Gynekologiset syövät – Rekisteritutkimus Kuopion yliopistollisessa sairaalassa vuosina 2014–2015

(1)

GYNEKOLOGISET SYÖVÄT –

REKISTERITUTKIMUS KUOPION

YLIOPISTOLLISESSA SAIRAALASSA VUOSINA 2014–2015

Anna-Kaisa Häll Tutkielma Lääketieteellinen koulutusohjelma Itä-Suomen Yliopisto Terveystieteiden tiedekunta Naistentautien ja synnytysten klinikka Huhtikuu 2020

(2)

2 ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO, Terveystieteiden tiedekunta

Lääketieteen laitos

Lääketieteen koulutusohjelma

HÄLL, ANNA-KAISA: Gynekologiset syövät – Rekisteritutkimus Kuopion yliopistollisessa sairaalassa vuosina 2014–2015

Opinnäytetutkielma, 48 sivua

Tutkielman ohjaaja: dosentti Maarit Anttila (LT, erikoislääkäri) Huhtikuu 2020

Asiasanat: gynekologinen syöpä, gradusluokitus, levinneisyysluokitus

Gynekologiset syövät ovat heterogeeninen joukko erilaisia tauteja. Esiintyvyys vaihtelee syöpätaudin mukaan. Osa gynekologisista syövistä on erittäin harvinaisia, kuten emätinsyöpä.

Yleisin gynekologinen syöpä on kohtusyöpä, joka on Suomessa neljänneksi yleisin naisten pahanlaatuinen kasvain. Etiologian osalta ulkosynnyttimien, emättimen ja kohdunkaulan alueen syövissä on usein HPV-infektio. Kohtusyövän taustalla on muun muassa korkea ikä, ylipaino ja synnyttämättömyys.

Rekisteritutkimuksessa tutkittiin Kuopion yliopistollisessa sairaalassa hoidettuja gynekologisia syöpiä. Tutkimus tehtiin retrospektiivisesti kahden vuoden (2014–2015) ajalta. Aineisto kerättiin potilastietojärjestelmistä ja analysoitiin SPSS-tilastohallintaohjelmalla. Jokaisesta potilaasta kerättiin ikä, diagnoosikoodi, gradusluokitus, levinneisyysluokitus, leikkausmuoto ja liitännäishoidot. Aineisto koostui 384 potilaasta (2014 n=202 ja 2015 n= 182).

Rekisteritutkimuksen aineistoa verrattiin Syöpärekisterin tietoihin. Tutkimuksen koko aineistossa 7 % oli ulkosynnytinsyöpiä. Niistä 89 % oli levyepiteeliperäisiä. Vastaavat luvut Syöpärekisterin datassa ovat 5 % ja 90 %. Rekisteritutkimuksen aineisto vastaa hyvin valtakunnallisia lukuja.

Emätinsyöpien esiintyvyys oli 0,8 %. Kirjallisuuden mukaan esiintyvyys on 1-2 %.

Rekisteriaineiston yleisin syöpä oli kohdun limakalvon adenokarsinooma, joka diagnosoitiin 124 potilaalla. Aineistossa 45 % oli kohtuperäisiä syöpiä. Syöpärekisterin mukaan noin puolet kaikista gynekologisista syövistä on kohtusyöpiä. Tutkimusaineistossamme syöpien esiintyvyys vastaa esiintyvyyttä Suomen syöpärekisterissä.

(3)

3 UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND, Faculty of Heath Sciences

School of Medicine Medicine

HÄLL, ANNA-KAISA: Gynecological cancers – Register study of cancer patients treates in the Kuopio University Hospital between the years 2014-2015.

Thesis, 48 pages

Turor: docent Maarit Anttila April 2020

Keywords: gynecological cancer, gradus, stage

Gynecological cancers are a heterogeneous group of different diseases. Prevalence of gynecological cancers varies between different types of cancers. Some of the cancers, eg. vaginal cancer, are rare.

The most common gynecological cancer is uterine cancer, which is the fourth most common malignant tumor in women in Finland. HPV infection plays a significant role in the etiology of the cancer of vulva, vagina and cervix. Age, obesity and not giving birth to children increases the risk of uterine cancer.

In this retrospective register study we researched the gynecological cancer patients treated in the Kuopio University Hospital between the years 2014 and 2015. Research data was collected from the patient data system and analyzed with SPSS program. Age, diagnosis, grade and stage of the disease, surgical treatment and adjuvant therapy were tabulated from each patient. Research data consists of 384 patients (2014 n= 202, 2015 n = 182).

Research data was compared with the data from the Finnish Cancer Registry. In our study 7 % of the cancers were vulvar cancer and of those 89 % were squamous cell carcinomas. Corresponding numbers in the Finnish Cancer Registry were 5 % and 90 %. Data from our study is consistent with national statistics. The prevalence of vaginal cancer in our study was 0.8 % and in the literature the estimated prevalence is 1-2 %.

In our study the most common cancer was adenocarcinoma of the uterus, which was diagnosed in 124 patients and 45 % of the cancers originated from the uterus. Based on the information in the Finnish Cancer Registry, approximately half of the gynecological originate from the uterus. All the numbers in our register study are consistent with the numbers in the Finnish Cancer Registry.

(4)

4

Sisältö

1 JOHDANTO ... 6

2 ULKOSYNNYTIN SYÖPÄ ... 7

2.1 Epidemiologia ja etiologia ... 7

2.2 Oireet ja löydökset ... 8

2.3 Hoito ja seuranta ... 8

3 EMÄTINSYÖPÄ ... 11

3.1. Epidemiologia ja etiologia ... 11

3.3 Levinneisyysluokitus ja hoito ... 12

4 KOHDUNKAULAN SYÖPÄ ... 13

4.1 Epidemiologia ... 13

4.2. Etiologia ... 14

5 KOHDUNRUNKOSYÖPÄ ... 17

5.2 etiologia ... 18

6 MUNASARJASYÖPÄ ... 21

6.2 Etiologia ... 22

6.2.1 Epiteliaaliset kasvaimet ... 23

6.2.2 Itusolukasvaimet ... 24

6.2.3 Sukupienakasvaimet ... 24

7 MUNAJOHDINSYÖPÄ ... 27

8 TUTKIMUS ... 28

8.1 Tavoitteet ... 28

8.2 Tutkimusaineisto ja menetelmät ... 28

8.3 Eettiset kysymykset ... 29

9 TUTKIMUSTULOKSET ... 29

9.1 Emätinsyöpä ... 30

9.2 Ulkosynnytin syöpä ... 30

(5)

5

9.3 Ulkosynnyttimien vaikea asteiset dysplasiat ... 32

9.4 Kohdunkaulan syöpä ... 33

9.5 Kohdunkaulan vaikea asteiset dyplasiat ... 35

9.6 Kohtusyöpä ... 35

9.7 Kohdun vaikea asteiset dysplasiat ... 39

9.8 Munasarjasyöpä ja munajohtimen syöpä ... 39

10 POHDINTA ... 44

LÄHTEET ... 46

(6)

6

1 JOHDANTO

Gynekologiset syövät muodostavat heterogeenisen joukon erilaisia tauteja. Suomessa todetaan vuosittain 1800 uutta gynekologista syöpää (1). Vuosien aikana eri syöpätautien yleisyys on vaihdellut. Tähän on vaikuttaa muun muassa Suomessa toteutettu joukkoseulonta. Gynekologisia syöpiä esiintyy kaikissa ikäryhmissä. Yleisin sairastumisikä on kuitenkin postmenopausaaliset 60–

70 -vuotiaat naiset.

Ulkosynnyttimien, emättimen ja kohdunkaulan kasvaimet kehittyvät usein esiasteiden kautta ja ne ovat pääasiassa levyepiteeliperäisiä. Ulkosynnytin ja emätinsyövät ovat harvinaisia. Kohdunkaulan kasvaimen syntyyn vaikuttavat HPV-virukset ja niiden aiheuttamat infektiot. (2) Kohdunkaulan alueen syöpien esiintyvyys on laskenut joukkoseulontojen myötä.

Kohdunrunkosyöpä on Suomessa kaikkein yleisin gynekologinen syöpä ja se kattaa noin puolet (noin 900 kpl) kaikista uusista diagnosoiduista gynekologisista syövistä. Kohdunrunkosyövän ilmaantuvuus on noussut hitaasti 1960-luvulta lähtien (3). Ensisijaisena hoitomuotona on leikkaus.

(4)

Munasarjasyöpä on toiseksi yleisin gynekologinen syöpä ja gynekologisista syövistä kaikkein huonoennusteisin. Huonoennusteisuutta lisää syövän myöhäinen diagnosoiminen. Uusien tapausten määrä on pysynyt vakiona 1990-luvulta lähtien, reilut 400 uutta tapausta vuosittain. (5, 6, 7) Hoidon kulmakivinä ovat laaja kirurginen hoito ja monivaiheinen lääkehoito (8). Munajohdinsyöpä on harvinainen ja sen diagnosoiminen ja hoito ovat samankaltaisia kuin munasarjasyövässä. (5)

Gynekologisten syöpien hoidossa käytetään laaja-alaisesti kirurgiaa, jossa hyvät hoitotulokset taataan riittävän laajalla leikkauksella. Lisäksi käytetään solunsalpaajahoitoa ja muita lääkehoitoja sekä sädehoitoa. Sytostaatteja voidaan antaa ennen leikkausta neoadjuvanttihoitona ja leikkauksen jälkeen adjuvanttihoitona. Sädehoito parantaa hoitotulosta oikein kohdennettuna ja annosteltu.

Syövän varhainen toteaminen ja hoito parantavat ennustetta. (9)

(7)

7

2 ULKOSYNNYTIN SYÖPÄ

2.1 Epidemiologia ja etiologia

Ulkosynnyttimien syöpä on harvinainen gynekologinen syöpä, joka kattaa noin 5 % kaikista gynekologisista syövistä. Sitä esiintyy pääsääntöisesti postmenopausaalisilla naisilla. Suomessa todetaan vuosittain 100–120 uutta ulkosynnyttimien syöpätapausta. Diagnoosi perustuu biopsiaan ja histologiseen tutkimukseen. Ulkosynnytinsyövistä noin 90 % on levyepiteeliperäisiä. Myös

melanoomaa (5 %), basaaliomia, sarkoomia, primaarista Pagetin tautia sekä Bartholinin rauhasen adenokarsinoomaa tavataan. Nämä muodostavat yhteensä noin 10 % osuuden ulkosynnytinsyövistä.

(2, 10, 11)

Kyseessä on usein vanhojen ihmisten tauti ja valtaosa potilaista on yli 60-vuotiaita. Muita riskitekijöitä korkea iän lisäksi ovat HPV-infektio, immuunipuutos ja ulkosynnyttimen alueen erilaistunut esiastemuutos D-VIN. Tätä muutosta löytyy erityisesti iäkkäiltä potilailta, jotka sairastavat puna- tai valkojäkälää. Levyepiteeliperäinen solumuutos voi kehittyä joko HPV riippuvaisesti tai ilman HPV tartuntaa. HPV todetaan 30–70%:lla ulkosynnytinsyöpäpotilaista.

Näissä tapauksissa syöpä voi esiintyä monipesäkkäisenä ja solumuutoksia voi esiintyä myös kohdunkaulan alueelta. D-VIN muutokset ovat taas yksittäisiä kasvaimia. (2, 10, 12)

(8)

8 Taulukko 1. Ulkosynnyttimien syöpätapaukset vuosina 1956–2016. (1)

2.2 Oireet ja löydökset

Ulkosynnytinsyöpä sijaitsee tavallisimmin isoissa häpyhuulissa. Sitä voidaan tavata myös pienten häpyhuulten, klitoriksen ja välilihan alueella. Oireisiin kuuluu usein ulkosynnyttimien kutinaa ja kirvelyä. Lisäksi alueelta voi löytyä haavaumia, jotka aiheuttavat kipua ja veristä vuotoa.

Ulkosynnytinsyöpä leviää ensin pinnallisiin nivusimusolmukkeisiin ja tämän jälkeen syvemmälle lantion alueen imusolmukkeisiin. (10)

2.3 Hoito ja seuranta

Ulkosynnyttimien syövän ensisijainen hoito on kirurginen. Jos syöpä todetaan, otetaan irtosolunäyte kohdunkaulalta ja tehdään levinneisyystutkimukset. Valtaosa ulkosynnytin syövistä on diagnosointi vaiheessa paikallisia. Levinneisyystutkimuksissa kuvannetaan vartalo tietokonetomografialla tai magneettikuvauksella. Tietokonetomografian avulla saadaan selville mahdolliset etäpesäkkeet ja magneettikuvauksella saadaan tietoa kohdun ja lantion tilanteesta. (2)

(9)

9 Imusolmukemetastasointi on tärkeä levinneisyysluokituksen, ennusteen ja hoidon kannalta.

Vartijaimusolmuketutkimus tehdään radioaktiivisella aineella ja siniväriaineella. Radioaktiivinen aine paikannetaan gammakameralla ja siniväri voidaan todeta leikkauksen yhteydessä kudoksen värjäytymänä. Jos vartijaimusolmukkeissa ei todeta etäpesäkkeitä, voidaan imusolmukkeiden poistosta luopua. Paikallisessa ja stage IA levinneisyysluokituksessa imusolmukkeiden poisto ei ole tarpeellinen. Näin vältytään imusolmukkeiden poistosta johtuvien komplikaatioiden synnystä kuten alaraajaturvotuksesta. Paikallinen solumuutos poistetaan riittävällä 2 cm marginaalilla kirurgisesti.

(10, 11)

Levinneissä syövissä hoito valitaan yksilöllisesti. Jos kasvaimen koko on yli 4cm, poistetaan myös nivusimusolmukkeet ja annetaan leikkauksen jälkeen sädehoitoa tai kemosädehoitoa.

Levinneisyysluokituksen ollessa III ja IV joudutaan tekemään usein laajempi leikkaus.

Leikkauksessa voidaan joutua poistamaan peräsuolta ja/tai virtsaelimiä. Lisäksi annetaan sädehoitoa tai kemosädehoitoa. Kemosädehoidossa annetaan viikoittain pienehkö annos solunsalpaaja, joka tehostaa sädehoidon vaikutusta. (2, 11)

(10)

10

FIGO TNM

Aste I Kasvain on rajoittunut ulkosynnyttimiin, ei imusolmuke-etäpesäkkeitä

IA Koko ≤ 2 cm, stroomainvaasio ≤ 1 mm T1aN0M0

IB Koko > 2 cm, stroomainvaasio> 1 mm T1bN0M0

Aste II

Kasvain on rajoittunut ulkosynnyttimiin ja perineumiin, koko rajoittamaton, ei imusolmuke-etäpesäkkeitä

T2N0M0 Invaasio uretran tai vaginan alakolmannekseen tai anukseen

Aste III

Kasvain on levinnyt uretran alaosaan ja/tai emättimen alaosaan tai anukseen;

nivustaipeissa imusolmuke-etäpesäkkeitä (N)

T1–

2N1M0

IIIA Yksi N, koko ≥ 5 mm,

tai 1–2 N, koko < 5 mm

IIIB ≥ 2 N, koko ≥ 5 mm,

tai ≥ 3 N, koko < 5 mm

IIIC LNM, kapselin ulkopuolinen kasvu

Aste IV

Kasvain on levinnyt uretraan tai vaginan yläosaan (2/3) tai kaukaiset etäpesäkkeet

T1–4N1- 3M0-1

IVA Invaasio uretraan tai vaginaan tai

virtsarakon limakalvoon tai rektumin limakalvoon tai kasvu lantion luuhun, tai fiksoitunut kasvain tai nivus- tai

femoraalialueen etäpesäkkeet

T1–3N1–

3M0

IVB Kaukaiset etäpesäkkeet, mukaan lukien

lantion etäpesäkkeet

Taulukko 2. Ulkosynnytinsyövän levinneisyysluokitus ja TNM-luokitus (FIGO 2009). (10, 11)

(11)

11

3 EMÄTINSYÖPÄ

3.1. Epidemiologia ja etiologia

Primaarinen emätinsyöpä on erittäin harvinainen gynekologinen syöpä. Sen osuu kaikista gynelogisista syövistä on vain 1-2%. Suomessa diagnosoidaan noin kaksikymmentä uutta

emätinsyöpää vuodessa. Valtaosa potilaista on postmenopausaalisia 50-60-vuoden ikäisiä naisia.

Suurin osa emättimestä löytyvistä kasvaimista on metastaattisia mm. rinta-, kohdunrungon-, endometrium- tai munasarjasyövästä. (13, 14)

Taulukko 3. Todettujen emätinsyöpien lukumäärät Suomessa vuosina 1956-2016. (15)

Noin 90% emätinsyövistä on levyepiteeliperäisiä. Adenokarsinomia on noin 8-10% tapauksista ja lymfoomat, sarkoomat ja melanoomat ovat erittäin harvinaisia. (14) Emätinsyöpä löytyy usein sattumalöydöksenä gynekologisen tutkimuksen tai irtosolunäytteen yhteydessä. Alkuvaiheen oireet ovat lieviä. (16) Tiedetään, että HPV-infektio lisää emätinsyövän riskiä. Pitkäkestoinen HPV- infektio on liitetty yli 2/3:aan levyepiteeliperäisistä syövistä. (14)

(12)

12 3.2 Oireet ja löydökset

Tavallisin emätinsyövän oire on kivuton, verinen vuoto. Kasvain voi ilmentyä eksofyyttisenä tuumorina tai haavauman emättimen alueella. Myös valkovuodon määrä voi lisääntyä muutosalueen tulehdustilan lisäätyessä. (14, 16) Yli 50% emätinsyövistä sijaitsee emättimen yläkolmenneksen takaseinämässä. Emättimen yläosassa oleva syöpä leviää lantion imusolmukkeisiin. Toiseksi yleisin kohta emätisyövälle on emättimen alaosan etuseinämä. Tämän alueen kasvaiset leviävät sijaintinsa mukaan ensin nivuasalueen imusolmukkeisiin. Kasvaimen sijainti määrittää tyypillisimmän

leviämisalueen ja linjaa hoitoa. (14)

3.3 Levinneisyysluokitus ja hoito

Levinneisyysaste ohjaa pitkälti hoitoa. Pinnalliset ja paikalliset emätin syövät voidaan hoitaa emättimen resektioilla esim. poistetaan emättimen seinämää ulko- ja yläkolmanneksen alueelta.

Kirurgiaa voidaan käyttä melko rajoitetusti hoitomuotona. Vain alkuvaiheen syövät ja pinnalliset kasvaimet hoidetaan kirurgisesti. (13, 14)

Levinneet ja syvemmälle invasoivat kasvaimet hoidetaan sädehoidolla. Sädehoitoa voidaan antaa primaarisesti ulkoisesti ja lähisädehoidolla. On tärkeää, että sädehoitokenttä kattaa mahdollisen leviämisen imusolmukealueille. Hoito räätälöidään yksilöllisesti tarvittaessa voidaan käyttää erilaisia säde- ja solunsalpaajahoitomuotoja. (14, 16)

(13)

13

FIGO TNM

Aste 0 Carcinoma in situ TisN0M0

Aste I Kasvain rajoittuu emättimen seinämään T1N0M0

Aste II Kasvain ulottuu emättimen viereiseen kudokseen, mutta ei ole

levinnyt lantion seinämään T2N0M0

Aste III Kasvain on levinnyt joko toiselle puolelle tai molemmille puolille lantion seinämään

T3N0M0 T1–

3N1M0

Aste IV IVA Kasvain on levinnyt läheisiin elimiin tai lantion ulkopuolelle

T4N0–

1M0

IVB Kasvain on lähettänyt etäpesäkkeitä

T1–4N0–

1M1

Taulukko 4. Emätin syövän levinneisyysluokitus ja TNM-luokitus (FIGO 2009). (14, 16)

4 KOHDUNKAULAN SYÖPÄ

4.1 Epidemiologia

Kohdunkaulasyöpä on maailmanlaajuisesti naisten kolmanneksi yleisin ja gynekologisesti syövistä yleisin syöpä. Suomessa kohdunkaulasyöpä on naisten 19. yleisin ja gynekologisista syövistä kolmanneksi yleisin syöpä. (17, 18) Maailmanlaajuisesti uudet diagnoosit tulevat pääsääntöisesti kehittyvistä maista. Etelä-Amerikassa ja Aasiassa kohdunkaulasyöpä on naisten tärkein syöpäkuolemien syy (19). Suomessa aloitettiin 1960-luvulla joukkoseulonnat, jotka vähensivät kohdunkaulan syövän ilmaantuvuutta. Suotuisa kehitys kuitenkin pysähtyi 1990-luvulla. Erityisesti alle 40-vuotialla naisilla ilmaantuvuus on jopa suurentunut 1990-luvun lopulta. Joukkoseulonnan avulla Suomessa estetään yli 80 % syöpätapauksista ja – kuolemista. (17) Tällä hetkellä Suomessa sairastuu vuosittain noin 160–170 naista ja noin 50 kuolee kohdunkaulasyöpään. (2, 19)

(14)

14 Taulukko 5. Kohdunkaulasyöpien ilmaantuvuus Suomessa vuosina 1956–2016. (20)

4.2. Etiologia

Nykyisin Suomessa 60 % kohdunkaulasyövistä on levyepiteeliperäisiä ja 40 % rauhaslimakalvoperäisiä adenokarsinoomia. Aiemmin levyepiteeliperäisiä syöpiä oli 85 %. Syynä tähän muutoksen on luultavimmin irtosolukoe, joka löytää helpommin levyepiteeliperäiset esiastevaiheen solumuutokset. Kohdunkaulasyövän keskeinen ja välttämätön riskitekijä on HPV- virus. Genitaalialueen HPV-infektion voi aiheuttaa noin 40 erilaista HPV-tyyppiä. (2, 17)

HPV-tyypit ryhmitellään sen mukaan, miten vahva yhteys niillä on levyepiteelikarsinoomaan ja sen esiasteisiin. Valtaosa HPV-infektioista paranee itsestään. Pitkittynyt HPV-infektio kuitenkin suurentaa esiastemuutoksen kehittymisen riskiä. Korkean riskin HPV-infektio on usein pitkäkestoisempi. (17) Tärkeimmät kohdunkaulasyövän kannalta olevat korkean riskin HPV-tyypit ovat 16 ja 18, jotka aiheuttavat yhdessä 70 % kohdunkaulan syövistä (12).

(15)

15 Muita kohdunkaulasyövän riskitekijöitä ovat tupakointi, gynekologiset infektiot (erityisesti klamydia), yhdyntöjen varhainen aloittamisikä, seksikumppaneiden runsaus, seksikumppaneiden riskinen sukupuolikäyttäytyminen ja immunosuppressio. (17)

Kohdunkaulan syövän esiaste on usein oireeton. Kohdunkaulan syövän varhaisessa vaiheessa oireena esiintyy verenvuotoa, erityisesti yhdynnän jälkeen. Lisäksi oireina ovat erilaiset ylimääräiset tai toistuvat verenvuodot tai muu emätinerite. Syövän edetessä lähikudoksiin oireina ovat erilaiset virtsateitä ahtauttavat prosessit kuten hydronefroosi. (2, 21)

Kohdunkaulasyövän tärkeimmät hoitomuodot ovat leikkaus ja kemosädehoito. Hoito valitaan yksilöllisesti levinneisyysluokitus huomioiden. Taudin varhaisessa vaiheessa hoitona on ensisijaisesti leikkaus. Paikallinen tauti taas hoidetaan leikkauksella ja/tai kemosädehoidolla. Jos tauti on levinnyt lantion ulkopuolelle, parantavaa hoitoa ei käytännössä saavuteta. (11)

Hoito suunnitellaan levinneisyysasteen mukaan. Säde- ja solunsalpaajahoitoa voidaan antaa liitännäishoitona. Lisäksi niitä käytetään, kun potilaalla on leikkauksen yhteydessä todettu etäpesäkkeitä. (21)

(16)

16

FIGO TNM

Aste I Kasvain rajoittuu kohdunkaulaan

IA Carcinomamicroinvasivum, stroomainvaasio ≤ 5 mm, laajuus ≤ 7 mm

T1aN0M0 IA1 invaasio ≤ 3 mm, laajuus ≤ 7 mm

IA2 invaasio 3–5 mm, laajuus ≤ 7 mm IB Silmin nähtävissä oleva leesio

T1bN0M0 IB1 koko ≤ 4 cm

IB2 koko > 4 cm

Aste II

Kasvain on levinnyt kohdunkaulan ulkopuolelle, mutta ei lantion seinämään eikä vaginan alimpaan kolmannekseen

IIA Ei parametrioinfiltraatiota

T2aN0M0 IIA1 koko ≤ 4 cm

IIA2 koko > 4 cm

IIB Selvä parametrioinfiltraatio T2bN0M0

Aste III

Kasvain on levinnyt lantion seinämään tai vaginan alimpaan kolmannekseen tai aiheuttanut hydronefroosin tai toimimattoman munuaisen

IIIA Kasvain ei ulotu lantion seinämään, mutta ulottuu vaginan

alakolmannekseen T3aN0M0

IIIB Kasvain on levinnyt lantion seinämään ja/tai hydronefroosi tai toimimaton munuainen

T1–3N1M0, T3bN0–1M0 IIIC Kasvain on levinnyt lantion tai para-aortan

imusomukkeisiin

IIIC1 Kasvain on levinnyt vain lantion imusolmukkeisiin

IIIC2 Kasvain on levinnyt para-aortan imusolmukkeisiin

Aste IV

Kasvain on levinnyt lantion ulkopuolelle tai infiltroi virtsarakon tai rektumin limakalvoon (histologisesti varmennettu)

IVA Leviäminen lähellä sijaitseviin elimiin T4N0–1M0

IVB Leviäminen kaukana sijaitseviin elimiin T1–4N0–1M1

Taulukko 6. Kohdunkaulasyövän levinneisyysluokitus ja TNM-luokitus (FIGO 2009). (21, 22)

(17)

17 Mikroinvasiivisessa taudissa (IA) hoidoksi riittää kasvaimen paikallinen poisto veitsikonisaatiolla tai sähkösilmukkahoidolla. Mikäli syövän levinneisyysaste on IA2-IIA, ensisijainen hoitomuoto on radikaali hysterektomia. Tässä leikkauksessa (Wertheimin leikkaus) poistetaan myös kohdun vieruskudosta, vaginan yläosaa ja lantion alueen imusolmukkeet. (19, 21) Nykyisin leikkaus tehdään usein laparoskooppisesti tai robottiavusteisesti. Jos leikkauksen yhdessä havaitaan uusiutumisriskiä lisääviä tekijöitä, voidaan hoitoon yhdistää kemosädehoito. (19) Leikkauksen jälkeistä kemosädehoitoa tulee harkita myös tapauksissa, joissa histologinen luokka on gradus 3, kasvain on kookas tai todetaan imusolmuke- ja parametrioetäpesäkkeitä. (21)

Levinneisyysasteen ollessa IIB-IV käytetään kemosädehoitoa ja brakyterapiaa. (19) Kemosädehoidossa potilaalle annetaan ulkoisesti sädehoitoa primaarikasvaimen ja paikallisten imusolmukkeiden alueelle ja tähän yhdistetään suhteellisen pieni solunsalpaaja-annos, joka se lisää hoidon tehoa. (2, 18). Brakyterapia täydentää ulkoista sädehoitoa primaarikasvaimen alueella.

Brakyterapian avulla saadaan vähennettyä ulkoisen sädehoidon aiheuttamia vieruskudoksen haittavaikutuksia ja lisätään sädeannosta primaarikasvaimen alueelle. Brakyterapiassa potilaaseen asennetaan säteilylähteitä neulojen avulla ja hoito suunnitellaan jokaiselle potilaalla yksilöllisesti kasvaimen sijainnin, koon ja laskettujen säteilyannosten perusteella. (18)

Solunsalpaajahoitoa käytetään osana kemosädehoitoa sekä palliatiivisessa hoidossa, jossa se hidastaa taudin etenemistä laajalle levinneessä tai uusiutuneessa syövässä. Levinneisyysasteen ollessa IV hoito räätälöidään yksilöllisesti ja se on lähinnä palliatiivista. (2)

5 KOHDUNRUNKOSYÖPÄ

Kohdunrunkosyöpä on länsimaissa kaikkein yleisin gynekologinen syöpä. Suomessa kaikista gynekologisista syövistä kohdunrunkosyöpä kattaa noin puolet ja se on neljänneksi yleisin naisten pahanlaatuinen kasvain. Ilmaantuvuus on vuosittain noin 900 uutta syöpätapausta ja syöpäkuolemia on noin 200. (3, 4, 23, 24) Kohdunrungon syöpä on yleisempi ylemmissä sosiaaliluokissa, kaupungeissa ja useissa hyvinvointivaltioissa. (4) Kohdunrungon syöpä on harvinainen alle 40- vuotialla naisilla. Noin 90 % syöpätapauksista todetaan yli 50-vuotiailla ja 77 % yli 60-vuotailla.

(18)

18 Kohdunrunkosyövän ilmaantuvuus on vähitellen lisääntynyt 1950-luvulta lähtien, mikä johtuu muun muassa naisten ylipainon yleistymisestä ja eliniän pidentymisestä. (23, 25)

Suhteellinen elossaolo-osuus on viiden vuoden kohdalla 83 %. Erityisvastuualueilla on kuitenkin pieni, mutta merkitsevä ero: Helsingin, Kuopion ja Oulun viiden vuoden suhteellinen elossaolo- osuus on 85 %, kun vastaava luku Tampereella ja Turussa on 80–81%. Muiden gynekologisten syöpien elossaolo-osuusluvut eivät eroa erityisvastuualueiden välillä. (24)

Taulukko 7. Kohtusyövän ilmaantuvuus Suomessa vuosina 1953–2016. (25)

5.2 Etiologia

WHO luokittelee endometriumsyövät histologian mukaan epiteliaalisiin, mesenkymaalisiin, sekatyyppisiin, sekalaisiin, lymfaattisiin ja sekundaarisiin kasvaimiin. (26) Yli 90 % tapauksista on epiteelilähtöisiä kasvaimia ja valtaosa näistä kuuluu alatyypiltään endometrioidiin. (24)

(19)

19 Perinteisesti kohdunrunkosyöpä on luokiteltu kahteen luokkaan perustuen syövän histologiasta, erilaistumisasteesta ja hormonireseptorien esiintymisestä. Tyyppi 1 on ennusteeltaan parempi ja kattaa noin 80 % tapauksista. Se kehittyy hyperplasioiden kautta ja on hormoniriippuvainen.

Diagnoosiin päästään usein varhaisessa vaiheessa, mikä parantaa ennustetta. Tyyppi 2 kehittyy usein vanhemmalle naiselle atrofiselleendometriumille ja on histologialtaan huonosti erilaistunutta, seroosi tai kirkassoluista adenokarsinoomaa. Nämä ovat aggressiivisempia ja ennustetta huonontaa usein myöhäinen diagnosointi. (3, 4, 23)

Tyypin 1 ja 2 kohdunrungon syöpien tyypillisiä piirteitä.

Tyyppi 1 Tyyppi 2

Osuus kaikista 60–70 % 30–40 %

Histologia Endometrioidiadenokarsinooma

Seroosi tai kirkassoluinen adenokarsinooma

Erilaistumisaste 1 tai 2 3

Myometriuminvaasio Pinnallinen Syvä

Taipumus

imusolmukelevinneisyyteen Vähäinen Suuri

Liittyy

estrogeenialtistukseen Kyllä Ei

Liittyy ylipainoon,

diabetekseen Kyllä Ei

Viiden vuoden ennuste 85 % 60 %

Taulukko 8. Kohdunrungonsyöpien tyyppi 1 ja 2 tyypillisiä piirteitä. (3)

Syövän ensimmäinen oire on yli 90 % tapauksista poikkeava verenvuoto. Premenopausaalisilla naisilla voi esiintyä runsaita pitkittyneitä vuotoja tai tiputteluvuotoa. Postmenopausaalisilla verisen vuodon esiintyminen on aina aihe lisätutkimuksiin. Myös märkäinen kohtutulehdus voi olla syövän oire. (3, 23)

(20)

20 5.4 Levinneisyysluokitus ja hoito

Kohdunrungon syövän ensisijainen hoito on leikkaus. Leikkauksen suunnitteluun ja laajuuteen vaikuttavat ennalta tehdyt tutkimukset kuten vaginaalinen ultraäänitutkimus, hysteroskopia ja magneettitutkimus. Levinneisyysluokitus perustuu leikkaukseen. Leikkauksessa poistetaan kohtu, sivuelimet ja kaikki näkyvä syöpäkudos. Lisäksi vatsaontelosta otetaan solunäyte. Suurentuneet tai muuttuneet imusolmukkeet poistetaan tarvittaessa. (4, 24)

FIGO TNM

Aste I

Kasvain rajoittuu kohdunrunkoon

IA Kasvain ulottuu alle myometriumin puolivälin T1aN0M0 IB

Kasvain ulottuu myometriumin puoliväliin tai

syvemmälle T1bN0M0

Aste II Kasvain on levinnyt kohdunkaulan stroomaan T2N0M0 Aste III Kasvain on levinnyt kohdun ulkopuolelle lantioon

IIIA

Kasvain on levinnyt kohdunrungon seroosaan ja/tai

sivuelimiin T3aN0M0

IIIB

Kasvain on levinnyt emättimeen, parametrioihin ja/tai

lantion peritoneumiin T3bN0M0

IIIC

Etäpesäkkeitä lantion tai para-aortaalisissa imusolmukkeissa

T1–3N1M0 IIIC1: lantion imusolmuke-etäpesäkkeet

IIIC2: para-aortaaliset ± lantion imusolmuke- etäpesäkkeet

Aste IV Kasvain on levinnyt viereisiin elimiin tai lantion ulkopuolelle IVA

Kasvain on levinnyt virtsarakon tai suolen

limakalvoon T4N0–1M0

IVB

Etäpesäkkeitä nivusimusolmukkeissa, vatsaontelossa (muualla kuin para-aortaalisissa imusolmukkeissa) tai

kauempana sijaitsevissa elimissä T1–4N0–1M1

Taulukko 9. Kohdunrungon syövän operatiivinen levinneisyysluokitus ja TNM-luokitus FIGO (2009). (4, 23)

(21)

21 Levinneisyysluokituksen lisäksi kohdunrungon syöpä luokitellaan kolmeen riskiluokkaan sekä syöpäsolut jaetaan erilaistumisasteen mukaan kolmeen luokkaan eli gradukseen 1-3 (G1-3). (22) Matalan riskin luokkiin kuuluvat IAG1-2 taudit, jotka kattavat noin 70 % kaikista syövistä. Tässä ryhmässä ennuste on hyvä. Keskikorkean riskin luokassa ovat asteet 1AG3 ja IBG1-2 (noin 20 %) ja korkean riskin luokkassa asteet IBG3 ja II-IV sekä kaikki seroosit, kirkassoluiset syöpätyypit ja karsinosarkooma. (23, 27)

Kohdunrunkosyövän hoito suunnitellaan yksilöllisesti. Kohdunrungon syöpä leviää usein imuteitse.

Imusolmukestatus onkin tärkein ennustetekijä ja ohjaa myös liitännäishoitoja. Kohtu ja kohdun sivuelinten poiston lisäksi voidaan keskikorkean ja korkean riskin potilailta poistaa lantion ja para- aortaaliset imusolmukkeet. Lisäksi korkean riskin seroosimuutoksissa potilailta voidaan poistaa vatsapaita. (23, 27)

Liitännäishoitoina annetaan säde- ja solunsalpaajahoitoa. Matalan riskin potilaat eivät tarvitse liitännäishoitoja. Keskikorkean riskin potilailla suositellaan brakyterapiaa ja korkean riskin potilailla sädehoitoa. Lisäksi korkean riskin potilaat saavat solunsalpaajahoitoa. (23)

6 MUNASARJASYÖPÄ

Munasarjasyöpä on toiseksi yleisin gynekologinen syöpä. Siihen sairastuu 1-2 % naisista. Suomessa tilastoidaan vuosittain reilut 400 uutta munasarjasyöpää. Uusien tapausten määrä on pysynyt vakaana 1990-luvulta lähtien. Munasarjasyöpä on erityisesti korkean elintason maiden sairaus.

Munasarjasyöpää todetaan kaikissa ikäluokissa, mutta sporadinen tauti on harvinainen alle 40- vuotiailla ja mediaani sairastumisikä on noin 63 vuotta. (5, 6)

Gynekologista syövistä munasarjasyöpä on huonoennusteinen ja viiden vuoden elossaoloennuste on vain 50 % luokkaa. Huonoa ennustetta lisää syövän myöhäinen diagnosointi. Munasarjasyöpä diagnosoidaan usein vasta, kun se on edennyt levinneisyysasteeltaan III-IV tautiluokkaan. (5, 7)

(22)

22 Primaarit munajohdinsyövät ja peritoneumsyövät ovat harvinaisia pahanlaatuisia kasvaimia, jotka ovat samankaltaisia kuin munasarjasyöpä. Nykykäsityksen mukaan jopa 80 % diagnosoiduista high grade seroosista munasarjasyövistä on alun perin lähtöisin munajohtimista. (28)

Taulukko 10. Munasarjasyövän ilmaantuvuus Suomessa vuosina 1953–2017. (29)

6.2 Etiologia

Munasarjasyöpien etiologia on edelleen tuntematon. Myöhäinen menarke, aikainen menopaussi, yhdistelmäehkäisyn käyttö, raskaudet ja imetys suojaavat munasarjasyövältä. (30) Nämä kaikki vähentävät ovulaatioiden määrää, joka tukee teoriaa, jonka mukaan ovulaatio olisi syöpää aiheuttava tekijä. Sterilisaatio ja kohdunpoisto vähentävät sairastumisriskiä, kun taas pitkään jatkunut hormonikorvaushoito suurentaa riskiä. (31)

Munasarjasyövän tärkein riskitekijä on lähisukulaisten munasarja- ja rintasyövät. Suurin osa munasarjasyövistä on kuitenkin sporadisia ja vain 5-15 % perinnöllisiä. (5, 32) Sairastumisriski on 70. ikävuoteen mennessä 4-7 %, jos naisella on tautiin sairastunut ensimmäisen asteen sukulainen.

(23)

23 Munasarjasyöpään sairastuneista naisista 18–24 %:lla on autosomissa valitsevasti periytyvä ituradan geenimutaatio. 5-7 %:lla todetaan lisäksi kasvaimen somaattinen mutaatio, joka on useimmiten BRCA1- tai BRCA2- geenin mutaatio. (6)

BRCA-mutaatioiden yleisyys on 1/300–800. BRCA1-geenivirheeseen liittyy 72 % riski sairastua rintasyöpää ja 44 % riski sairastua munasarjasyöpään 80 ikävuoteen mennessä. BRCA2- geenivirheen vastaavat luvut ovat sairastua rintasyöpään 69 % ja munasarjasyöpään 17 %. (6) Munasarjoissa on kolmea eri kudostyyppiä: pinnan epiteeli, itusolut ja strooma. Munasarjasyövät luokitellaan näiden kudostyyppien mukaan. (5)

1. epiteliaaliset kasvaimet 2. itusolukasvaimet 3. sukupienakasvaimet (5)

6.2.1 Epiteliaaliset kasvaimet

Noin 90 % munasarjasyövistä luokitellaan epiteliaalisiksi. Epiteliaaliset syövät luokitellaan vielä kahdeksi alatyypiksi. Jako tapahtuu histologisen löydöksen, geneettisten mutaatioiden ja kliinisen kuvan perusteella. (5, 6)

Tyyppi I (osuus noin 30 %) kehittyy rajalaatuisesta solumuutoksesta, on tyypillisesti paikallinen, geneettisesti stabiili ja suhteellisen matalan asteen maligniteetti. Tyypin 1 syövistä valtaosa on lowgrade-seroosi, endometrioidia tai musinoottista alatyyppiä, myös Brennerin tuumorit kuuluvat tyypin I luokkaan. (5, 6, 7)

Tyyppi II (osuus noin 70 %) on aggressiivinen ja korkean asteen maligniteetti, eikä niille ei tunneta esiastetta. Tyypin II syöville on ominaista laaja levinneisyys toteamishetkellä, geneettinen instabiilius ja huono ennuste. Tyypin II syövät ovat highgrade-seroosia tai huonosti erilaistunutta syöpätyyppiä. (5, 6, 7)

(24)

24 6.2.2 Itusolukasvaimet

Itusolukasvaimien osuus munasarjasyövistä on 3-5 %. Pahanlaatuisia itusolukasvaimia todetaan lähinnä lapsilla ja nuorilla, keskimäärin alle 20-vuotiailla. (5, 6) 60–70% itusolusyövistä on paikallisia. Etäpesäkkeitä voi ilmaantua vatsakalvolle tai retroperitoneaalisiin imusolmukkeisiin.

Itusolukasvaimet ryhmitellään itusolun erilaistumissuunnan mukaisesti: embryonaalinen (teratoomat), ei-embryonaalinen (anaplastiset) ja erilaistumaton (mm. dysgerminooma). (6)

6.2.3 Sukupienakasvaimet

Sukupienakasvaimet ovat lähtöisin munasarjan stroomasta ja niiden osuus munasarjakasvaimista on 3-5 %. Näitä kasvaimia todetaan kaikissa ikäryhmissä. (5) Noin 70 % sukupienan ja strooman kasvaimista on granuloosasolukasvaimia. Niistä 90 % on paikallisia. (2) Granuloomasolutuumoreita pidetään alhaisen pahanlaatuisuusasteen kasvamina. Paikalliset kasvaimet voivat kuitenkin uusiutua useiden vuosien kuluttua. Diagnostiikassa käytetään apuna kasvaimen tuottamia merkkiaineita kuten estrogeenia, inhibiiniä ja AMH:ta (anti-Mullerian hormoni). (5, 31)

Munasarjasyövän oireet ovat epäspesifisiä, jonka takia diagnoosin päästää usein vasta levinneen taudin vaiheessa (stage III-IV). (5, 32) Paikallinen syöpä on usein oireeton. Yleisimmät oireet edenneessä munasarjasyövässä ovat mahan turvotus, mahakipu ja ruoansulatuskanavan oireet. (6) Kookkaat kasvaimet aiheuttavat paineoireita lantion alueelle, aiheuttaen tihentynyttä virtsaamistarvetta, ummetus tai lieviä ruoansulatuskavana oireita kuten dyspepsiaa ja mahakipua. (6, 28)

Gynekologisessa tutkimuksessa pahanlaatuiset kasvaimet ovat usein epätarkkarajaisia ja ympäristöönsä kiinnittyneitä. Emättimen pohjukassa voi tuntua syövän aiheuttamaa nodulaarista, rosoista ja kiinteää muutosta. (5, 6) Vatsan palpaatiossa voidaan todeta askiteskertymä ja resistenssejä. Etäpesäkkeitä voi ilmaantua nivusten ja kaulan alueen imusolmukealueilta. (6)

Epiteliaalisen munasarjasyövän diagnosoinnin, hoidon vasteen arvioinnin ja hoidon seurannan tukena käytetään kasvainmerkkiaineita, joista keskeisimmät ovat syöpäantigeeni 125 (CA 125) ja

(25)

25 ihmisen epididymaalinen proteiini (HE4). CA 125-pitoisuus suurenee noin 50 % naisista, joilla on paikallinen syöpä. Etäpesäkkeitä lähettäneessä munasarjasyövässä seerumin CA 125 – pitoisuus lisääntyy jopa 80 %:lla naisista. (5, 6)

Musinoosin munasarjakasvaimen merkkiaine on seerumin ja virtsan TATI. Itusolukasvainten diagnosoinnissa ja seurannassa käytetään alfafetoproteiinia (AFP) ja koriongonadotropiinia (hCG).

(5)

Kuvantamistutkimuksista emättimen kautta tehtävä kaikukuvaus toimii diagnosoinnin perusvälineenä. Emättimen kautta tehty kaikukuvaus antaa tarkan näkymän munasarjojen rakenteesta ja mahdollisista muutoksista kudoksissa. Kasvaimelle tyypillisiä löydöksiä ovat vaihtelevat kystiset ja kiinteät rakenteet sekä paksut väliseinät. Dopplerin avulla voidaan nähdä kasvaimen kiihtynyt verenvirtaus. (5)

Diagnosointia tehdään kliinisen tutkimuksen, kaikukuvauksen ja kasvainmerkkiaineiden avulla. Silti diagnoosiin päästää useimmiten vasta vaiheessa, jossa tauti on jo levinnyt. (5, 7) Vartalon tietokonekuvaus kuuluu perustutkimuksiin, kun kartoitetaan munasarjasyövän levinneisyyttä.

Lopullinen diagnoosi varmistuu histologisesti vasta leikkauksessa. (5, 6)

Munasarjasyövän hoidon kulmakivet ovat laaja kirurginen hoito ja monivaiheinen lääkehoito.

Kirurgisen hoidon suunnittelu tapahtuu radiologisten tutkimusten perusteella. Vaginaalisen ultraäänitutkimuksen lisäksi taudin levinneisyyttä voidaan arvioida vartalon tietokonetomografiatutkimuksella ja tarvittaessa täydentää magneettikuvauksella tai PET-TT- tutkimuksella. (8)

(26)

26

FIGO TNM

Aste I Kasvain rajoittuu munasarjoihin

IA Kasvainta vain toisessa munasarjassa, munasarjan kapseli ehjä, pinnassa ei kasvainta, ei kasvainsoluja

askitesnesteessäeikä huuhtelunäytteissä T1aN0M0

IB Kasvainta molemmissa munasarjoissa, munasarjojen kapselit ehjät, pinnassa ei kasvainta, ei kasvainsoluja askitesnesteessä

eikä huuhtelunäytteissä T1bN0M0

IC Kasvainta yhdessä munasarjassa tai molemmissa, munasarjan kapseli revennyt tai kasvainta munasarjan pinnassa tai

kasvainsoluja askitesnesteessä tai huuhtelunäytteissä T1cN0M0

Aste II Kasvainta yhdessä munasarjassa tai molemmissa sekä lantion alueella

munasarjojen ulkopuolella

IIA Kasvain levinnyt kohtuun tai munanjohtimiin, ei

kasvainsoluja askitesnesteessä eikä huuhtelunäytteissä T2aN0M0 IIB Kasvainta muissa lantion kudoksissa, ei kasvainsoluja

askitesnesteessä eikä huuhtelunäytteissä T2bN0M0 IIC Kasvainta muissa lantion elimissä ja kasvainsoluja

askitesnesteessä tai huuhtelunäytteissä T2cN0M0

Aste III Kasvainta yhdessä munasarjassa tai molemmissa, peritoneumissa lantion ulkopuolella tai alueellisissa imusolmukkeissa, maksassa

pinnallisia etäpesäkkeitä

IIIA Mikroskooppisesti varmistettu leviäminen lantion ulkopuolelle peritoneumiin, ei kasvainkudosta

imusolmukkeisssa T3aN0M0

IIIB Vatsaontelon pesäkkeet kooltaan ≤ 2 cm, ei kasvainkudosta

imusolmukkeissa T3bN0M0

IIIC Vatsaontelon pesäkkeet kooltaan > 2 cm tai kasvainkudosta imusolmukkeissa

T3cN0M0 T1–3N1M0 Aste IV Etäpesäkkeitä vatsaontelon ulkopuolella, kasvainsoluja

pleuranesteessä tai parenkyymipesäkkeitä maksassa T1–3N0–1M1 Taulukko 11. Munasarjasyövän levinneisyysluokitus ja TNM- luokitus (FIGO 2014). (5, 28)

(27)

27 Hoidon ensimmäiseen vaiheeseen kuuluu suurimmalla osalla potilaista kirurginen hoito.

Leikkauksessa poistetaan kohtu, sivuelimet, lantion ja para-aortaalisten alueiden imusolmukkeet sekä osa vatsapaidasta. Usein joudutaan operoimaa myös paksu- tai ohutsuolta, jotta kasvaimen radikaali poisto onnistuu. Leikkaustulos on optimaalinen, kun vatsaonteloon ei jää kasvainkudosta lainkaan. Tämä on ennusteen kannalta kaikkein tärkein tekijä. (8)

Leikkaushoidon yhteydessä tehdään kirurginen levinneisyyskartoitus. Tässä otetaan sytologinen näyte vatsaontelosta, biopsiat vatsakalvosta, kohdun edestä ja takaa sekä parakolisistasulkuksista ja pallean molemmin puolin. Levinneisyyskartoituksen kuuluu myös lantion ja para-aortaalialueen imusolmukkeiden poisto. Levinneisyysluokituksen avulla valitaan liitännäishoidot. Lisäksi kirurgisen luokituksen tekeminen parantaa ennustetta. (33)

Kirurgia ja solunsalpaajahoito ovat olleet jo usean vuosikymmenen ajan hoidon kulmakiviä. (34) Suurin osa munasarjasyöpää sairastavista potilaista saa solunsalpaajahoidon kirurgisen hoidon lisäksi. Jos tauti on munasarjoihin rajoittunut ja hyvin erilaistunut (levinneisyysaste IA ja gradus 1), ei leikkausta täydennetä solunsalpaajahoidolla.(5, 35, 36)

Adjuvanttihoidon tarkoituksena on poistaa leikkauksessa jäljellä jäänyt syöpäkudos.

Munasarjasyövän hoitoon käytetään ensisijaisesti 6 syklin yhdistelmähoitoa, johon kuuluu karboplatiini ja paklitakseli. Hoitovaste saadaan 70–80% syöpäpotilaista. Suurena ongelmana on kuitenkin syöpäsolujen nopeasti kehittyvä vastustuskyky solunsalpaajille. (5, 35, 36)

Munasarjasyövän monimuotoisuuden takia uusia täsmälääkkeitä on ollut vaikea kehittää. Suomessa käytössä ovat angiogeneesin estäjä bevasitsumabi ja entsyymin polypolymeraasin (PARP) estäjistä olaparidi ja niraparibi. Näitä uusia lääkehoitoja käytetään mm. suuren uusiutumisriskin potilailla tai BRCA1- ja BRCA2-geenin mutaatioissa. (34)

7 MUNAJOHDINSYÖPÄ

Munajohdinsyöpä on harvinainen. Sen osuus gynekologisista syövistä on vain 0,1-1 %.

Munajohdinsyöpää esiintyy pääsääntöisesti 50–60 -vuotiailla naisilla. Puolet potilaista on lapsettomia. (5)

(28)

28 Etiologian oletetaan olevan samankaltainen kuin munasarjasyövässä. Levinneisyystutkimukset ja levinneisyysluokitus ovat samat kuin munasarjasyövässä. Diagnoosi perustuu leikkauslöydökseen ja histologisiin näytteisiin. Hoito on samanlaista kuin munasarjasyövässä. (5)

Nykytutkimustulosten valossa osa diagnosoiduista munasarjasyövistä voi olla lähtöisin munanjohtimen epiteelistä esimerkkinä highgradeseroosi karsinooma. (5, 7, 37)

8 TUTKIMUS

8.1 Tavoitteet

Tutkimuksen tarkoituksena on tilastoida Kuopion yliopistollisessa sairaalassa vuosina 2014–2015 diagnosoidut ja hoidetut gynekologiset syövät. Tutkimuksen tavoitteena on saada tietoa gynekologisten syöpien ilmaantuvuudesta Kuopion erityisvastuualueella. Gynekologisten syöpien esiintyvyyttä verrataan Syöpärekisterin tietoihin. Kerättävän tiedon avulla voidaan jaotella erilaiset gynekologiset syöpädiagnoosit ja niiden eri hoitomuodot.

8.2 Tutkimusaineisto ja menetelmät

Tutkimusmenetelmänä on potilasrekisteritutkimus. Se on luonteeltaan retrospektiivinen ja aineisto kerättiin vuosien 2014–2015 diagnosoiduita ja hoidetuista potilaista. Aineistossa on tietoa neljästä eri tietokannasta. Aineisto koottiin Kuopion yliopistollisen sairaalan Orbit- leikkaussalijärjestelmästä sekä Hilmo-rekisteristä, johon on tilastoitu kaikki hoitoilmoitukset.

Lisäksi potilastietoa kerättiin patologian järjestelmästä ja naistentautien osaston omasta rekisteristä.

Aineisto (n=384) koostuu vuosien 2014–2015 aikana Kuopion yliopistollisessa sairaalassa diagnosoiduista, hoidetuista ja leikatuista gynekologisista syöpäpotilaista. Syövän vaikeat esiasteet eli ulkosynnyttimien, emättimen ja kohdunkaulan vaikeat dysplasiat sekä endometriuminatyyppinenhyperplasia kerätään lukumääräisesti. Syöpäpotilaista kerättävät tiedot ovat diagnoosit, histopatologiset tärkeimmät tiedot eli gradus ja tyyppi ja levinneisyys. Potilaiden saama leikkaushoito, sen komplikaatiot ja liitännäishoidot tilastoidaan.

(29)

29 Tutkimuksen tarkoituksena on tilastoida ja tehdä yhteenveto Kuopion yliopistollisen sairaalan gynekologisten syöpäpotilaiden lukumääristä, tautityypeistä ja potilaiden saamasta hoidosta. Lisäksi näitä tietoja verrataan Suomen syöpärekisterin tilastoihin. Tarkoituksena on arvioida rekisteritiedon luotettavuutta ja mahdollisia rekistereiden eroavaisuuksia.

8.3 Eettiset kysymykset

Tutkimuslupaa ja tietokantojen käyttölupaa haettiin johtajaylilääkäriltä. Syventävien tekijä haki käyttöoikeudet sairaalan tietokantoihin ja näin ollen sitoutuu vaitiolovelvollisuuteen. Aineistoa haettaessa ja sitä analysoitaessa potilaiden henkilöllisyys ei tule ilmi ja yksittäisten potilaiden tietoja ei voida tunnistaa aineistosta.

9 TUTKIMUSTULOKSET

Aineisto (n=384) koostuu gynekologisista syöpäpotilaista ja vaikea asteisista dysplasioista ulkosynnyttimien, emättimen ja kohdunkaulan alueella. Vuonna 2014 potilaita oli 203 ja vuonna 2015 potilaita oli 182.

Frequency Percent

Valid kohtu 173 45,1

adnex 114 29,7

perit 6 1,6

kohdunkaula 54 14,1

vulva 34 8,9

vagina 3 ,8

Total 384 100,0

Taulukko 12. Gynekologisten syöpien ja vaikea asteisten solumuutosten esiintyminen eri elimissä.

(30)

30

Total kohtu adnex perit kohdunkaula vulva vagina

dgvuosi 2014 87 59 4 34 15 3 202

2015 86 55 2 20 19 0 182

Total 173 114 6 54 34 3 384

Taulukko 13. Vuosina 2014 ja 2015 diagnosoinut gynekologiset syövät elinkohtaisesti

9.1 Emätinsyöpä

Rekisterin keruu vuosina 2014–2015 diagnosoitiin kolme emätinsyöpää ICD 10 - koodeilla C52.91 (n=2) ja C52.99 (n=1). Erilaistumisasteluokituksessa oli gradus 2 (n=2) ja gradus 3 (n=1). Kaikki potilaat olivat levinneisyydeltään stage II luokkaa. Kahta potilasta ei leikattu. He saivat hoidoksi kemosädehoitoa ja brakyterapiaa. Yhdelle potilaalle tehtiin avoleikkaus ja yksi potilas sai lisäksi kemosädehoitoa ja brakyterapiaa.

Vaikea asteisia emättimendysplasioita ei diagnosoitu vuosina 2014–2015.

9.2 Ulkosynnytin syöpä

Ulkosynnyttimien syöpäpotilaita oli 28, vuonna 2014 (n=12) ja 2015 (n=16). Lisäksi vuonna 2015 leikattiin kaksi residiiviä ja yksi Pagetin ulkosynnyttimien syöpä. Ulkosynnytin syöpiin kuuluvat ICD-10 – luokituksen mukaan koodit C51.0-C51.89. Näihin luokkiin kuuluvat ison ja pienen häpyhuulensyövät, häpykielensyöpä ja eri alueisiin ulottuvat ulkosynnyttimien syövät.

(31)

31 Taulukko 14. Ulkosynnyttimien syöpädiagnoosit ICD 10 – luokituksen mukaan.

C51ison häpyhuulen syöpä

C51.01 ison häpyhuulen levyepiteelikarsinooma C51.04 ison häpyhuulen basaliooma

C51.11 pienen häpyhuulen levyepiteelikarsinooma C51.81 eri alueisiin ulottuva ulkosynnittymien syöpä C51.9 määrittämätön ulkosynnyttimien syöpä

Taulukko 15. Ulkosynnyttimien alueen syöpien erilaistumisasteet.

0 2 4 6 8 10 12 14 16

C51 C51.01 C51.04 C51.11 C51.81 C51.9

Ulkosynnyttimien alueen syöpädiagnoosit

0 2 4 6 8 10 12

Gradus 1 Gradus 2 Gradus 3 ei luokitusta

Ulkosynnyttimien alueen syöpien

gradusluokitus

(32)

32 Taulukko 16. Ulkosynnyttimien alueen syöpien levinneisyysluokitus FIGO 2009.

Kirurgista hoitoa käytettiin (n=21) tapauksessa. Yhdessä leikkausmuotona oli laparoskopia ja muille potilaalle (n=20) tehtiin vulvan alueen leikkaus. Yksi vulvan alueen leikkauspotilas sai myös loop-hoidon.

Yksi sädehoidetuista potilaista sai myös brakyterapiaa. Yksi potilas sai sytostaattihoitoa. Lisäksi sädehoidon ja sytostaattihoidon yhdistelmän saivat kaksi potilasta, joista toista ei leikattu.

Seitsemää potilasta ei leikattu. Heille käytettiin muita hoitovaihtoehtoja. Hoitomuotona käytettiin:

sädehoito (n=2), sädehoidon ja brakyterapian yhdistelmä (n=1), sytostaattihoito (n=1), sädehoidon ja sytostaatin yhdistelmähoito (n=1). Lisäksi yksi leikkaamaton potilas sai neoadjuvanttihoidon.

Yksi potilas oli inoperaabeli.

9.3 Ulkosynnyttimien vaikea asteiset dysplasiat

Kahden vuoden (2014–2015) rekisterin keruu ajalla diagnosoitiin seitsemän vaikea asteista ulkosynnyttimien dysplasiaa. ICD 10 – luokituskoodilla N90.2. Viidelle tehtiin vulvan alueen kirurginen hoito. Yksi potilas sai loop-hoidon.

0 1 2 3 4 5 6 7 8

Stage IA Stage IB Stage IB1 Stage III Stage IIIA Stage IIIB Stage IIIC Stage IVB

Ulkosynnyttimien alueen syöpien

levinneisyysluokitus

(33)

33 9.4 Kohdunkaulan syöpä

Kohdunkaulan alueen syöpäpotilaita oli 28. Kohdunkaulasyöpiin kuuluvat ICD-10 – luokituksen mukaan koodit C53.0-53.99. Näitä ovat kohdun kaulakanavan syöpä, kohdunnapukan syöpä ja eri alueisiin ulottuva kohdunkaulan syöpä. Luokitusta tarkennetaan vielä histologisella määritelmällä:

ei histologista vahvistusta, levyepiteelikarsinooma, adenokarsinooma ja epämääräinen histologia.

Taulukko 17. Kohdunkaulan alueen syöpien diagnoosikoodit.

0 2 4 6 8 10 12 14

C53.01 C53.02 C53.11 C53.12 C53.99

Kohdunkaula alueen syöpien diagnoosikoodit

C53.01kohdunkaulakavanan levyepiteeli karsinooma C53.0 kohdunkaulakanavan syöpä

C53.02 kohdunkaulakanavanadenokarsinooma C53.11 kohdunnapukanlevyepiteelikarsimoona C53.12 kohdunnapukanadenokarsinooma

C53.99 kohdunkaulan syöpä määrittämättömässä paikassa, muu tai epämääräinen histologia

(34)

34 Taulukko 18. Kohdunkaulakanavan alueen syöpien erilaistumisaste.

Taulukko 19. Kohdunkaulanalueen syöpien (n=24) levinneisyysluokitus (FIGO 2009).

Kohdunkaulakanavan levinneisyysluokitus muuttui vuonna 2019. Tämän tutkimuksen potilailla oli käytössä vuoden 2009 levinneisyysluokitus FIGO 2009.

14 potilasta hoidettiin kirurgisesti laparoskooppisella leikkauksella. Yhdelle tehtiin loop-konisaatio.

Yhdeksälle potilaalle kirurginen hoito oli ainoa hoitomuoto.

0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10

Gradus 1 Gradus 2 Gradus 3 ei luokitusta

Kohdunkaulan alueen syöpien gradusluokitus

0 1 2 3 4 5 6

Stage IA1 Stage IA2 Stage IB Stage IB1 Stage IB2 Stage IIA1 Stage IIB Stage IIIB Stage IVA Stage IVB

Kohdunkaulanalueen syöpien

levinneisyysluokitus

(35)

35 Kirurgisesti hoidetuilla potilailla käytettiin myös muita hoitomuotoja: ulkoinen sädehoito (n=3), kemosädehoito (n=1) ja kemosädehoidon ja brakyterapian yhdistelmähoito (n=1). Lisäksi yksi laparoskopialeikkauksessa ollut potilas sai neoadjuvanttihoidon.

12 potilas ei saanut kirurgista hoitoa. Yhdelle potilaalle tehtiin loop-hoito. Kolme potilasta sai ulkoista sädehoitoa ja kaksi potilasta sai sytostaattihoidon. Yksi potilas sai ulkoista sädehoitoa ja sytostaatteja. Neljä potilas sai kemosädehoitoa ja brakyterapiaa. Lisäksi yksi tämän ryhmän (kemosädehoito ja brakyterapia) potilas sai sytostaattihoidon.

9.5 Kohdunkaulan vaikea asteiset dyplasiat

Vaikea asteisia kohdunkaulan dysplasioita oli 26 kappaletta ICD 10 – luokituksessa koodilla N87.2.

Seitsemän potilas hoidettiin kirurgisesti laparoskooppisellaleikkauksella. Kaksi tämän ryhmän potilasta sai myös loop-hoidon. Ryhmän muut potilaat (n=19) hoidettiin loop-hoidolla. Neljä potilasta sai loop-hoidon kahdesti.

9.6 Kohtusyöpä

Vuosien 2014–2015 aikana diagnosoitiin 148 kohtusyöpää. Lisäksi diagnosoitiin ja leikattiin yksi residiivi ja yksi vulvan metastasointi. ICD 10 – luokituksessa diagnosointikoodit kohdun runko- osan syöville ovatC54.11-C54.9. Rekisteriaineiston yleisin syöpä oli C54.11 kohdun runko-osan limakalvon adenokarsinooma, joka diagnosoitiin (n=124) potilaalla. Kaikkia muita diagnosoituja syöpiä oli kutakin muutamia kappaleita.

(36)

36 Taulukko 20. Kohdun runko-osan syövän diagnoosikoodit.

C54.11 Kohdun runko-osan limakalvon adenokarsimoona C54.13 Kohdun runko-osan limakalvon kirkas solu -karsinooma

C54.14 Kohdun runko-osan limakalvon seroosipapillaarinen karsinooma

C54.19 Kohdun runko-osan limakalvon syöpä, muu tai epämääräinen histologia C54.21 Kohdun runko-osan lihaskerroksien leiomyosarkooma

C54.22 Endometriuminstrooman sarkooma C54.23 Karsinosarkooma

C54.29 Määrittämätön kohdun sarkooma

Erilaistumisaste oli käytettävissä (n=143) potilaalla. Yksi luokittelemista potilaista ei halunnut hoitoa ja yksi oli inoperaabeli. Kahdella potilaalla kasvain oli levinnyt viereisiin elimiin tai lantion ulkopuolelle. Yhdellä potilaista oli etäpesäkkeitä.

0 20 40 60 80 100 120 140

C54.11 C54.13 C54.14 C54.19 C54.21 C54.22 C54.23 C54.29

Kohdun runko-osan syövän diagnoosikoodit

(37)

37 Taulukko 21. Kohdun runko-osasyövän erilaistumisaste.

Taulukko 22. Kohdun sarkoomien erilaistumisaste.

Yleisimmät levinneisyysluokitukset olivat IA-IB, joihin kuului noin 70 % kaikista diagnosoiduista potilaista. Matalaan riskiryhmä luokkaan IAG1-2 kuului (n=53) potilasta, keskikorkean riskin luokassa ovat asteet 1AG3 (n=11) ja IBG1-2 (n=35). Keskikorkeanriskin potilaita oli yhteensä (n=46). Korkean riskin luokassa ovat asteet IBG3 (n=5) ja II-IV (n=32) sekä kaikki seroosit (n=6),

0 10 20 30 40 50 60 70

Gradus 1 Gradus 2 Gradus 3 Low grade High grade Ei gradusluokitus

Gradusluokitus kohtusyöpä

0 1 2 3 4 5 6

Gradus 1 Gradus 2 Gradus 3 Low grade High grade Ei

graduluokitusta

Gradusluokitus kohdun sarkoomat

(38)

38 kirkassoluiset syöpätyypit (n=2) ja karsinosarkoomat (n=5). Lisäksi muita kohdun sarkoomia oli 10.

Yhteensä korkean riskiluokan asteen potilaita oli 60.

Taulukko 23. Kohdun runko-osan syövän levinneisyysluokitus FIGO 2009.

Kirurgista hoitoa sai valtaosa osa potilaista. Laparoskooppinen leikkaus tehtiin 123 potilaalle.

Avoleikkaus tehtiin 11 potilaalle. Muut potilaat (n=13) saivat muita hoitomuotoja kahta lukuun ottamatta. Laparoskopialeikkauksen saaneista potilaista (n=57) ei saanut muuta hoitoa.

Laparoskopialeikkauksen lisäksi 30 potilasta sai brakyterapiaa. Lisäksi yksi leikkaamaton potilas sai ainoana hoitomuotona brakyterapian. Avoleikkauksen saaneista potilaista kolme sai brakyterapiahoitoa. Lisäksi osa potilaista (n=7), jotka olivat saaneet ulkoista sädehoitoa tai sytostaatteja saivat brakyterapiaa lisähoitona. Yhteensä brakyterapian saaneita potilaita oli 41.

Ulkoista sädehoitoa sai 9 potilasta. Seitsemän potilas tästä ryhmästä oli myös saanut kirurgista hoitoa. Lisäksi yksi leikkaamaton potilas sai sädehoidon lisäksi hormonihoitoa.

Sytostaattihoitoa sai 16 potilasta. Yhtä lukuun ottamatta kaikki olivat saaneet kirurgisen hoidon.

Kuusi potilasta sai lisäksi brakyterapiaa. Kahta tämän ryhmä potilaista oli operoitu kaksi kertaa.

Yksi potilas sai neoadjuvanttihoidon.

0 10 20 30 40 50 60 70

Levinneisyysluokitus

(39)

39 Ulkoista sädehoitoa ja sytostaatteja oli saanut 18 potilasta. Yhtä lukuun ottamatta kaikki tämän ryhmän potilaat olivat saaneet myös kirurgista hoitoa. Yhdelle leikatuista potilaista annettiin lisäksi brakyterapiaa.

Hormonihoitoa sai 6 potilasta. Tämän ryhmä kolmea potilasta ei oltu leikattu ja kolmelle potilaalle oli tehty laparoskooppinen leikkaus.

9.7 Kohdun vaikea asteiset dysplasiat

Kohdun vaikea asteisia dysplasioita oli seurantajakson aikana yhteensä 25. D07.0 kohdun atyyppinenhyperplasia diagnosoitiin 22 potilaalla, N85.0 kohdun limakalvon rauhasten hyperplasia yhdellä potilaalla ja N85.1 kohdun limakalvon adenomatoosihyperplasia kahdella potilaalla. Suurin osa potilaista (n=22) hoidettiin laparoskooppisella leikkauksella kirurgisesti. Muita hoitomuotoja ei käytetty.

9.8 Munasarjasyöpä ja munajohtimen syöpä

Munasarjasyöpä potilaita oli rekisteröintijakson aikana 86 ja munajohdinsyöpäpotilaita 6. ICD- 10 – luokituksen mukaan munasarjasyövän diagnosointikoodit ovat C56.00-56.98 ja munajohtimen syövän C57.0. Lisäksi diagnoosikoodin D39.10–39.72 Naisen sukupuolielinten kasvutaipumukseltaan epäselvät ja tuntemattomat kasvaimet oli diagnosoitu 22 potilasta.

(40)

40 Taulukko 24. Munasarjasyöpä ja munajohdin syövän diagnoosikoodit vuosina 2014–2015.

C56.00 Munasarjasyöpä ilman histologista vahvistusta C56.71Seroosiepiteliaalinen munasarjasyöpä

C56.72Musinoosiepiteliaalinen munasarja

C56.73Endometroidiepiteliaalinen munasarjasyöpä C56.74Mesonefroidi epiteliaalinen munasarjasyöpä C56.79 Muu epiteliaalinen munasarjasyöpä

C56.91 Munasarjasyöpä, itusolukasvain C56.92 Munasarjasyöpä, sukupienakasvain

C56.98 Munasarjasyöpä, muut tai epämääräinen histologia C57.0 Munajohtimen syöpä

0 10 20 30 40 50 60

C56.00 C56.71 C56.72 C56.73 C56.74 C56.79 C56.91 C56.92 C56.98 C57.0

Munasarjasyöpä ja munajohtimen syöpä

diagnoosikoodit

(41)

41 Taulukko 25. Munasarjasyövän (n=86) gradusluokitus vuosina 2014–2015.

Kaikki munajohtimen syövät (n=6) olivat gradusluokitukseltaanhighgradea.

Taulukko 26. Munasarjasyövän levinneisyysluokitus FIGO 2014.

Munajohtimen syöpäpotilaista (n=6) kaikille oli tehty levinneisyyskartoitus. Levinneisyysluokitus jakauma oli stage IA (n=2), stage IIA (n=1), stage IIB (n=1), stage IVA (n=1) ja stage IVB (n=1).

0 10 20 30 40 50 60 70

Gradus 1 Gradus 2 Gradus 3 Low grade High grade Ei

gradusluokitusta

Munasarjasyövän gradusluokitus

0 5 10 15 20 25 30

Munasarjasyövän levinneisyysluokitus

(42)

42 Taulukko 27. Munasarjasyöpäpotilaiden saama operatiivinen hoito prosenttiosuuksin eri kirurgisista hoitomuodoista.

Taulukko 28. Munasarjasyöpäpotilaan (n=48) leikkauksen jälkeiset jäännöskasvaimet ja niiden koko.

Neoadjuvanttihoidon sai neljä potilasta. Kaikkia potilaita oli hoidettu myös kirurgisesti. Kolme tämän ryhmän potilas sai lisäksi sytostaattihoidon.

0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 %

Laparoskopia Avoleikkaus Ei kirurgista hoitoa

Munasarjasyöpä potilaiden operatiiviinen hoito

0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 %

Kasvaimen täydellinen poisto Jäännöskasvain alle 1cm tai 1cm Jäännöskasvain yli 1cm

Leikkauksen jälkeisen jäännöskasvaimen koko

(43)

43 Neljä potilas ei saanut leikkaushoidon lisäksi muita hoitomuotoja. Sytostaattihoitoa sai 74 potilasta.

Tästä ryhmästä valtaosa oli saanut kirurgisen hoidon 69 ja leikkaamattomia potilaita oli viisi.

Munajohtimen syöpäpotilaista (n=6) yhtä ei hoidettu operatiivisesti, neljälle oli tehty laparoskooppinen leikkaus ja yhdelle tehtiin avoleikkaus. Yksi leikattu potilas oli saanut neoadjuvanttihoidon. Neljä potilasta oli saanut sytostaattihoidon ja yksi potilas oli saanut sytostaattihoidon lisäksi ulkoista sädehoitoa.

ICD 10- luokituksen mukaan diagnosointiin 22 potilasta koodeilla D39.10–39.72 Naisen sukupuolielinten kasvutaipumukseltaan epäselvät ja tuntemattomat kasvaimet.

Taulukko 29. ICD 10 – luokituksen diagnoosikoodit naisen sukupuolielinten kasvutaipumukseltaan epäselvät ja tuntemattomat kasvaimet.

Gradusluokitus oli tehty 16 potilaalle: gradus 1 (n=1), gradus 2 (n=1), low grade (n=8) ja high grade (n=6). Levinneisyysluokitusolitehty (n=14) potilaalle: stage I (n=4), stage IA (n=4), stage IB (n=1), stage IC1 (n=1), stage IC2 (n=1) stage IIB (n=1), stage III (n=1) ja stage IV (n=1).

Kaikki ryhmän potilaat oli hoidettu kirurgisesti. Leikkausmuotona oli käytetty laparoskooppista leikkausta (n=8) ja avoleikkausta (n=14). Muita hoitomuotoja ei ollut käytetty.

0 2 4 6 8 10 12 14 16 18

D39.10 D39.11 D39.7

Naisen sukupuolielinten kasvutaipumukseltaan

epäselvät ja tuntemattomat kasvaimet

(44)

44

10 POHDINTA

Ulkosynnytinsyöpä kattaa noin 5 % kaikista gynekologisista syövistä. Yleisin paikka ulkosynnytinsyövällä on isot häpyhuulet (10). Aineistossa oli yhteensä 28 (2014 n=12 ja 2015 n=16) ulkosynnytinsyöpää, joista puolet oli isojen häpyhuulien alueella. Aineiston potilaista 7 %:lla oli ulkosynnytinsyöpä. Tämä vastaa kirjallisuuskatsauksessa olevia arvoja. Ulkosynnytinsyövistä noin 90 % on levyepiteeliperäisiä (2). Rekisteriaineistossa oli 25 levyepiteeliperäistä ulkosynnytinsyöpää, joka tekee niin osuudesta kokonaisaineistossa 89 %.

Emätinsyövän harvinaisuus näkyi selkeästi aineistossa. Suomessa diagnosoidaan vuosittain noin 20 uutta tapausta (13). Kuopion yliopistollisessa sairaalassa diagnosoitiin vuonna 2014 kolme emätinsyöpää ja vuonna 2015 ei yhtään.

Aineistossa diagnosoitiin 28 kohdunkaulan alueen syöpäpotilasta. Kohdunkaulakanavan levyepiteeli karsinoomaa oli yleisin muoto, joita diagnosoitiin aineistokeruuvuosina 13 kappaletta.

Muita levyepiteeliperäisiä kohdunkaula kanavan syöpiä diagnosoitiin 7 kappaletta. Nämä olivat kohdunnapukan levyepiteelikarsinoomia. Levyepiteeliperäisiä syöpiä oli 68 % kaikista kohdunkaulakanavan syövistä. Kirjallisuuslähteiden mukaan n. 60 % kohdunkaulakanavan syövistä on levyepiteeliperäisiä (2, 17) Aineistossa levyepiteeliperäisiä syöpiä oli keski-arvoa enemmän.

Tämä voi johtua yliopistosairaalan potilasmateriaalista verrattuna keskussairaaloihin.

Vaikea asteisia kohdunkaulan dysplasioita oli 26 kappaletta. Aineistoon kerättiin vaikea asteiset CIN3-tyyppiset dysplasiat. CIN1 ja CIN2 lieväasteisia muutoksia ei kerätty.

Vuosien 2014–2015 aikana diagnosoitiin 148 kohtusyöpää. Rekisteriaineiston yleisin syöpä oli kohdun runko-osan limakalvon adenokarsinooma, joka diagnosoitiin (n=124) potilaalla. Rekisteriin kerättiin myös kohdun vaikea asteiset dyplasiat. Aineistossa 45 % oli kohtuperäisiä syöpiä.

Syöpärekisterin mukaan noin puolet kaikista gynekologisista syövistä on kohtusyöpiä (15).

Rekisteriaineistossa oli hieman vähemmän kohtusyöpiä. Tämä voi selittyä yliopistosairaalan potilasmateriaalilla, jossa esiintyy enemmän harvinaisempia syöpiä ja niiden diagnosointia ja hoitoa, joka vähentää yleisimpien syöpien osuutta syöpien kokonaismäärästä.

(45)

45 Munasarjasyöpä on toiseksi yleisin gynekologinen syöpä. Siihen sairastuu 1-2 % naisista. Suomessa tilastoidaan vuosittain reilut 400 uutta munasarjasyöpää. (5, 6) Munasarjasyöpä potilaita oli rekisteröintijakson aikana (n=86) ja munajohdinsyöpäpotilaita (n=6). Itusolukasvaimien osuus munasarjasyövistä on 3-5 %. (5, 6) Rekisteriaineistossa diagnosoitiin 2 kappaletta itusolukasvaimia, joka on 2 % aineiston munasarjasyövistä. Sukupienakasvaimet ovat lähtöisin munasarjan stroomasta ja niiden osuus munasarjakasvaimista on 3-5 % (5). Rekisteriaineistossa diagnosoitiin 2 kappaletta sukupienakasvaimia, joka on 2 % aineiston munasarjasyövistä.

Tutkimusaineistossamme syöpien esiintyvyys vastaa esiintyvyyttä Suomen syöpärekisterissä.

(46)

46

LÄHTEET

1. Suomen Syöpärekisteri. 2019. Syöpätilastosovellus.

https://syoparekisteri.fi/tilastot/tautitilastot/ Viitattu 5.2.2019.

2. Pakarinen P., Jakobsson M. ja Mäenpää J. 2019. Ulkosynnyttimien, emättimen ja kohdunkaulan kasvaimet. Naistentaudit ja synnytykset. Duodecim.

3. Grenman S. ja Auranen A. 2019. Kohdun limakalvon ja kohtulihaksen sairaudet.

Naistentaudit ja synnytykset. Duodecim.

4. Amant F., Mirza M. R., Koskas M., Creutzberg C. L. 2018. Cancer of the corpus uteri. Figo cancer report 2018.International Journal of Gynecology & Obstetrics. Volume 143, Issue S2 5. Grenman S. ja Leminen A. 2013. Munajohdinsyöpä ja munasarjakasvaimet. Syöpätaudit.

Duodecim.

6. Loukovaara M, Riska A. ja Bützow R. 2019. Munasarja- ja munanjohdinkasvaimet.

Naistentaudit ja synnytykset. Duodecim.

7. Lim, D. ja Oliva, E. 2013. Precursors and pathogenesis of ovarian carcinoma. Royal Collage Pathologists of Australia. Pathology 45(3).

8. Puistola, U. 2018. Munasarjasyöpä. Suomen lääkärilehti 2018;73(16):994–998.

9. Grenman S. ja Leminen A. 2013. Gynekologisten syöpien yleisyys ja hoitoperiaatteet.

Syöpätaudit. Duodecim

10. Grenman S. ja Leminen A. 2013. Ulkosynnytinsyöpä. Syöpätaudit. Duodecim.

11. Linda J. Rogers, Mauricio A. Cuello. 2018. International journal of gynecology &

obstetrics. Figo cancer report 2018. Cancer of the vulva.

https://obgyn.onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1002/ijgo.12609. Viitattu 4.2.2019.

12. Koh WJ, Greer BE, Abu-Rustum NR, Campos SM, Cho KR, Chon HS, Chu C, Cohn D, Crispens MA, Dizon DS, Dorigo O, Eifel PJ, Fisher CM, Frederick P, Gaffney DK, Han E, Higgins S, Huh WK, Lurain JR 3rd, Mariani A, Mutch D, Nagel C, Nekhlyudov L, Fader AN, Remmenga SW, Reynolds RK, Tillmanns T, Ueda S, Valea FA, Wyse E, Yashar CM, McMillian N, Scavone J. 2017.Vulvar Cancer, Version 1.2017, NCCN Clinical Practice Guidelines in Oncology. J Natl ComprCancNetw.Jan; 15(1):92–120.

13. Adams, T. S., Cuello A. M. 2018. Cancer of the vagina. International Journal of Gynecology

& Obstetrics – FIGO Cancer Report 2018. Volume 143, Issue S2.

14. Grenman S. ja Leminen A. 2013. Emätinsyöpä. Syöpätaudit. Duodecim.

15. Suomen syöpärekisteri. 2018. Syöpätilastosovellus.

https://syoparekisteri.fi/tilastot/tautitilastot/ Viitattu 6.2.2019.