• Ei tuloksia

Muisteluksia Kolkanlahden koulusta · DIGI

N/A
N/A
Info
Lataa
Protected

Academic year: 2022

Jaa "Muisteluksia Kolkanlahden koulusta · DIGI"

Copied!
3
0
0

Kokoteksti

(1)

Opettaja Uuno Raivolan luokka vuonna 1956. Kirjoittaja ylärivissä kolmas oikealta.

M atti "Kamala

'Mimtelukcua KglkanlaMden

kmduAta

§ / s ' olkanlahden koulupiiri M i \ perustettiin vuonna 1911.

m l \ Kunta osti kauppias C. D.

■ » Mahlbergiltä maata 5 kilo­

metriä kffltaoftylältä Karstulaan päin.

Tontille tehtiin vuonna 1914 koulura­

kennus Jo ssa oli kaksi luokkaa ja opet­

tajan asunto. Lisäksi oli talousraken­

nus, jossa oli navetta, liiteri ja ulkohuo­

neet sekä erillinen saunarakennus.

Koulu toimi vuosina 1914-27 yksi- opettajaisena ja vuodesta 1927 alkaen kaksiopettajaisena. Opettajien määrää lisättiin 50-luvulla vielä kahdella.

Koulurakennusta on peruskorjattu ensimmäisen kerran vuonna 1956, sit­

ten 1970 sekä vuosina 1978 ja 1986.

Opettaja Maija Kuusela kertoo koulun perustamisesta 6.11.1957 pitämässään puheessa mm. seuraavaa:

”Istuttiin useita epävirallisia koko­

uksia enimmäkseen pappilan väentu- vassa, joka oli siihen aikaan kylän en­

simmäinen kokoontumispaikka. Tervei­

set näistä kyläkokouksista olivat taval­

lisesti tällaiset että ne meinaavat tän­

nekin tehdä kansakoulun. Enemmän lienee ollut vastaansanojia kuin puo­

lestapuhujia. Asian puolesta puhuu se­

kin seikka, että kansakoulun käyneitä ihmisiä oli paikkakunnalla niin vähän, että ne voitiin laskea yhden käden sor­

milla. Lähin koulu oli kirkolla. Tuli sit­

ten vuosi 1909. Kirkkoherraksi valittiin August Vilhelm Lund. Samoihin aikoi­

hin Kunnalliskotikin sai johtajatareksi nuoren ja terävä-älyisen Jenny Malan- derin. Nämä kaksi erittäin tarmokasta ja monipuolista käytännön ihmistä p a ­

nivat asiat siihen kuntoon, ettäjo ruvet­

tiin silmäilemään kylästä kansakoulul­

le sopivaa kohtaa. Ehdolla oli kolme eri paikkaa, eli nykyinen paikka, toinen silloisen pappilan portilla ja kolmas Oravaniemen haassa. Maanviljelijä August Mannila, joka siihen aikaan oli kuntamme ensimmäinen mies, määräsi mahtikäskyllään, että koulu tehdään vaivaistalon portin pieleen. ”

Opettaja M aija Kuusela teki pitkän opettajan uran Kolkanlahden koulussa.

Kuva: Matti Raivola.

14

(2)

M a i j a K u u s e l a n a i k a

Koululla on ollut opettajia vuosien var­

rella yli 20. Erityisen pitkään toimi Maija Kuusela, vuodesta 1915-1953.

Hänen tyttärensä, Riitta Parantainen muistelee äitinsä kertomusta:

”Oli vuosi 1915, äitini tuli vasta val­

mistuneena opettajana Kolkanlahden koululle. Oli marraskuinen pakkasyö.

Aina-täti, äidin kuuromykkä sisar, tuli kaveriksi. Olisi ollut melko kolkkoa asua yksin suuressa talossa, kun vain öljylamppu oli valon lähteenä. Yömyö- hällä kuului aikamoinen jysähdys, mut­

ta tytöt eivät uskaltaneet mennä ennen aamua katsomaan, mitä oli tapahtunut.

Äiti oli saanut kotoaan isänsä tekemän lihatiinun ja se oli varastettu samoin kuin perunat kuopasta. Aikanaan setvi­

si, että asialla oli ollut niin sanottu ky­

län yhteinen Eno, Rinteen Vikki. Ukko oli persoona, teki minullekin rysän ja kävi sydänmaan lammilla ahvenia nar­

raamassa omilla kalastajalangosta puikkaroimillaan vehkeillä.

Ulkohuoneessa käynti oli kauhea shokki. Se oli korkea ja siinä oli kolme reikää sekä poikien että tyttöjen puolel­

la. Samaan sontaruomaan luotiin opet­

tajan navetasta kahden lehmän sonnat.

Sen jälkeen ei enää syntynyt jäätyneitä kakkapatsaita.

Maija Kuuselan haastatteluista poi­

mittua:

”Meillä tuossa Kolokanlahden kou­

lulla oli kolome karttakeppiä j a ne

kaikki olivat erimittaisia. Yks oli oi­

kein pitkä, jolla yletty näyttämään, jos kartta oli korkealla. Sitten semmoi­

nen puolipitkä ja sitten oli vielä vä­

hän parempi, jolla myö aina nume­

roita ja kirjaimia näytettiin taululta, kun opetettiin. Mutta ne jä i ehjäks.

15

(3)

Opettaja Helvi Raivolan luokka vuonna 1955.

Opettaja Ulla Peuran ensimmäinen ja toinen luokka vuonnal990, kirjoittajan tytär Hanna-Liisa Raivola alarivissä toinen vasem malta. Kuva: Matti Raivola.

Sen voin sanoa, että äkäinen olin, mutta yhtään keppiä enkä viivotinta katkassu. ”

O p e t t a j a n k a k a r a n a

Omat vanhempani, Helvi ja Uuno Rai­

vola, tekivät myös pitkän päivätyön koulun opettajina. Uuno vuodet 1948- 1969 ja Helvi vuodet 1950-1969. Itse olin 2-vuotias perheemme muuttaessa Saarijärvelle. Siihen aikaan opettajan luontaisetuihin kuului muun muassa perunamaa ja lehmä. Koulun ulkora­

kennuksessa oli navetta lehmää varten.

Koska siihen aikaan ei ollut mitään jär­

jestettyä päivähoitoa, olin päivät yksin kotona. Opettajan asunto sijaitsi koulu­

rakennuksen päässä, joten äiti saattoi välitunneilla käydä vilkaisemassa, mitä koiruutta olin sillä kertaa keksinyt teh­

dä. Usein muistan katselleeni ikkunasta lasten leikkejä välitunneilla.

Ensimmäinen ja toinen luokka olivat siihen aikaan punaisessa rakennuksessa varsinaisen koulun takana.

Oma koulutieni alkoi jo 5-vuotiaa­

na, olin kuunteluoppilaana pari vuotta.

Tämä johtui varmaan näistä lapsenhoi- dollisista syistä. Luokassa olin parem­

min äidin silmien alla. Oli aika turhaut­

tavaa aloittaa sitten virallisesti ensim­

mäinen luokka, kun osasin jo suurin piirtein kaiken. Ilmeisesti kuvittelin, että sama tyyli olisi hyvä jatkossakin ja ettei läksyjä tarvitse tehdä. No, viimeis­

tään lukiossa huomasin, että ehkä sit­

tenkin kotitehtäviinkin kannattaisi pa­

neutua.

Vuonna 1952 valmistui talomme Saarijärven rantaan, jolloin muutimme koululta pois. Isäni opetti ylempiä luokkia. Moni kuvittelee, että opettajan lapset pääsevät koulussa normaalia hel­

pommalla. Taitaa olla päin vastoin. Isä­

ni oli jämäkkä, mutta oikeudenmukai­

nen opettaja. Kuri oli tunneilla kova, kukaan ei varmasti avannut suutaan, jos ei annettu lupaa. Minähän tietenkin yritin testata, josko onnistuisi, vaan usein löysin itseni nurkasta tai luokan ulkopuolelta. Eipähän ollut luokassa työrauhaongelmia.

Vanhempana joskus lomitin äitiäni muutamia päiviä. Opetusta lapsille en juurikaan pystynyt antamaan. Laitoin lapset tekemään kirjoitusharjoituksia tai sitten soittelin harmonia. Ehkä se oli lapsille vaihtelua normaaliin koulutyö­

hön verrattuna.

Useat ihmiset ovat nyt jälkeen päin

tulleet kertomaan, kuinka he olivat vanhempieni oppilaina. Hyvin positii­

visia muistoja on ollut useimmilla.

Ehkä meillä kaikilla ne ikävimmät asiat onneksi helposti unohtuvatkin. Olen iloinen, että myös omat lapseni ovat saaneet käydä tätä samaa koulua. Vali­

tettavasti näyttää siltä, että perinne täs­

sä suhteessa katkeaa.

Nyt kun kohta kaikki kyläkoulut on lakkautettu ja Kolkanlahden kouluakin uhkaa sama asia, niin jotain hyvin arvo­

kasta katoaa tässä muutoksessa. Suuris­

sa yksiköissä ei synny sellaista läm­

minhenkistä yhteisöä ja toveruutta, jol­

laista pienet kyläkoulut ovat pystyneet tarjoamaan.

Kirjoittaja on opettajapariskunta Raivolan poika

L ä h te e t: Maija Kuuselan Muisteluita:

Saarijärven museo ja Riitta Paran­

tainen.

Luokkakuvat Matti Raivolan kotialbu- mista.

16

Viittaukset

LIITTYVÄT TIEDOSTOT

Leikkisästi hän antaisi sille nimen Maaherran- tie, koska sitä myöten on maaherra kulkenut jo menneinä aikoina sekä nykyinenkin maaherra Eino Palovesi Lauri

seuraamassa vuosikymmeni en ajan Hän osallistui sekä oman kylänsä Suttilan asi- oiden kehittämiseen että moniin muihin erilaisii n tapahtumiin.. Monet ovat olleet

Sieltä tuli hevonen lautaset kiiltäen ja kaksi kylän m iestä silm ät verestäen. M iehet joivat ahneesti vettä ja löytyi jo sta in

He oli rakennusvaihee jäl.kee päässy kypsynein miähin virkaa otettu vuassada vaihtees osittaisee käyn- eikä aiarnailmakaa millää erottar.u tii, ja naisilleki tuli siält

Me kolme tyttöä, Marja Louekari, Eila Luotola ja minä, olimme ylpeitä lakis­. tamme, jonka saimme

Silloin poliisit voisivat tulla miilu- alueelle, jolloin Hermanni kertoisi milloin mies nukkuu kämpässä.. Sinä yönä mies nukahtikin oven pielessä olevalle laverille

Tuula Änkilä (nyk.Kaipainen), Liisa Kupiainen (Nygren), Anneli Paananen, Ulla Vesterinen (Karanta), Sirkka Laapotti (Ikonen), Liisa Llnnakalllo (Kautto), Eila Flyktman

sa niin rajusti, että jalasten liitokset olivat irronneet ja isäntä oli vain työntänyt saumat yhteen ja luvan­!. nut korjata