s?K’
ESITYS HELSINGIN KÄSITYÖ JA TEHDASYHIJISTYKSEN
TOIMINNASTA VIIME VUOSISADALLA
KIR.'O'TTANUT
EDV. BERGH
HÄNEN KUOLEMANSA JÄLKEEN LOPPUUNSUORITTANUT
E SMIL FORSGREN
HEI SINGIN KÄSITYÖ- JA TEIIDASYHDISTYKSEN KUSTANTAMA
HELSINGIN KÄSITYÖ- JM TEHDÄ5YHDI5TYK5EN
läkkiseppämestari A. F. Bergman 18 i»/(i 68—18 3/s 70.
LEIPURIMESTARI G. U. SANDBERG 18 % 70—18 2, &71.
X
TEHTAILIJA RlCH. HEIMBERGER 18 2/„ 71 18 ;l/5 8(1.
PUUSEPPÄMESTARI J. W ALANDER I82/„8O 18 ”>'2 83.
KIRJANSITOJA J. Th. LAGERBOHM 18 1/3 83-18 S 85.
TEHTAILIJA, LEHTORI K. G. GÖÖS 18“/, 85-18 7286 sekä 18 2/287-l8 19/, 97.
TEHTAILIJA J. NISSINEN 18’/, 86—18 2/, 87.
KIVENHAKKAAJA K. V. BERGMAN 18 >»/, 97—
VÄLIVARASTO
1290623531
331.105.44(480); 03 BERGH Bergh, Edv.
Helsingin käsityö- ja tehdasolojen matrikk
MATRIKKELI
SEKÄ
ESITYS HELSINGIN KÄSITYÖ- JA TEHDASYHDISTYKSEN
TOIMINNASTA VIIME VUOSISADALLA
KIRJOITTANUT
EDV. BERGH
HÄNEN KUOLEMANSA JÄLKEEN LOPPUUNSUORITTANUT
EEMIL FORSGREN
9-.LLÄ KUVALLA
O
HELSINGIN KÄSITYÖ- JA TEHDASYHDISTYKSEN KUSTANTAMA
PÄIVÄLEHDEN KIRJAPAINO
1904.
Siv.
alkulause... V VIII Yleissilinäys Helsiujjiii käsityö- ja tclidasoloikin vuodesta 1792 . 1 20 Eri ammattikunnista... 20 25 Käsityö- ja Tehdasyhdistyksen perustaminen, sen puheenjohtajat,
varapuheenjohtajat, rahastonhoitajat ja valtuutetut 1868
1900... 26 31 Luettelo vuosina 1868—1900 kisällikirjan saaneista sekä erinäi
siä muita, kisällioloja koskevia tietoja... 32 57 Luettelo ammatinharjoittajista, jotka Yhdistykseltä ovat saaneet
mestarikirjan... 57-58 Yhdistyksen stipendejä ja stipendiaatteja koskevia tietoja . 58 61 Y hdist.yksen toiminta nuorempien työntekijäin kouluopetukseen
nähden... 65 74 Yhdistyksen toimeenpanemat näyttelyt . ...74—99 Yhdistys ja kysymys ammattikoulujen perustamisesta . . . 100 117 Yhdistys ja "Yleiset teollisuudenharjoittajain kokoukset . . 118 134 Yhdistys ja toivomukset elinkeinolain muuttamisesta 131—110 Erinäisiä Yhdistyksen toimenpiteitä... . 140 144 Ammattikuutalaat.ikot sekä erinäiset muut rahastot. . . 144 150 Yhdistyksen kassantila 1900 vuoden lopulla ... . . 150- 152 Luettelo ammattienharjoittajista Helsingissä yhdeksäunellätoista
vuosisadalla sekä erinäisiä tietoja heistä . . . 153 -226 Yleiskatsaus Helsingissä vuonna 1900 olleisiin tehtaisiin ja käsi-
työammatteihin... 227 229 Yhdistyksen koulunvalvojan antamia tietoja vuodelta 1900 . . 230 231 Yhdistyksen jäsenet vuonna 1900 ... 233 244 Elämäkerrallisia tietoja Yhdistyksen valtuutetuista sekä muista
luottamusmiehistä 1868—1900... . 245—300 Lisäyksiä... ... 301 304
18 68-19 7,03.
Esillä oleva Helsingin Käsityö- ja Tehilasyhdistyksen toi
minnasta julaistu teos^J ole alallaan aivan ensiniinäinjfi. Jo v. 1882 ilmestyi, näet, Yhdistyksen varsinaisessa syyskokouksessa 3 p.
marraskuuta 1880 silloisen varapuheenjohtajan, kirjansitoja J. Th.
Lagerbohmin siitä tekemän ehdotuksen johdosta, 77 sivun kokoi
nen: »Matrikel öfver Hnudtverks- oeh Fabriksföreningens i Hel
singfors ledamöter och verksamhet åren 1868 —1880» (Matrikkeli Helsingin Käsityö- ja Tehdasyhdistyksen jäsenistii ja toiminnasta vuosina 1868—1880), josta suomenkielistä laitosta ei ole annettu.
Matrikkelin toimitti Yhdistyksen sihteeri, oikeusfcilvosmies Edv.
Bergh, apunansa komitea, jonka jäseninä olivat puuseppämestari
•I. V. Alander, kirjansitoja J. Th. Lagerbohm, tehtailija 1. Nissinen, suutarimestari G. Tallgren ja tehtailija V. von Wright. Mitä en
simmäisen Matrikkelin kustantamiseen tulee, lausutaan Yhdistyksen pöytäkirjassa helmikuun 3 p:ltä 1881 että Yhdistyksen sinä päi
vänä pidetty yleinen kokous, »saatuaan tietää, että kirjakauppias G. W. Edlund oli ottanut Matrikkelin kustantaakseen», päätti antaa valtuutettujen toimeksi ryhtyä toimenpiteihin Matrikkelin valmistamisesta sekä »suorittaa sitä varten tarpeelliset kustan
nukset. Yhdistyksen kassasta». Tämä Matrikkeli, jota lienee otettu pienenpuoleinen painos, alkaa Käsityö- ja Tehdasyhdistyksen perustamisesta 1868, luettelee Yhdistyksen virkailijat ja val
tuutetut, kisällikirjan ja mestarinarvon saaneet asianomaisille, näytteilleen sekä kaikki ne. henkilöt lyhyvine elämäkerrallisille tietoineen, jotka Yhdistyksen siihen-astiseii olemassaolon aikana olivai saaneet, porvarioikeuden Helsingissä: sitä paitsi sisältää, teos luettelon Yndistyksen kaikista jäsenistä viimeisen ylöskanto-
biett.elon mukaan. lyhyen esityksen Yhdistyksen toiminnasta ja
ralliisi,oisbi sekit elämäkerrallisia tietoja 'Yhdistyksen luoltamus- michistä silta ajanjaksolta,, jota teos käsittelee.
Ajatus uuden Matrikkelin julkaisemisesta on, mikäli Yhdis
tyksen pöytäkirjoista kävpi ilmi, virinnyt sen jälkdeu uudelleen ensi kerran v. 1891, jolloin Yhdistyksen silloinen puhemijohtaja.
lehtori K. tl. tlöös, yleisessä kokouksessa tammikuun Iti p. ehdotti, että uusi Matrikkeli toimitettaisiin, kuitenkin ainoastaan vuosi
kymmeneltä 1881—1890, sen vuoksi e.fe€ä Yhdistys oli päättä
nyt vuodesta 1891 alkaen vuosittain juhlista painetun kerto
muksen toiminnastaan, sjftiikka Yhdistys ehdotuksen hyväksyi, samalla suostuen teoksen kustuntamaan ja valiten sille toimitta
jaksi ensimmäisen Matrikkelin tekijän sekä* määräten että teos tiiliä kertaa oli ilmestyvä jfiiomen kielellä, ei päätös kuitenkaan tullut koskaan toteutetuksi. Syitä ei pöytäkirjoina ole mainittuna.
Asia lepasi sitten lälie^ vuosikymmenen, kunnes tehtailija V. von Wright Yhdistyksen yltSsessä kokouksessa tammikuun 17 p.
1900 jälleen nosti kysymyksen Matrikkelin julkaisemisesta, -la aiheutui i lukituksesta sillä kertaa päätös, että Yhdistyksen val
tuutettujen oli laadittava teoksen ohjelma. — Noin vuoden ku
luttua eli tammikuun 10 p. 1901 Käsityö- ja Telidasyhdistys yleisessä kokouksessaan piiätti juhlista Matrikkelin Yhdistyksen jäsenistä ja toiminnasta kuluneena vuosisatana ja. annettiin val
tuustolle toimeksi huolehl.ia Matrikkelin toimittamisesta ja painat
tamisesta». Yhdistyksen samalla tekemän päätökset! mukaan oli Matrikkeli juhlistava jJsekä Suomen- että ruotsinkielisen";». Kun asia sitten oli ollut esillä valtuutettujen kokouksess i seuraavan helmikuun 1 p. ja silloin oli jätetty sihteiain toimeksi laatia ohjelma teoksen sisitllystä varten, saattoi tämä, jolle teoksen valmistaminen oli uskottu, seuraavan syyskuun 3 p. pidetyssä, valtuuteftujen kokouksessa, ilmoittaa, että Matrikkelin painatus voi alkaa.
Niiin sai alkunsa tämä teos.
Kun siihen paljon työtä ja suurta taitoaan uhrannut Käsityö- ja Tehdasyhdistyksen ansiokas sihteeri *5 p. taminikuuta viime vuonna muutti manalan majoille, oli teosta valmiina 231 sivua, la kun Yhdistyksen valtuutetut sittemmin olivat jättäneet teok-
sen loppiinnvalmist.uiiiseii allekirjoittaneelle,!" joka oli sen suomen
nostyön siilien saakka suorittanut, valitsivat valtuutetut, allekii- joittancen ehdotuksesta, ^Sinkin vuoksi etten teokselle mitään varsinaista ohjelmaa löytynyt, toimituskomitean, jäseninä Yhdis
tyksen puheenjohtaja. kivenhakkaaja K. V. Bergman sekä tehtai
lijat 11. Th. Heimherger ja V. von \\ l iglit, joka komitea seuraava n huhtikuun 15 p. pitämässään kokouksessa, määräni teoksen lop
puosaa toimitettaeM® noudatettavan suunnitelman.
Vuosi on nyt siitä vierähtänyt, oikoi tämä aika nlonelle teoksen valmistumista odottaneelle Yhdistyksen jäsenelle ehkä pitkänpuoleinen. Sen vuoksi lienee sallittua tässä lausua ensiksikin, että valtuutettujen elämäkerrallisia tietojifjisältäviä aineksia, joiksi varten toimituskomitea elossa oleville valtuutetuille lähetti kysy- myskaavoja, usealta asianomaiselta saapui varsin myöhään;
että valtuutettujen elämäkerrat, jotka siitä huolimatta melkein kaikki jo viime syksynä olivat molemniankielisinä ladotut, sittem
min tulivat aivan uudelleen muodostetuiksi sen johdosta että alle
kirjoittanut, havaittuaan lähetettyjen ainesten epätäydellisyyden, katsoi, teoksen paras sihiiämääränänSä, .velvollisuudekseen käydä läpi Yhdistyksen pöytäkirjat koko ajanjaksolta 1868—-1900 ja poimia niistä tässä 1-suhteissa saatavissa olleet tiedot, joilla täydennettyinä elämäkerrat laajentuivat sangen melkoisesti, minkä, tarkkaava lukija myöskin usean elämäkerran ulkoasusta saattanee huomata, kun, käytännöllisistä syistä, kaikkia jo valmiita latomuk- sia ei tahdottu purkaa, vaan lisätiedot, niihin sellaisinansa liitettiin.
Sitä paitsi on vainajien elämä kertoja täydennetty Sanomalehtien muistosanoisfci saaduilla tiedoilla — sitä varten on allekirjoittanut työskennellyt yliopiston kirjastossa- jonka liTsifesi vainajien suku
laisilta ja tuttavilta on, mikäli mahdollista, lisiitietoja hankittu.
Lopuksi säätänee tässä yhteydessä lausua, että teoksen loppuosan suunnitelmaa laadittaessa ei voinut olla aavistusta siitäkään että elämäkertoja henkilöistä, jotka eivät ole olleet valtuutettuja, mutta, joita Yhdistys on erinäisissä luottamustoimissaan ajanjaksona 1868 1900 käyttänyt, tulisi olemaan niin monta kuin niitä nyt on. Mutta yleensäkin on, sen tämäntapaista työtä tehnyt tietää, elämäkerrallisten tietojen kerääminen ja kokoonpaneminen suuressa, mu,u in aik.H kulutta! an. Teoksen limusta niinen kaksikielisenä
III
ja allekirjoittaneen vakinaisen työn runsaus Matrikkelin laadinnan aikana sattuneitten erinäisten epäsuotuisani seikkaili ohella on lisäsyynä sen valmistumien viiviilitämisoeii.
Kaikille, jotka, teoksen hyväksi ovat myötävaikutustaan tavalla tai toisella antaiiiZt, lausutaan täten sulimmat kiitokset.
Erittäin pyytää allekirjoittanut saada kiittää tehtailija J. Nissistä, jonka auliisti annetuista tiedoista Matrikkelin elämäkerrallisen osan
valmistamisessa on ollut paljon hyötyä.
Elämäkerrat on saiiomalehdentoimittaja O. Malmström ruot
sintanut.
* *
»Vuosisataisina,trikkeli» 011 nyt kuitenkin kaikitenkin valmis.
Niillih: yhteiskuntaeliimän aloilla samoin kuin niitten elinkeinojen harjoittajilla, joita siinii kiisitelliiän, on ollut ja, on alati oleva suuri merkityksensä sekä ylWmsii ettii erityisesti taloudellisen kehityksen kannalta katsoen. Ulisi sen vuoksi ilahuttavaa, jos tämä teos, jossakin määrin tarkoituksensa täyttäen, voisi alal lansa luoda, valaistusta Suomen pääkaupungin vaiheisiin, lukisi ammatinhai joitta,jäin itsetuntoa ja voimistuttaisi rakkautta heidän edustamaansa työhön .synnyinmaan parhaaksi. Jos Matrikkeli lisäksi vaikuttaisi sen, että muissakin kaupungeissa samantapaisia teoksia ryhdyttäisiin julkaisemaan, joten kansamme elämä kulu
neena vuosisatana yllä laajemmalti tulisi myöskin tällaisten eri
tysten kautta valaistuksi, olisi se varmaan oleva suuri tyydytyk
sen aihe Helsingin Käsityö- ja Tehdasyhdistykselle.
Helsinki, 15 p. huht.ik. 1904.
Eemil Eorsyren.
aikanansa erinomaisen maantieteilijän Timeldin todistuksen mukaan, '»kaunis tapulikaupunki», joka sijaitsi »Estnässkatan»
nimisellä niemellä. Vuonna 1792 oli kaupungissa 2,425 asu
kasta. Turussa oli samaan aikaan 8,504, ja koko Suomessa (lukuun ottamatta Venäjään jo silloin yhdistettyä »Vanhaa Suomea») 705,623. Helsingin kaupungin ulkomaista kauppaa käytiin 10 laivalla, joitten kantavuus vaihteli 20:stä 216:teen raskaaseen lästiin, yhteensä 1.018 lästiä, paitsi 3 »lotjaa», kantavuudeltaan 2— 3 lästiä, jotka kulkivat Räävelissä.
Vientitavarana olivat ensi sijassa parrut ja laudat; kaupun
kiin tuotiin suolaa, raakaa sokeria, kapakalaa y. m. Kaup
piaita oli 25, paitsi 3 Viaporissa, joitten lisäksi tuli 4 muonakauppiasta, paitsi 2 Viaporissa, ja. 2 kellarinpitäjää.
Vuonna 1792 oli kaupungissa kaikkiaan 105 käsityö
läistä. Sitä paitsi löytyi »kaunis laivaveistämö», tupakka
tehdas, perustettu 1744, »joka äskettäin oli pantu hyvään kuntoon», liurstitehdas »täydessä käynnissä, joka 1791 val
misti 6,600 kyynärää» sekä köysitehdas. Vanhassakau- pungissa oli »kallisarvoinen jauhomylly, kivestä rakennettu, joka käy koko vuoden 8 kivellä». Siellä oli myöskin saha- laitos, »Vanhankaupungin Raha» nimeltään. Saman joen rannalle, n. s. Vanhankaupungin kosken alapuolelle, oh värj äysla itos rakennettu.
Sitä raakasokeria, joka tuotiin Helsinkiin, ei puhdistettu siellä, vaan Porvoossa, jossa siihen aikaan oli 1,821 asukasta.
Mutta vuonna 1806 tai 1807 perusti sokeritehtaan Helsinkiin kauppias Manecke (syntynyt Helsingissä 1755). Sen ensim-
mainen paikka oli kaupungissa, nykyisellä Stockmannin tontilla senaatintorin varrella. Vuonna 1812 möi Manecke tehtaan kauppaneuvos Feodor Kiseleffille, syntynyt 1772, kuollut 1847. Kaupungin järjestelyssä suostui tämä muut
tamaan tehtaan vuonna 1823 kaupungista sen nykyiselle paikalle Töölössä, mikä luovutettiin erittäin edullisilla ehdoilla.
Vuonna 1810 oli sokeritehtaassa 1 puhdistusmestari ja 3 työntekijää, hurstitehtaassa 1 mestari ja 11 työntekijää, tupakkatehtaassa 3 työntekijää, verkatehtaassa 7 työnteki
jää, villasukkatehtaassa 1 mestari ja, 3 työntekijää, englan
tilaisessa nahkuritelitaassa 1 tehtailija ja, 8 työntekijää sekä 4 tuulimyllynsä 4 työntekijää.
Otsakkeella »taiteilijoita ja käsityöläisiä» luetellaan väkilukutauluissa vuonna 1810 110 mestaria, paitsi 4 Via
porissa, ynnä 58 kisälliä, 110 oppipoikaa ja 150 työrenkiä.
Viimemainituita oli salvumies- (136), puutarhuri- (6), köyden- punoja- (5) ja teurastaja- (3) ammateissa, joissa ei ollut oppipoikia. Mestareista kuuluvat useimmat eli 12 suutarin- ainmattiin (sitä paitsi 1 Viaporissa), 9 on räätäliä, 9 nah
kuria, 6 puuseppää, 5 leipuria, 5 teurastajaa, 5 puutarhuria,;
) kultaseppää, 4 hatuntekjjää, 3 kaluseppää (3 myöskin Viaporissa), 3 vaskenvalajaa, 3 muurarimestaria-, 3 satula- seppää, 3 vaunuseppää, 2 kellosepää, 2 salvumiesmestaria, 2 sääinyskäntekijää, 2 köydenpunojaa, 2 maalaria, 2 värjä- riä. 2 Éjj^ren valajaa, 2 kupariseppää, 2 hevosenkengittäjää, 2 lasimestaria, 2 kirjansitojaa, 1 turkkuri, 1 hansikkaantekijä, 1 soitinkoneitten tekijä, 1 kaminantekijä, 1 liinakankuri, 1 parturi, 1 nuohooja, 1 hioja, 1 nyörinpunoja, 1 sorvari. 1 tapettientekijä, 1 tinaseppä ja 1 tynnyrintekijä.
Vuonna 1815 ilmoitetaan, että sokeritehtaan palveluk
sessa oli 1 konttoristi, 1 mestari ja 4 työntekijää, hurstiteh
taassa 1 mestari ja 11 työntekijää, sukkatehtaass_4 1 mestari ja 3 työntekijää, englantilaisessa nahkuritelitaassa 10 työn- tekijääv verkatehtaissa, joita nyt oli kaksi, 1 mestari ja 23 työntekijää sekä laivaveistämöissä, joita nyt oli kolme. 3 konttoristia. 3 mestaria jaffi32 työntekijää. Neljässä tuuli
myllyssä oli yhtä monta työntekijää, -2 tiilitehtaassa 11
työntekijää. Tupakkatehtaat näkyvät viettäneen lepoaikaa.
Kaupungissa asuvain käsityöläisten luettelossa on 123 mes
taria, 91 kisälliä, 83 oppipoikaa ja 182 työrenkiä. Viaporissa, ilmoitetaan olleen kaikkiaan 20 käsityöläistä, jotka kuitenkin näkyvät työskennelleen ilman apulaisia. Suutarimestareita on luvultaan 13 (Viaporissa sitä paitsi yksi »rajasuutari»).
räätäleitä 11, nahkureita 7, hatuntekijöitä 7, kultaseppiä 6.
teurastajia 6, puutarhureita 5, maalareita 5, vaskenvalajia 4 ja sitä paitsi 1 keltavalaja, leipuria 4 (yksi kisälli Viaporissa), hevosenkengittäjiä 4, puuseppiä 4 (Viaporissa 2), vaunun
tekijöitä 3, sorvaria 3, satulaseppiä 3, muurarimestaria 3, kupariseppiä 3, värjäriä 3, kirjansitojia 2, lasimestaria 2, hansikkaantekijöitä 2, kaluseppiä 2 (Viaporissa 2 sekä 1 teräkaluseppä), savenvalajia 2, liinakankureita 2, salvomies- mestareita 2[Viap orissa 12 salvomiestä), kelloseppiä 2, nuo
hoojia 1 (Viaporissa 1 samallainen), hiojia 1, nyörinpunojia 1, säämyskäntekijöitä 1, tinaseppiä l^jtynnyrinteki jäitä 1, sveitsareita (ravintoloitsijoita) 1, köydenpunojia 1, levyseppiä 1, partureita 1, kammantekijöitä 1 ja turkkureita 1. Ketään kivenhakkaajamestaria ei ole ilmoitettu, mutta kyllä 4 työ- renkiä.
Vuonna 1820 oli sokeritehtaassa 1 konttoristi, 1 mes
tari, 2 kisälliä ja 3 työntekijää,» hurstitehtaassa 1 mestari.
2 kisälliä ja 9 työntekijää, verkatehtaissa 2 mestaria, 4 kisälliä ja 19 työntekijää, sukkakutomossa 1 mestari ja 3 työntekijää, englantilaisessa nahkuritehtaassa 2 kisälliä ja 3 oppipoikaa, laivaveistämöissä 2 konttoristia, 2 mestaria, 6 oppipoikaa ja 89 työntekijää, tiilitehtaissa 2 mestaria, 2 oppi
poikaa ja 10 työntekijää sekä tuulimyllyissä 2 mestaria ja 8 työntekijää. Nyt oli ilmestynyt kirjapaino, jossa oli 2 kisälliä ja 2 oppipoikaa. Viaporiin oli tullut lisää pumppu- mylly, jossa oli 1 mestari ja 1 kisälli. Käsityöläismestareita oli nyt luvultaan 120 ja heillä 155 kisälliä, 222 oppipoikaa ja 213 työrenkiä. Lukuisimmat ovat nyt räätälimestarit 11, läliinnä nahkurit 10, suutarit 9, hatuntekijät 6, kalusepät 6 (Viaporissa 1 teräkaluseppä). kultasepät 5, teurastajat 5.
puusepät 4, satulasepät 4, puutarhurit 4, maalarit 4, muu-
rarimestarit 4 (Viaporissa, sitä paitsi 1), leipurit 3 (Viaporissa 1), kirjansitojat 3, värjärit 3. vaskenvalajat 3 sekä 1 kelta- valaja, kuparisepät 3 sekä lisäksi 1 vaskiseppä, kellosepät 3, vaununtekijät 3, säämyskäntekijät 2, sorvarit 2 (1 samal
lainen -Viaporissa), savenvalajat 2, kamrnantekijät 2, läkki
sepät 1, turkkurit 1, lasimestarit 1, hansikkaan tekijät 1, hevosenkengittäjät 1, parturit 1, peltisepät 1, köydenpunojat 1. nuohoojat 1 (1 samallainen Viaporissn), hiojat 1, nyörin- punojat 1, sokerileipurit 1, kivenhakkaajat 1, tinasepät 1, salvomestarit 1, huonekalujentekijät 1 ja sveitsarit 1. Ke
tään tynnyrintekijämestaria ei ole ilmoitettuna, mutta kyllä 3 työrenkiä.
Vuonna 1825 ilmoitetaan sokeritehtaassa olevan 1 kont
toristi, 1 mestari, 2 kisälliä ja 3 työntekijää, verkatehtaassa 1 mestari, 1 kisälli ja 12 työntekijää, laivaveistämöissä 2 konttoristia, 2 mestaria ja 98 työntekijää, kirjapainossa 2 kisälliä ja 2 oppipoikaa, tiilitehtaissa 2 kisälliä, 2 oppipoikaa ja 16 työntekijää sekä tuulimyllyissä 2 »palvelijaa». Hursti- tehdas näkyy seisahtuneen. Sijaan on tullut 1 viinapolttimo, jossa oli 1 mestari ja 8 työntekijää sekä 1 olutpanimo, jossa oli 1 mestari, 1 kisälli ja 3 työntekijää. Sitä vastoin osot- tavat, käsitöitä koskevat tiedot, että kaupunki jo oli alkanut kasvaa. Mestarien lukumäärä on 172 ja heillä 185 kisälliä, 295.'oppipoikaa ja 240 työrenkiä. Suurin on puuseppämes- tarien luku eli 18, joitten lisäksi tulee 1 huonekalujen tekijä, räätäleitä ja suutareita on 15 kumpiakin, kaluseppiä 9 sekä 1 samallainen Viaporissa, nahkureita 9, kultaseppiä 8 sekä 1 juveeliseppä, maalareita 7, teurastajia 7, hatuntekijöitä 6, leipureita 5 sekä 1 Viaporissa, värjäriä 5, muurarimestareita 5, kelloseppiä 4, sorvareita 4, kupariseppiä 4, puutarhureita 4, satulaseppiä 4, kirjansitojia 4, vaskenvalajia 3, saven
valajia 3, vaununtekijöitä 3, tynnyrintekijöitä 2, salvumes- tareita 2, säämyskäntekijöitä 2, kivenhakkaajoita 2, pelti- seppiä 2, kammantekijöitä 2, soittimentekijöitä 2, lasimesta
reita 2, läkkiseppiä 2, hansikkaantekijöitä 1, hevosenkengit
täjiä 1, liinakankureita 1, partureita 1, köydenpunojia 1,
nuohoojia 1, hiojia 1, nyörinpunojia 1, sokeriieipureita 1 ja tinaseppiä 1.
Vuonna 1830 oli sokeritehtaassa edelleen 1 mestari, 2 kisälliä ja 8 työntekijää, 1 verkatehtaassa 1 mestari, 1 kisälli ja 6 työntekijää, 1 tiilitehtaassa 1 mestari, 1 kisälli ja 4 työntekijää, 3 laivaveistämössä 3 mestaria ja 120 työnteki
jää, myllyissä 3 mestaria ja 2 työntekijää, viinapolttimossa 1 mestari, 1 kisälli ja 10 työntekijää sekä olutpanimossa 1 mestari, 1 kisälli ja 8 työntekijää. Kirjapainojen luku oli lisääntynyt 3:ksi, joissa oli 6 kisälliä ja 9 työntekijää. 1 pikiruukki oli tullut lisää ja oli siinä 1 mestari ja 2 työn
tekijää. Käsityöläisten luku yhä enenee. Mestarien luku on nyt 203, kisällien 276, oppipoikien 386 ja työrenkien 183.
Suurin luku mestareita on räätälinammatissa eli 20, suuta
reita 18 (sitä paitsi 1 »rajasuutari»), puuseppiä 14, nahku
reita 12, seppiä 11 (juraseppiä 6, kaluseppiä 3, teräkalu- seppiä 2), kultaseppiä 10, maalareita 9, rakennusmestareita 8, leipureita 7 (sitä paitsi 1 Viaporissa), kirjansitojia 7, ha- tuntekijöitä 6, muurarimestareita 6, satulaseppiä 6, kello
seppiä 5, soittimentekijöitä 5. värjäreitä 5, kupari- ja vaski- seppiä 5, puutarhureita 4, sorvareita 4, vaununtekijöitä 3, vaskenvalajia 3, lasimestareita 3, läkkiseppiä 2, hansikkaan- tekijöitä 2, kammantekijöitä 2, savenvalajia 2, liinakanku- reita 2, sokeriieipureita 2, peilitehtailijoita 2, huonekalu- tehtailijoita 1, karttuuninpainajia 1, sukankutojia 1, tynny- rintekijöitä 1, tinan valajia 1, säämyskäntekijöitä, 1, tuolinik- kareita 1, kivenhakkaajia 1, nyörinpunojia 1, nuohoojia 1, köydenpunojia 1, levyseppiä 1, parturia 1, kaivertajia 1, keltavalajia 1, turkkureita 1 ja harjantekijöitä 1.
Vuonna 1835 on ilmoitettu olevan sokeritehtaassa, 1 mestari ja 10 työntekijää, tiilitehtaassa 8 työntekijää, piki- ruukissa 1 mestari ja 3 työntekijää, viinapolttimossa 1 mes
tari, 2 kisälliä ja 20 työntekijää, olut- (ja etikka-) panimossa 2 mestaria, 5 kisälliä ja 18 työntekijää, 3 myllyssä 3 kisälliä ja 6 työntekijää, 3 kirjapainossa 9 kisälliä, 16 oppipoikaa ja 12 työntekijää, karttuunipainossa 1 mestari, 1 oppipoika ja 1 työntekijä. Tupakkatehdas (H. Borgströmin) on nyt tullut
lisää (saanut etuoikeutensa 16 p:nä Heinäkuuta 1834), ja on siinä 1 mestari, 2 kisälliä, 31 oppipoikaa ja 20 työntekijää.
Laivaveistämöt ovat vähentyneet 2:teen, joissa on 2 mesta
ria ja 74 työntekijää. Verkatehtaita ei enää mainita. Sitä vastoin on nyt 1 kivipaino ja siinä 1 mestari, 2 kisälliä, 2 oppipoikaa ja 1 työntekijä. Käsityöläismestarien luku on nyt 174, joilla 328 kisälliä, 500 oppipoikaa ja 168 työrenkiä.
Suutarimestareita on nyt luvulta enimmän, nimittäin 17 ja sitä paitsi 2 rajasuutaria. Räätälimestareita on 16, puu
seppiä 11, nahkureita 10, seppiä 9 (4 jura-, 3 kalu- ja 2 teräkaluseppää), puutarhureita 7, kirjansitojia 7, kultaseppiä 6, leipureita 6, maalareita 6, kelloseppiä 6, rakennusmesta
reita 5, muurarimestareita 5, värjäriä 5, sorvareita 4, satula- seppiä 4, hatuntekijöitä 4, lasimestareita 4, kupari- ja mes- sinkiseppiä 4, läkkiseppiä 3, vaskenvalajia 3, soittimenteki- jöitä 3, sokerileipureita 3, vaununtekijöitä 3, tinaseppiä, 2, tuolinikkareita 2, kivenhakkaajia 2, nuohoojia 2, savenvalajia 2, turkkuria 1, keltavalajia 1, hansikkaantekijöitä 1, kamman
tekijöitä 1, kartantekijöitä 1, liinakankureita 1, levyseppiä 1, köydenpunojia 1, säämyskäntekijöitä 1, tynnyrintekijöitä 1 ja sukankutojia 1. Partureista ja hiojista ei mainita mesta
reita, mutta kyllä kisällejä ja oppipoikia.
Vuodelta 1840 ilmoitetaan sokeritehtaassa olleen 1 mestari ja 10 työntekijää, 2 tiilitehtaassa 10 työntekijää, 2 tupakkatehtaassa (toisen oli A. F. Wasenius perustanut 1840) 2 mestaria ja 75 työntekijää, 2 lamaveistämössä 2 mestaria ja 80 työntekijää, (pikiruukki on nyt lakannut), viinapoltti- mossa 1 mestari ja 30 työntekijää, 2 olut- ja portteritehtaassa 2 mestaria ja 30 työntekijää, 2 tuulimyllyssä 2 työntekijää, 3 kirjapainossa 3 mestaria, 9 kisälliä, 25 oppipoikaa ja 9 työntekijää, 2 kivipainossa 2 mestaria, 6 kisälliä ja 6 oppi
poikaa, karttuunipainossa 1 mestari, 1 oppipoika ja 1 työn
tekijä. Lisää on tullut 1 saippuatehdas, jossa on 1 mestari ja 8 työntekijää. Käsityöläismestarien luku on 180 ja on heillä
;194 kisälliä, 607 oppipoikaa ja 232 työrenkiä. Lukuisimmat ovat edelleen suutarinammatin harjoittajat, johon kuuluu 20 mestaria ynnä 2 rajasuutaria, räätälimestareita on 15.
puuseppiä 8, leipureita 8, puutarhureita 8, seppiä 8 (1 jura- seppä, o kalu- ja 2 teräkaluseppää), maalareita 7, muurari- mestareita 7, nahkureita 7, kirjansitojia 7, rakennusmesta
reita 6, kultaseppiä 6, sokerileipureita 6, kelloseppiä 6, värjäreitä 5, läkkiseppiä 4, lasimestareita 4, vaskenvalajia.
4, hatuntekijöitä 4, satulaseppiä 4, sorvareita 4, kupari- ja messinkiseppiä 4, vaununtekijöitä 3, kaivertajia 2, soittimen- tekijöitä 2, savenvalajia 2, köydenpunojia 2, nuohoojia 2, hiojia 2, kivenhakkaajia 2, tinanvalajia 2, tynnyrin tekijöitä 1, levyseppiä 1, mekaanikoita 1, kammantekijöitä 1, han- sikkaantekijöitä 1 ja turkkureita 1. Parturinammatissa yhä edelleen puuttuu mestari. Henkivartioväen Suomen tarkk - ampujapataljoonaa varten ilmoitetaan erityisinä käsityöläi
sinä 3 juraseppää, 3 puuseppää ja 5 parturia, ilman kisällejä tai oppipoikia.
Vuonna 1845, jolloin kaupungin asukasluku oli noin 13,000, ilmoitetaan sokeritehtaassa olevan 1 mestari ja 10 työntekijää, jotka valmistivat 30,000 leiviskää raakasokeria.
2 tiilitehtaassa 8 työntekijää, 2 saippua-, kynttilä- ja suopa- tehtaa.ssa 5 työntekijää, 3 tupakkatehtaassa 5 mestaria ja 170 työntekijää, 2 laivaveistämössä 2 mestaria ja 49 työn
tekijää, viinapolttimossa 1 mestari ja 40 työntekijää, 2 olut- ja portteritehtaassa 2 mestaria ja 36 työntekijää, 2 tuuli
myllyssä 2 työntekijää, 5 kirjapainossa 5 mestaria, 12 kisälliä ja 30 oppipoikaa, 2 kivipainossa 7 työntekijää. Karttuuni- painoa ei enää mainita. Sijaan on tullut 1 hättutehdas, 5 kisälliä ja 3 oppipoikaa, 1 ruumisarkkutehdas, 2 kisälliä ja 2 oppipoikaa, 2 korttitehdasta, 20 työntekijää, 2 peilitehdasta, 3 kisälliä ja 4 oppipoikaa sekä 3 huonekalutehdasta, 14 ki
sälliä ja 24 oppipoikaa. Käsityöläismestarien lukumäärä oli silloin 201, joilla oli 416 kisälliä, 656 oppipoikaa ja 305 työrenkiä. Suutariinestareita oli edelleen 20 ynnä 2 raja- suutaria, räätäleitä 16, muurarimestareita 14, puuseppiä 13, seppiä 12 (1 jura- ja 1 teräkaluseppä sekä 10 kaluseppää), leipureita 10, maalareita 9, kultaseppiä 9, nahkureita 8, kirjansitojia 7, rakennusmestareita 6, puutarhureita 6, sokeri
leipureita 6, kelloseppiä 5, satulaseppiä 5, värjäreitä 5, lakki-
seppiä 5, vaununtekijöitä 3, sorvareita 3, nuohoojia 3, kupari- seppiä 3, hatun tekijöitä 3, vaskenvalajia 3, lasimestareita 3, turkkureita 2, soittimentekijöitä 2, savenvalajia 2, köyden- punojia 2, hiojia 2, kivenhakkaajia 2, tynnyrintekijöitä 2, tinaseppiä 1, nyörinpunojia 1, levyseppiä 1, neulaseppiä 1, mekaanikolta 1, kammantekijöitä 1, hansikkaantekijöitä 1 ja kaivertajia 1.
Vuonna 1850 ilmoitetaan olevan sokeritehtaassa, jonka omistaja F. Kiseleff oli kuollut vuonna 1847, 2 työmestaria ja 27 työntekijää. Kahdessa tupakkatehtaassa oli 2 mes
taria, 4 kisälliä, 9 oppipoikaa ja 45 työntekijää, 2 laiva- veistämössä 2 mestaria, 4 kisälliä ja 42 työntekijää, 2 olut- panimossa 2 mestaria, 2 kisälliä ja 100 työntekijää, 2 viinapolttimossa 1 mestari, 2 kisälliä ja 116 työntekijää, 5 kirja- ja kivipainossa 4 mestaria, 12 kisälliä, 24 oppipoikaa, ja 8 työntekijää, 2 huonekalutehtaassa 1 mestari, 18 kisälliä ja 20 oppipoikaa, 1 peilitehtaassa 1 mestari, 2 kisälliä ja 4 oppipoikaa, 1 hurstitehtaassa 1 mestari, 2 kisälliä ja 16 työntekijää, 2 korttitehtaassa 4 kisälliä ja 8 oppipoikaa, 1 hattutehtaassa 1 mestari, 2 kisälliä ja 5 oppipoikaa, 2 saippua- ja kynttilätehtaassa 6 työntekijää; 2 tiilitehtaassa 2 mestaria ja 14 työntekijää; 1 pikiruukissa 1 mestari ja 4 työntekijää; 1 fajanssi- ja kaakelitehtaassa 3 kisälliä, 3 oppipoikaa ja 8 työntekijää; 2 tuulimyllyssä 4 työntekijää.
Varsinaisten käsityöläisten lukumäärä oli 226. Lukui
simmat ovat edelleen suutari mestarit 22, joilla on 66 kisälliä ja 88 oppilasta, sekä lisäksi 8 rajasuutaria, joilla oli 4 ki
sälliä. Lähinnä tulevat räätälit, 18 ynnä 54 kisälliä ja 72 oppilasta; muurarimestarit 15 ynnä 45 kisälliä, 15 oppilasta ja 225 työntekijää; puusepät 15 ynnä 30 kisälliä, 40 oppi
lasta ja 20 työntekijää; sepät 14 (2 jura-, 8 kalu- ja 2 teräkaluseppää) ynnä 22 kisälliä, 28 oppilasta ja 4 työn
tekijää; maalarit 9 ynnä 27 kisälliä, 27 oppilasta ja 9 työn
tekijää; värjärit 9 ynnä 10 kisälliä, 12 oppilasta ja 5 työntekijää; nahkurit 8 ynnä 10 kisälliä, 16 oppilasta ja 8 työntekijää; kultasepät 8 ynnä 8 kisälliä, 9 oppilasta ja 2 työntekijää; kirjansitojat 7 ynnä 14 kisälliä ja 12 oppilasta:
rakennusmestarit 6 ynnä 2 oppipoikaa ja 8 työntekijää, jonka ohella ilmoitetaan 54 salvomiestä ynnä 20 kisälliä ja 20 työntekijää; puutarhurit 6 ynnä 12 oppilasta ja 18 työnte
kijää; sokerileipurit 6 ynnä 12 kisälliä ja 18 oppipoikaa;
leipurit 5 ynnä 16 kisälliä, 14 oppipoikaa ja 6 työntekijää;
läkkisepät 5 ynnä 9 kisälliä, 15 oppipoikaa ja 4 työnteki
jää; satulasepät 5 ynnä 10 kisälliä ja 15 oppipoikaa; kello
sepät 5 ynnä 10 kisälliä ja 10 oppilasta; sorvarit 4 ynnä 8 kisälliä ja 12 oppilasta; nuohoojat 4 ynnä 8 kisälliä, 12 oppilasta ja 3 työntekijää; kupari- ja vaskisepät 4 ynnä 7 kisälliä, 3 oppilasta ja 6 työntekijää; lasimestarit 3 ynnä 6 kisälliä ja 9 oppilasta; vaskenvalajat 3 ynnä 6 kisälliä ja 9 oppilasta; hatuntekijät 3 ynnä 6 kisälliä ja 8 oppilasta;
vaununtekijät 3 ynnä 6 kisälliä, 8 oppilasta ja 3 työnteki
jää; tynnyrintekijät 2 ynnä 2 kisälliä ja 6 työntekijää; tina- sepät 2 ynnä 2 kisälliä ja 4 oppilasta; kivenhakkaajat 2 ynnä 4 kisälliä, 8 oppilasta ja 8 työntekijää, hiojat 2 ynnä 4 kisälliä ja 6 oppilasta; köydenpunojat 2 ynnä 4 kisälliä ja 6 työntekijää; levysepät 2 ynnä 1 kisälliä, 3 oppilasta ja 2 työntekijää; konesepät 2 ynnä 1 kisälli ja 2 oppilasta;
soittimentekijät 2 ynnä 6 kisälliä, 6 oppilasta ja 2 työn
tekijää; savenvalajat 2 ynnä 4 kisälliä, 6 oppilasta ja 2 työntekijää; kammantekijät 2 ynnä 2 kisälliä ja 4 oppilasta;
turkkurit 2 ynnä 2 kisälliä ja 6 oppilasta; keltavalajat 2 ynnä 2 kisälliä, 2 oppilasta ja 3 työntekijää; harjantekijät 1 ynnä 1 kisälli, 2 oppilasta ja 1 työntekijä; kaivertajat 1 ynnä 2 kisälliä ja 2 oppilasta; hansikkaantekijät 1 ynnä 2 kisälliä ja 2 oppilasta; juveelisepät 1 ynnä 1 kisälli ja 2 oppilasta; karstantekijät 1 ynnä 2 kisälliä ja 1 oppilas;
neulantekijät 1 ynnä 2 kisälliä, 2 oppilasta ja 1 työntekijä;
parturit 1 ynnä 2 kisälliä ja 2 oppilasta; nyörintekijät 1 ynnä 2 kisälliä ja 2 oppilasta; säämyskäntekijät 1 ynnä 1 kisälli ja 2 oppilasta. Sitä paitsi oli 12 kalanostajaa ja heillä 2 oppipoikaa ja 8 työrenkiä; 43 kadunlaskijaa ja heillä 38 työrenkiä; 16 mittaajaa ja 10 työrenkiä; 46 maalais-kuorma- ajuria, 32 työmiestä ja 50 yövahtia ja näillä 50 työ- renkiä. Kaupungin teollisuuselinkeinoissa työskentelevä koko
väestö, isännät siihen luettuina, nousi 2,600 henkeen. Lisäksi tuli vielä hen kivar tio väen tarkk’ampujapataljoonassa ja Suo
men inerisotaväessä olevat 10 seppää ja hevosenkengittäjää, S pyssynpuuntekijää ja puuseppää, 7 parturia, 6 sairas- huoneen palvelijaa ja 1 piiskuri (!)
Teollisuusjohtokunnan kertomuksessa samalta vuodelta 1850 ilmoitetaan, että Helsingissä oli käsityöläismestareita 237 ja heillä yhteensä 1,194 kisälliä ja oppilastä. Kaupungin tehtaista antaa kuvernöörin kolmivuotiskertomus seuraavia tietoja: H. Borgströmin tupakkatehdas, perustettu 1834, valmistusarvo 56,068 ruplaa, a. F. Waseniuksen tupakka
tehdas, perust, 1840, valin, arvo 29,800 r., V. M. Kockin sikaritehdas, perust. 1847, valm. arvo 500 r.; Fienemanin sikaritehdas oli lakkautettu; Töölön sokeritehdas valm. arvo 88,634 r., Waseniuksen korttitehdas, perust. 1841, valm. arvo 6,000 r., Königin korttitehdas oli lakkautettu, Sjögrenin ja F. Lievendalin korttitehdas oli lakkautettu, vuorimestari F.
Tengströmin kivipaino, perust. 1834, valm. arvo 2,000 r., J.
Lithoniuksen huonekalutehdas, perust, 1840, valm. arvo 7,000 r., F. S. Lindholmin huonekalutehdas lakkautettu; E. G.
Granholmin soittokonetehdas, perust. 1842, valm. arvo 3,250 r„ E. C. Heimbergerin peilitehdas, perust. 1848, ei ollut vielä tullut käyntiin, H. Höijerin peilitehdas, perust, 1849, valm.
arvo 1,725 r.; G. V. Andstenin fajanssi- ja kaakelitehdas, perust. 1842, valm. arvo 3,200 r.; C. G. Langeenin saippua- ja kynttilätehdas, perust. 1837. valm. arvo 1,350 r.; C. Clo- pattin saippua- ja kynttilätehdas, perust, 1837, valm. arvo 16,000 r.; P. Sinebrychoffin olut- ja portteritehdas, perust.
1846, valm. arvo 8,065 r.; C. G. Langeenin portteri- ja etikkatehdas, perust. 1832, valm. arvo 2,420 r.; G. Fager
strömin hattutehdas, perust. 1839, valm. arvo 2,600 r.; L. J.
Källströmin ruumisarkkutehdas, perust. 1840, valin, arvo 1,300 r.; H. T. Falkmanin väkiviina- ja väkiviinalainppu- tehdas, perust. 1842, valm. arvo 12,500 r.; Sahlstenin vanu- tehdas lakkautettu; A. Fagerströmin vanutehdas, perust.
1846, valm. arvo 15 r.; G. Grönholmin lakkatehdas, perust.
1843, valm. arvo 450 r.; Hedenströmin vasu- ja lastenleikki-
kalutehdas, perust. 1844, valui, arvo 500 r.; Beckerin haju
vesi- ja etikkatehdas, perust. 1847, valin, arvo 240 r.; C. A.
Osbergin paloruiskutehdas, perust. 1845, valm. arvo 2,500 r.;
L. J. Källströmin lakkavernissatehdas lakkautettu; Deger- holmin tehdas kankaitten painamista varten sekä lakierausta varten, perust. 1846, ei ollut käynnissä; Stierin portteri- ja etikkatehdas, perust. 1847, lakkautettu; Jablokoffin portteri- ia etikkatehdas, perust. 1847, lakkautettu; Pletschikoffin kaakelitehdas, perust. 1847, lakkautettu; Ahlbergin maali- myllyssä Vanhassakaupungissa, perust. 1841, oli 1 mestari ja 2 työntekijää, mutta valm. arvo ei ole ilmoitettu; L. J Källströmin peilitehdas, perust. 1848, valm. arvo 200 r.
C. O. Nybergin fajanssitehdas, perust. 1848, lakkautettu C. V. J. Sundmanin tapettitehdas, perust. 1848, valm. arvo 5,353 r.; R. Staudingerin nappitehdas, perust. 1849, valm arvo ei ilmoitettu; C. F. Vickholmin tupakkatehdas, perust.
1843, valm. arvo ei ilmoitettu: G. F. Palmgrenin soitintehdas, perust, 1850, valm. arvo 230 r.; A. Fagerströmin sukan-
kudontatehdas, perust. 1850, ei vielä ollut toiminnassa.
Vuonna 1855 ilmoitetaan olleen: sokeritehtaassa ainoas
taan 1 mestari ja 5 työntekijää; huonekalutehtaissa '""22 kisälliä ja 18 oppilasta; tupakkatehtaissa 2 mestaria, 1 ki
sälli, 3 oppilasta ja 74 työntekijää; fajanssi- ja kaakeliteh- taissa 1 mestari ja 4 kisälliä; korttitehtaissa 10 työntekijää;
kynttilä- ja saippuatehtaissa 3 työntekijää, öljymaaliteh- taassa 1 mestari ja 1 oppilas, kirja- ja kivipainoissa 13 kisälliä, 35 oppilasta ja 8 työntekijää; olut-, portteri- ja etikkapanirnoissa 3 mestaria ja 75 työntekijää, viinapoltti- mossa 1 mestari ja 48 työntekijää sekä laivaveifetämöissä 7 mestaria, 1 kisälli ja 206 työntekijää. On huomattava että kaupunkia viisivuotiskautena 1852 - 1857 rasitti sekä kolera että sota, mitkä näkyvät melkoisessa määrässä muuttaneen elinkeino-oloja. Vuonna 1855 oli käsityöläisten lukumäärä vähentynyt 199:ään. Suutareja oli 18 ynnä 30 kisälliä ja 60 oppilasta, joitten lisäksi tuli 3 rajasuutaria; räätälejä myöskin 18 ynnä 75 kisälliä ja 42 oppilasta; leipureita 16 ynnä 17 kisälliä ja 31 oppilasta; puuseppiä 14 ynnä 17 ki
sälliä ja 31 oppilasta; muurarimestareita 11 ynnä 61 kisälliä ja 91 oppilasta; maalareita 10 ynnä 12 kisälliä ja 25 oppi
lasta; kaluseppiä 8, teräkaluseppiä 1 ja hevosenkengittäjiä 1 ynnä yhteensä 13 kisälliä ja 43 oppilasta; kultaseppiä 8 ynnä 21 kisälliä ja 19 oppilasta; kelloseppiä 8 ynnä 8 ki
sälliä ja 9 oppilasta; värjäreitä 8 ynnä 9 kisälliä ja 7 oppi
lasta; kirjansitojia 7 ynnä 7 kisälliä ja 7 oppilasta; satula- seppiä 5 ynnä 4 kisälliä ja 15 oppilasta; kondiittoreja ja sokerileipureita 5 ynnä 5 kisälliä ja 13 oppilasta; läkkisep
piä 4 ynnä 5 kisälliä ja 7 oppilasta; nahkureita 4 ynnä 13 kisälliä ja 9 oppilasta; turkkureita 3 ynnä 2 kisälliä ja 8 oppilasta; keltavalajia 3 ynnä 8 kisälliä ja 7 oppilasta:
kupariseppiä 3 ynnä 6 kisälliä ja 8 oppilasta; savenvalajia 3 ynnä 6 kisälliä ja 13 oppilasta; tynnyrintekijöitä 3 ynnä 1 kisälli ja 2 oppilasta; lasimestareita 2 ynnä 3 kisälliä ja 4 oppilasta; soittimientekijöitä 2 ynnä 5 kisälliä ja 3 oppi
lasta; partureita 2 ynnä 1 kisälli ja 1 oppilas: levyseppiä 2 ynnä 3 kisälliä ja 1 oppilas; köydenpunojia 2 ynnä 3 kisälliä ja 3 oppilasta; nuohoojia 2 ynnä 4 kisälliä ja 4 oppilasta:
kivenhakkaajia 2 ynnä 2 oppilasta; sorvareita 2 ynnä 3 ki
sälliä ja 1 oppilas; vaununtekijöitä 2 ynnä 6 kisälliä ja 5 oppilasta; kotelon (fodraalin) tekijöitä 2; parfymöörejä 2;
makkarantekijöitä 2; hatuntekijöitä 1 ynnä 1 kisälli ja 1 oppilas; kammantekijöitä 1; neulantekijöitä 1; puutarhu
reita 1 ynnä 3 työntekijää; hiojia 1; nyörinpunojia 1 ynnä 2 kisälliä ja 2 oppilasta; säämyskäntekijöitä 1; tinaseppiä 1 ynnä 2 oppilasta; pistooliseppiä 1 ynnä 2 oppilasta; pre- nikkaleipureita 1; marmoriseoksen (stukkatuurin) tekijöitä 1. Sitä paitsi oli 65 salvomiestä ja 15 kalanostajaa. Pssä ja 2:ssa Suomen meriekipaasissa oli 5 juraseppää sekä 9 puuseppää ja tukkiseppää (pyssynpuun tekijää). Suomen kaartinpataljoona, joka otti osaa itämaiseen sotaan, oli vie
nyt käsityöläisensä mukaansa, sotaan, minkä vuoksi niitten lukua ei ole ilmoitettuna.
Teollisuusjohtokunnan kertomuksessa vuosilta 1856 -57 mainitaan seuraavat lisäksi tulleet tehtaat: P. Nordströmin vasu- ja olkihattutehdas, valin, arvo 380 r.; J. C. Burmeisterin
korttitehdas, vai m. arvo 5,700 r.; A. 0. Sselanin ja A. Collanin lakkavernissatehdas, valm. arvo 120 r.; John v. Julmin pe
rillisten (Hakaniemen) konetehdas, isänn. D. Fraser, valin, arvo 120 r.; N. Smithin ajokalutehdas, valm. arvo 10,000 r.;
J. G. Lindhin ja J. V. Alanderin huonekalutehdas, valm. arvo 2,000 r.; J. F. Galetskin huonekalutehdas, valm. arvo 2,800 r.; C. J. Berglundin huonekalutehdas, valm. arvo 800 r.; paitsi ennen mainitulta Ulrikaporin (isänn. C. V. J. Sundman) valm.
arvo 31,000 r. ja Blekholman laivaveistämöitä, valm. arvo 23,000 r., mainitaan nyt myöskin Vrakholman (H. Borgströmin), jonka valmistusarvoa ei kuitenkaan ole ilmoitettu; 0, J. Käll- strömin peilitehdas, J. M. Tollanderin ja F. Klärichin tupakka
tehdas, Ahlbergin fajanssi- ja saviastiatehdas (isänn. C. Carger), Vanhankaupungin maalimyllv, omist. A. F. Wasenius, valm.
arvo 240 r. ja F. Kiseleffin tupakka- ja sikaritehdas.
Vuonna 1860 oli sokeritehtaassa, jonka samana vuonna yhtiö otti haltuunsa, 1 mestari, 4 kisälliä ja 150 työntekijää;
tapettitehtaassa 4 mestaria, 5 kisälliä ja 3 oppilasta; tupakka
tehtaissa 2 mestaria, 4 kisälliä, 4 oppilasta ja 90 työnteki
jää; fajanssi- ja kaakelitehtaassa 1 mestari, 6 kisälliä ja 5 oppilasta; tulitikkutehtaassa 3 kisälliä ja 15 oppilasta; kirja- ja kivipainoissa 37 kisälliä ja 40 oppilasta; olut-, portteri- ja etikkatehtaissa 5 mestaria, 10 kisälliä ja 110 työntekijää sekä laivaveistämöissä 2 mestaria ja 215 työntekijää. Käsi
työläisiä, joihin nyttemmin teurastajia ei lueta, oli 225.
Enimmin oli räätälimestareita eli 28 ja oli heillä 7 kisälliä ja 49 oppilasta; suutarimestareita 23 ynnä 34 kisälliä ja 88 oppilasta sekä lisäksi 4 rajasuutaria; leipuria 17 ynnä 16 kisälliä ja 42 oppilasta; maalareita 14 ynnä 25 kisäl
liä ja 39 oppilasta; muurarimestareita 12 ynnä 63 kisälliä ja 53 oppilasta; puuseppiä 11 ynnä 20 kisälliä ja 37 oppi
lasta; seppiä 9 ynnä 16 kisälliä ja 56 oppilasta; kultaseppiä, 8 ynnä 17 kisälliä ja 19 oppilasta; kirjansitojia 8 ynnä 10 kisälliä ja 10 oppilasta; värjäreitä 7 ynnä 6 kisälliä ja 7 oppilasta; kelloseppiä 7 ynnä 6 kisälliä ja 9 oppilasta; kon- diittoreja ja sokerileipureita 9 ynnä 5 kisälliä ja 12 oppilasta:
nahkureita 5 ynnä 8 kisälliä ja 17 oppilasta; läkkiseppiä 5
ynnä 9 kisälliä ja 11 oppilasta; levyseppiä 4 ynnä 2 kisälliä ja 6 oppilasta; satulaseppiä 5 ynnä 5 kisälliä ja 12 oppi
lasta; turkkureita 4 ynnä 6 kisälliä ja 4 työntekijää; kupari- seppiä 4 ynnä 11 kisälliä ja 9 työntekijää; vaskenvalajia 3 ynnä 4 kisälliä ja 8 työntekijää; savenvalajia 3 ynnä 2 kisälliä ja 5 työntekijää; puutarhureita 4 ynnä 8 kisälliä ja 2 oppilasta; nuohoojia 3 ynnä 3 kisälliä ja 5 oppilasta’
lasimestareita 2 ynnä 3 kisälliä ja 4 oppilasta; soittimen- tekijöitä 4 ynnä 7 kisälliä ja 5 oppilasta; köydenpunojia 2 ynnä 9 kisälliä ja 3 oppilasta; kivenhakkaajia 2 ynnä 9 oppilasta; sorvareita 2 ynnä 4 kisälliä ja 2 oppilasta; kotelon- tekijöitä 3 ynnä 1 kisälli ja 2 oppilasta; hevosenkengittäjiä 2 ynnä 2 kisälliä ja 6 oppilasta; parfymöörejä. % mekaanikolta 2 ynnä 1 kisälli: tynnyrintekijöitä 2 ynnä 2 kisälliä ja 1 oppilas; hatuntekijöitä 1; neulantekijöitä 1 ynnä 1 oppilas;
partureita 1 ynnä 2 kisälliä ja 2 oppilasta; hiojia 1; nyörin
punojia 1 ynnä 2 kisälliä ja 4 oppilasta; säämyskäntekijöitä 1 ynnä 1 kisälli; makkaran tekijöitä 1; kuvanveistäjiä 1:
tinaseppiä 1 ynnä 1 oppilas; hansikkaantekijöitä 1 ynnä 1 kisälli; vaununtekijöitä 1 ynnä 1 kisälli ja 6 oppilasta:
pistooliseppiä, 1; prenikkaleipureita 1 ynnä 2 oppilasta:
rakennusmestareita 1; marmoriseoksentekijöitä 1 ynnä 2 oppilasta sekä 1 suovankeittäjä ynnä 1 kisälli. Sitä paitsi ilmoitettiin olevan 105 sahomiestä ja 13 kalanostajaa.
Kaartinpataljoonassa ja merisotaväessä oli 8 seppää, 15 lei
puria, 5 kokkia, 1 pyssynpuuntekijä sekä 7 parturia ja lasaretinpalvelijaa.
Teollisuusjohtokunnan kertomuksessa vuodelta 18G0 mainitaan seuraavat uudet tehtaat: A. H. Staroskin tehdas hansikkaiden, kääreiden, henskeleitten y. m. valmistamista varten, valin. arvo 1,000 r.; kultaseppä C. F. Ekholmin tehdas korutavarain valmistamista varten, vdm. arvo 2,900 r.; C.
Bohnhofin maanviljelyskalutehdas, valm. arvo 475 r.; A. F.
Forsströniin kynttilä- ja saippuatehdas (ent.Ellopattin) valm.
arvo 15,000 r; F. Kiseleffin y. m:n valokaasutehdas, valm.
arvo 723 r.; Osberg & Baden tehdas paloruiskujen sekä muitten teoksien valmistamista varten epäjaloista metalleista,
valui, arvo 3,885 r., L. Beuermanin soitintehdas, valin, arvo 1.200 r;, J. Lindblomin huonekalutehdas, valin, arvo 590 r., H. Brummerin olut-, portteri- ja etikkatehdas, valin, arvo 20,102 r.. C. F. Stierin oluttehdas, valin, arvo 7,214 r. (P.
Sinebrychoffin valin, arvo oli silloin 31,402 r.), G. Rieksin tapettitehdas, valin, arvo 22,180 r., seppä A. W. Winqvistih ajokalutehdas, valm. arvo 450 r., C. G. Langeenin fosfori- tikkutehdas, valin, arvo 800 r., C. W. Gottbergin fosfori- tikkutehdas, valin, arvo 300 r., A. Silfvastin hevosenkengitys- paja. 700 r., F. G. Ganzzaugen hevosenkengityspaja 300 r.
ja N. F. Gaddin y. m:tten laivaveistämö Knektenin saarella 7.200 r.
Vuonna 1865 ilmoitetaan sokeritehtaassa olleen 4 mes
taria ja 265 työntekijää; 2 fajanssi- ja kaakelitehtaassa 26 oppilasta ja 58 työntekijää; 1 hienojen taoksien tehtaassa 39 työntekijää; 2 konepajassa 43 oppilasta ja 178 työnteki
jää; 4 tupakkatehtaassa 1 mestari ja 171 työntekijää; 11 huonekalutehtaassa 105 työntekijää; 5 portteri-, olut- ja etikkatehtaassa 1 mestari ja 188 työntekijää; 3 laivaveistä- mössä 236 työntekijää; 9 kirja- ja kivipainossa 1 mestari, 46 kisälliä ja 15 oppilasta; 2 tapettitehtaassa 35 oppilasta ja 76 työntekijää; 2 ajoneuvotehtaassa 28 työntekijää sekä erinäisissä pienemmissä tehtaissa, niitten jouhessa saippua- tehdas ja verkatehdas, 1 mestari ja 143 työntekijää. Käsityöläis
ten lukumäärä ilmoitetaan nyt ainoastaan 218:ksi, mutta syytä on epäillä tiedonantoja vaillinaisiksi. Lukuisimmat ovat nyt leipurit, joita on 21 ynnä 22 kisälliä, 36 oppilasta ja 16 työrenkiä; suutareja on 20 ynnä 52 kisälliä ja 63 oppilasta sekä 4 rajasuutaria; räätälejä 17 ynnä 89 kisälliä ja 58 oppilasta; puuseppiä 12 ynnä 16 kisälliä ja 14 oppilasta;
inuurarirnestareita 10 ynnä 52 oppilasta ja 234 työntekijää;
maalareita 10 ynnä 27 kisälliä ja 44 oppilasta; seppiä 9 ynnä 15 kisälliä ja 51 oppilasta; kirjansitojia 9 ynnä 8 ki
sälliä ja 10 oppilasta; kultaseppiä 8 ynnä 14 kisälliä ja 9 oppilasta: värjäreitä 6 ynnä 5 kisälliä ja 11 oppilasta; nah
kureita 6 ynnä 6 kisälliä ja 18 oppilasta; satulaseppiä 6 ynnä 11 kisälliä ja 14 oppilasta; kelloseppiä 5 ynnä 5 kisälliä
ja 11 oppilasta; kondiittoreita ja sokeri leipureita 5 ynnä 7 kisälliä ja 11 oppilasta; läkkiseppiä 5 ynnä 5 kisälliä ja 7 oppilasta; rakennus- ja salvomestareita 5 ynnä 154 työn
tekijää; soittimientekijöitä 4 ynnä 8 kisälliä ja 10 oppilasta;
lasimestareita 3 ynnä 4 kisälliä ja 6 oppilasta; vaskenvala- jia 3 ynnä 6 kisälliä ja 3 oppilasta; puutarhureita 3 ynnä 1 kisälli, 1 oppilas ja 4 työntekijää; nuohoojia 3 ynnä 7 ki
sälliä ja 6 oppilasta, sorvareita 3 ynnä 2 kisälliä ja 2 oppi
lasta; vaununtekijöitä 3 ynnä 5 kisälliä ja 5 oppilasta;
kaakeli uunintekijöitä 3 ynnä 3 kisälliä ja 4 oppilasta; turk
kureita 2 ynnä 8 kisälliä ja 4 oppilasta; kaivertajia 2 ynnä 1 oppilas; hatuntekijöitä 2 ynnä 2 kisälliä ja 3 oppilasta;
kupariseppiä 2 ynnä 3 kisälliä ja 2 oppilasta; partureita 2 ynnä 2 oppilasta; kivenhakkaajia 2 ynnä 5 oppilasta; kotelon- tekijöitä 2 ynnä 2 kisälliä ja 3 oppilasta; tynnyrintekijöitä 2 ynnä 1 oppilas; makkaran tekijöitä 2 ynnä 5 oppilasta; han- sikkaantekijöitä 1 ynnä 1 kisälli; neulantekijöitä 1; levy- seppiä 1 ynnä 2 oppilasta; köydenpunojia 1 ynnä 5 kisälliä ja 8 oppilasta; hiojia 1; nyörinpunoja 1 ynnä 2 kisälliä ja 3 oppilasta; säämyskäntekijöitä 1 ynnä 1 kisälli ja 2 oppilasta;
tinaseppiä 1 ynnä 1 oppilas; pyssyseppiä 1 sekä 9 erinäistä käsityöläistä ynnä 1 kisälli ja 3 oppilasta, Kalanostajia oli 11. Viaporin linnoituksessa oli 1 leipuri ja 1 suutari. Kaartin- pataljoonassa ja kaaderiekipaasissa oli 7 seppää, 5 puu
seppää ja pyssynpuuntekijää sekä 9 parturia ja lasaretin- palvelijaa.
Vuonna l»70 ilmoitettiin, että sokeritehtaassa, jonka omisti yhtiö, isännöitsijänä Feodor Kiseleff (kuollut 1874), oli 4 mestaria ja 266 työntekijää. Sama yhtiö oli 1860 perus
tanut valokaasutehtaan, jossa oli 1 mestari ja 25 työntekijää.
Laivaveistämössä Blekholmalla, jonka omisti A. F. J. Brenner, ja Hietalahden laivatelakassa, omistaja Tampereen pellava- ja rautateollisuus-osakeyhtiö, oli 254 työntekijää. Kahdessa fajanssi- ja kaakelitehtaassa (AV. Andstenin ja S. Akessonin) oli 31 oppilasta ja 76 työntekijää. Kolmessa kivennäisvesi- ja virvotusjuomatehtaassa (A. L. Hartvallin, Edvard Forsberg &
Kumppdn ja P. Sjögrenin) 9 työntekijää. Kolmessa konepajassa
(Osberg & Baden, J. D. Stenberg & Poikain ja Herlin-Hillin) 9 mestaria, 306 kisälliä, 6-1 oppilasta ja 28 työntekijää.
Yhdessä kengitystehtaassa (A. Silfvastin) 1 mestari, 3 kisälliä ja 5 oppilasta. Yhdessä tulitikkutehtaassa (C. G. Langeenin) 12 työntekijää. Kolmessa tupakkatehtaassa (H. Borgströmin, perust. 1834, Tollander & Klärichin, perust. 1851 ja C. F.
Wickholmin, perust. 1843) 3 mestaria, 14 oppilasta ja 237 työntekijää. Kolmessa olut-, portteri- ja etikkatehtaassa (C. G. Langeen, P. Sinebrychoff, K. Brummer & Kumpp.), 1 mestari ja 118 työntekijää. Väkiviinanjalostustehtaita oli 8 ja niissä 11 työntekijää. Tapettitehtaita 2 (G. Rieks, I. J. Jur- jeff) ja niissä 3 kisälliä, 37 oppilasta ja 81 työntekijää.
Kirja- ja kivipainoja 9 (J. C. Frenckell & Poika, J. Sime- liuksen perilliset, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran, T. Se
derholmin, F. Lievendalin, Hufvudstadsbladetin. H. C. Friesin, K. Senaatin, F. Tilgmannin) ja niissä 3 mestaria, 55 kisälliä ja 20 oppilasta. Muutoin ilmoitetaan erinäisiä pienempiä tehtaita, joissa oli 2 kisälliä, 21 oppilasta ja 153 työntekijää Viimeksi mainitun tiedon-annon selitykseksi lisättäköön, että silloin voimassa oleva elinkeinolaki 24 p:ltä Helmikuuta 1868 aiheutti sen että osa käsityönharjoittajia haki itselleen am- matinharjoitusoikeuden tehtailijoina, minkä vuoksi oli vaa
tetus-, jalkine-, huonekalu-, taonta- y. m. tehtailijoita, jotka tavallisella käsityöläismäisellä tavalla harjoittivat räätälin-, suutarin-, puusepän- ja sepänammatteja.
Ilmoitettujen käsityöläisien lukumäärä oli nyt 216.
Lukuisimmat olivat tällä kertaa puusepät, 22 ynnä 91 kisälliä ja 31 oppilasta; suutareita oli 21 ynnä 49 kisälliä ja 61 oppilasta, joitten lisäksi tuli 3 rajasuutaria; räätäleitä 18 ynnä 75 kisälliä ja 29 oppilasta; leipureita 18 ynnä 22 ki
sälliä, 33 oppilasta ja 15 työntekijää; maalareita 14 ynnä 25 kisälliä ja 23 oppilasta; seppiä 12 (siihen luettuna 1 teräkalu- ja 1 pyssyseppä) ynnä 90 kisälliä ja 15 oppilasta;
vaskenvalajia 9 ynnä 18 kisälliä ja 4 oppilasta; kirjansitojia 9 ynnä 15 kisälliä ja 6 oppilasta; värjäreitä 7 ynnä 6 ki
sälliä ja 12 oppilasta; muurarimestareita 6 ynnä 50 kisälliä, 33 oppilasta ja 258 työntekijää; rakennusmestareita 6, salvo-
2
miesten lukumäärää ei ole ilmoitettu; nahkureita 6 ynnä 12 kisälliä, 17 oppilasta ja 10 työntekijää; puutarhureita 6 ynnä 3 kisälliä, 4 oppilasta ja 6 työntekijää; satulaseppiä 6 ynnä 15 kisälliä ja 12 työntekijää; sokerileipureita ja koncliitto- reita 6 ynnä 4 kisälliä ja 6 oppilasta; läkkiseppiä 5 ynnä 9 kisälliä ja 8 oppilasta; kelloseppiä 5 ynnä 3 kisälliä ja 8 oppilasta; turkkureita 4 ynnä 12 kisälliä ja 3 oppilasta;
kultaseppiä 4 ynnä 13 kisälliä ja 9 oppilasta; lasimestareita 3 ynnä 5 kisälliä ja 2 oppilasta; hansikkaantekijöitä 3 ynnä 4 kisälliä; hatuntekijöitä 3 ynnä 6 kisälliä ja 7 oppilasta;
savenvalajia 3 ynnä 46 kisälliä ja 3 oppilasta; nuohoojia 3 ynnä 6 kisälliä ja 8 oppilasta; sorvareita 3 ynnä 1 kisälli ja 2 oppilasta; soittimentekijöitä 2; köydenpunojia 2 ynnä 10 kisälliä ja 8 oppilasta; nyöriupunojia 2 ynnä 7 kisälliä ja 1 oppilas; kivenhakkaajia 2 ynnä 5 oppilasta ja 12 työn
tekijää; vaununtekijöitä 2 ynnä 1 kisälli; kaivertajia 1;
kupariseppiä 1 ynnä 2 kisälliä ja 3 oppilasta; partureita 1 ynnä 2 kisälliä ja 2 oppilasta sekä levyseppiä 1. Viaporissa oli 1 rakennusmestari, 1 mekaaniko ja 1 leipuri ynnä yh
teensä 3 kisälliä ja 4 oppilasta. Kaartintarkkampujapatal- joonassa ja kaaderiekipaasissa oli 6 seppää ja kengittäjää, 6 puuseppää ja pyssynpuuntekijää sekä 10 parturia ja lasa- retinpalvelijaa.
Vuonna 1875 oli sokeritehtaassa 3 mestaria ja 277 työntekijää; valmistus oli 4,300,000 naulaa puhdistettua so
keria ja 420 naulaa siirappia, arvo 2,793,000 markkaa.
Isännöitsijä oli nyt Nik. Kiseleff, joka myöskin oli isännöit
sijänä kaasuvalaistus-osakeyhtiössä, minkä valmistusarvo ilmoitettiin 159,665 markaksi. Helsingin laivaveistämössä, jonka isännöitsijä oli raatimies A. F. Salin, ja Helsingin laiva- telakassa, jonka isännöitsijä oli C. H. Hult, oli yhteensä 287 työntekijää. Osberg & Baden konetehtaassa, joka paloi 24 p:nä lokakuuta samana vuonna, oli 850 työntekijää ja sen val
mistusarvo oli 2 12 miljoonaa markkaa. J. D. Stenberg &
poikain konetehtaassa ja valimossa oli 240 työntekijää sekä sen valmistusarvo 4 ä 500,000 markkaa. Muutoin oli pie
nempiä inetallitehtaita: J. Nissisen metalli- ja ajoneuvo tehdas,
perust. 1870, valmistusarvo 28,000 mk., A. F. Bergman ja Poika sekä J. E. Rautell, joitten työntekijäin lukua ei voida ilmoittaa. Tupakkatehtaista, joissa yhteensä oli 4 mestaria, 2 kisälliä, 17 oppilasta ja 277 työntekijää, valmisti H. Borg
ström & 0:o 465,700, Tollander & Klärich 426,500, G. F.
Wickholm 8,400 ja A. Georgiadi (perust. 1874) 28,800 mar
kan arvosta. Tapettitehtaista oli Georg Rieksin tehtaassa 198 työntekijää ja valmisti se 1,899,051 rullaa tapettia 949,925 markan arvosta, sekä J. E. Jiirgensin tehtaassa 28 työntekijää, valmistus 100,000 rullaa, arvoltaan 50,000 markkaa. Fajanssi- ja kaakelitehtaista, joissa yhteensä oli 46 oppilasta ja 92 työntekijää, valmisti Wilh. Andsten (perust. 1842) 136,000 ja Wolfg. Eichinger (perust. 1870) 400,000 markan arvosta. Lisäksi voi mainita Arabian pors- liinitehtaan (perust. 1873), vaikka se oli ulkopuolella kau
pungin aluetta, ollen siinä 105 työntekijää ja sen valmistus
arvo 307,500 markkaa. Kahdessa kivennäisvesi- ja virvoitus
juomatehtaassa oli 9 työntekijää; 1 hevosenkengitystehtaassa 1 mestari, 4 kisälliä ja 5 työntekijää; 1 tulitikkutehtaassa 36 työntekijää; 4 portteri-, olut- ja etikkatehtaassa 2 mes
taria ja 137 työntekijää; 8 väkiviinatehtaassa 13 työntekijää;
9 kirja- ja kivipainossa 58 kisälliä, 25 oppilasta ja 7 työn
tekijää. Muutoin oli pienempiä n. s. tehtaita, jotka oikeas
taan olisi luettava käsityöläisammatteihin kuuluviksi, vaikka niitten harjoittajat olivat hakeneet tehdasoikeuden vält
tääkseen käsityöläis-porvarioikeuden hankkimisen aiheutta
mat mutkat.
Käsityönharjoittajiksi oli ilmoitettuna 253 työnantajaa.
Lukuisimmat olivat puusepät 24 sekä heillä 95 kisälliä ja 32 oppilasta; räätäleitä oli 23 ynnä 79 kisälliä ja 34 oppi
lasta; suutareita 23 ynnä 57 kisälliä ja 72 oppilasta, joitten lisäksi tuli 11 rajasuutaria; leipureita 19 ynnä 34 kisälliä, 47 oppilasta ja 17 työrenkiä; muurarimestareita 17 ynnä 59 kisälliä, 19 oppilasta ja 311 työrenkiä; maalareita 16 ynnä 31 kisälliä ja 27 oppilasta; seppiä 11 (9 jura-, 1 kalu- ja 1 teräaseseppä) ynnä 97 kisälliä ja 2 oppilasta; puutarhureita 10 ynnä 1 kisälli, 7 oppilasta ja 9 työrenkiä; kirjansitojia 8
ynnä 22 kisälliä ja 13 oppilasta; rakennusmestareita 7 ynnä 60 salvomiestä; vaskenvalajia 7 ynnä 13 kisälliä ja 2 oppi
lasta; värjäreitä 6 ynnä 7 kisälliä ja 13 oppilasta; nahkureita 6 ynnä 18 kisälliä, 18 oppilasta ja 9 työrenkiä; satulaseppiä 6 ynnä 19 kisälliä ja 14 oppilasta; kelloseppiä 6 ynnä 3 kisälliä ja 9 oppilasta; sokerileipureita ja kondiittoreita 5 ynnä 10 kisälliä ja 7 oppilasta; kultaseppiä 4 ynnä 12 ki
sälliä ja 7 oppilasta; kivenhakkaajia 4 ynnä 3 kisälliä, 16 oppilasta ja 21 työrenkiä; läkkiseppiä 3 ynnä 8 kisälliä ja 9 oppilasta; turkkureita 3 ynnä 7 kisälliä ja 4 oppilasta;
lasimestareita 3 ynnä 5 kisälliä ja 4 oppilasta; hatunteki- jöitä 3 ynnä 6 kisälliä ja 7 oppilasta; savenvalajia 3 ynnä 46 kisälliä ja 7 oppilasta; nuohoojia 3 ynnä 6 kisälliä ja 11 oppilasta; sorvareita 3 ynnä 4 kisälliä ja 2 oppilasta; han- sikkaantekijöitä 2 ynnä 7 kisälliä; soittimientekijöitä 2;
kupariseppiä 2 ynnä 3 kisälliä ja 3 oppilasta; partureita 2 ynnä 1 kisälli ja 3 oppilasta; levyseppiä 2 ynnä 4 oppilasta;
köydenpunojia 2 ynnä 9 kisälliä ja 9 oppilasta; nyörinpunojia 2 ynnä 6 kisälliä ja 2 oppilasta; vaununtekijöitä 2 ynnä 5 kisälliä ja 4 oppilasta; kaivertajia 1; mekaanikolta 1; tyn
nyrintekijöitä 1 ynnä 1 kisälli ja 4 oppilasta.
Ylläolevat numeroluvut voivat antaa käsityksen elin
keinotoiminnan laajuudesta ja vaiheista eri aikakausina Helsingin kaupungissa äsken kuluneella yhdeksännellätoista vuosisadalla. Ihan tarkkoina ja täydellisinä niitä ei kui
tenkaan voi pitää. Ne tiedot, joita on saatu väkilukutau- luista, ovat tosin täydellisemmät kuin ne, joita voi saada teollisuusjohtokunnan kertomuksista. Mutta kun väkiluku- tauluja on tehty erittäin eri kirkollisissa seurakunnissa, ja esim. saksalaisissa ja kreikkalais-venäläisissä seurakunnissa laadittuihin tauluihin otsakkeella käsityöläiset on pantu yh
teen mestarit, kisällit ja oppilaat, huomataan siitä, että epä- mukaisuuksia täytyy olla. Toinen syy johdonmukaisuuden puutteeseen tietojen laatimisessa aiheutui elinkeinolainsää
dännön muutoksista.
1800-luvun alussa oli Suomessa voimassa ammattikunta- sääntö 27 piitä kesäkuuta 1720 ja hallijärjestys 2 piitä huhti
kuuta 1770. Ammsttisäännön mukaan vaadittiin »suljetun ammattikunnan» (»skrå») perustamista varten kaupunkiin, että kaupungissa löytyi vähintäänkin kolme mestaria ammatissa.
Mutta Suomen kaupungit olivat yleensä vähäpätöisiä, jota paitsi jotenkin usea perustettaessa oli vapautettu ammatti- kuntapakosta. Sen vuoksi oli ammattikuntia järjestet
tynä ainoastaan harvoihin Suomen kaupunkeihin ja vain Turkuun kaikkia ammatteja varten, joita harjoitettiin käsityö- läismäisesti. Helsingissä oli ennen vuotta 1800 annettu am- mattikuntakirja ainoastaan tynnyrintekijäinammattikunnalle, joka lienee ollut vanhin, räätälienammattikunnalle 6 p:nä tou
kokuuta 1660, suutarienammattikunnalle 23 p:nä maaliskuuta 1663, palttinankankurien ammattikunnalle 13 p:nä touko
kuuta 1682, puuseppäinammattikunnalle 16 p:nä syyskuuta 1747, kaluseppäin ammattikunnalle 10 p:nä helmikuuta 1758, satulaseppäin ammattikunnalle 16 p:nä helmikuuta 1771 ja nahkurien ammattikunnalle 13 p:nä lokakuuta 1784. Myö
hemmin tuli lisää vaununtekijäin ja kultaseppäin ammatti
kunnat 14 p:nä tammikuuta 1805, maalarien ammattikunta 13 p:nä toukokuuta 1820, kirjansitojain ammattikunta 6 p:nä marraskuuta 1833, leipurien ammattikunta 28 p:nä marras
kuuta 1838, läkkiseppäin ammattikunta 17 p:nä kesäkuuta 1840, turkkurien ammattikunta 21 p:nä joulukuuta 1842.
Myöskin vaskenvalajien, hatuntekijäin, vaskiseppien, sorva
rien ja lasimestarien ammateilla oli ammattikuntia, vaikka niiden perustamisajasta ei ole voitu selkoa saada. Kun jonkun ammatin harjoittajia jossakin kaupungissa ei ollut niin monta, että he voivat muodostaa ammattikunnan, etsi
vät ne »yhdistystä» toisen kaupungin ammattikunnan kanssa.
Siten etsivät ei ainoastaan Tammisaaren, Porvoon, Loviisan ja Haminan, vaan myöskin Porin ja Pohjanmaan rantakau- punkien käsityöläiset yhdistystä Helsingin ammattikuntain kanssa. Yhdisty? Helsingin ammattikunnan kanssa saavu
tettiin ilman että heiltä täällä vaadittiin mitään heidän ammattitaitonsa koetta ainoastaan kun selvitys oli esitetty siitä että he olivat saavuttaneet ammattinsa porvarioikeuden
kotipaikallaan, minkä maistraatin oletettiin tutkineen heidän kelpoisuutensa.
12 p:nä joulukuuta 1859 annettiin asetus käsityöläisam
mateista ja teollisuudesta Suomessa, joka ilmoitti olevansa ammattikuntajärjestyksen ja muitten käsityöläisammateista ja teollisuudesta Suomessa ilmestyneitten asetusten »ajanolojen vaatima selitys», »ei ainoastaan käsityöläisammattien ja elin
keinojen kehityksen ja menestyksen sekä maan siitä riippu
van varallisuuden edistämiseksi, vaan myöskin että sen asukkaille yleensä valmistettaisiin helpompi mahdollisuus elättää itseään käsityöläisammateilla ja käsitöillä, luvalli
sena elinkeinona». Tämän asetuksen kautta vapautettiin vel
vollisuudesta kirjoituttaa itsensä ammattikuntaan, suorittaa erityiset oppi- ja kisällivuodet sekä hakea mestaruutta ja suorittaa ammattinäytteet kaikki muut paitsi kirjansitojat, nahkurit, keltavalajat eli vaskenvalajat, hatuntekijät, kupari- sepät, savenvalajat, turkkurit, maalarit, satulasepät, suutarit, räätälit, sepät, puusepät, sorvarit ja vaununtekijät. Ainoas
taan nämä 15 ammattia sen jälkeen yhä olivat 1720 vuoden ammattikuntasäännön alaisina. Kaikkiin muihin käsityö
läisiin sekä tehdastelijoihin (»manufakturisteihin»), teolli- suudenharjoittajiin ja taiteilijoihin nähden julistettiin halli- järjestys 2 p:ltä huhtikuuta 1770 olevan voimassa niine muutoksineen, jotka samalla tehtiin. Samana päivänä anne
tulla asetuksella lakkautettiin nimittäin hallioikeudet ja siir
rettiin niitten hoitamat tehtävät maistraateille. Opin käymi
sestä ja mestariarvon hankkimisesta vapautettiin kaikki ne, jotka palvelevat yleisöä kaikellaisilla taloudenpidossa esiin
tyvillä toimilla, kuten leivänleipomisella, juomanpanolla, teu
rastuksella, makkaran teolla, kynttiläin ja saippuan teolla sekä liha- ja kalatavarain y. m:n valmistuksella. Sen, joka halusi harjoittaa tällaista elinkeinoa palkatuilla työntekijöillä, oli siihen haettava lupa maistraatilta, joka joko saattoi antaa hänelle porvarioikeuden tai määrätä hänen suoritettavakseen ammatin mukaan sovitetun vuotuisen elinkeinomaksun. Täten asetettiin leipurien, oluenpanijain, teurastajani, makkaran- tekijäin y. m. ammatit ulkopuolelle ammattikuntain piiriä.
Saman asetuksen eräässä toisessa §:ssä säädettiin että yleisiä ja yksityisiä taloja ja rakennuksia rakennettaessa ja sisus
tettaessa, niitä korjattaessa ja kuntoonpantaessa sekä laivoja rakennettaessa ja tehtaita samoin kuin muita sellaisia lai
toksia perustettaessa jokainen saisi käyttää niitä käsityöläisiä ja työmiehiä, joitten kanssa hän parhaiten saattoi toimeen tulla. Tuollaisten töitten suorittamiseksi ei siis tarvittu edes porvarioikeutta. Lisäksi tuli että mitä ammattia tahansa saman vuonna 1859 annetun asetuksen erään toisen §:u mukaan saattoi harjoittaa »omaksi elatuksekseen» ainoastaan vaimon ja kotona olevain lasten avulla suorittamalla määrä
tyn, viideksi vuodeksi kerrallaan vahvistetun maksun.
Vuoden 1860 jälkeen katoavat teurastaja-, leipuri-, lakki- ja peltiseppä-, tynnyrintekijä-, kulta- ja hopeatyön- tekijä—, lasimestari-, muurari- ja salvomestari- y. m. ammatit virallisina ammattikuntina. Osa niistä, kuten esim. leipurit ja läkkisepät, kuitenkin kauan olivat olemassa vapaaehtoi
sina yhdistyksinä keskinäiseksi avuksi.
Vanhain ammattikuntain pöytäkirjoista etsii turhaan keskusteluja, joilla olisi yleisempi merkitys. Pöytäkirjan teki joku kaupungin raatimiehistä, jota kutsuttiin »ainmattiher- raksi» eikä hän ainoastaan selittänyt lain säädöksiä esiintyvissä tapauksissa, vaan myöskin antoi lausuntonsa, kun äänes
tyksiä sattui. Puhetta kokouksissa johti kuitenkin ammatin
vanhin, jonka valitsivat ammatin kaikki mestarit, vaikka vaadittiin, että maistraatti vahvistaisi vaalin. Jäseniä (»bisittareita») oli vähintäänkin kaksi, minkä vuoksi siis ammattikuntaa ei voinut muodostaa, jollei kolme mesta
ria ammatissaan löytynyt kaupungissa. Se ei kuitenkaan estänyt sitä, että, ammattivanhimman estettynä ollessa, kokouksessa saattoi puhetta johtaa toisen ammatin vanhin tai, kun jollakin jäsenellä oli este, että sellainen voitiin kutsua toisesta ammattikunnasta. Varsinaisia kokouksia sanottiin »neljänneskokouksiksi», mikä viittaa siihen, että niitä oikeastaan olisi pitänyt pitää neljä kertaa vuodessa.
Muutamissa ammateissa ei niitä kuitenkaan pidetty useam
min kuin kerran tai kahdesti vuodessa ja usein sattui monen
vuoden väliaika. Tavallinen asia oli että ammattikunnan jäsenet suorittivat »neljännesmaksut», jotka »ammattiherra»
merkitsi kassakirjaan ynnä sattuvat menot, niitten joukossa hänen palkkionsa pöytäkirjanteosta. Ajoittain, tavallisesti silloin kun tuli uusi vanhin, sai hän eri palkkion kassakirjan yhteenlaskemisesta, minkä tulos merkittiin pöytäkirjaan.
Toisten käsiteltäväin asiain edellä tuli tapahtua »ammatti
kunnan kokouksen pyytämisen», johon liittyi joku maksu. Ta
vallisimmin pyydettiin ammattikuntaa oppilaitten kirjoitta
mista varten kisälleiksi tai mestariarvon hakemista varten.
Mestarinäytettä määrättäessä velvoitettiin hakija tavallisesti ensin tekemään sen piirustus ja näytettä tarkastettaessa pidettiin erityisen tärkeänä sitä seikkaa, että näyte oli pii
rustuksen mukainen. Jonkun kerran myöskin pyysivät ammattikuntaa oppilaat, jotka valittivat huonoa kohtelua, kuten esim. että he eivät viikkokausiin olleet saaneet ruo
kaa, vaan että heidän oli täytynyt sitä hakea muualta, tai että he eivät saaneet oppia ammattia, vaan käytettiin muihin toimiin. Tunnustettava on, että oppilaat sellaisissa tapauksissa eivät turhaan vedonneet ammattikunnan oikeu- dentuntoon. Usein pyysivät ammattikuntaa ammattiin kuu
lumattomatkin henkilöt, jotka valittivat tilausten huonoa suorittamista tai liian runsaitten laskujen vuoksi. Sellaisissa tapauksissa ei ammattikunnan lausunto ollut ratkaiseva, vaan voitiin vaatia oikeuden harkintaa. Eikä mestaruus- kysymyksissäkään ammattikunnan päätös ollut .määräävä, sillä muutosta voitiin hakea maistraatista ja vihdoin senaatin talousosastosta. Totta puhuen ei aivan monta mestaruus- hakua mennytkään ilman tuollaisia mutkia, ja menot selityk
sistä ja valituksista tuollaisissa asioissa tekivät isoja aukkoja kassaan. Muutoin tavataan kirjaanpantujen menojen joukossa usein apuja ammattimestari-vainajain hautaukseen, jonkun kerran myöskin apurahoja köyhtyneelle tai sairaalle mesta
rille tai mestarinleskelle. Mitään menoja ammatin edistä
miseksi, nuorempain ammattijäsenten kehitystä ja opetusta varten ei tapaa. Yleisten asiain harrastuksesta ei löydä jälkeäkään, ja ammattietujen edistäminen rajoittui mestari-
arvon hakijain ankaraan saivartelemiseen, jolloin hylkäämisen aiheena ei harvoin ollut se syy, että «riittävästi monta mes
taria jo oli paikkakunnalla®.
Uusi aika tuli ja sen mukana yleisten asiain elpynyt harrastus, kun maan valtiosäädyt vuonna 1863 koolle kut
suttiin. Jo n. s. tammikuun-valiokunta oli puoltanut uutta, elinkeinovapauden periaatteelle perustuvaa lainsäädäntöä.
1863 vuoden valtiosäädyille annettiin laajennetusta kaup
pa- ja elinkeinovapaudesta esitys, jossa vaadittiin valtiosää- tyjen lausuntoa maan kauppa- ja elinkeinolainsäädännön uusista perusteista. Valtiosäätyjen lausuntoa pyydettiin seit
semästä kohdasta, minkä jälkeen Keis. Majesteetti asian
haarain mukaan asiasta lähemmin säätäisi. Säädyt antoivat lausuntonsa kaikista heille jätetyistä kohdista, mutta lisä
sivät, että näille perustuksille rakennettu elinkeinolaki oleel
lisesti vaikutti elinkeino-oloihin ja koski useita lailla ja etu
oikeuksilla säädettyjä oikeuksia ja velvollisuuksia. Siitä syystä ja saadakseen varmaa käsitystä ehdotetusta laista pyysivät säädyt että hyväksytyille perusteille laadittu, elin
keinolaki esitettäisiin ensiksi kokoontuville säädyille. Tämän johdosta annettiin asiasta uusi esitys 1867 vuoden valtio
päiville. Lakiehdotus, joka oli laadittu sopusoinnussa 1863 vuoden valtiosäätyjen asiasta lausumain mielipiteitten kanssa, hyväksyttiin muutamilla vähemmin tärkeillä muutoksilla.
Keisarillisen Majesteetin Armollinen Asetus kaupasta ja elinkeinoista Suomen Suuriruhtinaanmaassa annettiin 24 p:nä Helmikuuta 1868. Sen kautta lakkasi 1720 vuoden ammatti- kuntajärjestyksen ja useitten muitten käsitöitä ja tehtaita koskevain vanhempain asetusten ja säädösten soveltaminen kokonaan. Käsityöläinen (>hantvärkkäri») kaupungissa oli kuitenkin edelleen velvollinen hakemaan porvarioikeutta, mutta porvarioikeuden saamiseksi ei ehdottomasti vaadittu mestari- arvoa, mutta voitiin ammattitaidon selityksenä esittää muukin todistus. Tehtailija ei ollut velvollinen suorittamaan ammatti- näytettä, mutta tehtaassa, missä virheellinen menettely tuot
teita valmistettaessa saattoi synnyttää tulenvaaraa tai hengen ja terveyden vaaraa, tuli olla ammatintaitoinen työmestari
