Y
liopistokirjastojen neuvoston juhlissa oli hetki aikaa kuulla puheenjohtajakautensa lopussa ole- van Ari Muhosen mietteitä. Juhlaesitelmässään Muhonen korostaa kirjastojen elintärkeää roolia tiedon välittäjinä tutkimukselle ja opetukselle. – Kirjastot ovat yliopiston toiminnan, huipputut- kimuksen ja opetuksen sydän. Sydän pumppaa verta ja sen mukana happea aivoihin, ilman sitä eivät aivot voi toimia.Muhonen katsoo tyytyväisenä neuvoston toi- mintaa taaksepäin, mutta toiveita toki riittäisi tuleville vuosillekin. - Yliopistokirjastojen neu- voston missiona on ollut yhteisen tulevaisuuden luominen, tiivistää Muhonen. – Foorumia tar- vittiin aikanaan, kun Opetusministeriö vähen- si otettaan kirjastojen välisessä koordinoinnissa 1990-luvun loppupuolella. Neuvosto on tarjon- nut johtajille virkistävän foorumin keskusteluun.
Neuvoston työvaliokunta on puolestaan laajen- tanut yhteistyötä myös yliopistokirjastojen ulko- puolisiin sektoreihin.
Merkittäviä hankkeita, uutta toimintakulttuuria ja pysyvää hyötyä
Yliopistokirjastojen neuvoston voimin on saa- tu aikaan useita kansallisesti merkittäviä ja alaa eteenpäin vieviä hankkeita. - Suurimpina ovat ol- leet kokoelmakarttahanke, informaatiolukutaito- hanke, tutkimuksen rahoitusselvitys sekä laatu- hanke, jota Helsingin yliopiston kirjasto hallin-
Yliopistokirjastot osaavat tuloksellisen yhteistyön
Päivikki Karhula
noi. Tavoitteena on ollut, että hankkeilla tavoitel- laan pysyviä hyötyjä, täsmentää Muhonen.
Hankkeiden lisäksi tuloksia on saatu monen- laisten yhteisten järjestelmien muodossa. Tär- keimpinä saavutuksina Muhonen mainitsee Fi- nElib-konsortion, jossa kirjastot yhdessä hank- kivat elektronisia aineistoja. Yliopistokirjastoil- la on myös yhteinen kirjastojärjestelmä, luet- telointiyhteistyötä ja tiivistä keskustelua kirjas- tojen välillä käydään erityisesti kirjastojärjestel- män ympärillä.
Neuvostossa on opittu myös yhteistoiminnan pelisääntöjä ja luotu yhteistä toimintakulttuuria.
Tulokset puhuvat myös sen puolesta, että yhtei- nen sävel on löytynyt. – Yliopistokirjastojen neu- vostossa on pyritty luomaan yhtenäistä toiminta- politiikkaa kirjastoille, toteaa Muhonen. – Omis- ta eduista kiinnipitämisen sijaan on opeteltu kon- sensusperiaatetta. Se, että toiminnassa ei ole pak- koja, on sekä vahvuus että heikkous. Tiivis kes- kusteluyhteys kirjastojen välillä tarkoittaa sitä, et- tä osataan tehdä asioita yhdessä.
Toimieliminä ovat neuvoston ja työvaliokun- nan kokoukset. Hankkeissa on ollut mukana myös muita työntekijöitä. – Varsin vähillä resurs- seilla on saatu aikaan paljon. Neuvostollahan on varsinaisena työntekijänä vain yhteistyösihteeri, kokoaa Muhonen. - Yhteistyökumppaneita on laaja joukko, kuten rahoittajat, muut muistior- ganisaatiot, tiedeyhteisöt ja tutkimuslaitokset se- kä monet kirjastoalan toimijat.
Resurssien jakaminen ja yhdessä vaikuttaminen ovat olleet tähän mennessä neuvoston keskeisiä teemoja. - Yliopistokirjastojen neuvosto on ol- lut toki tärkeä vertaistuen ja keskustelun kanava kirjastojen johtajillekin ja antanut mahdollisuu- den reflektoida ajatuksiaan. Johtamiseen liittyvis- tä kysymyksistä ei kuitenkaan sinänsä ole paljon keskusteltu. Kirjastoasiat ovat olleet tärkeämmäl- lä sijalla, toteaa Muhonen.
Nopeat ja syvät muutokset haasteena
Muhonen näkee neuvoston toiminnan olevan uudenlaisten haasteiden edessä. Sekä yliopistot että kirjastot joutuvat nopeasti määrittelemään toimintaansa uudelleen monista syistä. - Yliopis- tot ja kirjastot elävät moninaisten muutospai- neiden keskellä. Niiden työhön vaikuttavat mm.
tuottavuusohjelmat, tiukentuvat tehokkuus- ja vaikuttavuusvaatimukset, korkeakoulujen raken- teellinen kehittäminen ja valtionhallinnon tiuk- keneva ote esimerkiksi hankinnoissa, toteaa Mu-
honen esitelmässään. - Tutkimuksella, opetuksel- la ja kirjastotyöllä on yhä enemmän kansainväli- siä kytkentöjä. Tietojärjestelmät kehittyvät nope- asti ja niiden hankintoihin vaikuttavat uudenlai- set strategiat, kuten Valtion IT-toimintojen uu- distamishanke.
Kirjastosektorillakin Yliopistokirjastojen neu- vosto joutuu pohtimaan lähtökohtiaan uudel- leen. – Kirjastoalalla on tällä hetkellä monimut- kainen vaikuttamisen rakenne. Kun Yliopisto- kirjastojen neuvosto aikanaan syntyi, se oli tii- viissä yhteydessä Kansalliskirjastoon. Nyt asetel- ma on tästä muuttunut. Kansalliskirjasto palve- lee yliopistokirjastojen lisäksi muitakin kirjasto- sektoreita. Lisäksi yhteistyöorganisaatioita ja vai- kuttajia on usealla taholla, kuten Kansalliskirjas- to, konsortiot, digitaalisen kirjaston johtoryh- mä ja kirjastojärjestelmän ympärillä olevat ver- kostot, kokoaa Muhonen. - Yliopistokirjasto- jen neuvoston roolia pitäisi katsoa uudesta nä- kökulmasta.&
