Lassi K olu
Tarinaa
Kuusan urheiluharrastuksista
Monin tavoin perinteistä rikas Kuusan kylä pystyy tarjoamaan tämän päivän liikuntaihmisille tarinaa pienen kylän urheilu
harrastuksista. 1920-luvulla toi
mi kylässä V - ja U-seura Kuu
san Kipinä. Tämä seura tuli tun
netuksi lähinnä hiihtoseurana.
Noina aikoina oli piirin mesta
ruuskilpailuissa henkilökohtais
ten lajien lisäksi 3x10 km:n viestinhiihto. Kipinän joukkue, Samuli Hänninen, Matti Hänni
nen ja Tuomas Huttunen, toi viestissä useita piirin mesta
ruuksia Kuusaaseen, lisäksi hen
kilökohtaiset mitalit.
Uudentalon Onni sanoikin:
” Samppa oli pistämätön näillä main” . Suojeluskuntajärj eston hiihdoissa, maastojuoksussa ja ampumahiihdossa tuli lisää kul
taa ja kunniaa paikkakunnalle.
Laukaan Kisa-Veljien riveissä hiihteli, nykyisin kennelmiehenä tunnettu Eino Laine, joka yhdes
sä Ylä-Vuojärven Oton (kirkol
ta) kanssa oli TUL:n K-S:n pii
rin parhainta pintakermaa.
Eero Mäkipeura, Toivo Taipa
le, Heikki ja Paavo Puttonen oli
vat 1930-luvun lopun ja 1940-lu- vun alun näkyvimmät nimet Kuusan urheiluareenalla. Heidän lajeina olivat lähinnä hiihto, maasto- ja maantiejuoksu ja myöhemmin vielä suunnistus.
Nuorisoseurantalo oli kilpailu- keskus niin kesällä kuin talvel
lakin. Pihamaalla suoritettiin kenttälajit, maantiellä jouksut ja Oitinmäessä hiihdot. Yleiset hiihtokilpailut keräsivät 40—50 osanottajaa. Ahkerimpia lusikoi
den hakijoita olivat Vihtavuoren kovat menijät, Leksi Valkonen, Martti Korhonen, Mikko Hieta
nen, Poikolainen ja Änkilä. Poi- kasarjojen lyömättömiä olivat oman kylän pojat Eino Pietiläi
nen ja Armas Korhonen.
Kesäjuhlien yhteydessä oli myöskin aina urheilukilpailuja.
Kilpailijoita oli yleensä yhtä pal
jon kuin talvella hiihdoissa. Ah
kerimpia Kuusan kävijöitä olivat Otto Tamppinen, joka oli kova kuulamies, pituushyppääjä Paa
vo Tammenoksa, ottelijat Eino Topelius ja Viljo Kovanen, pika
juoksija Tauno Kuukkanen sekä monitoimimies Samuli Hänninen.
Itseoikeutettuna palkintotuoma- rina ja lähettäjänä oli Eelis Kos
kela, joka tässä tehtävässä teki pitkän päivätyön. 1940-luvulla Kuusan Kipinä sammui ja nuo
risoseura vei urheiluasiaa eteen
päin. LU:n toiminta oli sota-ai- kana ja vielä sen jälkeenkin la
massa, Pamauksen toiminta sen sijaan vilkasta.
Kuusaaseen perustettiin uusi seura, Kuusan Nuorisoseuran Ur
heilijat. KuNsU:n nimiksi jäivät juoksijat Pentti Kuutti ja Alpo Pulkkinen. Kun sitten LU:n toi
minta piristyi, katsottiin pieni kyläseura tarpeettomaksi ja ak
tiivit liittyivät emäseuraan.
Oman lukunsa ansaitsee lau
kaalainen hupiseura, Laukaan Mytty ja Pyllistys, jonka toi
minnanjohtaja Siro Uljas Ruu
sunnuppu järjesti kesäjuhlat, joihin kokoontui väkeä tuhotto
masti. Kilpailulajeina oli 3-otte- lu, 1500 m:n juoksu, munajuoksu, pussijuoksu, pussitappelu, ren- kaanheitto, hevosenkengänheitto, tikanheitto, ammunta ja onginta.
Seuratalo oli juhlien areenana.
Nuorisoseuran juhannusjuhlien eräänä numerona oli soutukilpai- lu. Soudettiin vanhan sahan ran
nasta luikulle ja takaisin. Tämä oli Ränssin, Viitalan, Leinolan, Äijälän ja Kuusan kylien väli
nen kyläkuntaottelu. Joukkueet olivat 2-miehisiä ja veneinä uit- toyhtiön veneet. Laji oli tavatto
man raskas osallistujille, sillä menomatkalla oli soudettava vas
tavirtaan noin 1% km.
Uittopäällikkö Matti Kupari heilui järjestelymestarina. Tämä soutukilpailu suoritettiin toista
kymmentä kertaa, ja sen ku- kinkaaksi nousi eittämättä Jo
hannes Hirvonen, joka useimmi
ten sousi voittajavenettä.
Kesä- ja juhannusjuhlien va- kiolajina oli myös köydenveto, joka oli kyläkuntien välinen, tai sitten ukkomiehet yrittivät näyt
tää voimiaan poikamiehille.
Seuratalon pihamaan paras urheilutulos lienee korkeudessa hypätty 193 sm. Asia oli seuraa- va: 1950-luvun alkupuolella tuli kesäjuhliin joukkue Äänekoskel
ta. Näiden poikien mukana oli nuori lupaava 10-ottelija Erkki Hautamäki. Erkki hyppäsi tuon tuloksen ja voitti kilpailun, joka silloin oli 5-ottelu. Annoin leh
tiin tulokset ja painotin korkeu
dessa saavutettua tulosta. Seu
raus oli, että Helsingin sanomat veti 4-palstan otsikolla: ” 10-otte- lu voimistuu — Hautamäki Kuu- sassa 193”. Niin sitten kävikin, että Hautamäestä, joka nykyisin on Sotkamon Urheiluopiston joh
taja, tuli Suomen edustaja Hel
singin Olympialaisiin. Hän si
joittui muistaakseni kahdennek- sitoista.
On myönnettävä, että ongen- vapa joka oli rimana, taisi olla vähän lenko, mutta ei lehtikään puhunut mitään kesäjuhlista, vaan kesäkisoista.
Pesäpalloa ja myöhemmin len
topalloa ovat Kuusan nuoret harrastaneet ajankuluksi ajoit
tain hyvinkin vilkkaasti. Vuosien varrella on kuitenkin tapahtunut aaltoilua, välillä palloilu on vai
punut hyvinkin vähäiseksi. Sa
maa on sanottava myös jumppa- illoista, mutta nekin ovat sitke
ästi pysyneet mukana ohjelmas
sa.
Viimeisen Suomen mestaruus- mitalin on Kuusaaseen tuonut Eija-Liisa Lahtinen, joka ylsi tähän kunnioitettavaan saavu
tukseen LU:n tyttöjen viestin- hiihtoj oukkueessa.
Nykyinen kilpaurheilun paino
piste on Vatialla, jossa Mäkipään sisarukset ja Pekka Mäkipeura jatkavat Kuusan alueen urheilu- perinteitä. Nuorisoseuran moot- toriurheilujaosto toimi 1950/1960- lukujen vaihteessa. Tällöin jär
jestettiin useana talvena jäärata- ajot, jotka vetivät yleisöä run
saasti. Kilpailuja seuraamassa saattoi olla lähes 1000 henkeä kerrallaan. Moottoriurheilun kohdalla on mainittava ehdot
tomasti Erkki Välimäki, joka kunnostautui moottoripyöräkil
pailuissa valtakunnan tasolla.
Jonkinlainen urheilun harras
taja on ollut myöskin tämän kirjoittaja. Suunnistuksessa tuli poikasarjoissa muutamia hyviä sijoituksia sekä aikuisena mm.
voitto Kolin kansallisissa. Seu
rana oli silloin Joensuun Kataja.
Nyrkkeily oli kilpailulajinani 7—
8 vuotta. Tässä lajissa saavutin SM-pronssin Riihimäellä sarjassa alle 62 kg, jossa osanottajia oli 18. Lisäksi tuli voittoja piirikun- nallisissa ja kansallisissa kilpai
luissa, mutta myös häviöt kuu
luivat asiaan. Yleisurheilussa ja hiihdossa poikasarjoissa sain edustaa piiriä valtakunnallisella tasolla lähinnä suojeluskunnan poikaosastolaisena. Kaupipas Ei
no Häyrinen oli joskus ennen so
tia huolestunut ystävänsä Kalle Salosen "tupsauksista” , joita Kalle ajoittain otti vähän liikaa.
Kauppias kehoitti Kallea urhei
lemaan. Kalle lupautuikin väki- 39
I
näisesti kesäjuhlien 1500 m:n juoksuun, koska oli tapansa mu
kaan vähän velassa kauppaan ja kauppias painoi päälle.
Kilpailuun Hankala-Kalle pu
keutui ajan tavan mukaan. Ja
loissa hänellä oli diakonaalista tehdyt pari numeroa liian suu
ret pussihousut, jotka Kalle veti ylös henkseleillä niin, että hou
sunkaulus oli rintanipukoiden tasalla. Paita heitettiin pois ja sukattomissa jaloissa oli patiini- kengät.
Kilpailussa Kalle jäi selvästi viimeiseksi. Kun hän lähestyi maalia, oli kasvoilla tuskainen ilme ja suusta kuului mahtava huuto: Voe peeeerkele, kun ei oo piikkikenkiä.
Urheilijoilla oli jo tuohon ai
kaan toivomuksia. Kukaties oi
keutettuja.
Nykyisin seisoo kuusalaisten urheilupyhättö, seurantalo, unoh
dettuna, mutta ei ränstyneenä.
Se odottaa aikaa, jolloin se uu
delleen keksitään, tarkoitukseen, johon se sillä hetkellä sopii. On
ko se kirkonkyläläisten ja peu- runkalaisten patikka- ja hiihto- retkien kohde ja levähdyspaikka, vai joku muu tarkoitus? Aika näyttää.
Pitkä on se luettelo, joka ker
toisi ne Kuusasta hävinneet arvot ja olemiset, joilla meitä on muistettu. Mutta kuitenkin — ky
lä elää, eikä edes pahasti pur- naakkaan. Täällä on hyvä olla.
40
