L a u k a a la isten k a sv a tu sh u o lia v. 1792
Luterilainen kirkko oli asetta
nut kasvatuspäämääräksi kansan opettam isen lukemaan, jotta j o kainen omakohtaisesti voisi p e rehtyä Jumalan sanaan. Vanhas
taan papiston tehtäviin oli kuulu
nut huolehtim inen opetuksesta.
O petuksen tehostamiseksi mää
rättiin sitten kuitenkin, että van
hempien ja h olh oojien tuli h uo
lehtia siitä, että lapset oppivat lukemaan ja osasivat kristinopin pääkappaleet. Mikäli vanhemmat eivät itse pystyneet opettamaan lapsiaan, heidän velvollisuute
naan oli pitää lapset pitäjän luk
karin luona tai jossakin muualla oppimassa.
Papistolla oli kuitenkin kova urakka valvoessaan, että van
hemmat ja h olh oojat täyttivät vel
vollisuutensa ja kansa oppi luke
maan. 1700-luvulla kiinnitettiin Laukaassa vakavaa huom iota asiaan. V uod en 1753 piispantar
kastuksessa voitiin todeta, että melkein jokaisessa Laukaan ta
lossa oli nuorisoa, jo k a oli o p p i
nut oikein tavaaman ja lukemaan selvästi sisältä. Mutta toivom isen varaa oli vielä tämänkin jälkeen.
Pitäjässä oli monia lukutaidotto
mia tai kovapäisiä, jotka yrityk
sistä huolimatta eivät olleet o p pineet lukemaan eivätkä osan
neet kristinuskon pääkappaleita.
Eräät vanhemmat olivat osoitta
neet leväperäisyyttä lastensa opettamisessa, mistä heitä oli va
kavasti varoitettu. Lisäksi oli jo i
takin turvattomia lapsia, jotka olivat hyvien ihmisten luona saa
neet turvapaikan, mutta joid en sielunhoitoa laiminlyötiin.
Vastuuntuntoiset pitäjäläiset olivat huolissaan asian tilasta ja
Laukaan kirkkoherra Johan Borgstedt kutsui toukokuun 28.
päiväksi 1792 k oolle yleisen pitä
jänkokouksen, missä asiaa hänen puheenjohdollaan käsiteltiin. A r vovaltaisin läsnäolevista pitäjän isäntämiehistä oli varmaan L ep- päveden Heikkilän talon yli 70- vuotias isäntä H eikki Laurinpoika Sakari, jok a oli toiminut kirkon seksmannina oli kuudennusmie- henä ja ensimmäisenä talonpoi
kaisena ehtoollisviinin pitäjänä Laukaassa. Muista isännistä olivat huomattavimpia Vähän-Oksalan m olem pien osatalojen isännät Matti M atinpoika Oksanen ja Eerik Eerikinpoika Oksala. Sää
tyläisiä ei kokouksessa sillä ker
taa liene ollut läsnä.
Läsnä olevat isäntämiehet - muita kuin heitä ja säätyläisiä ei pitäjän kokouksiin kutsuttu - oli
vat vakuuttuneita siitä, että las
ten kasvatuksessa ilm enneeseen vaikeaan epäkohtaan oli saatava korjaus aikaan, ja vanhemmat ja isäntäväki oli saatettava ymmär
tämään velvollisuutensa, jo k a ei perustunut ainoastaan luonnon järjestykseen ja esivallan säätä
mään lakiin vaan m yös Jumalan sanaan. Nämä säädökset eivät o l
leet vaikuttaneet moniin pitäjä
läisiin sen enem pää kuin seura
kunnan pappien varoituksetkaan.
Pidettiin välttämättömänä, että oli turvauduttava kohtuulliseen väkivaltaan, jotta laiminlyö jät saataisiin täyttämään lasten o p et
tamista koskevat velvollisuutensa.
Seurakunnassa ei ollut puutetta lasten opettajiksi sopivista ja tai
tavista henkilöistä. Niitä oli kai
kissa kyläkunnissa ja he voivat opettaa osaamattomia lapsia ta
vaamaan ja lukemaan sisältä. Eri
koisen pitäjänkoulumestarin palk
kaaminen tulisi kalliiksi ja olisi m yös tarpeetonta, kun useimmat pitäjäläiset kuitenkin jo olivat huolehtineet siitä, että heidän lapsilleen oli opetettava kristin
oppia. Vanhem m at ja isäntäväki velvoitettiin huolehtimaan siitä, että lapsille ja palvelusväelle jo varhaisesta iästä lähtien op etet
taisiin kirjan lukua ja kristinopin taitoa. Mikäli vielä jok u laimin
löisi tämän, niin ettei lapsi vielä kymmenen vuotta täytettyään osaisi lukea, syyllistä olisi asetus
ten määräämien sakkorangaistus
ten lisäksi ensinä julkisesti varoi
tettava törkeästä huolim attom uu
desta ja uppiniskaisuudesta ja ellei tämä auttaisi asianomainen olisi pantava jumalanpalveluksen ajaksi jalkapuuhun jonakin sun
nuntaina tai muuna juhlapäivänä.
Tämän tulisi koskea vanhem pien ja isäntäväen lisäksi m yös op p i
miseen vastahakoisia lapsia, jo t ka siis, jolle i varoitus auttaisi, myös olisi pantava jalkapuuhun.
Jollei tämäkään auttaisi asian
omaiset olisi haastettava kihla
kunnan oikeuteen.
K ovin keinoin haluttiin h uoleh
tia siitä, että kaikki laukaalaiset lopultakin saataisiin oppim aan lukemaan. E m m e tiedä kuinka monta laukaalaista tämän vuoksi todella joutui jalkapuuhun, mut
ta menettelytavasta huom aam m e, että vielä valistuksen vuosisadan viimeisellä vuosikym m enellä laukaalaisia hallitsivat puhdas
oppisuuden ajan ulkokohtaiset aj atustottumukset.
Nils Berndtson
28
