2 PERUS- JA IHMISOIKEUDELLISET LÄHTÖKOHDAT
2.2 Yksityiselämän suoja
Euroopan ihmisoikeussopimuksessa yksityis- ja perhe-elämän kunnioitusta koskee 8 ar-tikla.
1. Jokaisella on oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämäänsä, kotiinsa ja kirjeenvaihtoonsa kohdistuvaa kunnioitusta.
2. Viranomaiset eivät saa puuttua tämän oikeuden käyttämiseen, paitsi silloin kun laki sen sallii ja se on demokraattisessa yhteiskunnassa välttämätöntä kansallisen ja yleisen turvallisuuden tai maan ta-loudellisen hyvinvoinnin vuoksi, tai epäjärjestyksen ja rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraa-lin suojaamiseksi tai muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi.
Suomen perustuslain 10 §:n mukaan jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvat-tu. Yksityiselämän suojan käsite tarkoittaa sekä 10 §:n turvaamien oikeuksien kokonaisuut-ta että yksityiselämää.49 Yksityisyyden käsitettä ei kuitenkaan ole määritelty Suomen lain-säädännössä, vaan sen osa-alueet on jaoteltu kunnian, yksityiselämän, kotirauhan, luotta-muksellisen viestinnän ja henkilötietojen suojaan, joita jokaista koskee oma lainsäädäntön-sä.50
Toisin kuin YK:n ihmisoikeuksien julistuksen 12 artiklassa51 tai KP-sopimuksen 17 artik-lassa52 mainetta ja kunniaa ei Euroopan ihmisoikeussopimuksessa mainita, joskin EIT:n
47 HE 19/2013 vp, s. 18. Myös Matikkala 2014, s. 166.
48 Neuvonen 2015, s. 866.
49 Hallberg ym. 2011, s. 389.
50 Ollila 2002, s. 433.
51 YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus 10.12.1948, 12. artikla: Älköön mielivaltaisesti puutut-tako kenenkään yksityiselämään, perheeseen, kotiin tai kirjeenvaihtoon älköönkä loukatpuutut-tako kenenkään kun-niaa ja mainetta. Jokaisella on oikeus lain suojaan sellaista puuttumista tai loukkausta vastaan.
52 KP-sopimuksen 17 artikla: Kenenkään yksityiselämään, perheeseen, kotiin tai kirjeenvaihtoon ei saa mieli-valtaisesti tai laittomasti puuttua eikä suorittaa hänen kunniaansa ja mainettaan loukkaavia hyökkäyksiä.
Jokaisella on oikeus lain suojaan tällaista puuttumista tai tällaisia hyökkäyksiä vastaan.
oikeuskäytännössä on käynyt ilmi, että yksityiselämän käsite on laaja termi eikä se ole tyh-jennettävästi selitettävissä.53 Se pitää sisällään muun muassa henkilön fyysisen ja moraali-sen koskemattomuuden sekä fyysimoraali-sen ja sosiaalimoraali-sen identiteetin54. Pfeifer-tapauksessa EIT totesi maineen kuuluvan osaksi yksityiselämää, sillä maine muodostaa osan henkilön hen-kilökohtaisesta identiteetistä ja psykologisesta eheydestä, vaikka häntä olisikin kritisoitu julkisen keskustelun kontekstissa.55 Saman täytyy tuomioistuimen mielestä koskea myös henkilökohtaista kunniaa. EIS 8 artiklan soveltamisen ehtona on kuitenkin, että hyökkäys mainetta ja kunniaa kohtaan on jonkin asteisen vakava ja vaarantaa henkilön oikeuden nauttia yksityiselämän suojasta.56 Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on myös linjannut, että yksityiselämään kuuluvat maineen ja kunnian lisäksi oikeus elää rauhassa ilman epä-toivottua huomiota.57
Yksityis- ja perhe-elämän piiriin kuuluu olennaisesti henkilön nimi, sillä siten voidaan yk-silöidä sekä henkilö että hänen perhepiirinsä. Nimien julkaisemiseen liittyvä valtion har-kintamarginaali on kuitenkin laaja, mikä johtuu suuresta vaihtelevuudesta sopimusvaltioi-den lainsäädäntöjen ja käytäntöjen välillä. Samoin perhe on käsitteenä laaja, sillä se sisäl-tää niin tavallisen vanhemmista ja lapsista koostuvan de jure -perheen, mutta myös aviopa-rit ja de facto -perheet.58
2.3 Sananvapaus
Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artikla koskee sananvapautta.
1. Jokaisella on sananvapaus. Tämä oikeus sisältää vapauden pitää mielipiteitä sekä vastaanottaa ja le-vittää tietoja ja ajatuksia alueellisista rajoista riippumatta ja viranomaisten siihen puuttumatta. Tämä artikla ei estä valtioita tekemästä radio-, televisio- ja elokuvayhtiöitä luvanvaraisiksi.
2. Koska näiden vapauksien käyttöön liittyy velvollisuuksia ja vastuuta, se voidaan asettaa sellaisten muodollisuuksien, ehtojen, rajoitusten ja rangaistusten alaisiksi, joista on säädetty laissa ja jotka ovat välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa kansallisen turvallisuuden, alueellisen koskematto-muuden tai yleisen turvallisuuden vuoksi, epäjärjestyksen tai rikollisuuden estämiseksi tai muiden henkilöiden maineen tai oikeuksien turvaamiseksi, luottamuksellisten tietojen paljastumisen estä-miseksi, tai tuomioistuinten arvovallan ja puolueettomuuden varmistamiseksi.
53 Ks. esimerkiksi A v. Norja (2009), kohta 63. Myös Pellonpää ym. 2018, s. 785–786.
54 Mikulić v. Kroatia (2002), kohta 53.
55 Pfeifer v. Itävalta (2007), kohta 35.
56 A. v. Norja (2009), kohdat 63–64.
57 Couderc ja Hachette Filipacchi Associés v. Ranska (2015), kohta 83 ja Amann v. Sveitsi (2000), kohta 65.
58 Pellonpää ym. 2018, s. 801, 807–809.
Vastaavasti Suomen perustuslain 12 §:n mukaan jokaisella on sananvapaus, johon sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä, mikä tarkoittaa sitä, että kaikenlainen ennakkosensuuri on viran-omaisten taholta kiellettyä. Tarkempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä annetaan lailla. Lisäksi viranomaisen hallussa olevat asiakirjat ja muut tallenteet ovat julkisia, jollei niiden julkisuutta ole välttämättömien syiden vuoksi lailla erikseen rajoitettu. Jokaisella on oikeus saada tieto julkisesta asiakirjasta ja tallenteesta. Säännöksen keskeisenä tarkoituk-sena on sen esitöiden mukaan ”taata kansanvaltaisen yhteiskunnan edellytyksenä oleva vapaa mielipiteenmuodostus, avoin julkinen keskustelu, joukkotiedotuksen vapaa kehitys ja moniarvoisuus sekä mahdollisuus vallankäytön julkiseen kritiikkiin”. Sananvapaus tur-vataan riippumatta ilmaisemiseen tai julkistamiseen käytettävästä menetelmästä eli sanan-vapaus on välineneutraalia.59 Sananvapaus katsotaan usein poliittiseksi oikeudeksi, sillä sen tarkoituksena on nimenomaan turvata jokaisen oikeutta osallistua yhteiskunnalliseen päätöksentekoon sekä mahdollistaa vallankäytön valvonta ja arvostelu.60
Lähtökohtaisesti molemmat artiklat ovat samanarvoisia ja vasta kokonaisarvioinnissa toi-nen artikla voi saada enemmän painoarvoa.61 EIS:n artiklat koostuvat pääsääntöisesti kah-desta osasta, joista ensimmäisessä kappaleessa ovat perussäännökset turvattavasta oikeu-desta ja 2 kappaleessa määritellään ne perusteet, joiden nojalla oikeutta voidaan rajoittaa.
Sananvapaus kattaa oikeuden niin suulliseen, kirjoitettuun ja sähköisten viestimien kautta tapahtuvaan mielipiteiden ja tietojen ilmaisemiseen ja vastaanottamiseen. Oikeutta mielipi-teisiin ei voida rajoittaa edes 10 artiklan nojalla, vaikka muutoin rajoitukset ovatkin mah-dollisia.62
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännössä on käytetty kolmivaiheista tes-tiä sananvapauden käytön rajoitusten arvioinnissa. Rajoitusten tulee olla laissa säädettyjä, mutta lisäksi sananvapauteen puuttumisen tulee tapahtua legitiimissä tarkoituksessa, olla välttämätöntä demokraattisessa yhteiskunnassa sekä vielä lisäksi noudattaa suhteellisuus-periaatetta. Välttämättömyyden osalta sopimusvaltioilla on harkintamarginaalia sen suh-teen, onko kyseessä ollut painava yhteiskunnallinen tarve, mutta suhteellisuusarvioinnissa puolestaan arvioidaan puuttumisen oikeasuhtaisuutta eli olisivatko lievemmät keinot olleet
59 HE 309/1993 vp, s. 56.
60 Hallberg ym. 2011, s. 460.
61 Hirvelä – Heikkilä 2017, s. 667–668.
62 Pellonpää ym. 2018, s. 866.
riittäviä.63 Suomen osalta nimenomaan välttämättömyysperuste ei ole useinkaan toteutu-nut.64 Välttämättömyys tarkoittaa, että sananvapauden rajoittamiseen on pakottava yhteis-kunnallinen tarve, rajoitustoimenpiteet noudattavat suhteellisuusperiaatetta ja perustelujen asianmukaisuutta.65 Lähtökohtaisesti EIT:ssa on pidetty sananvapautta pääsääntönä ja ra-joitusta poikkeuksena, jonka välttämättömyydestä tulee olla vakuuttava näyttö. Tuomiois-tuimessa on myös kiinnitetty huomiota siihen, onko kyseessä ollut sananvapauden käytön ydinalue, kuten politiikka, vai reuna-alue, kuten mainonta. Ydinalueelle kuuluvat siis esi-merkiksi valtiolliset tai muut yleisesti kiinnostavat asiat sekä julkisissa tehtävissä toimivien henkilöiden vallankäytön valvominen ja kriittinen tarkastelu.66 Sananvapautta tulee rajoit-taa hyvin pidättyväisesti, kun kyse on yleisiä asioita koskevasta keskustelusta tai poliittisis-ta mielenilmauksispoliittisis-ta. Kyseisissä asioissa valtion harkinpoliittisis-tamarginaali on etenkin demokraat-tisessa yhteiskunnassa kapea. EIT ei ole myöskään suhtautunut suopeasti tapauksiin, joissa on puututtu satiiriseen ja provosoivaan yhteiskuntakritiikkiin.67 Toimittajaa ei myöskään saa pitää vastuullisena haastateltavien antamista provosoivista lausunnoista.68 Yhtä lailla kuin poliitikkoja voi kritisoida, myös tuomioistuimia saa kritisoida, mutta on erotettava oikeusjärjestelmän toimivuuden kritisoiminen ja henkilökohtaiset hyökkäykset, jotka luon-nollisesti eivät ole sallittuja.69
Toimittajan sananvapauteen puuttuminen vankeusrangaistuksella voi tulla kyseeseen vain poikkeuksellisesti, kuten vihapuhetta tai väkivaltaan yllyttämistä koskevissa tapauksissa.70 Rikosoikeudellisen seuraamuksen määrääminen voi EIT:n mukaan lisätä pelotevaikutusta (chilling effect), minkä vuoksi rangaistuksen asteella ei sinänsä ole merkitystä vaan sillä, että toimittaja tuomitaan rikoksesta. Sananvapaudesta annettu rikostuomio voi vaikuttaa haitallisesti yleiseen keskusteluun.71 Myös lähdesuojan murtamista koskevissa tapauksissa tulee huomioida mahdollinen pelotevaikutus, eikä lähdesuojaa tulisi murtaa kuin erittäin tärkeiden julkisten etujen sitä vaatiessa.72
63 HE 19/2013 vp, s. 14. Myös Hirvelä – Heikkilä 2017, s. 911.
64 HE 19/2013 vp, s. 42.
65Satakunnan markkinapörssi Oy ja Satamedia Oy v. Suomi (2017), kohta 164. Myös Hirvelä – Heikkilä 2017, s. 911.
66 HE 19/2013 vp, s. 15–16.
67 Ks. kooste oikeuskäytännöstä Pellonpää ym. 2018, s. 884–885.
68 Jersild v. Tanska (1994), kohta 35.
69 July ja SARL Libération v. Ranska (2008), kohdat 66 ja 74. Tapauksesta ks. esim. Pellonpää ym. 2018, s.
888.
70 Cumpănă ja Mazăre v. Romania (2004), kohta 115.
71 Jersild v. Tanska (1994), kohta 35.
72 Aiheesta lisää Pellonpää ym. 2018, s. 871 ja 896 sekä Voutilainen 2019, s. 242.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on korostanut oikeuskäytännössään tosiasioiden (facts) ja arvoarvostelmien (value judgments) välillä tehtävää eroa. Tosiasioiden totuus on todis-tettavissa, mutta arvoarvostelmien ei. Arvoarvostelmien totuutta ei voida vaatia toteennäy-tettäväksi, koska se rikkoisi 10 artiklaan sisältyvää mielipiteenvapautta.73 Arvoarvostelma voi kuitenkin tulla kunnianloukkauksena rangaistavaksi, jos käytetty ilmaisu on tarpeetto-man loukkaava. Tammer-tapauksessa tuomioistuin totesi, että kielteinen mielipide ja kri-tiikki on mahdollista ilmaista ilman loukkaavia sanamuotoja.74
Yhtenä 10 artiklan rajoitusperusteena on tuomioistuinten arvovallan ja puolueettomuuden varmistaminen. EIT on katsonut oikeuskäytännössään, että siihen liittyy enemmän yhtei-nen eurooppalaiyhtei-nen mittapuu, jolloin valtion harkintamarginaali on kapea. Harkintamargi-naalin laajuus voi siis riippua myös sovellettavana olevasta rajoitusperusteesta.75