistettiin lukusuunnitelma, joka noudatti muun muassa lyhyttä ma
tematiikkaa ja kolmanneksi kieleksi tuli englanti, ei suinkaan latina, jota eräät oppilaat ja opettajat esittivät. Kouluti
loista oli sotavuosien jälkeen puutetta, koska oppilaita oli paljon. Luokkatilaa saatiin Suojasta, joka oli saatu lahjana Suojeluskunnalta sen lakkauttamisen myötä.
1946-47 meidän luokkamme oli edelleen koulun vintissä, missä oli eteinen ja omat portaat takakautta ulos.
Olimme Saarijärven yhteiskoulun en
simmäiset abiturientit ja ylioppilaat. Se oli suuri tapaus yhteiskoulun 40-vuoti- sessa historiassa. Kirjoittajia oli kaik
kiaan kymmenen. Valkolakki annettiin keväällä viidelle ja syksyllä kolmelle.
Me kolme tyttöä, Marja Louekari, Eila Luotola ja minä, olimme ylpeitä lakis
tamme, jonka saimme syksyllä.
