Asuinalueella harjoitettavan yritystoiminnan aiheuttama

Monet pienet elinkeinonharjoittamismuodot (korjaamot, ravintolat, kampaamot, leipomot tai jopa pelkät ilmastointilaitteet) aiheuttavat ääniä, mahdollisesti haju-ja haju-ja liikennettä, jota ei välttämättä haluta asuinalueille. Asuntojen muuttamista yritystoiminnan tiloiksi säännellään rakennusluvalla maankäyttö- ja rakennus-lain 125 §:n mukaisesti käyttötarkoituksen muutoksena. Toiminta voi kuitenkin olla niin pienimuotoista tai harrastuksenomaista, ettei siihen tarvita edes toi-menpidelupaa, jolloin mikään viranomainen ei ennakollisesti puutu kyseisiin toimintoihin. Mikäli naapurustossa sattuu olemaan herkistyneitä ihmisiä, voi-daan näistäkin toiminnoista valittaa.

Mikäli meluohjearvot ylittyvät, voi viranomainen tai haittaa kärsivä vaa-tia toiminnanharjoittajaa hakemaan ympäristölupaa YSL:n 27 §:n 2 momentin 3-kohdan mukaisesti kohtuuttoman rasituksen perusteella. Tyypillistä on kui-tenkin se, että viranomainen käy mittaamassa melutasoja useita kertoja ja toteaa, etteivät raja-arvot ylity, mutta häiriön kokija on sitä mieltä, etteivät mittaukset ole asianmukaisia. Uusimpien arvioiden mukaan perinteiset melun mittausta-vat eivät vastaakaan ihmiskorvan havaintoja, jolloin mitattu ja koettu melu omittausta-vat erilaisia.⁵⁴¹ Tarvitaan neuvotteluja asian saattamiseksi kohtuulliselle tasolle sekä toiminnanharjoittajan että haitankärsijän kannalta. Ongelmallisia ovat myös ti-lanteet, joissa meluvaikutus syntyy sellaisten toimijoiden yhteysvaikutuksesta, joihin ei suoranaisesti lainsäädännöllä pystytä puuttumaan, kuten esimerkiksi ravintolan asiakkaiden meluisa käyttäytyminen kadulla ravintolan edustalla.

Kun alueella olemassa oleva toimija haluaa laajentaa tai muuttaa toimintaan-sa, saatetaan sen toimintaedellytyksiä harkita uudesta näkökulmasta esimerkik-si alueelle levittäytyneen asutuksen tai muuttuneiden ympäristövaatimusten takia. Seuraavassa tapauksessa vanhentunutta kaavaa muutettiin vastaaman alueen tosiasiallista tilannetta. Meluasiaan ei kuitenkaan kiinnitetty riittävästi huomiota.

kho 2005:33: Asemakaavana voimassa olevassa, vuonna 1992 vahvistetun rakennuskaavan muutoksessa rakennuspaikan kaavanmukainen käyttötarkoitus muuttui omakotirakennus-ten ja muiden enintään kaksiasuntoisomakotirakennus-ten asuinrakennusomakotirakennus-ten korttelialueesta asuin-, liike- ja toimistorakennusten korttelialueeksi (AL). Uusi käyttötarkoitus vastasi alueella pitkään harjoitettua toimintaa. Sallitusta kerrosalasta saatiin käyttää myymälätiloiksi 50 prosenttia.

Kaavoitusjaosto oli myöntänyt ravintolatoimintaa harjoittavalle A Ky:lle poikkeuksen ase-makaavan 50 prosentin määräyksestä. Sallittu myymälätilojen enimmäismäärä ylitettiin 21,5 neliömetrillä, sallitun 203,5 neliömetrin sijaan myymälätiloja tuli 225 neliömetriä. Poikkeus oli myönnetty ehdolla, että piha ja sen eri toiminnot rajataan istutuksin.

B ja C vaativat, että lupaehtoihin tulee lisätä melua eristävän aidan rakentaminen. Vaatimusten perusteluina esitettiin, että poikkeamislupa koski yli kymmenen vuotta aiemmin muutettua rakennuskaavaa eikä alueelle ollut milloinkaan laadittu asemakaavaa, joka on ympäristöä koskevilta vaatimuksiltaan tiukempi. Istutukset ovat riittämättömiä melun vaimentamiseksi ja pubin piha-alueen rajaamiseksi. d totesi valituksessaan, että ravintolan sulkemisaikaan melu oli ollut täysin sietämätöntä ja myös järjestyshäiriöitä oli ilmennyt.

Turun hallinto-oikeus hylkäsi B:n ja C:n valituksen sekä d:n valituksen kaavoitusjaoston päätöksestä. Se perusteli päätöstään muun muassa sillä, että ravintolatoiminnasta mahdol-lisesti aiheutuva meluhaitta ratkaistaan terveydensuojelulain ja eräistä naapuruussuhteista annetun lain säännösten mukaan ja muu mahdollinen häiriö kuuluu yleiseen järjestyksen-pitoon poliisille. Mainituilla seikoilla ei ole merkitystä poikkeamisen edellytyksiä harkit-taessa.

541 VTT:n lausunto 15.8.2014.

Valituksessaan korkeimpaan hallinto-oikeuteen B ja C totesivat, ettei poikkeamiselle ollut lain edellyttämää erityistä syytä. d vaati, että ravintolatoiminnasta aiheutuvaa meluhaittaa tu-lee arvioida terveydensuojelulain ja eräistä naapuruussuhteista annetun lain mukaisesti. Lisäksi oli arvioitava, mikä osa ravintolatoiminnan käytössä olevista tiloista on myymälätilaa ja muuta liiketoiminnassa käytettävää tilaa ja tullaanko niitä käyttämään luvan sekä raken-tamista koskevien säännösten ja määräysten mukaisesti. Piirustuksista on pääteltävissä, että rakennuksessa ei muutoksen jälkeen ole enää lainkaan asumiskäytössä olevaa tilaa.

Kokonaisuutena kysymys ei ollut vähäisestä kaavan rakennusoikeuden ylityksestä, vaan merkittävästä koko naapurustoon ja ympäristöön vaikuttavasta asiasta.

Korkein hallinto-oikeus kumosi Turun hallinto-oikeuden päätöksen, kumosi kaavoitusja-oston päätöksen ja siirsi poikkeamishakemuksen Lounais-Suomen ympäristökeskuksen käsiteltäväksi. Perusteluna se käytti maankäyttö- ja rakennuslain 171 §:n 2 momentin 2 kohtaa, jonka mukaan kunta ei saa myöntää poikkeusta, kun kysymys on vähäistä suuremmasta poikkeamisesta asemakaavassa osoitetusta rakennusoikeudesta. Vaikka kokonaisrakennusoikeutta ei ylitettykään, KHO:n näkemyksen mukaan myymälätilojen määrän lisäämisellä saattoi olla sellaisia maankäytöllisiä vaikutuksia, että rakennusoikeuden ylittämistä noin 10,5 prosen-tilla oli pidettävä vähäistä suurempana poikkeamisena asemakaavasta.

Naapuruuskiitojen näkökulmasta KHO ennakoi tässä tapauksessa käyttötarkoi-tuksen muutoksesta aiheutuvia naapuruushaittoja ja kumosi päätökset maan-käyttö- ja rakennuslain perusteella. Toiminnan laajennuttua siihen puuttuminen terveydensuojelulain tai naapuruussuhdelain perusteella olisi edelleen mahdol-lista, mutta tulokset olisivat tällöin epävarmempia. Tässä, kuten monesti muul-loinkin, historiallisten syiden takia voi olla vaikeaa päästä tyydyttävään komp-romissiin päästöjen ja koettujen vaikutusten välillä. Melupäästössä oleellista on leviämisen estäminen: kun melu ei leviä, se ei aiheuta vaikutuksia. Valmiiksi rakennetuissa kohteissa meluesteiden ja -eristeiden käyttö voi kuitenkin olla mahdotonta esimerkiksi tilanpuutteen takia.

Seuraavassa tapauksessa on tehty rajanvetoa kunnan terveydensuojeluviran-omaisen ja anniskelulupaviranterveydensuojeluviran-omaisena toimineen lääninhallituksen (nykyisin aluehallintovirasto, AVI) toimivallasta antaa määräyksiä ravintolamusiikista ai-heutuneiden haittojen takia.

kho 2013:111: Lääninhallitus oli antanut yhtiölle kirjallisen varoituksen alkoholijuomien anniskelua koskevien säännösten rikkomisesta ravintolahuoneistossa esitetyn musiikin ää-nekkyyden vuoksi, ja samalla se oli määrännyt rajoituksia musiikin voimakkuudelle sekä aikarajat elävän musiikin soittamiselle. Hallinto-oikeus oli hylännyt yhtiön valituksen lää-ninhallituksen päätöksestä.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että terveydensuojelulain 27 §:n mukaan soittomelusta ai-heutuvan haitan valvonta kuului kunnan terveydensuojeluviranomaiselle, joka voi velvoit-taa sen, jonka menettely tai toimenpide oli syynä epäkohvelvoit-taan, ryhtymään toimenpiteisiin terveyshaitan poistamiseksi tai rajoittamiseksi, ja että kysymys ei ollut alkoholilain 22 §:n 1

momentin mukaisesta tilanteesta, jossa elinkeinotoiminnassa olisi rikottu alkoholilakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä ja määräyksiä, tai anniskelupaikassa olisi ilmennyt järjes-tyshäiriöitä tai väärinkäytöksiä. Tämän vuoksi korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei lääninhal-litus ollut voinut antaa luvanhaltijalle musiikin äänekkyyden vuoksi alkoholilain 22 §:n 1 momentin nojalla kirjallista varoitusta eikä asettaa ehtoja. Äänestys 3–2.

Myös eduskunnan oikeusasiamies on käsitellyt ravintolameluasiaa tapaukses-sa, jossa kanneltiin lääninhallituksen väitetystä väärinmenettelystä tilantees-sa, jossa ravintola aiheutti häiriötä ympäristölle eoa 14.5.2009 d 2974/4/07.

Oikeusasiamiehen käsityksen mukaan lääninhallitus ei ollut laiminlyönyt al-koholilain mukaista valvontavelvollisuuttaan eikä ylittänyt harkintavaltaansa myöntäessään ravintoloitsijalle luvan anniskeluajan jatkamiseen. Sen sijaan hy-vään hallintoon kuuluva neuvontavelvollisuus olisi edellyttänyt, että kantelijan lähettämiin viesteihin olisi annettu kirjallinen vastaus, jonka perusteluista olisi käynyt ilmi, miksi hänen esittämiinsä vaatimuksiin muun muassa melun rajoit-tamisesta ei annettu valituskelpoista hallintopäätöstä.

5.3.3 Lainopillista pohdintaa elämisen aiheuttamista äänistä kerrostalossa