Aineisto ja sen hankinta

Tutkimusaineiston kerääminen on ollut monivaiheinen prosessi. Tapaus-tutkimukselle tyypillisesti aineisto koostuu hyvinkin erilaisista palasista. Kuten luvussa 2.2.1 kävi ilmi, tutkimukseni perustuu menetelmä- ja aineistotriangulaati-on käyttöön, eli aineisto aineistotriangulaati-on kerätty eri lähteistä ja eri tavoilla.²²⁵

Tutkimuksen rungon muodostavat ympäristöviranomaisten haastattelut sekä heiltä saamani aineisto kiperistä kiistoista.²²⁶ Haastattelumuodoksi valitsin teemahaastattelun, jolloin keskustelunomaisissa haastatteluissa vuorovaikutus ko-rostuu, ja tutkija saa mahdollisuuden lähestyä vaikeitakin asioita.²²⁷

Yli 15 vuotta kestäneen viranhaltijaurani aikana olin käynyt lukemattomia keskusteluja ympäristösihteerien kanssa naapuruuskiistoista. Olin havainnut, että vapaamuotoiset keskustelut hyvin usein johtivat purkamaan tuntemuksia,

225 Ks. esimerkiksi Laine – Bamberg – Jokinen 2007, s. 24.

226 Otimme termin ”kiperä kiista” käyttöön Haverisen ja Heinosen tutkimuksessa 2013, ks. s. 65. Termillä tarkoitamme poikkeuksellisen hankalaa kiistaa, jossa osapuolet ovat ajautuneet umpikujaan eivätkä neuvottelut asian ratkaisemiseksi kahdenkeskisesti enää onnistu. Viranomaisen kannalta kiistaa voidaan pitää kiperänä silloin, kun kiistaan sisältyy monisäikeisiä elementtejä, eikä lainsäädännöstä välttämättä löydy keinoja, joilla viranomainen voisi puuttua kiistan syihin.

227 Malmsten 2007, s. 67; Hirsjärvi – Hurme 2011, s. 11, 47–48.

joita itse kullakin oli ollut naapuruuskiistojen käsittelystä, niissä täytyi siis olla jotain hyvin erityistä verrattuna muuhun viranomaistyöskentelyyn. Keskustelut olivat värikkäitä ja niissä käsiteltiin, yleensä huumorisävytteisesti, työssä eteen tulleita kipeitäkin tapauksia ja sattumuksia. Jäin pohtimaan, miten tätä ympäris-tösihteerien jaettua kokemusta voisi välittää eteenpäin ja jalostaa niin, että se tulisi muillekin tahoille ymmärrettäväksi ja tätä ”hiljaista tietoa” voitaisiin hyödyntää kiistojen käsittelyn kehittämisessä. Näistä keskusteluista ei tietenkään ole käytet-tävissä kirjallista materiaalia ja pohdin saisinko ”virallisissa” haastatteluissa esiin samoja tunnelmia, kuin epämuodollisissa illanistujaisissa oli ollut. Olin testannut haastattelujen toteuttamista jo pro gradu -työssäni ja arvelin, että voisin haastatte-luilla paitsi saada välittömiä viranhaltijoiden kommentteja, saada myös esiin kipe-riä kiistoja, joita viranhaltijat olivat työuransa aikana kohdanneet. Alkuperäisestä suunnitelmastani poiketen laajensin haastateltavien joukkoa myös terveyden-suojelu- ja rakennusvalvontaviranhaltijoilla, sillä halusin saada havaintoja siitä, miten samanlaisesti tai erilaisesti eri viranomaiset tulkitsevat kiistoja ja niiden luonnetta. Olin myös havainnut, että ympäristökiistat ulottuvat hyvin usein eri viranomaisten toimivaltakentän liepeille ja siksi oli kiinnostavaa selvittää, oliko viranhaltijoiden mielestä viranomaisten työnjaossa selkiyttämisen tarvetta.

Toteutimme viranomaishaastattelut syksyllä 2011 yhteistyössä sosiologista lähestymistapaa edustavan Haverisen kanssa ryhmähaastatteluina viidessä eri Itä-Suomen kaupungissa. Haastatteluissa olivat läsnä pääsääntöisesti kunkin kau-pungin ympäristönsuojelu-, terveydensuojelu- ja rakennusvalvontaviranhaltijat.

Olemme aiemmin hyödyntäneet haastatteluaineistoa vuonna 2013 julkaistuissa artikkeleissamme.²²⁸

Haastattelut tehtiin käytännön syistä itäsuomalaisissa kaupungeissa.

Haastattelukohteiksi valittiin pienten ja keskisuurten kaupunkien ympäristövi-ranhaltijoita, koska oletuksena on, että näissä on ammatillisesti suuntautuneita viranhaltijoita päinvastoin kuin pienimmissä kunnissa, joissa yksittäisen viran-haltijan työ voi olla niin monialaista, ettei varsinaista ammatti-identiteettiä voi syntyä. Suurten kaupunkien ympäristöyksiköissä puolestaan henkilöstön työn-jako voi olla niin eriytynyttä, että tarvittaisiin ison joukon haastattelua, ennen kuin saataisiin kokonaiskuva naapuruuskiistojen käsittelystä.²²⁹

Haastateltavien viranhaltijoiden kanssa käytiin ennakkoon sähköpostikirjeen-vaihtoa, jotta heille selveni, minkä tyyppisistä asioista olin kiinnostunut ja jotta heillä oli mahdollisuus pohtia, oliko heillä toivomiani kiperiä

naapuruuskiistata-228 Haverinen – Heinonen 2013 ja Heinonen – Haverinen 2013.

229 Rajauksen takia voi tietenkin jäädä joitakin naapuruuskiistojen käsittelyn ominaispiirteitä huomiotta, mutta kuten tapaustutkimuksessa yleensä, ei tässäkään pyritä kaikenkattavaan kuvaukseen kiistoista.

Näin ollen eri puolilla Suomea, erikokoisissa kunnissa ja erilaisen asutuksen piirissä naapuruuskiistojen sisältö ja käsittely voi vaihdella. Hirvosen 2013 (s. 12–13) kyselystä ei saa viitteitä, vaihteleeko kiistojen luonne alueittain. On tietenkin selvää, että pääkaupunkiseudulla ja Lapissa yksittäiset kiistat voivat olla erityyppisiä, mutta yhtä lailla on mahdollista, että samassa asumismuodossa ilmenee samankaltaisia kiistoja (esimerkiksi kerrostalomelu) molemmissa paikoissa. Malmsten 2007, s. 68 toteaa, että usein on perusteltua käyttää jo valmista, vaikkapa hallinnollisin perustein rajattua aluetta tutkimusalueena. Tällöin aineisto on helpommin saatavilla. Olennaista on, että tutkimusalue on mielekäs tutkimusongelman kannalta. Tutkijan on myös pystyttävä perustelemaan, miten ja miksi tutkimusalue on valittu sekä mitä seurauksia tästä rajauksesta on.

pauksia tutkittavakseni. Lähetin Haastattelujen tavoite -rungon (liite 1) etukäteen haastateltaville. Tavoitteenani oli saada paitsi aineistoa käsittelyssä olleista kiis-toista, myös viranhaltijoiden näkemyksiä siitä, miten kiistojen käsittelyä voitaisiin kehittää. Kehittämisideat jäivät kuitenkin varsin vähäisiksi ja yleisluontoisiksi, keskustelut painottuivat kiistojen käsittelyn ongelmakohtiin. Haastateltavana oli yhteensä 15 viranhaltijaa viidessä erillisessä tilaisuudessa. Haastattelut toteutet-tiin haastateltavien työpaikoilla rauhallisissa tiloissa ja kukin tilaisuus kesti noin kaksi tuntia. Haastattelut nauhoitettiin myöhemmin litteroitaviksi.

Tässä tutkimuksessa olen hyödyntänyt haastatteluista otteita, joista ilmenee miten ympäristöviranomaiset arvioivat omaa rooliaan kiistojen käsittelyssä sekä toisaalta minkälaisia kokemuksia heillä on ollut kiistojen käsittelystä hallinto-menettelyn eri vaiheissa (luku 3 Ympäristöhäiriöstä kiistaksi). Haastatteluotteet ovat väliotsikon ”Tapauksia omalta ja kollegoiden kunnalliselta ympäristövi-ranhaltijauralta” alla. Haastatteluotteiden lopussa on merkintä, mikä viranhal-tija (ympäristösihteeri, terveystarkastaja, rakennustarkastaja) asian on todennut.

Saman väliotsikon alla on myös omia kommenttejani. Nämä on tunnistettavissa merkinnästä (ae). Näissä kohdissa olen siis ”vaihtanut” tutkijan roolin ympäris-tösihteerin rooliin ja kyseessä ovat autoetnografiset muistot virka-ajaltani.

Haastatteluaineiston lisäksi pyysin haastattelujen yhteydessä viranhaltijoilta kirjallista aineistoa heidän käsittelemistään kiperistä kiistoista. Alustavasti kes-kustelimme noin 20 eri tapauksesta. Eri tapauksissa kirjallisen aineiston määrä vaihteli yksittäisestä lautakunnan päätöksestä usean vuoden aikana kertynee-seen monipuolikertynee-seen aineistoon. Lopulta päädyin tarkastelemaan viittä tapausta yksityiskohtaisesti (tapauskuvaukset 1–5). Tapausten lopulliseen valintaan vai-kuttivat aihepiiri (melu, eläimet ja jätteet ovat Hirvosen mukaan eniten naapu-ruuskiistoja aiheuttavia tekijöitä²³⁰), tapausten monipolvisuus ja pitkä kesto sekä viranomaiselta saamani aineiston havainnollisuus (esimerkiksi viranhaltijoiden väliset sähköpostiviestit asian käsittelystä).

Naapuruuskiistojen tapauskuvaukset pohjautuvat dokumentteihin, joista eri osapuolten näkemykset välittyvät sellaisina, kuin he ovat ne esittäneet (sähkö-postit, kantelut, valitukset ja selitykset oikeustapauksissa sekä Haverisen haastat-teluotteet²³¹). Näin lukija saa kokonaisvaltaisen käsityksen siitä, mistä kiistoissa on kysymys. Osapuolet esittävät dokumenteissa tietenkin omalta kannaltaan parhaan selityksen asioille. Haastateltavilta pyydetyt tapaukset, kuten muukin aineisto, ajoittuivat suurelta osin 2000-luvulle, eli aikaan, jolloin ympäristönsuo-jelulaki ja maankäyttö- ja rakennuslaki ovat olleet voimassa. Poikkeuksena ovat muutamat vanhemmat oikeustapaukset, joita on käsitelty lähinnä siksi, että oi-keuskäytännössä tapahtuneet muutokset tulevat ilmi.

Julkisuudessa on viime vuosina puhuttu paljon puunpolton haittavaikutuk-sista etenkin sen jälkeen kun sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskus

230 Hirvonen 2013, s. 44–45.

231 Haverinen – Heinonen 2013, s. 88–103. Viranhaltijoilta saamiensa tietojen pohjalta Haverinen haastatteli kuuden kiistan osapuolia, jolloin hän sai aineistoa kiistojen vastakkaisten osapuolten näkemyksistä (s. 62). Olen hyödyntänyt Haverisen artikkelissamme esittämiä havaintoja myös tässä tutkimuksessa siten, että olen yhdistänyt kiistan osapuolten tulkintoja tapauskuvausten yhteyteen.

(STTV) antoi vuonna 2008 ohjeet puun pienpoltosta aiheutuvien terveyshaittojen ehkäisemiseksi.²³² Halusin siksi selvittää myös tähän liittyviä naapurusoikeu-dellisia kysymyksiä, vaikka savuhaitat eivät esimerkiksi Hirvosen tutkimuksessa nousseet tupakansavua ja roskien polttoa lukuun ottamatta lainakaan esiin.²³³ Tein tältä osin kyselyn hallinto-oikeuksiin. Pyysin tammi-helmikuussa 2011 hal-linto-oikeuksista päätökset, joissa on käsitelty puun pienpolttoon liittyviä savu-haittatapauksia. Sain päätöksiä 26 kappaletta vuosilta 2002–2010. Näistä Vaasan hallinto-oikeudessa oli tehty 19 kpl (15 erillistä tapausta) ja muissa hallinto-oi-keuksissa yhteensä 7 kpl (4 erillistä tapausta). Näistä 26 päätöksestä seitsemässä oli toisena osapuolena yksi ja sama pariskunta. Näiden päätösten pohjalta kirjoi-tin luvun 5.5.1 Tapauskuvaus 6: Lämmityskattilan savuhaitat. Sen lähtöaineisto on siis kokonaan peräisin tuomioistuinratkaisuista. Käsittelen myös muita savu-haittapäätöksiä luvussa 5.5 Ilman laatu ja tulisijojen käyttö.

Seurasin tutkimuksen teon aikana myös tiedotusvälineissä käsiteltäviä naa-puruuskiistoihin liittyviä tapauksia sekä netin keskustelupalstoja. Päivälehtien kiinnostus naapuruuskiistoihin näyttää olevan melko suuri. Satunnaiset lehti-artikkelit, televisio- ja radio-ohjelmat (esimerkiksi Kansanradio) sekä ympäris-töoikeuden opiskelijoiden kanssa käymäni keskustelut kiistoista ja niiden syistä ovat antaneet suhteellisen kattavan kuvan siitä, mistä ja miten ihmiset kiistele-vät. Viranhaltijanäkemyksiä kiistojen käsittelystä saattoi aiemmin seurata myös kuntaliiton ylläpitämän kunnallisten ympäristönsuojeluviranhaltijoiden kes-kustelupalstan avulla.

Edellisten lisäksi aineistossa on muutama autoetnografisesti käsittelemäni tapaus. Halusin käyttää itse kokemiani tapauksia hyväkseni tutkimuksessa, ja perehdyttyäni autoetnografiseen lähestymistapaan havaitsin, että sen avulla saa-toin käsitellä omia kokemuksiani tieteellisessä tekstissä, ilman että niiden ”to-denperäisyyttä” olisi pitänyt perinteisesti dokumentoida. Osaan tapauksia on olemassa kirjallista aineistoa, mutta pääosassa tapauksista on käsitelty paikan päällä tehtyihin havaintoihin perustuen pelkästään suullisesti. Näissä tapauksis-sa siis viranhaltijan näkökulma tulee esiin sellaisena, kuin itse olen sen kokenut.

Käräjäoikeuksien varsinaisessa oikeudenkäynnissä käsittelemistä jutuista vain muutama prosentti on riita-asioita ja näistä puolestaan ympäristönkäyttöön liittyviä riitoja häviävän pieni osa.²³⁴ Oikeuteen päätyneiden ympäristöllisten naapuruuskiistojen seulominen päätösmassasta osoittautuikin hankalaksi, kos-ka ”naapuruuskiista” ei ole arkistoinnissa käytettävä termi. Alempien oikeus-asteiden päätöksistä tutkimuksessani onkin vain satunnaisia yksittäistapauksia aiemmin mainittujen savuhaittapäätösten lisäksi.

Empiirisen aineiston lisäksi olen käynyt läpi korkeimman hallinto-oikeuden päätöksiä useilla eri hakusanoilla ja pyrkinyt löytämään niistä tapauksia, joilla olisi annettavaa tutkimuskysymykselleni. Lopulliseen työhön on valikoitunut noin 40 tapausta, joita käsittelen. Tapausten vähäinen määrä jo sinällään

kuvas-232 STTV 2008. Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskus STTV: Puun pienpolttoa koskevat terveydelliset ohjeet, Oppaita 6:2008.

233 Hirvonen 2013, s. 44–45.

234 Ervasti 2004, s. 103.

taa sitä, että naapuruuskiistat (erityisesti siis piharauhan loukkaukset) harvoin etenevät korkeimman hallinto-oikeuden julkaistuihin päätöksiin. Korkeimman oikeuden naapuruuskiistoihin liittyvät päätökset käsittelevät säännönmukaises-ti vahingonkorvausasioita, eikä niissä juurikaan oteta kantaa tämän tutkimuk-sen kannalta kiinnostaviin muihin kysymyksiin.

Ylimpien laillisuusvalvojien päätöksiä, joissa käsitellään ympäristöviranhal-tijoista tehtyjä kanteluita tapauksissa, joita voidaan rinnastaa naapuruuskiis-toihin, on jonkin verran. Eduskunnan oikeusasiamiehelle ja valtioneuvoston oikeuskanslerille edenneissä tapauksissa on tyypillisesti kyse siitä, että toinen kiistan osapuolista on kokenut viranhaltijan toimineen epäasianmukaisesti ja tehnyt tästä kantelun ao. tahoille. Näitä tapauksia aineistossani on noin 40 kpl.