206
K a n s a n t a l o u d e l l i n e n a i k a k a u s k i r j a – 9 7 . v s k . – 2 / 2 0 0 1 E S I T E L M I Ä
Kansantaloustieteen ja
yhteiskuntatieteiden erosta
1Leena Kerkelä (toim.) Erikoistutkija
Valtion taloudellinen tutkimuskeskus
K
ansantaloudellinen Yhdistys ja Sosiaalipo- liittinen yhdistys järjestivät Säätytalolla 13.3.2001 tilaisuuden, jonka aiheena oli ”Hyvin- vointiyhteiskunta – mikä se on ja mihin se kan- nustaa”. Keskustelutilaisuuden teema liittyi hy- vinvointiyhteiskunnan perusolemukseen kan- santaloustieteen, sosiaalitieteiden ja politiikan näkökulmasta. Professori Vesa Kanniainen ja dosenttiPekka Kosonen olivat laatineet tilai- suuden alustajille etukäteen kysymyksiä, joiden ympärille keskustelu rakentui. Kysymyksinä olivat: mikä on sosiaalitieteiden ja politiikan ihmiskuva ja miten sitä sovelletaan, mikä on oi- keudenmukaisuuden lähtökohta, mikä on oi- kea tulonjako ja miksi me puhumme hyvin- vointiyhteiskunnasta ja toisaalta hyvinvointival- tiosta. Tilaisuuden alustajina toimivat perus- palveluministeriOsmo Soininvaara, professori Markus Jäntti ja dosenttiRaija Julkunen, joista Soininvaaran ja Julkusen esitelmät on julkais-
tu edellä. Alustajat vastasivat kysymyksiin va- likoiden ja osittain yleisökeskustelun ohessa.
Olemme koonneet tähän joitakin keskustelus- sa käytyjä ajatuksia.
Hyvinvointivaltio vai hyvinvointi- yhteiskunta
Alustajista Raija Julkunen sosiologina paneu- tui esitelmässään käsitteelliseen määrittelyyn hyvinvointivaltion ja hyvinvointiyhteiskunnan välillä. (ks. edellä). Taloustieteilijät pitivät ky- symyksenasettelua melko yleisesti semanttise- na ja siksi vähemmän kiinnostavana. Osmo Soi- ninvaara esitti, että Suomessa ei haluta käyttää termiä hyvinvointivaltio syystä, että hyvinvoin- tiyhteiskunta rakentuu erityisesti palveluille ja kunnat ovat palveluiden tuottajia. Toisaalta kunnat ovat päätöksenteossaan irtaantuneet viime aikoina valtiosta.
Markus Jäntin esitelmä rakentui suurelta osinNicholas Barr’in (1992) esittämiin ajatuk- siin hyvinvointivaltion tavoitteista ja tehtävis- tä. Tavoitteisiin kuuluu sekä makro- että mik- rotehokkuus sekä eriarvoisuuden vähentämi-
1Kansantaloudellisen Yhdistyksen ja Sosiaalipoliittisen yh- distyksen yhdessä järjestämä seminaari Säätytalolla 13.3.
2001. Puheenjohtajina toimivat VTL Sirpa Wallius ja VTT, dosentti Jouko Kajanoja.
207 L e e n a K e r k e l ä ( t o i m . )
nen ja henkilökohtaisuuden arvokkuuden tur- vaaminen. Tärkeimpinä välineinä hyvinvointi- valtiolla on vakuutusjärjestelyt, jotka paranta- vat tehokkuutta informaatio-ongelmien valli- tessa.
Ihmiskuvasta ja tieteiden välisestä vuoropuhelusta
Eräs lähtökohta tilaisuuden järjestämiselle oli tieteiden välisen vuoropuhelun lisääminen.
Molemmat tieteenalat tunnustivat puutteita olevan, mutta ehdotukset tilanteen korjaami- seksi olivat hyvin erityyppisiä.
Vesa Kanniainen näki ongelman taloustie- teen välineistöstä lähtevänä ja taloustieteen imperialistisena tieteenä, joka mielellään ottaa käsiteltäväkseen myös perinteisiä sosiaalitietei- den näkökulmia. Ratkaisuksi hän näki sosiaa- litieteiden palaamisen taloustieteiden huo- maan. Useat alustajat viittasivatkin siihen, että tieteiden välinen ongelma ja keskustelun puu- te on meillä kotikutoista laatua. Esimerkiksi Yhdysvalloissa suuri osa Social Work and Pub- lic Policy -alan professoreista on itse asiassa kansantaloustieteilijöitä.
Pekka Kosonen oli erityisesti huolissaan ta- loustieteilijöiden ja sosiaalitieteilijöiden vuoro- puhelun niukkuudesta, heikkoudesta ja vaikeu- desta. Hänen mukaansa ero ei johdu poliitti- sesta ideologiasta, semanttisista eroista tai sii- tä, että taloustiede on ’kovaa kamaa’ ja sosiaa- litieteet ’pehmoilua’. Ero johtuu hänen mu- kaansa näkökulmasta, jota voi pyrkiä hahmot- tamaan taustalla olevan ihmiskuvan kautta.
Kysymys ei hänen mukaansa ole vain homo economicuksen olemuksesta, sillä on selvää,
että teoreettisesti tarvitsemme yksinkertaistuk- sia. Kysymys on siitä, kuinka olennaisia asioita pelkistykset kuvaavat ihmisten käyttäytymises- tä. Kosonen otti esimerkiksi kannustinkeskus- telun, jossa hänen mukaansa keskustelu työhön hakeutumisesta oli liiaksi rajattu palkkaan, ve- roihin ja sosiaaliturvan suuruuteen, kun tiede- tään, että päätöksiä ei tehdä vain näillä perus- teilla. Muutkin kuin taloudelliset kannustimet selittävät työhön hakeutumista. Kosonen muis- tutti taloustieteilijöitä myös käsitteiden poh- dinnan tärkeydestä, joita hän pitää olennaise- na osana tutkimusta. Hyvinvointivaltion muut- tuminen hyvinvointiyhteiskunnaksi kuvaa hä- nen mukaansa pyrkimystä vähentää valtion toi- mintoja.
Keskustelussa sivuttiin myös yleistä luokit- telua kylmäkiskoisiin kansantaloustieteilijöihin ja yhteistä hyvää hakevat sosiaalitieteilijöihin.
Näihin yleisiin näkemyksiin kuuluu myös se, että suomalaisesta kansantaloustieteestä puut- tuu instituutioiden tuntemus tai että sosiaali- tieteilijät eivät pohdi taloutta juuri lainkaan.
Esimerkiksi Soininvaara näki aidoksi poliitti- seksi ryhmittelyksi suhtautumisen yhteiseen hyvään, mutta äärimmäiset ihmiskuvat eivät sovi luokittelemaan 5 miljoonaa suomalaista totuutta, saati sitten yksittäisiä tieteenharjoit- tajia."
Kirjallisuus
Nicholas Barr (1992): Economic Theory and the Welfare State: A Survey and Interpretation’, Journal of Economic Literature, Vol. 30, No. 2, June 1992, pp. 741–803.
