HOITOTYÖN JOHTAJA
TIEDONKULUN VAARATAPAHTUMIEN EHKÄISIJÄNÄ
HaiPro -aineiston analysointi
Heli Haatainen Pro gradu -tutkielma Hoitotiede
Hoitotyön johtaminen Itä-Suomen yliopisto
Terveystieteiden tiedekunta Hoitotieteen laitos
Maaliskuu 2019
SISÄLTÖ TIIVISTELMÄ ABSTRACT
1 JOHDANTO ... 6
2 HOITOTYÖN JOHTAJA TIEDONKULUN VAARATAPAHTUMIEN EHKÄISIJÄNÄ ... 9
2.1 Tiedonhaun kuvaus ... 9
2.2 Tutkimusten laadun arviointi ... 9
2.3 Keskeiset käsitteet ... 10
2.3.1 Potilasturvallisuus ... 10
2.3.2 Tiedonkulku terveydenhuollossa ... 13
2.4 Hoitotyön johtamisen osa-alueet ... 13
2.5 Hoitotyön johtajan menetelmät ehkäistä tiedonkulun vaaratapahtumia ... 14
2.6 Yhteenveto tutkimuksen lähtökohdista ... 17
3 TUTKIMUKSEN TARKOITUS, TAVOITE JA TUTKIMUSTEHTÄVÄT ... 18
4 AINEISTO JA TUTKIMUSMENETELMÄT ... 19
4.1 Aineisto ... 19
4.2 Tutkimusmenetelmä ... 19
4.3 Aineiston analysointi ... 20
5 TULOKSET ... 23
5.1 Tiedonkulun Haipro -ilmoitusten taustatiedot ... 23
5.2 Hoitotyön johtamisen osa-alueiden ilmeneminen HaiPro -raporteissa. ... 25
5.3 Tiedonkulun vaaratapahtumien ehkäisy hoitotyön johtamisella ... 27
5.3.1 Osallistava johtajuus ... 28
5.3.2 Systemaattinen tiedonkulku ... 30
5.3.3 Koulutustaso ja osaaminen ... 32
5.3.4 Työympäristö... 33
5.3.5 Työhyvinvointi ... 34
5.3.6 Potilaiden aktiivinen osallisuus ... 35
5.4 Yhteenveto keskeisistä tuloksista………38
6 POHDINTA ... 38
6.1. Tutkimuksen keskeisten tulosten tarkastelua ... 38
6.2 Tutkimuksen luotettavuus ... 41
6.3 Tutkimuksen eettisyys ... 43
6.4 Johtopäätökset, suositukset ja jatkotutkimusaiheet ... 45
LÄHTEET ... 48
LIITTEET
Liite 1. Tiedonhaku tietokannoista Liite 2. Tiedonhakuprosessi
Liite 3. Keskeisimmät hoitotyön johtamista ja tiedonkulkua kuvaavat tutkimukset Liite 4. Tutkimusten laadun arvioinnit
Liite 5. Hoitotyön johtamisen osa-alueet ja menetelmät Liite 6. Tiedonkulun vaaratapahtumien analysointimittari Liite 7. Tiedonkulun vaaratapahtumien taustatiedot Liite 8. Tulokset 2013
Liite 9. Tulokset 2015 Liite 10. Tulokset 2017
Liite 11. Kooste hoitotyön johtamisen osa-alueiden ja menetelmien ilmenemisestä
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO TIIVISTELMÄ Terveystieteiden tiedekunta
Hoitotieteen laitos Hoitotiede
Hoitotyön johtaminen
Heli Haatainen Hoitotyön johtaja tiedonkulun vaaratapahtumien ehkäisijänä. HaiPro – aineiston analysointi.
Pro gradu – tutkielma 80 sivua,
11 liitettä (32 sivua)
Tutkielman ohjaajat: Professori Hannele Turunen TtT ja
Potilasturvallisuuspäällikkö, Dosentti Kaisa Haa- tainen, FT.
Maaliskuu 2019
___________________________________________________________________
Potilasturvallisuus on kansainvälinen terveydenhuollon laadun elementti, jota koros- tetaan myös suomalaisissa laeissa, asetuksissa sekä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakas- ja potilasturvallisuusstrategiassa. Hoitotyön johtajalla on tärkeä tehtävä poti- lasturvallisuuden kokonaisvaltaisessa johtamisessa kehittyvässä terveydenhuollon toimintaympäristössä.
Tutkimuksen tarkoituksena oli tunnistaa hoitotyön johtamisen osa-alueita tiedonkulun vaaratapahtumissa sekä kuvata hoitotyön johtajan käyttämiä menetelmiä ehkäistä tiedonkulun vaaratapahtumia. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa, jota voidaan hyödyntää hoitotyön johtamisen kehittämisessä sekä tiedonkulun vaaratapahtumien ehkäisyssä.
Tutkimusaineisto koostui Kuopion yliopistollisen sairaalan hoitohenkilöstön tekemistä tiedonkulun HaiPro -ilmoituksista (N=1709) HaiPro -järjestelmään vuosien 2013, 2015 ja 2017 aikana. Tutkimuksessa luotiin hoitotyön johtamisen osa-alueista ja me- netelmistä mittari, jota käytettiin aineiston deduktiivisessa sisällön analyysissä. Mitta- rilla analysoitiin hoitotyön johtajan käsittelemät tiedonkulun HaiPro –raportit (n=1191).
Hoitotyön johtajat ehkäisivät tiedonkulun vaaratapahtumia osallistavan johtamisen avulla (49,8 %; n=593) sekä luomalla tiedonkulkuun systemaattisia rakenteita (33,3
%; n=397). Lisäksi hoitotyön johtajat ehkäisivät tiedonkulun vaaratapahtumia varmis- tamalla hoitohenkilöstön riittävän koulutustason ja osaamisen (10.4 %; n=124), mutta työympäristön (2,5 %; n=30), työhyvinvoinnin (2,1 %; n=25) sekä potilaiden osalli- suutta käytettiin vain vähän (1,8 %; n=22) tiedonkulun vaaratapahtumien ehkäisemi- seksi. Hoitotyön johtajalla on 42 näyttöön perustuvaa menetelmää, joista eniten käy- tettiin avointa keskustelua 46,5 % (n=554) ehkäisemään tiedonkulun vaaratapahtu- mia kolmen vuoden aikana. HaiPro -raportit eivät sisältäneet menetelmiä 30 %:ssa (n=518).
Hoitotyön johtaja tarvitsee tietoa tiedonkulun vaaratapahtumista potilasturvallisuuden kehittämiseksi. Jatkotutkimuksena tulisi tutkia tiedonkulun vaaratapahtumia syste- maattisemmin jokaisessa terveydenhuollon yksikössä.
Asiasanat: Potilasturvallisuus, tiedonkulku, kommunikaatio, hoitotyön johtaminen, vaaratapahtumat.
UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND ABSTRACT Faculty of Health Sciences
Department of Nursing Science Nursing Science
Nursing leadership and management
Heli Haatainen The Nurse leaders as a means of preventing information flow incident. Analysis of HaiPro
incidents report data.
Master's thesis, 80 pages, 11 appendices (32 pages)
Supervisors: Professor Hannele Turunen, PhD and
Patient Safety Manager, Docent Kaisa Haatainen, PhD.
March 2019
___________________________________________________________________
Patient safety is an international indicator of the quality of health care also empha- sised by Finland’s laws, decrees, and the patient and client safety strategy of the so- cial and health care sector. Nurse leaders play a key role in the comprehensive man- agement of patient safety in the developing health care environment.
The purpose was to identify areas of nursing management in patient safety incidents concerning information flow, and to describe the measures used by nurse leaders in preventing these incidents. The aim was to produce information for developing nurs- ing management and preventing incidents concerning information flow.
The data comprised 1,709 patient safety incidents related to information flow submit- ted to the HaiPro system in 2013, 2015 and 2017 by the nursing staff of the Kuopio University Hospital. An indicator of the areas and approaches of nursing manage- ment was created and used in the deductive content analysis of the HaiPro data (n=1191).
The nurse leaders prevented patient safety incidents related to information flow through participatory management (49.8%; n=593) and creating systematic struc- tures for information flow (33.3 %; n=397). They also prevented the incidents by en- suring nursing staffing sufficient basic education and competence (10.4%; n=124), but the rarely the work environment (2.5%; n=30), employ occupational wellbeing (2.1%; n=25) and patients’ participation (1.8%; n=22) in this context. The nurse lead- ers used 42 evidence-based measures, of which open discussion had been used most often (46,5%, n=554) in preventing incidents related to information flow in the three years perioid. Haipro reports did not contain a means of 30 %.ssa (n=518).
Nurse leaders need information on patient safety incidents related to information flow to support patient safety. Further research should more systematically explore in- formation flow related incidents per health care units.
Keywords: Patient safety, information flow, communication, nursing management, patient safety incidents.
1 JOHDANTO
Potilasturvallisuus on maailmanlaajuinen terveydenhuollon haaste. Turvallisuusjär- jestelmät ovat parempia korkean riskin teollisuudessa ja lentokoneella matkustetta- essa kuin terveydenhuollossa. Teollisuusmaissa yksi kymmenestä potilaasta kohtaa vaaratapahtuman sairaalassaolon aikana, joista lähes 50 % olisi ehkäistävissä (WHO 2018). Vuonna 2017 potilasvahinkokeskukseen saapui 8655 potilasvahinkoilmoitus- ta, joista eniten oli hoito- ja infektiovahinkoja. Korvauksia maksettiin yhteensä 40,1 miljoonaa euroa vuonna 2017 (Potilasvakuutuskeskus 2018). Potilasturvallisuuden vaarantumisesta ja hoitovirheistä on arvioitu aiheutuvan pelkästään vuodeosastohoi- dossa 409 miljoonan euron lisäkustannukset (Järvelin, Haavisto & Kaila 2010).
Suomessa potilasturvallisuuden haasteena on terveydenhuollon toimintaympäristös- sä tapahtuvat lukuisat muutokset (THL 2011; STM 2012). Lääketieteen nopean kehi- tyksen myötä terveydenhuollossa on uusia lääkkeitä ja teknologiaa, joiden hallittu ja oikea käyttö asettaa lisävaatimuksia moniammatillisesti. Potilasturvallisuutta voi hei- kentää työntekijöiden nopea vaihtuminen, niukat henkilöstövoimavarat sekä hoito- prosessien ja palvelujärjestelmien pirstaleisuus (THL 2011). Sähköisiin potilastietojär- jestelmiin liittyy käytettävyysongelmia (Hautamäki, Kinnunen & Palojoki 2017) ja tie- donkulku organisaatioiden välillä saattaa lisätä virheiden mahdollisuutta (THL 2011).
Haasteet tiedonkulussa ovat myötävaikuttaneet jopa noin 65 % tapahtuneista haitta- tapahtumista terveydenhuollossa (Sandlin 2007). Tiedonkulkuun tai tiedonhallintaan liittyvät vaaratapahtumat ovat toiseksi eniten ilmoitettu vaaratapahtuman tyyppi kan- sallisessa HaiPro -aineistossa (Rauhala ym. 2018).
Potilasturvallisuutta korostetaan terveydenhuollon laissa, asetuksissa ja strategiois- sa. Terveydenhuoltolain (30.12.2010/1326) mukaan terveydenhuollon on oltava laa- dukasta, potilasturvallista ja perustuttava näyttöön sekä hyviin hoito- ja toimintakäy- täntöihin. Myös laki potilaan asemasta ja oikeuksista (17.8.1992/785) korostaa oike- utta hyvään terveyden- ja sairaudenhoitoon sekä potilaan oikeutta saada ymmärret- tävää tietoa. Sosiaali- ja terveysministeriön asetus (431/2011) määrittelee organisaa- tioiden laadunhallintaa ja potilasturvallisuussuunnitelmaa, jonka yhtenä osa-alueena
on ennakoida tiedonkulku organisaation toimintayksikön sisällä ja toimintayksiköiden välillä. Sosiaali- ja terveysministeriön (2017) Potilas- ja asiakkuus turvallisuusstrate- gia vuosille 2017- 2021 korostaa potilasta, asiakasta ja läheisiä aktiivisina potilastur- vallisuuden osallistujina ja kehittäjinä. Potilasturvallisuus määritellään osaksi tervey- denhuollon laatua sekä riskienhallintaa, joten toimintasuunnitelma tähtää palvelupro- sessien sekä toimintatapojen turvallisuuteen. Strategiassa korostetaan organisaatioi- den selkeitä menettelytapoja turvallisuuden seurantaan, analysointiin ja arviointiin sekä toimintaan. (STM 2017).
Hoitotyön johtajilla on kokonaisvastuu ja tärkeä rooli potilasturvallisuuden johtami- sessa, kun sosiaali- ja terveydenhuollossa palvelurakenteet ja toimintatavat uudistu- vat (STM 2012, 2017). Yhtenä sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteiden uudistami- sen tavoitteena on hillitä kustannusten kasvua (THL 2017). Hoitotyön johtajan ydin- tehtävänä on luoda hoitotyöntekijälle edellytyksiä sille, että hoitotyö on turvallista, vaikuttavaa, laadukasta ja tuloksellista (STM 2009). Keskeistä hoitotyön johtamises- sa on potilasturvallisuuden huomiointi osana taloudellisia, poliittisia ja laadullisia pää- töksiä (STM 2017). Hoitotyön johtamisessa tarvitaan päätöksenteon tukena syste- maattista potilasturvallisuuden analysointia ja vaaratapahtumien seurantatietoa.
HaiPro -järjestelmään koottua tietoa on mahdollisuus hyödyntää henkilöstön oppimi- sessa, tietoa voidaan käyttää organisaation ja palvelujärjestelmän kehittämisessä sekä tutkimustiedon aineistona. (Knuuttila, Ruuhilehto & Wallenius 2007, STM 2017.) Osallistavalla johtamisella on positiivisia vaikutuksia potilasturvallisuuden parantumi- seen, työolosuhteisiin, työilmapiiriin sekä henkilöstön ja johtajien väliseen vuorovai- kutukseen ja tiedottamiseen (STM 2009).
Potilasturvallisuutta on tutkittu lääkehoidon (Härkänen 2014; Pitkänen ym. 2014), erilaisten hoitohenkilöstön ammattiryhmien (Salminen-Tuomaala ym. 2015; Turunen ym. 2015), johtamisen (Turunen ym. 2013; O`Connor & Carlson 2016) ja potilaiden (Sahlström, Partanen & Turunen 2012; 2018; Tobiano ym. 2015) näkökulmista kan- sallisesti ja kansainvälisesti. Tiedonkulkua osana potilasturvallisuutta on tutkittu hoi- totyön raportoinnin (Smeulers, Lucas & Vermaueulen 2014; Mardis ym. 2017) ja HaiPro – vaaratapahtumien analyysin avulla (Kurronen 2011). Lisäksi tiedonkulkua on tutkittu moniammatillisen yhteistyön (Widmark ym. 2012) sekä tietojärjestelmien näkökulmista (Hautamäki, Kinnunen & Palomäki 2017). Tämän tutkimuksen tarkoitus
on tutkia potilasturvallisuutta ja tiedonkulkua hoitotyön johtamisen ja tiedonkulun vaa- ratapahtumien ehkäisemisen näkökulmasta.
2 HOITOTYÖN JOHTAJA TIEDONKULUN VAARATAPAHTUMIEN EHKÄISIJÄNÄ 2.1 Tiedonhaun kuvaus
Systemaattinen tiedonhaku tehtiin lokakuussa 2017. Sitä edelsivät koehaut sekä Itä- Suomen yliopiston informaatikon konsultointi. Tietokannoiksi valikoitui Medic, Cinahl, PubMed, Scopus ja Cochrane. Tiedonhaku muodostui myös manuaalisesta osasta, jossa käytiin läpi kaksi hoitotieteen julkaisua. Tiedonhakulausekkeet muodostettiin tutkittavaan ilmiöön sopivilla tietokantakohtaisilla hakusanoilla (Liitetaulukko 1). Tut- kimusartikkelien haku rajattiin vuosiin 2007 – 2017, vertaisarvioituihin tieteellisiin ar- tikkeleihin. Tiedonhaun prosessi sekä sisäänotto- ja poissulkukriteerit esitetään liite- taulukossa 2. Systemaattista kirjallisuuskatsausta varten tarkasteltiin 230 artikkelia, joista mukaan valikoitui 24 tieteellistä tutkimusta ennen laadun arviointia (Liitetauluk- ko 3). Kirjallisuutta päivitettiin vuoden 2018 julkaisuilla.
2.2 Tutkimusten laadun arviointi
Tutkimusten laadun arviointi toteutettiin Joanna Briggs Instituutin (JBI) laadun arvi- oinnin tarkistuslistoilla, jotka Hoitotyön tutkimussäätiö on kääntänyt suomeksi. Tutki- muksien laatu arvioitiin kirjallisuuskatsauksen, kvalitatiivisten ja kvantitatiivisten tut- kimusten tarkistuslistoilla (Hotus 2013). Tutkimukseen valitut kahdeksan kirjallisuus- katsausta (Wong & Gummings 2007; Mitchell & Flin 2008; Choo, Hutchinson &
Bucknall 2010; Verschueren, Kips & Euwema 2013; Smeulers, Lucas & Vermaeulen 2014; Morrow, Gustavson & Jones 2016; Al-Jumaili & Doucette 2017; Mardis ym.
2017), arvioitiin kriittisen arvioinnin järjestelmällisen katsauksen tarkistuslistan avulla (Liite 4). Kahdessa kirjallisuuskatsauksessa (Choo, Hutchinson & Bucknall 2010;
Smeulers, Lucas & Vermaeulen 2014) oli puutteita asianmukaisen hakusanastrategi- an esittämisessä tai se puuttui kokonaan. Lisäksi kahdesta kirjallisuuskatsauksesta (Choo, Hutchinson & Bucknall 2010; Mardis ym. 2017) puuttui tietojen uuttamisvai- heessa menetelmät virheiden minimoimiseksi ja kahdessa tutkimuksessa se jäi epä- selväksi (Mitchell & Flinn 2008; Morrow, Gustavson & Jones 2016). Yhdestä kirjalli- suuskatsauksesta puuttui kokonaan tutkimusten sisäänottokriteerit (Choo, Hutchin- son & Bucknall 2010). Muilta osin kirjallisuuskatsaukset täyttivät arviointikriteerit. (Lii- te 4.)
Kvalitatiiviset tutkimukset arviointiin tulkinnallisen ja kriittisen tutkimuksen tarkistuslis- tan avulla, joka toteutettiin SUMARn QARI – moduulin kriteereillä (Liite 4. Liitetauluk- ko 5). Kaikissa seitsemässä tutkimuksessa (Miller, Riley & Davis 2009; Widemark ym. 2012; Jeffs ym. 2013; Pitkänen ym. 2014; Salminen ym. 2015; O`Connor ym.
2016; Hautamäki, Kinnunen & Palojoki 2017) todettiin puutteita tutkijan vaikutuksen kuvaamisesta tutkimukseen. Puutteita havaittiin osallistujien asianmukaisesta äänen kuulumisesta (Miller, Riley & Davis 2009; Jeffs ym. 2013; O`Connor & Carlson 2016) ja eettisten periaatteiden kuvaamisessa (Miller, Riley & Davis 2009; Widemark ym.
2012; O’Connor & Carlson 2016; Hautamäki, Kinnunen, Palojoki 2017). Muilta osin kvalitatiiviset tutkimukset täyttivät kriteerit. (Liitetaulukko 5.)
Seitsemän kvantitatiivisen tutkimuksen laadun arvioinnissa käytettiin Joanna Briggs Instituutin kuvailevan/tapaussarjan kriteeristöä(Liite 4. Liitetaulukko 6), jossa tutki- musten laadun arviointi toteutettiin SUMARIn Mastari –moduulin avulla. Neljässä tut- kimuksessa havaittiin puutteita tutkimuksen keskeyttäneiden tulosten kuvaamisessa ja analyysiin sisällyttämisessä (Gurses & Carayon 2007; Sahlström, Partanen & Tu- runen 2012; Hovila ym. 2013; Turunen ym. 2013). Lisäksi kahdessa tutkimuksessa (Sahlström, Partanen & Turunen 2012; Ford & Heyman 2017) oli puutteita sekoitta- vien tekijöiden tunnistamisen kuvaamisessa tai käsittelyssä ja yhdessä tutkimukses- sa (Turunen ym. 2013) se oli epäselvää. Neljässä tutkimuksessa ryhmien vertailu ei ollut sovellettavissa tutkimukseen (Gurses & Carayon 2007; Sahlström, Partanen &
Turunen 2012; Ford & Heyman 2017; Dirik & Interpeler 2017). Muilta osin kvantitatii- viset tutkimukset täyttivät laadun arvioinnin kriteerit. Laadun arviointi tehtiin 24 tutki- mukseen tarkistuslistojen avulla eikä yhtäkään tutkimusta hylätty laadun arvioinnin perusteella.
2.3 Keskeiset käsitteet
2.3.1 Potilasturvallisuus
Potilasturvallisuus on kehittynyt 1990 –luvun lopulta lähtien Insitute of Medicinen jul- kaiseman To Err is Human –raportin jälkeen Yhdysvalloissa. Maailman terveysjärjes- tö (WHO) perusti vuonna 2004 potilasturvallisuusjärjestön edistääkseen maailmanla- juista potilasturvallisuutta. Euroopan potilasturvallisuus eteni Euroopan komission
verkostohankkeen (European Union network for Patient Safety) myötä vuonna 2007.
Suomessa potilasturvallisuuskulttuuria edisti Stakesin ja lääkehoidon kehittämiskes- kuksen tekemä potilasturvallisuussanaston suomennus ja vuonna 2011 voimaan tul- lut terveydenhuoltolaki ja asetukset. (Helovuo ym. 2011). Sosiaali- ja terveysministe- riö laati ensimmäisen kansallisen potilasturvallisuusstrategian vuosille 2009-2013 (STM 2017).
Potilas- ja asiakasturvallisuudella tarkoitetaan, että henkilön saamat sosiaali- ja ter- veydenhuollon palvelut edistävät kokonaisvaltaista hyvinvointia ja näistä aiheutuu mahdollisimman vähän haittaa (THL 2011; STM 2017). Potilasturvallisuus koostuu hoidon turvallisuudesta, laiteturvallisuudesta sekä lääkehoidon turvallisuudesta (Knuuttila ym. 2007). Olennaista potilasturvallisuudessa on, että potilas saa hoitoa oikeaan aikaan, paikkaan ja vaikuttavasti (Kohn ym. 2000; WHO 2011)
Potilasturvallisuudessa poikkeamalla tarkoitetaan tapahtumaa, joka voi johtaa vaara- tapahtumaan ja liittyä tuotteeseen, toimintatapaan tai -ympäristöön. Poikkeama voi johtua tekemisestä, tekemättä jättämisestä tai suojausten pettämisestä. Vaaratapah- tumalla tarkoitetaan potilaan turvallisuuden vaarantavaa tapahtumaa, joka aiheuttaa tai voi aiheuttaa haittaa potilaalle. Läheltä piti – tapahtumalla tarkoitetaan vaarata- pahtumaa, joka olisi voinut aiheuttaa potilaalle haittaa. Tällöin potilaaseen kohdistu- valta haitalta vältyttiin sattumalta tai vaaratilanne havaittiin ajoissa. Haittatapahtumal- la tarkoitetaan potilaalle aiheutunutta haittaa. (Kohn ym. 2000; Knuuttila ym. 2007;
STM 2017). Vakavalla vaaratapahtumalla tarkoitetaan sitä, että ”potilaalle on aiheu- tunut tai olisi voinut aiheutua merkittävää, vakavaa tai huomattavaa pysyvää haittaa, tai hänen henkeensä tai turvallisuuteensa kohdistuu vakava vaara. Vakava vaarata- pahtuma voi kohdistua suureen joukkoon potilaita” (Haavisto ym. 2012).
Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisema potilas- ja asiakasturvallisuustrategian (2017-2021) yhdeksi keskeiseksi tavoitteeksi on nostettu näkyvä vastuunotto potilas- turvallisuuden johtamisesta. Terveydenhuollon johdon tavoitteena on edistää potilas- turvallisuutta avoimuuden ja syyllistymättömyyden periaatteet huomioiden. Potilas- ja asiakasturvallisuusstrategian (2017-2021) mukaan johtamisessa on varmistettava organisaation voimavarat, edellytykset ja ammatillinen osaaminen osana potilastur-
vallisuutta. Lisäksi strategiassa korostetaan laadun ja potilas- ja asiakasturvallisuu- den huomioimista osana organisaation taloudellisia päätöksiä. (Kuvio 1)
Kuvio1. Potilas- ja asiakasturvallisuustrategian 2017-2021 keskeinen sisältö.
http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/80352/09_2017_Potilas-
%20ja%20asiakasturvallisuusstrategia%202017-2021_suomi.pdf.
HaiPro -järjestelmä on potilasturvallisuuden työkalu, joka on käytössä yli 200 suoma- laisessa sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksikössä (Awanic 2016). Terveyden- huollon ammattilaiset voivat anonyymisti ilmoittaa raportointijärjestelmään potilaalle tapahtuneita vaaratapahtumia. HaiPro - järjestelmä perustuu vapaehtoisuuteen, luot- tamuksellisuuteen ja syyllistämättömyyteen. HaiPro –aineiston tuottamaa tietoa voi- daan hyödyntää terveydenhuollon toimintayksiköiden potilasturvallisuuden paranta- miseksi sekä tunnistaa potilaan hoitoprosessin riskialttiita vaiheita. (Knuuttila, Ruuhi- lehto & Wallenius 2007.)
Tässä tutkimuksessa HaiPro –ilmoituksella tarkoitetaan terveydenhuollon ammatti- henkilön HaiPro -järjestelmään tekemää tiedonkulun vaaratapahtumailmoitusta.
HaiPro –raportilla tarkoitetaan tiedonkulun vaaratapahtumailmoitusta, jonka hoitotyön johtaja on käsitellyt. Lisäksi HaiPro -aineistolla tarkoitetaan tutkimusaineistoa, joka koostuu hoitotyön johtajan käsittelemistä HaiPro -raporteista.
2.3.2 Tiedonkulku terveydenhuollossa
Tiedonkulku on monitasoinen ja – kompleksinen ilmiö terveydenhuollossa. Sillä tar- koitetaan suullista ja kirjallista tiedonkulkua potilaan hoidon yhteydessä (Kinnunen &
Peltomaa 2009). Terveydenhuollon ammattilaisten kesken viestintä on eräs työn te- kemisen keskeisimmistä välineistä ja kuuluu ydinosaamiseen, jolla on vaikutusta poti- lasturvallisuuden toteutumiseen. Olennaista terveydenhuollon viestinnässä on, että työtä tehdään yhteistyönä moniammatillisina tiimeinä tai työparityöskentelynä (Kettu- nen & Gerlander 2013; Roivas & Karjalainen 2013) ja tieto kulkeutuu toimintayksiköi- den sisällä, niiden välillä sekä organisaatioiden välillä (THL 2011). WHOn (2011) mu- kaan tehokkaan moniammatillisen tiimin ydin on toisia ammattiryhmiä kunnioittava kommunikointi.
Potilaan tai asiakkaan näkökulmasta tiedonkulku merkitsee, että potilas saa riittävästi ja ymmärrettävästi tietoa omaan terveydentilanteeseen liittyvistä asioista sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisilta. Asiakaslähtöisen suullisen, kirjallisen tai verkossa tapahtuvan ohjauksen perusteella potilaat tai asiakkaat pystyvät tekemään omaan terveydentilaan liittyviä päätöksiä (Roivas & Karjalainen 2013). Potilaan näkökulmas- ta tiedonkulku terveydenhuollossa voi näyttäytyä haasteellisena, koska potilaiden on toistettava samat tiedot useille terveydenhuollon ammattilaisille (WHO 2011).
Tässä tutkimuksessa tiedonkululla tarkoitetaan terveydenhuollon ammattilaisten vä- listä suullista ja kirjallista tiedonkulkua sekä potilaiden kanssa tapahtuvaa kommuni- kointia. HaiPro –järjestelmässä käytetään myös käsitettä tiedonkulku, joten tässä tut- kielmassa käytetään perustellusti yhtenäistä käsitettä.
2.4 Hoitotyön johtamisen osa-alueet
Hoitotyön johtajalla on tärkeä rooli potilasturvallisuuskulttuurin johtamisessa (O`Connor & Carlson 2016; Liukka, Hupli & Turunen 2017), hoitotyön vaikuttavuu- dessa (Verschueren, Kips & Euwema 2013) sekä potilasturvallisuuskulttuurin kehit- tämisessä (Turunen ym. 2013). Vaaratapahtumien taustalla olevat tekijät liittyvät usein tiedonkulkuun, joita ovat työn organisointi, olosuhteet ja osaaminen. (Pitkänen ym. 2014, ks. Liitetaulukko 4). Hoitotyön johtamisen osa-alueet tiedonkulkuun vaara-
tapahtumien ehkäisyssä ovat moniulotteiset perustuen aiempaan tutkimustietoon (Kuvio 2).
Kuvio 2. Hoitotyön johtamisen osa-alueet tiedonkulun vaaratapahtumien ehkäisyssä aiempien tutkimusten perusteella.
Hoitotyön johtaminen koostuu kuudesta osa-alueesta tiedonkulun vaaratapahtumien ehkäisyssä (Liite 5). Näitä ovat tiedonkulun systemaattisten rakenteiden varmistami- nen organisaatiossa (Widemark ym. 2012; Jeffs ym. 2013; Smeluers, Lucas & Ver- maeulen 2014; Turunen ym. 2015; Mardis ym. 2017), työympäristön vaikutus tiedon- kulkuun (Pitkänen ym. 2014; Al-Jumaili & Doucette 2017; Dirik & Interpeler 2017) sekä henkilöstön työhyvinvoinnin huomiointi (Gurses & Carayon 2007; Chappel ym.
2017; Dirik & Interpeler 2017). Lisäksi hoitotyön johtamisen osa-alueisiin kuuluu hoi- tohenkilöstön riittävän koulutustason (Mitchell & Flin 2008; Hovila ym. 2013; Al- Jumaili & Doucette 2017) ja osaamisen varmistaminen (Miller, Riley & Davis 2009;
Pitkänen ym. 2014). Tärkeitä hoitotyön johtamisen osa-alueita ovat myös osallistava johtajuus (Wong 2007; Verschueren, Kips & Euwema 2013) sekä potilaiden aktiivisen osallisuuden huomiointi osana potilasturvalliskulttuuria (Sahlström, Partanen & Turu- nen 2012; Jeffs ym. 2013; Tobiano ym. 2015; Ford & Heyman 2017; Mardis ym.
2017).
2.5 Hoitotyön johtajan menetelmät ehkäistä tiedonkulun vaaratapahtumia
Hoitotyön johtaja voi vaikuttaa tiedonkulun systemaattisiin rakenteisiin organisaatios- sa (Widemark ym. 2012, Jeffs ym. 2013; Smeluers, Lucas & Vermaeulen 2014; Tu-
HOITOTYÖN JOHTAMISEN OSA-ALUEET TIEDONKULUN
VAARATAPAHTUMIEN EHKÄISYSSÄ
Työhyvinvointi Työympäristö
Tiedonkulun systemaattiset
rakenteet
Koulutustaso ja osaaminen
Osallistava
johtajuus Potilaiden
osallisuus
runen ym. 2015; Mardis ym. 2017). Sairaanhoitajat arvioivat potilasturvallisuutta kui- tenkin kriittisemmin kuin hoitotyön johtajat (Turunen ym. 2013). Sairaanhoitajien mie- lestä kriittisimpinä osa-alueina tiedonkulun suhteen ovat työvuorojen vaihtoon ja poti- laiden siirtymisiin liittyvät tapahtumat. Hoitotyön johtajan menetelminä on kehittää tiedonkulun systemaattisuutta ja yhtenäistä toimintamallia (Turunen ym. 2015), vuo- teenvierusraportointia (Jeffs ym. 2013; Ford & Heyman 2017; Mardis ym. 2017) ja strukturoitua kirjaamista (Smeulerson, Lucas & Vermaeulen 2014). Näiden mene- telmien avulla hoitotyön johtaja voi lisätä potilasturvallisuutta, vähentää haittatapah- tumia, lisätä tiedonkulun tarkkuutta sekä tiedon riittävyyttä (Mardis ym. 2017). Lisäksi hoitotyön johtajan menetelminä on kasvokkain tapahtuvan tiedonkulun mahdollista- minen työyhteisössä (Smeulers, Lucas & Vermaeulen 2014) ja yksilöiden välisen yh- teistyön huomiointi (Salminen –Tuomaala ym. 2015). Tiedonkulun systemaattisessa tarkastelussa on huomioitava myös IT – teknologian mahdollisuudet (Smeulerson, Lucas & Vermaeulen 2014), mutta tietojärjestelmiin liittyy myös käytettävyysongel- mia, jotka saattavat johtaa potilasturvallisuuden vaarantumiseen (Hautamäki, Kinnu- nen & Palojoki 2017).
Hoitohenkilöstön työympäristön huomioinnin (Pitkänen ym. 2014; Al-Jumaili & Dou- cette 2017; Dirik & Interpeler 2017) avulla hoitotyön johtaja vahvistaa tiedonkulkua moniammatillisissa tiimeissä ja tukee moniammatillista yhteistyötä (Dirik & Interpeler 2017). Hoitotyön työympäristössä saattaa esiintyä haasteita, jotka vaikuttavat potilas- turvallisuuteen. Hoitotyön johtajan menetelminä ehkäistä tiedonkulun vaaratapahtu- mia on huomioida työympäristötekijöiden, kuten meluisan työympäristön, kiireen tai toistuvien keskeytysten sekä puhelin soittojen (Gurses & Garayon 2007) vaikutus.
Hoitotyön johtaja ehkäisee tiedonkulun vaaratapahtumia (O’Connor & Carlson 2016) ja parantaa potilasturvallisuutta huomioimalla henkilöstön työhyvinvointia (Chappel ym. 2017). Hoitotyön johtajan menetelmänä on hoitohenkilöstön työhyvinvoinnin suunnittelu, sillä hoitajan fyysinen aktiivisuus työvuoron aikana on yhteydessä poti- lasturvallisuuteen ja mahdolliseen tiedonkulun vaaratapahtumiin (Chappel ym. 2017).
Lisäksi henkilöstön inhimillisten tekijöiden vaikutuksen huomiointi on hoitotyön johta- jan menetelmä, jonka avulla johdetaan kokonaisvaltaista potilasturvallisuutta (Pitkä- nen ym. 2014). Työhön sitouttamisella ja henkilöstön osallistamisella päätöksente-
koon saatetaan myös parantaa potilasturvallisuutta ja vaikuttaa henkilöstön työhyvin- vointiin (Dirik & Interpeler 2017).
Hoitotyön johtaja ehkäisee tiedonkulun vaaratapahtumia varmistamalla hoitohenkilös- tön riittävän koulutustason (Mitchell & Flin 2008; Hovila ym. 2013; Al-Jumaili & Dou- cette 2017) ja osaamisen (Miller, Riley & Davis 2009; Pitkänen ym. 2014). Hoitotyön johtajan menetelmänä on huomioida hoitohenkilöstön koulutustaso, sillä vähäinen henkilöstön koulutustaso on yhteydessä virheisiin ja korkea henkilöstön koulutustaso on yhteydessä tiedonkulun vaaratapahtumien vähentymiseen (Al-Jumaili & Doucette 2017). Hoitotyössä tarvitaan tiedonkulun taitoja kuten esimerkiksi tilannetietoisuutta, moniammatillista tiimityötä ja kommunikaatiotaitoja (Mitchell & Flin 2008; Miller, Riley
& Davis 2009) sekä tiedon ymmärtämisen ja vastaanottamisen taitoja. Lisäksi potilas- turvallisuutta edistäviä tekijöitä ovat tiedonkulku kaikkien yhteistyökumppaneiden kanssa sekä yhteinen ymmärrettävä kieli (Salminen- Tuomaala ym. 2015).
Hoitotyön johtaja ehkäisee tiedonkulun vaaratapahtumia osallistavalla johtajuustyylil- lä (Wong 2007; Verschueren, Kips & Euwema 2013). Transformationaalisella johta- juustyylillä on lisäksi yhteys hoitotyön vaikuttavuuteen ja potilasturvallisuuden lisään- tymiseen (Wong 2007; Verschueren, Kips & Euwema 2013) ja potilastyytyväisyystu- loksiin (Wong 2007). Hoitotyön johtajan menetelmänä on osallistaa hoitohenkilöstö suunnitteluun (Choo, Huchinson & Bucknall 2010), sillä hoitohenkilöstö on tärkeässä roolissa tehokkaan tiedon kerääjänä, tunnistajana sekä turvallisuuden johtamisessa sekä kehittämisessä (Miller, Riley & Davis 2009). Hoitotyön johtaja ehkäisee tiedon- kulun vaaratapahtumia purkamalla hierarkiaa hoitotyöstä ja moniammatillisesta yh- teistyöstä, koska se voi vaikuttaa negatiivisesti potilasturvallisuuteen (Widemark ym.
2012, Morrow, Gustavson & Jones, 2016). Hoitotyön johtaja kehittää potilasturvalli- suutta ottamalla vastuun virheistä (Turunen ym. 2015), olemalla läsnä johtajana sekä keskustelemalla avoimesti ja syyllistämättömästi vaaratapahtumista (Morrow, Gus- tavson & Jones, 2016). Turvallisuuskävelyt ovat myös tärkeä keino nostaa potilastur- vallisuutta näkyväksi osaksi hoitotyön johtamista (Dirik & Interpeler 2017).
Hoitotyön johtaja kehittää sairaalan potilasturvallisuuskulttuuria (O’Connor & Carlson 2016) huomioimalla potilaiden aktiivinen osallisuus (Sahlström, Partanen & Turunen 2012). Potilaan rooli sairaalassa voi olla passiivinen potilasturvallisuuden näkökul-
masta (Tobiano ym. 2015), vaikka potilaat ovat kiinnostuneita tietämään omista hoi- tosuunnitelmistaan ja roolistaan potilasturvallisuuden edistämisessä (Sahlström, Par- tanen & Turunen 2012). Hoitotyön johtaja parantaa potilaiden tiedonsaantia omista hoitosuunnitelmistaan (Jeffs ym. 2013), parantaa potilastyytyväisyyttä (Mardis ym.
2017) sekä potilasturvallisuutta johtamalla myös potilaan turvallisuuden tunnetta (Jeffs ym. 2013). Potilaiden osallisuutta (Smeulers, Lucas & Vermaeule 2014; Ford &
Heyman 2017) ja tietoisuutta voi lisätä esimerkiksi kirjallisen materiaalin hankkimisel- la odotusauloihin (Sahlström, Partanen & Turunen 2012).
2.6 Yhteenveto tutkimuksen lähtökohdista
Hoitotyön johtamisessa ilmenee kuusi erilaista tiedonkulun vaaratapahtumien ehkäi- semisen osa-aluetta, joita ovat tiedonkulun systemaattisuus, työympäristö, työhyvin- vointi, hoitohenkilöstön koulutustaso ja osaaminen, osallistava johtajuus sekä potilai- den osallisuus. Näiden osa-alueiden avulla voidaan ennaltaehkäistä tutkittuun tietoon perustuen tiedonkulun vaaratapahtumia. Jokainen hoitotyön johtamisen osa-alue si- sältää konkreettisen menetelmän ehkäistä tiedonkulun vaaratapahtumia. Näitä me- netelmiä on yhteensä 42. Tässä tutkimuksessa keskitytään hoitotyön johtamisen eri osa-alueiden tunnistamiseen ja menetelmien ilmenemiseen hoitotyön johtajan käsit-
telemissä tiedonkulun vaaratapahtuma HaiPro –raporteissa. .
3 TUTKIMUKSEN TARKOITUS TAVOITE JA TUTKIMUSTEHTÄVÄT
Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata hoitotyön johtamista tiedonkulun vaaratapah- tumien ehkäisemisessä. Tarkoituksena on tunnistaa hoitotyön johtamisen osa-alueita sekä kuvata hoitotyön johtajien käyttämiä menetelmiä ehkäistä tiedonkulun vaarata- pahtumia HaiPro –raporttien perusteella. Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tietoa, jota voidaan hyödyntää hoitotyön johtamisen kehittämisessä sekä tiedonkulun vaara- tapahtumien ehkäisemisessä.
Tutkimuskysymykset:
1.) Millaisia hoitotyön johtamisen osa-alueita (tiedonkulun systemaattisten rakentei- den varmistaminen, työympäristö, työhyvinvointi, koulutustaso ja osaaminen, osallis- tava johtajuus sekä potilaiden aktiivinen osallisuus) ilmenee hoitotyön johtajan käsit- telemissä tiedonkulun HaiPro -raporteissa?
2.) Mitkä ovat HaiPro -raporteissa kuvatut hoitotyön johtajan menetelmät ehkäistä tiedonkulun vaaratapahtumia?
4 AINEISTO JA TUTKIMUSMENETELMÄT 4.1 Aineisto
Alkuperäinen tutkimusaineisto koostui 1709 ilmoitetusta tiedonkulun vaaratapahtu- mista kolmen vuoden ajalta HaiPro -järjestelmästä. Tästä aineistosta saatiin tutki- mukseen taustatietoa, joka sisältää tiedonkulun vaaratapahtumailmoituksen tehneen hoitohenkilöstön näkemyksiä mm. tapahtuman luonteesta, seurauksesta potilaalle ja hoitavalle yksikölle. Tutkimuksesta poissuljettiin luokittelematon aineistoa noin 30 prosenttia (n=518), joka ei vastannut tutkimuskysymykseen eikä kohdentunut mitta- riin (Liite 6.) Lopullinen tutkimusaineisto koostui 1191 ilmoitetusta tiedonkulun vaara- tapahtumasta hoitotyön johtajien käsittelemistä HaiPro -raporteista vuosilta 2013, 2015 ja 2017.
Hoitotieteen tutkimuksen aineistona käytetään virallisia terveydenhuollon dokument- teja (Morse & Field 1998), jotka sisältävät avoimia kirjoitettuja tekstejä tai dokument- teja (Tuomi & Sarajärvi 2009; Kyngäs ym. 2011; Elo ym. 2014). Terveydenhuollon rekisteritiedot ovat alun perin kerätty hallinnollisiin tai tilastollisiin tarkoituksiin, joten tyypillistä tutkimuskäytössä on aineiston huolellinen tarkistaminen, käsitteiden määrit- tely ja uudelleen luokittelu. Muita rekisteritutkimuksen erityispiirteitä ovat aineiston hankinnan nopeus, edullisuus ja korkeatasoisuus. Rekisteritutkimuksen haasteena puolestaan on aineiston koko, tietojen kattavuus ja luotettavuus. (Räisänen & Gissler 2012). Tässä tutkimuksessa tutkimusaineisto kerättiin HaiPro -järjestelmän kautta.
Tutkimuksessa analysoitiin hoitotyön johtajan tekemät tiedonkulun Haipro –raportit tutkimusta varten luodun mittarin avulla vuosilta 2013, 2015 ja 2017. HaiPro - aineistosta saatiin numeraalista tietoa siitä, kuinka monta tiedonkulkuun liittyvää vaa- ratapahtumaa esiintyi vuosittain. Lisäksi tutkimusaineistosta saatiin kuvailevaa tietoa tiedonkulun vaaratapahtuman käsittelijän käyttämistä menetelmistä ehkäistä tiedon- kulun vaaratapahtumia.
4.2 Tutkimusmenetelmä
Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena, koska tutkimuksella haetaan ko- konaisvaltaista tiedon hankintaa, analysoidaan hoitotyön johtajien kirjallisesti tekemiä raportteja ja aineiston ilmenemistä luonnollisessa sekä todellisessa tilanteessa. Li-
säksi kvalitatiivisen tutkimuksen avulla saadaan syvää, rikasta sekä kompleksiseen ilmiöön olennaisesti kuuluvaa tietoa (Elo & Kyngäs 2008, Burns & Grove 2009).
Tässä tutkimuksessa hoitotyöntekijä oli anonyymisti ilmoittanut kirjallisesti tiedonku- lun vaaratapahtumailmoituksen sähköiseen HaiPro –järjestelmään. Haipro – ilmoituksen käsittelijä oli toimintayksikön osastonhoitaja tai apulaisosastonhoitaja, joka käsitteli ja raportoi tiedonkulun vaaratapahtumailmoituksen. Näistä hoitotyön johtajien kirjaamista HaiPro -raporteista saatiin tietoa hoitotyön johtamisen osa- alueista ja konkreettisista menetelmistä ehkäistä tiedonkulun vaaratapahtumia.
4.3 Aineiston analysointi
Tutkimusaineisto analysoitiin deduktiivisella sisällön analyysillä. Sisällön analyysin avulla voidaan analysoida objektiivisesti ja kuvailla systemaattisesti aineistoja sekä muodostaa tutkittavasta ilmiöstä kategorioita tai käsitejärjestelmiä. Näin pelkistetään aineistoa ja kuvataan tutkittavaa ilmiötä. Deduktiivisessa sisällön analyysissä aikai- semman teoreettisen tiedon perusteella on muodostettu analyysirunko, jonka sisällöl- lisesti sopivia sanoja tai ilmiöitä etsitään tutkimusaineistosta. Sisällön analyysissä voidaan kvantifioda aineisto laskemalla kuinka monta kertaa asia esiintyy aineistos- sa. (Elo & Kyngäs 2008, Burns & Grove 2009, Tuomi & Sarajärvi 2009, Kyngäs ym.
2011, Elo ym. 2014.)
Tässä tutkimuksessa aikaisemman tutkimustiedon perusteella muodostettiin deduk- tiivinen analyysirunko hoitotyön johtamisen osa-alueista ja menetelmistä ehkäistä tiedonkulun vaaratapahtumia (liitetaulukko 9). Analyysirunko sisälsi kuusi hoitotyön johtamisen osa-aluetta; tiedonkulun systemaattisuus, työympäristö, työhyvinvointi, hoitohenkilöstön koulutustaso ja osaaminen, osallistava johtajuus sekä potilaiden osallisuus. Hoitotyön johtamisen osa-alueen sisältä löytyy konkreettiset menetelmät ehkäistä tiedonkulun vaaratapahtumia. Aikaisemman tutkimustiedon mukaan hoito- työn johtajalla on 42 menetelmää käytössä, joiden avulla voi ehkäistä tiedonkulun vaaratapahtumia. Analyysirunko on havainnollistettu liitetaulukossa 5.
HaiPro -aineistosta käytiin läpi 1709 tiedonkulun HaiPro -raporttia. Hoitotyön johtajan käsittelemä HaiPro -raportti ei sisältänyt aina konkreettista menetelmää tiedonkulun
vaaratapahtuman ratkaisemiseksi, joten lopullinen aineistoon sisällytettiin 1191 tie- donkulun HaiPro -raporttia. Jokaisesta vuodesta koottiin oma, mutta samanlainen luokittelurunko (Liite 6), jotta vuosivertailu mahdollistuisi. Hoitotyön johtajan käyttä- män menetelmän perusteella aineiston havaintoyksikön numero sijoitettiin sopivaan menetelmä -kohtaan analyysirungossa. Tiedonkulun vaaratapahtumat sisälsivät myös havaintoyksiköitä, joissa ei esiintynyt hoitotyön johtajan konkreettisia menetel- miä ehkäistä tiedonkulun vaaratapahtumia jatkossa. Nämä aineiston havaintoyksiköt sijoitettiin luokittelemattomiin aineistoihin, joita saattoivat olla esimerkiksi:
”Yksittäistapaus, näitä ei käy yleensä, eikä haittaa potilaalle”
”Järjestelmissä usein vikaa”
”Miksi Hai-Pro ilmoitus edes tehty, potilaalle ei ole tapahtunut minkäänlaista vahin- koa?”
”Tietohallinnon työntekijä käsitellyt”
Luokittelematonta aineistoa kertyi yhteensä 518 raporttia kolmen vuoden ajalta. Lo- puksi aineisto kuvattiin frekvensseillä ja prosentteilla kuvaten, kuinka moni hoitotyön johtaja oli ilmaissut saman menetelmän ehkäistä tiedonkulun vaaratapahtumia vuo- sittain kolmen vuoden aikana. Prosenttiosuuksia laskiessa otettiin huomioon yhden tai kolmen vuoden aikainen tarkastelu. Esimerkiksi tarkasteltaessa kuinka moni hoito- työn johtaja käytti menetelmänä avointa keskustelua henkilöstön kanssa tiedonkulun vaaratapahtumista:
Vuonna 2013: 95 havaintoyksikköä (avoin keskustelu) 95 x 100 : 361 (havaintoyksiköiden kokonaismäärä) = 26,3%
Vuonna 2015: 224 havaintoyksikköä (avoin keskustelu) 224 x 100 : 448 (havaintoyksiköiden kokonaismäärä) = 50 %
Vuonna 2017: 235 havaintoyksikköä (avoin keskustelu)
235 x 100 : 382 (havaintoyksiköiden kokonaismäärä) = 61,5 %
Keskustelu tunnistettiin aineiston analysoinnissa osallistavan johtajuuden osa- alueeseen. Hoitotyön johtajista 50 % keskusteli avoimesti ja syyllistämättömästi tie- donkulun vaaratapahtumista henkilöstön kanssa vuonna 2015. Lisäksi avoin keskus-
telu oli lisääntynyt vuosittain. Hoitotyön johtajat olivat keskustelleet avoimesti tiedon- kulun vaaratapahtumista 46,5 % (n=554) kolmen vuoden aikana, joka on laskettu kaikki keskustelu –menetelmä kolmen vuoden aikana yhteen (95+224+235=554) muuttamalla summaprosenteiksi ( x 100) ja jakamalla tulos aineiston koolla (N=1191).
5 TULOKSET
Tulokset koostuvat hoitohenkilöstön ilmoittamista tiedonkulun HaiPro -ilmoisten taus- tatiedoista (N=1709) sekä hoitotyön johtajan käsittelemistä HaiPro –raporteista (n=1191), joista on saatu tietoa hoitotyön johtamisen osa-alueista ja menetelmistä ehkäistä tiedonkulun vaaratapahtumia. HaiPro –järjestelmästä ei ollut mahdollista kuvata HaiPro -raportin käsittelijään liittyvää taustatietoa.
5.1 Tiedonkulun HaiPro -ilmoitusten taustatiedot
Tiedonkulun vaaratapahtumien kokonaisaineisto (N=1709) jakautui luonteeltaan ”Lä- heltä piti-” ja ”Tapahtui potilaalle” –ilmoituksiin hoitohenkilöstön ilmoittamina ja eniten ilmeni ”Tapahtui potilaille” -ilmoituksia. Vuonna 2013 läheltä piti – ilmoituksia (n=200) on ollut lähes yhtä paljon kuin ”Tapahtui potilaalle” – ilmoituksia (n=198), mutta vuo- sina 2015 ja 2017 tiedonkulun vaaratapahtumat esiintyi enemmän ”Tapahtui potilaal- le” kuin ”Läheltä piti ” –tilanteita (Liite 7).
Tiedonkulun HaiPro -ilmoitukset lisääntyivät vuosittain ja aktiivisemmin tiedonkulun vaaratapahtuma ilmoituksia tekivät sairaanhoitajat. Tarkasteltaessa tiedonkulun vaa- ratapahtumia viikonpäivittäin havaittiin niiden painottuvan eniten arkipäiviin ja vähiten viikonloppuisin kolmen vuoden vertailussa. Eniten tiedonkulun vaaratapahtumia il- meni perjantaisin 17,6 % (n=119) vuonna 2017 Haipro -ilmoitusten mukaan. Vuonna 2013 perjantaina ilmoitettiin puolestaan kolmanneksi vähiten tiedonkulun vaaratapah- tumia. Kaikkia kolmea vuotta tarkasteltaessa havaittiin, että kaikkein eniten tiedonku- lun vaaratapahtumia esiintyi keskiviikkoisin 16,8 % (n=287). Sunnuntaisin tiedonku- lun vaaratapahtumia ilmoitettiin kaikkein vähiten jokaisena kolmena vuonna. (Kuvio 3, ks. myös Liite 7.)
Kuvio 3. Tiedonkulun vaaratapahtumat viikonpäivittäin kolmen vuoden aikana.
HaiPro -ilmoituksen mukaan jokaisena kolmena vuotena oli yleisintä, että potilaalle ei yleensä ollut haittaa tiedonkulun vaaratapahtumista tai haitta oli lievä. Kolmanneksi eniten hoitohenkilöstö arvioi, että seurausta tiedonkulun vaaratapahtumasta ei ole tiedossa. Hoitohenkilöstö arvioi, että vakavaa haittaa tiedonkulun vaaratapahtumista oli aiheutunut eniten 0.9 % (n=6) vuonna 2017 ja vähiten vuonna 2015 (n=1). Hoito- henkilöstö ei ollut valinnut eikä arvioinut tiedonkulun vaaratapahtuman seurausta po- tilaalle 30 % HaiPro -ilmoituksessa (n=203) vuonna 2017. Potilaille oli vakavaa hait- taa 2.1 % (n=11) kaikista ilmoitetuista tiedonkulun vaaratapahtumista kolmen vuoden aikana. (Kuvio 4, ks. myös Liite 7.)
Kuvio 4. Ilmoitetun tiedonkulun vaaratapahtuman seuraus ja esiintyvyys % vuosittain.
0 5 10 15 20 25
Sunnuntai Lauantai Perjantai Torstai Keskiviikko Tiistai Maanantai
Tiedonkulun vaaratapahtumat % Ilmoitetun tiedonkulun vaaratapahtuman viikonpäivä
Vuosi 2017 Vuosi 2015 Vuosi 2013
0 20 40 60 80
Ei tiedossa Ei haittaa Lievä haitta Kohtalainen haitta
Vakava haitta
Ei valittu Tiedonkulnn vaaratapahtumat %
Tiedonkulun vaaratapahtuman seuraus potilaalle ilmoittajan arvioimana
Vuosi 2013 Vuosi 2015 Vuosi 2017
Tiedonkulun vaaratapahtumista oli seurausta potilaiden lisäksi myös hoitavalle yksi- kölle. Haipro -ilmoituksen tehneet arvioivat, että tiedonkulun vaaratapahtumista oli seurauksena lisätyötä tai vähäisiä hoitotoimia 63,6 % (n=430) vuonna 2017. Toiseksi eniten tiedonkulun vaaratapahtumista oli imagohaittaa 32,7 % (n=559) kolmen vuo- den aikana. Ilmoittajilla ei ollut tiedossa millaista seurausta tiedonkulun vaaratapah- tumista oli hoitavalle yksikölle yhteensä 158 ilmoituksessa kolmen vuoden aikana.
Henkilöstölle aiheutuneita vahinkoja tiedonkulun vaaratapahtumista oli eniten vuonna 2017 (n=7) ja yhteensä kolmen vuoden aikana henkilöstövahinkoja aiheutui kymme- nen (N=1709). Tiedonkulun vaaratapahtumista aiheutui myös lisäkustannuksia 3.6 % (n=62), potilaiden pidentynyttä hoitoa 5.6 % (n=96) ja materiaalivahinkoja 0.4 % (n=6) kaikista tiedonkulun vaaratapahtumista kolmen vuoden aikana. (Kuvio 5. Liite 7.)
Kuvio 5. Tiedonkulun vaaratapahtuman seuraus hoitavalle yksikölle.
5.2 Hoitotyön johtamisen osa-alueiden ilmeneminen HaiPro -raporteissa
HaiPro –raporteista (N=1191) ilmeni, että hoitotyön johtajat ehkäisivät tiedonkulun vaaratapahtumia osallistavan johtamisen avulla 49,8 % (n=593) kolmen vuoden ai- kana. Lisäksi hoitotyön johtajat loivat tiedonkulkuun systemaattisia rakenteita 33,3 % (n=387; N=1191) ja varmistivat koulutustason sekä osaamisen 10.4 % (n=124;
N=1191). Hoitotyön johtajat käyttivät niukasti työympäristön 2.5 % (n=30; N=1191),
0 10 20 30 40 50 60 70
Tiedonkulun vaaratapahtuman esiintyminen %
Tiedonkulun vaaratapahtuman seuraus hoitavalle yksikölle
Vuosi 2013 Vuosi 2015 Vuosi 2017
työhyvinvoinnin 2.1 % (n=25; N=1191) ja potilaiden aktiiviseen osallisuuteen 1.8 % (n=22; N=1191) liittyviä hoitotyön johtamisen osa-alueita ehkäisemään tiedonkulun vaaratapahtumia. (Kuvio 6, ks. myös Liite 11.)
Kuvio 6. Hoitotyön johtamisen osa-alueiden ilmeneminen tiedonkulun HaiPro - raporteissa kolmen vuoden aikana.
Tiedonkulun HaiPro -raporttien vuosivertailussa ilmeni, että hoitotyön johtajat ehkäi- sivät osallistavan johtamisen osa-alueen avulla eniten tiedonkulun vaaratapahtumia vuonna 2015 (Liite 9) ja 2017 (Liite 10). Vuonna 2013 puolestaan hoitotyön johtajat ratkaisivat tiedonkulun vaaratapahtumia tiedonkulun systemaattisen rakenteen osa- alueen avulla eniten (Liite 8). Osallistavan johtajuuden osa-aluetta ilmeni myös tie- donkulun vaaratapahtumien ehkäisyssä 53.1 % (n=238) vuonna 2015. Hoitotyön joh- tamisen osa-alueista työympäristön huomiointi, työhyvinvoinnin sekä potilaiden osal- lisuuden johtaminen ovat vähentynyt vuodesta 2013 vuoteen 2017. (Kuvio 7, ks.
myös Liitteet 8, 9, 10 ja 11.)
HOITOTYÖN JOHTAMISEN OSA-ALUEET
TIEDONKULUN VAARATAPAHTUMIEN EHKÄISYSSÄ
tiedo Osallistava johtajuus 49, 8%
Tiedonkulun systemaattiset rakenteet 33,3 %
Koulutustaso ja osaaminen 10,4 %
Työ- ympäristö
2,5 %
Työ- hyvinvointi
2,1 %
Potilaiden osallisuuden johtaminen 1,8 %
johtamienn
Kuvio 7. Tiedonkulun johtamisen osa-alueiden ilmeneminen vuosittain.
5.3 Tiedonkulun vaaratapahtumien ehkäisy hoitotyön johtamisella
Hoitotyön johtajat käyttivät lähes kaikkia tutkittuun tietoon perustuvia menetelmiä tie- donkulun vaaratapahtumien ehkäisemiseksi HaiPro -raporttien mukaan, mutta konk- reettisten menetelmien käyttö on kuitenkin laskenut vuodesta 2013 vuoteen 2017.
Toisaalta tiedonkulun HaiPro –ilmoitukset ovat lisääntyneet vuosittain. Tutkittuun tie- toon perustuvia menetelmiä käytettiin tiedonkulun vaaratapahtumien ehkäisemiseksi eniten vuonna 2015 (n=448), kun kaikkia hoitotyön johtajan analysoimia Haipro - raportteja oli 187 enemmän vuonna 2015. Hoitotyön johtaja käytti tutkittuun tietoon perustuvia menetelmiä lähes kaikissa käsitellyissä (n=361) Haipro -raporteissa (N=398) vuonna 2013. (Kuvio 8. Ks. myös Liite 7.)
0 10 20 30 40 50 60 70 Potilaiden osallisuus
Työhyvinvointi Työympäristön huomioiminen Koulutustaso ja osaaminen Tiedonkulun systemaattiset rakenteet Osallistava johtajuus
Tiedonkulun johtamisen %
Hoitotyön johtamisen osa-alueet
Vuosi 2017 Vuosi 2015 Vuosi 2013
Kuvio 8. Tiedonkulun HaiPro - raporttien sisältö vuosittain.
5.3.1 Osallistava johtajuus
Kuvio 9. Osallistavan johtajuuden menetelmien ilmeneminen HaiPro -raporteissa kolmen vuoden aikana.
Tiedonkulun HaiPro -raporttien mukaan hoitotyön johtajat ehkäisivät tiedonkulun vaa- ratapahtumia keskustelemalla avoimesti tiedonkulun vaaratapahtumista 46,5 % (n=554; N=1191) kolmen vuoden aikana ja virheiden avoin käsittely lisääntyi vuosit- tain. Vuonna 2015 ja 2017 keskustelu esiintyi yleisimpänä hoitotyön johtajan mene- telmänä ehkäistä tiedonkulun vaaratapahtumia (Kuvio 9, ks. myös Liite 11). Hoitotyön johtajat käsittelivät, ottivat esille, keskustelivat ja antoivat palautetta tapahtuneista vaaratapahtumista. Lisäksi hoitotyön johtajat muistuttivat ja teroittivat sovituista yhte- näisistä käytänteistä, jotta jatkossa tiedonkulun vaaratapahtumilta vältyttäisiin:
90,5 70,5 56,6
9,5 29,4 43,4
0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Vuosi 2013
Vuosi 2015 Vuosi 2017
Tiedonkulun vaaratapahtuman lukumäärä
Tiedonkulun vaaratapahtuman vuosi
Aineisto, joka sisältää tutkittuun tietoon perustuvat hoitotyön johtamisen menetelmät Aineisto, joka ei sisällä hoitotyön johtamisen menetelmiä
OSALLISTAVAN JOHTAJUUDEN MENETELMÄT
Avoin virheistä keskusteleminen
46,5 %
Osallistaminen 2,7 %
Turvallisuus-kävelyt >0,1 %
Hierarkian purkaminen 0 % Näkyvä
vastuunotto 0,3 %
Transformatio- naalisuus 0 %
”Käydään haipro –koosteet läpi maanantai-palaverissa x 1kk.”
”Keskusteltu lääkehoitoprosessista ja tiedottamisesta osastolla”
”Otetaan asia esille koulutustilaisuuksissa, meetingeissä, hoidonsuunnittelukokouk- sissa”
”Lääkäreille teroitettu antamaan Marevan ohjeistukset potilaan kotiutuessa”
Tiedonkulun HaiPro -raporteissa ilmeni, että hoitotyön johtajat keskustelivat avoimes- ti tapahtuneista tiedonkulun vaaratapahtumista erilaisten ammattiryhmien kanssa sekä käsittelivät tiedonkulun vaaratapahtumia säännöllisesti erilaissa kokouksissa, työryhmissä ja palavereissa.
”Muistutetaan lääkäreitä”
”Asiasta keskusteltu osastonhoitajakokouksessa”
”Muistutetaan välinehuoltajille kiireelisten välineiden huoltamisesta heti”
”Informoitu … tapahtuneesta ja korostettu toimintamallia..”
Hoitotyön johtajat osallistivat 2.7 % (n=32; N=1191) hoitajia, sihteereitä, lääkäreitä ja vastuuhoitajia yksiköistä tiedonkulun vaaratapahtumien ehkäisyyn tiedonkulun HaiP- ro -raporttien mukaan (Liite 11):
”Mietitään yhdessä kuinka voisimme kehittää tiedonkulkua”
”Suunniteltu yhteistyöpalaveri lääkärien hoitajien ja sihteerien kesken”
”..miettiä miten osaston lääkehoitoa voisi kehittää, jotta mahdollisilta virheiltä vältyt- täisiin..”
”Yhdessä selvitellän ja sovitaan tavoista kivunhoidon toteuttamiseksi”
Hoitotyön johtajat ottivat vastuun tiedonkulun vaaratapahtumista 0,3 % (n=3;
N=1191) ja toteuttivat turvallisuuskävelyjä 0,1 % (n=1; N=1191) menetelminä ehkäis- tä tiedonkulun vaaratapahtumia. Tiedonkulun vaaratapahtumia ei ehkäistä hierarkian purkamisella 0 % (n=0; N=1191) tai transformationaalisen johtajuudella 0 % (n=0;
N=1191) hoitotyön johtajan käsittelemien HaiPro -raporttien mukaan (Liite 11).
5.3.2 Systemaattinen tiedonkulku
Kuvio 10. Systemaattisen tiedonkulun menetelmien ilmeneminen HaiPro -raporteissa kolmen vuoden aikana.
Tiedonkulun HaiPro -raporteista ilmeni, että tiedonkulun vaaratapahtumia ehkäistiin hoitotyön johtamisen osa-alueista toiseksi eniten luomalla systemaattisuutta tiedon- kulun rakenteihin 33,3 % (n=397; N=1191) kolmen vuoden aikana. Vuosivertailussa tiedonkulun systemaattisuuden osa-alue oli eniten käytetty vuonna 2013 (Ks. Liitteet 8,9 ja10). Hoitotyön johtajat ehkäisivät tiedonkulun vaaratapahtumia luomalla myös yhtenäisen toimintamallin 13,9 % (n=165; N=1191) sekä rakentamalla systemaatti- suutta tiedonkulkuun 5 % (n=59; N=1191) kolmen vuoden aikana. (Kuvio 10. Liite 11).
”Käytetään ISBAR menetelmää raportoinnin tukena”
”Muistutetaan olemassaolevan tarkistuslistan käytöstä”
HaiPro -raporttien mukaan yksiköiden välinen yhteistyö 5,2 % (n=62; N=1191) oli myös hoitotyön johtajien menetelmä ehkäistä tiedonkulun vaaratapahtumia (Kuvio 10). Hoitotyön johtajat olivat yhteistyössä toisten osastonhoitajien kanssa, laitteen toimittajien sekä Istekin kanssa. Lisäksi hoitotyön johtajat tekivät yhteistyötä lääke- firmojen, potilasarkiston sekä terveyskeskusten kanssa. Hoitotyön johtajat tiedottivat,
Vuoteenvierus raportointi
0 %
SYSTEMAATTISEN TIEDONKULUN MENETELMÄT
Kasvokkain tapahtuva kommunikaatio 0,3 %
Strukturoitu kirjaaminen 2,5 %
Tiedon ymmär- täminen 0 %
Tiedon vastaanottami- nen 0 %
Kommunikaation systemaattisuus
5 % Yhtenäinen
toimintamalli 13,9 %
IT-teknologian hyödyntäminen
2,4 %
Muistinvaraisen toiminnan mini- mointi 2,1 %
IT -teknologian haasteiden huomioiminen 2,4 % Yksiköiden välinen
yhteistyö 5,2 %
tarkensivat, kertasivat sekä palauttivat hoitohenkilöstölle mieleen yhtenäisiä toiminta- tapoja tiedonkulun vaaratapahtumien ehkäisemiseksi.
”Tiedotetaan osastolla jälkimääräysten toteutuskäytänteistä”
”Sihteerit muuttaneet toimintatapoja”
”On tehty yhteistyössä tehon, neurologian, sisätautien ja kirugian vastuulääkäreiden kanssa uusi, tarkennettu ohjeistus”
”…on laittanut toiveen lääkefirmoille lääkeaineiden nimenmuutoksesta.”
Tiedonkulun HaiPro -raporteissa ilmeni, että hoitotyön johtajat ehkäisivät tiedonkulun vaaratapahtumian hyödyntämällä IT- teknologian mahdollisuuksia 2,4 % (n=29;
N=1191), mutta käyttivät aikaa myös tietojärjestelmien käytettävyysongelmista aiheu- tuviin tiedonkulun vaaratapahtumien käsittelyyn 1,9 % (n=23; N=1191) (Kuvio 10.
Liite 11).
”Keskustellaan mahdollisuudesta pilotoida mobiilikirjaamista myös..”
”Viedään eteenpäin marevan kortista luopumista”
”Lähete ei ollut kohdentunut kenellekkään”
”Muistutetaan lääkekortin tarkistamisesta tulostusvaiheessa”
Hoitotyön johtajat ehkäisivät tiedonkulun vaaratapahtumia yhdenmukaistamalla mo- niammatillista strukturoitua kirjaamista 2.5 % (n=30; N=1191) ja huolehtivat hoito- henkilöstön kasvokkain tapahtuvasta tiedonkulusta 0.3 % (n=4) kolmen vuoden aika- na (Kuvio 10, Ks. myös Liite 11).
”….tautipotilaan ohjaus runko on rakennettu ja otettu käytäntöön.
”Lääkeannos on kirjattava lääkitysosioon”
Vuonna 2013 hoitotyön johtajat ehkäisivät tiedonkulun vaaratapahtumia käyttämällä menetelmänä yhtenäistä toimintamallia 17,1 % (n=62; N=361), tiedonkulun syste- maattisuutta 8,6 % (n=31; N=361) sekä yksiköiden välistä yhteistyötä 8,3 % (n=30;
N=361) kaikista vuosista eniten. Em. menetelmien käyttö tiedonkulun vaaratapahtu- mien ehkäisemiseksi on laskenut vuoteen 2017 mennessä HaiPro -raporttien mu- kaan (Kuvio 11, Ks. myös Liite 11).
Kuvio 11. Tiedonkulun systemaattisen johtamisen menetelmät vuosittain.
5.3.3 Koulutustaso ja osaaminen
Kuvio 12. Koulutustason ja osaamisen menetelmien ilmeneminen HaiPro - raporteissa kolmen vuoden aikana.
Tiedonkulun HaiPro -raporteista ilmeni, että hoitotyön johtajat varmistivat riittävän hoitohenkilöstön koulutason ja osaamisen kolmanneksi eniten 10,4 % (n=124;
N=1191) ehkäistäkseen tiedonkulun vaaratapahtumia. Hoitotyön johtajat ehkäisevät tiedonkulun vaaratapahtumia varmistamalla riittävän osaamisen tason 5,6 % (n=67;
N=1191) ja mahdollistamalla moniammatillisen yhteistyön ja tiimityön onnistumisen 4,5 % (n=53; N=1191) kaikkina kolmena vuotena (Kuvio 12. Liite 11). Hoitotyön joh-
0 5 10 15 20
Tiedon ymmärtäminen Tiedon vastaanottaminen Vuoteenvierus raportointi Kasvokkain tapahtuva kommunikaatio Tietojärjestelmien … IT-teknologian hyödyntäminen
Muistinvaraisen toiminnan … Strukturoitu kirjaaminen Yksiköiden välinen yhteistyö Kommunikaation systemaattisuus Yhtenäinen toimintamalli
Hoitotyön johtajan käyttämien keinojen % Tiedonkulun systemaattisen johtamisen keinot
Vuosi 2017 Vuosi 2015 Vuosi 2013
KOULUTUSTASON JA OSAAMISEN
MENETELMÄT Osaamisen taso
5,7 %
Tiimityö
/moniammatillinen yhteistyö 4,5 %
Ohjaustaidot 0%
Tilannetietoi- suus < 0,0 %
Yhteinen kieli 0 % Kommunikaatio
taidot 0,3 %
tajat vastasivat moniammatillisesta osaamisesta perehdyttämällä omaa henkilökun- taa, uusia hoitajia, varahenkilöitä, sijaisia ja kotiutushoitajia. Lisäksi hoitotyön johtajat varmistivat osaamista tarviketoimittajille, lääkäreille sekä lähetteiden käsittelijöille:
”Varahenkilöille perehdytystä”
”Koulutusta tarjotaan työnohessa ja vastuuhoitajat suunnittelevat lisäkoulutusta hen- kilökunnalle..”
”Keikkalaisten perehdytys tärkeää”
”Kerrataan kotiutushoitajan tehtävät ja kotiutuksen muistilista..”
”Lähetteiden käsittelijöiden lisäperehdytys..”
”Tarviketoimittajia tulee…perehdyttämään lisää tarvikkeista”
”Lääkäreiden perehdytyksen täydentäminen”
Hoitotyön johtajat varmistivat hoitohenkilöstön osaamisen erilaisten tietojärjestelmien käyttöön; Orbitiin, lääketilausjärjestelmän ja tehon tietojärjestelmien sekä loi perehdy- tysohjelmia ehkäistäkseen tiedonkulkuun liittyviä vaaratapahtumia. Hoitotyön johtajat ehkäisivät tiedonkulun vaaratapahtumia vuodeosastoilla, poliklinikoilla ja synnytyssa- lissa. HaiPro -raporttien mukaan hoitotyön johtajat eivät käyttäneet hoitohenkilöstön ohjaustaitojen lisääntymistä 0% (n=0; N=1191) tai yhteisen kielen löytymistä 0%
(n=0; N=1191) menetelminä ehkäistä tiedonkulun vaaratapahtumia (Kuvio 12, Ks.
myös Liite 11).
Hoitotyön johtajat ehkäisivät tiedonkulun vaaratapahtumia varmistamalla tiimityön ja moniammatillisen yhteistyön sujumisen 7,4 % (n=33; N=1191) HaiPro –raporttien mukaan vuonna 2015 (Liite 9). Lisäksi hoitotyön johtajat ehkäisivät tiedonkulun vaa- ratapahtumia varmistamalla hoitohenkilöstön riittävän osaamisen tason 5,6 % (n=67;
N=1191) jokaisena kolmena vuotena (Liite 11).
5.3.4 Työympäristö
TYÖYMPÄRISTÖN ORGANISOINTI
Työympäristön organisointi
0,4
Kiireen vält- täminen 0,2 %
Meluisan työympäris- tön välttäminen 0 % Työolosuhteet
1, 3 %
1,3% /n= 16
Puhelinliikenteen organisointi
0,4 %
Kuvio 13. Työympäristön organisointiin liittyvien menetelmien ilmeneminen kolmen vuoden aikana.
Tiedonkulun HaiPro -raporteista ilmeni, että hoitotyön johtajat ehkäisivät tiedonkulun vaaratapahtumia organisoimalla työolosuhteita 1,3 % (n=15; N=1191) kolmen vuo- den aikana. Lisäksi hoitotyön johtajien menetelminä ehkäistä tiedonkulun vaarata- pahtumia oli organisoida työympäristöä 0,4 % (n=5; N=1191) ja puhelin liikennettä 0,4 % (n=5; N=1191). Hoitotyön johtaja organisoi työolosuhteita lisäämällä resursse- ja, täsmentämällä työnjakoa ja tekemällä konkreettisia päätöksiä hoitotyön sisältöön (Kuvio 13, Ks. myös Liite 11):
”…tilannetta ainakin osittain korjaamaan on saatu …keskukseen oma vierihoitorinki”
”….työmenetelmien ja työnjaon kehittäminen”
”Hoitajalistaan muutoksia, joiden avulla vastuut selkeämmin esille”
”Muutetaan …postin käsittelypaikkaa niin että vastaavien tilanteiden mahdollisuus pienenee”
Hoitotyön johtajat eivät ehkäisseet tiedonkulun vaaratapahtumia hoitohenkilöstön meluisan työympäristön välttämisellä 0 % (n=0; N=1191) ja toistuvien keskeytysten organisoinnilla tai hoitohenkilöstön kiireen välttämisellä HaiPro –raporttien mukaan (Liite 11).
5.3.5 Työhyvinvointi
Kuvio 14. Työhyvinvoinnin menetelmien ilmeneminen HaiPro -raporteissa.
HaiPro raporttien mukaan työhyvinvoinnin johtamisen osa-aluetta ilmeni 2,1 % (n=25;
N=1191) kaikista hoitotyön johtamisen osa-alueista kolmen vuoden aikana. Hoitotyön johtajat huomioivat inhimillisten tekijöiden 1,3 % (n=16; N=1191) vaikutuksen tiedon- kulun vaaratapahtumissa (Kuvio 14, Ks. myös Liite 11) ja on tiedonkulun vaaratapah- tumien käsittelijänä ymmärtäväinen sekä ohjaa huolellisuuteen ja tarkkuuteen:
TYÖHYVINVOINNIN KEINOT
Työhyvinvoinnin
suunnittelu 0,7 % Henkilöstöty-
tyväisyysmit- taus 0 % Inhimillisten teki- jöiden huomioin-
ti 1,3 % 1,3 % Työvuoron fyysisen
kuormittavuuden huomiointi 0,0 %
Työhön sitout- tamisen huo- miointi 0 %
”Huolellisuutta ajanvarauksen tekemiseen”
”Kiireestä huolimatta huolellisuutta ja tarkkuutta tekemiseen”
”Tarkkuutta rannekkeen laitossa”
Hoitotyön johtajat suunnittelevat, keskustelevat ja seuraavat hoitohenkilöstön työhy- vinvointia 0,8 % (n=8; N=1191) HaiPro -raporttien mukaan(Liite 11), jotta tiedonkulun vaaratapahtumia ehkäistäisiin tulevaisuudessa:
”Harkitaan papereiden siirtoa päivävuoroon”
”Keskusteltu työterveyshuollon kanssa”
”Asiasta pidetty neuvottelu työntekijän kanssa ja sovittu korjaavat toimenpiteet, seu- rataan tiiviisti..”
Hoitotyön johtajat eivät ehkäisseet tiedonkulun vaaratapahtumia henkilöstötyytyväi- syyden mittaamisella 0 % (n=0; N=1191) tai työhön sitouttamisella 0 % (n=0;
N=1191) HaiPro –raporttien mukaan( Liite 11). Hoitotyön johtajista alle 0,08 % (n=1;
N=1191) käytti työvuoron fyysisen kuormittavuuden huomioimista menetelmänä eh- käistä tiedonkulun vaaratapahtumia vuonna 2017 (Liite 10).
5.3.6 Potilaiden aktiivinen osallisuus
Kuvio 15. Potilaiden osallisuuden ja menetelmien ilmeneminen HaiPro –raporteissa kolmen vuoden aikana.
HaiPro –raporttien mukaan hoitotyön johtamisen vähiten käytetty osa-alue oli potilai- den osallisuus 1,8 % (n=22; N=1191) kaikista hoitotyön johtamisen osa-alueista kol- men vuoden aikana. Hoitotyön johtajat ehkäisivät tiedonkulun vaaratapahtumia pa- rantamalla potilaiden tiedonsaantia osana potilasohjausta 0,8 % (n=10; N=1191), mahdollistamalla potilaiden tiedon saantia omista hoitosuunnitelmistaan 0,5 % (n=6;
Osallisuu- den mahdolis-
taminen 0,5 %
Tiedon saanti hoitosuunnitel- masta vuoteen- vierus rapor- toinissa 0 %
Potilastyy- tyväisyy- den mit- taaminen 0
% Tiedonsaanti
osana poti- lasohjausta 0,8 %
Tiedon saanti omasta hoito- suunnitelmas- ta 0,5 %
Potilaiden osallisuus
