Potilaiden aktiivinen osallisuus

Kuvio 15. Potilaiden osallisuuden ja menetelmien ilmeneminen HaiPro –raporteissa kolmen vuoden aikana.

HaiPro –raporttien mukaan hoitotyön johtamisen vähiten käytetty osa-alue oli potilai-den osallisuus 1,8 % (n=22; N=1191) kaikista hoitotyön johtamisen osa-alueista kol-men vuoden aikana. Hoitotyön johtajat ehkäisivät tiedonkulun vaaratapahtumia pa-rantamalla potilaiden tiedonsaantia osana potilasohjausta 0,8 % (n=10; N=1191), mahdollistamalla potilaiden tiedon saantia omista hoitosuunnitelmistaan 0,5 % (n=6;

Osallisuu-den

mahdolis-taminen 0,5 %

Tiedon saanti hoitosuunnitel-masta vuoteen-vierus rapor-toinissa 0 %

Potilastyy- tyväisyy-den mit-taaminen 0

% Tiedonsaanti

osana poti-lasohjausta 0,8 %

Tiedon saanti omasta hoito- suunnitelmas-ta 0,5 %

Potilaiden osallisuus

N=1191) sekä potilaiden osallisuuden mahdollistamista 0,5 % (n=6; N=1191) osana potilasturvallisuuskulttuuria (Kuvio 15, Ks. myös Liite 11):

”Kirjalliset haavanhoidon potilasohjeet päivitetään ja niistä tehdään selkeämmät poti-lasta ajatellen”

”Omaisten ja hoitajien välisten yhteistyön kehittäminen”

Hoitotyön johtajat eivät käyttäneet tiedonkulun vaaratapahtumien ehkäisemisen me-netelminä hoitohenkilöstön vuoronvaihtoihin liittyvää vuoteen vierus raportointia 0%

(n=0) tai potilastyytyväisyyden mittausta 0% (n=0) osana tiedonkulun kokonaisjohta-mista kolmen vuoden aikana (Kuvio 15. Liite 11).

Tiedonkulun HaiPro -raporttien vuosivertailussa ilmeni, että hoitotyön johtaja käytti yhä vähemmän potilaiden osallisuuteen liittyviä menetelmiä ehkäisemään tiedonku-lun vaaratapahtumia (Liite 11).

5.7. Yhteenveto keskeisistä tuloksista

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata hoitotyön johtamista tiedonkulun vaaratapah-tumien ehkäisyssä. Tarkoituksena oli tunnistaa hoitotyön johtamisen osa-alueita sekä kuvata hoitotyön johtajan menetelmät ehkäistä tiedonkulun vaaratapahtumia Haipro -raporteissa. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa, jota voidaan hyödyntää hoito-työn johtamisen kehittämisessä sekä tiedonkulun vaaratapahtumien ehkäisyssä.

Yhteenvetona voidaan todeta, että hoitotyön johtamisen osa-alueista eniten käyte-tään osallistavaa johtajuutta ja menetelmänä avointa keskustelua tiedonkulun vaara-tapahtumista. Lisäksi hoitotyön johtaja luo tiedonkulkuun systemaattisia rakenteita hoitotyön toimintaympäristöön ehkäistäkseen tiedonkulun vaaratapahtumia HaiPro – raporttien mukaan. Näitä hoitotyön johtamisen osa-alueeseen liittyviä menetelmiä on yksiköiden välinen yhteistyö, yhtenäinen toimintamalli sekä tiedonkulun systemaatti-suus (Kuvio 16).

Kuvio 16. Keskeisimmät tulokset hoitotyön johtamisen osa-alueista ja menetelmistä ehkäistä tiedonkulun vaaratapahtumia.

HOITOTYÖN JOHTAJA TIEDONKULUN VAARATAPAHTUMIEN

EHKÄISIJÄNÄ

Osallistava johtajuus

Avoin ja syyllistämätön

keskustelu

Tiedonkulun systemaattiset

rakenteet

Kommunikaation systemaattisuus

Yksiköiden välinen yhteistyö

Yhtenäinen toimintamalli

O S A - A L U E E T

M E N E T E L M Ä T

6 POHDINTA

Tutkimuksen tarkoituksena oli tunnistaa hoitotyön johtamisen osa-alueita sekä kuvata hoitotyön johtajan menetelmät ehkäistä tiedonkulun vaaratapahtumia HaiPro -raporteissa. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa, jota voidaan hyödyntää hoito-työn johtamisen kehittämisessä sekä tiedonkulun vaaratapahtumien ehkäisemisessä.

6.1. Tutkimuksen keskeisten tulosten tarkastelua

Tämän tutkimuksen mukaan hoitotyön johtajalla on tärkeä ja monipuolinen rooli tie-donkulun vaaratapahtumien ehkäisijänä sekä niiden taustatekijöiden analysoitsijana.

Hoitotyön johtaja käyttää kaikkia hoitotyön johtamisen osa-alueita ehkäistäkseen tie-donkulun vaaratapahtumia. Näyttöön perustuvista menetelmistä painottuu kuitenkin kaikkein eniten avoin virheistä keskustelu, joka kuuluu olennaisesti potilaturvallisuus-kulttuuriin. Tämä tutkimus ei kuitenkaan selvittänyt, miksi kaikista tiedonkulun vaara-tapahtumista ei keskustella avoimesti. Hoitotyön johtajalla on näyttöön perustuen jopa 42 menetelmää ehkäistä tiedonkulun vaaratapahtumia, joista kaikki menetelmät eivät ole aktiivisessa käytössä HaiPro -raporttien mukaan. Sahlström, Partasen &

Turusen (2018) tutkimuksen mukaan tarvitaan vahvaa tahtotilaa ja sitoutumista poti-lasturvallisuuden johtamiseen terveydenhuollon organisaatioissa.

Tiedonkulun vaaratapahtumia ehkäistään hoitotyön johtamisen osa-alueista eniten osallistavan johtamisen 49,8 % (n=593) avulla. Hoitotyön johtaja osallistaa noin 50 % moniammatillista henkilöstöä avoimeen tiedonkulun vaaratapahtumien käsittelyyn erilaisissa työyhteisön tapahtumissa ohjeistaen sekä käyttämällä erilaisia viestintäta-poja. Hoitotyön johtaja keskustelee lähes puolesta (46,5%; n=554) ilmoitetuista tie-donkulun vaaratapahtumista. Tietie-donkulun vaaratapahtumia voidaan ehkäistä Mrow, Gustavson & Jones (2016) mukaan myös avoimella virheistä keskustelulla or-ganisaatiossa. Merkittävää tutkimustulosten mukaan on, että hoitotyön johtaja kes-kustelu –menetelmän käyttäminen on lisääntynyt vuodesta 2013 vuoteen 2017. Hoi-tohenkilöstön näkökulmasta tiedonkulun vaaratapahtumasta keskustelu saattaa olla työyhteisössä arvokasta ja lisätä tietoa potilasturvallisuuskulttuurista, mutta toisaalta näyttäytyä konkreettisena ja yksittäisenä menetelmänä kovin kevyenä. Keskustelu tiedonkulun vaaratapahtumasta ei välttämättä muuta vaaratapahtuman taustalla ole-via työolosuhteita tai -toimintapoja vielä mitenkään vaan oleellista on tiedonkulun

vaaratapahtuman laadukas käsittely siten, että analysoidaan olosuhteiden ja myötä-vaikuttavien tekijöiden vaikutusta ja tavoitellaan konkreettisia menetelmiä ratkaista tiedonkulun vaaratapahtuma terveydenhuollon toimintaympäristössä.

Tämän tutkimuksen mukaan tiedonkulun vaaratapahtumia ehkäistiin luomalla syste-maattisuutta tiedonkulun rakenteisiin (33,3%). Hoitotyön johtajien menetelminä oli ehkäistä tiedonkulun vaaratapahtumia luomalla tiedonkulkuun systemaattiset raken-teet (13,9 %; n=165) sekä luomalla yhtenäisen toimintamallin (5 %; n=60) työyhtei-söön kolmen vuoden aikana. Myös Turusen ym. (2013) ja Turusen ym. (2015) tutki-musten mukaan kommunikaation systemaattisuus ja yhtenäiset toimintamallit paran-tavat tiedonkulkua ja potilasturvallisuutta hoitotyössä.

Hoitotyön johtajat tekevät arvokasta taustatyötä potilasturvallisuuden hyväksi. Hoito-työn johtajat ehkäisivät tiedonkulun vaaratapahtumia varmistamalla hoitohenkilöstön riittävän koulutustason ja osaamisen10,4 % (n=124). Hoitotyön johtajat huolehtivat todella monipuolisesti riittävästä osaamisen tasosta myös moniammatillisesti pereh-dyttäen, muistuttaen sekä varmistaen, jotta tiedonkulun vaaratapahtumia ehkäistäi-siin. Myös aikaisempien tutkimusten mukaan (Mitchell & Flin 2008; Hovila ym. 2013;

Al-Jumaili & Doucette 2017) mukaan terveydenhuollon riittävällä koulutustasolla on yhteyttä potilasturvallisuuteen.

Tiedonkulun vaaratapahtumat ovat ainutkertaisia ja joskus työympäristöön sekä tilan-teeseen sidottuja. Toistuessaan tiedonkulun vaaratapahtumat voivat kertoa hoitotyön johtajalle arvokasta tietoa työhyvinvoinnista ja työympäristöstä sekä mahdollistavat hoitotyön johtamisen menetelmien käytön osana kokonaisvaltaista hoitotyön johta-mista. Tässä tutkimuksessa selvisi, että hoitotyön johtajat huolehtivat ymmärtäväisen napakasti sekä yksittäisen hoitotyöntekijän kuin koko moniammatillisen työyhteisön työhyvinvoinnista. Tämän tutkimuksen mukaan työhyvinvoinnin ja työympäristön osa-alueisiin liittyviä menetelmiä käytettiin kuitenkin minimaalisesti ehkäisemään tiedon-kulun vaaratapahtumia. Chappel ym. 2017 tutkimuksen mukaan hoitajan fyysinen aktiviteetti työvuoron aikana on yhteydessä potilasturvallisuuteen. Lisäksi Gurses &

Garayon (2007) tutkimuksen mukaan toistuvat keskeytykset ja kiire vaikuttavat poti-lasturvallisuuteen.

Hoitotyön johtamisen vähiten käytetty osa-alue oli potilaiden osallisuus 1.8 % (n=22) ja potilaiden osallisuus on laskenut vuodesta 2013 vuoteen 2017. Aiempien tutkimus-ten (Sahlström, Partanen & Turunen, 2012; Lucas & Vermaeule 2014; Ford & Hey-man 2017) mukaan potilaiden osallisuus parantaa potilasturvallisuuskulttuuria. Myös sosiaali- ja terveysministeriön asiakas- ja potilasturvallisuusstrategia 2017- 2020 ko-rostaa potilasta, asiakasta sekä hänen läheisiä aktiiviseen osallisuuteen potilasturval-lisuudessa sekä sen kehittämisessä. Tämä tutkimus kuitenkin paljasti, että potilaan osallisuudella ei ole vielä merkittävää roolia tiedonkulun vaaratapahtumien ehkäise-misessä hoitotyön johtajien käsittelemien HaiPro -raporttien mukaan.

Hoitotyön johtajalla on 42 näyttöön perustuvaa menetelmää, joista eniten käytetään keskustelua (46,5 %; n=554, N=1191) ehkäisemään tiedonkulun vaaratapahtumia HaiPro –raporttien mukaan. Tämä tutkimus toi hätkähdyttävästi esille, että hoitotyön johtajat eivät käyttäneet hierarkian purkamista tai turvallisuuskävelyjä menetelminä ehkäistä tiedonkulun vaaratapahtumia, mutta Dirik & Interpeler (2017) mukaan turval-lisuuskävelyjen ja Tishelman, Gustafson & Jones (2016) mukaan juuri hierarkian pur-kamisella voidaan parantaa potilasturvallisuutta. Tässä tutkimuksessa hoitotyön joh-tajat eivät käyttäneet meluisan työympäristön välttämistä (Gurses & Garayon 2007), työn fyysisen kuormittavuuden huomiointia (Chappel ym. 2017) tai työhön sitoutta-mista (Dirik & Interpeler 2017) menetelminä ehkäistä tiedonkulun vaaratapahtumia.

Salminen-Tuomaalan (2015) mukaan hoitohenkilöstön ohjaustaidot sekä potilaan ja hoitohenkilöstön yhteinen äidinkieli edistävät potilasturvallisuutta, mutta tässä tutki-muksessa hoitotyön johtajat eivät käyttäneet niitä hoitotyön johtamisen menetelminä ehkäistäkseen tiedonkulun vaaratapahtumia. Jeffs ym. (2013) Ford & Heyman (2017) sekä Mardis ym. (2017) mukaan vuoteenvierusraportointi lisää potilasturvallisuutta, mutta tässä tutkimuksessa kukaan hoitotyön johtaja ei käyttänyt sitä menetelmää ehkäisemään tiedonkulun vaartapahtumia.

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa, jota voidaan hyödyntää hoitotyön johtamisen kehittämisessä. Tutkimuksen HaiPro –ilmoitusten taustatietoa voidaan hyödyntää myös hoitotyön talouden johtamisen näkökulmasta, koska tämän tutki-muksen mukaan tiedonkulun vaaratapahtumista oli taloudellisia seuraamuksia orga-nisaatiolle. Tiedonkulun vaaratapahtumista oli aiheutunut lisätyötä tai vähäisiä toi-menpiteitä lähes 60 % (n=1006), lisäkustannuksia 10,5 % (n=62) sekä pidentyneitä

hoitojaksoja 17% (n=96) kolmen vuoden aikana HaiPro -ilmoitusten mukaan (N=1709) Myös Järvelinin, Haaviston & Kailan (2010) mukaan pelkästään vuode-osastohoidossa kertyy 409 miljoonan euron lisäkustannuksia.

Keskeistä tutkimustuloksessa on myös hoitotyön johtajan keinojen kehittyminen lyhy-ellä aikaviivelyhy-ellä HaiPro raporttien käsittelyjen mukaan. Esimerkiksi vuonna 2013 hoitotyön johtamisen menetelmänä ehkäistä tiedonkulun vaaratapahtumia esiintyi systemaattista kirjaamista (luokiteltu strukturoituun kirjaamiseen) ja sähköisen hoito-työn yhteenvedon käyttöönottoa (luokiteltu strukturoituun kirjaamiseen). Vuonna 2015 puolestaan hoitotyön johtajan menetelminä ehkäistä tiedonkulun vaaratapah-tumia olivat erilaisten tarkistuslistojen implementointi työyhteisöön (luokiteltu kommu-nikaation systemaattisuuteen) sekä kotiutushoitajamalli (luokiteltu yhtenäiseen toi-mintamalliin). Lisäksi vuonna 2017 ITTE ranneke, marevan -kortin vaihtuminen säh-köiseen muotoon ja mobiilikirjaaminen (luokiteltu IT-teknologian hyödyntämiseen) mahdollistivat tiedonkulun vaaratapahtumien ehkäisemisen. Tämän tutkimuksen mu-kaan keskeistä on, että tietojärjestelmien, näyttöön perustuvien tutkimusten sekä hy-vien käytänteiden myötä hoitotyön johtajan menetelmät mahdollisesti kehittyvät tule-vaisuudessa.

6.2 Tutkimuksen luotettavuus

Tutkimuksen luotettavuus arvioidaan laadullisen tutkimuksen luotettavuuskriteerien mukaan, joita ovat uskottavuus, siirrettävyys, vahvistettavuus ja varmuus (Tuomi &

Sarajärvi; Elo ym. 2014; Polit & Beck 2017) sekä totuudenmukaisuus (Elo ym. 2014;

Polit & Beck 2017). Tässä tutkimuksessa uskottavuutta vahvistettiin raportoimalla ymmärrettävästi koko tutkimusprosessin ajan (Tuomi & Sarajärvi 2011, Polit & Beck 2017). Aineisto kerättiin menetelmällä, jossa KYSsä työskentelevä terveydenhuollon henkilökunta oli voinut tehdä anonyymisti ja vapaehtoisesti tiedonkulun vaaratapah-tuma ilmoituksen HaiPro -järjestelmään. Aineistoon valittiin hoitohenkilöstön ilmoitta-mat ja hoitotyön johtajan käsittelemät tiedonkulun HaiPro -raportit. Hoitohenkilöstöä ja hoitotyön johtajia voidaan pitää uskottavina ja luotettavina tutkimustiedon antajina.

Lisäksi HaiPro -järjestelmän tuottamaa tietoa voidaan pitää luotettavana tutkimusai-neiston antajana. Tulosten uskottavuutta lisättiin aitutkimusai-neiston alkuperäisinä lainauksina anonymiteetti huomioiden.

Tutkimustulosten siirrettävyydellä tarkoitetaan tulosten siirtämistä muihin toimintaym-päristöihin (Elo ym. 2014; Tuomi & Sarajärvi 2011; Polit & Beck 2017). Tutkimukses-sa kehitetty analyysirunko on testattiin ensimmäisen kerran isolla aineistolla erikois-sairaanhoidossa, jossa HaiPro -järjestelmä on käytössä. Tulokset ovat todennäköi-sesti siirrettävissä ja vertailukelpoisia kansallisessa erikoissairaanhoidon toimintayk-siköissä, joissa HaiPro -järjestelmä on käytössä.

Tässä tutkimuksessa vahvistettavuutta lisättiin avoimella ja tarkalla tutkimusproses-sin kuvaamisella, jotta lukija voi seurata tutkimuksen etenemistä. Tiedonhakuproses-si kuvattiin havainnollistavalla kaaviolla, tutkimukset on löydettävissä ja toistettavissa tietokantakohtaisina hakulausekkeina (Liitetaulukko). Lisäksi vahvistettavuutta lisät-tiin raportoimalla analyysiä, havainnollistamalla analyysiprosessia sekä lisäämällä suoria lainauksia tiedonkulun vaaratapahtumien käsittelyistä (Kyngäs ym. 2011;

Tuomi & Sarajärvi 2011; Polit & Beck 2017).

Tutkimuksen totuudenmukaisuudella tarkoitetaan sitä, onko tutkija pystynyt ana-lysoimaan tuloksia puolueettomasti ja kuvaamaan luotettavasti tutkittavien arkitodelli-suutta (Elo ym. 2014; Polit & Beck 2017). Tässä tutkimuksessa hoitohenkilöstö ilmoit-ti vapaaehtoisesilmoit-ti ja anonyymisilmoit-ti ilmoit-tiedonkulun vaaratapahtuman HaiPro – järjestelmään. Tutkimusaineistoon sisällytettiin ainoastaan hoitotyön johtajan konk-reettiset menetelmät ehkäistä tulevaisuudessa tiedonkulun vaaratapahtumia ja pois-suljettiin aineisto, joka sisälsi muita kuin tutkittavan ilmiön kannalta oleelliset käsit-teet. Toisaalta tutkimuksen luotettavuutta heikentää se, että tutkimuksen aineisto si-sältää ainoastaan HaiPro –järjestelmään ilmoitetut tiedonkulun vaaratapahtumat.

Sisällön analyysin luotettavuutta voi arvioida myös yksimielisyyskertoimen avulla (Kyngäs ym. 2011), mutta tässä tutkimuksessa yksimielisyyskertoimen laskemisesta luovuttiin, koska yksimielisyyskerroin olisi voitu laskea kahden tutkijan avulla ainoas-taan mittarin esitestauksessa. Tutkimuksen luotettavuuden lisäämiseksi mittari esi-testattiin (Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2013) tutkimusaineiston joka sadannel-la havaintoyksiköllä (n=18) yhdessä KYSin potisadannel-lasturvallisuuspäällikön kanssa huhti-kuussa 2018. Esitestauksessa analysointituloksia verrattiin ja saatiin yksimielisyys mittarin toimivuudesta. Esitestauksen perusteella mittaria kehitettiin rakenteellisilla muokkauksilla, sanayhdistelyillä sekä – muokkauksilla. Lisäksi päädyttiin yhteisymmärrykseen yhden havaintoyksikön sijoittamisesta useampaan mittarin keinot

-kohtaan. Tutkimuksen luotettavuutta lisää toistuvat ohjauskeskustelut ja yksimielisyys ohjaajien kanssa. Mittarin luotettavuutta heikentää tiettyjen keinojen konkreettisuu-den puute esimerkiksi transformationaalisuus keinona on laaja käsite ja konkreettise-na keinokonkreettise-na haasteellinen tulkita. Lisäksi tutkimuksen luotettavuutta olisi voitu paran-taa, mikäli tiedonkulun systemaattisuuden osa-alueena ja keinona olisi kehitetty eri-laiset sanat. Kehitetyn mittarin luotettavuudesta kertoo se, että suurin osa tutkimus-aineistosta kohdentui mittariin.

Rekisteritutkimusmenetelmän luotettavuus tarkastelussa oleellista on rekisteritietojen kirjaamiskäytäntöjen asianmukaisuus ja yhteneväisyys, vaikka suomalaisten rekiste-ritietojen laatu on todettu korkeatasoiseksi (Räisänen & Gissler 2012). Tässä tutki-muksessa poissuljettiin puutteellinen, epäselvä tai muiden kuin hoitotyön johtajien käsittelemät HaiPro -raportti, joka eivät sisältänyt konkreettista hoitotyön johtajien menetelmää ehkäistä tiedonkulun vaaratapahtumaa.

6.3 Tutkimuksen eettisyys

Koko tutkimusprosessin ajan noudatettiin rehellistä, avointa ja huolellista eettisyyttä sekä hyvän tieteellisen käytännön mukaista tutkimustoimintaa. Eettinen toiminta il-meni tutkielmassa tiedonhankintaprosessin avoimuutena, aiempien tutkijoiden kunni-oittamisena asianmukaisin viittauksin sekä tutkimuksen suunnittelussa ja raportoin-nissa. (Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2012.) Systemaattinen kirjallisuuskatsaus tehtiin huolellisesti, näkyvästi ja havainnollistaen ohjaajien tukemana. Pro gradu – tutkielmassa noudatettiin hoitotieteen laitoksen kirjallisen työn ohjeita ja tutkimukselle saatiin organisaatiolupa.

Henkilötietolain (523/1999) tarkoituksena on toteuttaa yksityiselämän suojaa sekä edistää hyvää tietojen käsittelytapaa. Henkilötietolakia sovelletaan myös silloin, vaik-ka rekisterissä ei henkilötietoja esiintyisi tai mikäli tutkimusaineisto sisältää välillisesti tunnistettavissa olevia henkilöitä. Kerätty aineisto tallennettiin tieteelliselle tiedolle asetettujen vaatimusten mukaan ja hävitetään tutkimuksen valmistuttua. (HetiL 6 §, Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2012.) Tässä tutkimuksessa sairaanhoitajat ovat anonyymisti tehneet HaiPro –järjestelmään tiedonkulun HaiPro -ilmoituksen, jonka toimintayksikön hoitotyön lähijohtaja on käsitellyt. Aineiston analysoinnissa ja

alkupe-räisten lainausten ilmaisussa huomioitiin anonymiteetti poistamalla tunnistamiseen liittyviä nimiä sekä sanontoja. Aineisto saatiin tutkimusta varten muistitikulla ja sitä käsiteltiin sekä säilytettiin huolellisesti niin, ettei ulkopuolisilla ollut pääsyä tutkimus-aineistoon. Kun tiedot eivät ole enää tarpeen tutkimuksen tekemiselle, muistitikku hävitetään rikkomalla ohjaajan läsnäollessa.

Rekisteritutkimuksen eettisyyttä arvioidaan sosiaalisen oikeanmukaisuuden, hyödyn maksimoinnin, vahingon välttämisen ja itsemäärämisoikeuden periatteiden avulla, joista eettiset ongelmat liittyvät usein yksityisyyden suojaan ja itsemääräämisoikeu-den vaarantumiseen. Sosiaalisen oikeuitsemääräämisoikeu-denmukaisuuitsemääräämisoikeu-den periaatteella tarkoitetaan rekisteritutkimus aineistossa olevien ihmisten tasapuolista kohtelua ilman syrjintää (Launis 2005, Räisänen & Gissler 2012). Tässä tutkimuksessa tarkastelun kohteena oli tutkimustehtävän mukaisesti ainoastaan hoitotyön johtajien käsittelemät tiedonku-lun HaiPro -raportit. Hyödyn maksimoinnin arvioinnilla tarkoitetaan rekisteritutkimuk-sen eettisessä arvioinnissa sitä, että rekisteritutkimukrekisteritutkimuk-sen hyöty on suurempi kuin haitta (Launis 2005, Räisänen & Gissler 2012). Tässä rekisteritutkimuksessa hoito-työn johtajien työaikaa säästettiin eikä työaikaa tuhlaantunut kyselyihin tai haastatte-luihin. Lisäksi tutkimus antaa hoitohenkilöstölle sekä potilaille tietoa hoitotyön johtaji-en mjohtaji-enetelmistä käsitellä tiedonkulun vaaratapahtumia, jotjohtaji-en hyöty on suurempi kuin haitta.

Vahingon välttämisen eettinen periaate tarkoittaa sitä, että rekisteritutkimus ei aiheu-ta toisille vahinkoa eikä loukkaa toisen oikeuksia erityisesti haavoittuvien ihmisryhmi-en kohdalla. Vahinkona voi olla yksilön terveys- tai hihmisryhmi-enkilötietojihmisryhmi-en vaarantuminihmisryhmi-en.

(Launis 2005, Räisänen & Gissler 2012). Tämä tutkimus kohdistui hoitotyön johtajien menetelmiin ratkaista tiedonkulun vaaratapahtumat siten, että tulevaisuudessa tie-donkulun vaaratapahtumia ei esiintyisi. Anonymiteettia vahvistettiin poistamalla al-kuperäislainauksista hoitotyön johtajiin liittyviä tunnistetietoja. Varsinaisia tiedonkulun läheltä piti- tai tapahtui potilaalle -tapahtumia ei tutkimuksessa käsitelty. Potilasturval-lisuuskulttuuri ja HaiPro –järjestelmä perustuu ilmoittajan anonymiteetin kunnioittami-seen. Lisäksi rekisteritietojen käyttöön ja valvontaan liittyi huolellinen säilytys.

Itsemääräämisen periaate on eettisen arvioinnin tärkeä kulmakivi. Rekisteritiedot ovat yleensä kerätty muuta kuin tutkimuskäyttöä varten, joten haasteena on

tietoi-seen suostumuktietoi-seen perustuva ilmoitus. Rekisteritutkimuksen tietosuojaan suhtau-dutaan tieteellisen tutkimuksen tunnusmerkein. (Launis 2005, Räisänen & Gissler 2012). Tätä tutkimusta varten laadittiin Itä-Suomen yliopistossa ohjaajien hyväksymä tutkimussuunnitelma ja tutkimuslupa saatiin Kuopion yliopistollisesta sairaalasta.

HaiPro –järjestelmä on yleisesti hyväksytty tutkimuskohde.

6.4 Johtopäätökset, suositukset ja jatkotutkimusaiheet

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää hoitotyön johtamisen osa-alueita tiedon-kulun vaaratapahtumissa sekä kuvata hoitotyön johtajan menetelmiä ehkäistä tie-donkulun vaaratapahtumia Haipro –raporttien perusteella. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että hoitotyön johtaja osallistaa rohkeasti moniammatillista henkilös-töä avoimeen keskusteluun organisaation hyvin monilla eri tasoilla tiedonkulun vaara-tapahtumien ehkäisemiseksi ja ylläpitää vahvasti potlasturvallisuuskulttuuria organi-saatiossa.

Tutkimus toi esiin sen, että hoitotyön johtamisen osa-alueista vähän käytettyjä ovat työympäristön ja työhyvinvoinnin osa-alueet tiedonkulun vaaratapahtumien ehkäise-misessä. Tästä syystä onkin perusteltua pohtia HaiPro – raporttien käsittelyssä voisi-ko tiedonkulun vaaratapahtumia analysoida keskustelun sijasta syvemmin ja pohtia monipuolisempia konkreettisia menetelmiä tiedonkulun vaaratapahtumien ehkäise-miseksi. Toisaalta hoitohenkilöstön näkökulmasta avoin keskustelu lisää tietoisuutta tiedonkulun vaaratapahtumista ja ymmärrystä riskeistä työympäristössä, mutta hoito-työn johtaja pystyy kuitenkin kokonaisjohtamisen avulla ja konkreettisten menetelmi-en avulla organisoimaan esimerkiksi työympäristöä sekä systematisoimaan holtitonta puhelinliikennettä tiedonkulun vaaratapahtumien ehkäisemiseksi.

Näyttää siltä, että potilaiden aktiivisen osallisuuden huomioiminen osana potilastur-vallisuutta ei ole vielä luonnollinen osa tiedonkulun vaaratapahtumien ehkäisemistä.

Lisäksi vaikuttaa siltä, että IT- teknologian mahdollisuudet parantaa potilasturvalli-suutta ja sen hyödyntäminen on hoitotyön johtajan menetelmä ehkäistä tiedonkulun vaaratapahtumia, mutta toisaalta lukuisat tietojärjestelmät aiheuttavat käytettä-vyysongelmia ja tiedonkulun vaaratapahtumia.

Yhteenvetona voidaan todeta, että hoitotyön johtaja osallistaa moniammatillista hen-kilöstöä avoimeen tiedonkulun vaaratapahtumien käsittelyyn ja johtaa tiedonkulun

vaaratapahtumien ehkäisemistä rakentamalla tiedonkulun systemaattisia rakenteita.

Hoitotyön johtaja ei kuitenkaan käytä kaikkia tutkittuun tietoon perustuvia menetelmiä ehkäistä tiedonkulun vaaratapahtumia. HaiPro –järjestelmä mahdollistaa hoitotyön johtamisen osa-alueiden ja näyttöön perustuvien menetelmien kartoittamisen tiedon-kulun vaaratapahtumien ehkäisemiseksi sekä potilasturvallisuuden kehittämisen.

Suositukset:

 Hoitohenkilöstölle. Hoitohenkilöstö on suurin henkilöstöryhmä, joka ilmoittaa potilasturvallisuuden vaarantumisesta. Aikaisempien tutkimusten perusteella tiedetään, että vain osa vaaratapahtumista ilmoitetaan. Tämän tutkimuksen perusteella suositellaan ja motivoidaan hoitohenkilöstöä tekemään tiedonkulun vaaratapahtumailmoitus jokaisesta läheltä piti-, tapahtui potilaalle - tai vaka-vasta vaaratapahtumasta sekä kohdentamaan vaaratapahtuma konkreettisten menetelmien löytämiseen. Tiedonkulun varatapahtumiin suositellaan suhtau-tuvan yhtä suurella mielenkiinnolla kuin esimerkiksi vakaviin vaaratapahtumiin.

 Hoitotyön johtajille. Tämän tutkimuksen perusteella hoitotyön johtajille suosi-tellaan tiedonkulun monipuolisien ja konkreettisien menetelmien soveltamista tiedonkulun vaaratapahtumien ehkäisemiseksi. Hoitotyön johtajille suositellaan analysoimaan terävämmin tiedonkulun vaaratapahtumienn taustalla olevia te-kijöitä kun kyseessä on työhyvinvoinnin ja työympäristön johtamisen osa-alueet. Hoitotyön johtaja voi lisätä osa-alueista työhyvinvoinnin, työympäristön ja potilaiden osallisuuden menetelmien käyttöä ehkäisemään tiedonkulun vaa-ratapahtumia. Tämän tutkimuksen mittari voi toimia apuvälineenä hoitotyön johtajalle hahmottamaan tiedonkulun vaaratapahtumien johtamisen osa-alueita ja konkreettisia keinoja. Lisäksi hoitotyön johtajille suositellaan tiedon-kulun HaiPro -raporttien käsittelyssä syyllistämättömyyden ja anonymiteetin käsitteiden omaksumista osana potilasturvallisuuskulttuuria sekä suhtautu-maan tiedonkulun vaaratapahtumiin yhtä suurella tärkeydellä kuin vakaviin vaaratapahtumiin. Hoitotyön johtajat tarvitsevat vahvan koulutuksen analysoi-maan tiedonkulun vaaratapahtumia potilasturvallisuuskultuurissa.

 Organisaatioille. Tutkimuksessa kehitettyä mittaria voi päivittämisen jälkeen hyödyntää erikoissairaanhoidossa, perusterveydenhuollossa ja yksityisissä terveydenhuollon organisaatioissa hahmottamaan tiedonkulun vaaratapahtu-mien kokonaisjohtamista ja löytämään hoitotyön johtamisen menetelmiä tie-donkulun vaaratapahtumien ehkäisyyn kansallisesti. Tutkimuksessa kehitettyä mittaria suositellaan rakennettavaksi osaksi HaiPro -järjestelmää apuvälineek-si ja struktuurikapuvälineek-si hoitotyön johtajille. Awanic – yhtiölle suositellaan lisäksi ra-kentamaan HaiPro –järjestelmään käsittelijän taustatieto-osuus. Sen avulla vaaratapahtuman käsittelijään liittyvät tutkimukset mahdollistaisivat

uudenlai-sen tutkimusnäkökulman laajassa ja useita johtamiuudenlai-sen tasoja sisältävässä or-ganisaatiossa. Terveydenhuollon organisaatioiden olisi hyvä tutkia tiedonkulun vaaratapahtumia systemaattisesti yhteistyössä tutkimusorganisaatioiden tai tutkijoiden kanssa.

 Koulutukselle. Tämä tutkimus antaa näyttöön perustuvaa tietoa siitä, millais-ten hoitotyön johtamisen osa-alueiden avulla tiedonkulun vaaratapahtumia eh-käistään konkreettisten keinojen avulla. Tietoa voi hyödyntää hoitotyön johta-mista opiskeleva, valmis hoitotyön johtaja tai hoitotyöntekijä, joka on kiinnos-tunut hoitotyön kokonaisvaltaisesta tiedonkulun johtamisesta.

Hoitotyön johtaminen ja tiedonkulku tarjoaa monipuolisia ja poikkitieteellisiä jatkotut-kimusaiheita tulevaisuuden muuttuvassa kansallisessa terveydenhuollon toimintaym-päristössä. Tulevaisuudessa tiedonkulkua ja hoitotyön johtamista voi tutkia käyttä-mällä tutkimusmenetelmänä haastattelua, jolloin voidaan saada hoitotyön johtajilta hyviin käytänteisiin sekä kokemuksiin perustuvaa, uutta tietoa tiedonkulun johtami-sesta ja keinoista ehkäistä tiedonkulun vaaratapahtumia. Tutkimuksessa tuotettua mittaria voi päivittämisen jälkeen hyödyntää terveydenhuollon organisaatioiden eri-laissa yksiköissä toteuttamalla interventiotutkimuksen, miten mittarin käyttö vaikuttaa tiedonkulun vaaratapahtumien esiintymiseen. Oleellista jatkotutkimuksen kannalta olisi myös tutkia, millaisia ilmiöitä tutkimuksesta poissuljettu aineisto sisältää tiedon-kulun ja hoitotyön johtamisen näkökulmasta.

LÄHTEET

Al-Jumaili A & Doucette W. 2017. Comprehensive literature review of factors Influ-encing medication safety in nursing homes: using a systems model. Journal of the American Medical Directors Association 18(6), 470-488.

Awanic. 2016. Haipro. Sosiaali- ja terveydenhuollon vaaratapahtumien raportointijär-jestelmä. http://awanic.com/haipro/. Luettu. 10.11.2017.

Burns N & Grove. 2009. The Practice of Nursing Research. Appraisal, synthesis and generation of evidence. 6. painos. Saunders company, Philadelphia.

Chappel S, Verswijveren S, Aisbett B, Considine J & Ridgers N. 2017. Nurses occu-pational physical activity levels: A systematic review. International Journal of Nursing Studies 73(8), 52-62.

Choo J, Hutchinson A & Bucknall T. 2010. Nurses`role in medication safety. Journal of Nursing Management 18(7), 853-861.

Dirik H & Interpeler S. 2017. The Work environment and empowerment as predictors of patient safety culture in Turkey. Journal of Nursing Management 25(4), 256-265.

Elo S & Kyngäs H. 2008.The qualitative content analysis process. Journal of Ad-vanced Nursing 62(1), 107 -115.

Elo S, Kääriäinen M, Kanste O, Pölkki T, Utriainen K & Kyngäs H. 2014. Qualitative content analysis: a focus on trustworthiness. SAGE open 4(1), 1-10.

Ford Y & Heyman A. 2017. Patients Perceptions of Bedside Hanndoff: Further Evi-dence to Support a Culture of Always. Journal of Nursing Care of Quality 32(1), 15-24.

Gurses A.P & Carayon P. 2007. Performance obstacles of intensive care nurses.

Nursing Reseach 56(3), 185-194.

Haavisto E, Helovuo A, Kinnunen M & Peltomaa K. 2012. Vakavien vaaratapahtumi-en tutkinta. Opas sosiaali- ja terveydvaaratapahtumi-enhuollon organisaatioille. Suomvaaratapahtumi-en

Haavisto E, Helovuo A, Kinnunen M & Peltomaa K. 2012. Vakavien vaaratapahtumi-en tutkinta. Opas sosiaali- ja terveydvaaratapahtumi-enhuollon organisaatioille. Suomvaaratapahtumi-en

In document Hoitotyön johtaja tiedonkulun vaaratapahtumien ehkäisijänä: HaiPro -aineiston analysointi (sivua 35-0)