HOITOTYÖNTEKIJÖIDEN SUHTAUTUMINEN PERHEKESKEISEEN HOITOTYÖHÖN
GYNEKOLOGISTA SYÖPÄÄ SAIRASTAVIEN HOIDOSSA
Tea Metsävainio Pro gradu -tutkielma Hoitotiede
Preventiivinen hoitotiede Itä-Suomen yliopisto Terveystieteiden tiedekunta Hoitotieteen laitos
Heinäkuu 2020
SISÄLTÖ TIIVISTELMÄ ABSTRACT
1 JOHDANTO ... 2
2 TUTKIMUKSEN LÄHTÖKOHDAT ... 3
2.1 Perhekeskeinen hoitotyö ja gynekologinen syöpä ... 3
2.2 Tiedonhaun toteutus ... 6
2.3 Hoitajien suhtautuminen perheeseen gynekologista syöpää sairastavien hoidossa... 10
2.3.1 Perhe resurssina ... 11
2.3.2 Perhe keskustelukumppanina ... 13
2.3.3 Perhe taakkana ... 16
2.4 Yhteenveto tutkimuksen lähtökohdista ... 17
3 TUTKIMUKSEN TARKOITUS, TAVOITE JA TUTKIMUSKYSYMYKSET ... 19
4 TUTKIMUSMENTELMÄT ... 20
4.1 Aineiston keruu... 20
4.2 FINC-NA mittari ... 21
4.3 Aineiston analyysi ... 22
5 TUTKIMUSTULOKSET ... 24
5.1 Vastaajien taustatiedot ... 24
5.2 Hoitajien suhtautuminen perhekeskeiseen hoitotyöhön ... 25
5.2.1 Perheeseen suhtautuminen resurssina ... 25
5.2.2 Perheeseen suhtautuminen keskustelukumppanina ... 27
5.2.3 Perheeseen suhtautuminen taakkana ... 28
5.3 Vastaajien käsitykset perhekeskeisestä hoitotyöstä ... 29
5.4 Hoitajien taustatietojen yhteys perhekeskeiseen hoitotyöhön suhtautumisessa ... 30
5.5 Perhekeskeisen hoitotyön kehittämiskohteet gynekologista syöpää sairastavien hoidossa ... 33
5.6 Yhteenveto tuloksista ... 34
6 POHDINTA ... 36
6.1 Tutkimustulosten tarkastelu ... 36
6.2 Tutkimuksen eettisyys ja tietosuoja ... 44
6.3 Tutkimuksen luotettavuus... 45
7 JOHTOPÄÄTÖKSET JATKOTUTKIMUSAHEET ... 48
LÄHTEET... 49 LIITTEET
Liite 1. Valittujen tutkimusartikkeleiden taulukointi Liite 2. Tutkielman tiedote
Liite 3. Kyselylomake
Liite 4. Sisällön analyysin eteneminen
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO TIIVISTELMÄ Terveystieteiden tiedekunta
Hoitotieteen laitos Hoitotiede
Preventiivinen hoitotiede Metsävainio, Tea
Hoitotyöntekijöiden suhtautuminen perhekeskeiseen hoitotyöhön gynekologista syöpää sairastavien hoidossa
Pro gradu -tutkielma, 52 sivua, 4 liitettä (12 sivua) Ohjaajat: TtT, dosentti, yliopistonlehtori Päivi Kankkunen ja
TtT, kliinisen hoitotyön asiantuntija Anne Vaajoki Heinäkuu 2020
Perheiden merkitystä hoitotyössä on tutkittu niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin.
Hoitotieteellistä tietoa on kerätty potilailta, perheiltä ja hoitohenkilökunnalta. Aikuispotilaiden perhekeskeisestä hoitotyöstä tiedetään kuitenkin vielä vähän. Syöpään sairastuneiden hoidossa perhekeskeisen hoitotyön toteutumisella voidaan parantaa hoidon laatua ja hyvän hoitotyön yhtenä periaatteena pidetään perhekeskeisyyttä.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata, kuinka hoitajat suhtautuvat perhekeskeisen hoitotyön toteuttamiseen gynekologista syöpää sairastavien potilaiden hoidossa Suomen yliopistosairaaloiden vuodeosastoilla. Tutkimuksen tavoitteena on saada tietoa hoitotyön kehittämiseen, niin perhekeskeisen hoitotyön kuin hoitotyön johtamisen sekä opetuksen osa- alueille erikoissairaanhoitoon.
Tutkimusaineisto kerättiin verkkopohjaisella E-lomakkeella. Tutkimuksessa käytettiin vuonna 2004 Ruotsissa kehitettyä Families’ Importance in Nursing Care – Nurses’ Attitudes –mittaria.
Tässä tutkimuksessa käytettiin Likert-asteikollista, FINC-NA-mittarin suomenkielistä versiota.
Mittari on jaettu kolmeen osa-alueeseen; perheeseen suhtautuminen resurssina, perheeseen suhtautuminen keskustelukumppanina ja perheeseen suhtautuminen taakkana.
Tutkimuslomake sisälsi taustatiedot sekä yhteensä 26 väittämää. Lisäksi taustatietoihin lisättiin yksi avoin kysymys. Tutkimusaineisto (n=45) kerättiin syksyllä 2019 viiden Suomen yliopistosairaalan vuodeosastolta, joissa hoidetaan gynekologista syöpää sairastavia potilaita.
Aineisto analysoitiin SPSS 25 for Windows tilasto-ohjelmalla sekä sisällönanalyysillä.
Hoitajien vastausten mukaan gynekologista syöpää sairastavien potilaiden hoidossa perheeseen suhtautuminen oli myönteistä, vaihteluvälillä 1–5. Perheeseen suhtautumista resurssina mittaavalla osa-alueella vastausten ka oli 3.99. Hoitajat olivat lähes yksimielisesti sitä mieltä, että perheiden läsnäolo ja aktiivinen osallistuminen on hyödyllistä. Perheeseen suhtautumista keskustelukumppanina mittaavalla osa-alueella ka oli 3.2 ja perheeseen suhtautumista taakkana osa-alueella ka oli 2.2. Hoitajien kehittämisehdotukset kohdistuivat avoimeen tiedonsiirtoon hoitajien, potilaan ja perheenjäsenten välillä ja koko perheen huomioimiseen hoidonsuunnittelussa perheenjäsenen sairastuessa.
Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää kehittäessä perhekeskeistä hoitotyötä gynekologisten syöpäpotilaiden hoidossa. Jatkossa tarvitaan lisää tutkimusta aikuispotilaiden perhekeskeisestä hoitotyöstä erilaisissa sairaalaympäristöissä niin potilaan kuin perheenjäsenten näkökulmasta.
Asiasanat: perhekeskeinen hoitotyö, potilas, hoitaja, perhe ja gynekologinen syöpä
UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND ABSTRACT Faculty of Health Sciences
Department of Nursing Science Nursing Science
Preventive Nursing
Metsävainio, Tea: Attitudes of nursing staff towards family-centered nursing in the treatment of patients with gynecological cancer
Master’s Thesis, 52 pages, 4 appendices (12 pages) Supervisors: Docent, University Lecturer Päivi Kankkunen and
Clinical Nurse Consultant Anne Vaajoki, PhD July 2020
The importance of families in nursing has been studied both in Finland and internationally.
Nursing data have been collected from patients, families and nursing staff. However, little is still known about family-centered nursing for adult patients. In the treatment of cancer patients, the implementation of family-centered nursing can improve the quality of care, and a family- centered approach is perceived as one of the principles of good care.
The purpose of this study was to describe how nurses react to the implementation of family- centered nursing in the treatment of gynecological cancer patients in the inpatient wards of Finnish university hospitals. The aim of the study was to obtain information for the development of nursing, both in the areas of family-centered nursing and nursing management, as well as in the areas of education in specialized medical care.
The research material was collected using an online questionnaire. The study used the Families’
Importance in Nursing Care - Nurses’ Attitudes (FINC-NA) indicator developed in Sweden in 2004. The Finnish version of the FINC-NA indicator including a Likert scale was used in this study. The instrument is divided into three sections: treating the family as a resource, treating the family as a conversation partner, and treating the family as a burden. The research questionnaire contained a background information section and a total of 26 statements. In addition, one open-ended question was added to the background information section. The research material (n = 45) was collected in the autumn of 2019 from the wards of five Finnish university hospitals treating patients with gynecological cancer. The data were analyzed using the SPSS 25 for Windows statistical software and content analysis.
According to the nurses’ responses, in the treatment of gynecological cancer patients, the attitude towards the family was positive in the range of 1–5. In the area measuring the attitude towards the family as a resource, the mean of the responses was 3.99. Caregivers were almost unanimous in their view that family presence and active participation is beneficial. The mean of the sub-area measuring attitudes towards the family as a discussion partner was 3.2 and for the attitudes towards the family as a burden in the sub-area was 2.2.The nurses’ development suggestions focused on open communication between nurses, the patient, and family members, and taking the whole family into account in care planning when a family member falls ill.
The research results can be utilized in developing family-centered nursing for the treatment of gynecological cancer patients. In the future, more research is needed on family-centered nursing for adult patients in different hospital settings from the perspectives of both the patient and family members.
Keywords: family-centered nursing, patient, caregiver, family, and gynecological cancer.
TAULUKKO -JA KUVIOLUETTELO
TAULUKOT Sivu
Taulukko 1. Hakulausekkeet tietokannoittain 7
Taulukko 2. Kyselyn vastaajien taustatiedot 24
Taulukko 3. Hoitajien suhtautuminen perheeseen resurssina 26 (%, n, keskiarvo ja keskihajonta)
Taulukko 4. Hoitajien suhtautuminen perheeseen keskustelukumppanina 27 (%, n, keskiarvo ja keskihajonta)
Taulukko 5. Hoitajien suhtautuminen perheeseen taakkana 28 (%, n, keskiarvo ja keskihajonta)
Taulukko 6. Taustatekijöiden yhteys suhtautumisessa perheeseen resurssina 31 Taulukko 7. Taustatekijöiden yhteys suhtautumisessa perheeseen 32 keskustelukumppanina
Taulukko 8. Taustatekijöiden yhteys suhtautumisessa perheeseen taakkana 32 Taulukko 9. Hoitajien (n=45) suhtautuminen perheeseen resurssina, 35 keskustelukumppanina ja taakkana
KUVIOT
Kuvio 1. Perheiden erilaiset määritelmät 4
Kuvio 2. Yhteistyö perhekeskeisessä hoitotyössä 5
Kuvio 3. Tiedonhaun valintaprosessin eteneminen. 9
Kuvio 4. Hoitajien käsitys perhekeskeisestä hoitotyöstä mukaillen 35 sisällönanalyysiä
Kuvio 5. Perhekeskeisen hoitotyön kehittäminen gynekologisten 43 syöpäpotilaiden hoidossa
1 JOHDANTO
Perheenjäsenen sairastuessa syöpään, on perheellä voimakas vaikutus terveyteen tuen tarjoajana. Perheen toiminta ja hoitohenkilökunnan suhtautuminen perheiden tarpeisiin vaihtelee kulttuurien ja olosuhteiden mukaan. Perheillä, joiden läheinen on sairastunut syöpään, voi olla merkittäviä ja usein tyydyttämättömiä tarpeita. Hoidon arviointiin, tiedon jakamiseen ja terveyden edistämiseen on otettava mukaan koko perhe. (Ferrel ym. 2010, Dieperink ym.
2018.)
Perheiden merkitystä hoitotyössä on tutkittu niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin (Rantanen ym. 2010, Åstedt-Kurki 2010, Liimatainen ym. 2011, Blöndal ym. 2014, Fernandes ym. 2015, Reid Ponte ym. 2016, Wittenberg ym. 2017, Luck ym. 2017, Rüegsegger ym. 2018 Broekema ym. 2018, Hoploc ym. 2019). Suomessa, Tampereen yliopiston hoitotieteen laitoksella on käynnistetty 1990-luvun puolivälissä tutkimustyö, joka koskettaa perheen, potilaan ja terveydenhuollon yhteistyötä. Hoitotieteellistä tietoa on kerätty niin potilailta, perheiltä kuin hoitohenkilökunnalta ja tämä tutkimustyö jatkuu edelleen. Aikuispotilaiden perhekeskeisestä hoitotyöstä tiedetään kuitenkin vähemmän kuin lasten. (Åstedt-Kurki ym.
2008, Åstedt-Kurki 2010, Östlund 2010, Semple ym. 2017a.) Myös syöpään sairastuneiden perhehoitotyöstä tiedetään vielä suhteellisen vähän (Mcleod ym. 2010, Dieperink ym. 2018), vaikka tiedetään, että syöpää sairastavien potilaiden hoidossa perhekeskeisen hoitotyön toteutumisella voidaan parantaa hoidon laatua ja tukea perhekeskeisyyden periaatetta hoitotyössä (Östlund 2010, Surakka ym. 2015, 30).
Eri ikäryhmissä syöpätilastot ovat olleet vuoteen 2013 saakka kasvussa. Ennuste on, että vuoteen 2030 mennessä 0–65-vuotiaiden syöpien määrät tulevat laskemaan kuusi prosenttia, kun taas yli 75-vuotiaiden ikäryhmässä tapausmäärät kaksinkertaistuvat. Vuonna 2016 Suomessa gynekologisia syöpiä on todettu yhteensä 1730 tapausta. Suurin osa on ollut kohdunrunko-osan syöpiä, yhteensä 861 todettua tapausta. Huomioitavaa on, että kohdunkaulasyövän ilmaantuvuus 35-vuotiaiden naisten kohdalla on merkittävästi lisääntynyt.
Kuitenkin gynekologiset syövät ovat tavallisemmin todettu yli 65-vuotiaana, ja kuolleisuus on
keskimäärin vähentynyt hoitomuotojen kehittyessä paremmiksi. (Nordcan 2018, Suomen syöpärekisteri 2019.)
Koulutuksella on merkittävä vaikutus perhekeskeisen hoitotyön toteutumisessa (Ferrel ym.
2010, Chan ym. 2013, Coyne ym. 2017, Luck ym. 2017, Semple 2017). Esimerkiksi Ruotsissa hoitajia on koulutettu perhekeskeisen hoitotyön toteutukseen verkkopohjaisessa oppimisympäristössä. Pohjois-Irlannissa on järjestetty koulutusjaksoja henkilökunnalle perhekeskeisen hoitotyön toteutuksen tueksi, saaden myönteisiä tuloksia hoitajien osaamisen kehityksessä. (Lindh 2012, Semple ym. 2017.) Surakka ym. (2015) toteavat, että hoitajat tietävät perhekeskeisyyden kuuluvan osaksi hoitoa, mutta eivät osaa toimia perheenjäsenten kanssa. Esimerkiksi työhön liittyvät kiire sekä sopivan keskustelupaikan löytäminen on koettu esteeksi. Hoitotyön johtajien haasteena on ennakoida tulevaa ja suunnitella syöpähoitoon hoitoympäristöä, joka tukee hoitotyön edistämistä ja osaamista potilas- sekä perhekeskeisessä hoidossa. Lisäksi johtajien tulisi vaikuttavuuden arvioinnissa hyödyntää hoitotyötä mittaavien mittareiden tuloksia (Reid Ponte ym. 2016.)
Käytännön hoitotyö etenee vain lisäämällä tutkimustietoa. Perhehoitotyö on haastava tutkimuskenttä, koska perhe itsessään voidaan käsittää niin yhden, kahden kuin kolmen tai useamman henkilön muodostamaksi kokonaisuudeksi. Syöpähoidossa perhekeskeisellä hoitotyöllä voidaan päästä hyviin tuloksiin ja tätä varten tarvitaan muutosta kohti perhehoitotyötä sekä tutkimuksessa että kliinisessä työssä. (Östlund 2010.) Esimerkiksi gynekologista syöpää sairastavilla potilailla ja heidän läheisillään on suuri tarve saada tietoa sairaudesta sekä sen mahdollisista vaikutuksista jokapäiväiseen elämään. Näihin tarpeisiin he tarvitsevat emotionaalista ja käytännön tukea terveydenhuollon ammattilaiselta. (Rüegsegger ym. 2018.)
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata, kuinka hoitajat suhtautuvat perhekeskeisen hoitotyön toteuttamiseen gynekologista syöpää sairastavien potilaiden hoidossa Suomen yliopistosairaaloiden vuodeosastoilla. Tutkimuksen tavoitteena on saada tietoa hoitotyön kehittämiseen, niin perhekeskeisen hoitotyön kuin hoitotyön johtamisen sekä opetuksen osa- alueille erikoissairaanhoitoon.
2 TUTKIMUKSEN LÄHTÖKOHDAT
2.1 Perhekeskeinen hoitotyö ja gynekologinen syöpä
Perhe voidaan määritellä monella tavalla, joista perinteisin on määrittely biologisin perustein.
Tällöin tarkoitetaan vanhempien ja lasten sekä sisarusten muodostamaa perheestä. Muita määrittelyjä ovat juridiset, kuten avioliitonomaisessa suhteessa elävät tai uusioperheet sekä perheet, joissa on adoptoituja lapsia. Emotionaaliset perusteet perheen määrittelylle koskevat henkilöitä, jotka koetaan läheisiksi ja tärkeiksi, kuten ystävät. (Åstedt-Kurki 2008, Åstedt- Kurki 2010, Surakka ym. 2015, 30–31.) Dieperink ym. (2018) tutkimuksessa perhe kuvataan ryhmäksi henkilöitä, joita sitoo vahvat tunteelliset siteet, kuulumisen tunne, sitoutuminen osallistumaan toistensa elämään ja jotka kutsuvat itseään "perheeksi". Tässä korostuu henkilön oma kokemus siitä, ketä hän haluaa kutsua perheeksi.
Perheen rakenteesta voidaan erottaa sisäiset ja ulkoiset suhteet. Sisäisillä suhteilla tarkoitetaan henkilöiden suhteita, jotka itse kokevat muodostavansa perheen (lapsi - vanhempi, parisuhde).
Ulkoiset suhteet muodostetaan niiden henkilöiden kanssa, jotka osallistuvat yhteiseen tekemiseen (harrastukset, työkaverit). Perheenjäseniä voidaan pitää toisistaan riippuvaisina toimintojensa kautta. Perheenjäsenten välillä voi olla vahva emotionaalinen side huolimatta biologisesta tai juridisesta asemasta. (Åstedt-Kurki 2008, 11–13.) Tässä tutkimuksessa käytetään käsitteitä perhe ja perheenjäsen, jotka ovat henkilön itsensä määrittelemiä, jolloin biologisen tai juridisen siteen ei tarvitse toteutua. Perheiden määritelmät on esitetty kuviossa 1.
Kuvio 1. Perheiden erilaiset määritelmät
Tässä tutkimuksessa käytetään käsitettä perhekeskeinen hoitotyö, jolla tarkoitetaan toteutuvaa yhteistyötä perheen ja perheenjäsenten sekä hoitohenkilökunnan välillä. Yhteistyöllä voidaan tukea koko perheen terveyden edistämistä ja hyvinvointia, mikä vaatii sujuvaa vuorovaikutusta hoitajien ja perheenjäsenten välillä. (Åstedt-Kurki 2008, Surakka ym. 2015.) Tutkimuksessa käytetään myös käsitteitä hoitaja sekä hoitohenkilökunta, jotka voivat olla niin laillistettuja (kätilö, sairaanhoitaja, terveydenhoitaja) kuin nimikesuojattuja (lähihoitaja) terveydenhuollon ammattilaisia (Valvira 2017). Käsitteitä potilas ja asiakas käytetään tutkimuksessa synonyymeina (kuvio 2.)
Perhe Perheenjäsen
Biologinen
(Åstedt-Kurki ym. 2008; Åstedt-Kurki P.
2010, Rantanen ym.2010)
Juridinen
(Åstedt-Kurki ym. 2008, Åstedt-Kurki P.
2010)
Emotionaalinen
(Rantanen ym. 2010, Åstedt-Kurki P. 2010, Dieberink ym. 2018)
)
Sisäiset suhteet
lapsi vanhempi parisuhde
(Åstedt- Kurki ym.
2008)
Ulkoiset suhteet
harrastus työkaveri
(Åstedt- Kurki ym.
2008)
Oma kokemus Side Suhde
Kuvio 2. Yhteistyö perhekeskeisessä hoitotyössä
Gynekologisen syövän oireet ja vaikutus naiseuteen
Naisten gynekologisiin syöpiin kuuluvat munasarja-, kohdunrunko-, kohdunkaula-, ulkosynnyttimet-, emätin-, istukka-, munajohdin ja muut määrittelemättömiin naisten sukuelimiin kohdistuvat syövät. (Nordcan 2018, Suomen syöpärekisteri 2019).
Munasarjansyöpä oireilee usein vasta taudin levittyä vatsaonteloon, jolloin oireina voi esiintyä vatsakipua ja vatsan turvotusta. Lisäksi oireita voi esiintyä virtsaamiseen ja ulostamiseen liittyen. Taudin edetessä yleiskunto heikkenee, joka lisää naisen väsymystä ja voimattomuutta.
Kohdunrunko-osan syövässä oireena ilmaantuu poikkeavaa veristä vuotoa ja vuotohäiriöitä.
Kohdunkaulasyöpä taas voi olla alkuvaiheessa oireeton ja ensimmäinen oire voi olla vuodot muulloin kuin kuukautisten aikaan. Lisäksi kohdunkaulasyövän oireisiin liittyy yhdynnän jälkeinen vuoto ja pahanhajuinen valkovuoto. Gynekologinen ulkosynnytinsyöpä oireilee tavallisesti kutinana, mutta lisäksi pitkään ollut parantumaton haava tai verinen vuoto voivat olla syövänoireita. Ulkosynnyttimissä voi esiintyä myös niin sanottuja syövän esiasteita, jotka voivat liittyä HPV-infektioon tai ihosairauksiin, kuten valkojäkälä. (Naistalo.fi.)
Perhekeskeinen hoitotyö sairaalassa Yhteistyö ja terveyden edistäminen
Perhe Perheenjäsen
Hoitohenkilökunta Hoitaja Potilas Asiakas
Sairastuessa gynekologiseen syöpään, naisen kokemus omasta terveydestä ja naiseudesta muuttuu. Lisäksi hoitona mahdollisesti annetavat sädehoito, solunsalpaajahoito ja leikkaushoito vaikuttavat naisen kokemukseen omasta kehostaan. Sairastumisella todetaan myös olevan vaikutusta naisen kokemukseen seksuaalisuudesta. Huoli parisuhteesta ja perheestä korostuu yksilöllisesti. Avoimuus parisuhteessa ja perheen sisällä koetaan eri tavoin ja jokaisen tulee määritellä kenen kanssa asioista voi keskustella. Aikuisille ja lapsille asioista täytyy kuitenkin kertoa eri tavoin. (Puistola ym. 2015.) Hoitotyöntekijän tulee kohdata nainen kokonaisvaltaisesti, huomioiden mahdollinen parisuhde, perhe ja läheiset.
2.2 Tiedonhaun toteutus
Tiedonhaku toteutettiin Cinahl, Scopus, Medic ja Pubmed tietokannoista. Koehakujen kautta muodostui lopulliset hakulausekkeet. Hakulausekkeita muokattiin tutkimuskysymysten mukaisesti, niin että muodostettiin erilliset hakulausekkeet; tutkimustietoa gynekologisesta syövästä ja perhehoitotyöstä sekä hoitajien suhtautumisesta perhehoitotyöhön gynekologista syöpää sairastavan hoidossa. Tiedonhaun alussa konsultoitiin kirjaston informaatikkoa. Haun rajauksina käytettiin aikarajaa 2009–2019, englannin kieli ja vertaisarvioidut eli Peer Review- tutkimukset. (Polit & Beck 2010, 173–177.) Tutkimuksia etsittiin lisäksi manuaalihaulla tutkimuksien lähdeluetteloiden kautta. Tiedonhaku toteutettiin ensimmäisen kerran tammikuussa 2019 ja haku päivitettiin touko-kesäkuun 2020 aikana, jolloin valikoitui kaksi uutta kansainvälistä artikkelia Scopus-tietokannasta. Hakulausekkeet on kuvattu taulukossa 1.
Taulukko 1. Hakulausekkeet tietokannoittain.
Tietokanta Hakusanat
Cinhal (Gynecologic Nursing OR Gynecologic Care OR Genital Neoplasms) AND (Family nursing OR family centered care)
(Gynecologic Nursing OR Gynecologic Care OR Genital Neoplasms OR Oncologic Nursing OR Gynecolocigal care) AND Family* AND (nurses attitudes OR nurses perceptions OR nurses beliefs OR Nurses views OR Nurses opinions)
(Gynecologic Nursing OR Gynecologic Care OR Genital Neoplasms OR Oncologic Nursing OR Gynecolocigal care) AND (Family nursing OR family centered care)
Scopus (Gynecologic Nursing OR Gynecologic Care OR Genital Neoplasms OR Oncologic Nursing OR Gynecolocigal care) AND Family*
Medic gynekologinen syöpä syöpä* AND perhehoitotyö perhekeskeinen hoitotyö AND hoitajien suhtautuminen
Pubmed (Gynecologic Nursing OR Gynecologic Care OR Genital Neoplasms) AND (Family nursing OR family centered care)
(Gynecologic Nursing OR Gynecologic Care OR Genital Neoplasms OR Oncologic Nursing OR Gynecolocigal care) AND Family* AND (nurses attitudes OR nurses perceptions OR nurses beliefs OR Nurses views OR Nurses opinions
(Gynecologic Nursing OR Gynecologic Care OR Genital Neoplasms OR Oncologic Nursing OR Gynecolocigal care) AND (Family nursing OR family centered care)
Tutkimusartikkeleiden valintaprosessi on esitetty kuviossa 3. Ensimmäisenä tutkimusartikkeleiden hakutuloksista poissuljettiin ne tutkimukset, jotka eivät käsitelleet tutkimusaihetta tai olivat päällekkäisiä muiden tietokantojen kanssa. Pääkirjoitukset ja katsaukset, joita ei voitu luokitella tutkimuksiksi suljettiin pois. Myös Pubmed tietokantahaut jätettiin pois, koska hakulausekkeet eivät tuottaneet tietokannassa luotettavaa tulosta.
Valintaprosessissa edettiin seuraavaksi otsikkojen ja abstraktien tarkasteluun. Valikoidut artikkelit tallennettiin Refworks-viitteidenhallinta ohjelmaan, jonne tehtiin kansiot jokaiselle tietokannalle. Seuraavaksi poissuljettiin tutkimukset, jotka eivät vastanneet vähintään yhteen tutkimuskysymykseen, ei kokotekstiä saatavilla, näkökulma lastenhoitotyöhön tai ei huomioida perhehoitotyön näkökulmaa. Medic-tietokannasta ei valikoitunut tässä vaiheessa yhtään tutkimusta. Manuaalihaun kautta valikoitui yhteensä seitsemän tutkimusta, joista neljässä on käytetty mittarina Families’ Importance in Nursing Care – Nurses’ Attitudes –mittaria (FINC- NA). Valintaprosessin kautta valikoitui yhteensä 18 tutkimusartikkelia. (Polit &Beck 2010, 174–182.)
Tutkimusartikkeleiden sisäänottokriteerit:
• vastaa asetettuun tutkimuskysymykseen
• suomen- tai englanninkielinen
• alkuperäisjulkaisu: peer review
• julkaistu 2009–2019
Kuvio 3. Tiedonhaun valintaprosessin eteneminen.
Hakutulos
kokonaisuudessaan ennen rajauksia:
Cinahl 201 Scopus 10 Medic 12
Pubmed 11394 Poissulkukriteerit:
• ei käsittele tutkimusaihetta
• tietokantojen päällekkäiset tutkimukset
• ei tutkimusartikkeli
• Pubmed tietokanta jätettiin pois (hakulauseke ei toiminut tässä tietokannassa)
Poissulkukriteerit:
• ei vastaa vähintään yhteen tutkimuskysymykseen
• ei kokotekstiä saatavilla
• näkökulma lasten hoitotyöhön
• ei huomioida perhehoitotyön näkökulmaa Otsikon ja abstraktien
perusteella:
Cinahl 119 Scopus 9 Medic 2
Poissulkukriteerit:
• kokoteksti
• laadunarviointi (JBI) perusteella Koko teksti:
Cinahl 8 Scopus 2 Medic 0 manuaalihaku 3
Valikoitui yhteensä 18 tutkimusartikkelia manuaalihaku (FINC-NA) 4
Tutkimusten laadunarviointi
Valikoitujen tutkimusten laadunarviointi tehtiin hyödyntäen Joanna Briggs instituutin (JBI) suomenkielistä arviointikriteeristöä (Hotus 2018). Arviointi tehtiin itsenäisesti ja arvioinnissa huomioitiin tutkimusten vahvuuksia ja heikkouksia tarkasti laadittujen kriteeristöjen avulla.
Arviointimenetelmän valinta perustui tutkimuksen laatuun ja luonteeseen. Laadullisia tutkimuksia oli kahdeksan, jotka arvioitiin käyttäen JBI:n kriteerejä laadulliselle tutkimukselle (pisteytykset välillä 7–10/10). Kuusi valikoiduista tutkimuksista arvioitiin poikkileikkaustutkimuksena (pisteytykset välillä 6–8/8) ja yksi tutkimuksista oli satunnaistettu kontrolloitu tutkimus (rct), jonka pisteytys arvioitiin 9/13 sekä kaksi tapaussarjatutkimusta, joiden pisteet olivat 9/10. Lisäksi yksi kvasikokeellinen tutkimus, joka pisteytettiin 7/9.
Laadullisissa tutkimuksissa oli samankaltaisuuksia kriteereissä, jotka eivät täyttyneet, muun muassa puuttui tieto tutkijan kulttuuristen ja teoreettisten lähtökohtien kuvailusta ja tutkijan vaikutus tutkimukseen sekä tutkimuksen vaikutus tutkijaan oli kuvaamatta. (Polit & Beck 2010, 183.) Laadunarvioinnin perusteella ei poissuljettu yhtään tutkimusta ja tutkimuskohtaiset laadunarviointipisteet on esitetty tutkimustaulukon viimeisessä sarakkeessa (liite 1).
2.3 Hoitajien suhtautuminen perheeseen gynekologista syöpää sairastavien hoidossa
Suhtautumista perhehoitotyöhön on tutkittu eri potilasryhmien kohdalla kansallisesti (Liimatainen ym. 2010, Rantanen ym. 2011, Vuorenmaa 2016 ym) ja kansainvälisesti (Blöndal ym. 2014, Fernandes ym. 2015, Broekema ym. 2018, Hoploc ym. 2019). Osassa aiemmin julkaistuissa Suomalaisissa tutkimuksissa on kohderyhmänä ollut potilaan perheenjäsenet ja läheiset (Liimatainen ym. 2010, Rantanen ym. 2011). Kansainvälistä tutkimusta perhekeskeisestä hoitotyöstä on saatavilla myös gynekologisten syöpäpotilaiden hoitoon liittyen (Holt ym. 2014, Ledderer ym. 2014) ja esimerkiksi naisten rintasyöpään sairastuneiden perheiden parista (Lucky m. 2017). Tutkimusta on tehty myös yleisesti syöpään sairastuneen potilaan ja läheisten perhehoitotyöstä (Arber & Odelius 2018, Ashouri ym. 2018, Chan ym.
2013, Coyne ym. 2017, Dieperink ym. 2018, McLeod ym. 2010, Semple ym. 2017b, Wittenberg ym. 2017). Tässä tutkimuksessa kirjallisuuskatsauksessa poissuljettiin ne tutkimukset, joissa kohderyhmänä oli lapset syöpäpotilaana. Tutkimuksia, joissa lapsen tai lapsien vanhemmat olivat sairastuneet syöpään, valittiin mukaan (Arber & Odelius ym 2018, Semple ym. 2017b).
Perheeseen suhtautumista tarkastellaan suomennetun FINC-NA mittarin kolmen osa-alueen kautta; perhe resurssina, perhe keskustelukumppanina ja perhe taakkana.
2.3.1 Perhe resurssina
Perheeseen suhtautuminen resurssina voidaan kokea tärkeänä osana hoitotyötä. Perheen läsnäolo, aktiivinen osallistuminen hoitoa koskeviin päätöksiin ja hoitajan kokemus siitä, että perhe tukee häntä, voivat auttaa suhtautumaan perheisiin voimavarana. (Blöndal ym. 2014, Fernandes ym. 2015, Vuorenmaa ym. 2016, Broekema ym. 2018, Hoploc ym. 2019.)
Läsnäolo
Eräässä tutkimuksessa perheen hoitokäytäntöjen kaksi keskeistä tulkintaa olivat: perheen tunteminen ja perheen tutustuminen hoitajaan sekä perheen huolenaiheiden ja ahdistuksen hoitaminen. Hoitajat pitivät hyvänä, että hoitotilanteissa oli läsnä perheenjäseniä, jolloin asiat mahdollisesti jäivät paremmin hoitoon osallistuvien mieleen. Potilas ei aina heti ole valmis ottamaan vastaan kaikkea tietoa ja näin omaiset voivat myös viestiä asioita potilaalle.
Tutkimuksessa tulee esille, että perheenjäsenet eivät koskaan odottaneet hoitoaan itselleen esimerkiksi oman sairauteen liittyvien vaikeuksien hallinnassa, vaan hoidossa keskitytään ainoastaan potilaan hoitoon. Kun perheelle annettiin hyvää hoitoa, sen todettiin olevan hyödyllistä. Tällä havainnolla on vaikutusta perheen hoitokäytäntöön ja sairaanhoitajien tarpeeseen selventää rooliaan perheenjäsenten kanssa. (McLeod ym. 2010.)
Aktiivinen osallistuminen
Useimmat sairaanhoitajat ottivat perheen hyvin huomioon vastaanotoilla ja kartoittivat perhesuhteita. Ensisijaisena tehtävänä nähtiin perheen olevan tuki sairastuneelle perheenjäsenelle. Perheet ja hoitajat olivat samaa mieltä siitä, että potilas on keskiössä ja muu perhe tuen antajina. Hoitajien eleillä ja ilmeillä sekä katsekontaktilla todettiin olevan merkitystä potilaiden ja perheiden tunteeseen tulla huomioiduksi. Kun sairaanhoitajat olivat taitavia
tulkitsemaan perheitä yksilöllisesti, perheenjäsenet kommentoivat tuntevansa itsensä tunnetuksi, hoidetuksi ja sairaanhoitajien tukemiksi. (McLeod ym. 2010.)
Läheisten on osoitettu haluavan olla mukana lääkärin vastaanotoilla ja potilaan ohjaustilanteissa. Osallistuessaan he saavat itselleen tarvitsemaansa tietoa ja pystyvät välittämään myös hoitohenkilökunnalle arvokasta tietoa potilaasta ja heidän selviytymisestään kotioloissa. Vaikka perheenjäsenten osallistuminen koetaan tärkeäksi osaksi hoitotyötä, niin heitä ei pidetä luonnollisena osana potilaan hoitoa tai hoitajat eivät riittävästi kannusta heitä osallistumaan läheisensä hoitoon (Liimatainen ym. 2011).
Coyne ym. (2017) tutkimustuloksissa johtamisella osoitettiin olevan merkitystä siihen, kuinka perheiden kanssa vietettyyn aikaan suhtaudutaan. Myös fyysisillä tiloilla on merkitystä perhehoitotyön toteutuksessa. Vierailijoille ja potilaille tulisi olla tila, missä kohdata.
Vierailuaikojen poistaminen taas mahdollistaisi jatkuvan läsnäolon läheisensä luona.
Perheen kokonaisvaltainen huomioinen
Hoitajien tulisi pitää potilasta ja perhettä kokonaisuutena, jolla on monenlaisia tarpeita syöpähoitojen aikana. Perheenjäsenten tunteita, viestintää ja emotionaalisen tuen tarvetta tulisi huomioida. Tutkimustulokset osoittavat, että potilasta tukevilla perheenjäsenillä on tyydyttämättömiä emotionaalisia tarpeita, jotka voivat vaikuttaa haitallisesti heidän selviytymiseensä. (Dieperink ym. 2018.) Omahoitaja koetaan turvalliseksi ja kannustavaksi, jolloin tunnistetaan paremmin potilaan ja läheisten yksilöllinen tilanne (Liimatainen ym. 2011).
Hoitajien empaattista suhtautumista potilaisiin ja perheenjäseniin on tutkittu. Empaattinen käyttäytyminen voidaan jakaa empaattiseen huomioon ja empaattiseen läsnäoloon.
Empaattinen huomio on myönteistä suhtautumista potilaaseen ja perheenjäseniin, asettumista potilaan rooliin ja ajan jakamista potilaalle. Näin hoitajien tietoisuus potilaan tarpeista lisääntyy aktiivisella kuuntelulla ja läsnäololla. Empaattinen läsnäolo merkitsee myötätuntoa, emotionaalista tukea ja lohdutusta. Hoitajien tulee tarjota tietoa ja kantaa ammatillista vastuuta
auttaakseen potilasta selviytymään haastavista tilanteista. Perheenjäsenet toivovat samoin empaattista käyttäytymistä läheistään kohtaan. (Ashouri ym. 2018.) Omaisten tukemisessa hoitajien ystävälliset sanat ja tunteiden näyttäminen koettiin hyväksi (Chan ym. 2013).
Emotionaalisen tunnesiteen luominen ja samaistuminen vanhemmuuteen ovat syöpään sairastuneiden vanhempien kohdalla hoitajille luontevaa. Näissä tilanteissa hoitajat saattoivat edetä intuition avulla. Haastavaa on kuitenkin kohdata eri-ikäisiä lapsia, joiden vanhemmat ovat sairastuneet syöpään tai erilaisia perheitä, joiden perhedynamiikat eroavat toisistaan. (Arber &
Odelius 2018.)Liimataisen ym. (2011) tutkimuksen mukaan läheisten saama emotionaalinen tuki oli välittämistä.
2.3.2 Perhe keskustelukumppanina
Perheeseen suhtautuminen keskustelukumppanina voidaan hoitotyössä osoittaa ottamalla perheenjäsenet mukaan keskusteluihin, joissa suunnitellaan potilaan hoitoa, ottaen myös huomioon heidän oma jaksamisensa (Vuorenmaa ym. 2016, Broekema ym. 2018).
Yhteiset keskustelut
Hoitajat suhtautuvat myönteisesti potilaiden perheisiin hoitotyössä. Heille on tärkeää tietää ketkä ovat potilaiden perheenjäseniä. Läheisten läsnäoloa sairaalassa pidettiin tärkeänä sekä perheille että hoitajille itselleen. Perheenjäseniä pidetään yhteistyökumppaneina ja keskustelut heidän kanssaan antavat arvokasta tietoa potilaan hoitoon liittyen sekä säästävät hoitajien aikaa myöhemmissä hoidon vaiheissa. Hoitajat kutsuvat perheenjäseniä keskustelemaan potilaan hoitoon ja sen suunnitteluun liittyvistä asioista, jonka on todettu myös muissa tutkimuksissa hyödyttävän perhedynamiikkaa jo lyhyelläkin 15 minuuttia kestävällä keskustelulla. (Blöndal ym. 2014, Fernandes ym. 2015, Vuorenmaa ym. 2016, Broekema ym. 2018, Hoploc ym. 2019.)
Perheen tilannetta kartoitetaan viimeistään kotiutusta suunniteltaessa. Jo pidempään työssä olleet hoitajat huomioivat perheen hoitotyön suunnittelussa paremmin. He osasivat hyödyntää saamaansa tietoa, kun taas alle viisi vuotta hoitotyössä olleet eivät tienneet mihin tietoa käyttää.
(Coyne ym. 2017.) Tiedon jakaminen jo ennen kotiutumista olisi kuitenkin tärkeää, kuten prediagnostisessa vaiheessa eli syöpähoitojen alussa. Aikaa tulisi olla varattu riittävästi niin potilaalle kuin perheenjäsenille. Esimerkiksi tukea kaivataan siihen, kuinka toimia syöpädiagnoosin saannin jälkeen pienten lasten tai teini-ikäisten kanssa. (Holt ym. 2014, Arber
& Odelius 2018.)
Koulutettujen syöpähoitajien tukea antavilla keskusteluilla on saatu hyviä tuloksia syöpäpotilaiden ja heidän perheenjäsenten keskuudessa. Keskusteluissa voidaan käydä läpi omia tunteita, ajatuksia ja huolenaiheita. Näiden tapaamisten kautta pystyttiin lisäämään turvallisuudentunnetta terveydenhuollon ympäristössä. Potilaat ja perheenjäsenet saivat informaatiota syöpädiagnoosista, hoidosta ja toiminnasta osastolla. Omaiset kuvasivat, että näiden tapaamisten jälkeen heidän pelkonsa ja ahdistuksensa lievenivät. Lisäksi kuvattiin, että tapaamisilla voitiin tukea parien avointa viestintää ja vahvistaa suhdetta entisestään. (Ledderer ym. 2014.)
Broekeman ym. (2018) tutkimustulokset osoittavat, että sairaanhoitajille pidetty kuuden päivän koulutusinterventio perhehoitotyöhön liittyvästä keskustelusta kasvatti merkittävästi osallistujien kokemusta keskustelujen merkityksestä. Positiivisia muutoksia tapahtui niin hoitajien asenteissa, tiedossa kuin taidoissa. Koulutuksesta saatu tieto auttoi tarkentamaan, miksi on tärkeää huomioida perheet hoidossa ja miten ja milloin se tehdään. Perhekeskeisen hoidon kehittäminen antoi osallistujille mahdollisuuden syventää omaa osaamistaan perhekeskeisen hoitotyön toteutuksessa.
Perheen ja perheenjäsenten tukeminen
Hoitoon liittyvien asioiden tiedottaminen koetaan tärkeäksi perheenjäsenten keskuudessa.
Ennakoivalla tiedon jakamisella esimerkiksi läheisen voinnin huonontuessa, koettiin olevan tärkeä merkitys. Sen avulla voidaan ehkäistä perheen sisäisiä ristiriitoja ja toisaalta myös
osallistua hoitoon ennen kuolemaa. Osalle se voi olla tärkeää suruprosessista selviämisen kannalta. (Chan ym. 2013.) Rantanen ym. (2010) tutkimustuloksissa perheenjäsenet kokivat kohtaamiset hoitajien kanssa myönteisinä, mutta tiedon saaminen ja perheenjäsenten jaksamisen huomioiminen koettiin heikompana. Dieperinkin ym (2018) tutkimuksessa perheet kokivat tuen saamisen vähäisenä perheen jäsenen sairastuessa syöpään. Myös perheenjäsenen suhde potilaaseen sekä oma ikä vaikuttivat kokemukseen hoitajan ja perheenjäsenen kohtaamisesta. Kohtaamisen ja tiedon saannin paremmaksi kokivat samassa taloudessa asuvat perheenjäsenet. Eroa ei kuitenkaan ollut hoitoon osallistumisessa. Mitä nuorempi asiakas, sitä paremmin perheenjäsenet kokivat saaneensa tietoa. Sukupuolella ei ollut merkitystä. (Rantanen ym. 2010.) Lisäksi riittävällä tuen tarjoamisella perheelle, tuetaan avoimempaa suhdetta perheen kesken kotona ja näin voidaan vähentää psykologisia vaikeuksia ja edistää parempaa perheen yhteenkuuluvuuden tunnetta. (Semple ym. 2017b.)
Gynekologista syöpää sairastavat naiset ovat kiinnostuneita siitä, kuinka sairaus vaikuttaa heidän jokapäiväiseen elämäänsä ja he toivovat, että hoitohenkilökunta huomioi heidän perheensä ja puolisot. Ehdotetaan muun muassa, että hoitoprosessin ajaksi nimetään luottamushenkilö tai tiedonvälittäjä. (Rüegsegger ym. 2018.) Perhekeskeinen hoitotyö syöpäpotilaiden hoidossa vaatii huomion kiinnittämistä hoitajien ja perheenjäsenten välisiin viestintähaasteisiin, jotta osataan oikealla tavalla suhtautua kriisin hetkellä. Erilaisia perheenjäsenten kommunikaatiotyyppejä on voitu todentaa (johtaja, vastuunkantaja, puoliso ja yksin huolehtiva) ja tunnistamalla näitä hoitajat voivat myös suhteuttaa omaa tapaansa tukea perheitä. (Wittenberg ym. 2017.)
Hoitajien ottaessa huomioon perheen viestinnän, voidaan tukea perheenjäsenten keskinäistä kommunikaatiota ja löytää hoitotyöhön sopivia interventioita (eHelth-palvelut), jotka parantavat perhekeskeisen hoitotyön toteutusta. (Chan ym. 2013, Holt ym. 2014, Wittenberg ym. 2017.) Perheenjäsenet eivät välttämättä osaa odottaa saavansa itselleen tukea läheisen sairastuessa, mutta hoitajien sitä tarjotessa, he kokevat sen hyödylliseksi. Keskustelujen edistäminen perheenjäsenten välillä sekä sairaanhoitajan ja perheen välillä laajentaa mahdollisuuksia uusien ymmärrysten syntymiseen. Ymmärtämistä pidetään yhteisöllisenä toimintana. (McLeod ym. 2010, Broekema ym. 2018.)
2.3.3 Perhe taakkana
Perheeseen suhtautuminen taakkana voi ilmetä hoitajan omana stressin tunteena tai välinpitämättömyytenä perhettä kohtaan (Vuorenmaa 2016). Blöndalin ym. 2014 tutkimustulokset osoittivat, että nuoret ja kokemattomat sairaanhoitajat tarvitsevat erityistä huomiota ja tukea perhekeskeisen hoitotyön toteuttamiseksi käytännössä. Sairaanhoitajat, joiden työkokemus oli yli 15 vuotta, osoittivat perheen olevan enemmän taakka kuin voimavara.
Hoitoa antavan työyksikön ilmapiirillä on vaikutusta luottamuksellisen hoitosuhteen syntymisessä. Perheenjäsenten luottamusta lisäävät hoitohenkilökunnan avoin ja arvostava ilmapiiri, joka ilmenee asiallisena ja kohteliaana käytöksenä. Lisäksi hoitohenkilökunnan on hyvä tuntea läheisten tilannetta, jotta vältytään läheisen uupumiselta. Läheisillä voi olla enemmän halua kuin tietoja, voimia tai taitoja osallistua potilaan auttamiseen. (Liimatainen ym.
2011.)
Muun muassa Rantasen ym. (2010) tutkimuksessa perheenjäsenet kokivat mahdollisuuden osallistua hoitoon heikoksi. Hoitajat, jotka kohtaavat työssään syöpää sairastavia potilaita, kohtaavat myös heidän perheenjäsenensä. Sekä potilas että perheenjäsenet voivat kokea niin fyysisiä kuin psyykkisiä huolenaiheita, joihin hoitajien tulisi osata vastata. Omaiset toivovat tukea läheltä, kuten hoitohenkilökunnalta, koska uusia suhteita ei jakseta luoda. Omaisten todetaan jakavan huoliaan henkilökunnalle myös siksi, että potilaat voivat käyttäytyä syrjäytyvästi, vaieten hoitoon liittyvistä asioista. (Holt ym. 2014, Arber & Odelius 2018.) Vuorenmaan ym. (2016) tutkimuksessa pieni osa hoitajista kokee, ettei heillä ole aikaa perheenjäsenistä huolehtimiseen. He pitävät perheenjäseniä taakkana, jolloin perheenjäsenten koettiin haittaavan työntekoa, aiheuttavan stressiä tai lisäävän tunnetta vahdituksi tulemisesta.
2.4 Yhteenveto tutkimuksen lähtökohdista
Kokemus perheestä ja perheenjäsenistä muodostuu ihmisen omasta kokemuksesta. Hoitotyössä ei hoideta ainoastaan potilasta vaan huomioidaan myös muut perheenjäsenet (Chan ym. 2013, Blöndal ym. 2014, Fernandes ym. 2015, Broekema ym. 2018, Hoploc ym. 2019). Yhteistyö on perhekeskeisen hoitotyön toteutumisessa keskeistä (kuvio 2), jolloin myös käsitys gynekologisen syövän vaikutuksesta naiseuteen, ja naisen oma kokemus sairaudesta tulee tiedostettua hoitotyössä. Ikääntyminen ja syövän yleistyminen sekä parantavien hoitojen kehittyminen haastavat hoitajat toteuttamaan perhekeskeisempää hoitotyötä. Näin omaiset saavat enemmän osallistua hoitoon, jolla voidaan osoittaa olevan vaikutusta hoitotyön resursseihin. (Dieperink ym. 2018.)
Perheiden läsnäoloa, aktiivista osallistumista ja perheenjäsenten huomioimista pidetään tärkeänä. Perheiden tulee olla osa hoidon arviointia, tiedonvaihtoa sekä terveyskasvatusta, joka vaatii hoitohenkilökunnan tutustumista perheeseen ja perheen omaa kiinnostusta osallistua hoitoon. Yhtenäisiä ohjeita perheiden huomioimiseen tarvitaan. (Dieperink ym. 2018).
Useampi tutkimustulos osoittaa koulutustarpeen perhekeskeisestä hoitotyöstä (Chan ym. 2013, Blöndal ym. 2014, Fernandes ym. 2015, Coyne ym. 2017, Semple ym. 2017b, Luck ym. 2017, Broekema ym. 2018). Hoitajat kokivat olevansa niin potilaiden kuin perheiden puolestapuhujia.
Hoitajien monipuolinen osaaminen korostuu kouluttajana, hoitokoordinaattorina ja kliinisenä asiantuntijana (Luck ym. 2017). Koulutuksen todetaan tukevan ammattilaisten itsetuntoa ja parantavan kykyä muun muassa kommunikoida lapsiperheen syöpään sairastuneen vanhemman kanssa. Tällaisella tukea antavalla koulutuksella voidaan olettaa olevan hyötyä myös stressin vähenemiseen ja parempaan työssäjaksamiseen. (Semple ym. 2017b.)
Yhteiset keskustelut hoitohenkilökunnan ja perheenjäsenten välillä ovat hyödyllisiä. Hoitajien ja perheenjäsenten yhteiset keskustelut ajoittuvat kotiutuksen suunnitteluun ja pidemmän työkokemuksen omaavat hoitajat suhtautuvat näihin myönteisemmin. Yhteistä aikaa asioiden läpikäymiseen tulisi varata jo aiemmin, koska gynekologiseen syöpään sairastunut nainen kaipaa tietoa sairauden vaikutuksista. (Coyne ym. 2017, Rüegsegger ym. 2018.) Perhekeskeisen hoitotyön toteuttamiseen tarvitsee tukea erityisesti vähemmän työkokemusta omaavat hoitajat
(Blöndal ym. 2014). Perheisiin suhtautuminen taakkana koetaan kuitenkin vähäiseksi (Vuorenmaa ym. 2016).
Perhe kokonaisuutena tulisi entistä enemmän huomioida terveydenhuollon moniammatillisessa verkostossa (Wittenberg ym. 2017 & Reid Ponte ym. 2016). Koko sairaalan kulttuurilla on vaikutusta siihen, millainen suhtautuminen on perhehoitotyöhön ja millaisia käytäntöjä perhekeskeisen hoitotyön todentamiseen on saatavilla. Sairaalalla tuli olla strukturoitu malli, jonka mukaan perhehoitotyötä toteutetaan, jolloin se olisi osa hoitosuunnitelmaa heti hoitoprosessin alussa. Mallia hyödyntäen voidaan selvittää perhehoitotyön yhteyttä perheiden hyvinvointiin (Rantanen ym. 2010, Liimatainen ym. 2011, Blöndal ym. 2014, Fernandes ym.
2015, Coyne ym 2017, Broekema ym. 2018, Hoploc ym. 2019.) Lisäksi tietoa hyödyntäen voidaan laatia yhteiset kansainväliset suuntaviivat optimaalisen perhehoitotyön toteuttamiseksi syöpää sairastavien potilaiden hoidossa (Dieperink ym. 2018).
3 TUTKIMUKSEN TARKOITUS, TAVOITE JA TUTKIMUSKYSYMYKSET
Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata, kuinka hoitajat suhtautuvat perhekeskeisen hoitotyön toteuttamiseen gynekologista syöpää sairastavien potilaiden hoidossa Suomen yliopistosairaaloiden vuodeosastoilla.
Tutkimuksen tavoitteena on saada tietoa hoitotyön kehittämiseen, niin perhekeskeisen hoitotyön kuin hoitotyön johtamisen sekä opetuksen osa-alueille erikoissairaanhoitoon.
Tutkimuskysymyksiä ovat
1. Miten hoitajat suhtautuvat perhekeskeisen hoitotyön toteutumiseen gynekologista syöpää sairastavien potilaiden hoidossa?
2. Miten hoitajien taustatiedot ovat yhteydessä perhekeskeiseen hoitotyöhön suhtautumisessa?
3. Miten perhekeskeistä hoitotyötä voidaan kehittää gynekologista syöpää sairastavien potilaiden hoidossa?
4 TUTKIMUSMENTELMÄT 4.1 Aineiston keruu
Hoitajien suhtautumista perhekeskeisen hoitotyön toteutukseen arvioitiin Ruotsissa kehitetyn Families` Importance in Nursing Care – Nurses` Attitudes – mittarin avulla (FINC-NA). Tässä tutkimuksessa käytettiin mittarin suomenkielistä versiota. Mittarin avulla voidaan arvioida hoitajien suhtautumista potilaan perheenjäseniin hoitotyössä. (Vuorenmaa ym. 2016.)
Tutkimusaineisto kerättiin Suomen viiden yliopistosairaalan hoitajilta, jotka kohtaavat työssään gynekologista syöpää sairastavia asiakkaita ja heidän perheitään. Esitestausaineisto kerättiin toukokuun 2019 aikana yhdestä yliopistosairaalasta ja varsinainen aineisto loka-joulukuun 2019 aikana neljän muun yliopistosairaalan hoitohenkilökunnalta. Esitestauksen jälkeen kyselyyn lisättiin yksi avoin kysymys taustatietoihin, ” Mitä mielestäsi tarkoitetaan perhekeskeisellä hoitotyöllä?”, muita muutoksia ei tehty. Sähköpostilla lähetetty E- kyselylomake sisälsi tutkimustiedotteen (liite 2) ja linkin kyselyyn (liite 3).
Graduprosessin alkuvaiheessa oltiin yhteydessä sairaaloiden vuodeosaston osastonhoitajiin sähköpostilla, jossa kuvattiin tutkimussuunnitelma ja pyydettiin heitä yhteyshenkilöiksi.
Osastonhoitajat vastasivat myönteisesti ja sovittiin, että kyselylinkki lähetetään sähköpostilla heille, ja he välittävät sen edelleen hoitajille. Esitestausvaiheessa E-kyselylomake lähetettiin 50 vastaajalle, joista palautui yhteensä 11. Varsinainen aineistonkeruu lähetettiin 154 hoitajalle, joista yhteensä 34 lomaketta palautettiin. Aineistot yhdistettiin ja kyselyyn vastanneiden kokonaismäärä oli yhteensä 45, jolloin vastausprosentiksi muodostui 22 %.
4.2 FINC-NA mittari
Toteutuksessa käytettiin Ruotsissa kehitettyä Savemanin ja Benzein ym (2004) Families’
Importance in Nursing Care – Nurses’ Attitudes –mittaria. Tässä tutkimuksessa käytettiin FINC-NA-mittarin validoitua suomenkielistä versiota. Mittari arvioi hoitajien suhtautumista potilaan perheenjäseniin hoitotyössä ja soveltuu työvälineeksi silloin, kun kehitetään perhekeskeistä hoitotyötä. Mittarin avulla voidaan saada konkreettista tietoa käytännön hoitotyön kehittämiseen perhehoitotyön näkökulmasta. Mittarin on osoitettu sopivan käytettäväksi niin aikuis- kuin somaattisesti sairaiden potilaiden erikoissairaanhoidossa.
(Bentzein ym. 2008a, Vuorenmaa ym. 2016, Afaro Diaz ym. 2019.) FINC-NA mittaria on käytetty aiemmin perhekeskeiseen hoitotyöhön liittyvässä tutkimuksessa muun muassa Ruotsissa (Benzein ym. 2008b), Hollannissa (Broekema ym. 2018), Kanadassa (Hoplock ym.
2019), Portugalissa (Fernandes ym. 2015) ja Islannissa (Blöndal ym. 2014).
FINC-NA-mittaria on kehitetty saatujen tutkimustulosten perusteella ja arvioitaessa sen validiteettia sekä reliabiliteettia. Esimerkiksi mittarin asteikkoa on muutettu 5-portaiseksi järjestys- eli Likert-asteikoksi (1=täysin erimieltä, 5=täysin samaa mieltä), kun se aiemmin on ollut 4-portainen. (Saveman ym. 2011.) Tässä tutkimuksessa käytettiin 5-portaista asteikkoa.
Mittarissa on kolme osa-aluetta (perheeseen suhtautuminen resurssina, keskustelukumppanina ja taakkana) ja yhteensä 26 väittämää. Lisäksi taustatietoina kysytään sukupuolta, ikää, työskentelyaikaa hoitajana, ammatillista tutkintoa, korkeinta koulutusta ja mahdollista täydennyskoulutusta perhekeskeisestä hoitotyöstä. Lisäksi lisättiin yksi avoin kysymys ”mitä mielestäsi tarkoitetaan perhekeskeisellä hoitotyöllä?”. Kysymystä käytetään McLeod ym.
(2010) tutkimuksessa, jossa tutkittiin hoitajien ymmärrystä perhehoitotyöstä syöpäpotilaiden hoidossa sairaalassa.
4.3 Aineiston analyysi
Ennen tarkempien analyysien tekemistä tutkija tutustui aineistoon. Taustamuuttujia oli yhteensä 7, joista yksi oli avoin kysymys ”Mitä mielestäsi tarkoitetaan perhekeskeisellä hoitotyöllä?”. Lisäksi mittari sisälsi 26 Likert-asteikollista väittämää (1=täysin erimieltä, 5=täysin samaa mieltä). Taustamuuttujista ikä, työskentelyaika hoitajana, tutkinto ja korkein koulutus luokiteltiin uudelleen. Uudelleen luokittelulla muuttujista tuli kaksiluokkaisia, joka mahdollisti tarkemman tilastollisten analyysien teon; ikä ”alle 40vuotta” ja ”40 vuotta tai yli”, työskentelyaika hoitajana ”alle 16vuotta” ja ”vähintään 16vuotta”, tutkinto ”kätilö” ja ”muu terveydenhuollon tutkinto” ja korkein koulutus ”ammatillinen tutkinto” ja ”ylempi korkeakoulututkinto”.
Aineiston kuvailussa käytetään frekvenssi- ja prosenttijakaumia sekä keskiarvoja. Likert- asteikollisia muuttujia analysoitiin parametrittomilla testeillä. Tässä tutkimuksessa käytetään ristiintaulukointia ja khiin neliötestiä muuttujien välisten yhteyksien tarkastelussa. Mittarin kolmesta osa-alueesta laskettiin keskiarvosummamuuttujat. T-testin avulla tehtiin keskiarvovertailua summamuuttujien ja taustatietojen välillä. Faktorianalyysiä ei voitu toteuttaa pienen vastaajamäärän n=45 vuoksi. Mittarin luotettavuutta, reliabiliteettia arvioidaan Cronbachin alfan avulla, missä katsottiin hyväksyttäväksi arvoksi > 0,7.
Tutkimusaineisto tallennetiin ja analysoitiin IBM SPSS 25 Windows- tilasto-ohjelman avulla. Tutkimuksessa pidetään merkitsevyysrajana p-arvoa <0.05. (KvantiMotv 2007, Grove ym. 2013, 371; Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2013, 128–136.) Analyysien teossa konsultoitiin KYSin biostatikkoa. Tulososiossa aineistoa kuvataan tarkemmin myös taulukoiden avulla.
Yksi avoin taustakysymys ”mitä mielestäsi tarkoitetaan perhekeskeisellä hoitotyöllä”
analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Avoimia vastauksia kertyi yhteensä 28.
Vastaukset olivat yhden tai korkeintaan muutaman lauseen mittaisia, jotka kirjoitettiin word- tiedostoon tarkempaa analyysiä varten. Sisällönanalyysissä yhdistettiin käsitteitä ja saatiin vastauksia tutkimustehtävään. Analyysin teko perustui tulkintaan tutkittavasta ilmiöstä. Koko aineistosta edettiin kohti käsitteellisempää muotoa. Analyysin etenemistä on kuvattu liitteessä 4. Alkuperäisilmaisut pelkistettiin, jotka edelleen ryhmiteltiin alakategorioihin. Näitä alakategorioita yhdistämällä muodostettiin yläkategoriat, joista edelleen yksi yhdistävä kategoria (Tuomi & Sarajärvi 2009, 109–112, Kylmä & Juvakka 2012, 112–113.)
5 TUTKIMUSTULOKSET 5.1 Vastaajien taustatiedot
Kaikki vastaajat työskentelivät yliopistosairaalan vuodeosastolla, jossa hoidetaan gynekologista syöpää sairastavia. Taustatiedoissa kysyttiin sukupuolta, ikää, työskentelyaikaa hoitajana, ammatillista tutkintoa, korkeinta koulutusta ja onko vastaajilla täydennyskoulutusta perhekeskeistä hoitotyöstä. Vastaajien taustatiedot on koottu taulukkoon 2.
Taulukko 2. Kyselyn vastaajien taustatiedot (N, n, %)
Taustatiedot n %
Sukupuoli, N=45
nainen 44 98
mies 1 2
Ikä, N=45
alle 40 vuotta 20 44
40 vuotta tai yli 25 56
Työskentelyaika, N=45
alle 16 vuotta 22 49
vähintään 16 vuotta 23 51
Tutkinto, N=45
kätilö 31 69
muu terveydenhuollon tutkinto Korkein koulutus, N=45
14 31
ammatillinen tutkinto 38 84
tieteellinen tutkinto Täydennyskoulutus
perhekeskeisestä hoitotyöstä, N=45 kyllä
ei
ei vastannut
7
1 41 3
16
2 91 7
Tutkimukseen vastaajista selvä enemmistö 98 % (44) oli naisia. Vastaajien ikä vaihteli välillä 22–60- vuotiaat. Työskentelyaika hoitajana vaihteli alle vuoden työkokemuksesta 39 vuoteen.
Vastaajista 69 % (31) oli koulutukseltaan kätilöitä ja vastaajien anonymiteetin toteutumiseksi luokiteltiin muut ammattiryhmät “muu terveydenhuollon”-tutkinto kategoriaan, joita oli 31 % (14). Enemmistö vastaajista oli ammatillisen tutkinnon (ammatillinen ja AMK-koulutus) käyneitä 84 % (38) ja tieteellisen (alempi- ja ylempi korkeakoulututkinto) käyneitä vastaajista oli 17 % (7). Ainostaan yksi oli saanut täydennyskoulutusta perhekeskeisestä hoitotyöstä.
5.2 Hoitajien suhtautuminen perhekeskeiseen hoitotyöhön
FINC-NA mittarin väittämäkohtaiset tulokset esitetään n- ja %-lukuja kuvailemalla.
Taustamuuttujien yhteyttä osa-alueisiin kuvataan keskiarvosummamuuttujien avulla. Osa- alueiden keskiarvot, keskihajonnat ja p-arvot on kuvattu taulukoissa.
5.2.1 Perheeseen suhtautuminen resurssina
Hoitajien suhtautumista perheeseen resurssina arvioitiin yhteensä 14:llä väittämällä (taulukko 3). Suhtautuminen perheeseen resurssina koettiin myönteiseksi (ka 3,99 ja kh 0,4). Hoitajista 60 % arvio olevansa täysin samaa mieltä väittämän kanssa, että ”perheenjäsenten läsnäolo on tärkeää heille itselleen”. Valtaosa vastaajista oli sitä mieltä (osittain 78 % ja täysin samaa mieltä 16 %), että perheenjäsenten läsnäolo helpottaa työtaakkaa ja 58 % koki, että läsnäolo lisää osittain omaa turvallisuudentunnetta. Potilaan hoidon suunnittelussa suhtauduttiin myönteisesti siihen, että läheiset otetaan mukaan suunnitteluun. Yhteistyö perheiden kanssa koettiin myönteisenä ja sujuvan yhteistyön merkitys hoidon suunnittelussa ja hoitajien omassa työssäjaksamisessa arvioitiin myönteiseksi. Esimerkiksi väittämään ”hyvä suhde perheenjäseniin antaa minulle työtyytyväisyyttä”, kukaan ei vastannut olevansa täysin tai osittain eri mieltä. Heikoimman arvion hoitajat antoivat arvioidessa perheenjäsenten läsnäolon vaikutusta omaan turvallisuudentunteeseen ja arvioidessa itseään perheiden resurssina, auttaessa heitä selviytymään. Kuitenkin näihin väittämiin >50 % vastasi myönteisesti.
Taulukko 3. Hoitajien suhtautuminen perheeseen resurssina N=45 (N=45, %, n, keskiarvo ja keskihajonta)
Väittämä
Perheeseen suhtautuminen resurssina (N=45)
täysin eri mieltä
% (n)
osittain eri mieltä
% (n)
ei samaa eikä eri mieltä
%(n)
osittain samaa mieltä
% (n)
täysin samaa mieltä
% (n) keskiarvo 3.99 ja keskihajonta 0.4
Perheenjäsenten läsnäolo on tärkeää heille itselleen 2 (1) 0 (0) 2 (1) 36 (16) 60 (27) Hyvä suhde perheenjäseniin antaa minulle
työtyytyväisyyttä
0 (0) 0 (0) 7 (3) 51 (23) 42 (19)
On tärkeää viettää aikaa perheiden kanssa 2 (1) 0 (0) 11 (5) 49 (22) 38 (17) Perheenjäsenet pitäisi aktiivisesti kutsua osallistumaan
potilaan hoitoon 2 (1) 7 (3) 11 (5) 44 (20) 36 (16)
Perheenjäsenet pitäisi aktiivisesti kutsua osallistumaan hoidon suunnitteluun
0 (0) 4 (2) 4 (2) 59 (26) 33 (15)
Yhteistyö perheiden kanssa saa minut tuntemaan itseni
hyödylliseksi 0 (0) 2 (1) 11 (5) 58 (26) 29 (13)
Keskustelut perheenjäsenten kanssa ensimmäisen hoitokontaktin aikana säästävät aikaani työssäni jatkossa
2 (1) 2 (1) 31 (14) 37 (16) 28 (12)
Perheenjäsenten läsnäolo on tärkeää minulle hoitajana 0 (0) 11 (5) 11 (5) 53 (24) 25 (11)
Pidän perheenjäseniä yhteistyökumppaneina 4 (2) 7 (3) 11 (5) 53 (24) 25 (11)
Saan paljon hyödyllistä tietoa perheiltä, jota voin käyttää
työssäni 0 (0) 9 (4) 9 (4) 62 (28) 20 (9)
Rohkaisen perheitä käyttämään omia resurssejaan, jolloin heillä on parhaat mahdollisuudet selviytyä tilanteestaan itse
4 (2) 2 (1) 22 (10) 56 (22) 16 (7)
Perheenjäsenten läsnäolo helpottaa työtaakkaani Perheenjäsenten läsnäolo antaa minulle
turvallisuudentunnetta
0 (0) 0 (0)
4 (2) 9 (4)
2 (1) 22 (10)
78 (35) 58 (26)
16 (7) 11 (5) Pidän itseäni perheiden resurssina, jolloin he voivat
selviytyä tilanteestaan niin hyvin kuin mahdollista 2 (1) 9 (4) 18 (8) 60 (27) 11 (5)
5.2.2 Perheeseen suhtautuminen keskustelukumppanina
Hoitajien suhtautumista perheeseen keskustelukumppanina arvioitiin yhteensä seitsemällä väittämällä (taulukko 4). Suhtautuminen perheeseen keskustelukumppanina koettiin myönteiseksi (ka 3,2 ja kh 0,8). Kukaan hoitajista ei vastannut olevansa täysin eri mieltä siitä, että selvittää aina keitä perheenjäseniä potilaalla on. Alle puolet (42 %) hoitajista vastasi myönteisesti, että kutsuu perheenjäsenet puhumaan muutoksista potilaan tilassa ja samansuuntaisesti vastattiin perheenjäsenten kutsumiseen hoitoa suunniteltavaan keskusteluun.
Perheenjäseniä pyydetään aktiivisesti osallistumaan potilaan hoitoon (osittain samaa mieltä 44
% ja täysin samaa mieltä 9 %) ja kysytään mahdollisuuksista tukea heitä (osittain samaa mieltä 42 % ja täysin samaa mieltä 13 %). Hoitajien vastaukset jakautuivat suhtautumisessa yhteiseen keskusteluun hoitojakson lopussa. Myös suhtautuminen keskusteluun perheenjäsenten kanssa heti ensitapaamisella jakaantui. Myönteisesti, täysin samaa mieltä väittämän kanssa oli 13 % hoitajista ja täysin eri mieltä 13 % hoitajista.
Taulukko 4. Hoitajien suhtautuminen perheeseen keskustelukumppanina N=45 (N=45, %, n, keskiarvo ja keskihajonta)
Väittämä
Perheeseen suhtautuminen keskustelukumppanina (N=45)
täysin eri mieltä
% (n)
osittain eri mieltä
% (n)
ei samaa eikä eri mieltä
%(n)
osittain samaa mieltä
% (n)
täysin samaa mieltä
% (n) keskiarvo 3.2 ja keskihajonta 0.8
Selvitän aina, keitä perheenjäseniä potilaalla on 0 (0) 20 (9) 2 (1) 51 (23) 27 (12) Kutsun perheenjäsenet keskustelemaan hoitoa
suunniteltaessa
5 (2) 24 (11) 31 (14) 24 (11) 16 (7)
Kysyn perheenjäseniltä, kuinka voin tukea heitä 7 (3) 20 (9) 18 (8) 42 (19) 13 (6) Potilaan tullessa hoitoon kutsun perheenjäsenet
osallistumaan keskusteluun heti ensitapaamisesta lähtien 13 (6) 18 (8) 27 (12) 29 (13) 13 (6) Kutsun perheenjäsenet aktiivisesti osallistuman potilaan
hoitoon 7 (3) 27 (12) 13 (6) 44 (20) 9 (4)
Kutsun perheenjäsenet puhumaan muutoksista potilaan
tilassa 7 (3) 24 (11) 24 (11) 38 (17) 5 (2)
Kutsun perheet keskustelemaan hoitojakson lopussa 16 (7) 33 (15) 27 (12) 20 (9) 4 (2)
5.2.3 Perheeseen suhtautuminen taakkana
Hoitajien suhtautumista perheeseen taakkana arvioitiin yhteensä neljällä väittämällä (taulukko 5). Perheeseen suhtautuminen taakkana koettiin kielteisenä (ka 2,2 ja kh 0,8). Hoitajat arvioivat heikoimmin suhtautumistaan perheenjäseniin väittämän ”minulla ei ole aikaa pitää huolta perheistä”, johon kaksi vastasi (4,4 %) olevansa täysin samaa mieltä. Muiden väittämien kohdalla täysin samaa- mieltä vastauksia ei ilmennyt. Lähes puolet (49 %) oli täysin eri mieltä väittämän kanssa, että perheen läsnäolo haittaa työntekoa ja samansuuntaiset vastaukset (40 %) oli sitä mieltä läsnäolo saa tuntemaan itsensä stressaantuneeksi. Tunne siitä, että perheenjäsenet vahtivat hoitajien työtä 20 % vastasi ”ei samaa eikä eri mieltä” ja 20 % osittain samaa mieltä.
Taulukko 5. Hoitajien suhtautuminen perheeseen taakkana N=45 (N=45, %, n, keskiarvo ja keskihajonta)
Väittämä
Perheeseen suhtautuminen taakkana (N=45)
täysin eri mieltä
% (n)
osittain eri mieltä
% (n)
ei samaa eikä eri mieltä
%(n)
osittain samaa mieltä
% (n)
täysin samaa mieltä
% (n) keskiarvo 2.2 ja keskihajonta 0.8
Perheenjäsenten läsnäolo saa minut tuntemaan, että he vahtivat minua
Perheenjäsenten läsnäolo saa minut tuntemaan itseni stressaantuneeksi
31 (14) 42 (19)
29 (13) 9 (4)
20 (9) 40 (18)
20 (9) 11 (5)
0 (0) 0 (0)
Perheenjäsenten läsnäolo haittaa työntekoani 49 (22) 24 (11) 18 (8) 9 (4) 0 (0) Minulla ei ole aikaa pitää huolta perheistä 11 (5) 38 (17) 22 (10) 24 (11) 5 (2)
5.3 Vastaajien käsitykset perhekeskeisestä hoitotyöstä
Avoimeen taustakysymykseen vastasi enemmistö vastaajista (n=28). Kaikissa vastauksissa tuli esille myönteinen suhtautuminen perhekeskeiseen hoitotyöhön. Yhdistävänä kategoriana kaikille ilmaisuille sisällönanalyysin kautta muodostui yhteistyö, jossa korostuu huomioiminen ja arvotus potilasta, perheenjäseniä ja hoitohenkilökuntaa kohtaan. Tarkempi analyysin eteneminen on esitetty liitteessä 4.
Yhteistyö (potilas-perhe-hoitaja)
Hoitajien käsitykset perhehoitotyöstä keskittyivät yhteistyöhön perheenjäsenten, potilaan ja hoitohenkilökunnan välillä. Toinen toisensa huomioiminen ja arvostus korostuivat vastauksissa. Avointa vuorovaikutusta potilaiden, perheiden ja hoitajien välillä haluttiin korostaa, jotta oltaisiin tietoisia millä tavalla hoitosuunnitelma etenee. Tietoisuudella hoitosuunnitelmasta voidaan tukea myös omaisia osallistumaan läheisensä hoitoon ja olemaan enemmän läsnä.
” Hoitotyössä otetaan huomioon asiakkaan/potilaan läheiset. Läheisiä/perhettä kuunnellaan ja heitä voidaan esim. tietyissä tilanteissa osallistaa potilaan hoitoon.”
”Sitä, että potilaan omaiset ja lähipiiri otetaan mukaan ja huomioidaan hoitosuunnitelmia ja hoitotoimenpiteitä tehdessä sekä voimavaroja kartoittaessa.”
Lisäksi yhteistyöllä koettiin olevan vaikutusta siihen, kuinka voidaan tukea perheenjäsenten jaksamista ohjaamalla heitä tarvittaessa tuen piiriin. Yhden perheenjäsenen sairastuminen vakavasti huomioidaan kokonaisvaltaisesti koko perheeseen vaikuttavana tekijänä.
”Perheen hoito lähteen perheen omien tarpeiden ja perheen lasten tarpeiden mukaisesti.
Potilas nähdään kokonaisuutena ja esim. perh.jäsenen sairastuminen nähdään vaikutuksena koko perheeseen.”
Hoitotyöntekijöiden ilmaisuissa tulee esille, että tiedon jakaminen ei toteudu toivotulla tavalla ja näin ollen perhekeskeisen hoitotyön toteuttaminen koetaan haasteelliseksi.
”Perhekeskeisyys syöpäpotilaan hoidossa edellyttää, että potilas sekä perhe ovat tietoisia tilanteesta ja osaavat suhtautua siihen. Tämän vuoksi perhekeskeisyys ei aina toteudu
toivotulla tavalla.”
Hoitajien ilmaisuissa tulee esille myös potilaan lupa jakaa tietoa perheenjäsenille. Halutaan kunnioittaa potilaan omaa arviointia siitä, mitä tietoja kerrotaan muille.
”Perheen sisällyttämistä potilaan (ja perheen) toivomalla tavalla hoidon suunnitteluun ja toteutukseen. Perheen tukeminen.”
5.4 Hoitajien taustatietojen yhteys perhekeskeiseen hoitotyöhön suhtautumisessa
Taustamuuttujista hoitajien iällä, työkokemuksella tai tutkinnolla ei ollut tilastollista merkitystä suhtautumisessa perheeseen resurssina (taulukko 6). Iältään ≥ 40-vuotiaat hoitajat ja ≥ 16 vuotta työssä olleet arvioivat suhtautumisensa hieman myönteisemmäksi muuhun ryhmään verraten (ka 4.0). Tällä osa-alueella myönteisempi suhtautuminen perheeseen resurssina oli yhteydessä korkeimpaan koulutukseen, ammatillinen tutkinto (ka 3.9) ja tieteellinen tutkinto (ka 4.3) (taulukko 6.) Korkeammalla koulutuksella oli tilastollisesti merkitsevä ero myönteisempään suhtautumiseen perheeseen resurssina (p < 0.047).
