Hyvät Juhlavieraat! Vehniänkyläläiset!

(1)

V E L I-K A L L E V E IJ O N E N

T arkoitukseni on m uistella sotia edeltänyttä aikaa, siis 20- ja 30-lukua täällä V ehniällä, om ia m uistikuviani ja varsin

kin isääni liittyviä tapahtum ia.

M utta sitä ennen en m alta olla lainaam atta B orm anin m atkaoppaan toista painosta vuodelta 1768. Siis yli 200 vuo

den takaa. Siinä luetellaan kes

tikievarit P älkäneeltä aina Saarijärven K alm ariin saakka:

A nkala, Tauffila, T auna, Län- gipohja, Toijvila, Jouxlax, Korpilax, M uram a, Jyfväsky- lä, V äniä, M akojla, Calm ari ja Polki. Tie oli lähinnä ratsupe- lissä kuljettava. Tuo V äniä ei ole m ikään m uu kuin juuri V ehniän koulun paikalla ollut kievari ennen E rkkilän to rp paa.

K un 30-luvulla urheilupoi- kana pehm itin koulun pihassa pituushyppypaikkaa kilahti la

piooni pieni vanha k upariraha, joka oli R uotsin vallan ajalta 1/

12 shillinkiä ja pinnallaan mm.

R uotsin kuninkaan m ono- gram m i. M inulla se on m uisto

na V äniän kestikievarista.

Kyllähän V ehniän talo on kuuluisa jo 1600-luvultakin, jolloin sen isossa tuvassa rap sautettiin käräjillä sakkoja ja raipparangaistuksia. Vielä 30- luvulla oli talon saunan vieres

sä iso kanto jäljellä koivusta, johon perim ätiedon m ukaan sidottiin tuom ittuja saam aan raippoja.

V ehniän isäntä Jussi Hirvi- nen kertoi, että talon vieraskir

jassa oli mm. nimi: O tto von F ieandt, m ajor. Ei ole epäilys

täkään , etteikö Fieandt jo u k koineen Suom en sodassa p e

räytynyt juuri tästä koulun ohi kulkevaa tietä K arstulaan, jos

sa sitten everstiluutnanttina pitkä piippu ham paissa k o rk e

alla kivellä seisten kom ensi vä- keään hyökkääjiä vastaan.

V ehniän vieraskirja on aika

naan annettu Keski-Suom en

M useolle.

V ehniän kylää olen kuullut m onasti m ainittavan L aukaan syrjäisimmäksi kolkaksi. N uo

kin pienet m aininnat todista

vat, ettei täm ä syrjäinen ole ol

lut m uuta kuin kirkonkylän vinkkelistä.

V ehniän talo ja sen 52 to rp paa olivat koko kyläkunnan al

ku ja lähtökohta.

Kun m etsänom istajat tänä päivänä ovat puunm yyntiboi- kotissa, niin otetaan p a pieni esim erkki päinvastaisista m et- säkaupoista 120 vuoden takaa.

V uonna 1870 myi V ehniän sil

loinen om istaja Vilhelm Stenij konsuli Ahlqvistille kaikki 12- 20 tuum an m äntypuut V ehni

än m etsistä, käsittäen 10 000 m äntyä vuodessa 15 vuoden ai

kana. Siis 150 000 tukkia piti toim ittaa Päijänteen rantaan . K ahta vuotta m yöhem m in 1872 Stenij vuokrasi V ehniän m etsät 8 vuodeksi ins. Hj. L a

gerborgille, jo ka sai hakata kaikki 10-11 tuum an puut - vähintään 10 000 runkoa. Taas kului kaksi vuotta ja 1874 Ste

nij vuokrasi V ehniän m etsät paroni H j. Ä kerhjelm ille 15 vuodeksi ja joka vuosi piti h a

k ata 10 000 kappaletta 6-9 tu u m an puita. Taisipa puiden hu

m ina vähentyä.

T uollaisestakin hakkuum yl- läkästä m etsä kyllä selviää, koskapa V ehniän perikunnan V alkam an saha toim i 1930-luvulla täyttä p äätä sahanhoitaja Kalle G ranqvistin kom ennos

sa. H än rakensi om an talonkin Isohirvasen rantaan . M etsän

hoitaja Lauri V iinikka h u oleh ti m etsien oikeasta hoidosta.

Oli tultu Stenijien ajasta Hir- visten aikaan.

K un isäni N estor V eijonen 71 v uotta sitten tuli V ehniän koulun opettajaksi, oli hänellä jo vaim o ja kolm e lasta ja möö- peleitä useita hevoskuorm ia.

N aapuripitäjässä Nyrölän

Tom pinm äessä 1885 syntynyt N estor oli valm istunut Jyväs

kylän sem inaarista 1912, joten opettajavuosia lähinnä Luu- m äen K ontulan koululla oli jo useita. Samuli H irvinen oli löy

tänyt V ehniän vintiltä isäni h a

kupaperit ja antoi ne m inulle.

Ne alkoivat ajan tavan m u

kaan: ”Pyydän nöyrim m ästi tulla huom ioon otetuksi kou

lunne m iesopettajan virkaa täy tettäessä.”

H än tä odotti täällä kom ea hirsirakenteinen ko ulu raken nus. Se oli jo 23 vuotta vanha (otettu käyttöön syksyllä 1897). Se käsitti yhden luokka

huoneen, käsityöhuoneen ja o pettajan asunnon: kyökki, sa

li, kaksi kam aria, kaksi eteistä, kafferi ja vaatehuone.

U lkorakennus oli L-kirjai- m en m uotoinen: suurikokoi

nen vilja-aitta laareineen, toi

nen v aateaitta, suuri halkolii

teri, heinätalli, n avetta 3:lle lehm älle ja hevoselle, kolm een käym älään veivät k o rk eat p o r

taat (keskellä op ettajan huus- si, vasem m alla tyttöjen ja oike

alla poikain) ja rakennuksen viim eisenä oli kärryliiteri. U l

korakennuksen tak an a oli en tisen E rkkilän torpan navetta- rakennus notk ok atto in een . Sen tak an a tienposkessa oli kellari sam oista järeistä gra- niittijärkäleistä kuin koulun ki

vijalkakin. P eltoa koululla oli Severus H irvisen lahjoittam a

na peräti neljä hehtaaria.

V anha m usta savusauna oli lam m esta lähtevän puron luo

na (sen lauteiden alta sai p a r

haat onkilierot). T äm ä kaikki kuului koulun ainoan o p e tta jan valtaku ntaan , olihan ky

seessä supistettu koulu, jossa N estor V eijonen opetti kaikkia luokkia.

T öitä opettajalla riitti, vaik

kei olisi o p ettan u tk aan . R a

kennus kihisi luteita, joista päästiin eroon vasta 30-luvul-

(2)

la. V aikka luokka haisi lysolil- ta ja petroolilta, niin aina vain tuli uusia oppilaiden m ukana.

T ehokkaim m aksi osoittautui p etrooli, jo ta oli aina suuri tyn

nyri aitassa, (koulun parikym m entä öljylam ppua tarvitsi p olttoaineensa. N estor Veijo- nen ei ollut enää näkem ässä sähkön tuloa sotien jälk een .) Petroolilla käsiteltiin ovien ja ikkunoiden karm it ja kaikki ra koset, joissa luteiden m ustia jälkiä näkyi.

Ö ljylam ppujen hoitoon sain niin hyvän erikoiskoulutuk

sen, että vieläkin olisi lam ppu- harjan käy ttö taito tallella.

K oulurakennuksen 12 pysty

uunin läm mitys (plus opettajan iso leivinuuni ja hella) kaikki

neen oli isompi ruljanssi. U u nit olivat isoja peltikuorisia paitsi opettajan salissa ja sen eteisessä eli parem m inkin tam- buurissa oli kaakeliuunit. Isot pinot halkoja m eni talven m it

taan.

E niten u u tta o p ettajaa ehkä häm m ästytti oppilaiden pal

jous, joukossa lähes aikam iehi- äkin. Esim . 1923 uusien oppi

laiden sisäänkirjoitukseen tuli yli 50 oppilasta, kun siihen lisä

tään edellisvuodelta jatkavat, niin lähem m äs sataan siinä päästään. K ouluruokaa ei ol

lu t, vaan eväsleivät ja m aito- pullot oli kaikilla. E n vielä

kään käsitä, m iten opettaja voi yksin o p ettaa kaikkia luokkia ja tällaista oppilasm äärää yhtä

aikaa. Siihen tarvitaan jonkin

laista orkesterinjohtam istai- toa.

N estor V eijonen oli silloin (1920) 35-vuotias, täynnä energiaa ja toim intaa, ja kyllä hän kaikki - myös om at lap

sensa — opetuksessa, kurissa ja h errannuhteessa piti. T o ttele

m attom uus ja vilppi rangaistiin välittöm ästi — ei sitä voi sanoa tukkapöllyksi, m u tta sitä hiu

kan lievempi m uoto oli käytös

sä: tässä ohim olla on aina sopi

vasti karvoja peukalon ja e tu sorm en väliin tukistettavaksi, että hiukan kipeää teki.

N estor V eijosen opetuspai- ne oppilasm äärältään helpot

tui vasta pari v u otta ennen h ä

nen kuolem aansa, kun toiseksi opettajaksi tuli Toini Pohjan- sola. K oulun rakennuksen laa

jennus valm istui 1937.

Pari v uotta sitten tapasin Jy

väskylässä Juuso Hovilaisen —

nythän hänkin on kuollut — ja Juuso kertoili: —M inä m uistan hyvin, kun sinä synnyit. Olin silloin oppilaana ja koulussa oli m ahoton touhu, kun opettaja sai neljännen lapsensa — neljä ja puoli kiloa painavan pojan.

Tästä Juuson m uistam asta tapahtum asta on 69 ja puoli vuotta.

Oli sitten syksy 1930 tai -31, kun olin jo oppilaana — siis 60 v u otta sitten. A am u hartau des

sa oli juuri veisattu virsi ja isäni nousi harm oonin äärestä pi

tääkseen aam urukouksen. Sil

loin alkoi käsityöluokasta k uu lua hirm uinen hum ina ja savua työntyi ovien raosta.

Isä syöksyi salam ana luokas

ta huutaen: "Kaikki ulo s.” Ja vielä eteisen ovella: Soittakaa!

Kaikki ryntäsivät virsikirjat kourassa pihalle ja joku heitti virsikirjansa ilm aankin. Aino T urunen, joka oli järjestäjänä, otti koulun kellon ja kilkutti si

tä portailla voim ainsa takaa.

Isän soittom ääräys tarkoitti kyllä puhelinhälytystä.

M ennessään eteiseen isä sieppasi vaatenaulakosta las

ten päällysvaatteita, tem paisi käsityöluokan oven auki ja ryntäsi sisään. U unin lähellä ollut suuri lautalaatikko täyn

nä höylänlastuja oli saanut ki

pinän ja tuli roihusi suurella voimalla katto a ja katonrajassa ollutta lautavarastoa nuoles

kellen ja osittain sen jo sytyttä

en. Isä syöksyi keskelle liesko

ja, tem paisi lastulaatikon ku

m olleen ja alkoi lastenvaatteil

la vim m atusti hakata seinälau- doituksen liekkejä sam m uk

siin. E nsihätään vettä saatiin op ettajan kyökistä, sitten kai

vosta pum paten. Kuistilla ol

lutta kahden hengen paloruis

kua ei saatu käyntiin, kun let

ku vuoti. V ehniän talosta tu o tiin hevosella suurem paa ruis

kua täyttä vauhtia. O pettajan rivakkuus oli kuitenkin pelas

tan ut koulun. V että tarvittiin vain hiiltyneen ja sihahtelevan seinän jälkisam m utukseen.

M uistan hyvin, m iten äiti vaihtoi parin viikon ajan sels- toffikääreitä isän käsien suu

rien palorakkojen hoitam i

seen. K ulm akarvatkin olivat palaneet. K aiken kukkuraksi vanhem m at vaativat palon

sam m utuksessa pilaantuneista oppilaiden vaatteista korvauk

sia. M utta opetus jatk u i, kun käm m enpuolet olivat palam at

ta — niinkuin koko koulu ja om a kotikin.

M uistan toisenkin tulipalon V ehniältä m uutam ia vuosia m yöhem m in. Luodonkivien U uden Paavolan uusi p äära

kennus tuhoutui m aan tasalle kauniina kesäpäivänä. Olin si

tä koulupoikana sam m utta

massa, että sain verryttelyhou- suihin m uutam an reiän kipi

nöistä. K etjussa kiitivät vesi- äm pärit Isosta H irvasesta m ie

heltä m iehelle nopeaan ta h tiin, m utta m ikään ei auttan u t.

Palo järkytti koko kyläkuntaa.

O p ettaja Veijosen aloittaes

sa oli V ehniä hiukan huono

m aineinen kylä, jossa juotiin ja tapeltiin. H än pani p ääm ää

räkseen koko kylän kehittäm i

sen eikä vain lasten op ettam i

sen. Kylällä oli vihkim ättöm iä pareja ja kastam attom ia isoja

kin lapsia. L aukaan rovasti Os- wald Stenroth — piispa Sari

olan äidin isä - tuli kirkolta oriillaan ja o pettajan kanssa he ajoivat talosta taloon vihki

mässä ja kastam assa. Kun ei ollut sorm usta, se lainattiin vihkim isen ajaksi isän sorm es

ta. (Vieläkin on elossa ainakin yksi em äntä, jo k a vihittiin äiti

ni sorm uksella.)

(3)

Siitä lähtien lapset kastettiin aina koululla pidetyssä h a r

taustilaisuudessa, jossa luokan edessä saattoi olla yli p uolen

kym m entä naista rinnakkain lapsi sylissään. K erran Jussi H irvinen kertoi m akeasti n au raen m eille, että rovasti oli so ittan u t hänelle. — ”M inä k ä

vin siellä koululla kastam assa lapsia ja nyt kun m inä m erkit

sen näitä kirkonkirjoihin, niin sen yhden em ännän m ieshän oli kuollut yli kaksi v uotta sit

ten. O n kohan m inulle tullut jokin erehdys?” - E i rovastille ole erehdystä tu llut, m utta em ännälle on, kertoi hän vas

tanneensa.

Puhelim en saam inen 20-luvulla oli eräs edistysaskel. Kir- kasjohtolinja vedettiin V alko

lan keskuksesta H ohon suon ja tuon lam m en yli koululle, jo n ka keittiöön tuli V ehniän p u helinkeskus. Puhelim ia meni ainakin V ehniän Hirviselle, sa

m oin V alkam aan ja V alkam a 2 soittoa oli V alkam an saha, edelleen Jussilaan H annes Flyktm anille, tietenkin Nuotti- m äelle Jerem ias Hirvelle ja kaup paan . K oululla keskuk

seen vastasi kuka sattui keitti

össä olem aan - m inäkin pie

n enä poikana, joka sanoi jos

kus piloillaan kuskes, kun piti sanoa keskus.

Isä oli intom ielinen raittius

m ies, joka oli virallisesti an ta

n ut ehdottom an raittiuslu

pauksen. H än kuului raittius- lau tak u n taan , joka ehdotti h än tä kieltolain m ukaiseen va

p aaehtoiseen raittiuspoliisin o .t.o . virkaan. M aaherra ni

m ittikin hänet kahdeksi vuo

deksi kerrallaan täh än te h tä vään. Lain m äärääm ä tunnus raittiuspoliisilla oli tällainen isokokoinen niklattu leijona- vaakuna, jo n k a alla läänin tu n nus ja raittiuspoliisin num ero.

Isän num ero oli V A siis V aa

san lääni ja 408. P irtu au to a pi

d ätettäessä piti täm ä m erkki olla näkyvästi rinnassa.

L ukuisat p o n tik k atehtaat V ehniällä saivat loppunsa hä

nen kädestään. M uistissani on selkäsauna, jonk a sain, kun koulun vintiltä löytäm ästäni viinapannunhatusta tein inti- aanirum m un, jo ta paukutin in

nolla. Isä oli tallentanut tuon harvinaisen taidokkaasti teh dyn teh taan antaakseen sen m useoon ja m inä sen m useoe

sineen sitten rikoin.

R aittiuspoliisilla piti olla myös revolveri, jo n k a isä pisti aina tak ataskuun lähtiessään täm än alan tehtäviin. Y leensä hän käytti sitä vain jokasyksyi

sessä siantapossa.

V uonna 1929 heräsim m e koululla keskellä yötä siihen, kun useita m iehiä kirvein ja ve

surein varu stau tun eena tuli h a

kem aan o p ettajaa apuun pi

dättäm ään koko kylän tu n n e

tu in ta m ellakoitsijaa, jo ta k u t

suttiin N urpuseksi. H än oli ko

to n aan ryypiskelyn päätteeksi tap pan u t puntarilla M anne Sa

losen H irvasm äestä. Isä lähti siekailem atta yön selkään m iesten kanssa.

M inulle täm ä yö on jäänyt ikuisesti m ieleeni. Ä itini ja mi

nä valvoim m e keittiössä, jossa hän ilmeisesti odotti jotain po- liisipuhelua — täsm ennystä po liisien saapum isesta. H än o petti m inulle sen yön tuskaisi

na hetkinä "H e rra n siunauk

sen” , jon k a olen osannut siitä lähtien. M uistan kuinka oli polvillani keittiön lattialla p u helinkeskuksen ääressä ja äiti

ni perässä toistaen: "H ella siu

n atk o o n m eitä .” (E n osannut r-kirjainta.) O len Salosen h a u tapaad esta kirkkom aalta ta r

k istanut, että vuosi oli todella 1929.

Jyväskylästä tulivat sitten lääninetsivät Palokangas ja P u hakka hakem aan isän pidättä- m ää m urham iestä. (M uuten ensinm ainitusta rikosetsivästä tuli 25 v uotta m yöhem m in mi

nun appeni.)

M anne Salonen oli m ies, jo ka aloitti linja-autoliikenteen V ehniän kylälle jo siis 1920-luvulla. H änen Ford-m erkkinen linja-autonsa 12 m atkustajalle on m erkitty rekisteriin 29.10.1926. Salosen linjurin is

tuim et olivat kaksi pitkää n a

halla päällystettyä penkkiä sei

näviertä pitkin niin, että m at

kustajat istuivat nenäkkäin sel

kä ikkunaan päin. A uto n kori oli m yöhem m in 30-luvulla M äntylän pihassa m eidän las

ten m ieluinen leikkipaikka.

Isäni m oitti M annea k erran, että täm ä oli ajaa hänen ja hä

nen hevosensa päälle — ja hu

m alaisena tietysti. T unn ettu viinanviljelijä selitti isälle, että hän ajaa aina kolm esta tiestä keskim m äistä.

M anne ja m uut H irvasm äen

veljekset rakensivat 20-luvulla koulun m äelle kaupan. Sieltä m inäkin hain M aiju Saloselta 50 pennisellä tö tterö n mansik- kakaram elleja, vaikka pelkä- sinkin kaupan vihaista Vom- m a-nim istä koiraa. K auppa siirtyi sittem m in Keskim aalle ja on sam alla paikalla edel

leenkin.

E n n en Salosten k auppaa oli N uottim äellä Leistenin k au p pa. K un rakennuksen pohjois

päässä olleen oven aukaisi, ki

lisi oven päällä ollut lam paan- kello. K aupan pitoa jatkoi Je rem ias Hirvi perheineen , jos

kin hän itse kävi m ieluiten h e

vospelissä Tikkakoskella liha

kaupalla.

L inja-autoliikenne siirtyi M anne Salosen jälkeen N uotti- m äen pojista Elikselle, josta tulikin Keski-Suom en eräs tunnetuim pia liikem iehiä Ä ä nekoskelle.

Isäni osti myös varhain van

han C hevrolet-henkilöauton vanhim m an veljeni A im on alaikäisenä ajettavaksi ja 1935 m eillä oli jo kaksikin autoa:

N ash-henkilöauto ja kuorm a- auto. (E n nen talvisotaa 1939 Suom essa oli kaikkiaan alle 100 000 auto a.)

Isolla kaiutintorvella varus

tettu radio ilmestyi meille 20- luvun puolella. Uusi patteri pi

ti ostaa kerran vuodessa ja ak

ku vietiin ahkeraan T ikkakos

kelle ladattavaksi Tam m o-ni- miselle sähköm iehelle. K oivu

laa asuttanut o pettajan leski A lm a M äkinen, hänkin V ehni

än H irvisiä, innostui radios

tam m e niin, että usean vuoden ajan hän jo ka aam u klo 9.00 tu li meille kam m arin keinu tuo liin virsikirja kourassa ku u n te

lem aan aam u hartautta.

K un vuonna 1931 kuunte- limme radiosta presidentin

vaalitulokset, niin isäni meni soittam aan puhelim ella N uottim äelle, että P .E . Svinhufvud oli valittu yhden äänen enem mistöllä. Kysyin äskettäin H ir

ven sisaruksista K aisalta, eli K atri Sinikorvelta, m uistaako hän sen. Kaisa sanoi hyvin m uistavansa: Olim m e juuri syömässä, kun opettaja soitti ja isä tokaisi, että ”sekö sian- p ä ä ” .

M eille pojille oli m ieluisinta radiokuunneltavaa esim. Los A ngelesin kisojen 1932 Suo

m en kolm oisvoitto keihäässä,

(4)

sam oinkuin kolm ikon Salm i

n e n —A sk o la —Isohollo kol

m oisvoitto Berliinin kympillä 1936. N iitä kisoja seurasim m e erityisesti, koska sisarem m e A une A n e tta kuului Suom en naisvoim istelijajoukkueeseen.

M uistan hyvin, kun hän har- joitteli ohjelm aansa täällä k o u

lun pihalla. H än lienee ollut ai

noa vehniänkyläläinen, jon ka kättä A dolf H itler on p u rista

nut.

Posti tuli V ehniälle kolm asti viikossa. K ukonlaulun aikaan lähti O tto R u tanen Punavuo

resta kävellä jeppasem aan T ik

kakosken taakse K uikkaan, josta hän postisäkki selässä p a

lasi aina yhtä m yhäilevänä eikä ollut tietääkseen yli 20 km :n jalkapatikasta. H än en yhteis- m atkansa pieksut jalassa suori

tettu n a m itattiin m aapallon ym pärysm itoissa. K eskeinen posti tuotiin koululle, jonka keittiöstä tai po rstuasta kylä

läiset kävivät lehtensä n o u ta m assa. M yöhem m in Jalm ari L iim atainen siirtyi pyörä- ja hevoskuljetukseen.

Isäni perustam alla raittius- seuralla eri kerhoineen oli kes

keinen asem a kyläläisten toi

m innoissa. H än aloitti myös äi

tienpäivien järjestäm isen k o u lulla, jo n k a luokan äidit täy tti

vät ja saivat paperikuk an rinta- pieleen. K oko kyläkunta tuli m yöskoulun joulujuhliin, jo l

laisiin ei aikaisem m in oltu to tuttu.

Säästäväisyyttä hän opetti yhteistyössä Jyväskylän Sääs

töpankin kanssa. Jokaiselle oppilaalle varattiin kiiltävä säästölipas ja pankkikirja. M o

ni karam elliin tark o itettu p e n nonen p udo tetu in k in lippaa

seen. Rekipelissä o p ettaja ajoi lippaiden laatikko m ukanaan Jyväskylään, sitoi Suom a-tam - m ansa nykyisen City-Sokok- sen paikalla olleeseen hevos- puom iin, pani heiniä eteen ja vei lippaat pankin ty h jen nettä

väksi. Jos jokin lipas oli tyhjä, saattoi hän om asta kuk k aros

taan pistää kolikon lapsen tilil

le.

N orm aalin opetustoim innan ohella N estor V eijonen v aikut

ti ehkä eniten kehittävästi V ehniän kylän m aatalouteen.

H änellä oli maanviljelys veres

sään. K esken rukiinleikkuuta hän lähti sem inaariinkin. K ou

lun neljä pelto h eh taaria sai sorm et syyhyäm ään. V uonna 1923 hän oli L ahden kansano

pistossa opettajien m aatalous- ja osuustoim intakursseilla viikkoja, joiden aikana oli 19 oppiainetta ja todistuksen alle

kirjoitti H annes G ebhard. N äi

tä oppejaan hän nyt sovelsi.

V ehniän navetoissa lehm ät olivat talven havujen päällä ja keväällä havuja ja lantaa oli kertynyt niin, että likaisten eli

koiden selät ottivat lähes k a t

toon. M yös pellot olivat heik- kokasvuisia.

T uota pikaa ajettiin koulun savipelloille suokuorm ia ja m ittavia lan tapattereita. N ave

tan lattia valettiin betoniin, pi- hakaivosta vedettiin vesijohto lehm ien juom akuppeihin ja lanta luotiin päivittäin ru u m aan. (K oulurakennukseen sensijaan vesi kannettiin.) Ei m ennyt kauan kaan, kun kou

lun navetassa oli kolm e leh

m ää, hevonen, sika ja siarikar- sinan yläpuolella kym m enen kanan orsi. N avetan taakse hän rakensi pienen hirsisen kahden sian sikalan sitten erik seen.

O p ettaja perusti pienviljeli

jäyhdistyksen, jo n k a toim inta laajeni vilkkaaksi. K oulun pel

toon ilmestyi eri kasvien k o eruutuja ja neuvoja Sivula oli ahkera vieras isolla H arley D a vidson m oottoripyörällään koululla. N estor V eijonen aloitti kylän uutu u ten a tu rn ip sin viljelyn, jo ta oli aina yksi pitkä sarka. Ne säilöttiin tal

veksi pellolle aum oihin, jossa m aakuopan päälle ladottiin turnipsikeko, sen päälle olkia, m itkä p eitettiin mullalla. L eh

m ät saivat tuoreita juureksia siten talvellakin. O sanottajia ei p u u ttu nu t turnipsinharven- nuskursseiltakaan ja m ukana oli kunnallislautakunnan esi

mies Jussi H irvinenkin. V ehni

än isäntä, vaikka talossa oli 15 hevosta ja sam an verran piiko

ja ja renk ejä, seurasi m ielen

kiinnolla pienviljelijäyhdistyk

sen riennoissa ja neuvotteli o pettajan kanssa alan u u tu uk sista. (M uistan Jussi Hirvisen kehotuksen perunoita vakoon keväällä kylväjille: -S ie m e n ten väliksi N orolaisen virsun m itta. N orolaisen virsun mitta!

N orolainen oli isoista jalois

taan tu n n ettu .)

Y hdistyksen eläinlääke- kaappikin ilmestyi koululle, josta löytyi sellainenkin letku, jolla sai lehm än kurkkuun ta rt

tuneen peru n an pois. Kylän I- A yshire-lehm ä tuli koulun na

vettaan. V ehnän viljelyn aloit

tam isesta m uistan, m iten m ais

teltiin ja kehuttiin äidin leipo

m aa vehnästä, jo ka ensi kertaa oli om an pellon viljasta. K ou

lulla ei ollut riihtä, m u tta aivan kaupan tak an a oli vanha Koi- vulanriihi, jok a nyt tuli ah k e

raan käyttöön. O p ettajan vil

joja puitiin useita viikkoja.

H än itse ahtoi riihen p arret täyteen, läm m itti riihen yötä päivää ja puintikuivien viljojen räppääm inen riihen seinään aloitettiin aam uviideltä riihi- päivinä. Sitten alkoi puinti, jossa olen jo poikasena hiki paidassa urakoinut: Panin kak si lyhdettä lattialle tähkäpäät päinvastaisiin suuntiin, ja leik- kasin pan n at poikki, jolloin kaksi varstam iestä siirtyi jys

kyttäm ään niitä. V ieressä oli kaksi sam anlaista lyhdettä ju u ri puitu: otin jä ä n e e t pahnat pois ja panin tilalle taas uudet lyhteet. T ätä jatkui k atk e

am atta tuntitolkulla kuum assa riihessä. N enä nokeentui ja hi

ki virtasi p aitaan, jo ka heilah- teli housun päällä, ettei vihnei- tä päässyt housun sisälle. Jyvät veivattiin viskuumyllyssä aka

noista puhtaiksi ja säkitettiin riihen seinustalle. Oljista te h tiin isoja sidottuja kupoja.

Puinnin päätyttyä päivän u rak kaan kuului vielä pellolta u u sien viljakuorm ien ajo hevos

pelillä riiheen, jossa opettaja jälleen ähelsi katon rajassa vil

jojen ahtam isessa. E nnen sau

naan m enoa hän vielä sytytti tulen riihen uuniin ja odotti sa

vun nousem ista parsilla olevan viljan sekaan, josta alkoi tip ah

della häkään kuolleita toukkia lattialle.

(5)

T urvepehkuosuuskunnan perustam inen H ohon suolle N uottim äen taakse sinne V uo

rilam m en tienoille oli aikam oi

nen suoritus. O p ettaja oli siinä ideam estari ja rah asto nho ita

jana. Suolle rakennettiin suuri lato, pitkät turvehaasiat, riu- kupuiset rad at, jo ita m yöten puurullaisia turvevaunuja työnnettiin. Siellä huiskivat kesäisin V ehm aan sepän tak o m at suopiilut, kun turve poiki

neen nostettiin haasioille ja niistä kuivuneena latoon.

Lehm ien hoito ja koko lan- tatalous m uuttui täydellisesti, kun kuivat turv epehku t levi

tettiin lehm ien alle. H oh olta oli talvella rekipelissä helppo hakea heinähäkillinen tu rv et

ta, ellei ollut jo aikaisem m in si

tä varastoinut suojiinsa. V aa

rien havupölkyt katosivat vähi

tellen navettojen edestä.

T urvetouhusta syntyi N uottim äenkin idea. A las taloon vedettiin V uorilam m esta tu keista tehdyt p u u p u tk et, joita m yöten vesi virtasi om alla pai

nollaan talon vesijohtovedek

si.

M yllym atkat tehtiin hevo

sella enim m äkseen T ikkakos

kelle, m utta joskus V alkolaan ja jopa Jyväskyläänkin. K ou

lun viljelystouhu sai uu tta m it

tavuutta 1934, kun isä osti kou

lun ja N uottim äen välillä ol

leen M ikkolan talon, jonka pellot alkoivat koulun rajalta.

N elostie kulkee nyt siinä koh

taa, jossa oli M ikkolan m atalia harm aita hirsirakennuksia: tu pa ja kaksi kam aria, kolme- neljä aittaa, navetta ja vähän sivummassa riihi ja latoja. Siel

lä asusti syytinkim um m ona O tteljaana Sitrön, jonka mies Santeri oli kuollut aikaisem min. Täysi-ikäisiä tyttäriä M ik

kolassa oli m uistaakseni kol

me. O ppikoulusta kesälom alla ollessani joka aam uinen teh tä väni oli kuljettaa pyörällä k o u lulta kolm en litran m aitohink- ki syytinkim uorin kam m ariin.

Tuvassa asui vuokralaisena Em m a T ourunen kolm en poi

kansa kanssa. Paim enpoikana olin kym m enet k errat kuljetta

nut sam aa tietä m yöten lehm i

ämm e "vallan m eh tään ” . M ikkolan pellot kokivat opettajan vallankum ouksen ja nyt savusi M ikkolan riihi, jo n ne hankittiin puim akonekin.

(Sen käyttövoim ana oli aluksi

ensim m äinen ”Letukka-au- tom m e, jo n k a takapyörät nos

tettiin ilm aan ja isän tekem ä suuri puinen ratas oli hihnavä- littäjänä puim uriin.)

Kun tän ään ajam m e nelos

tietä pohjoiseen tuosta N uotti- m äen ohitse ja H im m an h a r

jan teen läpi, niin sitä seuraava pelto k ah ta puolta tietä Ison- hirvasen rannassa on opettaja V eijosen raivaam aa M ikkolan u u tta peltoa 30-luvulta.

L ähellä koulunlam m en ra n taa N uottim äen tällä puolella on kym m enen lehm än sem ent- titiilinen n avetta, joka yksinäi

senä siinä peltoaukeam alla h e

rättää huom iota. Sen isäni ra kensi M ikkolan navetaksi — ylittihän peltohehtaarienkin m äärä jo kym m enen.

Ihm inen p ä ä ttää , Jum ala säätää. E i N estor Veijonen- kaan saanut unelm iaan to te u tetuksi ja päätökseen — siitä on tuokin navetta m uistom erk

kinä. H änh än kuoli 1938 p ro fessori F abian Langensköldin leikkauspöydällä vatsasyöpä- leikkaukseen 52-vuotiaana.

Kyläläiset sanoivat: O pettaja tappoi itsensä työllä.

H auskem m aksi lopuksi h a

luaisin kerto a hiem an sika- asioita. K uten m ainitsin, k o u lun savusauna oli erinom ainen palvisauna ja isä palvasi siellä jo k a syksy siankinkkujam m e.

M aine levisi ja sinne k a to n ra jaan killum aan tuotiin lähinaa

purienkin palvattavia, joista liika rasva tippui laakeille pais- tinpelleille.

Lapsuudessani syksyn ju h la

päivä oli sianteurastuspäivä, jolloin äiti keitti suuren padal- lisen tappaiskeittoa, jo ta m inä kannoin hinkeillä syysterveh-

dyksenä naapureillekin. T a vallisesti E ino A n tto n en M än- tylästä oli m eillä teurastajan a, joskus H ellin O tto . Isä am pui revolverillä otsaan ja m inä vis

pasin m onet k errat v erta, ettei se hyytyisi. O len k o k enut sen

kin, m iten pientä poikaa n a r

rattiin. M äntylän E ino sanoi 6- vuotiaalle Kaleville, jo ka sil

m ät ym pyriäisinä seurasi teu- rastustouhua: ”Nyt tarvitaan saparonm ittaa. M enepäs pyy

täm ään sitä K oivulasta lainak

si.” K iireesti kipitin K oivu

laan, jossa A lm a M äkinen ja h kaili, että "m ihinkähän m inä sen m itan p an in ” . Jonkin kapi

neen hän kuitenkin keksi u u nin päältä, ja m inä juoksutin sen m inkä käpälistä pääsin saunallem m e. M äntyläinen o t

ti sen totisena ja tärk eän ä vas

taan. Näin jälkikäteen ihm et

telen, että m inulle ei yhtään nau rettu , enkä m itenkään p a

hoittanut m ieltäni ta p a h tu m asta.

O len m onasti m uistanut täältä V ehniänkylältä sen, mi

tä Jussi H irvisen isän, Severus Hirvisen hautaussaatosta on k errottu . N im enom aan to rp parit halusivat, että he k a n ta vat paareilla isännän viim eisen m atkan L aukaaseen. Niin he kantajia tasaisesti vaihtaen vei

vät pidetyn m iehen yli sataki

loisen tom um ajan koko 19 ki

lom etrin m atkan V ehniältä L aukaan kirkolle.

K antam iseen käytetyt p aarit olivat aikoinaan talon vintillä.

K antam iseen liittyvässä yh

teenkuuluvuuden ja yksituu

m aisuuden osoituksessa on jo tain sellaista, jo ta vuosikym m enien saatossa olen aina yh

distänyt vehniänkyläläisiin.