Kunnallisneuvos Viljo Peuran taistelu Alkio-opistosta
MT*«E liidiM f^w
K euruun kunnalliseläm ää ovat rik astu ttan eet taitavat kunnallispoliitikot. Tästä lu o tta m u s
h enkilöiden m assasta vain m u u tam a henkilö nousee vuosikym m eniksi avainpaikoille val
tu u sto n ja /tai hallituksen puheenjohtajaksi.
Viljo P euran luottam ustehtävien k irjo o n sisäl
tyivät m olem m at tavoitellut p u h e en jo h taju u det. Viljon puheen jo h taju u d en synnyttäm än karism an taustalla oli verraton neuvottelutai
to ja yhteistyöverkosto. Y hteiskunnallisista ansioistaan Peuralle m yönnettiin lukuisia huom ionosoituksia, joista kunnalliseläm än arvostetuim m at olivat kunnallisneuvoksen a r
vonim i sekä Suom en K unnallisliiton kultainen kunniam erkki.
Alkio-opisto kasvatti Viljo Peurasta kunnallispoliitikon-opiston kehittäjän
N u o ru u sv u o sin a Viljolle m u o d o stu i käsitys, ettei hän jä ä Peurojen v an h im p an a lapsena kotitilan viljelijäksi. V iljon v an h e m m a t k annustivat opis
keluun ja V iljolla oli po ltetta opiskella. H änen eläm äntehtävänsä aukesi opiskelujen siivittäm änä K euruulla.
P erniössä sijainnut A lkio-opisto vahvisti Viljon aatem aailm aa. Santeri Alkion kirjallisuuden a m m e n tam in en kuului o p in to ih in ja vapaa-aikaan.
A lkio-opiston v aatim atto m at ulkoiset p u itteet saivat P erniön A lkio-opiston neljän n en vu o si
kurssin oppilaana Viljo P euran toteam aan:
"Jonakin päivänä m in ä vielä teen jo ta in täm än opiston hyväksi. O dottak aa vain."
A lkio-opiston oppeja hyödynsivät m o n et politii
kan am m attilaisiksi siirtyneet n u o re t m ieh et ja naiset. H eistä kasvoi todellisia yhteiskunnallisia vaikuttajia. A lkio-opistosta oli 1950-luvulla m u o d o stu n u t kiintoisa väylä M aalaisliiton järjestö- ja luottam ustehtäviin. N äistä 1950-luvun alun opis
kelijoista m u u n m uassa teuvalainen Viljo P eura ja k u rikkalainen Antti Mäki-Reinikka k o u liu tu i
vat opiston opein yhteiskunnallisiin tehtäviin.
Viljolle po liittin en p olku avautui M aalaisliiton K eski-Suom en p iirin vaikutusvaltaisessa to im in n anjohtajan tehtävässä. T oinen m erkittävä te h tä vä oli K-S:n M aaseudun N u o rten Liiton (MNL) puheenjohtajuus. K ansanedustajaksi v u o n n a 1945 noussut Johannes Virolainen oli vastaavan valtakunnallisen järjestön en sim m ä in en p u h e e n johtaja. V irolaista ja P euraa y hdisti n äin M NL sekä M aalaisliitto 1950-luvun alkuvuosista.
Alkio-opiston oppilaina vuosina 1950-1951 olivat Paula-Kaija Tuominen ja Viljo Peura.
Taistelu Alkio-opiston siirrosta ja sijoittumisesta Korpilahdelle
V uoden 1963 alussa A lkio-opiston jo h to k u n ta a n tulivat valituiksi M aalaisliiton puheen jo h taja V.J. Sukselainen ja opiston en tin en oppilas Viljo Peura. Tästä v alinnasta alkoi Viljolla p itk ä ja polveileva tie opiston kehittäm istehtävissä.
M ielenkiintoiseksi m u o d o stu i taistelu opiston sijaintipaikasta; y h ten ä v arteen o tettav an a u u te n a p aik k ak u n ta n a nousi esille Pihlajavesi.
Professori Lasse Kangas kirjoittaa kirjassa A at
teita ja tietoa eläm äntielle: "K eskisuom alaiset olivat helm ikuussa 1963 aktiivisim m in liikkeellä.
K euruun pohjoispuolella sijainnut Pihlajaveden ku n ta ehti en sim m äisenä ta rjo u tu a o piston si
jaintikunnaksi. Pihlajaveden k u n n an isät ilm o itti
vat M N L:n K eski-Suom en piirille lähettäm ässään kirjeessä, että Pihlajavesi olisi v alm is k o rv au k setta an tam aan opistolle k y m m en en h eh taa rin to n tin Valkeisjärven rannalta. P aikan k erro ttiin sijaitsevan hyvän m aan tien v arressa n o in k a h deksan kilo m etrin päässä H aap am äen asem alta.
Lisäksi korostettiin, että alueen ohi oli vilkas linja-autoliikenne ja hyvät rautatieyhteydet m aam m e kaikilta suunnilta. T ukkipuukeräys luvattiin p a n n a toim een Pihlajavedellä ja sen n aapurikunnissa. M N L:n K eski-Suom en piiri tuki Pihlajaveden tarjousta.” O n luonnollista, että A lkio-opiston jo h to k u n n a n jäsen en ä Viljo to im i aktiivisesti Pihlajaveden hyväksi, vaikkei Pihlajavesi vielä v u o n n a 1963 ollut osa K euruuta.
Sen aika koitti v uodesta 1969.
Opistoa tavoiteltiin Pihlajavedelle ja myös Keuruulle
V iljon kynästä syntyi A lk io-opiston siirtoa p u o l
tava näyttävä ju ttu helm ikuussa 1963 ilm estynee
seen V ako-lehteen: "A lkio-opiston siirtoajatus Pihlajavedelle, K eski-Suom een, P ohjois-H äm een, S atakunnan ja E telä-P ohjanm aan sa u m ak o h taan o n o te ttu in n o stu n ee sti v astaan kaikkialla m ainituilla seuduilla. V arauksettom asti han k etta on k a n n a te ttu ; olisihan opisto tällöin lähem pänä ken ttää k u in nykyisellä paikallaan. A siaan on n iin in n o stu ttu , että o n oltu valm iita sam assa yhteydessä p eru sta m a an m yös M N L:n kurssi ja lom akeskus.”
"N äin edullista paikkaa on m iltei m a h d o to n ta enää nykyaikana löytää liikepaikkojen v älittö
m ästä läheisyydestä. Y htäkkiä ajatellen saattaa tu n tu a, että V alkeinen olisi k au k a n a esim erkiksi Helsingistä. N opein yhteys H elsinkiin vie vajaat viisi tun tia, Jyväskylään ru n sas tu n ti ja T am pe
reelle puolitoista. K eskeisestä paikasta h uolim atta luo n to on koskem atonta sekä re tk e ily jä h iihto- m aastot ihanteellisia.”
T odellisuutta oli rau tateid en risteysasem a H aa
p am äen jun aliik en teen syke ja sen työllistävä vaikutus. V uonna 2014 V R:n asem arakennus ei enää palvele ain u ttak aan asiakasta, eikä VR:n palkkalistoilla ole enää ketään. O lisiko asiat toisin, jos A lkio-opisto olisi aikanaan sijoittunut Valkeisjärven rantam aisem iin?
Julkisessa liikenteessä ta p a h tu n u tta kehitystä ja m uu to k sen tu u lia yksi opisto ei olisi saanut käännetyksi, m u tta lähialueen asutusta opisto olisi v ahventanut.
O m at k annattajansa olivat m yös P ern iö n u u disrakentam isella; n äih in lukeutui jo h to k u n n a n
v o im ak astah to in en jäsen Kaarina Virolainen.
M o n et keskisuom alaiset k u n n a t heräsivät v aa ti
m a an opistoa om alle paikkakunnalleen teh d en h o ukuttelevia tarjouksiaan. Pihlajaveden k u n n an isät olivat k u itenkin liikkeellä ensim m äisinä.
M N L:n jo h to k u n n a lle oli to im ite ttu K euruun k u n n a n rak e n n u sm estari Uuno Järvisen laatim at k ustannuslaskelm at rakentam isesta V alkeisjärven rannalle. S uunnitelm ien laatim isesta syntyneet k u sta n n u k set oli su o ritta n u t K eu ru u n O suuskas
sa. E ittäm ättä K eu ru u n O suuskassan p a n k in jo h taja M artti Karvisen ystävänä ja puolueveljenä sekä p an k in luottam ustehtävissä ollut Viljo oli v aik u tta n u t su u n n itelm ien teettäm iseen sekä k u sta n n u ste n su orittam iseen p a n k in piikkiin.
N äillä ratkaisuilla Viljo sam alla vahvensi ase
m ia an A lkio-opiston jo h to k u n n a n jäsenenä.
A lk io -opistoon oli 21.4.1963 k o k o o n tu n u t yhteensä 35 h enkilö- ja yhteisöjäsentä. T ärkein taustayhteisö oli M NL. Sen v altu u sk u n ta ja k annatusyhdistys pitivät kokouksen opiston r a k en n u sasian tiim oilta. K okoukseen oli saap u n u t Viljo P eu ran lisäksi henkilö ja yhteisöedustajia m u u n m uassa Pihlajavedeltä, K euruulta, V iita
saarelta, M ultialta ja P ihtiputaalta. Asiat eteni- v ät ja p öy täk irjaan saatiin keskisuom alaisten m e rk in tä siitä, että opisto siirtyy pois P erniöstä.
K eskisuom alaiset esittivät rak en tam ista P ihla
javedelle ja pohjoissavolaiset Runnille. Kesällä K eski-Suom esta tu li m uitak in tarjouksia; Jäm sän K ansanopiston tiloille esitettiin u u tta käyttöä ja n iitä ta rjo ttiin opiston tiloiksi. M yöhem m in kisaan liittyi E teläPohjanm aalta Seinäjoen lisäksi 20 kuntaa.
K eu ru u k in tarjosi tonttia. K unnanhallitus oli k ä
sitellyt o piston sijaintikysym ystä elokuussa 1963.
"Saatujen tietojen m ukaan on A lkio-opistolle, jo k a toim ii M aalaisliiton kurssikeskuksena h ae ttu u u tta toim ipaikkaa ja toim ialueena tulisi o lem aan jo k u K eski-Suom en k u n n ista. Kysy
m yksessä olisivat n. 7000 ä 8000 m 3 ra k e n n u k set ja rak en n u sty ö n kustan n u sarv io nousee n.
1.000.000 m arkkaan.”
K unnanhallitus päätti saattaa asianosaisten tie to o n , että K eu ru u n k u n ta oli v alm is ja tk o n eu v o t
te lu ih in m aa-alu een v araam isesta ja m uissakin rak en tam iseen liittyvissä asioissa.
E päilem ättä Viljo P eura oli tuossa vaiheessa tu n n istan u t tosiasian, ettei h än e n toiveensa to te u d u A lkio-opiston sijoittum isesta Pihlajavedelle. P ih lajavesi ei ollut ainut kunta, jo n n e A lkio-opistoa k am m ettiin. K euruun v aihtoehtoisen ta rjo u k sen Viljo synnytti kilpailem aan lukuisten m u id e n k u n tie n tekem ien tarjo u sten rinnalle. Tuolloin Jaakko Loven oli K euruun k u n n an jo h tajan a ja Anja Jokela kokouksen sihteerinä.
E n n en varsinaista k u n tie n joukk o ry n täy stä oli M N L:n jo h to k u n ta toivonut k an n atu sy h d isty k sen jo h to k u n taa tu tu stu m a an K eu ru u n ta rjo a m aan to n ttiin ja neuvottelem aan k u n n a n ed u s
tajien kanssa asiasta. Y hteyshenkilönä esityksen taustalla oli Viljo Peura.
L opullinen sijoituspaikka ei ratk e n n u t vielä kesälläkään 1965, jolloin S otkam ossa pidetyssä M N L:n suvijuhlassa ja järjestön 20-vuotisjuhlassa äänestyksen tuloksena hyväksyttiin K eski-Suom i A lkio-opiston sijaintim aakunnaksi. Keski- S uom en noustessa vahvim m aksi sijaintipaikaksi heräsivät paikkaa tavoittelem aan Saarijärvi ja laajaan alueelliseen tukeen nojaavana Viitasaari.
Alkio-opiston uudestisyntymisen ainekset 1964-1970
A lkio-opiston paikkakysym ys oli n o sta tta n u t tu n nekuohuja. Jo h tokunnan jäsenistön v alin n as
sa h a lu ttiin kannatusyhdistyksen v u o d e n 1964 vuosikokouksessa taktikoida keskisuom alaiset jo h to k u n n a n jäsenet ulos. K orpilahtelainen Aho- vuori ja erovuorossa ollut Peura jätettiin v alitse
m atta. T äm ä ratkaisu ei tyydyttänyt jo h to k u n n a n vaikutusvaltaista perniöläistä Juhani Mussaarta.
Kokous yksim ielisesti päätti purkaa tehdyn päätöksen ja valitsi jo h to k u n taa n seuraaviksi kolm eksi vuodeksi erovuoroiset Katri Kaarlosen, Eino Lottasen, V.J. Sukselaisen ja Viljo Peuran.
Kirjavaksi kuin tilkkutäkki oli m u o to u tu n u t A l
k io-opiston paikka- ja rakentam iskysym ykset.
H elm ikuussa 1966 H elsingissä pid ety n k a n n a tu s
yhdistyksen v uosikokouksen puheenjohtajaksi oli saatu pääm in isteri Johannes V irolainen. Vii- tasaarelaiset ja k orpilahtiset olivat joukolla valvo
m assa etujaan. Johtokunnalle a n n e ttiin aikataulu päätösesitysten teosta. Y ksim ielisyyteen ei päästy edes vuosikokouksen seuraavasta paikasta.
O piston paikkakysym yksessä V irolainen puolu sti H elsinkiä ja P eura K orpilahtea todeten: "O pis
to n m enestym isen ja to im in n a n kehittäm isen k an n a lta p id ä n välttäm ättö m än ä K eski-Suom ea ja siellä erikoisesti K orpilahtea p arh a im p an a ratkaisuna”. K orkeim m an hallin to -o ik eu d en presidentin tu lk in taak in ta rv ittiin äänestysratkai- sujen selventäm iseksi.
Palkkakysym yksestä seurasi solkenaan ään es
tyksiä, m u tta loppu tu lo k sen a P euran jo h to k u n nassa esittäm ä K orpilahden T äh tin iem i sai yhä vahvem m an jalansijan, k u n m a a k u n ta sentään tuli lopullisesti ratkaistuksi. V uoden 1966 syksyl
lä jo h to k u n n a n esityksestä asetettiin p aikka- ja rakentam iskysym ystä selvittäm ään rak e n n u s
toim ikunta, jo n k a p uheenjohtajaksi valittiin Viljo Peura. N äin synnytettiin tilanne, että kiista rakennuspaikasta keskittyi ra k e n n u sto im ik u n n a n harteille. P euran k an ta oli selvinnyt kaikille.
K annatusyhdistyksen yleinen kokous hyväksyi h än e n esityksen lokakuussa 1967.
Pitkään ja tk u n u t riitely palkkakysym yksestä sai P euran ilm oittam aan, että "to im ik u n n an p uheenjohtajan p aikka on yleisen k okouksen käytettävissä 26.2.68 pidettävässä k okouksessa”.
Alkio-opiston kannatusyhdistys ratkaisi paikkakysymyksen
H elm ikuu 1968 oli k o o n n u t A lkio-opiston k a n natusyhdistyksen vuosikokoukseen H elsinkiin 539 jäsentä, joista su u rim m a t osanottajien m ä ä rät olivat lähteneet V iitasaarelta ja K orpilahdelta.
Tässä äänestyksessä K orpilahti voitti ää n in 338 - 196. Syksyllä pidetyssä kokouksessa jo h to k u n n an erovuorossa olleista jäsenistä Viljo P eura sai 72 äänellä eniten kannatusta. Oli luonnollista, että Viljo halu ttiin keskeiseksi päättäjäksi K or
p ilah d en puolustajana ja A lkio-opiston ra k e n nush an k k een puheenjohtajana. Ilm an Viljon sitkeyttä ja taktista to im in taa K eski-Suom i olisi ilm eisesti jään y t p aitsioon opistoasiassa.
V arojen h an k in ta osoittau tu i kivulloiseksi.
K esäkuussa 1969 p äästiin ju listam aan s u u n n it
telukilpailu ja sen tuloksena helm ikuussa 1970 allekirjoitettiin suunnittelusopim us. K uvanveis
täjä K alervo K alliolta saatiin vastalahjaehdotus
; A lkio-m aljakko. T äm ä lahjaesine lu o v u tettiin
kaikille, jo tk a lahjoittivat m ä äräsu m m an keräys- rahastoon. P eura k eh o tti jokaista o p pilaskunnan jäsentä h an k k im aa n tä m än k au n iin esineen kotipöydälleen.
A siat joko etenevät tai eivät, oli v arm aan Peuran aatoksissa v uosia kestäneestä opistotaistelusta, k u n h elm i-m aaliskuun 1973 taiteessa arvioi A lkio-opiston ensim m äisen rakennusvaiheen valm istuvan v u o d en 1974 alkupuolella. Keskusta- aatteelle m yötäm ieliset p a n k it ja vakuutusyhtiöt olivat an tan eet rak en tam isen aloittam iseen ta r
vittavat lainat. A lkio-opiston tu k ijo ih in k u u lu n u t valtiovarainm inisteri Johannes V irolainen oli lu p a u tu n u t m y ö n täm ään 350 000 m a rk a n ra k e n nusavustuksen, jo sta välitettiin "parhaat kiitokset opiston rak en n u sh an k k een edistäm isestä”.
A lkio-opiston to teu ttam isvaiheen lähestyessä joulukuussa 1972 oli asetettu suppeam pi ra k en n u sto im ik u n ta, jo n k a puheenjohtajaksi oli Viljo P eura "itseoikeutettu”. H arjannostajaiset ja p eruskiven m u u rau s oli m arrask u u ssa 1973.
P äärakennuksen v alm istu m ista saatiin ju h lia h u htikuussa 1974. A lkio-opiston jo h to k u n n a lla ja rak e n n u sto im ik u n n alla oli juhlava tilaisuus suorittaa 17.4.1974 u usien opistotilojen v astaan ottotarkastus. Se oli koko Viljo P euran pitkän virkam ies ja lu o ttam u sh en k ilö u ra n yksi m e rk it
tävim m istä päivistä. O piston vihkiäistilaisuus oli suuri ju h la korpilahtelaisille, m u tta se oli suuri päivä Viljo Peuralle, jo k a oli u u ra sta n u t vuosi-
Viljo Peura oli aktiivinen p u uham ies päätettäes
sä Siipiratasalus Elias Lönnrotista, (vas.) Mauri Pekkarinen, josta tuli Alkio-opiston jo h tokunnan jäsen Peuran jälkeen.
K euruun kunnanhallituksen kokoonpano vuosina 1977-1978:
E turivissä vas. vpj. Vilho H eikko n en , keskellä pj. Viljo P eura ja oik. K a u ko Sihvo. Peuran
takana kunnanjohtaja E ino N urm ela. M u u t osanottajat vas. O lli H aapanen, Ossi Järvenpää, M a tti L appi, Urpo R u kkila , Yrjö L in tu la , Viljo Järvinen, kvalt. vpj. H e ik k i Jäm sen, takarivissä Valto L a m m in m ä k i ja P entti H aapala. Oikealla R a im o Piilo, kvalt. pj. Y lerm i K u u lia la ja Väinö J. H in k k a n e n .
T Ä T E N T O D I S T E T A A N , E T T Ä
° >•
■/> - 2 K U N N A L L I S N E U V O S / , . .
( =2* - c;
' y i l i o J k H v n
ON T Ä N Ä Ä N H U H T I K U U N 3 0 . P Ä I V ÄN Ä
" a . D . 1983
S U O R I T T A N U T K E U R UU N KUNNAN K E SK U S A U K I O N S U I H K U K A I V O N P O H J A N K A T S EL M UK SE N
J O S T A T O D I S T U K S E K S I H ÄN EL L E T ÄMÄ K I R J A A N N E T A AN
L I O N S C L U B K EU RUU
P r e s i d e n t t i / S i h t e e r i
Viljo P eura oli nuoruusvuosina Teuvalla hiidossa Alkio-opiston olterm annit vuonna 1951. Vasem- piirinm estari. Pojat saivat Viljolta oppia hiihtotek- m aila Viljo Peura.
niikkaan.
k y m m en en opisto h an k k een eteen. V astaavaan u rak o in tiin ei Viljo K eu ru u n k aa n luottam us- m iesuralla koskaan jo u tu n u t, vaikka esim erkiksi H aapam äen v ankilahankkeessa Viljo, hallituksen p uheenjohtajana, jo u tu i o sallistum aan m itä m o n in aisim p iin neuvotteluihin.
Teuvalta Keuruulle vuonna 1951
Viljo P euran energisyys ilm en i jo Teuvan K aup
pilan kylässä vietettyinä n u o ru u sv u o sin a, jolloin h än e n eläm äänsä sisältyi ru tk asti m on ip u o lista liikuntaa, h iihdossa jo p a p iirin m esta ru u s. Vettä keuhkoissa ja kuusi k u u k au tta sairaana katkaisi lääkärin ohjeistam ana lupaavan u rh eilu -u ran v u o n n a 1945. V o im istelunohjaajantutkinnon Viljo suoritti V ierum äellä, sitten Suupohjan m aa- m ieskoulun sekä P ern iö n A lkio-opiston.
A lkio-opistossa opiskeli sam aan aikaan k e u ru u lainen Paula-Kaija Tuominen. R akastum inen Paula-K aijaan jo h datteli teuvalaisen Viljo Peuran p o lu n K euruulle v u o n n a 1951. V alkealahdessa sijaitsevasta T uom iston tilasta tu li S uupohjan m aam ieskoulun käyneelle nuorelle m iehelle uusi kotitila ja Teuvan K auppilan kylässä sijainnut m aatila jäi V iljon n u o rem m alle Matti-veljelle.
VR:n T iusalan pysäkiltä oli p arise n k y m m e n tä p o rttia avattavana en n e n k u in oltiin en sim m äise
n ä K eu ru u n v u o n n a T uom iston pihapiirissä. Val- k ealahden kylätien p a ra n ta m in e n oli yksi P euran lukuisista p a ik k ak u n n a n p ara n tam isee n liittyvis
tä tehtävistä. K elan paikallisjohtajan tehtävissä kuntalaisten au ttam in en ja lakiviidakon oik eu k sien esittely asiakkaille sisältyi V iljon p e ru slu o n teeseen. A pua tarvitsevien au ttam ista sisältyi m u u n m uassa lionsklubi K eu ru u n toim in taan , jo n k a p erustajajäsenenä h ä n oli. U no h taa ei sovi Viljo ja Paula-K aija P eu ran p eru sta m a a nu o - riso u rh eilu n stipendirahastoa.
M aakunnallisesti P eura to im i M aalaisliiton K-S:n p iirin to im in n an jo h tajan a v u o d e t 1954-1957.
T äm ä tehtävä synnytti lu o tto su h te en Kekkoseen, jo n k a v u o d en 1956 K-S:n vaalikiertueella Peura to im i täm än autonkuljettajana. K ekkosesta tuli presid en tti ja P eurasta v uosina 1962 sekä 1968 h än e n valitsijam iehensä. K eu ru u n vaikutusval
taiset k unn alliset luottam u steh täv ät ajoittuivat v uosiin 1957 - 1988.
60-vuotispäivän päälahja kaupungilta- peurapatsas
Kelan paikallisjohtaja ja taitava neuvottelija
Viljo P euran luottam u sh en k ilö u ralle oli k asaa n tu n u t kosolti erittäin vaativia tehtäviä. K euruun k u n n a n lukuisat sekä pitkäkestoiset lu o tta
m ustehtävät synnyttivät haasteita, joissa Viljon tilan n e taju ja o saam in en olivat saaneet jopa vastustajien arvostuksen. A lkio-opisto -hankkeen eten e m in e n P ern iö stä K orpilahden T äh tin ie
m een sisälsi m o n ta "k im u ran ttia” käännettä.
M iten m ieluusti Viljo olisi n äh n y t opiston sijoi
tuspaikaksi Pihlajaveden Valkeisen ran ta m aise
m at, joista h än ansiokkaasti kirjoitti tai K euruun.
Realiteettien taju lopullisesta päätöksestä oli h a h m o ttu n u t Viljolle kannatusyhdistyksen jo h to k u n n a n jäsenenä. T äm ä taito Viljolla oli. T urha oli lyödä p äätän sä seinään ja ajaa itseänsä p a it
sioon! L opputulos ratkaisi; V iljon esitys toteu tu i aikanaan ja opiskeluaikainen lupaus "jotain m in ä vielä teen tä m än o p isto n hyväksi”. Se jo ta in oli m ieh en työ!
Olli H aapanen
Kuvat: Olli H aapanen ja M ika Peura
