Tämän tutkimuksen mukaan hoitotyön johtajalla on tärkeä ja monipuolinen rooli tie-donkulun vaaratapahtumien ehkäisijänä sekä niiden taustatekijöiden analysoitsijana.
Hoitotyön johtaja käyttää kaikkia hoitotyön johtamisen osa-alueita ehkäistäkseen tie-donkulun vaaratapahtumia. Näyttöön perustuvista menetelmistä painottuu kuitenkin kaikkein eniten avoin virheistä keskustelu, joka kuuluu olennaisesti potilaturvallisuus-kulttuuriin. Tämä tutkimus ei kuitenkaan selvittänyt, miksi kaikista tiedonkulun vaara-tapahtumista ei keskustella avoimesti. Hoitotyön johtajalla on näyttöön perustuen jopa 42 menetelmää ehkäistä tiedonkulun vaaratapahtumia, joista kaikki menetelmät eivät ole aktiivisessa käytössä HaiPro -raporttien mukaan. Sahlström, Partasen &
Turusen (2018) tutkimuksen mukaan tarvitaan vahvaa tahtotilaa ja sitoutumista poti-lasturvallisuuden johtamiseen terveydenhuollon organisaatioissa.
Tiedonkulun vaaratapahtumia ehkäistään hoitotyön johtamisen osa-alueista eniten osallistavan johtamisen 49,8 % (n=593) avulla. Hoitotyön johtaja osallistaa noin 50 % moniammatillista henkilöstöä avoimeen tiedonkulun vaaratapahtumien käsittelyyn erilaisissa työyhteisön tapahtumissa ohjeistaen sekä käyttämällä erilaisia viestintäta-poja. Hoitotyön johtaja keskustelee lähes puolesta (46,5%; n=554) ilmoitetuista tie-donkulun vaaratapahtumista. Tietie-donkulun vaaratapahtumia voidaan ehkäistä Mrow, Gustavson & Jones (2016) mukaan myös avoimella virheistä keskustelulla or-ganisaatiossa. Merkittävää tutkimustulosten mukaan on, että hoitotyön johtaja kes-kustelu –menetelmän käyttäminen on lisääntynyt vuodesta 2013 vuoteen 2017. Hoi-tohenkilöstön näkökulmasta tiedonkulun vaaratapahtumasta keskustelu saattaa olla työyhteisössä arvokasta ja lisätä tietoa potilasturvallisuuskulttuurista, mutta toisaalta näyttäytyä konkreettisena ja yksittäisenä menetelmänä kovin kevyenä. Keskustelu tiedonkulun vaaratapahtumasta ei välttämättä muuta vaaratapahtuman taustalla ole-via työolosuhteita tai -toimintapoja vielä mitenkään vaan oleellista on tiedonkulun
vaaratapahtuman laadukas käsittely siten, että analysoidaan olosuhteiden ja myötä-vaikuttavien tekijöiden vaikutusta ja tavoitellaan konkreettisia menetelmiä ratkaista tiedonkulun vaaratapahtuma terveydenhuollon toimintaympäristössä.
Tämän tutkimuksen mukaan tiedonkulun vaaratapahtumia ehkäistiin luomalla syste-maattisuutta tiedonkulun rakenteisiin (33,3%). Hoitotyön johtajien menetelminä oli ehkäistä tiedonkulun vaaratapahtumia luomalla tiedonkulkuun systemaattiset raken-teet (13,9 %; n=165) sekä luomalla yhtenäisen toimintamallin (5 %; n=60) työyhtei-söön kolmen vuoden aikana. Myös Turusen ym. (2013) ja Turusen ym. (2015) tutki-musten mukaan kommunikaation systemaattisuus ja yhtenäiset toimintamallit paran-tavat tiedonkulkua ja potilasturvallisuutta hoitotyössä.
Hoitotyön johtajat tekevät arvokasta taustatyötä potilasturvallisuuden hyväksi. Hoito-työn johtajat ehkäisivät tiedonkulun vaaratapahtumia varmistamalla hoitohenkilöstön riittävän koulutustason ja osaamisen10,4 % (n=124). Hoitotyön johtajat huolehtivat todella monipuolisesti riittävästä osaamisen tasosta myös moniammatillisesti pereh-dyttäen, muistuttaen sekä varmistaen, jotta tiedonkulun vaaratapahtumia ehkäistäi-siin. Myös aikaisempien tutkimusten mukaan (Mitchell & Flin 2008; Hovila ym. 2013;
Al-Jumaili & Doucette 2017) mukaan terveydenhuollon riittävällä koulutustasolla on yhteyttä potilasturvallisuuteen.
Tiedonkulun vaaratapahtumat ovat ainutkertaisia ja joskus työympäristöön sekä tilan-teeseen sidottuja. Toistuessaan tiedonkulun vaaratapahtumat voivat kertoa hoitotyön johtajalle arvokasta tietoa työhyvinvoinnista ja työympäristöstä sekä mahdollistavat hoitotyön johtamisen menetelmien käytön osana kokonaisvaltaista hoitotyön johta-mista. Tässä tutkimuksessa selvisi, että hoitotyön johtajat huolehtivat ymmärtäväisen napakasti sekä yksittäisen hoitotyöntekijän kuin koko moniammatillisen työyhteisön työhyvinvoinnista. Tämän tutkimuksen mukaan työhyvinvoinnin ja työympäristön osa-alueisiin liittyviä menetelmiä käytettiin kuitenkin minimaalisesti ehkäisemään tiedon-kulun vaaratapahtumia. Chappel ym. 2017 tutkimuksen mukaan hoitajan fyysinen aktiviteetti työvuoron aikana on yhteydessä potilasturvallisuuteen. Lisäksi Gurses &
Garayon (2007) tutkimuksen mukaan toistuvat keskeytykset ja kiire vaikuttavat poti-lasturvallisuuteen.
Hoitotyön johtamisen vähiten käytetty osa-alue oli potilaiden osallisuus 1.8 % (n=22) ja potilaiden osallisuus on laskenut vuodesta 2013 vuoteen 2017. Aiempien tutkimus-ten (Sahlström, Partanen & Turunen, 2012; Lucas & Vermaeule 2014; Ford & Hey-man 2017) mukaan potilaiden osallisuus parantaa potilasturvallisuuskulttuuria. Myös sosiaali- ja terveysministeriön asiakas- ja potilasturvallisuusstrategia 2017- 2020 ko-rostaa potilasta, asiakasta sekä hänen läheisiä aktiiviseen osallisuuteen potilasturval-lisuudessa sekä sen kehittämisessä. Tämä tutkimus kuitenkin paljasti, että potilaan osallisuudella ei ole vielä merkittävää roolia tiedonkulun vaaratapahtumien ehkäise-misessä hoitotyön johtajien käsittelemien HaiPro -raporttien mukaan.
Hoitotyön johtajalla on 42 näyttöön perustuvaa menetelmää, joista eniten käytetään keskustelua (46,5 %; n=554, N=1191) ehkäisemään tiedonkulun vaaratapahtumia HaiPro –raporttien mukaan. Tämä tutkimus toi hätkähdyttävästi esille, että hoitotyön johtajat eivät käyttäneet hierarkian purkamista tai turvallisuuskävelyjä menetelminä ehkäistä tiedonkulun vaaratapahtumia, mutta Dirik & Interpeler (2017) mukaan turval-lisuuskävelyjen ja Tishelman, Gustafson & Jones (2016) mukaan juuri hierarkian pur-kamisella voidaan parantaa potilasturvallisuutta. Tässä tutkimuksessa hoitotyön joh-tajat eivät käyttäneet meluisan työympäristön välttämistä (Gurses & Garayon 2007), työn fyysisen kuormittavuuden huomiointia (Chappel ym. 2017) tai työhön sitoutta-mista (Dirik & Interpeler 2017) menetelminä ehkäistä tiedonkulun vaaratapahtumia.
Salminen-Tuomaalan (2015) mukaan hoitohenkilöstön ohjaustaidot sekä potilaan ja hoitohenkilöstön yhteinen äidinkieli edistävät potilasturvallisuutta, mutta tässä tutki-muksessa hoitotyön johtajat eivät käyttäneet niitä hoitotyön johtamisen menetelminä ehkäistäkseen tiedonkulun vaaratapahtumia. Jeffs ym. (2013) Ford & Heyman (2017) sekä Mardis ym. (2017) mukaan vuoteenvierusraportointi lisää potilasturvallisuutta, mutta tässä tutkimuksessa kukaan hoitotyön johtaja ei käyttänyt sitä menetelmää ehkäisemään tiedonkulun vaartapahtumia.
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa, jota voidaan hyödyntää hoitotyön johtamisen kehittämisessä. Tutkimuksen HaiPro –ilmoitusten taustatietoa voidaan hyödyntää myös hoitotyön talouden johtamisen näkökulmasta, koska tämän tutki-muksen mukaan tiedonkulun vaaratapahtumista oli taloudellisia seuraamuksia orga-nisaatiolle. Tiedonkulun vaaratapahtumista oli aiheutunut lisätyötä tai vähäisiä toi-menpiteitä lähes 60 % (n=1006), lisäkustannuksia 10,5 % (n=62) sekä pidentyneitä
hoitojaksoja 17% (n=96) kolmen vuoden aikana HaiPro -ilmoitusten mukaan (N=1709) Myös Järvelinin, Haaviston & Kailan (2010) mukaan pelkästään vuode-osastohoidossa kertyy 409 miljoonan euron lisäkustannuksia.
Keskeistä tutkimustuloksessa on myös hoitotyön johtajan keinojen kehittyminen lyhy-ellä aikaviivelyhy-ellä HaiPro raporttien käsittelyjen mukaan. Esimerkiksi vuonna 2013 hoitotyön johtamisen menetelmänä ehkäistä tiedonkulun vaaratapahtumia esiintyi systemaattista kirjaamista (luokiteltu strukturoituun kirjaamiseen) ja sähköisen hoito-työn yhteenvedon käyttöönottoa (luokiteltu strukturoituun kirjaamiseen). Vuonna 2015 puolestaan hoitotyön johtajan menetelminä ehkäistä tiedonkulun vaaratapah-tumia olivat erilaisten tarkistuslistojen implementointi työyhteisöön (luokiteltu kommu-nikaation systemaattisuuteen) sekä kotiutushoitajamalli (luokiteltu yhtenäiseen toi-mintamalliin). Lisäksi vuonna 2017 ITTE ranneke, marevan -kortin vaihtuminen säh-köiseen muotoon ja mobiilikirjaaminen (luokiteltu IT-teknologian hyödyntämiseen) mahdollistivat tiedonkulun vaaratapahtumien ehkäisemisen. Tämän tutkimuksen mu-kaan keskeistä on, että tietojärjestelmien, näyttöön perustuvien tutkimusten sekä hy-vien käytänteiden myötä hoitotyön johtajan menetelmät mahdollisesti kehittyvät tule-vaisuudessa.