OSUUSKAUPPA
A P A J A
1917
—1957
40 v.
OSUUSKAUPPA APAJA
1 9 1 7 - 1 9 5 7
40 V.
Turku . 1957 Uuden Auran Oy:n kirjapaino
Osuuskauppa Apajan toiminnasta ei tätä ennen ole kirjoitettu yhtäjaksoista selostusta. Tämä ehkä johtuu niistä vaikeuksista, joita kirjoittajalle tulee eteen sen johdosta, että liikkeen arkisto tuhou
tui tulipalossa v. 1933. Johtokunta katsoi kuitenkin asialliseksi ke
rätä muistiin edes ne tiedot, mitkä tavalla tai toisella vielä voidaan saada. Olen kerännyt tietoja eri henkilöiltä ja joista erikoisesti mai
nitsen perustajajäsenen ja kaupan hallintoelimissä alusta alkaen ol
leen seppä Lauri Raution, joka näihin asti on toiminut myöskin hallintoneuvoston sihteerinä. Olen käyttänyt hyväkseni saatavissa olevia eri tietolähteitä sekä Mynämäen historian kohdalla Suomen Muinaismuistoyhdistyksen v. 1887 painattamaa Aikakauskirjaa y.m. tietoja, jotka tässä on katsottu tarpeelliseksi.
Lisäksi olen huomioinut osuuskunnan tallessa olevia pöytäkirjoja myöhempien aikojen tapahtumien selvittämiseksi.
Mynämäellä, huhtikuussa 1957.
H e i m o H u j u.
T O I M I A L U E H I S T O R I A A
Osuuskauppa A p a j a n toimialueeseen kuuluu kolme pitäjää Mynämäki, Mietoinen ja Karjala. Nämä pitäjät ovat aikoinaan kuuluneet kaikki yhteen. Mynämäen — ruotsiksi Virmo — nimen alkuperästä tai johdannaisesta ei liene tarkkaa selvyyttä. Aikaisem
min sanottiin myöskin ”Minämäki” ja ”Munamäki”, jonka nimi
sen kummun mainitaan edelleen olevan Parsilan kylän mailla.
Mietoisten nimen synnystä ei tiettävästi ole teorioita.
Karjala on taas saanut nimensä entisen kirkonkylänsä nimestä.
Johdannaisen arvellaan johtuvan sanasta ”karja” ja voidaan olettaa, että emäpitäjän suuret talolliset kuljettivat karjansa kesälaitumille siellä omistamiinsa metsiin ja näin takamaita alettiin nimittää
”kar jalaksi”.
Suur-Mynämäen historian takainen elämä lienee ollut melko ke
hittynyttä. Tästä kertoo löydetyt lukuisat kivikautiset esineet ja kal
mistot. Esineitä on kuitenkin löytynyt jo vuosisatojen ajan joten niistä suuri osa on joutunut jälleen hukkaan tai kulkeutunut muuanne.
Vanhoja aina 900 luvulta peräisin olevia rahoja on löydetty pal
jon ja erikoisen runsaasti niitä on löydetty pappilan ulkoraken
nuksen takana olevasta pellosta, jossa arvellaan olleen vanhan markkinapaikan.
Vihollisen ryöstöretket ovat myöskin aikoinaan ankarasti koetel
leet varsinkin Mietoisten merenranta-alueen väestöä. Täältä nou
sivat maihin ristiretkeläiset. Tänne ohjasivat ” juutit” laivansa ja ryöstivät tai kerrassaan valloittivat rannikkoja. Kerrotaan ”juuttien”
nousseen maihin Saaren ja Lehtisten edustalla ja ahdistelleen mei
käläisiä jopa pitäneen vallassaankin. Arvellaan, että Juutinvuori ja Juutinoja ovat saaneet nimensä noiden taistelujen ajoilta.
Kerrotaan, että kun meikäläiset lopettivat erään kovaonnisen taistelun juutteja vastaan, he kansankielellä kutsuivat Tammiston suvulta ja säädyiltä eteviä, paossa harhailevia neitosia kotiin sa
noilla ”Maisa, Caisa, tule cotia, io Jumala Jutin vei; pyhä hengi pyszyn miehet”.
Taistelussa juutteja vastaan on erikoisesti säilynyt tietoja n.s.
Tapanin päivän teurastuksesta, jossa suuri joukko pahaa aavista
mattomia tanskalaisia "teurastettiin” viekkaasti.
Näkyvimpinä merkkeinä noilta ajoilta ovat n.s. juuttihaudat, paikannimet ja sanontatavat, jotka edelleen kulkevat kansan suussa.
”Käy kuin juutin jumalanpalvelus” ja Lalli pahin pakanoista, jul
min Juutasten seasta”. Edellämainituista voi päätellä, että Lalli, jonka oletetaan silloin omistaneen Saaren kartanon, oli jo tällöin kova vieraan ikeen vastustaja ja joka sittemmin johti piispa Hen
rikin murhaan.
Historiallisen ajan muistoja on paljonkin tällaisella paikkakun
nalla, jossa viljelys on kukoistanut, jopa kauppa ja laivaliikekin jo silloin, kun monet muut maamme osat vielä ovat olleet synkkinä korpina. Mahtavin muinaismuisto täällä on
M y n ä m ä e n k i r k k o
Se on maamme ensimmäisiä ja — kuten asiantuntijat kertovat — Turun tuomiokirkon jälkeen maamme suurimpia gööttiläiskirkko- jamme; perustettu jo v. 1260, jolloin Mynämäen kirkkoherrana oli Nikolaus Karhu. Milloin ja kenen toimesta tätä kirkkoa on en
sin ruvettu rakentamaan, ei tiedetä, mutta ainakin v. 1309 maini
taan Virmu erillisenä kirkkokuntana ja että kirkko ainakin v. 1346 jo löytyi täältä.
Suuri kivirakennus kirkko kuitenkin on, sen pituus on n. 40 m, ja leveys 20 m. Kirkon mahtavaa kokoa on Laitilan ”vaari” alem
muuden tunteessaan puolustellut sillä, että sen mitat alunperin otettiin Laitilan kirkosta. Mittoja hakemaan oli näet lähetetty ha
kemaan mies pyykkinarun kanssa, mutta hän poikkesi paluumatkal
laan puolimatkan krouviin, jossa piika erehdyksessä otti mittaköy-
7
Mynämäen v. 1260 perustettu kirkko.
den lehminarukseen. Mitanhakija hätääntyi ja saatuaan toisen köy
den hän solmesi siihen mitat ulkomuistista ja jotka mitat jälkipolvi sittemmin on todennut huomattavan liioitelluiksi Laitilaan verra
ten.Kirkkoa on korjattu ja muunneltu usean kerran. Kellotapuli sii
hen on rakennettu vasta 1600-luvun alussa ilmeisesti Henrik Fle
mingin toimesta. Toisaalta väitetään "tietyn” Naantalin neitsyen rakentaneen sen syntiensä sovitukseksi.
Kirkkoon astujalle on täällä tarjona juhlallinen näky ja saa se ajattomuudellaan kuolevaisen muistamaan mitättömyyttään ja ajat
telemaan niitä tuhansia huokauksia, joita nöyränä on lähetetty ylös Kaikkivaltiaan puoleen monien satojen vuosien aikana.
Kirkkoa on aikaisemmin käytetty hautapaikkana. Lattia oli hiek
kaa, johon haudat kaivettiin. Kirkossa on edelleen huomiota herät
tävänä Henrik Flemingin ja hänen vaimonsa Hebla Bäätin har
maasta hiekkakivestä tehty, komea hautamonumentti, jonka alku
peräistä paikkaa kuitenkin v. 1865 kirkkoa korjattaessa muutettiin.
Monumentti on koristeltu ja sen päissä on kirjoituksia ja vuosiluku 1632.
Mainittakoon, että kirkkoon iski v. 1765 salama niin suurella voimalla, että seinään tuli halkeama, joka kuitenkin heti korjattiin.
V. 1782 tai 1783 sattunut kova maanjäristys, jolloin jäätynyt maanpinta halkeili, aiheutti uudelleen repeämän samasta kohtaa niin, että v. 1785 oli ryhdyttävä perinpohjaiseen korjaukseen.
Kirkon katto on monesti uusittu.
M i e t o i s t e n k i r k k o
Ennenkuin kappelien kirkkoja rakennettiin, kävivät papit silloin tällöin saarnailemassa kyläkunnissa. Mynämäessä syntyi tällaisia kirkkoja useitakin. Mainittavin näistä on Mietoisten kirkko, jonka peruskivi laskettiin Mynäjoen eteläiselle rannalle v. 1641. Sen ra
kentaminen kesti kolme vuotta ja suurin ansio tämänkin kirkon saamiseksi näyttää kuuluneen Henrik Flemingille. Kirkko korjat
tiin perusteellisesti v. 1830. Tornissa on kolme kelloa, joista van
hin on vuodelta 1674.
H i e t a m ä e n k i r k k o
Mietoisten Hietamäen mailla n.s. Kappelinmäessä, vähän matkan päässä Laa joen rannasta länttä kohden on sijainnut puukirkko, joka mainitaan kirjoissa jo ainakin v. 1558, mutta arvellaan sen sijain
neen siinä jo sata vuotta aikaisemminkin. Puukirkkona se pian rän
sistyi, eikä tiettävästi ollut kahtakaan sataa vuotta käytössä.
K a r j a l a n ja V e h m a l a i s t e n k a p p e l i
Karjalan kappeli perustettiin v. 1797 ja ensimmäinen pappi oli Jaakko Syrenius. Karjalan miehet — jos kutkaan — ovat aikoi
naan taistelleet kirkkonsa paikasta. Vastakkain ovat lähinnä olleet Karjalan ja Vehmaisten kylät, joskus vielä Suojokikin. Sitä, koska Karjalankylä sai oman saarnahuoneensa, ei tarkoin tiedetä, mutta käräjissä v. 1692 heitä kuitenkin syytettiin vainajien omavaltaisesta hautaamisesta saarnahuoneensa multiin. Käräjissä he saivat siihen
9 kuitenkin oikeuden ehdolla, että maksavat jokaisesta haudattavasta neljä hopeaäyriä emäkirkolle. Kirkkoriidan huipennuttua rakensivat myös Vehmalalaiset oman kirkon, joka komeasti vihittiin 6. 10.
1771 ja oli heillä ensimmäisenä pappina Kaarlo Enckel.
Karjalan ja Vehmalaisten kappelit yhdistettiin v. 1860. Nykyi
nen kirkko on rakennettu v. 1869. Sen tornissa on kaksi kelloa, isompi valettu v. 1806 ja pienempi v. 1785.
P y h ä n H e n r i k i n l a t o
Pyhällä Henrikillä on ollut lukuisia saarnapaikkoja. Sellaiseksi mainitaan myöskin Mietoisten Pyhärannassa oleva pieni lato, jonka sanotaan vielä 1880-luvulla olleen pystyssä, joskin toiseen paikkaan muutettuna. Pyhän kylän väitetään saaneen nimensä siitä, että P-Henrik käytti mainittua rantaa maihin noustessaan tänne suun
tautuvilla saarnamatkoillaan. Edellämainittu Saaren kartano, jota Lalli hallitsi, sijaitsee myöskin lähellä, joten saattaa olettaa herrojen täällä tutustuneen toisiinsa.
M a a n v i l j e l y s ja v a n h a t a a t e l i s k a r t a n o t . Mynämäessä ja Mietoisissa on vanhoja suurempia ” lääni” nimi
tyksen omaavia läänityskartanoita ainoastaan Saaren, Lehtisten, Hie
tamäen, Haapasten ja Kallisten tilat. Aatelisten omistamia pienem
piä tiloja sen sijaan on ollut runsaasti.
Saaren kartanoa — kuten jo edellä on mainittu — arvellaan vanhaksi suomalaiskuninkaiden linnaksi. Lalli on aikoinaan ollut sen herra. V. 1638 lääni annettiin Kristiina kuningataren velipuo
lelle Kustaa Kustaanpojalle, joka samalla sai yhteensä 116 tilaa.
Mainittakoon, että sama herra sai vielä myöhemmin tiloja lisää niin, että hänen äänityksessään niitä oli yhteensä 703, vastaten 587 manttaalia. Myöhemmin tila oli mm. Aminoff-suvulla. Täällä oleili myöskin kuuluisa Augustin Ehrensvärd, missä hän kuoli 4. 10.
1772. Nykyään tila on koulukotina.
Lehtisten tilan ovat aikoinaan omistaneet huomattavat aatelis
suvut, sellaiset kuin Flemingit, Greutzit ja Lybeckerit. Tilalla on aikoinaan ollut kolmella tornilla varustettu kivirakennus muurei- neen ja josta peräisin lienee nykyisen sivurakennuksen alla olevat suuret kellariholvit.
Nykyisin kaikki nämä tilat ovat siirtyneet jäyhien suomalaisten talonpoikien käsiin, jotka voimaperäisesti viljelevät näitä jo kauan sitten raivattuja peltosarkoja.
VARHAISEMPI KAUPALLINEN TOIMINTA
Varhaisinta tunnettua kauppaa täällä lienee kirkon rahan varti- jain anekauppa, jolloin he suurissa juhlissa myivät synninpäästöjä.
On todettu, että mynämäkeläisetkin harjoittivat kauppaa meritse Ruotsin rannikolle ja etäämmäksikin. Varhaisemman ajan kaupasta on ennen muuta mainittava Mynämäen Kynttelinpäivän ja Heikin markkinat, joissa Turun, Uudenkaupungin ja Naantalin porvarit myivät tavaroitaan ja maalaiset vaihtoivat niitä keskenäänkin Myöhemmin nämä markkinat uuskaupunkilaisten anomuksesta kiellettiin. Näyttää kuitenkin siltä, että markkinoita jatkettiin tori- päivien muodossa, joita pidettiin perjantaisin Mäenkylässä kirkon edessä. Paikkakuntalaisten hyvin tuntema torikauppias oli mm.
” Vanne”-niminen mies, joka kertoman mukaan säilytti lihatuk- kiaan ruumishuoneessa, josta se oli aina mukavasti saatavissa.
Varsinaisia kauppapuoteja ilmestyi Mynämäelle heti kaupan va
pauduttua 1870-luvulla, jolloin ainakin eräs ”Hjort”-niminen mies piti kauppaa Uudessakartanossa. Tarkkoja vuosilukuja kauppojen avaamisesta ei kuitenkaan ole käytettävissä. Tällöin avatut kauppa
liikkeet olivat järjestään ei ammattimiesten käsissä, joiden yksin
omainen tarkoitus oli äkkiä rikastuminen, eikä suinkaan paras mah
dollinen asiakaspalvelu.
O s u u s k a u p p a l i i k k e e n s y n t y ja k e h i t y s . Kun 1870 vapautettiin kaupallinen toiminta maassamme niin, että myös maaseudulle voitiin perustaa sekatavara- y.m. liikkeitä, ilmeni heti alkuunsa tällaisen kauppatoiminnan varjopuolet. Mm.
Kansantaloudellinen yhdistys suoritti 1890-luvun alussa tutkimuk-
Rastilla merkitty mies on K. A. Laine, joka kutsui kokoon osuuskaupan perus
tavan kokouksen ja oli sen jälkeen hallituksen puheenjohtajana vuoteen 1931- Paljon on VPK.n talon seutu muuttunut.
siä asian selvittämiseksi. Tällöin alkoi maaseudulle ilmestyä kaup- payhtiöitä ja yhteisostokauppaa. Tällainen yhtiökauppa oli mm.
1890 perustettu ja vasta v. 1.924 Klamilan Osuusliikkeeksi muu
tettu kauppa. Yhtiökaupoilta puuttui kuitenkin yhtenäinen osto- ja tarkkailujärjestö — ja tottumattomia kun oltiin — joutuivat useim
mat tällaisista lopettamaan toimintansa, jotkut vararikon kautta.
O S U U S K A U P P A A P A J A N ( M Y N Ä M Ä E N O S U U S L I I K E ) P E R U S T A M I N E N J A
A L K U V U O S I E N T O I M I N T A
Niinkuin monella osuuskaupalla, ei Mynämäen Osuusliikkeellä ollut edeltäjänä n.s. yhteisostoja. Siihen lienee vaikuttanut se, että osuuskaupan perustaminen paikkakunnalle oli jäänyt paljon myö
häisemmäksi, kuin yleensä. Miksi näin oli, ei liene tarkkaa sei-
13
Tässä talossa aloitti kauppa toimintansa v. 1917. Risuaidan takana silloinen valtatie.
vyyttä. Varmaankin Turun läheisyys, paikkakunnan kauppaolojen kehittyneisyys ja monen aikaisemmin perustetun osuuskaupan ”kei
kahtaminen” vaikuttivat pitkään harkitsevuuteen. Ei haluttu ottaa riskiä osuuskaupan taloudellisesta menestymisestä.
Seppä Lauri Rautio kertoo, että osuustoiminnallista valistustyötä kyllä tehtiin täällä jo vuosisadan vaihteessa. Esitelmöitsijöinä olivat olleet mm. maisteri Torvelainen ja myöhemmin Vehmaan Osuus
kaupan johtaja Edvin Aaltonen y.m. Osuuskauppa-asia ei vain ot
tanut luistaakseen, kunnes v. 1916 pankinjohtaja K. A. Laine ja kertoja Lauri Rautio ja eräät muut henkilöt kutsuivat kunnanhuo- neelle kokouksen osuuskaupan perustamisen merkeissä. Tällöin päätettiin perustaa osuuskauppa — Mynämäen Osuusliike —, jonka jäseniksi kaikki pitäjän — toimialueen — asukkaat olivat tervetul
leita. Kokouksessa valittiin kaupalle myöskin ensimmäinen hallitus, jonka jäseniksi tulivat maanviljelijät Pekka Sillanpää ja J. Maja- lainen, opettaja Aleks Linno, puuseppä Kössi Mantere, seppä Lauri Rautio ja pankinjohtaja K. A. Laine. Hallitus valitsi puheenjohta
jakseen K. A. Laineen ja sihteerikseen Lauri Raution. Kutka olivat perustamispöytäkirjan allekirjoittajat, ei tarkoin tiedetä, mutta ovat sellaisia olleet ainakin ensimmäisen hallituksen jäsenet. Osuuskun
nan jäsen numero 1 oli K. A. Laine.
Toisessa osuuskunnan kokouksessa tuli esille rahoituksen järjes
täminen. Kun hallitus esitti asian ja pyysi jäseniä lainan tai takauk
sen muodossa tukemaan kaupan toimintaa, hiipivät useimmat pois kokoussalista. Rautio mainitsee menneensä perässä huutamaan läh
tijöitä takaisin. Tällöin astui esiin maanviljelijä Kustaa Suni Nih- deisistä ja lupasi kirjoittaa nimensä ja antaa lainaakin. Useimmat muut seurasivat annettua esimerkkiä ja niin lähti osuuskauppa sille taipaleelle, josta nyt on kulunut neljäkymmentä vuotta. Mainitta
koon, että ensimmäisenä vuotena liittyi jäseneksi kaikkiaan 205 henkilöä.
Hallituksessa ja jäsenistössä käytiin aluksi kiistaa päämyymälän paikasta. Nykyinen paikka Tursunperässä sai eniten kannatusta, koska sieltä oli sopivasti saatavissa ”valmis” kiinteistö, joka sitten ostettiin meijerikkö Suvannolta 7 500 markan hinnasta. Siinä oli isohko huone, joka sisustettiin kaupaksi.
Ensimmäiseksi johtajaksi valittiin Lennart Paavanen Livonsaa- relta ja apulaiseksi otettiin neiti Jenny Sundgren (nykyisin rva Salminen). Kaupan ovet aukaistiin 1. päivänä kesäkuuta 1917. Se oli varmaankin kaupan jäsenille juhlapäivä.
Nihattulalaisten vaatimuksesta perustettiin sinne sivumyymälä vielä samana vuonna.
Ensimmäisen puolen toimintavuoden myynti muodostui kohta
laiseksi. Se oli mk 217 130: 51 ja voittoa jäi mk 5 804: 51 eli 2,7 % myynnistä.
Kauppatavaran kuljetus, joka silloin tapahtui suoraan Turusta, vaati noina aikoina paljon hevostyövoimaa. Kaupalla oli useita va
kinaisia ajomiehiä, joista mainittakoon torpparit K. Haapala ja J.
Henrikson. Myöhemmin hankittiin liikkeelle oma hevonen, jota ajoi Kristian Seikkula. V. 1923, jolloin rautatieliikenne ulottui jo Mynämäkeen saakka, tilanne tältä kohdalta huomattavasti helpot
tui. Tällöin hankittiin myöskin ensimmäinen umpikuminen Man- merkkinen kuorma-auto.
Osuuskauppa Apaja, joka syntyi juuri itsenäisyyden aattona, jou
tui heti alussa sen taloutta kovin rasittaviin koettelemuksiin. Ta
varapula oli ankara, samoin säännöstely. Lisäksi tuli vielä vapaus
sota, joka ei tiettävästi kuitenkaan näillä seuduilla aiheuttanut ko-
Osuuskaupan ensimmäinen hallitus ja henkilökunta.
Oikealla puh.johtaja K. A. Laine ja neljäs oikealta ensimmäinen johtaja L. Paavanen.
vin suuria mullistuksia. Juuri perustetun kaupan talouden se asetti kuitenkin koetukselle. Sodan aikana ja heti sen jälkeen vallinnut tavarapula hidasti suuresti myynnin kehitystä ja toisaalta rahan
arvon aleneminen vaati jatkuvasti lisää käyttöpääomaa, jota oli vai
kea saada. Kaikista näistä kuitenkin selvittiin ja kauppa tuotti joka vuosi voittoa. Kaukonäköisesti voitto kuitenkin rahastoitiin aina vuoteen 1923 saakka, jolloin ensimmäisen kerran jaettiin ylijää- mänpalautusta.
Vuonna 1921 tuli sitten ensimmäinen johtajan vaihdos. Tällöin toisiin tehtäviin siirtyneen Paavasen tilalle valittiin nuori Eemil Turkulainen.
V. 1923 osuuskunnalla oli jälleen edessä liikkeenhoitajan vaih
dos. Nyt kuitenkin saatiin toimeen mies, joka hoiti tehtävää yhtä
jaksoisesti 14 vuotta, eli kauimmin kuin muut tähänastisista. Tämä
mies Aatto Savonen pääsi liikkeen peräsimeen aikana, jolloin ta
louselämän nousukausi oli edessä. Liike kehittyi tällöin melkoisesti ja merkille pantavaa on, että samaa kehitystä jatkui vielä 1930- luvun alussa olleina pulavuosinakin. Vuoden 1933 suurpalo, jolloin mm. kaikki osuuskaupan päämyymälän rakennukset paloivat kaup- patavaravarastoineen, asetti liikkeen johdon kovalle koetukselle.
Kauan ei kuitenkaan jätetty sormea suuhun, vaan päätettiin kiireesti rakentaa uusi, entistä ehompi pääliike. Näin jälkeenpäin voimme helposti todeta, että tuo silloinen kaukonäköisyys rakennustoimin
nassa, on luonut Apajan taloudelle kestävän perustan.
Luonnollisesti suurpalon jälkeinen rakennustoiminta rasitti lii
kettä tavattomasti, mutta tarkka liikkeenhoito ja talouselämän ylei
nen elpyminen veivät kaupan tälläkin kertaa yli vaikeuksien niin, ettei esimerkiksi tavaksi tulleesta ylijäämän palautuksesta tarvinnut luopua.
V. 1938 jolloin Mynämäen-Mietoisten Kauppa Oy liitettiin Mynämäen Osuusliikkeeseen, päätettiin nimi muuttaa paremmin sen laajentunutta toimialuetta- ja alaa vastaavaksi. Tehtyjen ehdo
tusten pohjalla päätti osuuskunnan kokous 29. 10. 1937 muuttaa liikkeen nimen Osuuskauppa Apajaksi. Sääntöjen muutosten tultua voimaan, voitiin uusi nimi ottaa virallisesti käyttöön vuoden 1938 alusta. Nimen johdannaisen selvitykseksi mainittakoon, että apaja täällä tarkoittaa peltolakeutta.
Sääntöjä muutettiin ensimmäisen kerran v. 1921, sitten v. 1938.
Vuonna 1952 päätettiin osuusmaksu koroittaa 2 000 markkaan ja hallintoneuvoston jäsenten luku lisättiin 12:sta 15:een. Uuden osuuskuntalain johdosta oli sääntöjä jälleen muutettava v. 1955.
Nämä uusitut, nyt voimassa olevat säännöt merkittiin kaupparekis
teriin 9. 11. 1956.
O s u u s m a k s u ja j ä s e n e k s i l i i t t y m i n e n . Osuusmaksu on edelleen 2 000 markkaa ja maksaa osuuskunta sille korkoa, joka nykyisin on 7 % %. Liittymismaksuna on uuden jäsenen suoritettava 100 markkaa, joka summa menee vararahas
toon. Osuuskunnan jäsenyys on vapaa kaikille toimialueemme asuk
kaille.
17 J ä s e n k u n t a
Kesäkuun 1 päivänä v. 1917 kun varsinainen kauppatoiminta aloitettiin oli jäseneksi liittyneitä vasta 134. Aloittamisvuoden lop
puun mennessä oli jäsenkunta kuitenkin jo kasvanut yli kahden
sadan. Sen jälkeen se hiljalleen, joskin vähäisessä määrin kasvoi.
Vuosikymmenen kuluttua jäsenmäärä oli 578. Sen jälkeen kasvu jälleen hidastui niin, että vuonna 1937 jäsenmäärä oli 736. Sodan jälkeisinä vuosina, osittain siirtoväen ansiosta, jäsenluku alkoi no
peasti kasvaa niin, että v. 1947 se oli jo 1 749. Kertomusvuoden 1957 alussa jäsenmäärä oli 2 246, josta naisia 710. Tällöin joka neljäs henkilö toimialueemme asukkaista on Apajan jäsen.
Vuoden 1957 alussa oli jäsenten ammatin mukainen ryhmitys seuraavanlainen:
Miehiä Naisia Yhteensä
Maanviljelijät ja heihin verrattavat ... 940 320 1 260 Maatalous- jo metsätyöläiset ... 120 105 225 Johtavassa asemassa olevat ... 70 40 110 Yleisen hallinnon virkailijat ja talouselämän
hallinnollinen ja kaupallinen konttorihenkilö
kunta ... 38 50 88 Teknillinen henkilöstö, pienteht. ja its käsityö
läiset ... 77 50 127 Teollisuustyö väki ... 166 63 229 Myyntiä, kuljetuksia ja muuta palvelutoimintaa
suorittavat henkilöt... 68 42 110 Myynti-, kuljetus- ja palvelustoimintaa suorit
tavat työläiset ... 48 10 58 Ammatti tuntematon ... — 30 30 Ryhmä jäseniä ... — — 9
Yhteensä 1 527 710 2 246
Kuten edelläolevasta käy selville, on naisten osuus jäsenkunnassa varsin huomattava, eli 32 %. Varsinaisia maanviljelijöitä tai heihin verrattavia on 56 % jäsenkunnasta.
T O I M I P A I K K O J E N E S I T T E L Y Ä Keskustoimipaikka
Nykyinen keskustoimipaikka silloisine rakennuksineen ostettiin Ester ja Siivo Suvannolta 11. 2. 1917 päivätyllä kauppakirjalla 7 500 markan hinnasta. Kauppaa seurasi rakennuksissa löytyvät sähköjohdot lamppuineen, telefooni, 2 kpl. leipurin trookia, leipä- lautoja ja peltejä sekä vesipumppu. Leimaveroa tällaisesta kaupasta meni siihen aikaan 180 markkaa 50 penniä. Näissä olosuhteissa sitten tehtiin kauppaa aina vuoteen 1933, jolloin Helluntai-aattona vesitehtailija Ahdin saunasta syttynyt tulipalo tuhosi suurimman osan Tursunperän kylää. Palossa tuhoutui viidettäkymmentä raken
nusta, niiden joukossa kaikki Mynämäen Osuusliikkeen päämyymä- län rakennukset, kauppavarastot ja arkistot. Ne olivat kuitenkin hyvin vakuutettuja, koska korvauksia saatiin rakennuksista 265 000 ja kauppavarastoista 300 000 markkaa.
Väliaikaiseksi myymälähuoneustoksi hallitus vuokrasi maanvil
jelijä Armas Hirvolalta Kiusalan talon päärakennuksen ja vilja- aitan.
Hallitus kävi uutta toimitaloa suunnitellessaan katsomassa Osuus
kunta Aitan juuri rakenteilla olevaa taloa, jota esikuvana käyttäen SOK:n rakennusosasto suunnitteli nykyisen toimitalon pienin muu
toksin ja lisäyksin. Rakentaminen annettiin urakalla 500 000 mar
kan hinnasta Rakennustoimisto Ahdin suoritettavaksi. Kaluston valmisti Mannermaan puusepänliike Vehmaalta. Rakennus valmis
tui ennätysvauhtia niin, että siihen voitiin muuttaa jo joulukuun 10 päivänä, siis parhaiksi joulumyyntiin.
Tämän talon rakentaminen oli uraauurtava silloisessa liikeraken- nustoiminnassa. Oli otettu huomioon alan viimeisimmät virtaukset niin, että se vielä tänäkin päivänä täyttää rakenteellisesti vaatimuk
set. Uudessa kaksikerroksisessa talossa oli ruokatavara- ja sekatava- raosastot sekä kahvila, jota ei kuitenkaan koskaan avattu, vaan va
rattiin muihin tarkoituksiin.
Juuri tämän pääkaupan liiketalon rakentamisesta lienee Osuus
kauppa Apaja saanut sen kestävän pohjan, jolla se taloudellisessa mielessä tällä hetkellä seisoo palvelemassa jäsenkuntaansa.
Samanaikaisesti nykyisen päämyymälän kanssa, siis v. 1933, alet
tiin rakentaa varastorakennusta, johon tulivat myös leipomo, sen mestarille huoneet, autosuoja, sauna ja puuvaja. Myöhemmin on tätäkin rakennusta laajennettu ja koroitettu asuntokerroksella. Myös siinä sijaitsevaa leipomoa on laajennettu.
V. 1954 rakennettiin pääliikkeen tontille suurehko puurakentei
nen varastorakennus.
Rautaosasto (sekatavara)
E.m. osasto on ollut toiminnassa uuden toimitalon valmistumi
sesta, siis v. 1933, lähtien. Sille on kuitenkin jälkeenpäin varattu talossa lisätiloja.
Myymälätoimikunnan muodostavat v. 1957: Lauri Rautio, R.
Semberg, I. Sillanpää ja Lea Hollo. Osastonhoitajana on vuodesta 1953 lähtien toiminut Pentti Evesti. Apulaisia keskimäärin 6.
Osaston myynti v. 1956 oli 45,9 mmk.
Kangasosasto
Osasto toimii keskustoimitalon yhteydessä. Se eroitettiin erilli
seksi osastoksi 9. 3. 1939. Myynti v. 1956 oli 13,0 mmk. Osaston
hoitajana vuodesta 1951 lähtien Taimi Järvinen. Apulaisia 1.
Keskusvarasto
Se eroitettiin erilliseksi 9. 3. 1939 ja on sen hallussa suurin osa pääliikkeen kellaritiloista ja osa ulkovarastoista. Varastonhoitajana vuodesta 1951 alkaen Alarik Koski, joka samalla toimii koulutus
asioiden hoitajana.
Mainittakoon, että kangasosasto toimii alansa keskusvarastona, samoin maatalousosasto.
Ruokatavaraosasto
V. 1952 vuokrattiin mv. Tyyne Hirvolalta pääkaupan viereinen Vähäsaaren kiinteistö, johon sijoitettiin liha-, leipä- ja maito- osastot. Osastonhoitajana vuodesta 1955 alkaen Matti Puukka. Apu
laisia 4. Myynti v. 1956 oli 17,0 mmk.
Kirjanpito
Pääkirjanpitäjä ja prokuristi on Anna-Liisa Hiivola. Apulaisia 2.
Leipomo
Jo ensimmäisen toimitalonsa oston yhteydessä v. 1917 Apaja sai leipomon ja sinne kuuluvaa kalustoa. Jatkettiinko valmistusta heti välittömästi, ei ole tarkkoja tietoja, mutta oletetaan niin ta
pahtuneen. V. 1933 uutta varastorakennusta suunniteltaessa varat
tiin siihen tilat myös leipomoille. Sille alunperin jätettyjä tiloja on kuitenkin jälkeenpäin jouduttu huomattavasti laajentamaan. Myös
kin koneistusta on jatkuvasti lisätty ja uudenaikaistettu.
Leipomon valmistusarvo v. 1956 oli 12,6 mmk. Sen vastaavana mestarina on vuodesta 1947 alkaen toiminut Aarne Heino.
Sisäkuva leipomosta.
Keskellä vastaava mestari Aarne Heino.
Viljavarasto Mynämäen asemalla.
Maatalousosasto
Liikkeellä ei alkuaikoina ollut minkäänlaista viljavarastoa eikä viljankäsittelylaitteita. Vuoden 1937 lopulla kuitenkin ostettiin My- nämäen-Mietoisten Kauppa Oy:ltä sen Mynämäen asemalla olevat varastotilat ja viljankäsittelylaitteet. Samalla perustettiin erillinen maatalousosasto, jonka ensimmäiseksi hoitajaksi tuli Urho Aarnio.
Vuonna 1952 viljavarastoa laajennettiin ja sinne hankittiin 2 000 kg tehoinen Damas-radioaattorikuivuri. Myöskin lajittelijoita ja esi- puhdistajia sekä automaatti- ja tasovaaka kuuluvat nyt sen kalus
toon. Valtion Rautateiden alueella on liikkeellä nykyisin varsinai
sen viljavaraston lisäksi kolme muuta varastorakennusta ja lisäksi omalla tontilla "Nurmela RN:o l 11” 27. 3. 1954 ostettu suurehko puurakenteinen varastorakennus.
Viljaa välitettiin v. 1956 1 625 443 kg. Maatalousosaston myynti tavarapuolella v. 1956 oli 14,7 ja tuotepuolella 70,8 mmk.
Maataloustoimikunnan muodostivat v. 1957: Arvo Sillanpää, Kosti Junttila ja Artturi Koskinen. Osastonhoitajana on v. 1951 lähtien toiminut apulaisjohtaja U. E. Heininen.
Viljavarastoa ja sen viljankuivatusmahdollisuuksia laajennetaan ja lisätään jälleen kuluvana vuotena.
Nihattula
Kuten jo aikaisemmin mainittiin, perustettiin tämä myymälä liikkeen aloittamisvuonna 1917. Se toimi aluksi vuokrahuoneus- tossa, mutta rakennettiin sille oma kiinteistö v. 1928. Se maksoi silloin 68 000 markkaa. V. 1950 myymälä perusteellisesti korjat
tiin ja siihen laitettiin erillinen ruokatavaraosasto.
V. 1927 myymälälle ostettiin oma tontti ”Sivukauppa I RN:o 32” ja v. 1929 ostettiin lisää ”Sivukauppa II RN:o 422”.
Myymälätoimikunnan muodostavat v. 1957: Antti Juva, Albert Salminen, A. Laela ja Eeva Uusitalo. Myymälänhoitajana vuodesta 1939 alkaen Sylvi Koskinen. Apulaisia 1. Myynti v. 1956 oli 12,6 mmk. Myymälän numero on 2.
Nihattula.
Kivikylä.
Kivikylä
Myymälä aloitti toimintansa vuokrahuoneustossa v. 1921. Sille rakennettiin kuitenkin oma kiinteistö vuotta myöhemmin. Nykyisen myymälän tontti ostettiin Pietilän talosta K. A. Laineen välityksin 2 000 markan hinnasta.
V. 1951 myymälän yhteyteen rakennettiin suurehko varastosiipi, joka maalattiin v. 1956. Samalla kunnostettiin ja maalattiin myös
kin myymälärakennus sisältä ja ulkoa.
Myymälätoimikunnan muodostavat v. 1957: Niilo Mäkilä, Keijo Kitola, Valtteri Uusitalo ja Anna Seppä. Myymälänhoitajana on vuodesta 1956 alkaen ollut Jorma Lindholm. Apulaisia 2. Myynti v. 1956 oli 20,9 mmk. Myymälän numero on 3.
Nihdeinen
Myymälälle ostettiin v. 1923 oma tontti ”Nihdeisten Osuus
kauppa RN:o l1” mk 5 000 hinnasta mv. Juha Airikilta. Sille ra
kennettiin oma kiinteistö, jossa myymälä syyspuolella 1923 aloitti
Vehmalainen.
toimintansa. Vuonna 1940 tätä myymälää korjattiin ja v. 1951 ra
kennettiin uusi varastosiipi.
Myymälätoimikunnan muodostavat v. 1957: Armas Aikkinen, Mirjam Nieminen, Huugo Eeva ja Enni Aakula. Myymälänhoita
jana on vuodesta 1950 alkaen ollut Rauha Lumpia. Apulaisia 1.
Myynti v. 1956 oli 12,4 mmk. Myymälän numero on 4.
Vehmalainen
Myymälä avattiin v. 1925, jolloin Vehmalaisten Osuuskauppa lii
tettiin Mynämäen Osuusliikkeeseen. Samalla sille ostettiin oma tontti ”Kauppala RN:o l 7”, jolle rakennettiin myymäläkiinteistö ja varastorakennus. V. 1950 rakennus hajoitettiin ja tilalle rakennet
tiin uusi Siporex-tiilinen myymälä.
Myymälätoimikunnan muodostavat v. 1957: K. Hämölä, Yrjö Mikola, Maire Väinölä ja Heimo Pärkö. Myymälänhoitajana vuo
desta 1956 Jaakko Pyhäranta. Apulaisia 1. Myynti v. 1956 oli 17,5 mmk. Myymälän numero on 5.
Tässä yhteydessä on syytä mainita, että Vehmalaisten Osuuskau
pan peruja oli myöskin Suojoen myymäloä, joka läheisen Karjalan- kylän myymälän vuoksi lopetettiin kannattamattomana v. 1935 lopussa.
Lauttanpää.
Lauttanpää
Mietoislaisten toivottua Mynämäen Osuusliikkeen myymälää, avattiin sellainen vuokrahuoneustossa Lauttanpäässä 15. 5. 1929.
Sille hankittiin oma "Tienhaara"-niminen kiinteistö v. 1931, joka ostettiin opettaja K. E. Anttilalta mk 60 000:— hinnasta. Nämä kiinteistöt myytiin Olavi Pyhärannalle v. 1951, jolloin myymälä jo oli siirretty uuteen paikkaan ja uuteen kiinteistöön.
Uudet tonttialueet, jotka sijaitsevat Saaren Pohjanpään ja Tai
vassalon uuden tien risteyksessä, ostettiin "Kilo RN:o 514, 28/4 -48 ja Kilo RN:o 517, 27. 3. -50 päivätyillä kauppakirjoilla. Nykyinen uusi kiinteistö rakennettiin v. 1949. Siinä on erillinen ruokatavara- osasto kylmähuoneineen. Talo on varustettu keskuslämmityksellä ja vesijohdoilla.
Myymälällä on Hietamäen asemalla sementtitiilinen varastora
kennus.
Myymälätoimikunnan muodostavat v. 1957: Kosti Junttila, Tauno Puotunen, Jalmari Vuola ja Ester Lehmuksela. Myymälän-
27
Mietoinen.
hoitajana on alusta alkaen toiminut Kalle Korhonen, joka on ollut liikkeen palveluksessa yli 30 vuotta. Apulaisia 3. Myynti v. 1956 oli 31,4 mmk. Myymälän numero on 7.
Mietoinen
Myymälä avattiin v. 1932 E. Vuoristolta vuokratussa huoneus- tossa. Vuokraajan kanssa ei kuitenkaan v. 1935 päästy enää sopi
mukseen ja koska myymälää ei katsottu voitavan lopettaa, päätettiin sille hankkia oma kiinteistö. Myymälän tontti ostettiin mv. Kau
kolta ja sille rakennettiin Ose Lehtisen vanhasta hirsirakennuksesta uusi myymäläkiinteistö. Rakennuksen teki Kustaa Hurme. Van
hempi varastorakennus tehtiin v. 1936. Nykyinen uusi varastosiipi on vuodelta 1956. Myymälä korjattiin perusteellisesti v. 1951, jol
loin siihen laitettiin erillinen ruokatavaraosasto jäähdyttämöineen.
Tilat ovat "Kauppa RNro 332” ja 31. 3. -53 ostettu "Kauppa I 367”.
Myymälätoimikunnan muodostavat v. 1957: Bertta Koskinen, Einari Kivivuori, Matti Lehtinen, Eemil Salonen ja Aksel Öhman.
Myymälänhoitajana vuodesta 1945 Asser Jaska. Apulaisia 3.
Myynti vuonna 1956 oli 30,7 mmk. Myymälän numero on 8.
Karjalankylä
Myymälä perustettiin v. 1932. Talo oli aluksi vuokrattuna mv.
Artturi Mäkilältä, mutta ostettiin se omaksi 29. 6. 1936 päivätyllä kauppakirjalla. Myymälää ja sen varastotiloja on jouduttu useasti korjaamaan. V. 1956 sille laitettiin uusi tilava varastosiipi saunoi
neen. Myymälää suurennettiin ja siihen laitettiin erillinen ruoka- tavaraosasto. Se varustettiin keskuslämmityksellä ja vesijohdoilla.
Myymälä onkin tällä hetkellä Apajan parhaita. Tila on ”Sotkanto RN:o l 10.”
Myymälätoimikunnan muodostavat v. 1967: Artturi Mäkilä, Olli Koivisto, Jukka Ali-Sippola ja Aino Lapila. Apulaisia 1.
Myynti v. 1956 oli 15,9 mmk. Myymälän numero on 9.
Munnuinen
Munnuisten myymälä avattiin v. 1938. Aluksi se toimi vuokra- huoneustossa nykyistä myymälää vastapäätä. V. 1941 Apaja osti sa
mat rakennukset ja suurehkon tontin omakseen. Rakennukset olivat
Munnuinen.
kuitenkin niin huonot, että vuonna 1947 hallintoneuvosto katsoi parhaimmaksi rakentaa kokonaan uuden kiinteistön maantien toi
selle puolelle, minkä jälkeen entiset rakennukset myytiin. Uusi talo valmistui jouluksi 1948. Tila on "Lehtola RN:o 221” .
Myymälätoimikunnan muodostavat v. 1957: Yrjö Hirvola, Usko Itälä, Eino Hynnä ja Antti Pietilä. Myymälänhoitajana on vuodesta 1948 alkaen ollut Jussi Moisio. Apulaisia 1. Myynti v. 1956 oli 16,5 mmk. Myymälän numero on 10.
Asema
Myymälän toiminta aloitettiin vuoden 1937 lopulla. Sitä varten oli Urho Aarniolta ostettu "Pirkkola RN:o l 9” tila sillä sijaitsevine rakennuksineen. V. 1953 myymälä korjattiin ja siihen rakennettiin varastosiipi ja ruokatavaraosasto. V. 1956 myymälä maalattiin ulkoa.
Aseman myymälä pihan puolelta.
Myymälätoimikunnan muodostavat v. 1957: Kosti Eura, A. Kan- tonen, Olavi Laurila ja Aili Hynnä. Myymälänhoitajana on vuo
desta 1951 alkaen ollut Eeva Lahtema. Apulaisia 2. Myynti v. 1956 oli 16,4 mmk. Myymälän numero 6 (Lopetetun Suojoen myymä
län numero).
Korvensuu
Myymälärakennukset ostettiin Apajalle v. 1940. Vastaanotto ta
pahtui 15. 11. Rakennukset sijaitsivat vuokratontilla, mutta ostet
tiin se omaksi v. 1941. Tila "Kaila RN:o l 8”.
Myymälä korjattiin perusteellisesti v. 1942, jolloin siihen laitet
tiin myös varastosiipi.
Myymälätoimikunnan muodostavat v. 1957: J. Koski, O. Jäppi
lä, L. Nurmi ja Kerttu Vapola. Myymälänhoitajana on v. 1955 al
kaen ollut Risto Kiviranta. Apulaisia 1. Myynti v. 1956 oli 11,6 mmk. Myymälän numero on 12.
Tarvainen
Myymälän avaamisesta Tarvaisiin keskusteltiin jo vuosia ennen sen perustamista. Vuonna 1952 hallintoneuvosto velvoitti johtokun
nan heti perustamaan sinne myymälän. Tontti "Tarvasten Osuus-
Tarvainen.
Korvensuu.
kauppa RN:o 28” ostettiin Toivo Sikilän perikunnalta 240 000 markan hinnasta v. 1952. Seuraavana vuonna rakennettiin tontille liiketalo ja myymälä avattiin 20. 12. 1953. Talo on varustettu kes
kuslämmityksellä. V. 1956 rakennettiin lisää varastosiipi.
Myymälätoimikunnan muodostavat v. 1957: Esko Junnila, Erkki Kovero, Eemeli Eeva ja Reino Lempinen. Myymälänhoitajana on vuodesta 1956 ollut Onni Järveläinen. Apulaisia 1. Myynti v. 1956 oli 15,3 mmk. Myymälän numero on 11.
Lemmi
Lemmille perustettiin myymälä v. 1953. Se avattiin mv. Valtter Yrjälältä vuokratussa huoneustossa 1. päivä elokuuta. Huoneusto oli kuitenkin tarkoitukseen sopimaton ja koska oli vuokrattavissa kauppatarkoituksiin paremmin sopiva talo, muutettiin myymälä 1. 2. 1955 Ilmari Kempin perikunnan omistamaan kiinteistöön.
Myymälätoimikunnan muodostavat v. 1957: Eskil Valtonen, Valtter Yrjälä ja J. Virtanen. Myymälänhoitajana on v. 1956 al
kaen ollut Elvi Varjonen. Myynti v. 1956 oli 11,5 mmk. Myymä
län numero on 13.
33
Huoli.
Huoli
Myymälä avattiin kauppias Yrjö Salosen perikunnalta vuokra
tussa talossa 1. 2. 1954. Myymälätoimikuntaa ei ole. Myymälän
hoitajana on vuodesta 1956 alkaen ollut Inga Aalto. Vuoden 1956 myynti oli 9,5 mmk. Myymälän numero on 14.
Laajoki
Karjalan pitäjän Laajoelta ostettiin kauppias Jusleniuksen peri
kunnan omistama kauppatalo varastoineen. Inventointi ja vastaan
otto tapahtui 18. 6. 1956, minkä jälkeen kauppa alkoi toimia osuus
toiminnalliseen lukuun. Suhteellisen suuren päärakennuksen lisäksi siellä on kaksi erillistä varastorakennusta ja iso puutarha. Tilat ovat Yrjölä RN:o 76 ja Taimila RN:o 723” sekä erillinen, vielä erot
tamaton alue.
Laajoki.
Myymälätoimikunnan muodostavat v. 1957: Artturi Koskinen,.
Eino Ali-Mattila, Viljo Seikola, Ensio Ahokas, Anna Leppänen ja Voipa Luotonen. Myymälänhoitajana on Unto Mäki. Apulaisia 2.
Myynti ensimmäisen puolen vuoden aikana 10,9 mmk. Myymälän numero on 15.
Kirkkomyymälä
Myymälä aloitti toimintansa 14. 3. 1957. Huoneusto on vuok
rattu Mynämäen Osuuskassan uudesta toimitalosta. Se on kalustettu täysin nykyaikaisesti ja käsittää maito-, leipä-, liha- ja sekatavara- osastot. Myymälänhoitajana on Marjatta Sillanpää. Myymälän nu
mero on 16.
35
Baari
Baari aloitti toimintansa samanaikaisesti kirkkomyymälän kanssa 14. 3. 1957. Sille varatut tilat ovat samassa osuuskassan talossa.
Baarin, jossa on 53 paikkaa, sisustuksen suunnitteli SOK:n raken
nusosasto. Sen kalustuksessa on huomioitu kaikki viimeisimmät vir
taukset. Baarin vastaavana emäntä on kotitalousteknikko Vieno Manninen. Baarin numero on 18.
Shell-huoltoasema
Yhteistoiminnassa Shell-yhtiön kanssa korjattiin entisestä Martta- majasta autohuoltoasema ja autotarvikemyymälä. Se avattiin 15. 1.
1957. Kirjanpidollisesti huoltoasema toistaiseksi toimii rautaosas- ton alaisena.
Mainittakoon, että liikkeellä on ollut myymälä myöskin Kale
lassa. Se avattiin v. 1939. Vuokrakiinteistö kuitenkin paloi v. 1944 ja myymälä päätettiin tällöin lopettaa toistaiseksi.
Apaja on vuosina 1946— 1948 omistanut myöskin Tapanisten turvepehkutehtaan, mikä kuitenkin kannattamattomana lopetettiin.
L i i k e n n e ja k u l j e t u s t o i m i n t a
Vaikka Turun—Uudenkaupungin välistä rautatietä ryhdyttiin rakentamaan jo samana vuotena kuin Mynämäen Osuusliike perus
tettiin, kesti kuitenkin vielä monta vuotta, ennenkuin se avattiin liikenteelle Mynämäelle saakka, mikä tapahtui v. 1923. Tätä ennen oli tavarat noudettava hevosilla ja autoilla Turusta. Jo aikaisem
min mainittiin hevosajureista ja siitä, että kaupalla oli myöskin oma hevonen. Tämä ei kuitenkaan kauan tyydyttänyt yhä kasvavia kul
jetustarpeita ja niin päätettiin v. 1923 ostaa liikkeelle Man-merk- kinen umpikuminen "iso" kuorma-auto. Sen ensimmäiseksi kuljet
tajaksi valittiin Selim Rannikko. Seuraavana vuonna ostettiin jäl
leen 1 tonnin Ford-merkkinen kuorma-auto. Tällä autolla sittem
min v. 1924 kuljetettiin matkustajia kirkolta Mynämäen asemalle, mutta se lopetettiin kannattamattomana samana vuonna.
Rautatien v. 1923 valmistuttua Mynämäelle saakka, se helpotti kuljetuskysymystä ratkaisevasti. Vaikka autokanta sittemmin on ke
hittynyt huimasti ja kuljetuksissa yhä enemmän siirrytty juuri maan
tiekuljetuksiin, on myönnettävä, että rautatiet vielä tänäkin päi
vänä suorittavat suurimman osan Apajan kuljetuksista.
Tällä hetkellä on Apajalla kolme omaa kuorma-autoa ja yksi umpipakettiauto. Kuljetuksissa joudutaan kuitenkin käyttämään huomattavasti yksityisiä kuorma-autoilijoita.
S Ä Ä S T Ö K A S S A
V. 1925 loppupuolella hallitus päätti, että kaupalle olisi perus
tettava säästökassa, jonne jäsenet voisivat tallettaa liikenevät varansa ja täten voitaisiin edistää myöskin säästämisharrastusta. Näin, niin toivottiin, voitaisiin kaupan käyttöön saada melkoisia rahamääriä.
37 Tuo toive ei olekaan ollut turha, sillä tällä hetkellä säästökassa tyy
dyttää lähes puolet rahoitustarpeesta.
Ensimmäiset talletukset säästökassaan otettiin huhtikuun lopulla v. 1926. Sen jälkeen säästökassa on toiminut vaihtelevalla menes
tyksellä, mutta talletukset ovat kuitenkin jatkuvasti lisääntyneet.
Suurin lisäys tapahtui v. 1956, jolloin talletukset lisääntyivät 5,3 mmk. eli 32,8 %.
Vuoden 1956 toiminnasta mainittakoon, että tallettajien luku vuoden viimeisenä päivänä oli 1 050. Tilien luku lisääntyi vuoden aikana 82:11a. Tileille talletettiin 1 094 erässä kaikkiaan 14 780 973 markkaa ja niiltä nostettiin 526 erässä 10 484 773 markkaa. Kor
koja liitettiin pääomaan 999 773 markkaa. Talletus jäsentä kohden oli 9 544 mk ja tallettajaa kohti 20 415 mk.
Vuoden 1957 alkupuolella ovat talletukset jälleen lisääntyneet ja uusia tilejä on avattu jo toistasataa.
Osuuskunta toivoo, että jäsenet yhä kasvavassa määrin käyttäisi
vät osuuskaupan säästökassaa, joka on avoinna kaikissa myymälöissä niiden aukioloaikoina. Tällä tavoin tuette voimakkaasti Apajan yhä laajenevaa toimintaa, ja samalla teette omat raha-asiain hoitonne mukavaksi.
Talletustileille maksettava korko on aina sama kuin muidenkin rahalaitosten, eli nykyisin 5 % %. Otamme vastaan myöskin A ja B indeksiehtotalletuksia. Talletustililtä yhdellä kertaa ilman irtisa
nomista nostettava määrä on 200 000 markkaa.
L U O T T A M U S T E H T Ä V I S S Ä T O I M I N E E T 1 9 1 7— 1 9 5 7
Vuoteen 1938 saakka osuuskunnan asioita hoiti hallitus ja ovat siihen eri aikoina kuuluneet:
K. A. Laine, pankinjohtaja... 1917— 1931 Kössi Mantere, puuseppä... 1917— 1937 Pekka Sillanpää, maanviljelijä... 1917— 192?
Aleks Linno, opettaja ... 1917— 1929
J. Majalainen, fnaan viljelijä... 1917— 192?
Lauri Rautio, seppä... 1917— 1937 Juho Blomqvist, maanviljelijä ... 191?— 192?
Kristian Seikkula, maanviljelijä ... 191?— 192?
August Aikkinen, maanviljelijä ... 191?— 192?
Vihtori Pietilä, maanviljelijä... 1924— 1936 Toivo Tyrni, kir. tohtori... 1926— 1937 Frans Raivo, maanviljelijä ... 1930— 1937 Artturi Mäkilä, maanviljelijä ... 1933— 1937 Niilo Mäkilä, maanviljelijä... 1937— 1937 Hallituksen puheenjohtajana toimi vv. 1917— 1931 pankinjoh
taja K. A. Laine ja vv. 1932— 1937 tohtori Toivo Tyrni, sen pit
käaikaisena varapuheenjohtajana oli puuseppä Kössi Mantere ja sihteerinä seppä Lauri Rautio.
Vuodesta 1938 alkaen on asioita hoitanut hallintoneuvosto ja ovat siihen eri aikoina kuuluneet:
Arvo Sillanpää, maanviljelijä... 1938—edelleen Eemil Pyhäranta, maanviljelijä... 1938— 1948 Armas Aikkinen, maanviljelijä ... 1938—edelleen Artturi Mäkilä, maanviljelijä... 1938—edelleen K. Hämölä, maanviljelijä... 1938— 1955 Niilo Mäkilä, maanviljelijä ... 1938—edelleen Kosti Eura, maanviljelijä ... 1938—edelleen Yrjö Hirvola, maanviljelijä... 1938—edelleen Einari Kivivuori, maanviljelijä... 1938— 1955 Oskari Keskitalo, maanviljelijä ... 1938— 1953 Uuno Immala, maanviljelijä... 1938— 1954 Antti Juva, johtaja... 1938—edelleen Nestori Mikkola, johtaja ... 1938— 1954 Lauri Rautio, seppä, asioitsija... 1938—edelleen Niilo Hietala, isännöitsijä... 1938— 1951 Albert Eeva, maanviljelijä ... 1948—edelleen Kosti Junttila, maanviljelijä ... 1949—edelleen Artturi Koskinen, maanviljelijä... 1952—edelleen
Hallintoneuvosto kokouksessaan 23. 10. 56.
Istumassa naistoimikunnan jäsenet rva Martta Juva ja tohtorinna Kerttu Tyrni, Hall.neuv. pj. mv. Arvo Sillanpää, ja asioitsija Lauri Rautio. Seisomassa vasem
malta mv. E. Eeva, tj. H. Huju, mv:t E. Junnila, K. Eura, A. Hiivola, E. Turta, tark. N. Söderström SOK:sta, mv:t A. Mäkilä, A. Koskinen, A. Aikkinen,
N. Mäkilä, Y. Hirvola, K. Junttila, ap.joht. U. Heininen ja mv. A. Eeva.
Bertta Koskinen, agronomi...1954—edelleen Esko Junnila, maanviljelijä ... ...1955—edelleen Eemeli Eeva, maanviljelijä...1956—edelleen Eino Turta, maanviljelijä...1956—edelleen Hallintoneuvoston puheenjohtajana on sen perustamisvuodesta 1938 alkaen ollut maanviljelijä Arvo Sillanpää. Varapuheenjoh
tajina ovat olleet Eemil Pyhäranta vv. 1938— 1948, Niilo Hietala vv. 1949— 1951 ja siitä alkaen maanviljelijä Kosti Junttila. Hal
lintoneuvoston sihteerinä on ollut vv. 1938— 1955 Lauri Rautio ja siitä alkaen Heimo Huju.
J o h t o k u n t a
Vuoden 1938 alusta voimaan tulleiden sääntöjen mukaan liik
keen asioiden hoitoa varten hallintoneuvoston tuli valita johtokunta, johon kuului liikkeen toimitusjohtaja puheenjohtajana sekä jäse
ninä kaksi valtuutettua ja kaksi varavaltuutettua. Johtokunnan ovat eri aikoina muodostaneet:
Toivo Tyrni kir. tohtori ... 1938—edelleen August Hiivola, maanviljelijä... 1938—edelleen Urho Aarnio, toimitusjohtaja... 27/9 1938— 1942 17/10 Valde Niemi, toimitusjohtaja... 18/10 1942— 1951 31/12 Esko Kivirinta, toimitusjohtaja... 1/1 1952— 1955 15/11 Heimo Huju, toimitusjohtaja ... 1/12 1955—edelleen
Varajäseninä:
Pekka Sillanpää, maanviljelijä... ..1938— 1948 Frans Raivo, maanviljelijä ...1938— 1946 Kaarlo Luoto, isännöitsijä...1947— 1948 Jussi Henttula, maanviljelijä...1949— 1950 Nikolai Lempinen, maanviljelijä...1949— 1955 Esko Kivirinta, apulaisjohtaja... ..1951— 1951 Valde Niemi, entinen toimitusjohtaja...1952— 1952 U. E. Heininen, apulaisjohtaja...1953—edelleen Ilmari Sillanpää, maanvilj., johtaja...1956—edelleen
T ilintar kastajat:
Alkuaikojen tilintarkastajista ei ole täyttä selvyyttä. Eri aikoina ovat seuraavat henkilöt tarkastaneet tilejä:
Oskari Kanerva, opettaja... ..1924— 1931 Jalmari Kanerva ... ....1924— 1926 Kustaa Pohjalainen, maanviljelijä...1927— 1934 Pekka Sillanpää, maanviljelijä...1931— 1936 K. E. Arola, isännöitsijä... ..1932— 1954 V. Klaavu, säästöpankinjohtaja...1937— 1943
41 Albert Salminen, ylikonstaapeli...1938— 1954
Paavo Kallio, kunnansihteeri...1944— 1955 Mauno Luotonen, kunnansihteeri...1955—1955
Olavi Laurila, maanviljelijä...1956— Erkki Kovero, maanviljelijä...1956— 1956 Olli Koivisto, isännöitsijä...1957—
Liikkeen johtajina ovat olleet seuraavat henkilöt:
Lennart Paavanen... 1917— 1921 Eemil Turkulainen . .. . , ... 1921— 1923
Aatto Savonen ... 1923— 1937 16/8 Mauno Vinko ... 17/8 1937— 1938 25/7 Urho A arnio... 27/9 1938— 1942 17/10 Valde Niemi ... 18/10 1942— 1951 31/12
Esko Kivirinta ... l / l 1952— 1955 15/9 Heimo H u ju ... 1/12 1955—edelleen
Apulaisjohtajina ovat olleet:
U. E. Heininen... 1/5 1951—edelleen
U. E. Heininen, apulaisjohtaja v. 1951.
Maanviljelijä Kosti Junttila, hallintoneuvoston varapuheenjohtaja
v:sta 1955 ja edelleen.
Istumassa vas. emäntä Eeva Laiho, rouva Martta Juva ja emäntä Olga Hämölä. Seisomassa vas. agr. Bertta Koskinen, emäntä Eine Sillanpää, neiti Anna-Liisa Hiivola, rouva Tyyne Hallantie, tohtorinna Kerttu Tyrni, emännät Alli Vuola
Anita Vilola ja Maire Väinölä.
N a i s t o i m i k u n t a
Naisten huomion kohdistamiseksi entistä enemmän osuuskaup- patyöhön alettiin 1940-luvun alussa perustaa kauppojen yhteyteen erikoisia naistoimikuntia. Osuuskauppa Apajan naistoimikunta pe
rustettiin vuoden 1942 alussa. Se piti ensimmäisen järjestäytymis
kokouksensa 26. 5. 1942.
Ensimmäiseksi kokoonkutsujaksi tuli emäntä Fiina Kuuskorpi, joka toimi puheenjohtajana vuoteen 1949. Sen jälkeen ovat pu
heenjohtajina olleet emäntä Salli Keskitalo, tohtorinna Kerttu Tyrni ja v. 1956 alkaen osuuskassanjohtaja rouva Martta Juva. Toi
mikunnan jäsenet ovat vuosien kuluessa vaihtuneet. Koko ajan on mukana ollut ainoastaan emäntä Eine Sillanpää. Vuonna 1957 muo
dostavat toimikunnan: Rouva Martta Juva, puheenjohtaja, agro
nomi Bertta Koskinen, tohtorinna Kerttu Tyrni, emännät Eeva
Pikkujoulujuhlasta v. 1936.
Laiho, Eine Sillanpää, Helmi Sillanpää, Alli Vuola, Olga Hämölä, Anita Vilola, Maire Väinölä, Anna Leppänen ja rouva Tyyne Hal- lantie. Naistoimikunnan sihteerinä on liikkeen kirjanpitäjä proku- risti Anna-Liisa Hiivola.
Naistoimikunnan työ on liikkeelle ollut erittäin merkityksellistä.
Sen aloitteesta ja toimesta on järjestetty erilaisia tilaisuuksia, esit
telyjä ja neuvontaa, joiden ohjelma-avustajina ovat toimineet SOK:n kotitalouskonsulentit. Myös naisien jäseneksi liittymiseen on naistoimikunnalla ollut suuri ansio.
A a t t e e l l i n e n t yö
Kaikki me tiedämme, ettei osuustoimintaa voida ajatella ilman aatteellista pohjaa. Sen piirissä tarvitaan hyvän yhteishengen yllä
pitävää voimaa ja tarmokasta työtä sen syventämiseksi.
Asian tärkeys on huomattu myös Osuuskauppa A p a j a s s a . Työtä aatteen hyväksi on suoritettu yksin ja yhteistoiminnassa mui
den osuustoiminnallisten ja maataloudellisten järjestöjen kanssa.
Järjestetyt jäsenjuhlat, tupaillat ja naistoimikuntien tilaisuudet ovat
varmaan omalla tavalla avartaneet jäsenkunnan katsomusta ja asen
netta osuuskauppatoiminnan aatteellisuuteen ja välttämättömyyteen nykyajan yhteiskuntaelämässä.
Väheksyttävä aatteellisen työn virkistäjä ei myöskään ole Yhteis- hyvä-lehti, jonka Apaja on jatkuvasti tilannut kaikille jäsenper- heilleen. Samaan työalaan kuuluviksi lienee ilmeisesti laskettava myös ne huomattavat taloudelliset avustukset ja lahjoitukset, joita Apaja on vuosittain myöntänyt taloudellisten ja sivistyksellisten jär
jestöjen työn tukemiseen.
Mutta eikö sittenkin osuuskaupan jäsen ole kokoava ja liikkeelle paneva voima, jonka yhteistoiminta on koko yrityksen avain. Näin se ainakin käsityksemme mukaan on. Osuuskauppa Apajan 2 246 jäsentä ovat ne, jotka ratkaisevasti vaikuttavat liikkeensä menes
tymiseen ja hyvinvointiin ja toisaalta taas jäsenten oman kaupan pyrkimyksenä on toimittaa jäsenilleen ja asiakkailleen mahdolli
simman hyvää ja sopivaa tavaraa edullisesti sekä välittää näiden tuotteita edelleen.
Mikään aatteellinen tai taloudellinen järjestö ei ole voimaa, ellei ole niitä jotka sitä tarmokkaasti käyttävät. Tarkoitan sillä niitä hen
kilöitä, jotka ovat Osuuskauppa Apajan hyväksi uhranneet pitkän työpäivän sen aatteellisella ja taloudellisella saralla. Tällaisia hen
kilöitä löytyy Apajankin piirissä lukuisasti, joskin se tässä yhtey
dessä on supistettava vähäiseksi. Sellaisia ovat:
Pankinjohtaja K. A. Laine, joka työskenteli voimakkaasti kaupan perustamisessa ja oli sen jälkeen hallituksen puheenjohtajana vuo
teen 1932 eli yli 14 vuotta.
Seppä, asioitsija Lauri Rautio, joka myös työskenteli perustamis
vaiheessa tarmokkaasti ja on sen jälkeen ollut hallintoelimissä lähes 40 vuotta sekä lähes saman ajan hallintoelinten sihteerinä. Ansiois
taan hän sai SOK-merkin v. 1937.
Puuseppä Kössi Mantere, joka toimi perustamisvaiheessa ja sen jälkeen hallituksessa 20 vuotta.
Lääket. ja kir. tohtori Toivo Tyrni, joka on ollut hallituksessa vuodesta 1926, sen puheenjohtajana vuoteen 1938 ja sen jälkeen johtokunnan jäsenenä, jossa toimii edelleen. Yhteensä jo yli 31 vuotta. Ansioistaan hän on saanut SOK-merkin.
Lääket. ja kirurg. tohtori Toivo Tyrni, hallituksen jäsen v:sta 1926, puh.
johtaja vv. 1932— 1937 ja sen jäl
keen johtokunnan jäsen v:sta 1938 ja edelleen.
Asioitsija Lauri Rautio, hallituksen jäsen vv. 1917— 1937, hallintoneuvoston jäsen v:sta 1938 ja edelleen. Toiminut hallintoelinten
sihteerinä vv. 1917— 1954.
Mv. Arvo Sillanpää, Ok. Apajan hallintoneuvoston puheenjohtaja v. 1938 ja edelleen.
Kauppateknikko Heimo Huju, toimitusjohtaja 1. 12. 1955 alkaen.
Maanviljelijä Arvo Sillanpää, joka on ollut hallintoneuvoston puheenjohtaja sen perustamisvuodesta 1938 alkaen ja on edelleen.
Hallintoelimissä on ollut monta muuta mittavaa ja pitkäaikaista henkilöä, joiden menestykselliselle toiminnalle nimiä mainitsematta halutaan tässä yhteydessä antaa tunnustus.
S i i r t o v ä k i
Vielä on aivan erikoinen tunnus annettava s i i r t o v ä e l l e . Se puolimiljoonainen väestö, joka onnettomasti päättyneiden sotien vuoksi jouduttiin sijoittamaan eri puolille Suomea ja joita Apajan toimialueelle Mynämäki—Mietoinen—Karjala siirrettiin yli 1 000 henkeä, on ottanut paikallisen osuuskaupan omaksi kaupakseen.
Esimerkiksi Mietoisissa, jossa siirtoväki muodostaa lähes kolman
neksen väestöstä, se on antanut uutta pontta Apajan toiminnalle, nostaen sikäläisten myymälöittemme vaihdon monikertaiseksi enti
sestään. Mynämäelle ja Karjalaan sijoitetut siirtolaiset ovat ensikä
dessä Metsäpirttiläisiä, kun taas Mietoisiin asettuneet ovat Kuole- manjärveltä ja Uudeltakirkolta. Jo kotiseudullaan tunnettiin nämä siirtolaiset SOK-laisen osuuskauppalinjan vankoiksi tukipylväiksi.
Tällä hetkellä heidän panoksensa kuvastuu Apajan toiminnassa myös sikäli, että sen hallintoneuvostossa on siirtoväen edustajia kolme tai oikeammin neljä. He ovatkin runsaslukuisasti liittyneet osuuskuntiin jäseniksi sekä käyttävät niiden palveluksia hyväkseen niin tuottajina kuin kuluttajina. Välittömän ja iloisen luonteensa johdosta he ovat muutenkin tulleet suosituiksi.
J ä s e n s u h t e e t
Suomen Osuuskauppojen Keskuskuntaan (SOK-hon), joka tätä kauppaa perustettaessa jo oli voimakas keskusliike, Apaja liittyi heti perustamisensa yhteydessä v. 1917. Samana vuonna liityttiin myöskin Pellervo Seuraan ja Keskusosuusliike Hankkijaan sekä Vakuutusyhtiö Varaan. Yleisen Osuuskauppojen Liiton ja Eläke
kassa Elonvaran jäseneksi Apaja liittyi v. 1919.
47 Lisäksi kauppa on jäsenenä tai osakkaana seuraavissa: Puolueet
toman Osuuskauppajärjeston Työnantajain Yhdistys, Liiketyönan- tajain Keskusliitto, Vientikunta Muna, Mynämäen Puhelinosuus
kunta, Varsinais-Suomen Maataloustuottajat ja Mynämäen y.m.
kuntain Palovakuutusyhdistys.
Liike on vuosittain lähettänyt edustajansa näiden eri keskusliik
keiden ja yhtymien kokouksiin.
R a h o i t u s
Liikkeen raha-asiat on hoidettu suurimmaksi osaksi Mynämäen Säästöpankissa, joka on toiminut myöskin rahoittajana. Myöhem
min ovat myös Mietoisten Säästöpankki ja Osuuskassa, Karjalan Osuuskassa ja Säästöpankki sekä Metsäpirtin ja Mynämäen Osuus- kassa toimineet rahoittajina ja asioita on hoideltu myös näiden ra
halaitosten kautta.
Tässä yhteydessä Osuuskauppa Apajan johto pyytää lämpimästi kiittää e.m. säästöpankkeja ja osuuskassoja luottamuksellisesta yh
teistyöstä eri aikoina.
T o i m i h e n k i l ö t
Perustamisvuonna oli liikkeen palveluksessa kolme toimihenkilöä.
Luku on kuitenkin jatkuvasti vuosittain kasvanut. Vuoden 1937 toimintakertomuksessa mainitaan henkilökuntaa olevan 22 ja kym
menen vuotta myöhemmin jo 43. Seuraava vuosikymmen jälleen kaksinkertaisti henkilökunnan. Nykyisin on liikkeen palveluksessa yli 80 henkilöä.
Tällaisessa toimihenkilömäärässä tapahtuu luonnollisesti jatku
vasti vaihtumista. On kuitenkin myös sellaisia, jotka itseään säästä
mättä ovat melkein koko elämänsä ajan olleet Apajan palveluk
sessa. Tämä osoittaa, ettei toimipaikan vaihtoon aina ole pakoitta- via syitä.
Apajan palveluksessa on tällä hetkellä 11 toimihenkilöä, jotka ovat olleet yhtäjaksoisesti yli 10 vuotta, nimittäin
Istumassa vas. hall.neuv. pj. mv. Arvo Sillanpää.
Eino Lehtonen, autonkuljettaja...32 v.
Kalle Korhonen, myymälänhoitaja...30 „
Paavo Koskinen, autonkuljettaja...20 „
Anna-Liisa Hiivola, kirjanpitäjä...18 „
Sylvi Koskinen, myymälänhoitaja...17 „
Taimi Järvinen, kangasosastonhoitaja...14 „
Meeri Koskinen, maat.os. kirjanpitäjä ...13 „
Eeva Lahtema, myymälänhoitaja... ...12 „
Asser Jaska, myymälänhoitaja...12 „
Maire Jaska, myymäläapulainen...10 „
Aarne Heino, leipomon m estari...10 „
Liikkeen palveluksesta pois siirtyneitä pitkäaikaisia toimihenki löitä ovat: Heikki Eloranta, myymälänhoitaja... 19 v. Irene Haanperä, ruok.tav.os.hoitaja... 18 „
Aatto Savonen, toimitusjohtaja ... 14 „
49
Arne Sankari, myymälänhoitaja... 13 „
Aili Syksy, myymälänhoitaja ... 11 „
Väinö Eskola, keskusmyym. hoitaja ... 10 „
Valde Niemi, toimitusjohtaja ... 9 „ Liikkeen merkkipäivänä haluaa osuuskaupan johto, hallintoneu
vosto, johtokunta ja toimitusjohtaja kiittää jokaista toimihenkilöä uskollisesta ja velvollisuudentuntoisesta työstä. Toivomme, että meitä edelleen elähdyttäisi samanlainen työinto ja hyvä henki, kuin tähänkin saakka.
Junnilan konepaja, jonka ”Juko”-maatalouskoneet ovat tunnettuja kautta maan.
K A T S A U S
O S U U S K A U P P A A P A J A N T O I M I N T A A N V. 19 5 6
4 0: s t o i m i n t a v u o s i
Lukijoille huomautetaan, että osa vuoden 1956 tapahtumista ja asioista sisältyy 40-vuotishistoriikkiin, joten ne toistumisen välttä
miseksi on jätetty tästä katsauksesta pois.
J ä s e n i s t ö
Liikkeemme jäsenmäärä oli vuoden alussa 2 246. Vuoden ai
kana liittyi 46 uutta jäsentä. Erosi kuoleman tai paikkakunnalta muuton takia 24 ja jäsenluetteloista poistettiin 22 osuusmaksunsa maksamatta jättänyttä n.s. ei toimivaa jäsentä. Jäsenmäärä vuoden lopussa 2 246.
O s u u s k u n n a n k o k o u k s e t
Sääntöjen mukaisesti pidettiin kertomusvuonna kaksi osuuskun
nan kokousta. Molemmissa käsiteltiin ainoastaan sääntöjen mää
räämät asiat ja kiinnitysasioita. Pöytäkirjaan niistä tehtiin yhteensä 17
H a l l i n t o n e u v o s t o
Hallintoneuvostoon kuuluu 15 jäsentä, sen puheenjohtajana on toiminut maanviljelijä Arvo Sillanpää, varapuheenjohtajana maan
viljelijä Kosti Junttila ja sihteerinä toimitusjohtaja Heimo Huju.
Muu kokoonpano selviää toisaalla. Hallintoneuvosto on kokoontu
nut viisi kertaa ja pöytäkirjaan tehtiin 58 §.
51
Hallintoneuvoston jäseniä henkilökunnan kesämajalla.
J o h t o k u n t a
Johtokunnan muodostavat toimitusjohtajan lisäksi 2 vakinaista ja 2 varavaltuutettua, kokoonpano on historiikissa. Johtokunnan pu
heenjohtajana on toimitusjohtaja ja hallintoneuvoston puheenjoh
taja on osallistunut kaikkiin johtokunnan kokouksiin. Johtokunta on kokoontunut 16 kertaa. Pöytäkirjaan tehtiin 226
T i l i n t a r k a s t a j a t
Tilintarkastajina ovat toimineet, SOK:n määräämänä Jukka Syr
jänen ja paikallisina maanviljelijät Olavi Laurila ja Erkki Kovero.
H e n k i l ö k u n t a
Vuoden päättyessä oli liikkeen palveluksessa 71 toimihenkilöä, joista 40 naisia ja 31 miehiä. Heistä työskenteli konttoreissa 6, myymälöissä ja varastolla 51, autoissa 6 ja leipomoissa 8.
K i i n t e i s t ö t j a t o i m i p a i k a t
Vuoden aikana rakennettiin uudet varastorakennukset Mietoisten ja Tarvaisten myymälöille. Karjalan myymälää laajennettiin, siihen tehtiin erillinen ruokatavaraosasto ja varastorakennus. 18. 6. 1956 ostettiin Karjalan pitäjän Laajoelta kauppias Jusleniuksen perikun
nan omistama liiketalo varastoineen, joka e.m. päivänä alkoi toimia osuustoiminnallisissa merkeissä.
K o u l u t u s t o i m i n t a
Henkilökunnan ammattitaitoa on jatkuvasti pyritty kohottamaan määrätietoisen koulutuksen avulla. On järjestetty erilaisia kursseja, opintokerhoja ja itseopiskelua, joiden kustannuksiin Apaja on osal
listunut. Opintoasioiden hoitajana on toiminut keskusvarastonhoi- taja Alarik Koski.
Opintokerho on kokoontunut 20 kertaa, jolloin on suoritettu loppuun seuraavat kirjekurssit:
Myyntioppi (6 toimihenkilöä).
SOK-lainen osuuskauppaliike (4 toimihenkilöä).
Paikallinen peruskurssi (3 toimihenkilöä).
Yleisen toimihenkilötutkinnon ovat suorittaneet Eeva Sokura, Sirke Lehtonen, Eeva Varjonen ja Arvo Kirvesoja.
Erikoiskursseille osallistui toimihenkilöitä seuraavasti:
Lihamyymälänhoitajien kurssi ...2 viikkoa 1 toimihenkilöä Rautakurssi ... ..2 „ 1 „ Hankkijan peruskurssi ...1 „ 1 „ Opintoasiainhoitajien kurssi ...2 päivää 1 „ Myym.hoit. valmennuskurssi...5 „ 3 „
