Häiriön kesto, paikan luonne ja toiminnan tarpeellisuus

Häiriöiden merkitsevyyttä ei voida esittää esimerkiksi melun desibeliarvoina tai hiukkasten määränä/ilma-m³.Häiriön merkitsevyys on tilannekohtaista ja koki-jasta riippuvaa. Tämä puolestaan vaikeuttaa oleellisesti yleisen sietokynnyksen tason arviointia, sekä sitä, milloin katsotaan, että häiriöstä on saatu objektiivi-nen näyttö. Myös se, miten tärkeänä häiriötä tuottavaa toimintaa pidetään vai-kuttaa häiriön sietokynnykseen.

Häiriöt voivat olla hitaasti voimistuvia ja jossain kohdassa sietokynnyksen ylittäviä (esimerkiksi naapurin romujen varastoinnin laajeneminen) tai toisaal-ta yhtäkkisiä ja ennaltoisaal-ta arvaamattomia, jolloin niiden häiritsevyys voi toistuessaan olla erityisen suuri (räjäytystyö, josta ei ole tiedotettu ennakkoon). Häiriöt voivat olla lyhyt- tai pitkäkestoisia ja toistuva häiriö voi olla säännöllisesti toistuvaa, ajoit-taista tai kertaluontoista. Esimerkiksi säännöllisesti toistuvana häiriönä voidaan pitää lämmityksestä aiheutuvia savuhaittoja ja ajoittaisena keväisin ja syksyisin tapahtuvaa lietelannan levitystä. Kertaluontoisesta haitasta käyvät esimerkiksi esteettiset haitat, kuten rannan ruoppaus tai naapurin aiheuttama muu muutos pihanäkymässä kuten maisemapuun kaato. Aamuyöstä tyhjennettävät roskasäi-liöt tai koiran säännöllisesti pari tuntia vuorokaudessa jatkuva haukunta ovat esimerkkejä, joissa aika ja paikka kietoutuvat saumattomasti toisiinsa. Häiriön ajankohtaa voidaan pitää merkitsevänä tekijänä silloin, kun sama toiminta ei toi-sena aikana aiheuttaisi haittaa ja ärtymystä.

Aikaan liittyvä tekijä on myös paikan historia. Kaupunkimaisissa oloissa koe-taan erilaiset ympäristövaikutukset tavanomaisina tai toisaalta häiritsevinä kuin maaseudulla.²⁹⁶ Taajamassa sikalan hajuun suhtaudutaan tiukemmin kuin maaseudulla, maaseudulla puolestaan lisääntyvän liikenteen melu koetaan häi-ritsevänä. Alueelle muodostuneella toiminnalla on siis vaikutusta siihen, mitä

296 Ks. ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja kaavoituksen suhteista Syrjänen 1999, s. 232–

248. Ympäristölainsäädäntö on suurelta osin uudistunut teoksen valmistumisen jälkeen, mutta periaatteellisella tasolla ongelmat ovat säilyneet entisenlaisina.

pidetään jatkossa hyväksyttävänä kyseisellä alueella (aikaprioriteetti,²⁹⁷ tavan-omaisuus). Kun toiminnot, jotka eivät sovi yhteen, ovat aikojen saatossa syystä tai toisesta ajautuneet rinnakkain, liian lähelle toisiaan, ei ristiriitatilanteilta voi-da välttyä.

Tapauksia omalta ja kollegoiden kunnalliselta ympäristöviranhaltijauralta

Kunta on kaavoittanut olemassa olevan omakotitaloalueen kupeeseen, ylärinteen puolelle, tontteja kuorma-autoilijoille. Koneiden, öljytynnyreiden ja jätteiden säilytyksen sekä maa-ai-nesten läjityksen takia lähiasukkaat valittavat säännöllisesti tonttien epäsiisteydestä. Vuosia, etenkin keväisin, jatkuneiden valitusten takia rakennusvalvonta on useina keväinä siis-teystarkastusten yhteydessä kehottanut kuorma-autoilijoita siistimään pihojaan ja useimmat ovat kehotuksia noudattaneetkin. Pari autoilijaa eivät ole huomautuksista välittäneet ja ovat vedonneet siihen, että tontit on varta vasten kaavoitettu kuorma-autoilijoille, jotta nämä voi-sivat säilyttää siellä elinkeinotoimintaansa liittyviä tarvikkeita. Rakennusvalvonta ei halua tämän vuoksi lähteä uhkasakkomenettelyyn pihojen siivoamiseksi. Ympäristönsuojelu käy tekemässä tarkastuksia ja antaa määräyksiä esimerkiksi öljytynnyreiden asianmukaisesta säilyttämisestä, mutta nämäkään määräykset eivät auta kokonaistilanteessa: pihat ovat edel-leen ikävän epäsiistejä muutoin hyvin hoidetun omakotitaloalueen laidalla. Kaavoituksella on aiheutettu vuosikymmeniä jatkuva kärhämä eri toimintojen välille.(ae)

Olemassa olevien häiriötä aiheuttavien toimintojen lähellä asuminen asettaa asukkaalle tavallista suuremman sopeutumisvaatimuksen. Asuinrakentamisen lähtökohtana alueelle, jossa on ympäristöhäiriöitä, on että rakentaa saa, kunhan huolehtii riittävistä suojauksista. Olemassa olevista häiriöistä ei tällöin periaat-teessa ole oikeutta valittaa. Mikäli häiriöt lisääntyvät, esimerkiksi toiminta kas-vaa, asukkaiden valitusmahdollisuus on tietenkin olemassa. Tällöin törmätään kuitenkin näyttökysymykseen: ovatko häiriöt lisääntyneet vai asukkaat herkis-tyneet häiriöille?

Tapauksia omalta ja kollegoiden kunnalliselta ympäristöviranhaltijauralta

Maatilalta peltoaukean ja rannan välistä on myyty rantatontteja lomakäyttöön. Nykyiset tontinomistajat valittavat viljelijän toimista, kuten suojavyöhykkeiden puutteesta ojien varsilla ja lietelannan levityksestä. Suojavyöhykkeiden leveydestä ja lannanlevityksestä on nykyään yksityiskohtaista sääntelyä maataloustukilainsäädännössä ja valtioneuvoston asetuksessa eräiden maa- ja puutarhataloudesta peräisin olevien päästöjen rajoittamisesta (1250/2014) (aiemmin ns. nitraattiasetus 931/2000). Mikäli viljelijä ei ole noudattanut kyseisiä määräyksiä, hänen toimiinsa voidaan puuttua, mutta mikäli kyse on lähinnä naapuruston viihtyisyyshaitasta, ei viranomaisella ole keinoja parantaa tilannetta. Rantakaavoituksessa olisikin syytä ottaa huomioon erilaisten toimintojen välille jätettävät suojavyöhykkeet.(ae)

297 Ympäristönsuojelulain säätämisen yhteydessä uudistetusta naapuruussuhdelain 17 §:stä poistettiin nimenomainen maininta aikaprioriteetista, mutta se ei poistanut prioriteettitarkastelun merkitystä sinänsä vaan ainoastaan sen ehdottomuuden. (Kuusiniemi – Majamaa – Vihervuori 2000, s. 317).

Joissakin tapauksissa häiriön merkitsevyyden huomioon ottaminen eri tilan-teissa on kirjoitettu sisään lainsäädäntöteksteihin. Esimerkiksi vuorokauden-ajan vaikutus häiriön merkittävyyteen on otettu huomion meluasioissa: yö-aikaiset meluohjearvot ovat tiukemmat kuin päiväyö-aikaiset (valtioneuvoston päätös melutason ohjearvoista, VNP 993/1992, 2 §). Myös tietyillä alueilla sieto-velvollisuutta on rajattu: loma-asumiseen käytettävillä alueilla, leirintäalueilla, taajamien ulkopuolella olevilla virkistysalueilla ja luonnonsuojelualueilla kau-punkiympäristöä vähäisempikin melu katsotaan häiritseväksi (VNP 993/1992, 2 § 2 mom).

Häiriöt ja niiden kokeminen ovat siis hyvin tilannekohtaisia.²⁹⁸ Valtaosa edellä kuvatuista häiriötilanteista on sellaisia, että ratkaisu niihin löytyisi, jos toimijat ottaisivat paremmin huomioon lähiympäristönsä muut ihmiset.

Tällöin ei tarvittaisi viranhaltijoiden mukaan menoa eikä pohdintaa siitä, löy-tyykö tapauksiin lainsäädännöstä kieltonormeja. Viranhaltijan joutuessa rat-komaan näitä tilanteita lähtökohtana on pohtia, mitä ovat ne tekijät joihin tilan-teessa voidaan vaikuttaa (toiminnan ajankohdan muuttaminen tai rajaaminen, toiminnan siirtämismahdollisuus, vaikutuksen leviämisen estäminen ja niin edelleen.)

Häiriöiden merkitsevyyttä arvioitaessa annetaan painoarvoa sille, onko kyse taloudellista hyötyä tuottavasta (tai yhteiskunnallisesti tärkeästä) toiminnasta vai ei. Intressivertailu (hyöty-haitta vertailu) on sisäänrakennettu ympäristö-lainsäädäntöön ja säännökset pohjautuvat käyttöä ja suojelua koskevien tarpei-den väliseen arvottamiseen.²⁹⁹ Ympäristölupamenettelyssä on sen alusta lähtien toiminnanharjoittajalle asetettavat vaatimukset mitoitettu eräänlaisen intressi-punninnan perusteella.³⁰⁰ Toimintojen, jotka eivät tarvitse lupaa, arvioinnissa intressivertailu on myös aina taustalla vaikuttamassa, vaikka sitä ei ehkä aina tuoda sanallisesti esiin. Myös vähäisten toimintojen ympäristövaikutuksia arvi-oitaessa pitäisi arviointitulokseen vaikuttaa Kuusiniemen lausuma ajatus, jonka mukaan ”Etuja punnittaessa pienempää intressiä ei uhrata suuremmalle, vaan suojatoimenpiteiden kustannusvaikutukset asetetaan järkevään suhteeseen

saa-298 Kaikkialla suurten, yhteiskunnallisesti tärkeiden toimintojen (kuten lentokentät, kaivokset, satamat, energiantuotantolaitokset, tehdasalueet, liikenneväylät) läheisyyteen muodostuu häiriövyöhyke, joka alistaa muut lähiseudun toimijat hyväksymään toiminnan haitat ja sopeuttamaan omat toimintansa näiden haittojen mukaisiksi. Häiriö, jota nämä merkittävät toiminnat aiheuttavat, olisi jonkin vähemmän tärkeän toiminnon kyseessä ollen täysin kohtuuton, sietämätön ja toimisi luvanmyöntämisesteenä. Kaavoituksella voidaan toki pyrkiä luomaan sellaiset olosuhteet, että toimintojen väliset ristiriidat jäisivät mahdollisimman vähäisiksi, mutta kaavoituksenkin mahdollisuudet ovat rajalliset, kun yhteiskunnallisesti tärkeä toiminta ja asutus ovat ajautuneet naapureiksi. Ympäristössä, jossa taustamelu on voimakasta, joudutaan naapuruston aiheuttamia meluhaittoja arvioimaan eri kriteerein kuin hiljaisella alueella. Myös puolustusvoimien ja pelastuslaitoksen toiminnan aiheuttamiin häiriöihin suhtaudutaan lainsäädännössä lievemmin rajoituksin kuin muun toiminnan vastaaviin päästöihin

299Vihervuori 1981, s. 42–43; Kuusiniemi 2013, s. 92. Soininen LM 2012, s. 105 muistuttaa, että lupaharkinnassa tapahtuva intressivertailu eroaa lainsäätämisvaiheessa harjoitetusta intressivertailusta.

300 Laakso 1990, s. 42–43; Hollo 1991, s. 5; Kuusiniemi 1992, s. 591; Mäenpää 1992, s. 164. Soininen LM 2012, s. 104–105 käyttää tästä nimitystä kontekstuaalinen intressivertailu erotuksena muodollisesti velvoittavasta intressivertailusta (jälkimmäisestä esimerkkinä vesilain luvanmyöntämisperusteet, VL (587/2011) 3 luku 4 §:n 1 mom).

tavaan ympäristönsuojeluhyötyyn nähden.”³⁰¹ Hyötyjen ja haittojen punninnal-la on merkitystä, vaikka niiden arviointi on todettu vaikeaksi eri arvojen yhteis-mitattomuuden takia.³⁰²

Taloudellista hyötyä tuottavaa toimintaa arvioidaan siis eri kriteerein kuin vaikkapa harrastustoimintaa. Tämän ajatuksen mukaan esimerkiksi melun tai hajun häiritsevyyttä tai yksityisoikeudellisen ja yleistä etua sisältävän häiriön rajanvetoa ei voida välttämättä tehdä mittaustuloksia arvioimalla. Kuusiniemen mukaan erilaiset määritellyt haitta-arvot ja -pitoisuudet tulisikin ymmärtää vain häiritsevyysarvion lähtökohdiksi, ei konkreettisiksi sietokynnyksiksi.³⁰³ Hän on myös todennut, että samanlaisen päästön aiheuttama immissio voi olla kohtuu-ton, jos se on tarpeeton tai sietovelvollisuuteen sisältyvä, jos sitä ei voida pienen-tää kohtuulisin ponnistuksin.³⁰⁴

3.2 ReagoinTi naapuRiHäiRiöön