Eettiset kysymykset

Kiistoissa saattaa olla kysymys hyvin henkilökohtaisista asioista. Kiista-aineiston käsittelyssä on siksi noudatettava tarkasti eettisiä periaatteita. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan mukaan ihmistieteellisen tutkimuksen eettiset periaatteet si-sältävät tutkittavien itsemääräämisoikeuden, vahingoittamisen välttämisen sekä yksityisyyden ja tietosuojan.²³⁵

Itsemääräämisoikeuteen sisältyy se, että tutkimukseen osallistuminen on vapaaeh-toista ja osallistumisen tulee perustua riittävään tietoon. Tutkittava voi antaa suos-tumuksensa suullisesti tai kirjallisesti tai esimerkiksi myöntymällä haastattelu-pyyntöön. Suostumus voi olla yksilöity tai yleinen. Yleinen suostumus koskee yleisesti tutkimuskäyttöä, yksilöity suostumus koskee tietojen käyttöä ainoas-taan nimetyssä tutkimuksessa.²³⁶

Eettisten ohjeiden mukaan tutkimuksesta tiedottamiseen voidaan lukea kuu-luvaksi ainakin tutkijan yhteystiedot, tutkimuksen aihe, aineistonkeruun konk-reettinen toteutustapa ja arvioitu ajankulu, kerättävän aineiston käyttötarkoitus, säilytys ja jatkokäyttö sekä osallistumisen vapaaehtoisuus.²³⁷ Tässä tutkimukses-sa nämä kaikki kävivät ilmi haastateltaville viranhaltijoille lähetetystä kirjeestä (liite 1) sekä keskusteluista, joita käytiin haastattelujen yhteydessä. Myös haasta-teltuja kiistojen osapuolia informoitiin asianmukaisesti tutkimuksen tarkoituk-sesta ja toteuttamistavasta.²³⁸

Tutkittavan vahingoittamisen välttämiseen tulee kiinnittää huomiota tutkimuk-sen kaikissa vaiheissa aineiston keruusta aineiston säilyttämiseen, jakamiseen ja julkaisemiseen saakka. Henkisten haittojen välttämiseen kuuluu tutkittavia arvos-tava kohtelu sekä tutkittavia kunnioitarvos-tava kirjoittamistapa tutkimusjulkaisuis-sa. Taloudellisten ja sosiaalisten haittojen välttämiseen kuuluu luottamuksellisten tietojen käsittelyn suunnitelmallisuus ja huolellisuus sekä tutkittavien

yksityi-235 Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2009, s. 4.

236 Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2009, s. 4.

237 Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2009, s. 6.

238 Haverinen, suullinen tiedonanto toukokuu 2015. Haverinen on kuvannut artikkelissa, jossa alun perin käytettiin tätä haastatteluaineistoa, keräämisessä olleita ongelmia ja toisaalta haastatteluun mukaan lähteneiden motiiveja (Haverinen – Heinonen 2013, s. 63, alaviite 13). Erityisesti saman kiistan molempien osapuolten suostuminen haastateltavaksi osoittautui vaikeaksi, mutta kuuden kiistan kohdalla tämä onnistui.

siä tietoja koskeva vaitiolovelvollisuus. Lisäksi, jos tutkimus aiheuttaa erityisiä haittariskejä eli vakavuudeltaan normaalin arkielämän ylittäviä haittoja tutkitta-ville, on siitä pyydettävä eettisen toimikunnan lausunto.²³⁹ Tähän tutkimuksessa ei tällaisia haittariskejä sisälly. Toisaalta aineiston käsittelyssä ja säilyttämisessä sekä tutkimuksen julkaisemisessa yksityisyyteen ja tietosuojaan on ollut aiheel-lista kiinnittää erityistä huomiota.

Haastatteluaineiston keruussa korostuu tutkijan ja haastateltavien yhteinen nä-kemys siitä, mitä asioita haastattelussa on syytä käydä läpi, mitä haastateltava haluaa kertoa ja mistä hän haluaa vaieta. Haastattelijan on kunnioitettava haasta-teltavan tahtoa. Haastatteluaineiston säilyttämisessä korostuu huolellisuus ja suun-nitelmallisuus, ettei aineisto joudu ulkopuolisten saataville. Tutkijan tulee lisäksi välttää tutkimusjulkaisuista tutkimuskohteelle mahdollisesti aiheutuvaa vahinkoa ja haittaa. Tutkimusjulkaisuilla voi olla tutkimuskohteelle vahingollisia seurauk-sia, etenkin jos tulokset esitetään arvostelevasti, asenteellisesti tai epäkunnioitta-vasti.²⁴⁰ Toisaalta tutkijan tehtävä on nimenomaan tuottaa uutta tietoa.

Autoetnografi kuvaa ihmisiä tilanteissa, jossa he yrittävät määritellä, miten hei-dän tulee menetellä ja elää ja mitä heihei-dän tekonsa merkitsevät.²⁴¹ Autoetnografille nämä tilanteet ovat syystä tai toisesta merkityksellisiä, ehkä vaikeitakin, eihän hän niistä muuten kirjoittaisi. Jälkiviisauteen onkin helppo langeta sekä kirjoit-taessaan että lukiessaan toisten kamppailuista. On helpompaa puhua abstraktisti etiikasta kuin toimia eettisesti. On helpompi nähdä, mitä minun olisi pitänyt teh-dä aiemmin, vaikkapa virkatyössäni, kuin tehteh-dä oikein tässä, mitä juuri nyt teen.

On helpompi neuvoa muita, joiden on tehtävä eettisiä päätöksiä, kuin seurata omia neuvojaan.²⁴² Ellis korostaa lisäksi, että tutkijan on harkittava, mitä kaikkea itses-tään voi paljastaa ilman että ”pahat kielet” saavat siitä puheenaihetta.²⁴³

Tässä tutkimuksessa viranhaltijat itse esittivät tapaukset, jotka heidän mie-lestään olivat sopivia tutkittaviksi. Näin heillä oli mahdollisuus omaehtoisesti etukäteen välttää liian kiusallisiksi kokemiaan tapauksia. Tutkittavat osoittivat suostumalla haastatteluun ja luovuttamalla aineistoaan halunsa osallistua tut-kimukseen tietoisina tutkimuksen aiheista ja toteutustavasta. Kiistan

osapuol-239 Tutkimusasetelmat, jotka sisältävät seuraavin tavoin vuorovaikutusta tutkittavien ihmisten kanssa, vaativat eettisen toimikunnan lausunnon ”1. Tutkimuksessa puututaan tutkittavien fyysiseen koskemattomuuteen, 2. Tutkimuksessa poiketaan tietoon perustuvan suostumuksen periaatteesta (arviointia ei kuitenkaan edellytetä julkisten ja julkistettujen tietojen, rekisteri- ja asiakirja-aineistojen ja arkistoasiakirja-aineistojen tutkimukseen), 3. Tutkimusta ei toteuteta osana varhaiskasvatuksen toimintayksikön tai koulun normaalitoimintaa ja se kohdistuu alle 15-vuotiaisiin ilman huoltajan erillistä suostumusta tai informointia, jonka perusteella huoltajalla on mahdollisuus kieltää lasta osallistumasta tutkimukseen, 4. Tutkimukset, joissa tutkittaville esitetään poikkeuksellisen voimakkaita ärsykkeitä, joiden mahdollisten haittojen arviointi edellyttää erityisasiantuntemusta (esim. väkivaltaa tai pornografiaa sisältävät tutkimukset), 5. Tutkimukset, joissa on riski aiheuttaa tutkittaville normaalin arkielämän rajat ylittävää pitkäaikaista henkistä haittaa (trauma, masennus, unettomuus). 6. Tutkimukset, joiden toteuttaminen voi merkitä turvallisuusuhkaa tutkittaville (esim.

perheväkivaltaa koskevat tutkimukset).” Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2009, s. 3 ja 8.

240 Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2009, s.7. Niemenmaa 2005, s. 68, 77 ja Häikiö – Niemenmaa 2007, s. 55 korostavat, että tutkijan oma suhde tapahtumiin ja osallistujiin muuttuu, kun hän siirtyy osallistujasta tutkijaksi. Tutkijan tulisi kuitenkin säilyttää kunnioittava asenne tutkittaviinsa.

241 Ellis 2009, s. 317.

242 Ellis 2009, s. 318.

243 Ellis 2009, s. 316.

ten sen enempää kuin viranhaltijoidenkaan ei välttämättä ole miellyttävää lu-kea suoria lainauksia omista sanomisistaan, eivätkä he välttämättä pidä niistä tulkinnoista, joita olen tehnyt. Tutkijana minun on kuitenkin pitänyt ne tehdä välittämättä tutkimuksen kohteena olevien mahdollisesta harmistumisesta.

Viranomaishaastatteluissa viranomaiset asettivat tietoisesti työtapansa alttiiksi arvioinnille. Perusteena tähän oli halu jakaa omia kokemuksia sekä oppia tois-ten käytänteistä. Pyrin esittämään tulokset asiallisesti argumentoiden ja tasa-puolisesti eri näkökulmia valaisten.²⁴⁴

Yksityisyyden suoja kuuluu Suomen perustuslailla (10 §) suojattuihin oi-keuksiin ja on myös tutkimuseettisesti tärkeä periaate. Tutkimusaineiston tunnisteet on perinteisesti jaettu käsitteellisesti suoriin eli yksilöiviin ja epäsuoriin tunnistetietoihin. Suoria tunnistetietoja ovat nimi, osoite, hen-kilötunnus, syntymäaika, ihmisen ääni ja kuva. Epäsuoria tunnisteita ovat esimerkiksi kotipaikkakunta ja asuinalue, koulutus, työpaikka ja perheen koostumus.²⁴⁵ Tässä tutkimuksessa millään näillä tunnistetiedoilla ei ole mer-kitystä tutkimuksen kannalta, joten aineistosta on voitu poistaa kaikki edellä mainitut tunnisteet ja korvata ne koodeilla tietojen koossapitämiseksi esimer-kiksi paikkakunnittain.

Tunnisteellisten aineistojen käsittelystä säädetään henkilötietolaissa (523/1999). Lain 3 §:n mukaan henkilötiedolla tarkoitetaan ”kaikenlaisia luon-nollista henkilöä taikka hänen ominaisuuksiaan tai elinolosuhteitaan kuvaavia merkintöjä, jotka voidaan tunnistaa häntä tai hänen perhettään tai hänen kans-saan yhteisessä taloudessa eläviä koskeviksi”. Tunnisteellisuudesta puhuttaes-sa merkittävintä on se, voiko yksittäistä henkilöä tunnistaa tiedoista helposti ja kohtuuttomitta kustannuksitta. Henkilötietolakia sovelletaan henkilötietojen automaattiseen käsittelyyn sekä muuhun henkilötietojen käsittelyyn, jos on kyse henkilörekisterien käytöstä tai muodostamisesta (2 § 2 mom).

Vaikka tässä tutkimuksessa ei ole käytetty tai luotu henkilörekistereitä eikä muutoinkaan käytetty tunnisteellisia tietoja, olen kautta koko tutkimuk-sen pitänyt huolen siitä, ettei käsittelemiäni tapauksia voida kohdistaa tiettyyn paikkakuntaan tai ihmisiin. Tämän vuoksi en ole käyttänyt viranhaltijoista tarkkoja virkanimikkeitä ja olen poistanut aineistoista kaikki paikkakuntaan viittaavat tiedot. Myös omissa autoetnografisissa kirjoituksissani olen pyrkinyt poistamaan tiedot, jotka voisivat paljastaa tapauksissa mukana olleet henki-löt.²⁴⁶ Oikeustieteelliselle tutkimukselle poikkeuksellisesti olen poistanut myös Tapauskuvaus 6:sta tuomioistuinten päätöstiedot henkilöiden anonymiteetin säilyttämiseksi. Viranomaisten käsittelemissä tapauksissa olen häivyttänyt tar-kat päivämäärät tapausten jäljittämisen estämiseksi.

244 Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2009, s. 8.

245 Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2009, s. 8.

246 Pääosa autoetnografisesti kuvaamistani tapahtumista on tapahtunut vuosia aikaisemmin, ennen kuin ryhdyin tekemään tutkimusta. Silloinen työyhteisöni ei siis voinut olla tietoinen tutkimuksestani.

Lisäksi työni oli varsin itsenäistä, eikä tapausten käsittelyssä useinkaan ollut muita yhteisön jäseniä mukana. Näin ollen tutkimuksella ei ole vaikutuksia silloisen työyhteisöni muihin jäseniin.

Tapauskuvauksissa olen yhdistänyt eri lähteistä kokoamaani materiaalia:

jo aiemmin julkaistujen kiistaosapuolten haastattelujen pohjalta aikaansaatua tutkimusaineistoa,²⁴⁷ viranomaisten haastatteluja, viranomaisten muistiinpa-noja ja sähköpostikirjeenvaihtoa sekä oikeuden päätöksiä. Viranomaisaineistot ovat julkisuuslain (621/1999) mukaisia viranomaisten julkisia asiakirjoja ja muuta aineistoa,²⁴⁸ jonka käyttöön ei tarvita osapuolten erillistä suostumusta.

Tutkimuksessa ei näin ollen käsitellä salassa pidettävää tai muita arkaluontoista materiaalia.²⁴⁹ Eettisten ohjeiden mukaan vapaaehtoisen suostumuksen periaat-teesta voidaan poiketa tutkittaessa julkistettuja ja julkisia tietoja sekä arkistoai-neistoja, sillä ilman tutkittavien suostumusta tehtävää viranomaisen rekisteri- ja asiakirja-aineistojen tutkimista ohjataan juuri julkisuuslainsäädännöllä.²⁵⁰

Naapuruuskiistoissa on toisinaan kyse hyvin henkilökohtaisista asioista ja siksi on tärkeää, etteivät tutkimuksessa käytettävät tapaukset ole ulkopuolisten tunnistettavissa. On kuitenkin selvää, että kiistan osapuolet, asiaa käsitelleet vi-ranhaltijat ja mahdollisesti näiden lähipiiri voi tunnistaa tapaukset ja henkilöt.²⁵¹ Miten sitten kunnioittaa tapauksissa esiintyviä tuntemiani ja minut tuntevia henkilöitä, samalla kun on lojaali sille, mitä pitää tarinan totuutena? Tämä on vaikea eettinen asia, jonka tutkija joutuu jokaisessa uudessa tilanteessa pohti-maan uudestaan.²⁵² Ellisin esittämistä vaihtoehdoista tässä tapauksessa sove-liailta vaikuttavat osallisten nimien muuttaminen (tai se, ettei nimiä mainita), henkilöiden muokkaaminen tuntemattomiksi ja tarinan fiktiointi.²⁵³ Ellis kertoo, kuinka hän kirjoittamisprosessissaan päätyi kertomaan hyvän tarinan, sen si-jaan, että olisi toistanut kaikki etnografiset yksityiskohdat ”oikein”. Esimerkkinä hän mainitsee tarinan lääkärillä käynnistä, jossa hän tiivistää useita käyntejä yhdeksi vuoropuheluksi sen sijaan, että toistaisi sanatarkasti lukuisia erillisiä käyntejä.²⁵⁴ Alkuperäinen ajatukseni tapausten fiktioinnista ja useamman tari-nan yhdistämisestä yhdeksi tarinaksi noudatteli samaa ajatuskulkua. Arvioin, että kolmella ”tiivistetyllä” tapauksella, joissa kaikki yksittäiset tapahtumat oli-sivat olleet todellisia, mutta tapahtuneet todellisuudessa eri paikoissa ja eri ai-koina, olisin saanut kuvattua selkeämmin samat viranomaistyön ongelmat,

jot-247 Haverinen – Heinonen 2013, s. 61–63. Alkuperäisten aineistojen hankinnan, säilytyksen ja luovuttamisen asianmukaisuudesta vastaa niiden kerääjä.

248 Viranomaisaineiston julkisuuden kriteereitä on käsitelty laajasti luvuissa 4.1–4.2.

249 Tutkimuksen valmistumisen jälkeen 15.3.2016 Tietoarkisto on julkaissut Aineistonhallinnan käsikirjassa uudistetut perusteelliset anonymisointiohjeet. (Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto). Ohjeissa tuodaan aiempia eettisiä ohjeita yksityiskohtaisemmin esiin se, että tutkittavilta kerättäviä tietoja yhdistettäessä viranomaisten asiakirja-aineistoon, on tästä informoitava tutkittavaa henkilötietolain edellyttämällä tavalla. Tutkittavalle on yksilöitävä, mitä häntä koskevia viranomaisen asiakirjatietoja ja/tai rekisteritietoja häneltä kerättäviin tietoihin yhdistetään. Tapauskuvauksissa 2 ja 3 (kissa- ja hevostapaukset) olen yhdistänyt aiemmin julkaistua, jo muokattua, haastattelujen perusteella luotua tutkimusaineistoa tämän tutkimuksen viranomaisten julkiseen asiakirja-aineistoon. Tämä yhdistäminen lisää oleellisesti aineiston kuvaavuutta, mutta ei erityisesti vaikuta tutkimuksessa mukana olevien yksityisyyden suojaan.

250 Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2009, s. 4.

251 Toisaalta samantapaisia tapauksia voi olla jopa kymmeniä eri puolilla Suomea, jolloin

”tunnistaminen” voi olla myös näennäistä.

252 Ellis 2009, s.307.

253 Ellis 2009, s. 308.

254 Ellis 2009, s. 106–107.

ka nyt käsittelen kuudessa erillisessä, naturalistisessa tapauskuvauksessa, joissa käyn kiistojen vaiheet yksityiskohtaisesti läpi.²⁵⁵

Aineistossa on mukana kiistan osapuolten viranhaltijoille toimittamia, osin epäasiallisia viestejä. Koska tällaiset viestit ovat kiistatapauksissa ylei-siä, on asianmukaista, että nekin ovat sellaisenaan mukana tutkimuksessa.²⁵⁶ Tutkimuseettisten periaatteiden mukaan on tärkeää, että tuon asiat esiin sellaise-naan, riippumatta niiden aiheuttamista reaktioista.