Naapuruuskiistat ja kunnan ympäristönsuojeluviranomainen kiistojen käsittelijänä

Naapuruuskiistat ja kunnan

ympäristönsuojeluviranomainen

kiistojen käsittelijänä

Dissertations in Social Sciences and Business Studies No 127

Hilkka Heinonen

Naapuruuskiistat ja kunnan ympäristönsuojeluviranomainen

kiistojen käsittelijänä

Publications of the University of Eastern Finland Dissertations in Social Sciences and Business Studies

No 127 Itä-Suomen yliopisto

Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta Joensuu

2016

Juvenes Print - Suomen Yliopistopaino Oy Tampere, 2016

Vastaava toimittaja: professori Kimmo Katajala Toimittaja: FM Eija Fabritius

Myynti: University of Eastern Finland Library ISBN: 978-952-61-2230-4 (NId.)

ISBN: 978-952-61-2231-1 (PdF) ISSNL: 1798-5749

ISSN: 1798-5749 ISSN: 1798-5757 (PdF)

Heinonen, Hilkka

Municipal Environmental Protection Authorities as Neighbour dispute-Handlers, 271 p.

University of Eastern Finland

Faculty of Social Sciences and Business Studies, 2016 Publications of the University of Eastern Finland,

Dissertations in Social Sciences and Business Studies, no 127 ISBN (nid.): 978-952-61-2230-4

ISSN (nid.): 1798-5749 ISSN-L: 1798-5749

ISBN (PdF): 978-952-61-2231-1 ISSN (PdF): 1798-5757 Dissertation

aBSTRaCT

Even minor disturbances between neighbours may develop into neighbour dis- putes. At what point does this transformation occur? It depends on the personal features of the parties involved, but also on the social and physical environment within which the disturbance occurs. Therefore, measurable features of such dis- turbances, such as their intensity and duration, only partly explain the emergence of disputes as a result of them. due to the dynamics of neighbour disputes, author- ities are called in to deal with cases in respect of which they have no jurisdiction to intervene. The customer service principle and the need for good administration lie behind the assumption that the authorities will also take action in these situations.

This research focuses on ‘yard peace violation’, i.e. situations where a neigh- bour’s activities cause harmful interference, damage to health or aesthetic harm.

The study shows that the definition applied to municipal environmental authori- ties’ rights to intervene in a coherent way in respect of a disturbance is problem- atic under both the Environmental Protection Act and the Adjoining Properties Act. It is better to approach yard peace violation cases from a conflict resolution perspective rather than looking for a legal solution.

In this research, a case study and ‘multiplicative triangulation’ are used to evaluate the mediation undertaken by municipal environmental authorities.

The potential of this approach and the efficiency of its use at different stages of disputes are discussed. An autoethnographical method is adopted with a view to acquiring deeper insight into the viewpoints of the office-holders involved, particularly in order to highlight the emotional experiences that influence their decisions but are not mentioned in official documents. The study highlights that it is important to try to understand the motives that guide public officers in their interpretation of flexible norms, instead of seeking to diminish such invisible factors, given that they do clearly influence the legal solutions adopted. The re- search seeks to develop a model to be used in the analysis of disputes, which can be used, for example, to develop the recording of conflicts.

Keywords: neighbour disputes, municipal environmental authority, Adjoining

Heinonen, Hilkka

Naapuruuskiistat ja kunnan ympäristönsuojeluviranomainen kiistojen käsittelijänä, 271 s.

University of Eastern Finland

Faculty of Social Sciences and Business Studies, 2016 Publications of the University of Eastern Finland,

Dissertations in Social Sciences and Business Studies, no 127 ISBN (nid.): 978-952-61-2230-4

ISSN (nid.): 1798-5749 ISSN-L: 1798-5749

ISBN (PdF): 978-952-61-2231-1 ISSN (PdF): 1798-5757 Väitöskirja

aBSTRakTi

Vähäisetkin naapurin aiheuttamat häiriöt voivat kehittyä naapuruuskiistoiksi.

Se, muuttuuko häiriökokemus kiistaksi, riippuu paitsi osapuolten henkilökoh- taisista ominaisuuksista myös tapahtuman sosiaalisesta ja fyysisestä ympäris- töstä. Häiriön mitattavat ominaisuudet, kuten voimakkuus ja kesto, ovat vain osaselityksiä kiistojen synnylle. Naapuruuskiistojen dynamiikasta johtuen vi- ranomainen tulee vedetyksi mukaan myös tapauksiin, joihin sillä ei ole keinoja puuttua, koska substanssilainsäädännön puuttumiskynnys ei välttämättä ylity.

Asiakaspalveluperiaate ja hyvän hallinnon vaatimus velvoittavat viranomaisia myös näissä tilanteissa.

Tutkimuksessa keskitytään piharauhan loukkauksena pidettäviin tapauksiin.

Tällöin naapuri katsoo, että häiriöstä tai immissioita aiheutuu esimerkiksi terve- ys- tai esteettisiä haittoja. Tutkimuksessa osoitetaan, että ympäristöviranomaisen puuttumiskynnyksen määrittely johdonmukaiseksi sekä ympäristönsuojelulain että naapuruussuhdelain kannalta on ongelmallista. Piharauhan loukkaustapa- uksia onkin syytä lähestyä mieluummin konfliktinratkaisunäkökulmasta kuin etsiä niihin lainopillista ratkaisua.

Tutkimuksessa havainnoidaan tapaustutkimuksen ja kerrannaistriangulaati- on avulla viranomaissovittelun tehostamismahdollisuuksia kiistojen eri vaiheis- sa. Autoetnografisen lähestymistavan avulla valaistaan viranhaltijanäkökulmaa, erityisesti tunneperäisiä kokemuksia, jotka omalta osaltaan vaikuttavat viran- haltijan tekemiin päätöksiin. Tutkimuksessa korostetaan näiden vaikuttimien ymmärtämistä, sen sijaan että pyrittäisiin häivyttämään näkymättömiin oikeu- dellisiin ratkaisuihin tosiasiallisesti vaikuttavat tekijät. Viranomaistyön tehosta- miseksi esitetään eräitä toimenpiteitä, kuten kiistojen kirjaamiskäytäntöjen kehit- tämistä analysointityökalun avulla.

Avainsanat: naapuruuskiistat, immissio, kunnan ympäristöviranomainen, naa- puruussuhdelaki

Esipuhe

Yksi elämänvaihe on saavuttanut lakipisteensä. Väitöstutkimus on konkreet- tisesti tässä. Siitä tuli sellainen kuin minulle sopii: tutkimusmatka hämäriin marginaaleihin, näkymättömiin käytäntöihin, vähäisiin kiistoihin, itseeni.

Ryhtyessäni nuorena hoitamaan ympäristöviranhaltijan tehtäviä, kuvittelin, että työni sisältö tulee olemaan ihmisten aiheuttamien ympäristöongelmien selvittely. Luulin, että työnkuvaan kuuluu vesistöjen tilan seurantaa ja paran- tamista, suosituksien esittämistä metsien ekologisemmasta käytöstä, vihreäm- män ajattelun tuomista kaupunkisuunnitteluun, paikallisten olojen huomioi- mista valtakunnallisia ohjelmia ja suunnitelmia käytäntöön pantaessa. Kun sitten vuosien saatossa havaitsin että näitäkin asioita voi tehdä, jos jää aikaa hallinnollisen päätöksenteon ja riitelevien naapurusten haisevien kompostien tarkastamisen jälkeen, hämmennyin. Sitten turhaannuin ja lopuksi kyynistyin.

Oli aika ottaa uusi näkökulma asioihin.

Opiskelu hallintotieteiden maisteriksi ja sitä seurannut jatko-opiskelu ja väi- töstutkimus on ollut antoisa ja pitkä prosessi. Lähes kymmenen vuoden ajan tämä tutkimus on määritellyt elämääni. Moni asia on väistynyt sen tieltä. Se ei ole ollut elämän koko sisältö, mutta tärkeä osa sitä. Tämän hienon matkan ovat taloudellisesti mahdollistaneet Joensuun ja Itä-Suomen yliopistolta saamani opetustehtävät sekä tutkimuksen rahoituskaudet sekä Suomen Akatemian tut- kimushanke. Kiitokset kaikille myönteisiin rahoituspäätöksiin vaikuttaneille.

Tämä tutkimus olisi jäänyt kovin pinnalliseksi, jos en olisi saanut käyttämää- ni tutkimusaineistoa entisiltä kollegoiltani. Nämä nimettömiksi jäävät viran- haltijat laajensivat käsitystäni viranomaisyhteistyöstä ja suostuivat antamaan kiperiksi kokemiaan naapuruuskiistatapauksia analysoitavakseni. Toivon, että he tarkastelisivat tuloksia myönteisessä hengessä, vaikka tulkintani eivät olisi- kaan miellyttäviä. Toivon myös, että tämä tutkimus antaisi virikkeitä kaikille kunnallisen ympäristöpäätöksenteon parissa työskenteleville tulevaisuudes- sakin kehittää viranhaltijatyötä yhä vaikuttavammaksi, yhteisen ympäristön hyväksi.

Ensimmäinen, tärkein ja suurin kiitokseni tämän tutkimuksen valmistumi- sesta kuuluu opettajalleni ja ohjaajalleni professori Tapio Määtälle. Ilman hänen inspiroivaa opetustaan ja kannustavaa asennettaan en olisi aloittanut ympä- ristöoikeuden opiskeluani saati jatkanut jako-opiskelijana. Ilman hänen luot- tamustaan oma uskoni työn valmistumiseen ei olisi riittänyt. Toiseksi kiitän esitarkastajiksi suostuneita professori Jyrki Talaa ja erityisesti professori Anne Kumpulaa, joka uudelleen ja uudelleen jaksoi paneutua yhä uusiin käsikirjoi- tusversioihin. Heidän asiantuntevat kommenttinsa antoivat lopullisen muodon työlleni.

Tutkimuksestani olisi tullut paljon köyhempi, jos en olisi saanut tilaisuutta olla mukana Suomen Akatemian rahoittamassa ”Naapuruuskiistat ja asuminen Suomessa” hankkeessa. Tämän yhteistyön ansiosta sain konkreettista pohjaa työni perustaksi naapuruuskiistojen määrästä ja laadusta. Lisäksi käydyt kes- kustelut kehittivät omaa sosiologista ajatteluani sekä lisäsivät ymmärrystäni konfliktien luonteesta. Kiitän hankkeen ideoinutta Lasse Peltosta sekä Risto Haverista, Kaijus Ervastia ja Jukka Hirvosta.

Kiitokset ansaitsee myös monia yhteiskunnallisia ja henkilökohtaisia poh- dintoja virittänyt Tero Mustonen, joka on aina suhtautunut virkistävän ennak- koluulottomasti tutkimukseeni. Parhaimmat kiitokseni vertaistuesta kaikille Joensuun ja Itä-Suomen yliopiston ympäristöoikeuden jatko-opiskelijoille, jois- ta monet saavuttivat tavoitteensa ennen minua. Kiitokseni myös kaikille työ- tovereilleni Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksella hyvästä työilma- piiristä, joustavuudesta avuliaisuudesta ja mukavista kahvihetkistä. Kiitokset myös sille lukuisalle joukolle ystäviä, jotka ovat olleet mukana lukemalla, kom- mentoimalla ja kyseenalaistamalla. Kaikille teille kiitokset.

Lapsuudenkodistani sain evääksi avoimen, kyseenalaistavan ja sinnikkään mielen. Kiitokset äiti ja isä! Kiitos Tarja ja Airi mukana elämisestä. Jouko, il- man sinun loputonta kärsivällisyyttäsi ja joustavuuttasi arjessa tämä tutkimus ei olisi koskaan valmistunut. Soile ja Collins, sukupolvien ketju jatkuu, omistan tämän kirjan tulevalle pienokaisellenne.

Ekopolulla, Pielisen rannalla 7.10.2016 Hilkka Heinonen

Sisällys

1 Johdanto

1.1 Viranomainen ja kiistat ... 15

1.2 Viranomaistoiminnan rajat ...16

1.3 Teoksen rakenne ... 18

2 naapuruuskiistoJen tutkiminen

2.1 Suomalaiset naapuruuskiistat kyselytutkimuksen valossa ...21

2.1.1 Kiistojen yleisyys ...21

2.1.2 Kiistojen syyt... 23

2.1.3 Kiistojen vieminen tuomioistuimeen ...27

2.1.4 Vaihtoehtoinen konfliktinratkaisu ... 28

2.2 Monitieteisyys ja monimetodisuus kiistojen tutkimuksessa ... 29

2.2.1 Ympäristökiistojen monitahoisuus tutkimuksen haasteena ... 29

2.2.2 Empiria oikeudellisen tiedonintressin palveluksessa ... 33

2.2.3 Kehystäminen ja tulkinta ... 34

2.2.4 Konfliktitutkimus ... 38

2.2.5 Tapaustutkimus menetelmän runkona ... 41

2.2.6 Autoetnografinen lähestymistapa ... 46

2.3 Tutkimusasetelma ... 50

2.3.1 Tutkimuskysymykset ... 50

2.3.2 Aineisto ja sen hankinta ... 51

2.3.3 Eettiset kysymykset ... 55

2.3.4 Johtopäätösten esittäminen ... 59

3 Ympäristöhäiriöstä kiistaksi

3.1 Häiriön arvosidonnaisuus ja merkitsevyys eri tilanteissa ...60

3.1.1 Häiriöt sosiaalisessa kontekstissaan ...60

3.1.2 Häiriöt yksilön kokemuksena... 63

3.1.3 Häiriön kesto, paikan luonne ja toiminnan tarpeellisuus ... 69

3.2 Reagointi naapurihäiriöön ...72

3.2.1 Naapurin aiheuttamaan häiriöön puuttuminen ...72

3.2.2 Viranomaisen puoleen kääntyminen ... 73

4 kiistan käsittelY viranomaisessa Ja sitä edeltävät toimet

4.1 Kiistan vireille tulo ... 81

4.1.1 Mikä viranomainen on toimivaltainen? ... 81

4.1.2 Asiakaspalvelu ja hyvä hallintomenettely ... 87

4.1.3 Asian kirjaaminen viranomaisen asiakirjarekisteriin ... 93

4.1.4 Kirjallinen ja suullinen vireillepano ... 95

4.1.5 Nimetön ilmianto ...100

4.2 Kiistan hyvän hallinnon mukainen käsittely ...106

4.2.1 Asian selvittämisvelvollisuus ja osapuolten kuuleminen ...106

4.2.2 Tarkastuskäynnit ja hienovaraisuus ...110

4.2.3 Kielenkäytön selkeys ja asianmukaisuus ...119

4.2.4 Viranomaisen ohjaus- ja neuvontavelvoite ...122

4.2.5 Kyselyihin vastaaminen ja päätöksentekovelvollisuus ...127

4.2.6 Toiminnan ripeys ... 135

4.3. Viranomaisen puuttumiskynnys ympäristönsuojelulain ja naapuruussuhdelain valossa ... 138

5 kuuden kiistan tapausanalYYsit

5.1 Kiistat tapauksina ...145

5.2 Kiistaprosessi, esimerkkinä eläinten pito ...151

5.2.1 Tapauskuvaus 1: Koirien haukkuminen ...151

5.2.2 Tapauskuvaus 2: Kissojen irtipitäminen... 158

5.2.3 Lainopillista pohdintaa kunnan mahdollisuuksista vaikuttaa lemmikkien aiheuttamiin haittoihin ...166

5.2.4 Tapauskuvaus 3: Uusi hevostalli ...170

5.2.5 Lainopillista pohdintaa hevostallien ja muiden karjarakennusten sijoittamisesta lähelle asutusta ...181

5.3 Viranomaisyhteistyö ja asuinalueen ääniympäristö ... 188

5.3.1 Tapauskuvaus 4: Ravintola- ja katumelu ... 188

5.3.2 Asuinalueella harjoitettavan yritystoiminnan aiheuttama melu ... 192

5.3.3 Lainopillista pohdintaa elämisen aiheuttamista äänistä kerrostalossa ... 195

5.4 Hallintopakon käyttö ja esteettisyys ympäristön laatukriteerinä ... 198

5.4.1 Tapauskuvaus 5: Romuvarastoalue ... 198

5.4.2 Lainopillista pohdintaa rumentavasta ulkovarastoinnista ... 205

5.4.3 Rakennelmat ja esteettisyys ... 209

5.4.4 Pohdintaa viihtyisyydestä ja esteettisyydestä ...211

5.5 Ilman laatu ja tulisijojen käyttö ...214

5.5.1. Tapauskuvaus 6: Lämmityskattilan savuhaitat...214

5.5.2 Puunpolton savuhaitat hallintotuomioistuinten käsittelyssä ....226

5.5.3 Pienimuotoinen jätteenpoltto ... 231

5.5.4 Lainopillista pohdintaa savuhaittoihin puuttumisesta ... 235

6 Johtopäätöksiä Ja kehittämismahdollisuuksia

6.1 Viranomaismenettely piharauhan loukkaustilanteissa ... 239

6.2 Kiistaprosessin ymmärtäminen ja sovittelu... 240

6.3 Autoetnografian lisäarvo tutkimukselle ... 242

6.4 Viranomaisten päällekkäisten toimivaltasuhteiden purkaminen ... 244

6.5 Kunnan viranomaisten yhteistyö kiistojen käsittelyssä ... 246

6.6 Kunnallisten määräysten kehittäminen ja hyvän naapuruuskäytännön ohjeet ... 249

lähteet ... 253

liite

lYhenteet

(ae) autoetnografinen kirjoitus

AOA eduskunnan apulaisoikeusasiamies

AOAS eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen sijainen AOK valtioneuvoston apulaisoikeuskansleri

AOKS valtioneuvoston apulaisoikeuskanslerin sijainen

AVI aluehallintovirasto

AYK alueellinen ympäristökeskus

D diaarinumero

dL defensor Legis

ELY-keskus elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus

EOA eduskunnan oikeusasiamies

ESL eläinsuojelulaki 247/1996

Evira Elintarviketurvallisuusvirasto

hajajätevesiasetus valtioneuvoston asetus talousjätevesien käsittelystä viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla 209/2011 HaVM hallintovaliokunnan mietintö

HE hallituksen esitys

HeHaO Helsingin hallinto-oikeus

HL hallintolaki 434/2003

HLL hallintolainkäyttölaki 586/1996 HäHaO Hämeenlinnan hallinto-oikeus

JL jätelaki 646/2011

JulkA asetus viranomaisten toiminnan julkisuudesta ja hyvästä

tiedonhallintatavasta 1030/1999

JulkL julkisuuslaki, laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta

621/1999

KHO korkein hallinto-oikeus

KKO korkein oikeus

KML kiinteistönmuodostamislaki 554/1995 KoHaO Kouvolan hallinto-oikeus

KuHaO Kuopion hallinto-oikeus

KYHL laki kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta 64/1986

L laki

LaVL eduskunnan lakivaliokunnan lausunto

LM Lakimies

LO lääninoikeus

LSL luonnonsuojelulaki 1096/1996

LVK 1914 lainvalmistelukunta 1914

MAL maa-aineslaki 555/1981

metsästysL metsästyslaki 159/2011

MMMA maa- ja metsätalousministeriön asetus MRA maankäyttö- ja rakennusasetus 895/1999

MRL maankäyttö- ja rakennuslaki 132/1999

NaapL naapuruussuhdelaki, laki eräistä naapuruussuhteista

26/1920

OKA valtioneuvoston oikeuskansleri

OKV valtioneuvoston oikeuskanslerin virasto PeVL perustuslakivaliokunnan lausunto

PL Suomen perustuslaki 731/1999

PSI-direktiivi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/37/EU julkisen sektorin hallussa olevien tietojen uudelleen- käytöstä annetun direktiivin2003/98/EY muuttamisesta.

RL rikoslaki 39/1889

STM sosiaali- ja terveysministeriö

STTV sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskus,

nyk.Valvira

T taltio

THL terveyden ja hyvinvoinnin laitos

TSL terveydensuojelulaki 763/1994

VaHaO Vaasan hallinto-oikeus VahkL vahingonkorvauslaki 412/1974

Valvira Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto

VL vesilaki 587/2011

VNA valtioneuvoston asetus

VNP valtioneuvoston päätös melutason ohjearvoista 993/1992

YJ Ympäristöjuridiikka

YLML ympäristölupamenettelylaki 735/1991 YmVM ympäristövaliokunnan mietintö

YSL ympäristönsuojelulaki 527/2014

YSL-vanha ympäristönsuojelulaki 86/2000 YVahL ympäristövahinkolaki 737/1994

kuviot

Kuvio 1: Merkittävimmät naapurihäiriöt ja -ongelmat kerrostaloissa, % ... 24 Kuvio 2: Merkittävimmät naapurihäiriöt ja -ongelmat rivi- ja paritaloissa, % ... 25 Kuvio 3: Merkittävimmät naapurihäiriöt ja -ongelmat omakotitaloissa, % ... 26 Kuvio 4: Ympäristön käyttöön liittyvien naapuruuskiistojen kohteita,

esimerkkejä kiistoista ja niitä koskevasta lainsäädännöstä sekä lain

määräämästä menettelystä ja käsittelevästä tahosta ... 31 Kuvio 5: Ympäristöpsykologinen viitekehys koostuu ympäristösuhteen

yksilöllisestä, yhteisöllisestä ja yhteiskunnallisesta säätelystä ... 36 Kuvio 6: Triangulaation syklit ja vertailevan tapaustutkimuksen sykli ... 43 Kuvio 7: Esimerkkejä naapuruuskiistojen sijoittumisesta suhteessa

lainsäädäntöön javiranomaisten toimintakenttiin ... 85 Kuvio 8: Haitan asteittainen voimistuminen naapurin ja viranomaisen

kannalta ... 140 Kuvio 9: Esimerkki kiistaprosessista vaiheineen ja yksittäisine

tapahtumineen ...148 Kuvio 10: Koirakiistan prosessiskaavio tapahtumineen ... 156 Kuvio 11: Kissakiistan prosessiskaavio tapahtumineen ... 164 Kuvio 12: Tallikiistan rakennuslupahakemusvaiheiden prosessikaavio

tapahtumineen ... 179 Kuvio 13: Tallikiistan hallintotuomioistuinvaiheiden (vaihe 4) prosessikaavio tapahtumineen ...179 Kuvio 14: Tallikiistan terveydensuojelulain mukaisen ilmotuksen käsittelyn (vaiheet 3-5) prosessikaavio tapahtumineen ... 181

taulukot

Taulukko 1: Kiista jaoteltuna vaiheisiin viranomaisen toiminnan kannalta .... 147 Taulukko 2: Kiistaprosessin yksittäiset tapahtumat ... 149 Taulukko 3: Osapuolten vastakkaiset näkemykset naapurivuorovaikutuksesta kissojen irtipitotapauksessa ... 162 Taulukko 4: Osapuolten vastakkaiset näkemykset naapurivuorovaikutuksesta hevostallitapauksessa ... 177 Taulukko 5: Vuosina 2002–2010 hallinto-oikeuksissa käsitellyt puunpolton savuhaittatapaukset ... 226

1 Johdanto

Toiselle aiheutetun haitan on oltava olennainen ennen kuin laki tulee sovellettavaksi.¹

1.1 ViRanomainen ja kiiSTaT

Mitä yhteyttä on ympäristön pilaantumisen torjunnalla ja naapurin koiran jatku- valla yöllisellä haukkumisella? Yhteys on etäinen ja keinotekoinen. Suomalaisen ympäristöviranomaisen on kuitenkin pyydettäessä otettava kantaa molempiin asioihin, periaatteessa vieläpä samalla vakavuudella. Kunnallisen ympäris- tönsuojeluviranomaisen tulisi työssään pyrkiä edistämään kestävää kehitystä ja pyrkiä estämään ympäristön tilan heikkeneminen. Samalla sille on annettu kunnallisen viranomaisen palvelutehtävä: kuntalaisten hyvinvoinnista huoleh- timinen.²

Tutkimustani motivoiva lähtökohta on kunnallisen ympäristönsuojeluviran- omaisen tehtäväkentän laaja-alaisuus ja sen laitojen sumeus. Tehtäväkenttää tu- lisi selkiyttää ja rajata, jotta toiminnassa voitaisiin keskittyä merkittäviin ympä- ristöongelmiin. Yhtenä merkittävänä ympäristöviranhaltijan työaikaa vievänä tehtäväkokonaisuutena on naapurien välisten ympäristökiistojen käsittely. Tätä tehtäväkenttää ei ole lainsäädännössä osoitettu minkään viranomaisen tehtäväk- si eikä itse asiassa edes tarkoitettu hallinnon hoidettavaksi. Käräjäoikeus toimii yksityisoikeudellisten riita-asioiden ratkaisijana. Viranomainen ei kuitenkaan voi kokonaan välttyä näiden asioiden hoitamiselta, koska ympäristökiistoissa on usein kyse monia elementtejä sisältävistä ongelmista, eikä viranhaltija voi ensi kuulemalta tietää, sisältyykö tapaukseen ympäristönsuojeluviranomaisen tehtäviin kuuluvia asioita. Kun kiistan osapuolilta saatava tieto on ristiriitaista, pitää selvittää, kuinka suuri osa väitteistä pitää paikkansa ja milloin ”risukasan”

poltto onkin jätteen avopolttoa tai onko ”lietelannan levitys kaivon päälle” sa-

1 LVK 1914: Ohjenuora naapuruuslakien soveltamisessa.

2 Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen tehtävät voidaan jakaa viranomaistehtäviin, ympäristön- suojelun edistämistehtäviin ja asiakaspalvelutehtäviin. Tässä käsittelemäni naapuruuskiistat kuuluvat lähinnä kunnan yleiseen asiakaspalvelutehtävän hoitamiseen (Heinonen 2007, s.

308–314). Kuntaliitto (esim. Parviainen: Kuntien ympäristönsuojelun hallintokysely 2013, s. 16) käyttää ympäristönsuojeluviranomaisen tehtävien jaossa neljää ryhmää. Erityistehtäviä ovat ympäristönsuojelu-, jäte-, vesi-, vesihuoltolaeissa sekä maasto- ja vesiliikennelaeissa säädettyjen päätös- ja lupa-asioiden valmistelu ja yleinen laillisuusvalvonta. Yleistehtäviä ovat ympäristönsuojelun suunnittelu ja kehittäminen; ympäristön tilan seuranta; ympäristönsuojelun yleinen ohjaus, neuvonta ja tiedotus; osallistuminen kaavojen valmisteluun muun muassa työryhmissä; lausunnot muille viranomaisille ja yhteisöille sekä yhteistyötehtävät eri viranomaisten ja yhteisöjen kanssa. Muut tehtävät ovat ympäristönsuojeluun liittyviä tai tätä sivuavia tehtäviä, jotka kuuluvat ympäristönsuojelusta vastaavalle yksikölle (toimiminen leirintäalueviranomaisena, kemikaalivalvontaviranomaisena, maa-ainesten oton lupa- ja/tai valvontaviranomaisena, kaavoitus, tekninen toimi, rakennusvalvonta ja jätehuollon viranomaistehtävät yms.) Hallintotehtäviä ovat kunnan yleishallintoon liittyvät tehtävät kuten talous- ja henkilöstöasiat. Naapuruuskiistojen käsittelyä ei voi yksiselitteisesti sisällyttää mihinkään näistä neljästä ryhmästä.

natarkka ilmaus tapahtuneesta vai tunnekuohun vallassa esitetty voimakkaasti värittynyt yksipuolinen näkemys.

Tutkimukseni päätarkoitus on selvittää empiirisen aineiston avulla, minkälai- sia naapuruuskiistat ovat prosesseina ja miten ympäristöviranomaiset puuttuvat niihin. Viranomaistyön kehittämisen kannalta on tärkeää löytää keinoja, joilla näkymättömäksi jäänyt kiistojen käsittely saadaan näkyväksi ja tilastoiduksi ai- kaa ja resursseja vaativana tehtäväalueena. Kiistaprosessien analysointityökalun avulla voidaan kehittää esimerkiksi kiistojen kirjaamiskäytäntöjä. Tarkoitus on myös pohtia, missä kiistaprosessin vaiheissa sovittelulla (viranomaisen tai ulko- puolisen sovittelijan toteuttamana) on parhaimmat menestymismahdollisuudet ja ovatko nämä vaiheet tunnistettavissa meneillään olevassa kiistassa.

Lainopillisesta näkökulmasta puolestaan kiinnostavaa on se, miten on määri- teltävissä julkisoikeudellisen, yleistä ympäristöetua koskevan ympäristönsuoje- lulain ja yksityisoikeudellisen, yksityiselle suojaa tarjoavan naapuruussuhdelain välinen rajapinta ympäristöviranomaisen toiminnan rajaajana. Myös yksittäiset ympäristölakien soveltamistilanteet ja niissä esiin nousevat tulkintaongelmat ovat tutkimuksen kohteena.

Vakavia naapuruuskiistoja kohtaa noin 1–2 % väestöstä, kuten Hirvosen tut- kimuksesta, jota luvussa 2.1 käsittelen, käy ilmi.Kiistat ajoittuvat useimmiten joihinkin yksittäisiin elämäntilanteisiin ja asumisen vaiheisiin eivätkä pääsään- töisesti ole halki elämän jatkuvia ongelmia.³ Tuo 1–2 % väestöstä tarkoittaa kui- tenkin 55 000–110 000 ihmistä, ja yhtä monta tarinaa siitä, miksi naapurin kanssa eläminen on vaikeaa. Se tarkoittaa myös sitä, että 10 000 asukkaan kunnassa on keskimäärin sata – kaksisataa vakavista naapuruuskiistoista kärsinyttä tai par- haillaan kärsivää asukasta.⁴

1.2 ViRanomaiSToiminnan RajaT

Suomen perustuslain (PL 731/1999) mukaan julkisen vallan käytön tulee pe- rustua lakiin ja kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia.

Aiemmin yksityisoikeuden ja julkisoikeuden välillä olleen jyrkän vastakohtai- suuden sijasta nykyään voidaan puhua jatkumosta, jossa julkisoikeus ja yksityis- oikeus esiintyvät erilaisina yhdistelminä.⁵ Julkisoikeuden sääntelyinstrumentit ovat tunkeutuneet aloille, joilla aikaisemmin on rajoituttu yksityisoikeudellisten suhteiden sääntelyyn⁶ ja ympäristöoikeudessa perinteinen oikeudenalasyste- matiikka on sekoittunut julkis- ja yksityisoikeuden piirteitä sisältäviksi säänte-

3 Hirvonen 2013 s. 46. Hirvosen tutkimus on tehty osana samaa Suomen Akatemian rahoittamaa monitieteistä ”Naapuruus-kiistat ja asuminen Suomessa 2011–2015” tutkimushanketta, kuin tämä tutkimus.

4 Vaikka keskityn tässä tutkimuksessa naapuruuskiistojen tutkimiseen, on muistettava, että naapuruuteen sisältyy kokonaisuutena huomattavan paljon enemmän positiivisia ilmiöitä kuin negatiivisia. Ks. esim. Kortteinen 1982 ja Melkas 2003.

5 Wilhelmsson 2000 s. 33.

6 Wilhelmsson 2000 s. 34.

lykomplekseiksi.⁷ Ympäristöoikeudenkin joustavien normien soveltaminen on siis pääosin oikeusharkintaista, mutta naapuruuskiistojen kaltaisten oikeuden reuna-alueilla olevien tilanteiden hallintaan tarvitaan myös tarkoituksenmukai- suusharkintaa.

Ympäristöllisten naapuruuskiistojen virallinen käsittely on hajautunut laa- jasti hallinnon ja oikeuslaitoksen eri tahoille. Naapuruuskiistat työllistävät niin kunnan viranomaisia (ympäristönsuojelu, rakennusvalvonta, kaavoitus, terveysvalvonta, jätehuolto) kuin maanmittauslaitosta ja valtion aluehallintovi- ranomaisia. Poliisi ja oikeuslaitos käräjäoikeudesta hallinto-oikeuksiin ja kor- keimpaan oikeuteen ja korkeimpaan hallinto-oikeuteen saakka saavat käsiteltä- väkseen ympäristön käyttöön liittyviä naapurien erimielisyyksiä. Myös ylimpiä laillisuusvalvontaviranomaisia, eduskunnan oikeusasiamiestä ja valtioneuvos- ton oikeuskansleria, naapurikiistat työllistävät silloin, kuin kiistelijät kantelevat viranomaisen toiminnasta. Rajuimmillaan ympäristölliset naapuririidat voivat johtaa rikollisiin tekoihin ja rikosoikeudelliseen vastuuseen.

Virantoimitusvelvollisuuteen kuuluu, että viranhaltija hoitaa virkansa asian- mukaisesti, suhteellisuusperiaatetta noudattaen eikä käytä asemaansa muuhun tarkoitukseen kuin hänen virkatehtävänsä edellyttävät.⁸ Ympäristöviranomaisten on valvontatoimissaan huolehdittava paitsi oman hallinnonalansa tavoitteista, huomioitava myös mahdollisesti vastakkaiseen suuntaan vaikuttavat perusoike- usnäkökohdat.⁹ Sillä, kuten Haila toteaa, ympäristöhuoli on ideologia, yhteiskun- nallinen asenne, yksi ideologia muiden joukossa.¹⁰ Ympäristöhuoli myös ilmenee hyvin eri tavoin riippuen henkilön elämänkatsomuksesta.¹¹ Viranomaisen tulee valita oma puuttumislinjansa nämä moninaiset tekijät huomioon ottaen ja sa- malla muistaen, että kansalaisten perustuslaillisia oikeuksia loukataan, jos ym- päristöongelmia ei pyritä ratkaisemaan riittävän tehokkaasti.¹²

Monitavoitteisuus on tyypillistä kunnan muullekin viranomaistoiminnalle, ja samantyyppisiä ristiriitaisuuksia sisältyy myös niiden viranomaistehtävien hoi- toon. Esimerkiksi sosiaalityöntekijän tai muun kunnan omaishoidon sopimuksia tekevän työntekijän pitää olla yhtä aikaa neuvottelija ja myöntäjä, valvoja ja tuki- ja.¹³ Tedren sosiaalityöntekijän tehtäviin liittyvien vaatimusten kuvaus sopii pit- kälti myös ympäristöviranhaltijan työhön: ”Ennakoinnin vaatimus, asiakkaiden tarpeiden vakava huomioon ottaminen tai joustavien normien täysimääräinen tulkinta, ei voi olla kohtuuton vaatimus virkamiehelle. Mutta kohtuutta arvi- oitaessa on toki otettava huomioon myös sosiaalityöntekijöiden asema koulu- tuksessa omaksuttujen ihanteiden, kunnan talousarvion ja erilaisten odotusten ristivedossa.”¹⁴

7 Tuori LM 2004 s. 2121; Keravuori–Rusanen 2008 s. 34; Kuusiniemi 2013, s. 60–61.

8 Konstari 1986, s. 25–27; Hirvonen – Mäkinen 2006, s. 141–142.

9 Länsineva 2002, s. 88; Mäkinen 2004, s.152.

10 Haila – Jokinen 2001, s. 41.

11 Ks. Terlinden 2007 ja biologinen, ympäristöfilosofinen, teologinen ja humanistinen lähestymistapa ympäristökysymyksiin.

12 Kumpula 2004 s. 9 alaviite 34.

13 Kalliomaa-Puha 2005, s. 188.

14 Tedre 1995.

Viranomaisen valitsema puuttumislinja häiriötekijöihin voi olla löyhä, kes- kinkertainen tai tiukka, mutta sen pitää olla aina johdonmukainen. Vähäisiin haittoihin puuttumisessa tämä viranomaisen harkintavalta joutuu erityiseen testiin: kohteleeko viranhaltija samalla intensiteetillä samankaltaisten häiriöi- den aiheuttajia, jos häiriöstä kärsijä on tiukkaa linjaa vaativa kuntalainen tai toisaalta naapurin toimiin suvaitsevasti suhtautuva kuntalainen. Kysymys on siis siitä, kuinka oleellisesti naapurin aktiivisuus saa määrittää puuttumista vähäisiin häiriöihin. Toisin muotoiltuna kyse on siitä, miten tulisi määritellä viranomaisen puuttumiskynnys vähäisissä naapuruushäiriöissä. Kunnallisen ympäristöviran- omaisen tehtävänä ei ole pyrkiä parhaaseen mahdolliseen, häiriöttömään ympä- ristöön hinnalla millä hyvänsä, vaan puuttua kansalaisten toimintaan vain siltä osin kuin on välttämätöntä.

Puuttumiskynnysproblematiikkaa voidaan lähestyä myös toisesta suunnas- ta. Millaisia muita kuin lakiin perustuvia keinoja viranomaisella on käytettävis- sään häiriöihin puuttumisen varalta? Viranomaistyöskentelyyn liittyy runsaasti epävirallisia toimintatapoja, joilla saatetaan saavuttaa tavoitteet jopa tehokkaam- min kuin virallisilla sanktioilla.¹⁵ Yksi tällainen sääntelemätön toimintamuoto on viranomaissovittelu. Sovittelu on perinteisestikin kuulunut monien viran- omaisten toimintatapoihin, joskaan varsinaista viranomaissovittelua ei välttä- mättä ole tunnistettu omaksi toimintamuodokseen. Tämän tutkimuksen yhtenä tavoitteena on havainnoida tapausesimerkkien avulla viranomaissovittelua ja pohtia sen käytön tehostamismahdollisuuksia kiistojen eri vaiheissa.

1.3 TeokSen Rakenne

Tutkimuksen aluksi luvussa 2 käsittelen naapuruuskiistojen tutkimisen perus- tavanlaatuisia kysymyksiä, kuten kiistoja ilmiönä, niiden yleisyyttä sekä tutki- musmenetelmiä, joiden avulla kiistoista saadaan esiin oikeudellisesti kiinnos- tavia elementtejä. Luvussa 2.1 käsittelen naapuruuskiistoja yleisenä ilmiönä.

Hirvosen¹⁶ tutkimuksesta saa ensimmäistä kertaa Suomessa lukumääräarvioita siitä, miten yleisiä kiistat ovat ja minkälaisista asioista naapuruuskiistoja syn- tyy. Seuraavaksi (luku 2.2) käsittelen tutkimuksessa käyttämiäni menetelmiä.

Tutkimusotteessani korostuvat sosiologiset, empiirisen aineiston käsittelyyn so- veltuvat menetelmät, joiden avulla triangulaatiota hyväksi käyttäen analysoin aineiston kiistaprosesseja ja nostan keskusteluun erityisesti naapuruuskiistois- sa merkityksellisiä oikeudellisia kysymyksiä. Luku 2 päättyy tutkimuskysy- mysten tarkentamiseen ja aineiston ja sen hankinnan kuvaukseen (luku 2.3).

Tärkeimpänä aineiston osana ovat haastattelututkimuksen avulla kerätyt empii- riset kiistadokumentit, joiden pohjalta olen koostanut kiistojen tapauskuvaukset ja niiden analyysit.

15 Tala 2005, s. 186–187.

16 Hirvonen 2013.

Kolmannessa luvussa kuvaan sitä todellisuutta, mikä kiistojen käsittelyssä vallitsee. Kolmannen luvun aluksi (luku 3.1) hahmottelen eri tieteenaloja edusta- van kirjallisuuden ja oman aineiston perusteella tekijöitä, jotka vaikuttavat naa- purihäiriöiden muuttumiseen kiistoiksi. Häiriön voimakkuus on vain yksi tekijä tässä kokonaisuudessa. Häiriöt ovat konteksti- ja arvosidonnaisia, jolloin häiriön tuottajan ja kokijan väliset sosiaaliset suhteet, arvomaailma ja paikan luonne vai- kuttavat oleellisesti häiriökokemuksen voimakkuuteen ja myös kiistaherkkyy- teen. Myös erilaiset yksilölliset tekijät vaikuttavat häiriön kokemiseen. Häiriö muuttuu kiistaksi (luku 3.2) vasta, kun häiritsevyys ilmaistaan toiselle osapuo- lelle tai otetaan yhteyttä ulkopuoliseen tahoon, joka tarttuu asiaan. Kiistan syn- tyvaiheiden käsittely on tarpeellista, koska vain ymmärtämällä niitä moninai- sia tekijöitä, jotka vaikuttavat häiriön kehkeytymiseen kiistaksi, voidaan pyrkiä löytämään oikeat tavat ja vaiheet, joissa sovittelulla olisi mahdollisuus vaikuttaa kiistan lievenemiseen.

Lainsäädännössä ei ole nimenomaisia määräyksiä ympäristökiistojen käsit- telystä, mutta hallintolaista ilmenevät hyvän hallinnon periaatteet soveltuvat näihinkin tilanteisiin. Luvussa 4 käsittelen sitä, mitä hyvän hallinnon periaa- te edellyttää viranomaistoiminnalta kiistan käsittelyn eri vaiheissa eli vireille saattamisessa, itse käsittelyssä ja asian käsittelyn lopettamisessa tai päätöksen antamisessa. Tässä osiossa käsittelen lukuisia ylimpien laillisuusvalvojien pää- töksiä siitä, mitä hyvän hallinnon katsotaan edellyttävän erilaisissa tilanteissa.

Ylimpien laillisuusvalvojien päätökset edustavat lainopillista näkemystä hyvän hallinnon toteutumisesta. Keskityn luvussa erityisesti niihin ongelmakohtiin, jotka naapuruuskiistojen empiirisessä aineistossa ovat nousseet esiin. Tässä lu- vussa empiirinen aineisto toimii siis keskustelun herättäjänä, oleellisten kysy- mysten esiin nostajana. Tällaisia ovat esimerkiksi asioiden kirjaaminen, suulli- nen vireille saattaminen ja nimettömän ilmiannon merkitys ja käsittely. Luvussa 4.2 käsittelen naapuruuskiistojen käsittelyn erityiskysymyksiä, kuten miten vi- ranomaisen selvitysvelvollisuutta on tulkittava ennen asian varsinaista vireille saattamista, missä kulkevat tarkastustoiminnan rajat esimerkiksi valokuvaami- sessa kodin ja pihapiirin alueella, kielenkäytön asianmukaisuus provosoivissa tilanteissa ja toimintavelvollisuuden ja joutuisuuden konkretisoituminen kyse- lyihin vastaamisessa ja asiasta päätettäessä. Luvussa 4.3 pohdin ympäristönsuo- jelulain ja naapuruussuhdelain välisiä kytkentöjä pohjaksi tutkimuksen jatkolle.

Viranomaisen puuttumiskynnyksen määrittely johdonmukaiseksi molempien lakien kannalta osoittautuu ongelmalliseksi.

Viidennessä luvussa konstruoin yksityiskohtaisesti kuusi kiistatapausta lä- hinnä ympäristöviranomaisille kertyneen aineiston pohjalta. Tapauskuvausten avulla tuon esiin kiistojen luonnetta sekä tapoja, joilla viranomainen niitä kä- sittelee. Tapauskuvausten yhteydessä tuon myös esiin oikeuskäytännön luomaa kriteeristöä haittojen ehkäisemistarpeesta ja mahdollisuuksista sekä nostan kä- siteltäväksi yksittäisiä naapuruuskiistojen kannalta relevantteja laintulkintaon- gelmia. Tapauskuvausten yhteydessä esittelen myös prototyypin kiistojen ana- lysointityökaluksi. Lisäksi pohdin mahdollisia kehittämiskohteita vastaavien

tulevien kiistojen varalle sekä sovittelutoiminnan mahdollisuuksia naapuruus- kiistoissa. Viides luku muodostaa tutkimuksessa suhteellisen itsenäisen koko- naisuuden, jossa tutkimuskysymykset, aineiston antamat herätteet (analyysityö- kalu), lainopillinen tulkinta ja johtopäätökset lomittuvat keskenään.

Kuudennessa luvussa kerään yhteen aiemmissa luvuissa tehdyt havainnot kiistojen käsittelystä ja pohdin kiistaprosessin ymmärtämistä sovittelun tehok- kaan toteutumisen näkökulmasta, viranomaismenettelyä sekä autoetnografi- sen käsittelyn lisäarvoa tutkimukselle. Luvun loppupuolella esitän työssä esiin nousseiden havaintojen pohjalta kehittämisehdotuksia, joiden avulla kiistojen käsittelyyn voitaisiin saada tehokkuutta. Esitän viranomaisten päällekkäisten toimivaltasuhteiden purkamista ja toisaalta yhteistyön tehostamista sekä kun- nallisten määräysten kehittämistä.

2 Naapuruuskiistojen tutkiminen

Tämän luvun tarkoituksena on ensinnäkin valottaa tutkimuksen taustaksi naapuruuskiis- tojen yhteiskunnallista merkitystä. Toiseksi luvussa tuodaan esiin niitä hyvin moninaisia tutkimustraditioita, joita kiistojen tai konfliktien tutkimisessa on käytetty ja joita käytän soveltaen myös tässä tutkimuksessa. Luvun lopuksi esittelen tutkimusasetelman.

2.1 SuomalaiSeT naapuRuuSkiiSTaT kySely- TuTkimukSen ValoSSa

2.1.1 kiistojen yleisyys

Valtakunnallista, tilastollisesti edustavaa aineistoa naapuruussuhteista on saatu Hirvosen empiirisessä survey-tutkimuksessa ”Suomalaisen naapuruuden piirtei- tä asukaskyselyn valossa”.¹⁷ Aiemmin Suomessa naapuruutta on tutkittu lähin- nä yhtenä sosiaalisten suhteiden osana¹⁸ tai painopiste on ollut asuinoloissa.¹⁹ Hirvosen tutkimuksessa selvitettiin monipuolisesti naapuruuden merkitystä Nyky-Suomessa.²⁰ Aineiston perusteella voitiin arvioida naapuruutta ja sen eroja ja yhtäläisyyksiä kaupungeissa ja maaseudulla, erilaisissa talotyypeissä (kerros- talot, rivitalot, omakotitalot), eri asumismuotojen (omistusasunnossa tai vuok- ralla) välillä ja eri ikäryhmissä.

Hankalat ihmissuhteet naapurustossa näyttäisivät hieman yleistyneen kah- denkymmenenviiden vuoden aikana (vuonna 1986 ainakin yksi hankala naapu- ri 16 %:lla vastaajista, vuonna 2012 vastaava luku oli 25 %).²¹ Rivi- ja paritaloissa hankalia ihmissuhteita oli hieman enemmän (33 %) kuin muissa talotyypeis- sä (21–24 %:lla). Kerrostalojen ja maaseudun omakotitalojen välillä,vuokra- ja omistusasukkailla tai erikokoisten paikkakuntien asukkailla ei ollut merkitseviä eroja hankalien naapuruussuhteiden yleisyydessä.²² Alle 40-vuotiaista hankalia ihmissuhteita naapurustossa esiintyi noin 30 prosentilla. Osuus pienenee iän

17 Hirvonen 2013.

18 Holmila 2000 s. 63–71; Melkas 2003 erityisesti s. 64–68, 100–111.

19 Strandell 1999, 2005 ja 2011.

20 Ulkomaista kirjallisuutta naapuruudesta on jonkin verran, mutta kuten analyysissä Bengs – Hirvonen – Verkasalo 2014, s. 55–56 todetaan, vertailu ja etenkin tilastollinen vertailu vaatii syvällistä paneutumista eri maiden asunto-oloihin ja -politiikkaan, jotta vertailu tuottaisi luotettavaa tietoa. Ks.

eri maiden vertailusta myös Keränen 2001, s. 85–87.

21 Sauli – Ahola – Lahelma – Savolainen 1989 s. 136–141; Hirvonen 2013, s. 25.

22 Hirvonen 2013, s. 27.

myötä siten, että vanhimmassa ryhmässä se oli enää 14 prosenttia.²³

Hankalat naapuruussuhteet eivät kuitenkaan tarkoita, että kiistoja välttämättä syntyisi.²⁴ Kiistojen yleisyyttä selvitettiin kysymyksellä ”missä määrin vastaajan nykyisen asuinpaikan naapurustossa on esiintynyt kiistoja” (vaihtoehtoina: ei lainkaan, harvoin, silloin tällöin, usein/erittäin usein). Noin joka toinen vastaaja ilmoitti, että kiistoja ei ole ollut nykyisen asuinpaikan naapurustossa lainkaan.

Vajaat 40 prosenttia valitsi vaihtoehdon ”harvoin”, 12 prosenttia vastasi ”silloin tällöin” ja kaksi prosenttia vastasi, että niitä on ollut usein. Talotyypeittäin eritelty- nä rivitaloasukkaat ilmoittivat kiistoja esiintyneen hieman muita yleisemmin (58

% ainakin joskus), kerrostaloasukkaat sekä haja-asutusalueiden asukkaat sijoit- tuivat välimaastoon (53–54 %) ja taajamien omakotitaloasukkaat kokivat kiistoja harvimmin (45 % ainakin joskus).²⁵ Se, asuttiinko vuokralla vai omistusasunnossa tai paikkakunnan koko eli urbaanisuuden aste, ei selittänyt kiistojen yleisyyttä.²⁶

Vakavien kiistojen yleisyyttä kartoitettiin kysymällä vastaajan kantaa väittä- mään ”riidat naapureideni kanssa haittaavat nykyisin elämääni huomattavasti”.

Täysin samaa mieltä väittämän kanssa oli yksi prosentti ja jokseenkin samaa miel- tä kaksi prosenttia, kun taas 88 prosenttia oli eri mieltä ja yhdeksän prosenttia ei ottanut kantaa.²⁷ Vastaajalta kysyttiin erikseen, onko hän koskaan muuttanut pois asunnostaan hankalien naapureiden vuoksi. Vastaajista kaksi ja puoli prosent- tia oli muuttanut joskus elämänsä aikana yksinomaan hankalien naapureiden vuoksi. Lisäksi seitsemällä prosentilla naapurit olivat olleet osasyy muuttoon.

Asunnon talotyyppi tai hallintamuoto eivät merkitsevästi selittäneet tätä asiaa.²⁸ Hirvosen johtopäätös tuloksista on, että riitaisiksi luonnehdittavia naapurus- toja on suhteellisen pieni osuus kaikista ja vakavat, selvästi elämänlaatua huo- nontavat naapuruuskiistat ovat suhteellisen harvinaisia.²⁹ Kuitenkin, kun kolme prosenttia vastaajista oli jokseenkin tai täysin samaa mieltä väittämän ”riidat naapureiden kanssa haittaavat nykyisin elämääni huomattavasti”³⁰ ja 2,5 % oli joskus muuttanut yksinomaan hankalien naapureiden vuoksi, tarkoittaa se, että

23 Hirvonen 2013, s. 29.

24 Hirvonen 2013, s. 25.

25 Hirvonen 2013, s. 46.

26 Hirvonen 2013, s. 47. Kansainvälisestä kirjallisuudesta ilmenee, että naapuruuskiistoja on tutkittu etenkin Isossa Britanniassa (Yau 2014, s. 246–247). Valtaosa tutkimuksista keskittyy kuitenkin niin sanottuun epäsosiaaliseen käyttäytymiseen (anti-social behaviour, ASB). ASB kattaa paitsi ympäristöhäiriöihin liittyviä asioita, myös ilkivaltaa, väkivaltaa ja nuorison häiriökäyttäytymistä (ks. esimerkiksi Scott – Parkey 1998, s. 327–329, Yau 2014, s. 246). Ominaista näille tutkimuksille on, että niissä keskitytään tietyn tyyppisten asuinyhteisöiden, kuten julkisten vuokra-asuntoalueiden ja alemman sosiaaliluokan asuinyhteisöiden häiriöihin ja vastauksia häiriökäyttäytymisen vähentämi- seksi haetaan esimerkiksi asuntopolitiikasta. Esimerkiksi Scott – Parkey 1998 ja Yau 2012 ja 2014 ovat kuitenkin kyseenalaistaneet sen, että naapuruushäiriöt olisivat ominaisia vain tietyn tyyppisille asumismuodoille. Scott – Parkey 1998 toteavat myös, että ASB on määritelmänä yksinkertaistava ja hyödytön, mutta esimerkiksi ”nuisance” (harmi, kiusa, riesa) on kuvaavampi termi. “‘Nuisance’ has been defined, over many years, by common law and legal cases. Common law nuisance is any conduct which causes “serious disturbance or substantial inconvenience to a neighbour”. It must be more than

“sentimental, speculative trivial discomfort or personal annoyance” and it should be looked at in the light of general social conditions in the neighbourhood.” (Scott – Parkey 1998, s. 328).

27 Hirvonen 2013, s. 48.

28 Hirvonen 2013, s. 55.

29 Hirvonen 2013, s. 46, 48.

30 Hirvonen 2013, s. 48.

aikuisväestöstä 80 000–120 000 ihmistä kärsii vakavista naapuruuskiistoista kai- ken aikaa. Jos yhdestä kiistasta kärsiviä on 2–3 henkilöä, ”aktiivisten kiistojen”

lukumäärä olisi maanlaajuisesti noin 30 000–60 000. Kiistoja aiheutuu tietenkin muistakin, kuin pelkästään ympäristöön liittyvistä asioista.

2.1.2 kiistojen syyt

Hirvosen kyselytutkimuksessa tiedusteltiin avokysymyksellä, mistä naapurus- tossa mahdollisesti esiintyneet kiistat ovat johtuneet. Suurin osa vastanneista mainitsi tässä kohdassa konkreettisia häiriöitä ja tilanteita, mutta osan mielestä kiistat aiheutuivat pikemminkin psykologisista syistä tai luonteenpiirteiden takia (esim. kateus, pikkumaisuus, ajattelemattomuus, itsekeskeisyys, äkkipikaisuus, herkkänahkaisuus, uteliaisuus, vallanhalu). Tiedonkulun ongelmat tulivat myös esiin (esim. väärinkäsitykset, tietämättömyys ja juoruilu). Liiallinen alkoholinkäyt- tö mainittiin melko usein taustatekijänä kiistoille.³¹ Brittiläisessä tutkimuksessa on lisäksi havaittu, että naapurusten erilaiset moraaliset näkemykset muusta- kin kuin alkoholin käytöstä ovat usein kiistojen taustalla.³² Kiistojen syistä ensin mainitut, konkreettiset häiriöt ja tilanteet, lienevät suurelta osin tässä tutkimuk- sessa tarkoittamiani ympäristöllisiä kiistoja.

Hirvosen tutkimuksessa esitettiin 45-kohtainen luettelo erilaisista mah- dollisista häiriötilanteista ja kysyttiin näiden yleisyyttä ja merkittävyyttä.

Tutkimuksessa havaittiin, että eri talotyypeissä painottuvat erilaiset kiistanai- heet. Seuraavassa esitetään talotyypeittäin yleisimpiä häiriöiden aiheita.

Kerrostaloissa noin 15–16 prosenttia vastaajista oli kokenut vähintään ”kohta- laisia” ongelmia äänekkäästä juhlimisesta ja musiikin soittamisesta. Kymmenen merkittävimmän häiriön listalla oli viisi meluun liittyvää asiaa: äänekäs juhlimi- nen, musiikin soittaminen liian kovaa, remonttimelu, äänekkäät riidat ja turha ajelu moottoriajoneuvoilla. Myös jätteiden epäasiallinen käsittely ja roskaaminen koettiin melko häiritsevinä. Tupakansavusta ilmoitti kärsineensä haittaa 12 % vastaajista.

Kerrostaloissa moni merkittävimmistä häiriöistä liittyi meluun (kuvio 1³³).

Ampuja toteaa, että Suomessa on muodostunut vuosikymmenten mittaan melun sietoa edellyttävä kulttuuri. Tämä tarkoittaa sitä, että melusta valittamista pide- tään turhana narinana ja sinnikästä valittajaa paheksutaan.³⁴ Ampuja pitää me- luvaikutusten riskiryhminä heitä, joilla on rajoitetut mahdollisuudet vaikuttaa ympäristöönsä ja sen meluun. Tällaisia ovat esimerkiksi, lapset, nuoret, sairaat, raskaana olevat naiset, ikääntyneet ja alhaisimpien sosiaaliryhmien jäsenet.³⁵ Melu on pysynyt vuosikymmenestä toiseen yhtenä yleisönosastojen vakioai- heista, ja Ampujan tutkimuksen mukaan jo 1950-luvulta lähtien ovat toistuneet samat häiriötekijät.³⁶

31 Hirvonen 2013, s. 48.

32 Stokoe 2003, s. 319.

33 Hirvonen 2013, s. 44, kuva 6.1.

34 Ampuja 2008, s. 119.

35 Ampuja 2008, s. 38.

36 Ampuja 2007, s. 138–145.

Kuvio 1: Merkittävimmät naapurihäiriöt ja -ongelmat kerrostaloissa, %.

Osa kerrostalojen ongelmista liittyi asukkaiden väliseen vuorovaikutukseen, kuten juoruiluun, liialliseen puuttumiseen toisten tekemisiin ja töykeään käy- tökseen. Muita kerrostalonaapuruuden ”kipupisteitä” olivat autojen pysäköinti, välinpitämättömyys yhteisten asioiden hoidosta, lemmikkieläimet ja lasten ku- rittomuus.³⁷ Kiistojen syitä kuvattiin muun muassa näin: ”juhliminen ja musiikin huudattaminen yöaikaan”, ”erilaisista elämäntyyleistä: osa asukkaista vanhuk- sia ja osa nuoria jolloin esim. juhlista/metelöinnistä ongelmia”, ”nuoret ravaavat yöllä rappukäytävässä tupakoimaan ulos kotibileiden aikana”, ”pyykkituvan sii- voamisesta + koiran/kissan karvoista pesukoneessa”, ”huoneistosta tuleva paha haju”, ”koirien haukunta ja ulosteet”.³⁸

Myös rivi- ja paritaloissa meluasiat, kuten turha ajelu, äänekäs juhliminen, mu- siikin soittaminen sekä metelöinti ulkona nousivat merkittävimpien häiriöiden joukkoon. Asukkaiden väliseen vuorovaikutukseen liittyvät ongelmat, kuten töykeys, liiallinen puuttuminen toisten tekemisiin, puhumattomuus ja liialli- nen puheliaisuus korostuivat jonkin verran rivi- ja paritaloissa muihin asumis- tyyppeihin verrattuna. Lisäksi nousi esiin autojen pysäköinti.³⁹ Rivitaloissa lie- nee melko yleistä, että joitakin yhteisiä tehtäviä hoidetaan vuoroin tai talkoilla.

Näiden tasapuolisesta jakautumisesta muodostuu myös melko helposti erimie- lisyyksiä.⁴⁰

37 Hirvonen 2013, s. 44.

38 Hirvonen 2013, s. 48–49.

39 Hirvonen 2013, s. 44.

40 Hirvonen 2013, s. 49.

Kuvio 2: Merkittävimmät naapurihäiriöt ja -ongelmat rivi- ja paritaloissa, %.

Rivi- ja paritaloissa melun lisäksi asukkaiden vuorovaikutusongelmat koettiin häiritsevinä (kuvio 2⁴¹). Kiistojen aiheuttajia kuvattiin näin: ”lasten meluaminen ja roskien heittely, vapaana kulkevat kissat”, ”osa hoitaa yhteisiä asioita enem- män kuin toiset”, ”talkootyöhön velvoittaminen, vaikka kyseessä oleva työ ja osallistuminen vapaaehtoisia”, ”lumitöiden teko talkoilla”, ”naapurissamme asuu nykyään yksi ’vastarannankiiski’, joka ei tule toimeen missään. Hän on pystynyt pilaamaan koko taloyhtiön maineen ja ilmapiirin”.⁴²

Omakotitaloissa eläinten aiheuttamat haitat ja rajakiistat korostuivat.

Kymmenen yleisimmän ongelman listalla esiintyivät meluun liittyen turha aje- lu moottoriajoneuvoilla sekä koneiden ja laitteiden käyttö väärään aikaan. Myös roskaaminen ja roskien poltto olivat myös suhteellisen yleisiä (kuvio 3⁴³).

Taajamien omakotitaloissa kiistojen syinä esiintyivät suhteellisen usein lem- mikkieläimet: ”koirien irtiolo”, ”vapaana olevat kissat”, ”koirankakat”, ”lemmik- kien jätökset (kissat)”, ”lumen luonti naapurin puolelle, raja-aidan kasvaminen naapurin puolelle, rakentaminen laittoman lähelle rajaa”, ”rajaojien kunnossa- pito”, ”kännissä naapuri halusi kaataa toisen naapurin korkeat männyt, joita on useita. Ne varjostavat toisen naapurin pihaa, vievät ilta-auringon”, ”kulkuoikeu- desta tontin läpi, raja-aidan rakentamisesta”. ⁴⁴

Maaseutuoloissa lemmikkieläinten ohella häiriöitä koituu kotieläin- ja poro- talouteen liittyvästä toiminnasta sekä yksityisteiden hoidosta: ”eläinten ulkona- pidosta, lantakasojen läheisyys naapuriin”, ”sianlietteen levittäminen perjantai- na omakotitalojen välisille pelloille”, ”porojen kulkemisesta tontilla”, ”yhteisen yksityistien hoidosta”, ”jonkun nuukuus tienpidon rahoituksessa”.⁴⁵

41 Hirvonen 2013, s. 45, kuva 6.2.

42 Hirvonen 2013, s. 49–50.

43 Hirvonen 2013, s. 45, kuva 6.3.

44 Hirvonen 2013, s. 50.

45 Hirvonen 2013, s. 51.

Kuvio 3: Merkittävimmät naapurihäiriöt ja -ongelmat omakotitaloissa, %.

Kyselytutkimuksen perusteella siis asumisympäristöstä riippumatta melu on yksittäisenä ympäristöhäiriönä se, joka aiheuttaa eniten eripuraa naapurien vä- lillä. Jätteet ja eläimet ovat seuraavaksi yleisimpiä häiriöiden aiheuttajia.⁴⁶

Äänen kokeminen meluna on hyvin yksilöllistä ja lisäksi paikasta ja tilanteesta riippuvaista: se mikä työpaikalla tai kaupungin ruuhkassa koetaan normaaliksi taustameluksi, voi vapaa-aikana virkistysalueella aiheuttaa suurta ärtymystä.

Toisen nautittavana pitämä musiikki voi tuntua toisen korvissa sietämättömänä meluna. Myös ajankohta (päivä – yö), melun syy (välttämätön elinkeinotoimin- nasta aiheutuva melu – vapaa-ajanharrastuksista aiheutuva melu) sekä kokijan suhde meluun (itselle mieluisa toiminta – ei-toivottu toiminta) vaikuttavat sen kokemiseen. Melua voidaan mitata, mutta mittaustulokset sinällään eivät kerro melun häiritsevyydestä.⁴⁷ Näiden ominaisuuksiensa takia on ymmärrettävää, että melu on yksi suurimmista riitaisuuksien aiheuttajista.

Jätteiden käsittelystä puolestaan saattaa aiheutua epäsiisteyttä, roskaan- tumista ja eläinten kerääntymistä avonaisten jäteastioiden läheisyyteen.

Talousjätteiden käsittely kiinteistöllä, roskien poltto ja kompostointi voivat aihe- uttaa hajuhaittoja. Jätteeksi katsottavan tavaran ulkovarastointi aiheuttaa maise- mahaittoja. Piittaamattomuus naapurien kokemasta haitasta ja toisaalta varastoi- tavan tavaran ja jätteen tulkinnanvaraisuus ruokkii kiistojen syntymistä.

Lemmikit ja kotieläimet voivat aiheuttaa haju- ja hygieniahaittoja, epäsiisteyt- tä ja melua. Lisäksi ihmisten erilainen suhtautuminen lemmikkeihin ja eläinten- pitoon voi aiheuttaa periaatteellisia erimielisyyksiä.

46 Mielenkiintoinen havainto on, että samat syyt: melu, jätteet ja lemmikit näyttävät olevan eri puolilla maailmaa naapuruuskiistojen kärkikolmikossa. Ks. Yau 2012 ja Hong Kongin sekä Scott – Parkey 1998 Skotlannin naapurusten epäsosiaalisesta käytöksestä.

47 desibeliasteikolla kuulokynnys on 0 dB ja kipukynnys n. 120–130 dB. Ihmispuheen voimakkuus on

keksimäärin n. 50–55dB. Hiljaisen metsän äänitaso on 10–20 dB, kaupungin keskustassa päiväaikana keskiäänitaso puolestaan voi olla jatkuvasti yli 55 dB. Melurajana pidetään yleisesti 80 dB. Korva kuulee äänen voimakkuuden kaksinkertaistuvan, kun voimakkuus lisääntyy 10 dB. desibeliasteikko on logaritminen. desibeliarvoja ei voi suoraan laskea yhteen. Kun yksi soittaja soittaa 60 dB:n voimakkuudella, kaksi soittajaa soi korkeintaan noin 63–64 dB:n voimakkuudella. http://www.aanipaa.

tamk.fi/voima_1.htm (17.1.2015).

2.1.3 kiistojen vieminen tuomioistuimeen

Keskityn tutkimuksessani naapuruuskiistojen käsittelyyn ympäristöviranomai- sessa. Näin ollen kiistojen tuomioistuinkäsittely⁴⁸ rajautuu tutkimukseni ulko- puolelle. Koska se kuitenkin on naapuruussuhdelain (NaapL, 26/1920) mukainen ensisijainen menettely,⁴⁹ on syytä lyhyesti tuoda esiin, mitä tuomioistuinkäsitte- lyn yleisyydestä tiedetään.

Kiistan luonne muuttuu, kun se viedään tuomioistuimeen. Se muuttuu oi- keusriidaksi.⁵⁰ Hirvosen tutkimuksen mukaan naapuruuskiistoissa tätä vaihto- ehtoa ei kuitenkaan käytä juuri kukaan. Hyvin harva oli myöskään kääntynyt juristin tai ulkopuolisen sovittelijan puoleen.⁵¹ Myös Ervasti on arvioinut, että vuoden 1993 alioikeusuudistus on omalta osaltaan vaikuttanut siihen, että riita-asioita tulee yhä harvemmin tuomioistuinten käsiteltäväksi. Riski joutua maksamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut ja kulujen lisääntyminen liene- vät keskeisiä syitä prosessikynnyksen nousulle. Tätä onkin pidetty suurimpana alioikeusuudistuksen ongelmana.⁵² Riita-asioiden määrään vaikuttavat myös ky- syntä ja tarjonta. Juttumääriin vaikuttaa yhtäältä se, kuinka paljon ihmisillä on tarvetta saada asioitaan tuomioistuimiin. Toisaalta juttumääriin vaikuttaa myös se, kuinka tuomioistuimet toimivat, kuinka helposti niihin saa juttunsa vireille, kuinka kalliiksi oikeudenkäynti tulee ja minkälaisia kilpailevia konfliktinrat- kaisumenettelyitä yhteiskunnassa on. Suomessakin on havaittu, että pitkällä ai- kavälillä siviilijuttujen laatu on muuttunut ja niiden määrässä on aaltoilua, jossa osa riitatyypeistä lisääntyy toisten vähetessä. Näin ollen suomalainen kehitys näyttäisi vastaavan kehitystä muissa länsimaissa.⁵³

Ennen alioikeusuudistusta tuomioon päättyneitä riita-asioita käsiteltiin noin 20 000 vuodessa. Nyttemmin käräjäoikeuksissa pääkäsittelyyn päätyy noin 4000 tapausta ja suulliseen valmisteluun 2000 tapausta vuodessa.⁵⁴ Vuonna 2008 suullisessa käsittelyssä käräjäoikeuksissa käsiteltiin yhteensä 5538 riita-asiaa, eli keskimäärin kahdesta neljään juttua kuukaudessa per käräjäoikeus.⁵⁵ Ervastin mukaan siviilijuttujen määrä on vähentynyt 2000-luvulla hyvin paljon ja alioi- keudet ovat keskittymässä rikosoikeudellisten asioiden käsittelyyn. Hänen mu- kaansa onkin pelättävissä, että riitajuttuihin liittyvä osaaminen vähenee tuo- mioistuimissa, kun tuomareilta häviää kokemukseen perustuva käsitys muiden tuomareiden toiminnasta ja yksittäistä alioikeustuomaria kohden juttuja on vain noin yksi suullisessa istunnossa käsiteltävä siviilijuttu kuukautta kohden.⁵⁶

Yleisimmin oikeusriidat liittyvät työhön ja palvelussuhteisiin, sekä lisäksi sopimussuhteen ulkopuoliseen vahingonkorvaukseen, huoneenvuokraan, per-

48 Oikeudenkäyntimenettelystä riita-asioissa ks. Linna 2012, s. 270 – 293.

49 Kuusiniemi – Majamaa – Vihervuori 2000, s. 318 kuitenkin toteavat, että useimmissa käytännön tilanteissa kohtuuttoman rasituksen poistamisesta määrätään alioikeuden sijasta ympäristönsuojelulain mukaisessa hallintopakkomenettelyssä.

50 Ervasti – Nylund 2014, s. 9.

51 Hirvonen 2013, s. 55.

52 Alvesalo – Ervasti 2006, s. 73.

53 Alvesalo – Ervasti 2006, s. 83–84.

54 Alvesalo – Ervasti 2006, s. 73.

55 Ervasti 2009, s. 46.

56 Ervasti 2009, s. 47.

heoikeudellisiin asioihin sekä velka- ja saamissuhteisiin. Valtaosa tuomioistuin- riidoista liittyy siis arkielämän tavanomaisiin sosiaalisiin suhteisiin.⁵⁷ Luokkaan muut (johon ympäristölliset naapuruuskiistatkin luetaan) kuului hiukan alle 1000 tapausta vuonna 2008.⁵⁸ Ympäristöllisten naapuruuskiistojen erittely vaa- tisi näiden tapausten yksityiskohtaista läpikäyntiä, koska ympäristökiistat eivät muodosta mitään yhtenäisesti arkistoitavaa kokonaisuutta.

Vaihtoehtoinen konfliktinratkaisu ja erilaiset sovintomenettelyt ovat nousseet yhä keskeisempään asemaan 2000-luvun Suomessa. Tuomioistuimien toimin- ta on siirtymässä oikeudellisten riitojen ratkomisesta yhä enemmän kokonais- valtaiseen konfliktinratkaisuun esimerkiksi sovittelun avulla.⁵⁹ Naapurusten väliset ympäristökiistat on perinteisesti ratkottu valtaosin muualla kuin tuo- mioistuimissa, eikä siis ole syytä olettaa, että tähän olisi tulossa jatkossakaan muutosta. Kiistojen käsittelyyn olisi siis syytä pyrkiä löytämään sellaisia menet- telyitä, joissa ei tarvita tuomioistuimia.

2.1.4 Vaihtoehtoinen konfliktinratkaisu

1990-luvulta lähtien Suomessa on syntynyt uusia yhteisöllisiä sovittelumuotoja, eli muiden kuin juristien hallinnoimia menettelyitä.⁶⁰ Tällaisia ovat esimerkik- si koulusovittelu ja sosiaalinen sovittelu. Naapuruuskiistojen sovittelu on vielä vähäistä, mutta jonkin verran siitä on saatu kokemuksia.⁶¹ Ympäristöasioiden sovittelun kehittäminen on myös ajankohtaista.⁶² Sovittelussa riidan osapuolet puhuvat koulutettujen, puolueettomien ja vaitiolovelvollisten vapaaehtoissovit- telijoiden välityksellä riidasta. Kokemusten ja tunteiden jakaminen on osa neu- vottelussa käytävää vuoropuhelua. Sovittelussa käsitellään myös osapuolille aiheutuneita henkisiä ja aineellisia haittoja ja voidaan sopia niiden hyvittämises- tä. Riidan osapuolet saavat itse vaikuttaa oman asiansa käsittelyyn ja asiaansa koskevaan päätökseen. Sovittelijat huolehtivat siitä, että neuvottelutulos syntyy osapuolten yhteisenä päätöksenä. Vapaaehtoiset sovittelijat toimivat ammatti- henkilöstön ohjauksessa ja valvonnassa.⁶³

Ympäristökiistoissa on usein kysymys siitä, että eri osapuolet pyrkivät osoit- tamaan, että heidän totuutensa olisi yleisesti vallitseva. Kun ympäristöongelmis- ta näyttää olevan vaikea lausua mitään varmaa, jättävät ne tilaa monenlaisille tulkinnoille, arvostuksille, arvoille, määrittelyille ja tiedoille.⁶⁴ Maaperä on otol- linen kiistojen synnylle. Mikäli tällaiseen tilanteeseen saataisiin ammattitaitoi- nen kiistojen sovittelija mukaan heti alkuvaiheessa, moni kytevä kiista saataisiin sammutettua jo ennen kuin se on edes puhjennut.

57 Alvesalo – Ervasti 2006, s. 87, Ervasti 2009, s. 48.

58 Ervasti 2009, s. 48.

59 Ervasti 2009, s. 58–59.

60 Ervasti 2004, s. 126. Ks. Poikela 2010.

61 Ks. esim. Peltonen ym. 2012a, s. 61–74. Kyseessä on SOMARI-hankkeen case-tapaus pitkään jatkuneen hevostallikiistan sovittelusta, jossa tulevat ilmi monet samankaltaiset ongelmat kuin tämän tutkimuksen kiistatapauksissa.

62 Heiskanen – Knuutila Oikeus 2016, s. 123–129. Ks. Kangas 2010 (s. 187–194) sovittelumenettelyn edellytyksistä kaavoituksessa ja muussa ympäristöpäätöksenteossa.

63 THL 2015a.

64 Saaristo 2000, s. 16.

Ervasti toteaa, että vaihtoehtoisessa konfliktinratkaisussa voidaan erottaa ainakin kolme erilaista näkökulmaa: teknokraattisessa näkökulmassa korostetaan, että vaihtoehtoinen konfliktinratkaisu on halvempi, nopeampi ja sillä saavute- taan kestävämmät tulokset. Sosiaalinen näkökulma korostaa menetelmän inhimil- lisyyttä ja sitä, että se ottaa osapuolten tarpeita paremmin huomioon ja säilyttää osapuolten suhteet parempina. Terapeuttinen näkökulma korostaa yksilön henkis- tä kasvua, tärkeintä ei ole konfliktin ratkaisu vaan sen käsittely.⁶⁵

Virallisten rikos- ja riita-asioiden sovittelupalveluiden järjestäminen on keskitetty vuoden 2016 alusta terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle.

Järjestämisvastuun keskittämisellä on haluttu varmistaa yhdenmukaiset ja tasalaatuiset sovittelupalvelut koko maahan. Muutoksella helpotetaan myös viranomaisten ja sidosryhmien yhteistyötä.⁶⁶ Naapuruuskiistojen sovittelun kehittäminen sekä virallisissa sovittelupalveluissa että toisaalta asuinyhteisö- lähtöisesti voisi tuoda helpotusta siihen, että niukkenevia viranomaisresursseja voitaisiin käyttää tulevaisuudessa tehokkaammin ja vaikuttavammin merkittä- vien ympäristöongelmien käsittelyn.

2.2 moniTieTeiSyyS ja monimeTodiSuuS kiiSTojen TuTkimukSeSSa

2.2.1 Ympäristökiistojen monitahoisuus tutkimuksen haasteena

Naapurusten väliset ympäristökiistat ovat ilmiönä lähes jokaiselle tuttu, mutta arkipäiväisyydessään, monimuotoisuudessaan ja epämääräisyydessään hankala tutkimuksen kohde. Ympäristökiistoihin paneutuminen avaa kuitenkin mielen- kiintoisia näkökulmia yksityisen ja julkisen, psykologisen ja sosiaalisen, ei-oi- keudellisen ja oikeudellisen maailman rajamaastoihin.⁶⁷

Ympäristöllisellä naapuruuskiistalla tarkoitan naapuriasukkaiden välille puh- jennutta asuin- ja elinympäristön laatua tai tilankäyttöä koskevaa kiistaa.⁶⁸ Lähtökohtaisesti en käsittele tutkimuksessani ”suurten toimijoiden”, esimerkiksi ympäristölupavelvollisten laitosten, aiheuttamia haittoja ja niiden aiheuttamia naapurivalituksia,⁶⁹ vaan keskityn asukkaiden välisiin, asumiseen ja ympäris-

65 Ervasti 2004, s. 113.

66THL 2015b. Oikeusturvan takaamiseksi on tarpeellista tutkia, soveltuuko ympäristökiistoihin maallikkosovittelijat vai tulisiko käyttää ympäristölainsäädännön ja luonnontieteellisen ympäristön asiantuntijoita (Heiskanen – Knuutila Oikeus 2016, s. 123–129).

67 Tutkimukseni lähtökohta on ympäristöoikeudessa. Kuten Määttä on useissa yhteyksissä korostanut, ympäristöoikeus on jo lähtökohdiltaan monitieteistä sekä muiden tieteenalojen suuntaan että oikeustieteiden sisällä. Hänen mukaansa ympäristöoikeudellisen tutkimuksen on syytä vahvistaa yhteyksiä muiden ympäristöalan toimijoiden suuntaan. Ympäristöoikeudellisten säännösten soveltamiskäytäntöjen empiirinen tutkimus voi tuoda uusia keskustelunavauksia myös ympäristöoikeuden lainopillisiin pohdintoihin. Ks. esim. Määttä Oikeus 2000, Määttä LM 2004, Määttä 2010a.

68 Haverinen – Heinonen 2013, s. 63.

69 Naapuruusoikeudessa naapurilla tarkoitetaan ainakin rajanaapuria, mutta mahdollisesti myös kauempana olevia kiinteistöjä ja niitä hallitsevia henkilöitä. Naapuri voi olla siis luonnollinen henkilö, yhtiö, yhdistys tai esimerkiksi säätiö. Myös valtio tai kunta maanomistajina voivat olla naapureita.

(Kuusiniemi – Majamaa – Vihervuori 2000, s. 314–315). Asuinkäytössä olevaa kiinteistöä suojataan rasitukselta tehokkaammin kuin rakentamatonta metsämaata. (Kuusiniemi – Majamaa – Vihervuori 2000, s. 316).