Avopuolison oikeus avoliittolain mukaiseen hyvitykseen
Sinililja Pakanen Itä-Suomen yliopisto Oikeustieteiden laitos Pro gradu -tutkielma 19.2.2023
Ohjaaja: Antti Kolehmainen
Itä-Suomen yliopisto, Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta Oikeustieteiden laitos
Oikeustieteen maisterin koulutusohjelma
Pakanen, Sinililja Helmiina: Avopuolison oikeus avoliittolain mukaiseen hyvitykseen Opinnäytetutkielma, vii−61 sivua
Tutkielman ohjaaja: professori Antti Kolehmainen, Helmikuu 2023
Asiasanat: avoliittolaki, hyvitys, yhteistalouden hyväksi annettu panos, perusteeton etu
Tutkielmassa tutkitaan, millä edellytyksillä avopuolisolla on oikeus saada avopuolisoiden yhteis- talouden purkamisesta annetun lain (26/2011, avoliittolaki) mukaista hyvitystä. Tästä säädetään avoliittolain 8 §:ssä. Säännöksen mukaan avopuolisolla on oikeus hyvitykseen, jos hän on yhteis- talouden hyväksi antamallaan panoksella auttanut toista avopuolisoa kartuttamaan tai säilyttä- mään tämän omaisuutta siten, että yhteistalouden purkaminen yksinomaan omistussuhteiden perusteella johtaisi perusteettoman edun saamiseen.
Ensiksi tutkielmassa selvitetään, minkälaisia yhteistalouden hyväksi annetut panokset voivat olla.
Sen jälkeen tutkielmassa tarkastellaan sitä, onko annettu panos syy-yhteydessä toisen avopuoli- son omaisuuden karttumiseen tai säilymiseen. Tämän jälkeen tutkitaan, onko panos johtanut pe- rusteettoman edun saamiseen toisen kustannuksella.
Avoliittolailla lähinnä kirjattiin lakiin aiempi oikeuskäytäntö, joka koski perusteettoman edun pa- lautusta avopuolisoiden välillä, eikä lailla ollut tarkoitus tuoda aineelliseen oikeuteen mitään olennaisesti uutta. Näin ollen myös avoliittolakia edeltävä oikeuskäytäntö avopuolisoiden väli- sistä korvausvaateista on yhä relevanttia hyvityksen edellytyksiä arvioitaessa. Tutkielmassa koo- taan yhteen sekä ennen avoliittolakia annetut avopuolisoiden väliset perusteettoman edun pa- lautusta koskevat ratkaisut että avoliittolain voimaan tulon jälkeen annetut hyvityksen perus- teella annetut ratkaisut ja selvitetään näiden tapausten sekä muiden oikeuslähteiden avulla, millä perusteilla avopuolisolla on oikeus saada avoliittolain mukaista hyvitystä.
SISÄLLYS
Lähteet ... iii
Lyhenneluettelo ... vii
1 Johdanto ...1
1.1 Aihepiiri ...1
1.2 Tutkimuskysymykset, metodit ja rajaukset...3
1.3 Työn rakenne ...5
2 Avoliittolaki ...6
2.1 Yleistä avoliittolaista ...6
2.2 Avoliittolain soveltamisala ...9
3 Yhteistalouden hyväksi annettu panos ... 17
3.1 Työ yhteisen talouden hyväksi ... 17
3.2 Työ toisen avopuolison omistaman omaisuuden hyväksi ... 20
3.3 Varojen käyttö yhteiseen talouteen ... 24
3.4 Varojen sijoitus toisen avopuolison omistamaan omaisuuteen ... 27
3.5 Kolmannen antama panos ... 31
4 Avopuolison omaisuuden kartuttaminen tai säilyttäminen ... 36
5 Perusteettoman edun saaminen toisen kustannuksella ... 44
5.1 Hyvityksen suhde perusteettoman edun palautukseen... 44
5.2 Edun perusteettomuuden edellytykset avoliittokontekstissa ... 52
5.3 Avopuolisoiden sopimukset hyvityksestä ja perusteettoman edun palautuksesta luopumisesta ... 56
6 Yhteenveto ... 59
Lähteet
Kirjallisuus
Agell, Anders – Brattström Margareta, Äktenskap, samboende, partnerskap. Femte uplagan. Ius- tus Förlag 2011.
Aurejärvi, Erkki – Hemmo, Mika, Velvoiteoikeuden oppikirja. 3. painos. Edita 2007.
Engblom, Matleena, Työsuhde ja avoliitto: rajanvedosta ja näyttötaakasta. Oikeustieto 3/2000, s.
13–14.
Gottberg, Eva, Avoliitto, perusteettoman edun palautus, työpalkka. Oikeustieto 6/1997, s. 14–16.
Gottberg, Eva, Velkomus, perusteettoman edun palautus, avoliitto. Oikeustieto 2/1998, s. 17–19.
Gottberg, Eva, Avoliitto, velka, kuittaus. Oikeustieto 3/2005, s. 5–7.
Gottberg, Eva, Perhesuhteet ja lainsäädäntö. 7. ajantasaistettu painos. Turun yliopisto 2013.
Helin, Markku, Perheoikeudellisista etuuksista luopuminen. Lakimies 7–8/2012, s. 1032–1047.
Hemmo, Mika, Sopimusoikeuden oppikirja. Toim. Könkkölä, Justus – Norros, Olli. 3. painos. Ta- lentum 2009.
Hirvonen, Ari, Mitkä metodit? Opas oikeustieteen metodologiaan. Helsingin yliopisto 2011.
Husa, Jaakko, Johdatus oikeusvertailuun. Lakimiesliiton kustannus Helsinki 1998.
Kangas, Urpo, Perhevarallisuusoikeus. 3. uudistettu painos. Alma Talent 2018.
Kangas, Urpo, Perhe- ja jäämistöoikeuden perusteet. 2. uudistettu painos. Alma Talent 2019.
Koskinen, Seppo – Öhman, Hanna-Kaisa, Työsuhdetyötä, korvattavaa työtä vai auttamista? Edilex 14.12.2005. [http://www.edilex.fi/lakikirjasto/2744.pdf]
Koskinen, Seppo – Kairinen, Martti – Nieminen, Kimmo – Nordström, Kim – Ullakonoja, Vesa – Valkonen, Mika, Työoikeus. Alma Talent Verkkokirjahylly, päivittyvä hakuteos. (Koskinen ym. päi- vittyvä hakuteos).
Kolehmainen, Antti, KKO 2018:5. Hyvitys yhteistalouden hyväksi annetusta panoksesta, s. 39–46 teoksessa Timonen, Pekka (toim.), KKO:n ratkaisut kommentein I/2018. Alma Talent 2018.
Lohi, Tapani, KKO 2010:66. Avopuolisoiden välisen edunpalautusvaateen vanhentuminen. s.
147–151 teoksessa Timonen, Pekka (toim.), KKO:n ratkaisut kommentein II/2010. Talentum 2011.
Lötjönen, Salla, Yhteistalouden purkaminen avoliitossa. Lakimies 7–8/2010, s. 1326–1341.
Mikkola, Tuulikki, Avoliiton aikaiset panokset ja KKO 2018:5: havaintoja hyvitysoikeuden edelly- tyksistä. Edilex-sarja 2018/22, 26.6.2018. [www.edilex.fi/artikkelit/18889]
Mikkola, Tuulikki, Parisuhteet, varallisuus ja sopimukset. Alma Talent 2021.
Norros, Olli, Velvoiteoikeus. Alma Talent 2018.
Saarnilehto, Ari – Annola, Vesa – Hemmo, Mika – Karhu, Juha – Kartio, Leena – Tammi-Salminen, Eva – Tolonen, Juha – Tuomisto, Jarmo – Viljanen, Mika, Varallisuusoikeus. 2. uudistettu painos.
Sanoma Pro 2012. (Saarnilehto ym. 2012)
Saarnilehto, Ari – Annola, Vesa – Hemmo, Mika – Karhu, Juha – Kartio, Leena – Tammi-Salminen, Eva – Tolonen, Juha – Tuomisto, Jarmo – Viljanen, Mika, Varallisuusoikeus. Alma Talent Verkkokir- jahylly, päivittyvä hakuteos. (Saarnilehto ym. päivittyvä hakuteos).
Vuorenpää, Mikko – Helenius, Dan – Hietanen-Kunwald, Petra – Hupli, Tuomas – Koulu, Risto – Lappalainen, Juha – Lindfors, Heidi – Niemi, Johanna – Rautio, Jaakko – Saranpää, Timo – Turu- nen, Santtu – Virolainen, Jyrki, Prosessioikeus. 6. uudistettu painos. Alma Talent 2021.
Välimäki, Pertti, Osituksen sovittelu avioeroon perustuvassa toimitusosituksessa. Lakimiesliiton kustannus 1995.
Virallislähteet
HE 187/2002 vp, Hallituksen esitys Eduskunnalle velan vanhentumista ja julkista haastetta koske- van lainsäädännön uudistamisesta.
HE 37/2010 vp, Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi avopuolisoiden yhteistalouden purkami- sesta ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta.
LaVM 23/2010 vp, Lakivaliokunnan mietintö hallituksen esityksestä (37/2010 vp) laeiksi avopuoli- soiden yhteistalouden purkamisesta ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta.
Oikeusministeriö, Työryhmämietintö 2008:10, Yhteistalouden purkaminen avoliiton päättyessä.
Oikeusministeriö Helsinki 2008.
Prop. 2002/03:80, Regeringens proposition 2002/03:80, ny sambolag.
Internetlähteet
Tilastokeskus [Tilastokeskus - Perheet 2019 (stat.fi)] (23.8.2022)
Oikeustapaukset
Korkein oikeus
KKO 1988:27 KKO 1988:28 KKO 1988:85 KKO 1993:168 KKO 1998:7 KKO 2010:66 KKO 2018:5 KKO 2019:69 KKO 2020:18 KKO 2020:65
Hovioikeudet
Turun HO 14.10.1999, S 98/982 Vaasan HO 24.11.2004, S 04/522
Högsta domstolen (Ruotsi) NJA 1975 s. 298
Lyhenneluettelo
AvoliittoL laki avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta (26/2011) avoliittolaki laki avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta (26/2011)
HE hallituksen esitys eduskunnalle
HO hovioikeus
KKO korkein oikeus
LaVM eduskunnan lakivaliokunnan mietintö
Oikeustoimilaki laki varallisuusoikeudellisista oikeustoimista (228/1929) omaishoitolaki omaishoidon tuesta annettu laki (937/2005)
Prop. regeringens proposition (Ruotsi)
vp valtiopäivät
vanhentumislaki laki velan vanhentumisesta (728/2003)
1 Johdanto
1.1 Aihepiiri
Vuonna 2019 Suomessa oli yhteensä 347 188 avoparien muodostamaa perhettä.1 Prosentuaali- sesti avoparien määrä kaikista perheistä oli 23,7 prosenttia. Avoliittojen määrä on kasvanut no- peasti 1970-luvulta alkaen, ja niiden määrä näyttää edelleen kasvavan.2 Avoliiton päättyminen voi tuoda esiin erilaisia varallisuusoikeudellisia ongelmia, jotka voidaan jaotella karkeasti omis- tukseen liittyviin kysymyksiin sekä korvauskysymyksiin.3 Avopuolisoiden välisiin varallisuussuh- teisiin on sovellettu yleisiä varallisuusoikeudellisia säännöksiä, mikä ei ole ottanut riittävästi huo- mioon avopuolisoiden välillä avoliiton aikana vallinnutta taloudellista yhteisyyttä.4 Vuonna 2011 säädettiinkin laki avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta (26/2011, avoliittolaki, AvoliittoL), jonka tarkoituksena oli selkeyttää ja parantaa avopuolisoiden oikeudellista asemaa avoliiton päättyessä eroon tai toisen avopuolison kuolemaan.5 Avoliittolaissa säädetään avopuolisoiden omaisuuden erottelusta ja mahdollisesta yhteistalouteen annetun panoksen hyvittämisestä avo- liiton päättyessä.6
Avoliitossa omaisuus erotellaan omistussuhteiden perusteella. Omistuksen perusteella tapah- tuva jako ei johda kaikissa tapauksissa oikeudenmukaiseen lopputulokseen, sillä omaisuuden erottelu ei ota huomioon sitä, että toinen osapuoli on saattanut omalla panoksellaan myötävai- kuttaa ratkaisevasti siihen, että omaisuus on voitu hankkia.7 Avoliittolain säännösten tavoitteena
1 Tilastokeskus, Tilastot, Perheet, 2019, Tilastokeskus - Perheet 2019 (stat.fi).
2 HE 37/2010 vp, s. 4.
3 Gottberg 2013, s. 60–61.
4 HE 37/2010 vp, s. 4.
5 HE 37/2010 vp, s. 4.
6 HE 37/2010 vp, s. 1.
7 Avopuolisoiden omistussuhteita on ratkottu esimerkiksi korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 1988:85.
Tapauksessa A:n ja B:n avoliiton aikana A:n omistamalle tilalle oli rakennettu perheen yhteiseen käyttöön omakotitalo. B:n muutettua pois tilalta avoliiton päättymisen jälkeen B vaati vahvistettavaksi, että hän omisti talon yhteisesti A:n kanssa. Korkein oikeus totesi, että vaikka B oli työllään kodissa ja käymällä an- siotyössä osaltaan kartuttanut avopuolisoiden varallisuutta ja osallistunut myös omakotitalon rakennus- työhön, nämäkään seikat eivät osoittaneet, että asianosaiset olisivat tarkoittaneet myös B:n omistavan
onkin edistää oikeudenmukaisen lopputuloksen toteutumista omaisuuden erottelussa ottaen huomioon avopuolisoiden välillä vallinneen taloudellisen yhteisyyden sekä osapuolten yhteista- louteen sijoittamat panokset.8 Avoliittolain 8 §:ssä säädetty hyvitys on keino ottaa yhteistalouden hyväksi annetut panokset huomioon omaisuuden erottelussa. Avoliittolain tarkoituksena ei ole kuitenkaan rinnastaa avopuolisoita aviopuolisoihin, eikä hyvityksessä ole kyse avio-oikeuteen rinnastuvasta puolittamisnormista.9
Tutkielmani aiheena on avopuolison oikeus hyvitykseen yhteistalouden hyväksi annetusta pa- noksesta. Koska avoliittojen määrä kaikista perheistä on jo miltei neljänneksen, avoliittoihin liitty- vät kysymykset koskettavat yhä useampia ihmisiä. Sen vuoksi tutkielman aihe on yhteiskunnalli- sesti tärkeä. Avopuolison oikeudesta hyvitykseen on kirjoitettu melko niukasti, joten aiheesta on myös tarpeen saada lisää tietoa. Avopuolisolla on oikeus hyvitykseen, jos hän on yhteistalouden hyväksi antamallaan panoksella auttanut toista avopuolisoa kartuttamaan tai säilyttämään tä- män omaisuutta siten, että yhteistalouden purkaminen yksinomaan omistussuhteiden perus- teella johtaisi perusteettoman edun saamiseen toisen kustannuksella (AvoliittoL 8.1 §).
Yhteistalouden hyväksi annetuksi panokseksi katsotaan avoliittolain 8.2 §:n mukaisesti 1) työ yh- teisen talouden tai toisen avopuolison omistaman omaisuuden hyväksi, 2) varojen käyttö yhtei- seen talouteen, 3) varojen sijoitus toisen avopuolison omistamaan omaisuuteen tai 4) muu näi- hin verrattava toiminta.10 Oikeutta hyvitykseen ei kuitenkaan ole, jos yhteistalouden hyväksi an- netusta panoksesta koitunut perusteeton etu on olosuhteet huomioon ottaen vähäinen (Avoliit- toL 8.3 §). Vähäisyyskriteerin tarkoituksena on välttää vähäisten kiistojen ohjautuminen tuomio- istuimiin tai pesänjakajien ratkaistaviksi. Perusteettoman edun vähäisyyttä tulee arvioida otta- malla huomioon kummankin avopuolison taloudellinen kokonaistilanne.11 Oikeus hyvitykseen ei
osan omakotitalosta. Kun B ei ollut näyttänyt, että omakotitalo olisi tarkoitettu avopuolisoiden yhteisesti omistamaksi, B:n vaatimus hylättiin.
8 HE 37/2010 vp, s. 12–13, 15. Aviopuolisoita koskeva omaisuuden ositus sen sijaan ottaa huomioon osa- puolten välillä vallinneen taloudellisen yhteisyyden, sillä osituksessa osapuolten yhteisen talouden hyväksi annetut panokset koituvat molempien hyväksi.
9 Gottberg 2013, s. 71; Mikkola 2021, s. 13.
10 HE 37/2010 vp, s. 22. Luettelo on esimerkinomainen.
11 HE 37/2010 vp, s. 23.
ole henkilökohtainen, vaan se siirtyy avopuolison kuoleman jälkeen tämän perillisille, ja vastaa- vasti hyvitysvaatimuksen voi tehdä myös avopuolison perillisille.12
Lain esitöissä todetaan, että yhteistalouden hyväksi annettuja panoksia koskevilla säännöksillä lähinnä kirjataan lakiin nykyinen oikeuskäytäntö, joka koskee perusteettoman edun palautusta avopuolisoiden välillä. Avoliittolain tarkoituksena on selventää ja täydentää voimassa olevaa oi- keustilaa tuomatta aineelliseen oikeuteen mitään olennaisesti uutta.13 Lisäksi uuden lain kriteerit hyvityksen edellytyksistä myötäilevät niitä perusteita, joilla erilaisia korvauksia on aiemmin mää- rätty suoritettavaksi.14 Näin ollen myös avoliittolakia edeltänyt oikeuskäytäntö avopuolisoiden välisistä korvauskysymyksistä on yhä relevanttia. Tutkielmassa kootaan yhteen aikaisemmat pe- rusteettoman edun palautuksen nojalla ratkaistut avopuolisoiden väliset ratkaisut sekä avoliitto- lain voimaan tulon jälkeen annetut hyvityksen perusteella tehdyt ratkaisut ja selvitetään näiden tapausten avulla, minkälaisilla perusteilla avopuolisolla on oikeus saada avoliittolain mukaista hyvitystä.
1.2 Tutkimuskysymykset, metodit ja rajaukset
Tutkielman tutkimuskysymys on, millä edellytyksillä avopuolisolla on oikeus saada avoliittolain 8
§:n mukaista hyvitystä. Tutkimuskysymykseen vastaaminen vaatii kolmeen alakysymykseen vas- taamista, jotka noudattavat avoliittolain 8 §:ssä asetettuja hyvityksen edellytyksiä. Alakysymykset ovat:
1) Minkälaisia yhteistalouden hyväksi annetut panokset voivat olla?
2) Onko panos syy-yhteydessä avopuolison omaisuuden kartuttamiseen tai säilyttämiseen?
3) Onko panoksen antaminen johtanut perusteettoman edun saamiseen toisen kustannuk- sella?
12 HE 37/2010 vp, s. 23; Vrt. Ruotsin avoliittolaki, jonka mukaan pesänjakoa avopuolison kuoleman jälkeen voi pyytää vain eloonjäänyt avopuoliso, mutta ei kuolleen avopuolison perilliset (sambolag 8 §).
13 HE 37/2010 vp, s. 29.
14 Gottberg 2013, s. 72.
Rajaan tutkielmani ulkopuolelle hyvityksen määrän määräytymisen. Pääasiallisesti tutkielmani koskee Suomen lainsäädäntöä ja oikeuskäytäntöä. Tutkielmassa on kuitenkin myös oikeusvertai- levia näkökulmia Ruotsin avoliitto-oikeuteen.
Tutkielman metodina käytetään lainoppia. Lainopin tutkimuskohteena on voimassa oleva oikeus ja sen tehtävänä on tulkita ja systematisoida oikeutta.15 Tutkielmassa keskitytään tulkitsemaan avoliittolain 8 §:ssä säädettyjä hyvityksen edellytyksiä. Lisäksi tutkielmassa hyödynnetään oikeus- vertailua. Oikeusvertailun tavoitteena on nähdä oikeusjärjestelmän ratkaisut uudesta perspektii- vistä, minkä ansiosta lainsäädäntöä voidaan tarkastella kriittisemmin.16 Avopuolisoiden varalli- suussuhteiden sääntely poikkeaa eri maissa huomattavasti toisistaan.17 Pohjoismaiden oikeus- kulttuureja on pidetty yhtäläisinä, ja yksi pohjoismaiden tyypillinen piirre on maiden oikeusjärjes- tysten suuri samankaltaisuus, jota selittää osin historia ja osin pyrkimys oikeusjärjestysten har- monisoimiseen sopimuksin.18 Tästä näkökulmasta on mielenkiintoista, että Suomen ja Ruotsin avoliittoja koskevat oikeudelliset ratkaisut ovat melko erilaisia. Tutkielmassa tarkastellaan, mitä periaatteita Ruotsin avoliittolainsäädännössä painotetaan sekä esitellään ruotsalaista avoliitto- sääntelyä. Näitä verrataan Suomen avoliittolaissa tehtyihin ratkaisuihin.
Keskeinen säädös tutkielman kannalta on avoliittolaki. Lisäksi merkittävässä roolissa oikeusläh- teinä ovat hallituksen esitys avoliittolaiksi sekä korkeimman oikeuden ratkaisukäytäntö. Tutkiel- massa hyödynnetään sekä korkeimman oikeuden ennen avoliittolain voimaantuloa annettuja avopuolisoiden välisiä korvauskysymyksiä koskevia ratkaisuja että avoliittolain voimaantulon jäl- keen annettuja hyvitystä koskevia ratkaisuja. Lisäksi tutkielman lähteinä käytetään oikeustieteel- listä kirjallisuutta.
15 Hirvonen 2011, s. 21–22.
16 Husa 1998, s. 18.
17 Oikeusministeriö 2008:10, s. 27–28.
18 Husa 1998, s. 155–157.
1.3 Työn rakenne
Tutkielma jakaantuu kuuteen päälukuun. Johdannon tarkoituksena on johdatella lukijaa tutkiel- man aihepiiriin sekä esitellä työn tutkimuskysymykset, metodit, rajaukset ja rakenne. Toisessa luvussa käydään läpi avoliittolakia kokonaiskuvan saamiseksi avopuolisoita koskevasta säänte- lystä. Lisäksi tässä luvussa selvitetään avoliittolain soveltamisalaa. Soveltamisalan selvittäminen on tutkimuskysymysten kannalta tarpeen, jotta saadaan selville, milloin avopuolisoiden välisiin suhteisiin sovelletaan avoliittolakia ja milloin avopuolisolla on siten oikeus vaatia avoliittolain mukaista hyvitystä. Kolmannessa luvussa käsitellään erityisesti oikeuskäytäntöön pohjautuen, minkälaisia yhteistalouden hyväksi annetut panokset voivat olla. Neljännessä luvussa selvitetään, millaista syy-yhteyttä avopuolison antaman panoksen ja toisen avopuolison omaisuuden karttu- misen tai säilymisen välillä edellytetään. Viidennessä luvussa käsitellään hyvityksen suhdetta pe- rusteettoman edun palautukseen sekä arvioidaan edun perusteettomuuden edellytyksiä avoliit- tokontekstissa. Tässä luvussa käsitellään myös avopuolisoiden välisiä sopimuksia hyvityksestä ja perusteettoman edun palautuksesta luopumisesta. Viimeisessä luvussa tutkielman keskeiset asiat kootaan yhteen ja vastataan tiivistetysti työn tutkimuskysymyksiin.
2 Avoliittolaki
2.1 Yleistä avoliittolaista
Avoliittolakia sovelletaan avopuolisoiden yhteistalouden purkamiseen avoliiton päättyessä (Avo- liittoL 1 §). Pääosa avoliittolain säännöksistä on tahdonvaltaisia, mutta avopuoliso tai kuolleen avopuolison perillinen ei voi kuitenkaan luopua oikeudestaan vaatia omaisuuden erottelua tai pesänjakajan määräämistä (AvoliittoL 2 §). Avoliittolain tarkoituksena onkin kannustaa avopuoli- soita käyttämään sopimusvapauttaan laatimalla keskinäisiä sopimuksia varallisuussuhteidensa selvittämiseksi riitatilanteiden varalta.19
Omaisuuden erottelun toimittaminen on vapaaehtoista (AvoliittoL 4 §). Avopuolisot voivat joko sopia omaisuuden erottelusta tai hakea pesänjakajaa toimittamaan omaisuuden erottelun (Avo- liittoL 7 §). Mahdollisuudella pesänjakajan hakemiseen haluttiin tarjota avopuolisoille tarkoituk- senmukainen riidanratkaisumenettely tilanteissa, joissa avopuolisot eivät pääse keskenään yh- teisymmärrykseen yhteiselämän päättämiseen liittyvistä varallisuusoikeudellisista kysymyk- sistä.20
Avoliittolaki ei tuonut muutoksia avopuolisoiden omistussuhteiden määräytymiseen. Lähtökoh- tana on edelleenkin omaisuuden erillisyys. Avoliittolain 5 §:n mukaan omaisuuden erottelussa kumpikin avopuoliso pitää oman omaisuutensa. Jos avopuolisoilla on yhteistä omaisuutta, yh- teisomistussuhde on vaadittaessa purettava. Omaisuuden omistussuhteiden selvittämiseen so- velletaan tavanomaisia varallisuusoikeudellisia periaatteita.21 Vain irtaimen omaisuuden osalta avoliittolakiin on otettu yhteisomistusolettama, jonka mukaan, jos omaisuutta eroteltaessa avo- puolisoiden välisestä sopimuksesta tai olosuhteista muutoin ei käy selville eikä voida näyttää, kumman avopuolison omaisuuteen jokin irtain esine kuuluu tai että se on yhteistä omaisuutta,
19 HE 37/2010 vp, s. 13.
20 HE 37/2010 vp, s. 13.
21 HE 37/2010 vp, s. 21.
avopuolisoiden katsotaan saaneen sen yhteisesti yhtäläisin oikeuksin (AvoliittoL 6 §). Tarkoituk- sena kuitenkin on, että tätä yhteisomistusolettamaa käytetään vasta, kun omistussuhteet eivät ole muutoin selvitettävissä.22
Ruotsissa säädettiin vuonna 2003 avoliittolaki (sambolag 376:2003). Merkittävä ero Suomen ja Ruotsin avoliittolainsäädännön välillä on omistuksen määräytyminen. Ruotsin avoliittolain mu- kaan avoliiton päätyttyä, kun kummankin avopuolison omaisuudesta on laskennallisesti vähen- netty hänen velkansa, avopuolisoiden avoliitto-omaisuus jaetaan avopuolisoiden kesken puoliksi (sambolag 14 §). Avoliitto-omaisuuteen kuuluu avopuolisoiden yhteistä käyttöä varten hankittu asunto ja siihen kuuluva asuntoirtaimisto (sambolag 3 §). Ruotsin avoliittolaki perustuu siis sille lähtökohdalle, että niin sanottu avoliitto-omaisuus puolitetaan avoliiton päättyessä riippumatta siitä, kumpi avopuolisoista sen omistaa.23 Avopuolisoiden omaisuuden jakoa koskevat säännök- set noudattavat suurelta osin aviopuolisoiden välistä omaisuuden jakoa koskevia sääntöjä, vaikka termiä avio-oikeus ei käytetäkään.24 Ruotsissa avopuolison varallisuusoikeudellinen asema onkin hyvin lähellä aviopuolison asemaa.25 Sen sijaan Suomen avoliittolailla ei pyritä rin- nastamaan avopuolisoita aviopuolisoihin tai luomaan avoliitosta avioliiton kaltaista instituu- tiota.26
Ruotsissa avopuolisoiden avoliitto-omaisuus siis puolitetaan, vaikka kyseessä olisi ollut lyhytai- kainenkin liitto. Mielenkiintoista on, että Suomessa on sen sijaan haluttu pitää kiinni avopuolisoi- den omaisuuden erillisyyden periaatteesta, eikä avopuolisoita ole haluttu rinnastaa aviopuolisoi- hin. Tätä on perusteltu sillä, että avioliiton oikeusvaikutusten soveltaminen parisuhteeseen pe- rustuu osapuolten nimenomaisiin tahdonilmaisuihin, ja avopuolisot saattavat elää avoliitossa ni- menomaan välttääkseen avioliiton tuomat oikeusvaikutukset.27 Suomen omaksumaa linjaa
22 HE 37/2010 vp, s. 22. Irtaimen omaisuuden yhteisomistusolettama on säädetty sen vuoksi, että erityi- sesti kodin irtaimistoon kuuluvan omaisuuden omistussuhteet eivät ole helposti selvitettävissä esimerkiksi pitkään kestäneen avoliiton päättyessä.
23 Lötjönen 2010, s. 1340.
24 Agell – Brattström 2010, s. 270.
25 Lötjönen 2010, s. 1335.
26 HE 37/2020 vp, s. 13.
27 HE 37/2010 vp, s. 13.
voidaankin pitää perusteltuna, sillä jos avopuolisot haluavat päästä samaan oikeusasemaan kuin aviopuolisot, he voivat solmia avioliiton.
Omaisuuden erottelu omistussuhteiden perusteella ei kuitenkaan johda aina oikeudenmukai- seen lopputulokseen. Tähän on haluttu Suomen avoliittolaissa puuttua avopuolison oikeudella hyvitykseen, josta säädetään avoliittolain 8 §:ssä. Sen sijaan Ruotsin lainsäädännössä ei ole Suo- men avoliittolain hyvitystä vastaavaa sääntelyä. Tämä johtunee siitä, että kun Ruotsissa avopuoli- soiden avoliitto-omaisuus avoliiton päätyttyä puolitetaan, puolittaminen ottaa huomioon avo- puolisoiden antamat panokset yhteistalouden hyväksi. Avoliitto-omaisuuden puolittaminenkaan ei kuitenkaan aina johda oikeudenmukaiseen lopputulokseen etenkään tilanteissa, joissa avo- puolisoiden avoliitto-omaisuus on pääasiassa vain toisen avopuolison hankkimaa. Tällöin avo- liitto-omaisuuden puolittaminen voi johtaa siihen, että toinen avopuoliso hyötyy toisen avopuoli- son kustannuksella.
Avoliittolain 9.1 §:n mukaan hyvityksestä voidaan sopia tai hyvitysvaatimus voidaan tehdä omai- suuden erottelua varten määrätylle pesänjakajalle. Jos pesänjakajan määräämistä ei ole haettu, hyvitysvaatimus voidaan saattaa kanteella käräjäoikeuden ratkaistavaksi. Oikeus hyvitykseen raukeaa kuitenkin, jos hyvitystä ei ole vaadittu omaisuuden erottelussa eikä sitä koskevaa kan- netta ole nostettu kuuden kuukauden kuluessa omaisuuden erottelusta (AvoliittoL 9.2 §). Jos omaisuuden erottelua ei ole toimitettu, avopuolison on nostettava hyvitystä koskeva kanne tai haettava pesänjakajan määräämistä kolmen vuoden kuluessa avopuolison kuolemasta tai siitä, kun avopuolisot muuttivat pysyvästi erilleen, tai oikeus hyvitykseen raukeaa (AvoliittoL 9.3 §).
Avopuoliso tai kuolleen puolison perilliset voivat moittia pesänjakajan toimittamaa omaisuuden erottelua ja pesänjakajan hyvitysvaatimuksen johdosta tekemää ratkaisu siten kuin perintökaa- ren (40/1965) 23 luvun 10 §:ssä säädetään (AvoliittoL 10 §). Säännöksen mukaan moittiminen on tehtävä kuuden kuukauden kuluessa tässä tapauksessa omaisuuden erottelusta tai hyvitysvaati- muksen johdosta annetun ratkaisun saamisesta.
Avoliittolain 11 §:ssä säädetään takaisinsaannista. Jos avopuoliso on omaisuuden erottelussa tai suorittamalla 8 §:ssä tarkoitettua hyvitystä luovuttanut avopuolisolleen tai tämän perillisille
omaisuuttaan huomattavasti enemmän kuin hän olisi ollut velvollinen luovuttamaan, omaisuu- den erottelu tai hyvitys voidaan peräyttää konkurssipesään (AvoliittoL 11.1 §). Avoliittolain 11.2
§:n mukaan avopuoliso tai tämän perilliset voivat kuitenkin saada suojaa takaisinsaantivaatimuk- silta rekisteröimällä omaisuuden erottelukirjan tai hyvitystä koskevan sopimuksen siten kuin säännöksessä tarkemmin säädetään.
2.2 Avoliittolain soveltamisala
Avoliittolain säätämisen seurauksena Suomessa voi nykyisin olla oikeudellisesta näkökulmasta kahdenlaisia avoliittoja: sellaisia, joihin avoliittolaki soveltuu ja sellaisia, joihin se ei sovellu.28 Avo- liittolaki asettaa avoliittolain tarkoittaman avoliiton edellytyksiksi kolme kriteeriä, jotka ovat 1) yhteistalous, 2) parisuhde sekä 3) yhteistaloudessa asuminen vähintään viiden vuoden ajan taikka yhteinen tai yhteisessä huollossa ollut tai oleva lapsi. Avopuolisoksi ei kuitenkaan katsota sellaista henkilöä, joka on avioliitossa (AvoliittoL 3 §). Jos nämä avoliittolain mukaiset avoliiton tunnusmerkit täyttyvät, avoliitto kuuluu avoliittolain soveltamisalaan. Ruotsin avoliittolakia puo- lestaan sovelletaan avopuolisoihin, jotka asuvat vakituisesti yhdessä parisuhteessa ja joilla on yhteinen talous (sambolag 1 §). Sekä Suomen että Ruotsin avoliittolait koskevat avopuolisoita riippumatta siitä, ovatko he samaa vai eri sukupuolta.29
Ensimmäinen avoliiton kriteeri eli yhteistalous voi ilmetä monilla tavoilla, kuten omaisuuden yh- teisomistussuhteina, yhteisenä pankkitilinä, yhteisiin arjen hankintoihin osallistumisena sekä yh- teiselämään kuuluvien päivittäisten töiden jakamisena.30 Yhteistalous edellyttääkin yhdessä asu- misen lisäksi asuinkumppaneiden välillä jonkinlaista taloudellista yhteisyyttä tai arjen jaka- mista.31
28 Mikkola 2021, s. 5.
29 Agell – Brattström 2011, s. 247; HE 37/2010 vp, s. 20.
30 HE 37/2010 vp, s. 21.
31 Kangas 2018, s. 292. Ks. myös prop. 2002/03:80, s. 28. Myös Ruotsin avoliittolain mukainen yhteistalous merkitsee yhteistyötä arjen tehtävissä sekä taloudellista yhteisyyttä tai ainakin jonkinlaista taloudellista yhteistyötä.
Toinen avoliiton muodostumisen kriteeri, eli parisuhde, rajaa avoliittolain soveltamisalan ulko- puolelle muut kuin parisuhteeseen perustuvat yhteisasumisen muodot. Näin ollen avoliittolakia ei sovelleta esimerkiksi sukulaisuuden tai ystävyyden perusteella yhdessä asuviin asuinkumppa- neihin. Parisuhde perustuu yleensä tunnepitoiseen sitoutumiseen kumppaneiden välillä. Seksu- aalinen kanssakäyminen ei ole parisuhdekriteerin muodostumisen kannalta välttämätön edelly- tys, eikä avopuolison edellytetä esittävän näyttöä suhteen seksuaalisesta luonteesta.32 Sen sijaan Ruotsin avoliittolaissa on katsottu, että parisuhteeseen kuuluu seksuaalista kanssakäymistä.33 Suomen linjausta voidaan pitää perusteltuna, sillä seksuaalisuus kuuluu jokaisen yksityiselämän piiriin eikä sen vuoksi olisi tarpeellista, että suhteen seksuaalisesta luonteesta pitäisi esittää näyt- töä parisuhteen olemassaolon osoittamiseksi.
Kolmantena kriteerinä avoliittolain soveltamiselle on asetettu viiden vuoden yhdessä asumisen vähimmäisaika. Viiden vuoden vähimmäiskestoajalla on haluttu rajata avoliittolain soveltamis- alan ulkopuolelle lyhytkestoiset ja kokeiluluonteiset avoliitot, sillä niissä yhteistaloussuhde on vasta muotoutumassa ja myös suojan tarve on siten vähäisempi.34 Lain tarkoituksena ei ole, että kokeiluluonteisen yhdessäolon perusteella asuinkumppani olisi oikeutettu niihin oikeussuojakei- noihin, joita avoliittolaki tarjoaa.35 Sen sijaan viiden vuoden määräajassa avopuolisoiden välille voidaan arvioida muodostuneen siinä määrin kiinteä yhteistaloussuhde, että avoliittolain mukai- set säännökset ovat tarpeellisia.36 Eri kysymys sitten on, voiko myös lyhyemmissä liitoissa muo- dostua jo niin merkittävissä määrin yhteisesti omistettua omaisuutta tai muutoin niin kiinteä yh- teinen talous, että avoliittolain säännökset olisivat tarpeellisia. Avopuolisot voivat kuitenkin halu- tessaan varautua mahdolliseen avoliiton päättymiseen tekemällä sopimuksen siitä, että heidän väliseen suhteeseensa sovelletaan avoliittolain säännöksiä.
32 HE 37/2010 vp, s. 20.
33 Prop. 2002/03:80, s. 28.
34 HE 37/2010 vp, s. 14.
35 HE 37/2010 vp, s. 21.
36 LaVM 23/2010 vp, s. 4. Viiden vuoden määräajassa avopuolisoiden välille ehtii lakivaliokunnan mukaan muodostua siinä määrin omaisuuden yhteisomistusta, yhteistä rahankäyttöä ja työnjakoa, että avoliitto- lain mukaiset säännökset ovat tarpeellisia, toisin kuin lyhyemmissä liitoissa.
Ruotsin avoliittolaissa avoliiton kestolle ei ole asetettu mitään määräaikaa. Ruotsin avoliittolain soveltaminen edellyttää vakituista yhdessä asumista. Yhteinen osoite luo oletuksen avoliiton ole- massaolosta.37 Nyrkkisääntönä vakituisesta asumisesta on pidetty kuutta kuukautta. Tästä voi- daan kuitenkin poiketa, jos muut tekijät osoittavat avoliiton olemassaolon. Niitä voivat olla esi- merkiksi keskinäinen testamentti, yhteinen pankkitili tai avopuolisoiden välinen sopimus. Sen li- säksi myös osapuolten nimenomainen tahto siitä, että heidän suhteensa pitäisi katsoa avolii- toksi, voi olla ratkaiseva seikka riippumatta avoliiton kestosta.38
Kun Ruotsissa avopuolisoihin voidaan soveltaa avoliittolakia, vaikka avopuolisot olisivat asuneet yhdessä jopa alle puoli vuotta, vaikuttaa Suomen viiden vuoden aikaraja tiukalta. Myös vähem- män kuin viisi vuotta yhdessä asuneilla avopuolisoilla voi olla suojan tarvetta. Voidaankin miettiä, olisiko Suomessakin tärkeämpää antaa merkitystä esimerkiksi osapuolten tahdolle siitä, onko heidän suhteeseensa sovellettava avoliittolakia vai ei tiukan aikarajan soveltamisen sijaan. Merki- tyksen antaminen osapuolten tahdolle voisi kuitenkin käytännössä aiheuttaa vaikeita näyttövai- keuksia. Asianosaiset nimittäin usein melko epäluotettava tietolähde, sillä he pyrkivät omilla kan- nanotoillaan pääsemään haluamaansa lopputulokseen.39 Lisäksi on otettava huomioon, että Suomessa myös lyhyen aikaa yhdessä olleet parit voivat aina niin halutessaan tehdä sopimuksen siitä, että heidän väliseen suhteeseensa sovelletaan avoliittolakia.
Vaihtoehtoisesti avoliittolaissa on katsottu, että yhteisen lapsen syntyminen tai lapsen kasvatta- minen yhdessä riittää avoliittolain soveltamisen edellytykseksi, vaikka avoliitto ei olisi kestänyt vielä viittä vuotta. Yhteisen lapsen on katsottu muodostavan niin vahvan oletuksen taloudelli- sesta yhteisyydestä, että avoliittolakia voidaan soveltaa avopuolisoiden välillä.40 Asuinkumppanit katsotaan avopuolisoiksi heti lapsen syntymästä tai yhteishuoltopäätöksestä lukien. Avoliiton vä- himmäiskestoajasta johtuu, että avoliittolaki tulee sovellettavaksi pääsääntöisesti vain yli 18-
37 Agell – Brattström 2011, s. 263.
38 Agell – Brattström 2011, s. 264.
39 Vuorenpää ym. 2021, s. 656.
40 HE 37/2010 vp, s. 13, 14, 21. Ks. myös Agell – Brattström 2011, s. 263. Myös Ruotsissa yhteinen lapsi joh- taa siihen, että avopuolisoihin sovelletaan avoliittolakia.
vuotiasiin avopuolisoihin. Mutta jos alaikäisillä avopuolisoilla on yhteinen lapsi, sen on katsottu muodostavan avopuolisoiden välille sen kaltaisen taloudellisen yhteisyyden, että alaikäisiä avo- puolisoita ei ole haluttu jättää avoliittolain soveltamisalan ulkopuolelle pelkästään alaikäisyyden vuoksi.41
Mutta sovelletaanko avoliittolakia, jos avoliitto päättyy ennen avopuolisoiden yhteisen lapsen syntymää? Sekä lain sanamuoto että lain esityöt viittaavat siihen, että nimenomaan lapsen synty- minen on olennainen kriteeri siinä, sovelletaanko avoliittolakia vai ei.42 Yhteisen lapsen odottami- nen ei lähtökohtaisesti vielä riitä siihen, että avoliittolakia sovellettaisiin henkilöiden välillä. Voi- daan kuitenkin lähteä siitä, että jos avopuolisoille syntyy yhteinen lapsi, avoliittolakia voidaan so- veltaa avopuolisoiden välillä. Lain sanamuodon mukaisesti nimittäin yhteisen lapsen olemassa- olo riittää avoliittolain soveltamisedellytykseksi riippumatta siitä, syntyykö yhteinen lapsi avolii- ton aikana vai avoliiton päättymisen jälkeen.
Entä sovelletaanko avoliittolakia, jos avopuolisoiden yhteinen lapsi syntyy kuolleena? Avoliittolain sanamuodon mukainen tulkinta johtaisi siihen, että tällaisessa tilanteessa avopuolisoilla ei ole ehtinyt olla yhteistä lasta, eikä avoliittolakia näin ollen voida soveltaa heidän välillään. Tilanne muuttuu kuitenkin, jos avopuolisoiden yhteinen lapsi ehtii elää edes muutaman sekunnin synty- mänsä jälkeen. Tällöin avopuolisoilla on ollut yhteinen lapsi, joten avoliittolakia voidaan soveltaa heidän väliseen suhteeseensa.
Yhteinen lapsi avoliittolain soveltamisen edellytyksenä ei olekaan helppo kriteeri. Tämän vuoksi avoliittolain soveltamisedellytyksiä näissä tilanteissa tulee arvioida myös avoliittolain tavoitteiden valossa. Avoliittolain tavoitteena nousee lain esitöissä vahvasti esiin avopuolisoiden välillä vallin- neen taloudellisen yhteisyyden huomioiminen. Yhteisen lapsen on katsottu luovan siinä määrin vahvan taloudellisen yhteisyyden, että avopuolisot siirtyvät avoliittolain soveltamisalan piiriin,
41 HE 37/2010 vp, s. 14, 21.
42 Avoliittolain 3 §:n mukaisesti avopuolisoilla tarkoitetaan henkilöitä, joilla on tai on ollut yhteinen tai yh- teisessä huollossa oleva lapsi. Sanamuoto viittaa siihen, että kyseessä tulee olla syntynyt lapsi. HE 37/2010 vp, s. 21: asuinkumppanit katsotaan avopuolisoiksi heti lapsen syntymästä lukien.
vaikka he olisivat olleet vasta vähän aikaa yhdessä.43 Myöskin linjaus siitä, että avopuolisot kat- sotaan avoliittolain tarkoittamiksi avopuolisoiksi heti lapsen syntymästä lähtien, viittaisi siihen, että jo lapsen odottaminen yhdessä alkaa muodostaa taloudellista yhteisyyttä siinä määrin, että heti lapsen syntymähetkestä avopuolisot siirtyvät avoliittolain soveltamisalan piiriin. Tästä näkö- kulmasta esimerkiksi ratkaisu, jonka mukaan avoliittolakia ei sovelleta avopuolisoihin, jos heidän yhteinen lapsensa syntyy kuolleena, ei vaikuta enää perustellulta. Jos merkittävänä seikkana pi- detään avopuolisoiden välistä taloudellista yhteisyyttä, ei taloudellisessa yhteisyydessä voi olla eroa sen perusteella, syntyykö yhteinen lapsi elävänä vai kuolleena. Toisaalta tästä näkökul- masta avopuolisoiden eroaminen yhteisen lapsen odotusaikana viittaisi siihen, että avopuolisoi- den tarkoituksena on ollut katkaista taloudellinen yhteisyys, minkä vuoksi avoliittolain soveltami- selle ei näin ollen olisi perusteita.
Katsoisinkin, että tällaisia tilanteita tulisi arvioida sanamuodon mukaisen tulkinnan sijasta koko- naisharkinnan perusteella, jossa otettaisiin huomioon avopuolisoiden avoliiton kesto ennen lap- sen syntymää sekä avoliittolain tarkoituksen mukaisesti avopuolisoiden taloudellinen yhteisyys ja siitä johtuva suojan tarve. Sanamuodon mukainen tulkinta ei nimittäin ottaisi kaikissa tilan- teissa huomioon avoliittolain tarkoitusta taloudellisen yhteisyyden huomioimisesta.
Avoliiton syntymiselle ja päättymiselle ei ole asetettu laissa muotovaatimuksia.44 Avoliiton alka- misen ajankohdan määrittäminen voi tuoda haasteita.45 Väestörekisterimerkinnät yhteisestä osoitteesta luovat indision yhteistaloudesta.46 Myös avoliiton päättyminen voi olla tulkinnanva- raista, sillä avoliittolaissa ei ole määritelty niitä tilanteita, joissa avoliitto katsotaan päättyneeksi.
Tyypillisesti avoliitto päättyy avopuolisoiden avioliiton solmimiseen, eroon tai kuolemaan.47 Ruot- sin avoliittolaissa on puolestaan säädetty, että avoliitto päättyy, jos avopuolisot tai toinen heistä solmii avioliiton, jos avopuolisot muuttavat erilleen tai toinen avopuolisoista kuolee (sambolag 2
43 HE 37/2010 vp, s. 13, 14, 21.
44 HE 37/2010 vp, s. 13.
45 Mikkola 2021, s. 8. Avoliittoon saatetaan usein ajautua pikkuhiljaa, jolloin alkamisajankohtaa voi olla vai- kea määrittää.
46 HE 37/2010 vp, s. 20; Kangas 2019, s. 430.
47 HE 37/2010 vp, s. 21.
§). Avoliiton päättymistä tulkitaan siis Suomessa ja Ruotsissa samankaltaisesti. Lähtökohtana Suomessa on, että yhdenkin avoliiton kriteerin puuttuminen estää avoliiton määritelmän täytty- misen, jolloin avoliitto katsotaan päättyneeksi lain tarkoittamassa mielessä. Parisuhteen aikana voi kuitenkin tulla esiin tilanteita, joissa avopuoliso asuu väliaikaisesti erossa muusta perheestä ilman, että avopuolisoiden tarkoituksena on avoliiton päättäminen. Tällaisissa tilanteissa avolii- ton katsotaan jatkuvan, kunnes myös joko yhteistaloussuhde tai parisuhde päättyy.48
Vaikeita tulkintakysymyksiä avoliiton päättymisestä voi tulla vastaan etenkin tilanteissa, joissa pitkässä parisuhteessa ilmaantuu kriisivaihe, jonka aikana puolisot saattavat harkita liiton jatka- mista tai sen lopettamista ja tehdä väliaikaisia asumisratkaisuja kriisivaiheen ajaksi.49 Tällaiseen ongelmaan korkein oikeus on ottanut kantaa ratkaisussaan KKO 2019:69. Tapauksessa oli arvioi- tavana muun muassa se, oliko A:n ja B:n avoliiton katsottava jatkuneen yhtäjaksoisena, vai oliko heidän katsottava olleen keskenään avoliitossa kaksi kertaa erillään asumisen vuoksi.
Tapauksessa A ja B olivat olleet keskenään avoliitossa noin 18 vuotta, jonka jälkeen he olivat asuneet erillään yhtäjaksoisesti noin 7 kuukautta, mutta palanneet sen jälkeen takaisin yhteen ja jatkaneet avoliittoa vielä neljän vuoden ajan. Tämän erilläänolojakson aikana A seurusteli toisen henkilön kanssa noin kolmen kuukauden ajan. Korkein oikeus totesi, että avoliiton päättymistä oli arvioitava avoliiton tunnusmerkkien perusteella ja ottaen huomioon osapuolten tarkoituksesta esitetty näyttö kokonaisuudessaan. KKO linjasi, että ratkaiseva merkitys avoliiton päättymisen arvioimiselle oli an- nettava osapuolten toiminnasta ilmenevälle tarkoitukselle parisuhteen jatkumisesta tai sen pysy- västä päättämisestä. Tässä tapauksessa asianosaisten käsitykset heidän parisuhteensa tilasta olivat ristiriitaiset. Korkein oikeus teki kokonaisharkinnan perusteella sellaisen johtopäätöksen, että A:n ja B:n avoliitto ei ollut välirikon johdosta päättynyt, joten avoliiton oli katsottava jatkuneen yhtäjaksoi- sena.
Ratkaisun oikeusohje on, että avoliiton päättymisen arvioinnissa ratkaiseva merkitys on osapuol- ten toiminnasta ilmenevällä tarkoituksella parisuhteen jatkamisesta tai sen pysyvästä
48 HE 37/2010 vp, s. 21. Esimerkkeinä erillään asumisen syinä ilman että tarkoituksena on parisuhteen päättäminen, on mainittu opiskelu, työ tai sairaalahoito.
49 Mikkola 2021, s. 8; KKO 2019:69, perustelukohta 11.
päättämisestä. Ratkaisusta huomaa, että jokainen tilanne on tapauskohtainen ja tilanteiden tul- kinnassa tulee suorittaa laajaa kokonaisharkintaa, jossa osapuolten tarkoitusta pyritään selvittä- mään esitetyn näytön perusteella.
Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että jos avopuolisot asuvat toisistaan erillään ja tänä aikana aloittavat seurustelun toisen henkilön kanssa ja tämän seurustelun päätyttyä palaavat takaisin yhteen, olisi luontevaa ajatella, että uusi viiden vuoden ajanjakso alkaisi paluumuutosta.50 Kor- kein oikeus ei kuitenkaan antanut ratkaisevaa merkitystä A:n seurustelulle toisen henkilön kanssa erilläänolojakson aikana, kun A:n ja B:n parisuhde oli sen jälkeen jatkunut uudestaan ver- raten pian ja jatkunut vielä neljän vuoden ajan.
Korkeimman oikeuden ratkaisua voidaan sekä puoltaa että kritisoida. Kun avoliittolaissa on ase- tettu kriteerit avoliiton määritelmälle ja lähtökohtaisesti yhdenkin avoliiton osatekijän puuttumi- nen riittää siihen, että avoliitto katsotaan lain tarkoittamassa mielessä päättyneeksi, olisi luonte- vaa ajatella, että A:n ja B:n avoliitto olisi katkennut ja alkanut uudestaan lain tarkoittamassa mie- lessä yhteen palaamisesta lähtien. A:n ja B:n suhteessa avoliiton kriteereistä kaksi ei täyttynyt erillään asumisen aikana. Ensinnäkin A ja B eivät asuneet yhteistaloudessa erilläänolon aikana ja lisäksi vaikuttaa selvältä, että A:n ja B:n välillä ei ollut myöskään parisuhdetta ainakaan silloin, kun A seurusteli kolmannen henkilön kanssa.
Toisaalta avoliiton päättymisen arviointiin voidaan hakea johtoa avoliittolain 9 §:stä, jossa on sää- detty hyvityksen vaatimisesta. Pykälän 3 momentin mukaan, jos omaisuuden erottelua ei ole toi- mitettu, oikeus hyvitykseen raukeaa, jollei sitä koskevaa kannetta ole nostettu tai pesänjakajan määräämistä ole haettu kolmen vuoden kuluessa avopuolison kuolemasta tai siitä, kun avopuoli- sot muuttivat pysyvästi erilleen. Avoliiton päättymisen kriteerinä voidaan siis pitää pysyvää eril- leen muuttoa. Erilleen muuton pysyvyyttä arvioitaessa tulee ottaa huomioon muiden avoliiton tunnusmerkkien, kuten parisuhteen ja yhteistaloussuhteen jatkuminen erilleen muutosta
50 Kangas 2018, s. 292.
huolimatta.51 Koska A ja B palasivat erillään olon jälkeen takaisin yhteen, viittaa se siihen, ettei heidän tarkoituksenaan ollut muuttaa pysyvästi erilleen vaan kyseessä oli nimenomaan väliaikai- nen ratkaisu. Tämä tukee KKO:n tulkintaa siitä, että avoliittoa ei ollut katsottava välissä päätty- neeksi.
Korkeimman oikeuden ratkaisua voidaan pitää myös kokonaisharkinnan perusteella perustel- tuna. A:n ja B:n välirikkoa oli edeltänyt pitkä, vuosien avoliitto. Siihen nähden erilläänoloaikaa voitiin pitää lyhyenä. Myös yhteen palaaminen ja avoliiton jatkuminen vielä neljän vuoden ajan sen jälkeen vahvisti tulkintaa siitä, ettei avoliitto ollut välissä päättynyt. Myös avoliittolain tavoit- teiden valossa korkeimman oikeuden ratkaisua voidaan pitää oikeana. Avoliittolain tavoitteena on edistää oikeudenmukaisen lopputuloksen toteutumista omaisuuden erottelussa ottaen huo- mioon avopuolisoiden välillä avoliiton aikana vallinnut taloudellinen yhteisyys.52 A:n ja B:n välillä oli ehtinyt vallita vuosien ajan yhteistalous. Jos korkein oikeus olisi tulkinnut tilannetta siten, että yhteen palaamisesta olisi alkanut kulua uusi viiden vuoden määräaika, ei A:n ja B:n väliseen suh- teeseen olisi voitu soveltaa avoliittolakia eikä heidän välillään vallinnut yhteistaloutta olisi voitu ottaa huomioon.
51 HE 37/2010 vp, s. 24.
52 HE 37/2010 vp, s. 13.
3 Yhteistalouden hyväksi annettu panos
3.1 Työ yhteisen talouden hyväksi
Yhteistalouden hyväksi annetuksi panokseksi katsotaan työ yhteisen talouden hyväksi (AvoliittoL 8.2.1 §). Lain esitöiden mukaan yhteistalouden hyväksi tehtyä työtä voi olla esimerkiksi kotona tehtävä taloustyö ja mahdollisten yhteisten lasten huolehtiminen kotona samalla, kun toinen avopuoliso kartuttaa omaisuuttaan työelämässä.53 Ennen avoliittolain voimaantuloa annetussa ratkaisussa KKO 1993:168 oli kyse juuri avopuolison kotona tehdyn työn korvaamisesta.
Tapauksessa avopuoliso A oli käyttänyt ansiotulonsa perheen elatukseen ja toiminut kotona per- heen hyväksi. Tällä tavoin A oli osaltaan mahdollistanut B:n kiinteistön ja perheen asuntona käytetyn omakotitalon hankkimisen. A:n asumista kodissaan ei pidetty riittävänä vastikkeena hänen toimis- taan B:n omaisuuden kartuttamiseksi. Ei ollut myöskään pääteltävissä, että A olisi tarkoittanut kar- tuttaa B:n omaisuutta siinä tapauksessa, että avoliitto päättyy välirikkoon. Kun A:n ja B:n avoliitto päättyi eroon, A:lla katsottiin olevan oikeus saada kohtuullinen korvaus panoksestaan B:ltä.
Avoliitossa ei ole avio-oikeuteen rinnastettavaa tasausjärjestelmää eikä avopuolison kotityö oi- keuta lähtökohtaisesti palkkaan tai muuhunkaan rahakorvaukseen.54 Avoliittolain hyvitysoikeu- della on kuitenkin haluttu ottaa avopuolisoiden panostukset huomioon, jotta omaisuuden erot- telu tapahtuisi mahdollisimman oikeudenmukaisesti.55Avopuolisolla on oikeus saada hyvitystä kotona työskentelystään varsinkin tilanteissa, joissa avopuolisoiden omaisuus, etenkin yhteinen koti, on vain kodin ulkopuolella töissä käyneen avopuolison nimissä. Jos avoliiton päättyessä ko- tona työskennellyt avopuoliso ei saisi hyvitystä työskentelystään yhteisen talouden hyväksi,
53 HE 37/2010 vp, s. 23.
54 Gottberg 2013, s. 74–75. Avioliitossa puolison kotona tehdyt panostukset on tarkoitettu hyvitettäväksi avio-oikeudella. Puolisoiden rahallisista panoksista riippumatta omaisuus puolitetaan ilman, että kotona työskennelleen osapuolen tarvitsisi erikseen näyttää osallistuneensa omaisuuden kartuttamiseen tai säi- lyttämiseen. Gottberg on nostanut ratkaisusta KKO 1993:168 esiin sen, että avoliitto ei ollut rinnastetta- vissa avioliittoon, sillä avio-oikeus olisi samaoissa olosuhteissa tuottanut puolisolle 185 000 markkaa, kun taas korkein oikeus katsoi kohtuulliseksi korvaukseksi 45 000 markkaa.
55 HE 37/2010 vp, s. 13.
kodin ulkopuolella työskennellyt avopuoliso voisi saada tämän kustannuksella perusteetonta etua.56 Kotona työskennellyt avopuoliso on nimittäin omalla panoksellaan mahdollistanut toisen avopuolison töissä käymisen ja täten myös tämän omaisuuden kartuttamisen.
Yhteistalouteen panostaminen sinänsä ei kuitenkaan oikeuta hyvitykseen, vaan panoksen tulee johtaa perusteettoman edun saamiseen toisen kustannuksella omaisuutta eroteltaessa ilman hyvitystä.57 Haastavaa hyvitysoikeuden arvioinnista yhteistalouden hyväksi tehdyn työn perus- teella tekee se, että kotona tehtävä taloustyö koituu yleensä myös tekijänsä omaksi hyväksi, jol- loin siitä on vaikeaa erottaa vastikkeellista osuutta. Jos puoliso huolehtii kotona pariskunnan lap- sista, vanhempi täyttää samalla myös omaa lakimääräistä elatus- ja huolenpitovelvollisuuttaan, eikä ole oikeutettu palkkaan tältä osin. Lisäksi vailla omia tuloja oleva avopuoliso saa tavallisesti hyväkseen lakiin perustumatonta elatusta korvauksena työstään.58
Lain esitöiden mukaan myös pitkäaikainen hoivatyö kotona toisen avopuolison hyväksi voidaan katsoa hyvitykseen oikeuttavaksi panokseksi.59 Avoimeksi sen sijaan jää kysymys siitä, onko tällä tarkoitettu nimenomaan omaishoitoa, kuten oikeuskirjallisuudessa on katsottu, vai voiko myös muutoin kuin omaishoitajana tehty pitkäaikainen hoivatyö oikeuttaa hyvityksen saamiseen.60 Kun avoliittolain esitöissä ei ole erikseen määritelty, mitä pitkäaikaisella hoivatyöllä tarkoitetaan, ei ole perusteltua tulkita määritelmää niin, että se tarkoittaa joko vain omaishoitajana tehtyä hoi- vatyötä tai vain muutoin kuin omaishoitajana tehtyä hoivatyötä. Myös avoliittolain 8 §:n 2 mo- mentin 4 kohta, jonka mukaan myös muu näihin verrattava toiminta katsotaan yhteistalouden hyväksi annetuksi panokseksi puoltaa sitä, että lähtökohtaisesti kaikenlaiset panokset ovat sellai- sia yhteistalouden hyväksi annettuja panoksia, jotka voivat oikeuttaa hyvityksen saamiseen. Yh- teistalouden hyväksi annettuja panoksia onkin tarkoitettu tulkittavan laajasti ja oikeus hyvityk- seen voi syntyä minkälaisen panoksen johdosta tahansa.61
56 HE 37/2010 vp, s. 23.
57 HE 37/2010 vp, s. 22–23.
58 Gottberg 2013, s. 74.
59 HE 37/2010 vp, s. 23.
60 Kangas 2018, s. 305.
61 Kangas 2018, s. 305.
Jos avopuoliso on toiminut puolisonsa omaishoitajana, on kuitenkin otettava huomioon, että omaishoidosta saa korvausta omaishoidon tuesta annetun lain (937/2005, omaishoitolaki) 5 §:n mukaisesti. Hoitopalkkion taso määräytyy omaishoitolain 5.1 §:n mukaan hoidon sitovuuden ja vaativuuden mukaan. Näin ollen omaishoitajana työskentelevä avopuoliso saa omaishoitolain mukaista korvausta hoivatyön muodossa antamastaan panoksesta. Sen vuoksi voitaisiin katsoa, ettei avopuoliso ole enää oikeutettu hyvitykseen samasta panoksesta. Tällaisissa tilanteissa pi- tääkin suorittaa laajaa kokonaisharkintaa, jossa otetaan huomioon kaikki hyvityksen edellytykset ja varsinkin se, johtaisiko avopuolison omaishoitajana tehty hoitotyö perusteettoman edun saa- miseen silloinkin, kun otetaan huomioon hänen hoitotyöstään saamansa hoitopalkkio.
Vaikka Ruotsin avoliittolaissa ei ole säännöksiä avopuolison oikeudesta hyvitykseen tai korvauk- seen erilaisista panoksista, on Ruotsissakin noussut esiin kysymyksiä siitä, voisiko avopuolisolla olla oikeus saada korvausta kotona työskentelystä. Ruotsin oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että jos toisella avopuolisolla ei ole eikä hän tule saamaan mainittavasti omaisuutta pitkäaikaisen avoliiton päättymisen jälkeen, voisi vaihtoehtona olla rahallisen korvauksen vaatiminen.62
Ruotsin korkein oikeus on käsitellyt avopuolisoiden välisiä korvauskysymyksiä jo ennen vuotta 1950. Nämä vanhemmat ratkaisut perustuivat siihen kapeaan lähtökohtaan, että korvaus työs- kentelystä edellytti periaatteesta avopuolisoiden välistä sopimusta. Vuonna 1975 Ruotsin korkein oikeus muutti kuitenkin linjaustaan.63
Ratkaisu NJA 1975 s. 298 koski 34-vuotiasta naista, joka muutti yhteen 70-vuotiaan miehen kanssa.
Mies kuoli 10 vuotta myöhemmin yli 80-vuotiaana. Viimeisinä vuosinaan mies oli sairastellut ja nai- nen oli hoitanut häntä. Jälkeenpäin nainen pyysi korvausta työstään miehen kuolinpesältä. Tässä ratkaisussa korkein oikeus muutti aiempaa linjaustaan. Korkeimman oikeuden mukaan korvausta työstä pitää nimittäin normaalisti maksaa myös ilman sopimusta, jos työ on sen luonteista ja laa- juista, että siitä maksetaan normaalisti palkkaa samanlaisissa olosuhteissa. Korkeimman oikeuden mukaan tällaiseen oikeusperiaatteeseen tulee kuitenkin sisällyttää useita poikkeuksia. Korkeimman
62 Agell – Brattström 2011, s. 256.
63 Agell- Brattström 2011, s. 256.
oikeuden johtopäätös oli, että kyseessä ollut työ oli yksi poikkeus tähän oikeusperiaatteeseen, josta korvausta ei voitu vaatia jälkikäteen.
Korkein oikeus perusteli johtopäätöstään sillä, että arvioinnissa oli otettava huomioon, että erityi- sesti osapuolten henkilökohtaiset suhteet voivat tehdä korvauksen maksamisen mahdottomaksi ti- lanteissa, joissa korvauksen maksamisesta ei ole ennalta sovittu. Tässä tapauksessa korkein oikeus totesi, että naisen tekemät työt ja palvelukset oli suoritettu niin suuresti molempien yhteisessä in- tressissä ja osana avoliittoa, että tapauksen olosuhteet erosivat niin ratkaisevasti palvelussuhteesta, että korvausta ei tullut maksaa.
Ratkaisusta ilmenee selkeästi, että kotityö sellaisenaan ei Ruotsissa anna oikeutta korvaukseen.64 Tältä osin Suomen ja Ruotsin avoliittojen sääntely poikkeaa merkittävästi toisistaan. Suomessa on myös ennen avoliittolain säätämistä määrätty maksettavaksi perusteettoman edun palau- tusta panoksista, joita avopuoliso on tehnyt toisen avopuolison hyväksi. Nykyään avopuolisolla on oikeus vaatia vastaavista panoksista avoliittolain mukaista hyvitystä. Mainitun kaltaisessa ta- pauksessa avopuoliso olisi Suomessa oikeutettu avoliittolain mukaiseen hyvitykseen. Kyseisen kaltainen tilanne Ruotsissakin on kuitenkin nykyään toisenlainen, sillä Ruotsin avoliittolain mu- kaisesti avopuolisoiden avoliitto-omaisuus jaetaan avopuolisoiden välillä puoliksi. Tällöin omai- suuden puolittaminen kompensoisi avopuolison antamaa panosta.
3.2 Työ toisen avopuolison omistaman omaisuuden hyväksi
Yhteistalouden hyväksi annetuksi panokseksi katsotaan työ toisen avopuolison omistaman omai- suuden hyväksi (AvoliittoL 8.2 § 1k). Hallituksen esityksessä esimerkkinä toisen avopuolison omistaman omaisuuden hyväksi tehdystä työstä mainitaan merkittävä rakennus- tai korjaustyö toisen omistamaan rakennukseen tai muuhun omaisuuteen.65 Korkein oikeus on antanut ennen avoliittolain voimaantuloa ratkaisun KKO 1988:27, jossa oli kyse avopuolison tekemästä merkittä- västä rakennustyöstä.
64 Agell – Brattström 2011, s. 256.
65 HE 37/2010 vp, s. 23.
Tapauksessa avopuoliso B oli avoliiton aikana rakentanut A:n omistamalle kiinteistölle asuintalon ja autotallin. Vastikkeena työstä oli ajateltu, että B saa asua talossa, eikä työn korvaamisesta muulla tavalla ollut näytetty sovitun. Kun A:n ja B:n välit olivat rikkoutuneet rakennuksen valmistumisen ai- koihin niin, ettei hän ollut voinut asettua taloon asumaan, hänellä oli oikeus saada tekemästään merkittävästä työpanoksesta kohtuullinen korvaus A:lta.
Avoliiton aikana avopuolisot voivat kohdistaa erilaisia työ- tai rahapanoksia omaisuuteen, joka kuuluu avopuolisoiden yhteistalouteen. Avoliiton aikana yhteistalouteen kuuluvaa omaisuutta käytetään yhdessä, ja panoksen antanut osapuoli saa vastiketta panokselleen käyttöoikeuden kautta.66 Myös edellä käsitellyssä tapauksessa KKO 1988:27 tarkoituksena oli ollut, että B saisi vastikkeen työpanokselleen käyttöoikeuden muodossa. Avoliiton päättyessä omaisuus kuitenkin erotellaan nimiperiaatteen mukaisesti. Tällöin omistuksen määräytymiseen ei vaikuta se, että toi- nen osapuoli on koti-, hoiva- tai rakennustyöllä taikka muunlaisella panoksella ratkaisevasti vai- kuttanut siihen, että omaisuus on voitu hankkia. Tällaisessa tilanteessa omistava osapuoli saisi hyötyä toisen kustannuksella.67 Näin tapahtui myös ratkaisussa KKO 1988:27. Jos B ei olisi saanut korvausta työpanoksestaan A:n omistamaan omaisuuteen, olisi A saanut perusteetonta etua B:n kustannuksella.68
Avopuolisot voivat saada siis yhteistalouden tai toisen avopuolison omistaman omaisuuden hy- väksi tekemistään työpanoksista hyvitystä. Avopuolisoiden välisiä työsuorituksia ei sen sijaan läh- tökohtaisesti katsota tehdyiksi työsuhteessa, sillä he tekevät tavallisesti vastikkeetta työtä yh- teiseksi hyväksi. Jos avoliitto myöhemmin päättyy, ei tehty työ muutu jälkikäteen vastikkeetto- masta auttamisesta työsuhde- tai korvaustyöksi.69 Myös perheenjäsenten välillä voi kuitenkin val- lita työoikeudellinen työsuhde, mutta tämä edellyttää, että perheenjäsenten välillä on tietoisesti
66 Mikkola 2021, s. 13.
67 HE 37/2010 vp, s. 12–13.
68 Gottberg 2013, s. 75–76. Gottberg on pohtinut tapauksessa määrätyn korvauksen määrää. Gottbergin mukaan B:n rakennustyöstä saama korvaus oli vaatimaton. Korvauksen määrän perusteluissa on nähtä- vissä ajatus siitä, että työ oli tehty ”perhetyönä” yhteisen talouden hyväksi, eikä huomioon otettu sitä, että kyseessä ollut työ oli ollut ammattiosaamista vaativaa rakennustyötä.
69 Koskinen – Öhman 2005, s. 26.
tehty työsopimus ja sovittu palkasta.70 Vaikka avopuolison tekemä työ olisi erityisosaamistakin vaativaa ammattityötä, tällaisesta työstä ei voida vaatia jälkikäteen palkkaa, jos siitä ei ole etukä- teen sovittu, mutta siitä on mahdollista saada hyvitystä.
Entä miten tulisi suhtautua tilanteisiin, joissa avopuoliso työskentelee toisen avopuolison elin- keinotoiminnan hyväksi? Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että avopuolisoiden kohdalla kodin ulkopuolista elinkeinotoiminnassa avustamista ei pääsääntöisesti voida pitää hyvitykseen oikeut- tavana panoksena yhteistalouden hyväksi.71 Kantaa on perusteltu sillä, että elinkeinotoiminta ei kuuluu puolisoiden yhteistalouteen.72 Avopuolisoaan ansiotoiminnassa auttavan osapuolen tu- lee saada palkkaa tekemästään työstä työoikeudellisten säännösten mukaisesti.73
Tätä tulkintaa ei ole pidettävä oikeana. Hyvityksen edellytyksenä kyllä on, että avopuoliso on an- tanut panoksen yhteistalouden hyväksi. Avoliittolain 8.2 §:ssä kuitenkin todetaan, että yhteista- louden hyväksi annetuksi panokseksi katsotaan muun muassa työ toisen avopuolison omista- man omaisuuden hyväksi. Avopuolison omistuksessa oleva elinkeinotoiminta on sellaista avo- puolison omistamaa omaisuutta, jonka hyväksi tehty työ voidaan katsoa yhteistalouden hyväksi annetuksi panokseksi. Näin ollen myös avopuolison elinkeinotoiminnan hyväksi tehty työ voi oi- keuttaa avoliittolain mukaiseen hyvitykseen. Korkein oikeus on antanut ratkaisun, jossa oli arvioi- tavana työpanos avopuolison elinkeinotoiminnan hyväksi.
Tapauksessa KKO 2019:69 oli ratkaistavana muun muassa kysymys siitä, oliko avopuoliso A:lla oi- keus saada hyvitystä avopuoliso B:n omistaman yrityksen hyväksi työskentelemisestä. Tapauksessa B oli omistanut yhtiön yksin, ja A oli ollut yhtiössä työntekijänä. Korkein oikeus totesi, että toisen avopuolison yritystoiminnan hyväksi tehty työpanos voi sinällään olla hyvityksen perusteena oleva panos toisen omistaman omaisuuden hyväksi, mikäli yritystoiminnan omistaja saa työpanoksen joh- dosta perusteetonta etua. Kyseisessä tapauksessa korkein oikeus kuitenkin katsoi, ettei A:n ollut
70 Koskinen ym. päivittyvä hakuteos, luku I.3.1.2.
71 Gottberg 2013, s. 72; Kangas 2018, s. 304; Mikkola 2021, s. 19.
72 Kangas 2019, s. 441–442; Mikkola 2021, s. 19.
73 Gottberg 2013, s. 73; Mikkola 2021, s. 19.
näytetty antaneen sellaista panosta hänen ja B:n yhteistalouden hyväksi, että se olisi oikeuttanut hyvitykseen.
Korkein oikeus vahvisti tällä ratkaisullaan sen tulkinnan, että avopuolison elinkeinotoiminnassa auttaminen voi olla panos avopuolison omistaman omaisuuden hyväksi, mikäli elinkeinotoimin- nan omistaja saa työpanoksen johdosta perusteetonta etua. Mikkola ja Kangas ovat tulkinneet ko. ratkaisua niin, että se luo elinkeinotoiminnan yhteistalouden ulkopuolelle jättämisestä hyvi- tyssääntelyn osalta yhden poikkeuksen: jos avopuoliso työskentelee avopuolisonsa omistamassa yrityksessä ja perhe saa tästä yrityksestä toimeentulonsa, avopuolison työskentelyn voidaan kat- soa olevan yhteistalouden hyväksi työskentelemistä, josta voi olla oikeus saada hyvitystä. Sen si- jaan, jos avopuoliso on työskennellyt avopuolisonsa vain osin omistamassa yrityksessä, tulee täl- lainen kysymys ratkaista avopuolison ja yrityksen välisenä palkkasaamisena, eikä hyvityksenä.74
Mikkolan ja Kankaan tulkinta perustuu ilmeisesti siihen, että KKO:n ratkaisussa 2019:69 B oli omistanut yrityksen yksin. Korkeimman oikeuden ratkaisu ei kuitenkaan luo pohjaa tällaiselle tul- kinnalle. Korkein oikeushan totesi perusteluissaan, että avopuolison yritystoiminnan hyväksi tehty työpanos voi sinällään olla hyvityksen perusteena oleva panos toisen omistaman omaisuu- den hyväksi, mikäli yritystoiminnan omistaja saa työpanoksen johdosta perusteetonta etua. Tätä lausumaa ei ole ymmärrettävä siten, että avopuolison täytyy omistaa yritys yksin. Myös avopuoli- son osittain omistama yritys on avopuolison omistamaa omaisuutta, jolloin sen hyväksi tehty työ voidaan katsoa yhteistalouden hyväksi annetuksi panokseksi.
Avoliittolain sanamuotokaan ei luo pohjaa tulkinnalle, jonka mukaan avopuolison osin omista- man yrityksen hyväksi tehty työ ei oikeuttaisi hyvitykseen, sillä myös avopuolison osittain omis- tama yritys on avopuolison omistamaa omaisuutta, jonka hyväksi tehty työ voi oikeuttaa hyvityk- seen. Toki haasteen tällaisessa tilanteessa tekee sen määrittely, miltä osin avopuolison työpa- noksen on katsottava koituneen juuri avopuolison omistaman osuuden hyväksi ja miltä osin toi- sen omistajan tai muiden omistajien hyväksi. Myös hyvityksen määrän arviointi tällaisessa
74 Kangas 2019, s. 441–442; Mikkola 2021, s. 19.
tilanteessa edellyttää sitä, että avopuolison tekemästä työpanoksesta erotellaan, mikä osuus on koitunut avopuolison ja mikä tämän yhtiökumppanin hyväksi.
3.3 Varojen käyttö yhteiseen talouteen
Avoliiton päättyessä avopuolisot voivat esittää moninaisia korvausvaateita erilaisista arkielämää koskevista kuluista, kuten asumis- ja ruokakuluista.75 Ennen avoliittolain säätämistä avoliittoja koskeva oikeuskäytäntö on luonut vakiintuneen linjauksen siitä, ettei korvausvaateita erilaisista arkielämää koskevista kuluista hyväksytä jälkikäteen, ellei osapuolten välillä ole tehty sopimusta tällaisista korvauksista.76 Yhteiselämään ja yhteistalouteen liittyy nimittäin oletus siitä, että ar- keen kuuluvista kuluista vastataan ilman erityistä tilivelvollisuutta tai takaisinmaksuvelvoitteita.77 Myös avoliittolain esitöistä on nähtävissä, että avoliittoon kuuluu yhteistalouden hyväksyminen:
lain esitöiden mukaan toimivassa parisuhteessa avopuolisot työskentelevät tasaveroisesti yhtei- sen talouden hyväksi kykyjensä mukaan ja avopuolisoiden panostukset yhteiseen talouteen voi- vat myös vaihdella kausittain.78
Linjaus, jonka mukaan parisuhteeseen kuuluu molemmin puolinen panostaminen yhteiseen ta- louteen, on mielenkiintoinen siksi, että ilman lakisääteistä elatusvelvollisuutta avopuolisoilla olisi periaatteessa oikeus saada korvausta kaikista toisen avopuolison elatukseen käyttämistään ku- luista. Linjaus on silti perusteltu. Yhteistaloudessa eläminen johtaa nimittäin tavanomaisesti sii- hen, että kuluja maksetaan puolin ja toisin ilman, että niistä pidetään kirjaa.79 Ei olisi tarkoituk- senmukaista, että avopuolisot kirjaisivat ylös kaikki maksamansa kulut, jotta avoliiton mahdolli- sesti päätyttyä näistä maksuista voisi vaatia korvauksia.
75 Mikkola 2021, s. 11–12. Ks. myös Vaasan HO 24.11.2004, S 04/522. Tapauksessa avopuoliso B vaati kuit- tausvaatimuksena A:lta tämän osuutta asunnon vuokrista, joista B oli vastannut käytännössä yksin. Ta- pauksessa hovioikeus totesi, ettei A ollut saanut B:n väittämää perusteetonta etua siitä, että A ja B olivat jakaneet päivittäiset menonsa erilaisen taloudellisen tilanteensa perusteella. Näin ollen kuittausvaatimus kumottiin.
76 Gottberg 1998, s. 18–19; Gottberg 2005, s. 6–7; Gottberg 2013, s. 78.
77 Gottberg 2005, s. 6–7.
78 HE 37/2010 vp, s. 14–15.
79 Mikkola 2021, s. 17–18.
Avoliittolain 8.2 §:n 2 kohdassa on kuitenkin säädetty, että yhteistalouden hyväksi annetuksi pa- nokseksi katsotaan varojen käyttö yhteiseen talouteen. Lain esitöiden mukaan tavanmukaista yhteisestä omaisuudesta huolehtimista ei ole kuitenkaan tarkoitettu hyvitykseen oikeuttavaksi panokseksi, ellei se ole ollut merkittävän yksipuolista ja pitkäkestoista.80
Milloin avopuolison antaman panoksen on sitten katsottava olevan tavanomaista yhteiseen ta- louteen panostamista ja milloin puolestaan niin merkittävän yksipuolista ja pitkäkestoista, että se oikeuttaisi hyvitykseen? Tulkinta-apua voidaan hakea jo aiemmin käsitellystä, ennen avoliitto- lain voimaantuloa annetusta ratkaisusta KKO 1993:168, jossa oli arvioitavana muun muassa avo- puolison yhteiseen talouteen käytettyjen varojen korvaaminen. Ratkaisussa avopuoliso A oli käyttänyt ansiotulonsa perheen elatukseen ja toiminut kodissa perheen hyväksi. A:lla katsottiin olevan oikeus saada kohtuullinen korvaus panoksestaan B:ltä. A:n saama korvaus perustui siis kahteen asiaan: A:n perheen elatukseen käytettyihin varoihin sekä kotona tehtyyn taloustyöhön.
Ratkaisu jättää kuitenkin avoimeksi sen, mikä painoarvo kummallakin panoksella oli korvaukseen oikeuttavina panoksina.
Olisiko ratkaisun lopputulos ollut erilainen, jos A:n panoksena olisi ollut pelkästään varojen käyt- täminen yhteiseen talouteen taikka pelkästään yhteisestä taloudesta huolehtiminen? Ratkaisu on annettu ennen avoliittolain voimaantuloa. Nykyään avoliittolain 8.2 §:n 2 kohdan mukaisesti on kuitenkin selvää, että varojen käyttö yhteiseen talouteen on yksinkin sellainen yhteistalouden hyväksi annettu panos, joka voi oikeuttaa hyvitykseen. Oikeustila on tällä hetkellä kuitenkin epä- selvä siltä osin, milloin yhteisestä omaisuudesta huolehtiminen on ollut niin merkittävän yksi- puolista ja pitkäkestoista, että se oikeuttaisi hyvitykseen. Ratkaisusta voi joka tapauksessa tehdä sen johtopäätöksen, että yhteiseen talouteen käytetyt varat voivat oikeuttaa helpommin hyvityk- seen, jos avopuolisoiden yhteisenä kotina käytetty talo tai muu avopuolisoiden yhteistalouteen kuulunut omaisuus on vain toisen avopuolison nimissä. Tällaisessa tilanteessa tulee kuitenkin ottaa huomioon, että hyvityksen tarkoituksena ei ole tasoittaa osapuolten välisiä
80 HE 37/2010 vp, s. 14–15.
