Setän opetuksia sielu-tieteestä, ajattelewalle kansalle luettawaksi · DIGI

Setan ^Opetuksia

Sielu ^Tieteessä,

ajattelemalle kansalle luettawaksi

kirjoittanut

A ^W. Murman.

1 Thess. ^{3: 21.}

Helsingissä,

SuomalaisenKirjallisuuden-Seuran Kirjapainossa, !85<i.

V. Tikk«s«n lu«t»n»uksell«.

Mlkulause.

Kaikista

ihmisen

tiedoista ja

tutkimisista

^on

Sielu-tiede

ei ainoastaan Minna uskon-oppia, waan

osaksi siihen

^yhteenki

juoksee;

sillä

^{kumpikin opettaa}

ihmisen itsiänsä

^tuntemaan.

Uskon-oppi opettaa minkäkaltainen

ihminen

^on

olossaan lu°

malata kohtaan; Sielu-tiede ^taas

osoittaa

minkäkaltainen

ihmi-

nen on

olentonsa

puolesta ja kuinka

ihmisen

elo hiljolleen

kieh-

keää wapaaksi waikuttawaisuudeksi, ja kristillinen

Sielu-tiede

^ei wielä

tähänkään

Pysähdy, waan

ihmisen

omaa olentoa tutkien kokee

osoittaa sen

korkeata tarkoitusta

toiseen

^elämään, ja muistuttaa että tämä nykyinen elämä ^on ainoastaan walmistus

toiseen

täydellisempään. Se ^on erittäinkin ollut tämän kiljaisen ^tar- koitus. Ei

sillä

^ettei

se sama

^{ole jo}

Jumalan sanassa

^ilmoi-

tettu; ^waan

sen ^wuoksi

luin tietoon harjannut järki ^kaipaa selityksiä uiin hywin hengellisiin luin

luonnollisiinkin ^Jumalan käsi-aloihin. Paitsi sitä

^{että sielun, tämän}

^Jumalan

^korkian

käsi-

alan, tutkiminen on ajatukselle

paras huwitus

ja harjoitus, on

Sielu-tieteessä

^{jokn hyöty} uiillekkin, jotka eiwät epäillyksessä

hu- witustansa

löydä. Kuin tieto luonnon-opissa on

se

^{joka pa-}

raiten ajatusta herättää,

niin

^{olemme antaneet}

saman

^Imun,

joka A.

Warelinksen

Luonnon-opissa' on Enolta neuwoja

saa-

nut, kuunnella myös Setan opetuksia,

toiwossa

ettei Eno eikä muut lukiat

siittä

^pahastu,

marsinkin

^{kuiu Setää}

Mankin

^on

luonnon-tieto

kehoittnnnt

Sieln-tieteesen,

sieltä hakemaan

^uen-

woa

wälttääksensä

yhtä ja toista loukkauskuviä, jotka niinkuin Gillas till tiyclning,

Vorgz Domkapilel den 13

Februari

1856.

W bcfallnlnz:

C»rl ^Zoy. Ekroos.

luftin sanoista usein

^näkyy,

hämmentäwät

tietoa uskon

asioissa.

Näitä on ^nyt Setä kokenut

siihen

^{mukaanwcistata, kuin}

hänen tietonsa asiasta

^on wcckaunut. Kuitenkaan ei

hänellä

^{ole ollut}

tilaa taipeeksi

lawioihin

selityksiin; waan jättää lyhykäiset pu-

heensa halullisille

^lukioille,

kehoittaen heitä siinnä

ystäwällisiä

muistutuksia

Setalle antcnnaacm, jossa

hänen

selityksensä on puuttuwa.

Wihtissä Joulukuun

28 päiwänä 1855.

Sisältö.

l.

Sielun olennosta.

Tiedon tarpellisuus hengellisen

sielun-

elon »virkistymiselle. Eroitus

laswin-elon

^jaoikean

sielun

elon

wälillä.

^Sielu yhteisimmässä merkityksessään.

Eroitus ^hengen ja

sielun

merkityksessä ^.... Siro. 7—9.

11.

Luonnollisesta sielun

^elosta. Sielun yleinen waiku- tus koko

ruumiissa.

Sielun ulkonainen

huomio

^Wal-

keilla. Sielun

huomio hermoin liihoituksesta.

^Sielun

waikutus

ulkonaiseen

^maailmaan.

Luonnolliset himot

^ja

halut. Luonnollisen

ja hengellisen elon yhdessä ^Vaikutta-

minen

Siw. 9-13.

111.

Hengellisestä sielun ^elosta.

Hengellisen

huomion kieh-

keämiuen wapauteensa

ruumiillisesta huomiosta ^tahi

^aistista.

Hengelliset tunnot hywästä japahasta ja hengelliset

elä-

män

halut.

^Kauneuden, totuuden ja oikeuden ^tunto.

Hengen wapaa waikuttawaisuus, tunnossa,

mielessä

^{ja ajatuk'}

sessa.

^Hengen waikutuswapauden

tottuminen wapaassa

tahdossa

^{. . .'.} Siw. 13-20.

IV- Luonnollisen

ja hengellisen elon

keskenäinen waikutus toisiinsa.

Sielun turmion waikutus

ruumiissa.

^Ruumiin

takasin

^waikutus

sieluun.

^Perisynti. Hengen orjuus ja keiuo ^wapautta uudestaan woittamaan ^{. . .} Siw. 20—23.

V.

Napautetusta

Hengen elosta. Hengen wetäyminen omaan

eloonsa

näyissä ja ilmestyksissä. Hengen woiton säilymi- nen ja hengen edistyminen

huolimatta ruumiillisen

^elonmuu-

toksista. Sielun

kuolemattomuuden

todistuksien

laaja ulot-

tuwaisuus.

Järjellisen

sielun

elo ja tila

toisessa ^elä-

mässä.

Kauneuden totuuden ja oikeuden tunto tämän tilaan määrääjät.

Onnellisen

^elämän ehdot, »vapaus puhtaaseu hengelliseen

waikuttamisecn

ja puhdistus

entisen

^{elämän wi-}

oista.

Lunastuksen

tarpeellisuus ja

sen

ilmoitus kaikille

sieluille.

Hengellinen ruumis,

se

ainoa joka sopii hengen elolle. Hengellisyyden wiimeinen woitto nykyisen ruu-

miillisen

^{aineen ylitse.} Järjen wapaus ja oikeus woi-

mainsa

^mukaan

tiedossa edcskäsin

^pyrkiä. Hengen woitto

fiittä

Siw. 24-^-32.

l. Sielun olennosta.

i

»Kummahan

^{on", arweli}

lusu

^kerran Setallensa,

«että sitten

^{tuin Eno on minulle luonnon}

asioista

^jutellut,

haluni

^on

tietoou enemmän ja enemmän kiihtynyt, niin että alinomaa mieleeni johtuu milloin yhtä, milloin ^toista, joihin

haluaisin

sclwitvstä, ja oikeen mieltäni pahoittaa luin ei Enokaan enään ole hupaisia puheitansa jatkanut.

«>

Setä.

^{Se tulee} sutta, että niin kuin ruumiskin

taiwitsce

rawintoa

sitä

myöden kuin

se

^{kaswaa, niin}

halua

^myös

^sielu

aina

sitä

^{enemmän tietoa, kuta enemmän}

sen

^{woimat wirkisty-}

wät

sitä

wastaan ottamaan.

lusu.

^{No onko}

sitten sielulla sama

^{hyötykin tiedosta,}

kuin runmiilla ruuasta?

Setä. On epäilemättä. Sillä niinkuin ruoka ^menee

ruumiisen

^{ja antaa}

sille

^woimaa

ruumiillisiin

askarcihin, niin antaa tietokin

sielulle

kykyä hengelliseen wireyteen ja taas,

samoin

^{luinruuan puutteessa}ruumiskaan ei kaswa, maan la- maupi ja uääntyy, niin jääpi

sielukin

^{opin puutteessa} yksinkertai-

seksi

^{ja heikoksi, ja aiwan} kokonaan tiedon ^puutteessa ei

Pasisi sielun

omituinen elo wirkistymäänkään, ^wnan

ihminen

^jäisi kaswun

»vertaiseksi.

lusu.

^{Ohhoh, ompahan}

sentään

^ihmisiä, jotka ciwät ole mitään tietoa

saaneet

ja yhtäkaikkipa

heillä

^oneläwä

sielu.

Setä. On ^kyllä kaikilla

ihmisillä

^{eläwä sielu; mutta}

niin pian luin

heillä

^on näkö, knulo, tunto, j.n. e., niin ^tot- tapa

sielu

^on jotaan tietön niiden kautta

saanut ulkonaisesta

maailmasta jo omankin elonsa »virkistymiseksi.

Ia

^johan niillä eläimilläkin, joilla^on silmät, korwat, tunto j.n. e.

ha-

lvaltaan jonkunlainen

sielun

^elämä; waan latsoppas maan

jotka

tuonelassa

oliwat. Kuitenkin

kutsutaan ihmisen sielua

hengeksi, waikka

se

^on

ruumiisenkin

yhdistettynä, kuin

sitä

^wa»

paampaa

tahi

^korkeampaa

sielun

eloa tarkoitetaan niinkuin

esim.

1

Thess.

^{5: 23 wälsyssä.}

kaswua:

se

ei näe, ei kuule

eikä

^tunne mitään ja ei

sillä

^olet-

kaan muuta eloa kuin kaswin elo.

"

lusu.

^{Wain niin,} että niitä on muitakin luotuja kuin ihminen, joilla

sielu

^on.

Seta. Ei kyllä ole järjellistä

sielua

muilla kuin

ihmi-

sellä; maan eläimilläkin on waino, tunto,

halu

ja wieläpä jon-

kunlainen

mielikin, jotka

suinkaan

^{eiwät ole}

ruumiillisia

^»vai-

kutuksia, ja

eihän se

ruumiillinenkaan elämä ole ruumiin ^oma waikuttama.

Ihtä wähän taitaisi ihmisen

kuin eläimenkään ruumis juuri niin

laatuansa

^myöden

sl Mos.

^{1: 21, 24,}

25) kaswaa, ellei

Jumala olisi sille

^{antanut jonkun}

sisällisen

woiman johdattajaksi. Ei maan kukkainenkaan

kaswaist

^{niin laa-}

tuansa

^myöden

s.l Mos.

^{1: 11, 12), ellei jo}

siemenessä olisi

kukan aije

tahi se

^{elon woima,} joka johdattaa

sen

^taswamista

niinkuin kunkin omituinen laatu waatii.

lusu.

Enpä minä wielä oikeen käsittänyt, mitä ^te

sillä

»vapaammalla ja korkeammalla

sieluu

elolla tarkoitatte.

Setä.

Ehkä

^en

wähillä ^sanoilla sitä

^{niin woine}

selwit-

tää, että

sinä sen

jotenkaan hywästi ymmärtäisit, niin kuiten- kin että jälellcttään pääsisit, muistutan sinulle, että

esim.

^eläi- men

sielun

^{eloa et} juuri moi hengelliseksi^kutsua, loska ci

sillä

ole järkeä eikä jalompia

sielun

tuntoja, ja maitta muutamilla on kuitenkin

sielun

^elo

sangen

korkea, niin ei

se

kuitenkaan woi yletä hengelliseksi

sielun eloksi

^{niin tuin}

ihmisellä.

^{Nämät kum-}

paisetkin elon laadut

sietäwät erinänsäkin

^tulla katseltawaksi, ^ja sentähden, jos

sinua huwittaa ^tämmöiset

kanssapuheet, janäistä

asioista halaat

^{tarkempaa tietoa,} niin alkakoon puheemme

lusu.

^{Kuin te, Setä,} niin laajalle ^rupesitte

sielun

olentoa jakamaan,niin

hawaitsen

^etten koskaan oletkaan oikeen

ymmärtänyt mitä

sielu

^{on, ja} tuskin wielä nytkään ymmärrän.

11. Luonnollisesta Sielun-elosta.

Setä. Kyllä

se

^on

warstn

mahdollinen;

sillä ^sitten

^wasta

kuin

sen

^{elämää on tarkemmin katseltu,}

saattaa

^{paremmin ym-}

märtäakkin mikä

se

^on. Kuitenkin woimme jo edeltä kättä

sa-

noa että

sielu

^on kaiken elämän

sisällinen

^perustus,

jonka

Jumala luomisessa

^on

luotuihinsa

^istuttonnt

sPs.

^104:

29, 30),

tahi ^toisin

^sanottu,

se

^{elon woima,} jonka kautta luo- dut kaswawat ja lisäntywät ja

se

^henki, jonka kautta ne elä- wät ja wnikuttawat.

In su.

^{Minä kyllä mielelläni}

senlaista asioita

kuultelisin, jos Setä minulle tätä

huwitusta

joutaisi antamaan, ja pyy-

täisin ensiksikin

^teitä

selwittämään missä

^paikassa

sielu

^on.

Setä. Ei-, poikani,

sille saata

^{paikkaa määrätä, joka on}

henki.

Se elää ja waikuttaa koko ^rnnmiissa, niin pian kuin koko ruumiis ^on eläwä.

Ia

kuin weri juoksee koko ruumiin läpi ja antaa

kullcttin

^jäsenelle

laswin-aineensa

^ja

sillä

tcnvoin kas- mattaa ja ylöspitää koko ^ruumiin, niin ^onarwattawa että yhtä ylceseusä on

ruumiissa

^{elon woimakin}

swertaa

⁵

Mos.

^12:23).

Waan niin kuiu werenkulku ^on

ruumiilliselle

elolle tarpeellinen ja

sen

^{keskns on} sydän, josta weri ilmalla

keuhkoissa

^mirwoi-

tettuua tunkee

ruumiisen sitä

elähyttämään ja »virkistämään, niin ^sopisi

kuwcmkscllisesti

^sydäntä

kutsua

elämäu lämpymän keskukseksi,

marsinkin

^kuin

^sielun

^tunnotkin

nähdään

^uiin

her-

kasti meren kuiluun waikuttawan. Pianpa ^punastuu

ihmisen

laswot

wihastakin

ja waalenewat mureesta, kateesta j. n. e.

lusu.

Minä muistelen

raamatussa tehtäwän eroituksen sielun

^{ja hengen wälillä; waan mikä}

se

^{eroitus olisi,}

se

^on

jäänyt minulta

käsittämättä.

Setä. Henki, näetscn, ^on

itse

elämän jumi

slak.

^2:

26); ^maan yhdistytscssänsa näkywäisen olennon eli ruumiin

kanssa kutsutaan sitä sieluksi sl Mos.

^{2: 7); waan jos}

sielu

taas ajatellaan eiillään ruumiista,

kutsutaan sitä

^hengeksi,

esim.

1

Piet.

^{3: 19}

sanotaan lristulseu saarnanneen

hengille »van- keuksissa,

se

^{on, niille}

kuolemassa

ruumiista eroitetuille sieluille,

niinkuin

esim.

peljästyneestä omasta tuunosta

lMis.k. l

^7:11),

kiihtyy niin korkealle, että

se heimoihin

waikuttaa ikääs kuin

olisi

^{jotaan nähtämä,} kuultawa eli tunnettawaa

sWiisaud.k.

^17:

6),

ehkä

ci mitään ole. Samoin ^tapahtuu joskus että joku

muistellessa

^wanhoja kipujaau jossakussa jäsenessä, ^yht'ättia on

siinnä

wielä kiwun tunteminaan, maikka

se kohta

jo konacin- kin ^poissa

olisi.

Se ^{on myöskin}

syy siihen

^että

^raamatussa sielua useimmasti

sydämmcksi

kutsutaan. Ia

^taas

samoin

^{kuin sydäntä}

saattaa luwaukscllisesti sauoa

elämän lämpymäu

keskukseksi

ⁿⁱⁱⁿ

saat»

taisi

^aimojakin

sanoa

elämän walon

keskukseksi; sillä

^silmistä, korwista ja muista aistimista, joiden kautta

sielu huomaa

^ul-

konaisen

^{maailman, juoksee}

hienot hermot

^{aimoihin, ja taas}

sieltä toisia

hermoja jäseniin, joita

ihminen

^liikuttaa

tahtonsa

mukaan.

lusu.

^{Mutta mikä}

siihen

^on syynä, ettei

sielu huomaa

aina wailutusta

semmoisena

^knin

se

^{on, niinkuin}

esim.

^että

her-

mot omat kiihoituksissa; maan rupeaa

siittä

liimailemaan.

lusu.

^{Mitenkä te}

sanoittakaan sielun huomaaman

^ul-

konaisen

^maailman,

sitä

wielä oikeen käsittänyt?

Setä. Niin että kaikki

walossa

näkymät kappaleet »vai- kuttamat

silmiiu

ja ilman särähdys

tahi

kaikcllainen ääni tör- miin, höyryt ja pölyt nenään,

nesteessä snlawat

^{aineet an-}

tamat

snussa

^mauu, ja koko ruumiillatutaan kylmyys, läm- min, ulkonaisten kappalten muoto, lujuus, paino j. n. e.

Semmoinen

ulkonaisen

maailman waikutus

aistimihin ^herättää hermoin

^kautta

sielun huomaamaan

tätä waikntusta. Niin

esim.

nähdäksesi

^{tämän kirjan,} pitää walon

ensiksi heittää siittä

^kuwan

silmääsi.

Tämän kuwan waikutus

silmä-hermohon herättää

nyt

sielusi sitä huomaamaan.

Setä. Syy on

luullakseni

siinnä, että, niinkuin jo ennen olen sanonut,

sielu ^tarwitsee

jotaan tietoa

elonsa

pitecksi, ja kuin ^elo onkin wireydessä, niin on

sielu semmoisistakin

^waiku-

tuksista, jotka ainoastaan

hermoissa

^tuntumat,walmis tekemään

itsellensä ^kumauksia

ja tuntoja.

lusu.

^{Kuin niin lienee,} niinkuin puheistanne armaan, että

hermoin kiihoituksesta ^tawalliset

^{unetkin tulemat, niin mik-}

sikäs sitä

ei wnlweitlatin ^uuen-näyn lailla

näkisi?

Setä. Kyllähän malmeillakin ^näkisi, kuin

sisällinen

^M-

hoitus heimoissa

^taikka

sielussa olisi

^{suurempi kuin}

se

^ulkonai-

nen minkä

sielu

^silmäin, korwain ja muiden aistimien kautta tuntee malmeilla ollessaan.

Nukkuessa sitä

wastaan wetäypi

lusu.

^Mutta

näkeehän ihminen useiu

semmoistakin, jonka ci niin

ulkouaisen

maailman lailla waikuttawan

luulisi

luin nyt selititte,

esim.

^{näkyjä nnissa,}

houriossa

^ja

kukallesi

muutoinkin malmeilla.

sielu ulkonaisesta waikutulsesta

^oman

elämänsä

^pohjaan

eikä tunne mitään

ruumiillisia waikutuksia

^{muuten kuin}

liiaksi kiihoitetuista heimoista.

Setä. Kyllä

se

^{on tosi,maan}

se mahtanee

tapahtua 1)niin että kuiu

hermot

^{omat joko}

heikkoudesta tahi

^{muista syistä}

kiihottuneet

ja waikuttawat

scntähden ^sielun

^{ikääs kuiu}

^olisi

^jo-

taau nähtäwää, tuultawaa cli tunnettawaa, niiu

sommittelee sielu eteensä

^jotaan

entisistä hnomanksistansa

ja

tawallisesti siittä

^{laadusta, josta}

sielu

^{rikkain on;}

esim.

^{jos aiwot owat} ylönjnomiscsta kiihoittunect, niin ei

suinkaan

^{siittä syntymät} näytkään ole

suloisia

ilmestyksiä, ja taas jos jostakiu liikauai-

sesta

ajatuksesta taikka mielen liikunnosta

hermot

^{owat kiihty-} neet, niin

se

^waikuttaa

unissa seumukaisia

^{näkyjä, j.n. e. Toi-}

sinaan

^{tapahtuu 2) että}

itse sielun

^tunto joistakuista syistä,

lusu.

Mutta kuinkasta oikiat ilmestykset ja

ennus-

tus-näyt tapahtumat; niitä ei

suiukaan

^{käy näiu}

^sclwittä-

minen? ^»

Setä.

Asia

^näyttäisi

tässä

kyllä oleman likellä; wann koska

semmoiset

^näyt kuulumat wapaampaan hengen ^eloon, niin ^sopii

se

^edempänä

kukatiest

^wieläparemminkinpuheesemme.

Nyt kuin olemme

katselleet

^kuinka

sielu heimoin

^{kautta tuulee}

ulkonaisia

waikutuksia, min

tarwitsee

^{toinenki pnoli}

asia

^tulla

katseltawaksi, uimtttäin: kuinka

sielu itse

^waikuttaa

takaisin

ruumiilliseen maailmaan.

lusu.

^{Niin, enpä}

sitä

huomainutkaan, waikka te äsken

sanoitte

hermojen juokseman jäseniinkin, joita

ihminen saattaa tahtonsa

mukaan liikutan. Mutta onpa niitä jäseniä, jotka liikkumat ilman tahtomattakin,

esim.

^{sydän ja}

keuhkot

^{j.n. e.}

Setä. On kyllä; maan eikös

se

^ole

sielun

^{elämä, joka} ruumiinkin kaswattaa, muotoilee

tumaksensa

^ja

sen

^{ylöspitää,}

ja kuin ruumiillinen elämä ^on

sielun ensimmäiselle

wirkistymi-

sellekkin

tarpeellinen, niin waikuttaa

se

^{jo äitin}

kohdussa

^en-

nen tiedon ja

tahdon heräämistä

^ja

^sentähden

^{waikuttaaruu-}

miillisessa elossa

edeskin päin tiedosta ja

tahdosta huolimatta.

Toinen

asia

^on jos wapaa liikuntoa

katsomme.

^Aistin

tahi hermo-waikutukstcn

^kautta

herää sielussa mielikuwituksta

^jatun-

toja, ja

sen

mukaan tuin nämät omat

sielnn

elon ja olon laa- dulle sopimat eli ei, ^syntyy joko wainon laatuinen

himo

^ja

halu

^taikka,

^toisessa

tapauksessa, waiiion laatuinen wiero- minen, jota torleimmallaan muuttuu

mihatsi tahi

^pelwotst.

Mutta

himo taitaisi

^yhtä

wähän

kuin wierominenkaan tydyttää sielua, ellei

häu saattaisi

^waikuttaa

itselleen ^sitä

^joka

^halussa

makaa, ja taas pois työntää ja tyköänsä eroittaa

sitä

^Vierot-

tua.

Tähän

^{nyt on liikunto}

hermot

tarpeelliset joiden kautta

sielu saattaa tahtonsa

^ilmoittaa

ruumiillisessa maailmassa.

Jos

^et tätä wielä oikeen käsitä, niin

taitaisi

^joku

esimerkki

selwitykseksi olla awulliuen.

lusu.

^Kyllähän

esimerkki

^aina walaisewampi

olisi.

Setä. Katsos, lusuni, jos

sinä

^juomarin

silmäin ^edessä

miinaa liikuttelet, niin 1) syntyy

hänen mielessään himoittawia

lumia

seu

^nautinnon suloisuudesta, ja jos

hän ^sitä sinulta

^anoo,

niin on 2)

se sielnn tahdosta

^knin

hänen kielensä

^{liikkuu, ja}

sie-

lun käskyllä ojentuwat myös

hänen kätensä sitä

wastaan otta- maan. Sinä taas knin

huomaat hauen

^himonsa, alat wieroa häntä, ja "jos

hän

^rupeaa

sinulle

mäkinäisyyttä _tekemään, niin

tarmitsct tahtosi

^{jälteen päästä}

hänestä

^{erilleen; ja jos}

se

^nyt

tapahtuu kielen eli muiden jäsenienliikuttamalla, min on

se

kaikki

sielun

maikuttamaa. Tästä näet nyt että niinkuin

sielu saattaa

^{wastaan ottaa}

ulkonaisia

waitutuksia,

niin saattaa se

myös

takaisin ^uloskin

pain waikuttaa. Niin on ^perustus

sielun

^{eloon pantu. Alkaen}

ruumiillisesta

^{elosta ja}

sen

^tarpeista,

liehkeää sille

^oma

^elonsa

^{ja omat tarpeensa.}

^Ia

mitä ruumiil-

liseen

^{eloon kuuluu}

sen

taidat, luullakseni, jo kyllin ymmärtää?

lusu.

Totta kaiketi

siihen

^{kuulu ne wainon}

^laatuiset himot

ja halut, ^jotka

ruumiilliseen

^{eloon ja}

sen

ylöspitämiseen kuu- lumat.

Setä.

^{Aiwan oikeen; mutta}

siihen

kuuluu wielä

se

^luon-

nollisen sielun

^walo

tahi

^aisti, joka luoduille awaa

ulkonaisen

maailman, jossa

he sitten itsekukin

^lahjainsa jälkeen, Wäinöl- länsä, tunnollansa, tajullansa,

mielellänsä

^{j. n. e.,}

etsiwät

^mikä

heidän ^elollensa

^on mieluista ja

muka

hywää, ja kokemat kart- taa mikä

heistä

^on «teroittamaa ja

siis

^{Mielestään pahaa.}

lusu.

^No

siittä ^mieluisen etsimisestä

ja pahan karttami-

sesta se

taitaa toiwo ja pelkokin tulla?

Setä. Niin tekeekin.

Ia samoin

^itään

murhe

^{ja ilokin} j. n. e. Wielä

olisi

myöskin paljonmuuta jota

saattaisi

^luon-

nollisen sielun-elon

^{puolelta katsella, waan eiwat ole aiwanniin}

suuresta

painosta ettei jota-kuta woi ylikin käydä jatoiseksi,kuin koko meidän

elämässämme

^{täällä maan päällä on} luonnollinen ja hengellinen

sielun-elo

ⁿⁱⁱⁿ

eroittamattomasti

toisissansa, ^ettei niitä täy erillään waan kokonaisna ja yhdessä katseleminen, niin, ennen luin

siihen

^rupiamme, on tarpeellinen puhella myöskin

111. Hengellisestä Sielun-elosta.

Setä.

Ensimmäinen

alku hengelliseen

sielun-eloon

^{on jo}

pantu

luonnollisessa elossa.

Se waikutus jonka

sielu heimoin

kautta tuntee

ulkonaisesta

maailmasta ei jää paljaaksi ^aistiksi, maan

selkenee

^tiedoksi; niin että jos minä jotakin ^huomaan, niin tiedän myöskin mitä minä huomaan; ja tämä on jo toto askele

sielun

hengelliseen wapauteen.

lusu.

Empä minä oikeen

saanut selwää

^{koto asiasta,}

ja

sitä wähemmin

^wielä

käsitin

^mikä

^wapaus siinnä olisi.

15

Setä.

Jos sinä

näytät jotaan, maikka

kuinka

kummal- lista_jotaankapinetta, _wasta syntyneelle lapselle, niin jokoon

se siittä

älyää?

lusu.

^Tuskinpa.

Setä. Mutta, kuin walo

heittää siittä

^kuwan

hänen sil-

määnsä, niin

hän

^näkee

sen kuitenkin; waan hän ^tarwitsee

^pi.

temmän ajan ennen kuin

sielu

alkaa niiu wahwistua, etä

hän

tietää mitä

hän näkee.

Kuinka paljas näkeminen,

luuleminen

j. n. e. hiljalleen ja

»vähitellen selkenee

^{tiedoksi, näkee}

Mä-

kin, että kuiu lapset, waikka jo owat puhumaankin

wähin

^ru-

menneet,

näkemät

oman

kuwansa kuwastin-lasissa,

niin luule- wat

sen lasin sisällä toisen ihmisen

^olcwan,

sentähdcn

^kuin

kuwa

silmään ^sieltä kohtasi. Samoin

ikään erehtyy

se

^monasti

kuulossa, kuiu

toimilla

on suurempi malta kuin ajatuksella.

Insn. Olisi soma

^{kuin muistasi,} miten

sitä

lasna olles-

saan

^ajatteli.

Miksikään sitä

ei kukaan muista?

Setä. Scutähden

kuin kaikki mitä

silloin

näkee ja kuu- lee ei selkene,

siinnä

^wielä

heikossa

^sielussa,

selwäfsi

tiedoksi,

waan mene kuiu marjo

ohitse. Waan sitten

^kuiu

sielu

^on

wah«

wistunut, niin

se saattaa

tallellakin pitää huomaamisensa, ja

muistissa

^»vieläkin

_uudestaan katsella sitä

joka ei enään ole

silmäin edessä.

^{Mitäs luulet,} eikös tämä

osota

^jo

suurta

^»va-

pautta

luonnollisen

^elon

ehdoista?

lusu. Osoittaa

^kyllä;

sillä luonnollisessa sielun-elossa

^ei

näe muuta, eikä enempää, kuin on

silmäin edessä.

Setä. Samalla tawalla tuntee myös

sielu luonnollisessa elossaan ainoastaan sen

^{hywäksi ja}

_suloiseksi

taikka pahaksi ja wierottawaksi, mikä

rmuniillisecu

eloon koskee; mutta hengelli-

sessä elossaan

^löytää

sieln

^muutakin

suloista

ja muutakin mic- rottawaa kuin

sen

^mikä

ruumiillisissa hermoissa

^hywältä taikka

pahalta tuntnu. Että

sinä

^näet

toisen

^kukan

kauniimmaksi

^kuin

toisen, ei tule

suinkaan

^siittä, että

toisen

kukan

kuwa tuntuisi suloisemmalta silmä-terääsi

^knin

toisenkaan. Ia

taas, että

sinä kuullessasi

^puhuttawau

kristillisistä

^{awuista ja}

suurista

rakkau-

den ^töistä, tunnet

suloisemman liikutuksen

sielussasi,

kuin

^jos

sinulle hirwiöitä

^tapauksia kerrottaisiin, ei myöskään ^tule Mä, että toinen kertomus

tuntuisi

kummemmalta

korwaasi

^kuin

toinenkaan. Waan kaikki tämä osoittaa, että

sielulla

^{on wa»}

paus

waikuttaa ja elää laajempa eloa tuin

sen

mikä ruumiil»

liselle

perustukselle sopisi.

lusu.

Mutta mistään syystä

se sielu

ainakin pitääyhtä

«siata

kauuiimpana kuin toista, maikka

sen

waikutus ruumiilli-

selle

^{elolle ci}

saata

olla hywä eikä paha?

Setä. Samalla tawalla kuin

luonnollisessa elossa se

^on

hywää ja

mieluisinta

mikä tydyttää

luonnolliset himot

^ja

ha»

lut ^ja edesauttaa ruumiin eloa; pahaa taas

se,

joka on kaik- kea tätä wastacin; niin on myöskin hengellisessä

siclnn-elossa

se

^hywää, joka tydyttää hengen

halua

¹⁾

rauhalliseen

^ja

iloiseen

eloon, (suloiseen hengelliseennautiutoon),2)hengelli-

sen

omaisuuden, tiedon perään, 3)kuuniaan ja

mavau-

teen, —pahaa

sitä

^wastaan

se

^joka

häntä ^tässä

pyrkimisessä estää. Että

näissä haluissa

^onhengen

totisen

elämän tarkoitusil- moitettu,

nähdään siittä

että jos nämät

halut maahan

tallataan

ruumiillisiksi

^{himoiksi, niinkuinhekumaksi,}

ahneudeksi

ja ylpeydeksi, niin lewottomuus ja tytymättömyys alkaa kuluttaa

sielun

^»voi- mia;

sillä

^ennenkuin

henki ^tahtoo

^oikiasta

tarkoituksestansa

^luo-

pua,korottaa

se

^monastikin

^äänensä

tätä turmiota wastaan. Tämä ääni jatämä lewottomuus^on

se,

jota

omaksi-tunnoksikutsutaan.

lusu.

Enpä minä wielä

siittä

selityksestä ymmärrä, mi- ten

sielu

niiden korkeain hengellisten

halliinsa

johdolla pitäisi yhtä

maassa

kaswawaa kukkaa kauniimpana kuin toista.

Setä. Se hywä, jossa ^ne korkeat hengelliset

halut ha-

kcwat

itselleen

tydytystä, on puhdaskanneus, »vilpitön totuus ja oikeus, ja näiden mukaan

katselee sielu

^myös kaikkia mitä

maailmassa

^löytyypi.

Jos

^nyt

sielu

näkee jonkun

kauniiksi

^eli

rumaksi,

todeksi

^{eli »valeeksi,}

oikiaksi

^{eli »vääräksi,} ja eikä kui- tenkaan

itsekkään

^{tiedä syytä}

sanoa miksi hän

^näin

sen asian

näkee,

kutsutaan häntä silloin

^{tunnoksi; waan jos}

hän

^myös- kin tietää syyt,

»niksi hän

niin eli niin jostakin

asiasta

^päät-

tää,

kutsutaan häntä

ymmärrykseksi.

16

lusu. Sanotaanhan

niitä löytymän ihmisiä, jotka luin

«nsi

^leuan

toisen ihmisen

^näkemät,

heti sanowat

^onlo

se

^hy-

wän eli pahan suuntainen, ymmärrykselläkö wai tunnolla ne

semmoista

^tietämät?

Setä.

Jos

^ei

heillä

ole mitään ulkonaista tuntomerkkiä, josta

he

^{luonnon laadun päättämät oleman}

sen tahi

^senlaisen, eiwätkä myös ole mitään kuulleet

hänen

käytöksestään, niin

se

ei ole muu kuin tunto, joka

silloin

^on

sen sanonut.

^Mutta

luinla tunto niinkuin ymmärryskin

saattamat

monasti erehtyä, tulemme edempänä ymmärtämään. Nyt

saattaisimme

^{jo, naine}

puheine,

katsella

toistakin puolta hengellisestä

sielun

^elosta.

Kaksihcm siwua luonnollisessakin sielun elossa

^{oli, wai}

kuinkas lusu?

lusu.

^{Niin; että}

sielu tunsi »vaikutukset

^ja

saatti

^taas wailuttaa.

Setä. No niin on hengellisessäkin

sielun elossa.

Ei

henki siihen

^{tydy että}

se

^tuntee ainoastaan mikä on kaunista,

totta ja oikeata;

se tahtoo

^myös

itse niissä

elää ja wailut- taa, niin kauan kuin

hän

^oikialla

suunnallaan

^on.

Sentähden

näkyy

hänen

^waikuttawa

ilmoituksensa ensiksikin mielessä.

^Mie-

sessä tallehtii sielu entisiä huomauksiansa. Mielessä

^{syntyy ne}

lnwat, joiden lautta

sielu asian käsittää

^{paremmin luin pal-}

jaasta ajatuksesta; niin

esim.

^{jos raamatusta} luet minkäkal-

taisen

^templin Salomo teetti lerusalmiin, niin mieli tumaa

sen lullissasi sielusi silmiin. Mielessä

^{syntyy myös laamat}

kaikkiin

sielun

^{teoksiin, joissa}

sielu

jo edeltä kättä ikääs kuin

katselee

^työtänsä;

esim.

^jos joku maalari aiko

tehdä

^jonkun

uuden

erikummaisemmau

^luwan, niin

hän ensiksi

^{miettii jomie-}

lessään walmiiksi sen; sadut

^jarunot eiwät ole muita

luin sa-

noissa

^maalattuja

mielikuwauksia.

^Mieli

käsittä wertaukset

^ja

rakastaa

wertaulsia.

^Mieli

merkitsee

myös

ihmisen

^ajatukset

ja tunnot sanoilla,

se

^{on, mielestä wuotaa}

se

^{kallis puheen}

lahjakin joka ainoastaan

ihmiselle

on annettu.

lusu.

Sanotaanpahan eläimelläkin mieli oleman, maan ei

se sentähden osaa

^puhua.

Setä. Kyllähän muutamilla täydellisimmillä eläimillä on mielen haamuakin,

sen

näkee hywinkyllä

heidän elämässään.

Kuinka

miclewästi

^{eiwätkö arwaa}

useinki

täyttää kaikkia keinoja, kuin

he esim. saalistansa

perästä ajowat. Muutamat^tajuamat

ihmisen

puheestakin; waan tuntojausa ja

miclcusä

johteita ei kykene eläin ^puheessa ilmoittamaan, jos

se

^maikka

osaisi ihmi-

sen

sanojakin matkia.

In su.

^{No mitä}

^sitten

muuta puhecsen tarwitsee, kuin että tajnaa

ihmisen

puheesta ja että kieli myös ^kääntyy

sa-

noihin?

Setä.

Ajatusta, joka ^on

se

^toinen

sielun

^{oman wa-}

paan

vaikutuksen

^muoto.

Ilman

ajatusta ci täydellisesti ym- märrä ^puhetta ja wielä

wäbemmin itse

^puhua

saattaa.

^{Se joka}

esimerkiksi saattaisi sanoa:

^„lumala on ijaukaittincn", niin pi-

täisi hänen ^ensiksi

ymmärtää mitä

sanoilla

„lumala" ^{ja »ijan-}

kaittincn"

tarkoitetaan, ja

sitte katsoa

wielä kuinka ne

sanat

yhteen sopii;

sillä

kuin sopimattomia sanoja yhteen panee, niin ci niistä tule ^puhetta. Ajatuksen korkein muoto on järki;

sen

^kautta

^{keksii sielu}

^tietyn

^asian

^johdolla

tietämättömiäkin

asioita;

senkautta

^tutkii

hän

näkywäistcn kappalten johdolla nä- kymättömiä,

esim.

^jos

sinä

^järjellä

tahtoisit keksiä sen

^että

^Ju-

mala on ^wiisas, niin

siinä olisi

ajatuksen juoksu tämmöinen:

1)Kaikki kuin ^on

roiisasti

^tehty,

sillä

^on

wiisas

^teliä.

2) Maailma on

»viisaasti

^tehty,

sentähden

^on

sen

^teliäkin

wiisas.

3) Mutta

Jumala

^on

sen

^{tckiä, josta}

4)

seuraa

^että

Jumala

^on

wiisas.

^{(Wertaa Roni. 1: 20.)} Nyt olet nähnyt, kuinka

sielun

hengellinen wapaus ilmoittaa

itsensä

^aina

korkeammassa

^ja

korkeammassa muodossa.

^Sielun

huomio

^{ja tunto}

ticst siinnäkin

croittaa hywän ja pahan,

missä siitä eroitukscsta

ei ruumiillinen

hnomio

^{ja tnnto} mitään tie-

täisi. ^Mielessä tallchti sielu entiset luonnolliset huomauksensa

ja synnytti muitakin

kumauksia

^{kuin minkä}

hän

aistimilla ul-

konaisesta

maailmasta on tullut ^tuntemaan. Ajatus

keksi itsel-

leen ^{laajempaatietoa,}

entisen

^{tiedon awulla,}

siinnäkin

^{johon ei}

2

enään ruumiillinen

huoinio uletu.

^{Sen näkee}

siis

^hywästi että

sitä

^wasten ainoastaan ^on

sielun ruumiissa

^{asuminen tar-}

peellinen, että

se sen

^kautta

saa »vaikutukseensa

alku-ainetta,eikä sentähdcn, _että

sielun

^eloon aina ruumiin aistimet ja jäsenet

olisiwat

tarpeelliset;

sillä

kerran jotaan tietoa koottuansa, on

hänellä siinnä

niin paljon elämän pidettä, että

hänellä

^{on wa-}

paus

itseväällensäkin

»vaikuttaa.

lusu.

^{Mutta eipähän}

sielullakaan

^{ole sentään} täydellistä

»vapautta itsessänsä, yhdet tunnot tulcwat

toiset

menewät, mie- leen johtuu milloin yhtä milloin toista, ajatus kääntyy milloin

sinne

^{milloin tänne,}

ilman

että kaikkia tätä aina

itse

^kykeneisi määräämään.

Setä. Kuinkas

se

^{oli? eikös}

luonnollisessakin sielun elossa

^ollut liittuwaisuus, joka ei ollut ^oman

tahdon

^{määräämä,} niinkuin sydämmen ja

leuhkoin

^j.n. e.? Niin on myöskin

hen-

gellisessä

sielun elossa

alinomainen liikkuwaisnus, joka kuuluu

sen

^{elämään, eikä}

sentähden

^{koskaan lakkaa,} »vaikka ci

se

aina ole yhtä tuntuma. Mutta taas

samoin

kuin luonnolli-

sessa

elämässä oli »vapaampikin liikunto, niin on hengellisel- lakin elämällä oma-waltainen

liikuntonsa »vapaassa tahdossa.

lusu.

^Eikös

se siinnä

^{jo näy wapaa}

tahto

^{kuin minä}

esim.

^käteni

saatan

ojentaa mieleni mukaan?

Setä. Kyllä

seki

^on»vapaata tahtoa; waan me puhumme uyt

sisällisestä

^{»vapaasta tahdosta,} eikä liikunnon »vapaudesta.

Esim.

^luin

sinä

^jotaan

asiaa

^{olet miettinyt,} niin kpsyt

sinä

^it-

selläsi: »teenkö

^minä

sen

^{niin eli niin,} taikka teenkö

sitä

ollen- kaan?" Se kuin

sinä

nyt päätät on

»vapaassa tahdossasi.

Tästä näet että ennen knin

sinä

^{teettää» sitä, uiin on wapaa}

tahto

^jo

sisällisesti

tehnyt työnsä (wcrtaa

Math.

^{5: 28). Sa-} moin ikään jos

sinussa herää

^jotkut

himot

^{ja halut, jotka}

sinä

tiedät oleman pahat ja »vahingolliset, niin ^päätät

sinä

^{ne tu-}

kahuttaa.

^{Se päätös on nyt wapaan}

tahdon

^ilmoitus

sielus-

sasi; waan kuinka

sinä

^tämän päätöksen kykenet täyttämään, tulee

siihen

^kuinka

sinun

^wapantesiontäydellinen ja »voimallinen.

Ia

kuta täydellisempi on

sinun

^wapantesi,

sitä

likempänä olet

sinä sitä

tarkoitusta johon

henki

^pyrkii;

sillä

hengen totinen elämä onkin juuri »vapaudessa.

lusu. Mitenkä woittaisi ihminen ^itselleen sen

täydellisen

»vapauden?

Setä. Niin että ihminen,

sitä

myöden kuin wapaus

sie- lussa

^{kichkeää, »varoo}

sitä

^kuin

heikkoa

^kukkaista; waroo ettei

hän sitä ^tahallaan

»äärin käytä ja

maallisiin

^{tallaa ja}

etsii sentähden selkeää

^{tietoa totuudesta ja} oikeudesta, että

hänellä olisi

^{johdatusta»vapauden}oikeen käyttämiseen; ^waroo

tuntoansa saastaisuudesta

^ettei

se

totuuden tietoa

hämmentäisi

ja niin hengen ^»vapaata

tahtoaki

eksyttäisi. Sillä kuin tahto kerran ek- symään pääsee, katoaa

siltä

^»voima

takasin

^{palaamaan oikialle}

tielle ja »viimein

halukin.

lusu.

^Mitenkäpä

sen

^kaikki

ihminen

^{woipi tehdä, ellci}

Jumala

»voimaa anna?

Setä.

^{Etkös tiedä, lusuni, että}

sekin

^joka

hedelmä-

puuta

hoitaa

ahkeruudella, ci

suinkaan

^tee

sitä ^sillä

^että

hän itse

^luulee

siihen saamansa

^{hedelmät; »vaan}

sentähden

^että

hän

tietää, että jos

hän

^{puun hoitaa, uiin}

Herra hänelle

^parem-

man kaswnn antaa.

In sn.

Mutta mitenkä

se

^{laypi laatuuu, että}

ihmisen

wa- pautecu pyrkiessään pitää jo »varoa ettei

hän sitä

^{määrinkäytä?}

Millä »vapaudella

sitä

^{»varotaan, kuin}

se

^{wasta on}

etsimisessä?

Setä. ^Wapaus ci kichkeä

sielussa

^{yhdelläkerralla, waan}

»vähitellen;

sentähden

^{koe käyttää jo litä oikeen, mitä}

sinulla

on (Math. 25: 20—29). ja muista

se,

että jos kukka turmel- tuu, niin on

hedelmäkin ^hukassa.

lusu.

^{No mitä}

siihen

^on syynä, että kuin

tahto

^kerran eksymään pääsee, katoaa

siltä

^»voima

takasin

^{palaamaanja »vii-}

mein

halukin?

Setä.

Ensiksikin

^{ft>, että .'uin}

tahto

on eksyksissä, eksyttää

se

^{myös tunnen} ja tiedon pois oikiasta. Ek- synyt tunto ja tieto ^{on taas} kclwoton

tahdolle

oikiata tietä neuwomaan

Math.

^{15: 14),} ja niin lcwence turmio

sielussa.

Toiseksi saastuttaa sielun

^{turmio ruumiin, ja läm»}

taas waikuttaa

takasin sieluun

^{ja tekee}

sen _lihan

^or-

jaksi sNom. 7: 23). Tämä johdattaa meitä

sentähden

^tuu-

mailemaan

IV. Luonnollisen ja hengellisen elon keskenäisestä Vaikutuksesta toisiinsa.

lusu.

^{Waikka minä, paitsi mitä}

wiimeksi

^{sanoitte, jo en-}

nestäänkin tiedän että

sielun

^{turmio on alku}

^syy

ruumiilli-

seen

heikkouteemme, niin tuntuu

asia

kuitenkin ymmärrykselle pimiältä.

Setä.

Älä luule, lusuni, että minä tydyttäwiä selityk-

siä kaikkeen ruumiilliseen

^pahaan

sinulle saattaisin

^antaa;

sillä

»uin kauas ei ole wielä nykyinen

ihmisen

tietokaan kerjennyt.

Kuitenkin

saatan sinulle

muistuttaa,

kuinka esim.

^kowa

»ihas-

tuminen waikuttaa weren kulkuun, keuhkoihin,

sappecn

_{ja mak-}

saan,

ja niin matkaan

saattaa

tauteja. Kuinka wiha,tämä kau-

hia sielun

myrkky, pian muuttun

ruumiilliseksikin

^myrkyksi,

näh-

dään

siitäki

^{kuin imewä lapsi}

saattaa sairastua tahi

^paikalla-

kin kuolla

«ihastuneen

maidosta. Kateus tunkee weren

sisäl- lisiin

^{ostin, turmelee}

maksan

^ja

keuhkot

^{j. n.} e. ja niin kulut-

s

taa

ruumiilliset

^woimat. Samoin ikään waikuttawat myös muutkin

sielun

hämmennykset yhden

tahi toisen

hämmennyksen

ruumiillisessa

^elossa,

esim.

^{tyhjän uskominen, noitia pelkäämi-}

nen j.n. ^{e. Mutta ei}

siinä

^{kyllä ole, että}

sielun

^{turmio myr-}

kyttää ruumiin; waan, niinkuin jo äsken sanoin, waikuttaa ta-

kasin sielnnn

ja niin tekee wielä

sen ulkonaisen

^turmion

suurem-

maksi.

^Niin

esim.

^sydän taudit tekewät luonnon pikaisemmaksi wihaan,

maksan

^{ja pernan}

sairaudet

^tnottawat taipumuksen it-

siään

menettämään. Wäkcwistä juomista

kiihottuneet

^aiwot

saattawat

hämmennyksen

sielun

hengellisessä

elossa

^{ja tnot-}

tawat monta pahennusta, niinkuin alinomaa

nähdään

^ja

kuullaan.

lusu.

^{Mutta ei}

suinkaan se

aina tapahdu, että neki wasta mainitnt

ruumiillilliset

wiat ja taudit

lisääwät ^sielun

turmiota, koska ei

wäkewien

^juomien

nautintokaan

^laikisti pahennusta tuota.

Setä. Se tulee

siihen

kuinka kowaa laatua

sairaus

^on, ja kuinka

sielun

woimat jaksamat wastaan

seisoa sen

waikutusta,

sillä heitto-woimaiseen sieluun

^koskee

wähäkin

waikutus. Kui- tenkaan ^en luule, ettei ruumiillinen

sairaus

yhdellä eli

toisella

lailla

waikuttaisi sielun

^eloon;

sillä sielu

^{ja ruumis owat niin}

likeisesti

yhdistetyt että

he tässä elämässä

^aina

^muutoinki

^toi-

siinsa

waikuttawat.

Sentähden sen

^mitä

sanoit:

että roäkewien nautinto ci muka laikisti pahennusta tuottaisi,näyttää minusta tyhjältä;

sillä

jos ei juopunut tee muille pahaa, niin

hänen

omat ajatuswoimansa kuitenkin

heikontuwat

^ja

tahdon

^wapaus

menettää

woimansa.

lusu.

^{Kuinka te sanoitte, että}

sielu

ja ruumis wielä muutoinkin

toisiinsa

^waikuttaa; en tawannut wielä oikeen

ajatustanne?

Setä.

Niinkuin minä jo

sielun

olennosta puhuessani tarkoittaen mainitsin, että

sielu

^on

se

^{woima, joka perustaa}

luonnollisenkin

elämän ja johdattaa ruumiin

kaswamisen sen

mukaan kuin

hän ^itse

^{wahwistuu, niin on myös}

^selwä

^asia,

että minkälainen ^sielu, taikka tämä kaswamista joh- dattama woima ou,

senkaltainen

tulee ruumis.

Ia

siinnäpä onki

syy

_siihen,

miksi häiriö sielussa

^{tekee myös}

sekaan- nuksen ruumiillisessa

^{elossa; tästä}

seura

^myös, että kuin tämä

ruumiillisen

elon hämmennys pääsee

semmoiseksi

^{juurtumaanruu-}

miissa, niin ei päse

sielunkaan häiriö

^{niin pian jälleen}

tasau-

maan, jonka tähden, niin luin kukin ^tietää, opitut tawat owat

»vaikeat ^pois

heittää. ^Sentähden

^{tuleekin, niiu pian kuin}

^nusi

elämä

sielussa

^{herää, myös riita}

lihan

^{ja hengen wälillä;}

toinen lali

»vallitsee

^{tahdossa, toinen ruumiissa,} josta Apostoli

Paawalikin

walittaa Nom. ^{7: 23, 24.}

lusu.

Perisynnistähän

se

^{tulee, josta}

Paawali

^walittaa.

Setä. No eikös perisynti pääse

sitte

juurtumaan meidän ruumiisemme, ^{kuin me} syntisen äitin

kohdussa ^elämämme

^ulo-

tamme?

Eikö ole tietty kuinka

äitin

ilot, murheet,

mielen. U-

kunnot

waikuttawat

lapseen, ja arwattawasti

äitin

wiatkin teke- mät

saman?

^Eräs

ranskalainen

oppinut,

Tohtori Descuret,

joka on paljon tutkinut ja kirjoittanut

sielun

turmiosta jahimoista,

sanoo

^lasten

usein

^perimän imcttäjäinsäkin _tawat ja mielen laadun;

saatikka sitten

»vanhempain, jotka likempänä owat

hänen luontoansa.

lusu.

Mutta jos perisynti niin on

ruumiillisessakin

^muo-

dossa ihmiseen

^juurtunut,

mitenkäs siitä kasteessa

^{moipi pelas-}

tetuksi

^tulla?

Setä. Että

se

^pelastus synnistä, joka uskon

kautta

kas-

teessa

^tapahtuu, on synnin

anteeksi

antamisessa, eikä

sen

^koko-

naan pois juurittamisessa,

nähdään

ilman minun selityksittäni- kin jokapäiwäisestä elämästä, jossa ei wielä Aatamista synty-

nyttä synnitöntä ole tawattu.

lusu.

No eikös

se

^perisynti

_sitten

^olettaa»

_{itsessään sie>}

lussa ^asuwa?

Setä. On arwattawasti;

sillä mitenkäs se sitten

^ruumii-

sen olisi ruumiillisen

perustuksen saanut, luin ei hengellistä turmiota

ensiksi

^{olisi, josta}

se ruumiisen

^on

merkkinsä

^painanut?

Ilman sitä nähdään sielun torkeimmissakin omaisuuksissa

^wikoja,

joille ei

saata

merkkiä kaikisti

hakea ruumiissa.

Niin

esim.

t"htoo

^järki

usein

^päättää yksiötänsä, mikä on totta ja mikä määrää, ja erehtyy myös

usein sentähden

että

se emusi

^tunnosta ja ylöukatsoi

sen waatimukset;

niin päättää taas tunto

toiselta

puolen yksiötänsä, ylönkatsoen järjen, ja erehtyy myös, kuin ei

se

^{tiedä syytä}

_miksi se

^{niin on.}

_Tahto

käyttää myös

usein

wapautcnsa

ilkiwaltaisuudckfi,

^eikä ota tuntoa ja järkeä johdat- tajalleen, taikka ottaa waan toisen, joka yksistään, niinkuin jo sanoimme, joutuu pikemmin eksykfiin.

Semmoinen

keskinäinen riita

sielun

oinain

waikutusten

^wälillä

heikontaa sen

^woimat,

niin ^että

luonnollinen

elämä

saa

^{mallan jaturmelee}

sielun si- sälliset

^elämän

halutkin.

^{Niin muuttuu}

sielun

halu

rauhalli-

seen

^ja

iloiseen

^eloon

lihallisen heetuman

ja buwituste»

hi»

moksi,

halu

hengellisen

omaisuuden

ja tiedon perään

liikanaiseksi ahneudeksi

ja joutawakstitaruudeksi,

halu

^kunniaan

ja »vapauteen,

mailmallisen

kunnian ja mallan pyynnöksi.

Näistä

^{itää nyt kaikki}

se kauhia

^synnin paljous, jolta maailma on

rasitettu. Ia

^tuin

henki

^{näin eroaa} tarkoituksestansa, min eroaa

hän

^{myös kaiken}

elämänsä lähteestä.

^{Sielun »vapauden} woima

heikontuu

niin että, kuin

himot

^{päälle tulemat, ci ole}

woimaa wastaan

seisoa.

lusu.

^{Sen minä}

osaksi

^tunnen

itsestänikin:

^{joka päiwä} minäki aiwon uutta elämää rumeta elämään, waan en kuiten- kaan

saa

^{aijettani toteumaan.}

Setä. Ia

^{kuitenkin on keino, joten}

sen

toteutumaan

saat.

Syy

entisessä kokeessasi

^on

se,

että^terweyttä

haet

omasta synti-

sairaasta

sielustasi; maikka

sinun henkesi tarwitsisi

^kokonaan uudistettaa

samalta

elähyttäwältä hengeltä, Jumalalta, jokaen-

simmäisenki

^elon

säkeneen ihmiseen

^{istutti. Se ainoa ncuwo,} jonka

sielu-tieteestä ^siihen

^{löydämme, on, ettärupeat sydämmesi}

ja

mielesi

hengellisiinkiinnittämään;

sillä

^ainatapahtuu että mi-

hin ihminen sielunsa

kiinnittää,

senkaltaisen

^muodon

saa sielun

^{elämä ja halut, kuin} paraiten sopii siihen, johon

sielu

on kiinnitetty.

Sentähden

^jos

maallisissa

^an-

nat mieles maata, et moi

tahtosi

mukaan himojasilaan wallita,

sillä luonnollisessa elämässä

^ei

pysy

hengen ^wapauö tarpeelli-

sessa woimassaan.

Kiinnitätkö

sitä

^wastaan

^sielusi

^kaiken

hen-

gellisen elämän täydellsimpään ja pyhimpään ^estkuwaan, Kris- tukseen, niin

henkesi

^wirkistyy;

se

^tuntee lähestyneensä

elämänsä

ja wapantensa totista alkulähdettä, johon

hänen sisällinen

pyrkimisensä onkin ^aina ollut, maikka

se

^{alati on} tullut synniltä

tukahutetuksi.

Nyt on »vapauden woima uudestansa »voitettu,

sillä

rakkauden kautta

asuu Jumala sielussa

^ja

sielu

^Jumalassa;

maan

henki

^on kuitenki wielä kamppaukscssa pahaa ja syntiä

»vastaan niin ^kauan kunne

se

^tästä

luonnollisesta

^ruumiistama-

pautctaan. Minä armaan että

tekisi ^mielesi

kunlla jotaan

sii-

täkin ^elämästä, joka alkaa tuolla ^{puolen hautaa,} ja sentähden, maikka ^on waikea tulemista

tehdä

päätöksiä, kerron

häntä sen-

kään minkä ajatus edellä puhuttuin

asiain

^ja

Jumalan

johdolla »vaatii päättämään.