omaisuudesta tai varallisuuden kasvusta.96 Syy-yhteys voi kuitenkin täyttyä myös tilanteessa, jossa avopuolisot omistavat saman verran avoliiton päätyttyä, jos avopuoliso on päässyt tähän varallisuusasemaan toisen avopuolison panoksen seurauksena.
Oikeuskäytännössä on vaadittu selkeää näyttöä hyvitystä vaativan avopuolison antaman panok-sen ja siitä aiheutuneen seuraukpanok-sen, eli omaisuuden karttumipanok-sen tai säilymipanok-sen, välillä.97 Syy-yh-teyden olemassaoloa voi arvioida pohtimalla sitä, olisiko avopuolison varallisuus avoliiton päätty-essä sama ilman toisen avopuolison antamaa panosta. Seuraavaksi käydään läpi edellispäätty-essä lu-vussa käsiteltyjä korkeimman oikeuden ratkaisuja ja selvitetään, minkälaista syy-yhteyttä avo-puolison antaman panoksen ja toisen avoavo-puolison taloudellisen hyötymisen välillä on vaadittu sekä ennen avoliittolain säätämistä annetuissa avopuolisoiden välisiä korvauskysymyksiä koske-vissa ratkaisuissa että avoliittolain voimaantulon jälkeen annetuissa hyvitystä koskekoske-vissa ratkai-suissa. Koska avoliittolain mukaisella hyvityssäännöksellä lähinnä kirjattiin lakiin avoliittolakia edeltänyt avopuolisoiden välisiä perusteettoman edun palautusta koskeva oikeuskäytäntö, voi-daan syy-yhteyden arviointiin hakea johtoa myös näistä vanhemmista ratkaisuista.98
Syy-yhteyden osalta selkeitä ovat olleet tapaukset, joissa toisen avopuolison omaisuus on lisään-tynyt toisen avopuolison antaman panoksen myötävaikutuksella. Ennen avoliittolain voimaantu-loa annetussa ratkaisussa KKO 1993:168 A oli käyttänyt ansiotulonsa perheen elatukseen ja toi-minut kotona perheen hyväksi. A:n antama panos oli mahdollistanut B:lle kiinteistön ja sillä sijait-sevan perheen asuntona käytetyn omakotitalon hankkimisen. A:lla oli oikeus saada kohtuullista korvausta panoksestaan B:ltä. Tässä tapauksessa A:n panos selkeästi lisäsi B:n omaisuutta, sillä A:n huolehtiessa perheen elatuksesta B pystyi kartuttamaan omaa omaisuuttaan ostamalla omiin nimiinsä kiinteistön. Ennen avoliittolain voimaantuloa annetussa tapauksessa KKO 1988:27 B oli rakentanut A:n omistamalle kiinteistölle asuintalon ja autotallin. B:llä oli oikeus saada kohtuullista korvausta A:lta. B:n rakennuspanos kartutti suoraan A:n omaisuutta, sillä kiin-teistö ja B:n sille rakentama asuintalo ja autotalli olivat yksin A:n nimissä. B:n antaman panoksen
96 Kangas 2018, s. 303; Kangas 2019, s. 442; Mikkola 2021, s. 6.
97 Kangas 2018, s. 302; Mikkola 2021, s. 18.
98 HE 37/2010 vp, s. 29.
ja A:n omaisuuden karttumisen välillä oli selkeä syy-yhteys. Ennen avoliittolain voimaantuloa an-netussa tapauksessa KKO 1988:28 A:n omistamalle maalle oli rakennettu pääosin B:n varoilla ke-sämökki. A:n kuoltua B ei voinut enää käyttää kesämökkiä. B:llä oli oikeus saada korvausta pa-noksestaan A:n kuolinpesältä. B:n A:n omistamaan kiinteistöön sijoitetut varat olivat kasvatta-neet A:n omaisuutta, joten syy-yhteys annetun panoksen ja toisen avopuolison omaisuuden kart-tumisen välillä oli selkeä. Ennen avoliittolain voimaantuloa annetussa ratkaisussa KKO 2010:66 A oli rahoittanut kiinteistön kauppahinnasta 94 prosenttia, kun taas B oli osallistunut kiinteistön rahoitukseen kuudella prosentilla. Lainhuuto kiinteistöön oli kuitenkin myönnetty puoliksi kum-mallekin. A:lla oli oikeus saada B:n kuolinpesältä perusteettoman edun palautusta rahoituspa-noksestaan. Tässäkin tapauksessa syy-yhteys rahoituspanoksen ja B:n varallisuuden kasvun vä-lillä oli selkeä, sillä B:n omaisuus oli karttunut A:n rahoituksen ansiosta.
Ratkaisussa KKO 1998:7 korkein oikeus joutui arvioimaan sisarusten yhteisomistetun tilan hy-väksi tehtyjen toimenpiteiden syy-yhteyttä tilan arvonnousuun.
Ratkaisussa KKO 1998:7 sisarusten yhteisomistetulle tilalle oli rakennettu asuinrakennus ja kesä-mökki. Lisäksi kesämökin rantaa oli ruopattu ja tilan peltoja salaojitettu. Kaikki nämä toimenpiteet olivat nostaneet tilan arvoa. A:n kanne perustui asuinrakennuksen, kesämökin, rannan ruoppauksen ja peltojen salaojituksen osalta siihen, että A:n työ- ja rahoituspanos oli ollut B:n panosta suurempi.
Korkein oikeus totesi, että jutussa esitetyn kuittiaineiston ja muun näytön perusteella ei ollut mah-dollista suorittaa täsmällistä tilitystä A:n ja B:n tilan arvon kohottamiseksi tehdyistä työ- ja rahasuori-tuksista. Näin ollen mahdollisesti syntyneen oikeudettoman edun määrää oli arvioitava jutussa esi-tetyn näytön pohjalta.
Asuinrakennuksen osalta A esitti tositteita rakennustarvikkeiden ja laskujen maksamisesta ja lisäksi ulkopuoliset työntekijät kertoivat A:n maksaneen heille palkkoja. Lisäksi A oli hoitanut talon rakenta-miseen otetun lainan. Korkein oikeus arvioi esitetyn näytön perusteella B:n saaman oikeudettoman hyödyn määräksi asuinrakennuksen osalta 80 000 markkaa. Kesämökin osalta A oli esittänyt kuitteja maksamistaan rakennustarvikkeista. Kesämökin arvoksi oli halkomisessa katsottu 100 000 markkaa, josta B:n saaman oikeudettoman hyödyn määräksi arvioitiin 10 000 markkaa. A oli kustantanut ran-nan ruoppauksen, jotka olivat todistajan mukaan olleet 10 640 markkaa. KKO arvioi ruoppauksen kohottaneen mökkitontin arvoa 4000 markalla, josta B:n saaman oikeudettoman edun osuus oli
2000 markkaa. Salaojituksen osalta KKO arvioi, että toimenpide oli nostanut peltojen arvoa 20 000 markalla, josta B:n saama oikeudeton hyöty oli 10 000 markkaa. KKO katsoi, että A oli toiminnallaan kohottanut tilan arvoa B:hen verrattuna enemmän kuin hänen omistusosuutensa olisi edellyttänyt.
Korkein oikeus totesi, että A:lla oli oikeus saada B:ltä kohtuullinen korvaus tilan arvoa kohottaneista työ- ja rahasuorituksistaan kaiken kaikkiaan 102 000 markkaa.
Vaikka ratkaisu ei koske avopuolisoita eikä sitä ole ratkaistu avoliittolain mukaisesti, ratkaisu osoittaa, miten perusteettoman edun palautusta vaativan on pystyttävä osoittamaan syy-yhteys tekemiensä suoritusten ja toisen osapuolen omaisuuden arvonnousun välillä. Samanlaisen syy-yhteyden toteen näyttämistä edellytetään myös avoliittolain mukaisen hyvityksen osalta. Korkein oikeus kävi ratkaisussaan erikseen jokaisen vaatimuksen osalta läpi, oliko A:n panos nostanut tilan arvoa ja kuinka paljon B oli saanut siltä osin perusteetonta etua A:lta. Korvausta määrättiin maksettavaksi vain niiltä osin, kuin A pystyi näyttämään, kuinka paljon hänen toimensa olivat johtaneet B:n omaisuuden arvon nousuun. Sen sijaan ratkaisu jättää osittain epäselväksi sen, mi-hin korkeimman oikeuden arvot oikeudettoman hyödyn määrästä perustuvat. Esimerkiksi ruop-pauskustannukset olivat todistajan mukaan olleet 10 640 markkaa. Korkein oikeus ei määrännyt B:tä maksamaan kuitenkaan puolia näistä kustannuksista, vaan arvioi että ruoppaus oli kohotta-nut mökkitontin arvoa 4000 markalla, josta B:n saama etu oli puolet. Korkein oikeus ei avaa sitä, mihin arvio mökkitontin ruoppauksesta aiheutuneesta arvonnoususta perustuu.
Seuraava tapaus on ratkaistu avoliittolain mukaisesti.
Ratkaisussa KKO 2019:69 A vaati B:ltä hyvitystä työpanoksestaan sekä yhteisessä kodissa että B:n yrityksessä. A:n mukaan hänen panoksensa oli mahdollistanut B:n omaisuuden kartuttamisen. Ko-tona tehdyn työn osalta korkein oikeus totesi, että molempien osapuolten voitiin katsoa antaneen panoksensa yhteisen kodin hyväksi. Sen sijaan A:n panoksesta B:n yrityksen hyväksi KKO arvioi, että A oli saanut korkeampaa palkkaa kuin muut vastaavissa tehtävissä toimineet, minkä lisäksi hänelle oli hankittu merkittävä eläke-etu. A:n työaika ja työtehtävät olivat esitetyn selvityksen mukaan poi-kenneet muiden työntekijöiden työajasta ja toimenkuvasta toisaalta suurempina vapauksina ja toi-saalta ajoittain pidempinä työpäivinä. Lisäksi korkein oikeus totesi, että B Oy:n varallisuusaseman paranemisen oli kauppatoiminnan ohella näytetty johtuneen osin myös B:n harjoittamasta sijoitus-toiminnasta. Johtopäätöksenään korkein oikeus katsoi jääneen näyttämättä, että A olisi antanut
sellaista panosta hänen ja B:n yhteistalouden hyväksi, että se oikeuttaisi avoliittolain 8 §:n mukai-seen hyvitykmukai-seen.
Tässä ratkaisussa A ei siis pystynyt näyttämään, että hänen työpanoksensa sekä kotona että B:n yrityksessä olisi auttanut säilyttämään tai kartuttamaan B:n omaisuutta siten, että B olisi saanut A:n panoksen johdosta perusteetonta etua. Syy-yhteys panoksen ja seurauksen välillä puuttui.
B:n varallisuus oli ratkaisusta päätellen kasvanut, mutta sen ei näytetty johtuneen A:n antamasta työpanoksesta. Kun syy-yhteys puuttui, A:lla ei ollut oikeutta hyvitykseen.
Korkein oikeus on arvioinut omaisuuden karttumista ja säilymistä myös ratkaisussaan 2020:65, joka on annettu avoliittolain voimaantulon jälkeen.
Ratkaisussa KKO 2020:65 avopuoliso B oli ostanut puoliosuuden kiinteistöstä, josta avopuoliso A en-nestään omisti puolet. A ja B olivat ottaneet yhdessä 180 000 euron pankkilainan, joka oli käytetty pääosin B:n omistaman kiinteistöosuuden kauppahinnan maksamiseen sekä A:n jäljellä olevan asuntolainan maksamiseen ja talon korjauskustannuksiin. Pankkilainaa oli siten käytetty A:n hyväksi yhteensä 39 000 euroa, kun taas loppuosa, eli 141 000 euroa, oli käytetty B:n hyväksi. Pankkilainaa oli käytetty siis B:n hyödyksi 51 000 euroa enemmän kuin A:n. Ratkaistavana korkeimmassa oikeu-dessa oli kysymys siitä, oliko A:lla oikeus saada hyvitystä siltä osin, kuin hän oli suorittanut B:n eduksi laskettavia lainanlyhennyksiä. KKO katsoi, että A:n suorittamat lainanlyhennykset oli katsot-tava hyvitykseen oikeutkatsot-tavaksi panokseksi. A:n yhteistalouden hyväksi suorittaman panoksen määrä oli B:n eduksi laskettavien lainanlyhennysten summa eli yhteensä 51 000 euroa. A vaati B:ltä hyvityk-senä 51 000 euroa, mutta omaisuuden erottelussa yhteisen omaisuuden säästöstä B:n osuus oli 7 594,90 euroa. Korkeimman oikeuden ratkaistavana oli kysymys myös siitä, pitäisikö hyvityksen määrän rajoittua avopuolisolle omaisuuden erottelussa tulevaan määrään.
Korkein oikeus pohti tätä kysymystä pro et contra -arviointina. Ensinnäkin korkein oikeus totesi, että lain sanamuoto tukee sellaista tulkintaa, että hyvitysmäärä rajoittuisi avopuolisolle omaisuuden erottelussa tulevaan määrään, sillä toisen avopuolison antaman panoksen tuottama perusteeton etu on hyvityssäännöksessä kytketty ikään kuin omaisuuden erottelun lopputulokseen. KKO totesi, että tällainen tulkinta johtaisi siihen, ettei edellytyksiä hyvitykselle olisi, jos omaisuuden arvo alittaisi hyvityksen määrän tai jos avopuoliso olisi varaton. Toisenlaista tulkintaa KKO perusteli sillä, että
ennen avoliittolain säätämistä avoliiton päättymiseen liittyviä korvauskysymyksiä on ratkaistu lä-hinnä perusteettoman edun palautusta koskevan opin perusteella, ja yhdenvertaisen kohtelun peri-aate puoltaa sellaista tulkintaa, että säännöksen soveltaminen vastaa mahdollisimman pitkälle pe-rusteettoman edun palautusta koskevia tulkintoja tai ei ole ainakaan ristiriidassa niiden kanssa. Li-säksi korkein oikeus totesi, että aiemmissa ratkaisuissaan edunpalautukseen oikeuttavana etuna on oikeuskäytännössä pidetty paitsi varallisuusarvon saamista, myös velkojen ja rasitusten kaventu-mista. Korkein oikeus linjasi, että hyvityksen määrä ei ole sidottu avopuolison hyväksi erottelussa tulevan omaisuuden määrään. Korkein oikeus katsoi lopputuloksenaan, että siltä osin kuin A oli maksanut B:n hyväksi käytettyä lainaosuutta, hyvityksen edellytykset täyttyivät ja B velvoitettiin suo-rittamaan hyvitystä A:lle.
Lisäksi ratkaisussa oli ratkaistavana kysymys siitä, voitiinko hyvityksen määrää sovitella. Sovittelua puolsi hyvityksen suuri määrä, jonka seurauksena B:n velkavastuu A:lle kävisi raskaaksi, kun otettiin huomioon B:n taloudellisista oloista saatu selvitys. Korkein oikeus päätyi siihen, että sovittelulle oli esitetty riittävän painavat perusteet ja B:n A:lle maksettavan hyvityksen määräksi vahvistettiin 40 000 euroa.
Tapauksesta on löydettävissä kaksi oikeusohjetta omaisuuden karttumisen ja säilymisen arvioin-nista. Ensinnäkin ratkaisusta seuraa, että myös rasitteiden kaventuminen voi oikeuttaa hyvityk-seen. Toinen merkittävä ratkaisusta seuraava oikeusohje on, että hyvityksen määrän ei tarvitse rajoittua vain avopuolisolle omaisuuden erottelussa tulevan omaisuuden määrään. Ratkaisusta seuraa myös, että hyvitystä voidaan määrätä maksettavaksi, vaikka avopuoliso olisi varaton. Kor-keimman oikeuden tulkinta on perusteltu ja johdonmukainen, sillä tulkinta on linjassa perusteet-toman edun palautusta koskevan oikeuskäytännön kanssa. Lisäksi on selvää, että toinen avo-puoliso voisi saada perusteetonta etua avoavo-puolison kustannuksella, jos hänen ei tarvitsisi mak-saa hyvitystä enempää kuin mitä hänen osakseen omaisuuden erottelussa tulee, jos avopuoliso on antanut tämän hyväksi omaisuuden erottelussa avopuolisolle tulevaa omaisuutta suurem-man panoksen.
Lisäksi korkein oikeus samassa ratkaisussaan linjasi, että hyvityksen määrää on mahdollista sovi-tella. Tämä on sikäli merkittävä oikeusohje, että avoliitolaissa ei mainita mitään mahdollisuu-desta hyvityksen sovitteluun. Tätäkin linjaustaan korkein oikeus perusteli sillä, että se on
sovitellut aiemmissa ratkaisuissaan perusteettomana etuna palautettavaksi tuomitsemaansa määrää. Sitä, että avopuolison varallisuusolot voidaan ottaa huomioon hyvityksen määrää arvioi-taessa, voidaan kohtuullisuusnäkökulmasta puoltaa.
Syy-yhteyden osalta mielenkiintoinen kysymys on se, voiko avopuolisolla olla oikeus hyvitykseen, jos avopuolison omaisuus toisen panoksesta huolimatta vähenee. Oikeuskirjallisuudessa on kat-sottu, että tällaisessa tilanteessa hyvityksen antamiselle ei ole edellytyksiä, sillä panoksen seu-rauksena avopuolison omaisuuden on vähintäänkin säilyttävä vähentymättömänä tai kartut-tava.99 Myös lain sanamuoto tukee tällaista tulkintaa. Korkein oikeus totesi edellä käsitellyssä rat-kaisussa, että hyvitystä voidaan määrätä, vaikka avopuolisolle erottelussa tulevan omaisuuden arvo alittaa hyvityksen määrän tai omaisuutta ei ole lainkaan, jos avopuolison antama panos on avoliiton aikana kuitenkin myötävaikuttanut toisen avopuolison omaisuuden karttumiseen tai säilymiseen. Tämäkin lausuma tukee sellaista tulkintaa, että hyvitystä voidaan määrätä makset-tavaksi vain, jos panos on avoliiton aikana jollain tavalla auttanut avopuolison omaisuutta säily-mään tai karttumaan.
Tällainen tulkinta voisi johtaa kuitenkin joissain tilanteissa epäoikeudenmukaiseen lopputulok-seen. Näin voisi käydä esimerkiksi tilanteessa, jossa avopuoliso toimii toisen avopuolison omais-hoitajana. Voi olla, että avopuolison hoitaessa puolisoaan tämän omaisuus tänä aikana vähenee, jos tällä ei ole lainkaan tuloja tai tulot ovat niin pienet, että ne eivät kata elämisen kustannuksia.
Onko säännöstä tulkittava niin, että tällaisessa tilanteessa avopuolisolla ei ole oikeutta hyvityk-seen, sillä panoksen seurauksena avopuolison omaisuus ei ole karttunut eikä edes säilynyt sa-mansuuruisena?
Tällaisessa tilanteessa oikeutta hyvitykseen voisi punnita vertaamalla tilannetta siihen, mikä puolison varallisuusasema olisi ilman toisen avopuolison antamaa panosta. Esimerkiksi, jos avo-puoliso olisi omaishoidon sijasta saanut hoitoa jossakin hoitolaitoksessa, voitaisiin arvioida, mikä avopuolison varallisuusasema olisi tällaisessa tilanteessa verrattuna siihen, että hänen
99 Kangas 2019, s. 440.
avopuolisonsa on toiminut omaishoitajana. Lainkohtaa olisi tulkittava siten, että jos avopuolison omaisuus olisi vähentynyt vielä enemmän ilman avopuolison panosta, tulisi avopuolisolla olla oikeus saada hyvitystä antamastaan panoksesta. Avoliittolain 8 §:n sanamuotoa omaisuuden karttumisesta tai säilymisestä ei tällaisessa tilanteessa tulisi tulkita liian tiukasti.
Kun hyvityssääntely perustuu perusteettoman edun palautusoppiin, voidaan johtoa tällaiseen tilanteeseen hakea myös edun käsitteestä. Perusteettoman edun palautusopin mukaisesti edun käsitettä on tulkittava laajasti, ja kaikenlainen taloudellinen hyötyminen oikeuttaa edunpalautuk-seen.100 Tästä näkökulmasta on selvää, että taloudellisena hyötymisenä voidaan pitää myös sitä, että omaisuus on vähentynyt panoksen seurauksena vähemmän, kuin mitä se olisi vähentynyt ilman panosta. Tämäkin puoltaa sitä, ettei kriteeriä omaisuuden säilymisestä tule tulkita liian tiu-kasti.
100 Aurejärvi – Hemmo 2007, s. 162. Norros 2018, s. 119–121.