LA M M IN M Ä EN TA LO
Suur-Saarijarven historia kertoo (s. 264 ja seurr.) valtiovallan maata
louspolitiikan uudelleen arvioinnista hävityn Pohjan sodan ( = Isonvihan) jälkeen, jolloin oli menetetty parhain vilja-aitta, Baltia, ja vaikka väkiluku oli vähentynyt esim. Suomessa melkoises
ti, jouduttiin antamaan useita asetuk
sia maatalouden tilan parantamiseksi, että tämän jälkeen nopeasti kasvava väestö tulisi merkantilismin periaat
teiden mukaan omillaan toimeen. — Tärkeimpiä oli v:n 1747 talojen hal- komisasetus, joka salli talojen jakami
sen 1/8 manttaaliin tai vielä sitäkin pienempiin osiin. Talojen halkominen pääsi vauhtiin 1700-luvun jälkipuolis
kolla. Myös isojako 1780-luvun jäl
keen nopeutti kehitystä.
Vahangan kylään perustettiin 22 uudistaloa, 1700-luvun lopussa; kui
tenkin vain kaksi, Isoaho ja Kieräaho, on perustettu ennen vuotta 1800, muut 20 taloa 1800-luvun puolella.
Nimien joukossa ei mainita Lammin- mäen taloa. Kuitenkin em. kirjan Ta- lonhaltijaluettelossa, s. 831, maini
taan Koskela halotuksi 1691 (Möttö- lä ja Koskela), ja sen jälkeen Möttö- lä on jaettu (? ) 1773 päätellen talon- haltijain hallinta-ajan alkuvuosiluvuista Möttölä- ja Lamminmäki-nimisiin ti
loihin.
Anneli ja E rkki Lamminmäki.
Lamminmäen talossa säilyneet van
hat asiakirjat ja em. lähdekirja kerto
vat, että ensimmäisenä isäntänä on ol
lut Elias Juhonpoika, joka oli synt.
1748, k. 1808. Hänen vaimonsa oli Margareeta Juhontytär, synt. 1738, k.
1789. Elias meni uudelleen naimisiin, ja toisen vaimon nimi oli Kaisa. —
Ensimmäisestä avioliitosta synt. ty
tär, Kaarina (1771) meni naimisiin Heikki Juhonpojan kanssa, joka tuli siis kotivävyksi taloon ja asui tilaa 10 vuotta, vuodesta 1805 ( ? ) . Kaarina- emännän kuoltua v. 1815 Heikki otti toisen vaimon, Maria Juhontyttären, o.s. Ruuska.
Seuraavan isännän nimi oli Johan Matinpoika; hänkin oli kotivävy, sillä hän oli mennyt naimisiin edellisten haltijain tyttären Helena Heikintyttären kanssa. Johan ja Helena käyttivät en
simmäisinä sukunimeä Lamminmäki, asiakirjoissa. He pitivät taloa hallus
saan v:een 1837. Heidän aikanaan oli isojako, jolloin Lamminmäki erotettiin Vahangan Möttölästä.
Vielä kolmannen kerran peräkkäin tuli vävy taloon isännäksi. Lainaan tä
hän tuomari G W Roschierin Saari
järven pitäjän Kantalan talossa huhtik.
4. pnä v. 1839 pidetyillä talvikäräjillä antaman päätöksen lyhenneltynä. Lau
tamiehinä mainitaan Matti Honkanie
mi, Matti Kässi, Henrik Lamminmä
ki, Elias Kantala, Matti Paananen, Henrik Paavola, Johan Korpela, Erik Laasala ja Johan Noponen.
”Esiin tuli talollinen Matti Eerikin
poika Vahanka anoen omistuskirjaa 1/9 manttaaliseen Lamminmäkeen eli Möttölän verotilaan N:o 1 Vahangan- kylää, minkä talon haltija on saanut sopimuskirjan kautta 3. marraskuuta 1837 anoppivanhemmiltaan Johan Matinpojalta ja Helena Henrikin tytär Lamminmäeltä, lunastussummaa vas
taan, joka suoritetaan luovuttajan po
jille, Matti ja Gaarlo Juhonpojille sekä
Lamminmäen pohjalaistyylinen päärakennus, josta on kuva mm. Suur-Saarijärven historiassa (s. 266!). Talossa on asuttu näihin saakka. Vasta nyt on rakennettu uusi ja nykyaikainen asuinrakennus, johon piakkoin muutetaan. Vanha talo jää paikoilleen, mutta vaille käyttöä.
11
t i
1 li
vävylle Henrik Juhonpoika Paavolalle, yhteensä kaksisataa kolmekymmentä riikintaalaa ja 16 killinkiä riikintaalari- seteleissä ilman muita ehtoja .Todetaan- että hakija on tilaan saanut kolme moitteetonta lainhuutoa; valitusta ei ole ilmennyt, vaikka ensimmäinen lain
huuto oli naulattuna oikeushuoneen oveen sekä kuulutettu kihlakunnan kirkossa. Tästä syystä huomataan tä
män tilan osuus kiinteästi ja pysyvästi 1/9 manttaalia Lamminmäki eli Möt- tölän verotila, kaikki mitä siihen lail
lisesti katsotaan kuuluvaksi, tunnuste
taan v. 1800 annetun sukulunastuslain nojalla Matti Eerikinpoika Vahangalle, josta todistukseksi hänelle tämä kiin- nekirja annetaan.”
-Suku vaihtui. V. 1857 myytiin talo Juho Israelinpoika Vastinginlahdelle (Piispanen, synt. 1824, k. 1866) ja hänen vaimolleen Stiina Eskelintyttä- relle, synt. 1823, k. 1866, kauppahin
nan ollessa 1400 ruplaa. —• Juho asui talossa yhdeksän vuotta ja rakensi isännyytensä aikana mm. ison asuin
rakennuksen, joka on ollut asuttavassa kunnossa tähän asti. Hän teetti myös
peltoja kivisiin maihin ja rakenteli korkeita kiviaitoja niiden ympärille.
Miehensä kuoleman jälkeen leski Stii
na hallitsi taloa viisi vuotta.
Heillä oli kolme poikaa; vanhin Ju ho (Jussi), synt. 1847, meni vävyksi ( ?) Pääjärven Halmeniemeen. Toinen pojista, Elias, rakensi talon Paajalan Autioon; hän kuoli siellä vaimoineen tapaturmaisesti. Matti, synt. 1849, lu
nasti talon äidiltään ja sisaruksiltaan v. 1871. Hän maksoi veljilleen Juhalle ja Eliakselle, kumpaisellekin 4000 mk ja sisarelleen Maijastiinalle 1500 mk;
Maijastiina oli naimisissa Karl Mesiäis- lehdon kanssa Soinissa. — Mattia sa
nottiin yleisesti kylän keskuudessa
"Lamminmäen ukoksi”. Hänellä oli vaimo Vahangalta Matti Koskelan ty
tär Johanna, synt. 1848, hän kuoli v.
1878 lapsivuoteeseen. Matti oli toisen kerran naimisissa, tämän toisen vaimon nimi oli Maija, o.s. Matilainen. •— Matti kuoli 1913 ja leskeksi jäänyt Maija 1925.
Seuraava isäntä, Matti Matinpoika, synt. 1876, osti isältään Lamminmäen v. 1910, kauppahinta oli 31400 mk.
Hän asui vaimonsa Alman o.s. Mäki
nen ( Autiomäki) kanssa Mäkelä-ni- misellä tilalla, mutta kesäk. 9. päivänä 1910 Mäkelän palon jälkeen he muut
tivat Lamminmäkeen. Matti oli paik
kakunnalla tunnettu hyväksi sepäksi.
Hän kuoli v. 1943. Hänen vaimonsa oli kuollut kolme vuotta aikaisem
min. — He olivat myyneet talon v.
1937 pojalleen Matille, synt. 1908 ja hänen vaimolleen Ailille, o.s. Äker- man. — Matti Lamminmäen, joka kuo
li 21.01.1968, tunsivat lähes kaikki nykypolven ikarstuset monitoimisena luottamusmiehenä. Nykyisin on isäntä
nä Matin ja Ailin poika, Erkki Lam
minmäki ja emäntänä Anneli, kotoisin Alajärveltä.
Tässä yhteydessä mainittakoon, että Lamminmäen talossa on myös vanha tuulimylly, jossa on vuosiluku 1840.
Tämä on luultavasti rakennettu Soi
nin Keisalankylän Mesiäislehdossa, josta se on ostettu ja tuotu Lammin
mäen taloon myöhemmin, ja koottu uudelleen käyttöön siellä.
EINO AHONEN
