Edun perusteettomuuden edellytykset avoliittokontekstissa

Kuten edellä on käyty läpi, tällä hetkellä perusteettoman edun palautusta ja hyvitystä koskevat erilaiset vanhentumisajat. Johtaako tämä korkeimman oikeuden ratkaisu nyt siihen, että jos avo-puoliso nostaa hyvityskanteen myöhässä, hän voi silti prosessin aikana esittää toissijaisen vaati-muksen perusteettoman edun palautuksesta? Korkeimman oikeuden ratkaisun mukaisesti tämä on mahdollista. Sen sijaan kysymys siitä, tulisiko avopuolison saada perusteettoman edun palau-tusta, vaikka hän on menettänyt vanhentumisajan vuoksi oikeutensa vaatia hyvitystä, on tulkin-nanvarainen.

Kuten lain esitöistä ja korkeimman oikeuden ratkaisukäytännöstä ilmenee, hyvityksen ja perus-teettoman edun palautuksen soveltamisen tulisi olla mahdollisimman yhdenmukaista. Tämän vuoksi katsoisin, että jos avopuoliso esittää hyvitysvaatimuksen myöhässä, ei hänellä tulisi olla oikeutta saada myöskään perusteettoman edun palautusta. Tätä tulkintaa puoltaa myös se, että tarkkarajaisemmat edunpalautusnormit ovat eritysnormeja suhteessa yleiseen perusteettoman edun palautukseen.¹¹⁹ Näin ollen avoliittolain hyvityssäännös on erityisnormi suhteessa yleiseen perusteettoman edun palautukseen, joten hyvityssäännöstä tulee soveltaa ensisijaisesti. Sen vuoksi voidaan katsoa, että jos avopuoliso on hakenut ensisijaisesti hyvitystä ja toissijaisesti pe-rusteettoman edun palautusta, tulee ensisijaisesti soveltaa hyvityssääntelyä. Jos oikeus hyvityk-seen on jo rauennut, puoltaisi tämä sitä, että hän on tällöin menettänyt myös oikeutensa saada perusteettoman edun palautusta.

mukaan kolme: 1) etu, 2) edun perusteettomuus ja 3) hyötyminen toisen kustannuksella, eli syy-yhteys.¹²⁰

Edun syntyminen voidaan jakaa 1) jonkin uuden varallisuusarvon saamiseen ja 2) velkojen tai ra-situsten pienenemiseen.¹²¹ Edun käsite on laaja: millainen tahansa taloudellinen hyötyminen voi olla palautuksen aiheena.¹²² Avoliittolain mukaisen hyvityksen edellytyksenä puolestaan on, että avopuolison antama panos on auttanut toista avopuolisoa kartuttamaan tai säilyttämään tämän omaisuutta (AvoliittoL 8.1 §). Tämä kriteeri on linjassa edun käsitteen kanssa, jonka mukaan etuna pidetään jonkin varallisuusarvoisen edun saamista. Perusteettoman edun palautusopin mukaan etu voi ilmetä myös velkojen tai rasitusten pienenemistä. Avoliittolain mukainen hyvitys-säännös ei sen sijaan pidä sisällään mainintaa siitä, että myös velkojen tai rasitusten pienenemi-nen voisi oikeuttaa hyvitykseen. Korkein oikeus on kuitenkin ottanut tähän kantaa ratkaisussaan KKO 2020:65. Ratkaisussa KKO totesi, että edunpalautuksen tarkoittamana etuna on voitu pitää uuden varallisuusarvon saamisen lisäksi yhtä lailla velkojen tai rasitusten kaventumista ja näin ollen samalla perusteella voi saada myös avoliittolain mukaista hyvitystä.¹²³

Kuten edun käsitettä perusteettoman edun palautusta koskevassa opissa, myös sitä, minkälaiset panokset voivat oikeuttaa hyvityksen saamiseen, on tulkittava laajasti, jotta hyvitystä voi saada mahdollisimman monenlaisista panoksista. Myös avoliittolain 8.2 §:n 4 kohdassa on otettu tämä huomioon, sillä säännöksen mukaan yhteistalouden hyväksi annetuksi panokseksi katsotaan myös muu näihin verrattava toiminta. Säännös osoittaa, että avoliittolain mukaisen yhteistalou-den hyväksi annetun panoksen käsitettä tulee tulkita laajasti. Myös avopuolisoita koskevassa oi-keuskäytännössä avopuolison saama etu on ilmennyt hyvin monenlaisena. Korvausta on mää-rätty maksettavaksi esimerkiksi toisen omaisuuteen sijoitetuista varoista, erilaisista työpanok-sista, varojen käyttämisestä yhteiseen talouteen sekä toisen avopuolison velkojen maksamisesta.

120 Aurejärvi – Hemmo 2007, s. 161; Norros 2018, s. 118.

121 Norros 2018, s. 119.

122 Aurejärvi – Hemmo 2007, s. 162. Norros 2018, s. 119–121. Etu voi ilmetä esimerkiksi tavara- tai työsuori-tuksena tai mahdollisuutena esineen käyttöön.

123 KKO 2020:65, perustelukohta 15. KKO perustelee tulkintaa muun muassa aiemmalla ratkaisullaan KKO 1950 II 380, jossa perusteeton etu ilmeni siten, että syntymässä ollut velka syntyi määrältään pienempänä.

Kaikenlainen varallisuusarvoinen panos toisen hyväksi voi oikeuttaa hyvityksen saamiseen mui-denkin hyvityksen edellytysten täyttyessä. Kun hyvitys on yksi perusteettoman edun palautuksen muoto ja sen taustalla on aiempi perusteettoman edun palautusta koskeva oikeuskäytäntö, on johdonmukaista, että hyvityksen tulkinta on yhteneväistä perusteettoman edun palautuksessa noudatettavan edun käsitteen tulkinnan kanssa.

Toinen yleisen edunpalautusopin kriteereistä on edun perusteettomuus. Avoliittokontekstissa edun perusteettomuuden arviointi on tulkinnanvaraisin kriteeri. Edun perusteettomuutta tarkas-tellaan arvioimalla sitä, onko saadulla edulla ollut oikeusperuste eli kausa. Etua pidetään lähtö-kohtaisesti perusteettomana, jos varallisuudensiirrolla ei ole kausaa. Kausana voi olla esimerkiksi velvoitteen suorittaminen tai halu antaa lahja.¹²⁴ Avoliitossa tehtyjen suoritusten perustana voi-daan pitää halua panostaa yhteiseen talouteen tai halua auttaa avopuolisoa esimerkiksi erilaisilla työ- tai rahasuorituksilla.¹²⁵

Jos avoliitossa tehdyt suoritukset perustuvat yhteistalouteen panostamiseen, on suorituksilla täl-löin ollut kausa. Edun perusteettomuuden erityispiirteenä avoliittokontekstissa onkin, että varal-lisuudensiirto tai varallisuusarvoisen panoksen antaminen on suoritusajankohtana ollut täysin tarkoituksellinen. Oikeuskirjallisuudessa edun perusteettomuutta on tulkittu siten, että saatu etu ei olekaan avoliiton aikana ollut perusteeton, vaan se on myöhemmin muuttunut perusteetto-maksi olosuhteiden muututtua, eli avoliiton päättymisen seurauksena.¹²⁶ Varallisuudensiirron kausaa tulee tulkita riittävän joustavasti.¹²⁷ Tämä tulkinta on perusteltu. Yhteistalouteen panos-taminen puolin ja toisin tuo avopuolisoille perusteen erilaisten suoritusten tekemiseen. Avoliiton päättyessä yhteistalous kuitenkin purkautuu. Näin ollen myös alkuperäinen suoritusten peruste purkautuu. Myös korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2020:65 vahvistanut sen tulkintalinjan, että avoliiton päättyminen voi johtaa panoksen muuttumisen perusteettomaksi jälkikäteen. KKO nimittäin totesi ratkaisussaan, että avoliiton purkautumistapauksissa edun perusteettomuutta

124 Norros 2018, s. 124.

125 Ks. myös HE 37/2010 vp, s. 14. Lain esitöissäkin on nostettu esiin, että parisuhteeseen kuuluu työsken-tely yhteisen talouden hyväksi.

126 Norros 2018, s. 132; Mikkola 2021 s. 14.

127 Norros 2018, s. 132–133.

arvioidaan yleensä siitä lähtökohdasta, että yhteiselämää ja sen jatkumista silmällä pitäen tehty varallisuudensiirto on myöhemmin osoittautunut tarkoitustaan vastaamattomaksi.

Jotta saatu etu voitaisiin jälkikäteen katsoa perusteettomaksi, se edellyttää jonkinlaisen olennai-suuskynnyksen ylittymistä. Suorituksen on esimerkiksi tullut olla määrältään huomattava tai siitä saatu vastike on ollut vähäinen tai vastiketta ei ole saatu lainkaan.¹²⁸ Myös avoliittolain 8.3 §:ssä hyvityksen saamisen edellytykseksi on asetettu, ettei yhteistalouden hyväksi annetusta panok-sesta koitunut perusteeton etu ole olosuhteet huomioon ottaen vähäinen.

Kolmas kriteeri perusteettoman edun palautukselle on hyötyminen toisen kustannuksella, eli syy-yhteys. Syntyneen hyödyn ja menettäjälle koituneen tappion välillä tulee olla syy-yhteys.¹²⁹ Kahden osapuolen välisissä tilanteissa syy-yhteyttä tulkitaan melko väljästi. Syy-yhteyden muo-dostumista ei estä esimerkiksi se, että etu ja sitä vastaava menetys ovat syntyneet eri ajankoh-tina tai että menetys ja etu syntyvät keskenään eri muodoissa tai erimääräisinä.¹³⁰ Myös avoliit-tolain mukaisen hyvityksen edellytyksenä on, että annettu panos on auttanut toista avopuolisoa kartuttamaan tai säilyttämään tämä omaisuutta. Hyvityksen saaminenkin edellyttää siis syy-yh-teyttä annetun panoksen ja toisen avopuolison hyötymisen välillä. Hyvityssäännöksen edellytys syy-yhteydestä vastaa perusteettoman edun palautuksen kuuluvaa edellytystä syy-yhteydestä.

Syy-yhteyden muodostumista avopuolison antaman panoksen ja sen seurauksen välillä on tar-kasteltu aiemmin luvussa 4, avopuolison omaisuuden kartuttaminen tai säilyttäminen.

128 Norros 2018, s. 132–133; Mikkola 2021, s. 14.

129 Aurejärvi – Hemmo 2008, s. 169; Norros 2018, s. 139.

130 Norros 2018, s. 139.

5.3 Avopuolisoiden sopimukset hyvityksestä ja perusteettoman edun