Nimestä Laukaa
E
d e llisessä artikkelissa o n sp ek u loitu L aukaan n im istön alkuperää h y v in k in erilaiselta p ö h ja lta kuin aik aisem m in. E sitys herättää varm asti v oim akastak in keskustelua. K otiseu tu - le h d e n p a ls to illa ei k e sk u stelu h arvan ilm e sty m istih e y d e n v u o k s i o le m a h d o llista , mutta on n istu n ee paik allislehd issä. A lle k irjoitta n e e n m ielestä uudet ja erilaiset n ä k em yk set o v a t aina tervetu lleita ravistam aan entisiä. K o s k a oh ein en teoria ei kuitenkaan vastaa om a a näkem ystäni kaikilta o sin niin liitän tähän o h e e n tiivistelm än kirjoituksistani k o sk ien Laukaan n im en alkuperää. N äistä a sioosta k irjoiteltiin L a u k a a -K on n e v e d e n ja K esk isu om a la isen p a lstoilla kesällä 2 0 0 7 .
N im e n ä L aukaa mainitaan k irjallisesti en sim m ä isen kerran v u o n n a 1504 m u o d o s sa “ L auka k o s k o n k ijffu i” eli L a u k a a n k osk en k ivi. M utta m itä tuo sana tarkoittaa? S elityk sek si on
tarjottu m m . L a u k k oa ja n im eä Lauri. A llek irjoitta n u t kallistuu kuitenkin, j o D .E .D . E u rop a eu k sen ja P ä iv ö O ksalan tulkintaan, jo k a on jo h d o n m u k a in e n . L aukaa o lis i sam aa alkuperää kuin “ luhta” viitaten kosteaan niittyyn tai kenttään. N im en ruotsalainen m u oto L aukas ei sekään o le ruotsia vaan sanan alkuperäinen asu. K y s e e s sä on balttilainen laina sillä liettuaksi ja latviaksi tätä ilm a iseva sana on ju u ri “ laukas” . L ä n sislaavilaisissa k ielissä
se e siin ty y m u o d o s sa “ lu k a” ja ven äjässä “ lu ga” .
K u in k a tällainen sana sitten esiin tyisi K e s k i-S u o m e ssa ? K u n seurataan m uinaista v e s i
reittiä K eiteleen kanavalla P äijän teelle ja K y m ijo k e a alas päädytään S u om en la h d elle.
Suoraan m eren takana sen vastarannalle laskee jo k i n im eltä L uga. M o n issa n y k yisissäk in karttakirjoissa m ainitaan m y ö s n im en su om en k ielin en m u o to , jo k a o n L auk aan jok i.
L a u k a a n joen alueella sijaitsi aikanaan Vatja. T u o j o lähes k adonn u t sukukansam m e vatjalaiset o li tuhatkunta vu otta sitten suuri slaaveja ja häm äläisiä vastaan sotinut kansa
Inkerin ja V iron eli E estin vä lissä ja san ayhtäläisyyksiä lö y t y y runsaasti m uitakin sekä Laukaasta, että matkan varrelta K ym istä. L ö y ty y p ä Laukaasta jo p a k y lä nim eltä Vatia.
K ä v iv ä tk ö vatjalaiset ennen ristiretkiä Laukaassa saakka?
M utta sanan e ty m o lo g ia a v o id a a n jäljittää v ie lä k in k auem m as. Liettuan niittyä tai avointa kenttää tarkoittava sana “ laukas” o n jo h d e tta v issa v ie lä kau em m as, aina m u in aisen latinan leh toa k u vaavaan sanaan “ lu cu s” . L atin an k ielessä o n v a loa ilm a isev a sana “ lu x ” . V a lo lla on
aina v a rjo p u o le n s a ja lu xilla se o n lu cus. E sim erk iksi ruotsalainen sanakirja v u o d e lta 1922 tietää kertoa, että ruotsin leh toa ilm a isev a sana “ lu n d” joh tu is i latinan sanasta lu cu s kuten
sam an sanakirjan m ukaan m y ö s liettuan kenttää ilm a iseva laukas. Latinalaista v ersiota v ie lä k in v a n h em p i on m u in aisen sanskriitin sana “ lok a h ” . A n tiik in m aailm assa lu cu s tarkoitti
ty y p illisesti pyh ää uhrilehtoa.
E ntinen Laukaanvirta o n n yk yään Tarvaalanvirta, jo n k a v e d e t ku ohu vat oh i Hartikan K irk k on ie m e n . K irk k on iem estä lö y ty y m y ö s B ern d tson in L aukaan historiassakin m ainitsem a
k iin toisa n iem eä kiertävä vallitu s, jo l le a rk eo lo g it eivät toistaiseksi o le saaneet jä rk ev ä ä selitystä. N äin o lle n “ laukaa” tarkoittaisikin alun alkaen pyhää pakanallista uhrileh toa, jo s ta
L aukaan pitäjä ja kunta ova t perin eet nim ensä. Jos perussana on ollu t “ L auk as” niin se on taipunut k u in kirkas kirkkaan tai rakas, rakkaan eli laukas laukkaan, jo te n m y ö s k y lä n nim i
Laukkavirta kuulostaa luontevalta. K esku stelu ja tk u k o on .
J o r m a K y p p ö
