Häiriöt yksilön kokemuksena

Konfliktien ympäristöpsykologisessa lähestymistavassa korostetaan ihmisen psyko-logisten ominaisuuksien ja ”oman paikan” yhteyttä. Territoriaalinen käyttäyty-minen, paikan personalisointi, yksilöllinen ympäristön kokeminen ja kasvojen säilyttämistarve ovat eräitä näkökulmia,²⁷⁴ jotka selittävät naapuruuskiistojen tunneperäistä voimakkuutta. Myös kulttuurimaantiede pohtii samansuuntaisia kysymyksiä. Paikalla tarkoitetaan tällöin esimerkiksi tilaa, johon ihminen elä-mismaailmassaan liittää merkityksiä. Sitä ei pidetä objektiivisena faktana, vaan ihmisten kokemuksista ja inhimillisestä tulkinnasta merkityssisältönsä saava-na ilmiönä.²⁷⁵ Paikkaan kiinnitytään elämällä, ihminen ”elää paikkaa”. Vaikka paikka voidaan määrittää kartografisesti, ihmisen olemassaololle tärkeämpää on paikka elettynä ja koettuna.²⁷⁶ Näin ihmisen koti, piha ja lähiympäristö saavat erityismerkityksen ja myös niihin kohdistuvat uhat koetaan erityisen voimak-kaina. Näin siis kiistan osapuolten kiinnittyminen omaan paikkaansa yhdistää osapuoliin liittyvän tarkastelun väistämättä myös kontekstiin, paikkaan, niihin olosuhteisiin, joissa kiista koetaan.

273 Hirvonen 2013, s. 47.

274 Horelli 1982, esimerkiksi s. 86–87, 114–116.

275 Haarni – Karvinen – Koskela – Tani 1997, s. 16–17.

276 Haapala 2006, s. 81. Ks. myös Karjalainen 1997, s. 229–232; Malmsten 2007, s. 65 viitteenä Relph 1976, s. 29–30.

Pihalla on omistajalleen monenlaisia merkityksiä ja se voi olla kodin sisätilo-jen jatke,²⁷⁷ jolloin asukas kokee ympäristössä tapahtuvat ei-toivotut muutokset henkilökohtaisina loukkauksina. Piha jatkuu maisemana myös omien rajojen ul-kopuolelle. Tällöin asukas kokee, että hänellä tulisi olla sananvaltaa myös muiden toimiin nähden. Rajanaapurien tilankäyttö (rakennukset ja rakennelmat, aidat, puut, maansiirtotyöt) vaikuttaa myös oman pihan tunnelmaan, pienilmastoon, äänimaisemaan valon ja varjon suhteisiin. Rakennukset itsessään voivat toimia näkösuojana, mutta jos ne eivät riitä, asemakaava-alueilla on usein rakennus-järjestykseen perustuva määräys, jonka mukaan tontit on aidattava. Seuraava kiistanaihe voikin sitten olla aidan malli, materiaali, väri, korkeus ja sijainti.

Psykologiset konfliktiteoriat lähestyvät konflikteja osapuolten ominaisuuksista läh-tien. Kiistoja selittävät tällöin osapuolten persoonallisuuden piirteet, arvot, stres-si, pelko, viha²⁷⁸ tai biologiset ominaisuudet ja tyydyttämättömät perustarpeet.²⁷⁹ Hirvosen tutkimuksessa psykologisista ominaisuuksista tai luonteenpiirteistä esiin nousivat kateus, pikkumaisuus, ajattelemattomuus, itsekeskeisyys, äkkipi-kaisuus, herkkänahäkkipi-kaisuus, uteliaisuus ja vallanhalu.²⁸⁰

On havaittu, että kokemus ympäristön pilaantumisesta ja ympäristöuhki-en olemassaolo aiheuttaa ahdistusta.²⁸¹ ”Psyykkisellä immissiolla” tarkoitetaan Kuusiniemen mukaan vaaralliseksi epäillyn laitoksen, esimerkiksi ydinvoimalan tai räjähdetehtaan, aiheuttamia pelkotiloja.²⁸²

Tapauksessa kho 1986 a ii 88 jouduttiin punnitsemaan epätietoisuuden ja pelon aiheutta-maa viihtyisyyshaittaa lääketehtaan läheisyydessä: Lääkeainetehtaan toiminnasta katsottiin aiheutuvan ilmansuojelulain 2 §:ssä tarkoitettua merkittävää viihtyisyyden vähenemistä, kun otettiin huomioon laitoksen ympäristön asutuksen ja virkistystarkoituksiin käytettyjen alueiden läheisyys, laitoksen päästöjen laatu ja se, ettei sillä hetkellä ollut riittävää tietoa käytettävissä tehtaan liuotin- ja muiden päästöjen haitattomuudesta. Viihtyisyyden vähe-nemisenä otettiin näin ollen huomioon myös ympäristön asukkaiden epätietoisuus tehtaan päästöjen terveydellisestä merkityksestä.

Kuusiniemi tulkitsee päätöstä siten, että ”KHO:n päätöstä ei ole ymmärrettävä niin, että suuren asukasjoukon terveyshaitan pelkoon viittaavat kannanotot si-nänsä voisivat olla viihtyisyyshaitan argumenttina. Nykytiedon mukaan aihee-ton haittojen pelko – vaikka se olisi todellinenkin – ei voi olla viihtyvyyshaitan peruste.”²⁸³ Ekroos on kommentoinut kyseistä tapausta toteamalla, että tervey-teen liittyvissä kysymyksissä kynnys terveyshaitan ”objektiivisesta” näytöstä on siirtynyt varsin alhaiselle tasolle, sillä pelkkä epätietoisuus toiminnan

mahdolli-277 Horelli 1982, s. 86, 116.

278 Wall – Callister 1995, s. 518, 519–520.

279 Burton 1993, s. 58–59; Peltonen – Villanen 2004, s. 15.

280 Hirvonen 2013, s. 48. Tässä yhteydessä tuli esiin myös se, että liiallinen alkoholin käyttö voi kärjistää kiistoja.

281 Kamppinen – Raivola – Jokinen – Karlsson 1995, s. 117–119.

282 Kuusiniemi 1992, s. 14. Ruotsissa niin sanotut psyykkiset immissiot on saatettu ottaa huomioon myös ympäristölainsäädännössä.

283 Kuusiniemi 1992, s. 407.

sista terveydellisistä haitoista on aikaansaanut toimintaan puuttumisen viihtyi-syyteen liittyvällä perusteella.²⁸⁴

Yksilön pelkotilat voivat myös rajoittaa hänen toimintaansa oleellisesti, vaik-ka todellinen riski olisi vähäinen. Lahonneet, vaik-kaatumisvaarassa olevat tienvar-sipuut tai lähistöllä liikkuvat petoeläimet tai autiotalojen ränsistyneet kaivot voivat epäsuotuisissa oloissa aiheuttaa vaaraa, mutta aktiivista puuttumista ai-nakaan ympäristönsuojeluviranomaiselta ne eivät edellytä.

Tapauksia omalta ja kollegoiden kunnalliselta ympäristöviranhaltijauralta

Aktiivinen ympäristönsuojelija otti parin vuoden aikana useita kertoja yhteyttä autojen pa-kokaasuhaitoista. Hän arvioi autoilun turmelevan hänen terveytensä ja tuhoavan asunnon lähiympäristön. Hän vaati ympäristötoimistolta toimenpiteitä, joilla estettäisiin autojen liikkuminen hänen rivitalopihansa läheisyydessä. Kun kerroin hänelle, ettei ympäristö-viranomaisella ollut keinoja puuttua normaaliin autoiluun, hän itse pystytti kieltokylttejä ja kävi huomauttamassa naapureilleen, jos nämä ajoivat autonsa ovensa eteen esimerkiksi tuodessaan painavia ostoskasseja. Lisäksi hän istutti rivitalon yhteiselle nurmikolle kymme-nittäin männyn ja kuusen taimia naapureilta tai taloyhtiöltä lupaa kysymättä sekä vuorasi huoneistonsa ulko-oven vierustan risuilla suodattamaan ilman epäpuhtauksia. Talvisin hän harjasi suurten pihakuusten tyvet lumettomiksi suojellakseen niitä lumeen laskeutuneilta pakokaasujen epäpuhtauksilta. Naapurusto puolestaan koki nämä toimet häiritsevinä ja teki ilmoituksia viranomaisille. Poliisin, terveys-, sosiaali- tai mielenterveysviranomaistenkaan käynnit paikanpäällä eivät tuoneet helpotusta tilanteeseen.

Ainakin yhdet rivitalon asukkaat muuttivat pois naapurin sietämättömäksi käyneen käyt-täytymisen takia. Yhden yksilön kokeman ahdistuksen takia koko asuinyhteisö alkoi voida pahoin. Nuorena viranhaltijana ihmettelin usein, miksi tällaisille ympäristöään häiriköiville yksilöille ei voinut sanoa suoraan, että heidän kannattaisi hakea apua ahdistukseensa mie-lenterveyspalveluista. Tilanne tuntui epäoikeudenmukaiselta. Miksi yhdellä ihmisellä oli oikeus häiritä lukuisten muiden ihmisten elämää oudolla käyttäytymisellään, jatkuvalla rii-dan haastamisella ja asiattomalla huutelulla. Sairauteen vetoaminen tai se, ettei henkilö ollut väkivaltainen olivat huonoja perusteluja sille, että häirintä voi jatkua vuodesta toiseen. (ae)

Viranhaltijan on syytä olla hyvin pidättyväinen arvioidessaan asiakkaan hoito- tai avuntarvetta.

aok 11.10.2006 d 651/1/05: Kantelijoiden mukaan poliisipäällikkö oli kieltäytynyt keskuste-lemasta heidän kanssaan ja kehottanut heitä hakeutumaan lääkärin hoitoon. Poliisipäällikkö myönsi neuvoneensa kantelijoita kääntymään lääkärin puoleen. Menettelyään poliisipääl-likkö perusteli viittamaalla poliisilaissa säädettyyn poliisin neuvontavelvollisuuteen.

Kantelijat olivat selvityksen mukaan tehneet poliisille lukuisia rikosilmoituksia useiden vuosien aikana tapahtuneiksi epäilemistään ilkivalloista ja eräistä muista rikoksista. Tapaus liittyi yhden tällaisen rikosilmoituksen tekemisen jälkitilanteeseen. Apulaisoikeuskansleri totesi kantelun johdosta antamassaan ratkaisussa, että virkamiehen tulisi

asiakaspalve-284 Ekroos 1995, s. 17, alaviite 66.

lussa lähtökohtaisesti pidättäytyä lausumasta asiakkaalle arviota tämän terveydentilasta.

Asiayhteydessä tämä saatetaan kokea – mahdollisesta hyvästä tarkoituksesta huolimatta – hyvinkin loukkaavana. Asiassa ei käynyt ilmi sellaista, että poliisipäällikkö olisi yhteyden-ottokehotuksellaan lääkäriin halunnut loukata kantelijoita, mutta apulaisoikeuskansleri piti silti menettelyä – huomioon ottaen tilanteen missä kehotus annettiin – poliisitoiminnassa edellytettävän hienotunteisuusperiaatteen kannalta arveluttavana.

Häiriökokemus riippuu myös yksilön sen hetkisestä elämäntilanteesta. Tällöin muista kuin häiriön tuottajasta riippuvista syistä aiheutuvat stressitekijät her-kistävät häiriökokemuksille. Esimerkiksi vuorotyöstä tai lapsiperheen arjesta johtuva riittämätön lepo voi alentaa ulkopuolisten häiriöiden sietokynnystä.²⁸⁵ Stressin psykologisissa malleissa korostetaan, että yksilön näkemykset omista voimavaroistaan ja ympäristön vaaroista vaikuttavat tilanteen hallintakeinojen valintaan.²⁸⁶

Tiettyjen ammattien harjoittaminen voi edellyttää poikkeuksellisen häiriötöntä ympäristöä. Hiljaisuutta markkinoivan matkailuyrittäjän elinkeino voi vaaran-tua, jos 700 metrin päähän lomakohteesta perustetaan kivenmurskaamo tai au-tismista kärsivien hoitokodin rauha voi häiriintyä naapuruston haukkuvista ja levottomasti säntäilevistä koirista. Onko kuvataiteilijalla oikeus estää naapurin metsänhakkuut sillä perusteella, että hänellä on oikeus esteettistä silmää tyy-dyttävään maisemaan olohuoneensa ikkunasta? Onko säveltäjällä oikeus vaa-tia harmonista ääniympäristöä taajamassa sijaitsevan omakotitalonsa pihalla?

Näissä tapauksissa viranomainen joutuu punnitsemaan poikkeuksellisen korkeiden ympäristövaatimusten oikeutusta tilanteissa, joissa haitankärsijällä on sinänsä pe-rusteet vaatimuksilleen ammattinsa ja elinkeinotoimintansa perusteella, mutta jossa naapurit joutuisivat rajoittamaan omaa toimintaansa.

Tapauksia omalta ja kollegoiden kunnalliselta ympäristöviranhaltijauralta

Taloyhtiö oli tehnyt ilmastointiremontin ja muuttanut poistoilman puhalluspaikkaa ja -te-hoa. Yksi lähiasukas koki jatkuvan huminan ja ajoittaisen viheltävän äänen häiritsevänä erityisesti, koska hänen työnsä liittyi musiikin tekemiseen. Mittaustulosten mukaan melu ei ylittänyt sallittuja arvoja, mutta oli selvästi muuttanut lähiasukkaan pihan äänimaisemaa.

Häiriön kokija syytti kaupunkia kovin sanoin siitä, että remontti oli teetetty epäasiallisesti ja ettei häiriön poistamiseksi tehty mitään. Lisäksi hän valitti siitä, että talviaikana kaupunki aloittaa aamulla jo kello kuusi lumien aurauksen viereisellä koulun luistinradalla. Jälleen jouduin ihmettelemään, kuinka vähäiset asiat saavat ihmiset ärsyyntymään. Eikö ole luon-nollista, että kaupungissa kuuluu erilaisia ääniä? Ei kait kaupungin elämänrytmiä voida sää-tää yksittäisten ihmisten vaatimusten mukaan? Toisinaan oli vaikeaa hillitä itseään ja pysyä viranomaisen neutraalissa roolissa, kun tuntui, että ihmiset itse rakensivat itselleen ongel-mia, joista sitten piti päästä valittamaan. Myös turhautuminen oli tuttu tunne, kun omasta mielestä tärkeämmät asiat joutuivat odottamaan turhanpäiväisten valitusten takia. (ae)

285 Stokoe 2009, s. 76.

286 Raivola – Karlsson – Kamppinen 1992, s. 804. Parkes – Kearns (2006) ovat selvittäneet Skotlannissa naapurustoon liittyvien muuttujien vaikutusta terveysmuuttujiin.

Ulkopuolisesta vähäisiltä näyttävät häiriöt voivat häiriön kohteen kannalta olla merkityksellisiä:

Tapauksia omalta ja kollegoiden kunnalliselta ympäristöviranhaltijauralta

– Kirkkaasti valaistu ja välkkyvä uusi mainostaulu taajaman kupeessa häiritsee lähiasuk-kaiden unta. (terveystarkastaja)

– Erityisen räikeät ja vilkkuvat koristevalot ulkona aiheuttavat naapurin ärtymystä. (ae) – Vaaran laella ikänsä asuneen maisemanäkymä on ikävästi muuttunut, kun kymmenen

kilometrin päässä olevan kirkonkylän katuvalaistusta on lisätty. (ympäristönsuojelusihteeri) – Muutaman parkitusta varten suolatun hirvennahan säilyttäminen ulkona

omakotitalo-alueella aiheuttaa hajua. Kärpäset ja jyrsijät ovat naapurien haittana. (ae)

– Hevosen uittaminen ja juoksuttaminen savipohjaisessa vedessä aiheuttaa viereisen uima-rannan veden samentumisen uimakelvottomaksi. (ympäristöpäällikkö)

Myös Haverinen on pohtinut, miksi pienetkin ympäristöhäiriöt voivat aiheut-taa kaupunkilaisten sieto- ja ärsytyskynnyksen ylittymisen. Se, millä tavoin ja miksi ongelmista oli tullut hänen haastateltavilleen merkityksellisiä, oli tärke-ää ja kysymys siitä, olivatko itse ympäristöongelmat pieniä, suuria tai todellisia osoittautui toisarvoiseksi.²⁸⁷ Haverisen haastateltavat pitivät yksilöiden vastuut-tomuutta ja yleistä välinpitämättömyyttä ja piittaamatvastuut-tomuutta kaupunkielinym-päristöongelmien perimmäisinä syinä.²⁸⁸ Kaupunkielämässä yksilöllistyminen ja sitä kautta vapaus päättää tekemisistään itse korostuu ja puuttumista toisten käytökseen pidetään kajoamisena yksilöiden vapauksiin. Yhteisvastuullisuus unohtuu.²⁸⁹ Haverinen kysyykin, miten toiset kaupunkilaiset huomioon ottava ja siinä mielessä joustava elinympäristöongelmiin puuttuminen voi toteutua jäl-kimodernissa yhteiskunnassa.²⁹⁰

Jokainen ihminen kokee ympäristönsä ja sen häiriöt omalla tavallaan.

Fyysinen sairaus voi olla syy, miksi yksilöllä on erityisvaatimuksia ympäristön-sä suhteen. Esimerkiksi astmaa ja muita hengityselinsairauksia, allergioita, tin-nitusta tai eräitä ihotauteja sairastava voi tarvita tavallista korkeampilaatuista elinympäristöä pärjätäkseen sairautensa kanssa.²⁹¹

Tapauksia omalta ja kollegoiden kunnalliselta ympäristöviranhaltijauralta

Astmaa sairastava henkilö oli ostanut talon maaseudulta päästäkseen pois kaupungin huo-nolaatuisesta ilmasta ja voidakseen nauttia luonnonrauhasta. Astma kuitenkin paheni aina, kun naapurin viljelijä levitti lietelantaa pelloilleen. Tapaus on jäänyt mieleeni erityisesti sik-si, että oli hämmentävää kuunnella ensimmäiseksi haitankärsijän vuolasta sadattelua siitä, kuinka leväperäisesti olin hoitanut asioita kunnan ympäristöviranomaisena. Seuraavaksi hän kertoi, jälleen värikästä kieltä käyttäen, miten merkittäviä saavutuksia hän oli omalla

287 Haverinen 2006, s. 46–47.

288 Haverinen 2006, s.125.

289 Haverinen 2006, s.126.

290 Haverinen 2006, s.128.

291 Ympäristöterveydellisillä toimilla voidaan vaikuttaa joihinkin ympäristön aiheuttamiin oireisiin, mutta esimerkiksi ”luontoperäisen” koivuallergian syytä ei voida poistaa ympäristöllisillä määräyksillä.

sotilasurallaan saanut aikaan. Vasta näiden purkauksien jälkeen alkoi vähitellen selvitä, että hän oli edellisenä päivänä tullut mökilleen ja naapuri oli juuri levittämässä lietelantaa läheiselle pellolle. Ympäristöviranomaisena minulla ei ollut mitään syytä, eikä saamani ryö-pytyksen jälkeen myöskään mitään halua, puuttua asiaan. (ae)

Psoriasiksesta kärsivän mahdollisuus nauttia kesälomallaan puhtaasta uimavedestä mökki-rannassaan estyi, kun yläjuoksun puolella oleva naapuri ruoppasi omaa uimapaikkaansa.

Haitan kärsijä vaatimalla vaati, että minun oli lähdettävä katsomaan tilannetta. Paikanpäällä oli nähtävissä, että vesi oli sameaa. Mutta miten olisin voinut korjata tilanteen? Naapurin rannassa ei näkynyt mitään kaivamisen merkkejä, pohjalietteiden levitystä tai vastaavaa.

Yläpuolisen naapurin olisi varmasti ollut syytä olla yhteydessä alapuoliseen naapuriin ennen ruoppaustyötä, ja sopia sopivasta ajankohdasta, mutta entä sitten? Ei minulla ollut keinoja puuttua asiaan. Taas asiakas oli tyytymätön toimintaani ja myös ilmaisi sen (ae)

Vastikään myös ympäristöherkkyys on tunnistettu ja hyväksytty omaksi tau-tiluokakseen. Yliherkkyys on lisätty suomalaiseen ICd-10-tautiluokitukseen 1.1.2015 alkaen nimikkeellä R68.81: Jatkuva tai toistuva poikkeuksellinen herkkyys ympäristön tavanomaisille tekijöille.²⁹²

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan ”ympäristöherkkyydeksi kutsutaan tilaa, jos-sa ihminen jos-saa terveyttä haittaavia oireita tietyssä työ- tai elinympäristössä, vaikka jos-sama ympäristö ei aiheuta oireita valtaosalle muita ihmisiä.”²⁹³ Tyypillisesti oireita on useista elinjärjestelmistä eivätkä tunnetut biolääketieteelliset mekanismit selitä niitä. Kyseessä ei ole nykyisen lääketieteellisen tiedon mukainen allergia, eivätkä ympäristötekijöiden tunne-tut toksikologiset vaikutukset selitä potilaiden kuvaamia oireita ja toiminnallisia häiriöitä.

Periaatteessa oirekuva voi liittyä mihin tahansa ympäristön tekijään.²⁹⁴ ”Oireet yhdistetään mm. erilaisiin kemikaaleihin, hajusteisiin, mikrobiologisiin tekijöihin sekä sähkömagneet-tisiin kenttiin. Tautinimikkeen käyttöön ottaminen edistää potilaiden ohjaamista hoitoon sekä ympäristöherkkyyden tilastointia ja tutkimusta. Tautinimike ei määritä sosiaalivakuu-tusjärjestelmän sisältämiä etuuksia.”²⁹⁵

Tapauksia omalta ja kollegoiden kunnalliselta ympäristöviranhaltijauralta

Ympäristöviranomainen joutuu toisinaan tekemisiin myös henkilöiden kanssa, joilla on vahvat, jopa kiihkomieliset henkilökohtaiset näkemykset luonnon- ja ympäristönsuojelun merkityksestä. Usein tällaisissa tilanteissa ihmiset eivät tiedosta luonnonsuojelun ja ympä-ristönsuojelun eroa. Esimerkiksi ympäristöluvan myöntämisen yhteydessä viranomainen voi joutua kuuntelemaan syytöksiä ”pilaajien” puolustamisesta. Toisaalta ympäristöakti-vistin asiallinen, tiukkojenkin ympäristönsuojelullisten vaatimusten esittäminen auttaa viranomaista argumentoimaan ympäristömyönteisten päätösten puolesta. Aikaansa edellä olevat ympäristöaktivistit voivat nostaa esiin ympäristökysymyksiä, joihin ei

lainsäädän-292 Nimike on valmisteltu STM:n, Säteilyturvakeskuksen, Työterveyslaitoksen ja THL:n asiantuntijoiden yhteistyönä. Ks. lisätietoa ympäristöyliherkkyyksistä SOTERKO 2012.

293 THL 2014.

294 STM 4240/2013: Perustelumuistio lisäykselle tautiluokituksen ICd-10:n suomalaiseen painokseen.

295 THL 2014.

nössä (vielä) ole otettu kantaa, ja joihin siis ympäristöviranomaisellakaan ei ole mahdolli-suutta puuttua. Esimerkkinä voi mainita sähkömagneettiset kentät. (ae)

Edellä esiin tuodut sosiologiset ja psykologiset tekijät voivat olla paitsi itsenäi-siä kiistojen aiheuttajia myös mukana kärjistämässä konkreettisesta ympäristö-häiriöstä aiheutuvaa kiistaa. Nämä tekijät vaikuttavat paitsi häiriön kokemiseen myös sen käsittelyyn joko liennyttävästi tai kärjistävästi. Ympäristöviranomaisen on koulutuksensa pohjalta varsin vaikea ottaa kantaa varsinkin yksilöpsyko-logisten syiden takia esiin nouseviin ympäristökiistoihin. Kun tähän lisätään edelläkin mainittu huomio, ettei viranhaltijan ole syytä esittää asiakkaan ter-veydentilaan liittyviä kannanottoja, ovat viranhaltijan asiakkaan palvelemiseksi käytössä olevat keinot varsin vähäiset. Aktiivinen kuuntelu lienee kuitenkin se keino, jolla asiakkaan ahdistusta voitaneen ainakin hiukan lievittää.