Yksityiselämää koskeva tieto, vihjaus tai kuva

Yksityiselämän suojan tarkoituksena ei ole suojata rikoksen tekemisestä johtuvilta tavan-omaisilta seurauksilta. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännössä on kat-sottu, että rikoksentekijälle saattaa aiheutua rikoksen tekemisestä taloudellista vahinkoa, psyykkistä kärsimystä ja vahinkoa hänen maineelleen. Näihin seuraamuksiin rikoksen teki-jä on voinut varautua jo ennakolta. Silti myös rikoksesta tuomituilla on lähtökohtaisesti oikeus elää rauhassa joutumatta vasten tahtoaan huomion kohteeksi. Rikos ei kuitenkaan ole yksityisasia ja rikoksentekijän on varauduttava siihen, että hänen henkilöllisyytensä saattaa tulla julkisuuteen. Tavanomaiset seuraamukset voivat tosin olla vaikeasti määritel-tävissä, sillä nykyisin sekä epäilty tai tuomittu tai käytännössä kuka tahansa voi joutua net-tivainon, nöyryyttämisen tai jopa vihapuheen kohteeksi internetissä, joko ennen oikeuden-käyntiä tai sen jälkeen.²⁰⁸

Yksityisyyden suojaa nauttivat luonnolliset henkilöt voidaan jakaa kolmeen ryhmään: lankäyttäjien yksityisyyden suoja on suppeimmillaan, julkisuuden henkilöt sijoittuvat val-lankäyttäjien ja suurinta suojaa nauttivien tavallisten ihmisten väliin. Julkisuuden henkilöi-den suoja riippuu osaltaan myös siitä, kuinka paljon hän on jo aiemmin suostunut esittä-mään tietoja yksityiselämästään.²⁰⁹ Rikoksesta epäillyillä ja syytetyillä on oikeus yksityi-syyteen, mutta sitä voidaan suojata myös muutoin, kuin rajoittamalla rikosasioihin kohdis-tuvaa julkisuutta. Arkaluontoisten, esimerkiksi terveydentilaa koskevien, tietojen julkaise-misesta tulisi pidättäytyä jo oikeuskäsittelyjen aikana.²¹⁰

Yksityiselämää loukkaavassa tiedon levittämisessä on kyse ennen kaikkea sinänsä totuu-denmukaisten tietojen levittämisestä. Rangaistavuus ei edellytä konkreettisen vahingon, kärsimyksen tai halveksunnan aiheuttamista. Teon tulee vain olla sellainen, että se yleisesti ja tyypillisesti voi aiheuttaa kärsimystä suurelle osalle sellaisista ihmisistä, joihin se koh-distuu. Erityisherkkä loukkaantuminen ja vähäiset yksityisyyden loukkaamiset on suljettu säännöksen soveltamisalan ulkopuolelle.²¹¹ Vihjaamalla voidaan luoda käsitys jonkin tie-don olemassaolosta, vaikka vihjaus ei tätä tietoa sisältäisikään. Valheellisen mielikuvan

208 Forss 2015, s. 22.

209 HE 19/2013 vp, s. 38.

210 Melander 2019, s. 961 ja 965.

211 HE 19/2013 vp, s. 39–40.

synnyttämä vihjaus voi olla myös RL 24:9 §:n mukainen kunnianloukkaus.²¹² Vihjaus voi myös aiheuttaa vähemmän kärsimystä kuin selkeä tieto, jos se on esimerkiksi etäistä tai epäuskottavaa. Joskus vihjaus voi luoda kielteisemmän mielikuvan kuin totuus.²¹³ Tiedot ovat erityyppisiä väitteitä ja toteamuksia, kuten tuomittuja rangaistuksia. Vihjauksessa taas tosiasiaa ei ilmaista varmana tai kerrotaan vain osatotuus tapahtumista, jolloin kyseeseen voi tulla joko RL 24:8:n tai 24:9:n soveltaminen, joka ratkeaa kokonaisarvostelussa. Kuvan yhteydessä voidaan julkaista myös muuta informaatiota tai se voi tarkoittaa myös vi-deota.²¹⁴

Kuva merkitsee lähtökohtaisesti vakavampaa puuttumista henkilön yksityiselämään niin EIT:n kuin KKO:n oikeuskäytännössä.²¹⁵ Tämä on huomioitu jo hallituksen esityksessä.²¹⁶ Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä on katsottu, että huomioon tulee ottaa henkilön asema ja käyttäytyminen ennen artikkelin julkaisemista sekä se, onko artikkelin tiedot tai kuva julkaistu jo aikaisemmin. Myös julkaisu- ja esittämistavalla on merkitystä, sekä jul-kaistujen tietojen totuudenmukaisuudella sekä yksityiselämään tunkeutumisen laadulla ja vakavuudella sekä julkaisemisesta aiheutuneilla seuraamuksilla. Levittämisen laajuus voi olla huomioonotettava seikka sekä se, missä mahdollisesti julkaistut valokuvat on otettu eli onko niihin ollut kuvattavan henkilön suostumus vai onko ne otettu salaa tai muutoin lu-vattomin keinoin.²¹⁷

EIT on korostanut myös tuomiosta kuluneen ajan vaikutusta julkaisun sallittavuuteen. Ri-koksesta tuomitun kuvan julkaiseminen kolme vuotta tuomion jälkeen ei helpota eh-donalaiseen päässeen henkilön sopeutumista takaisin yhteiskuntaan.²¹⁸ Joskus tuomitun kuva voidaan kuitenkin julkaista, jolloin voidaan ottaa huomioon esimerkiksi henkilön vaarallisuus, tuomiosta kulunut aika ja ehdonalaiseen tai vapauteen pääsemisestä kulunut aika, rikoksen luonne ja uutisoinnin ja kuvan julkaisemisen keskinäinen yhteys ja oikeatie-toisuus.²¹⁹

Säännöksessä mainitaan sekä tiedon levittäminen joukkotiedotusvälineellä että muutoin toimittamalla lukuisten ihmisten saataville, jolloin kyseeseen tulevat niin televisio,

sano-212 HE 19/2013 vp, s. 40.

213 HE 184/1999 vp, s. 31.

214 Frände ja Wahlberg 2018, s. 431–432.

215 Ks. esim. KKO 2018:51. Katso myös Pesonen 2019, s. 41.

216 HE 19/2013 vp, s. 43.

217 Esimerkiksi KKO 2019:81, kohta 20.

218 Österreichischer Rundfunk v. Itävalta (2004). Kuva tosin julkaistiin uutisessa, joka ei koskenut rikoksia, joista henkilö oli tuomittu.

219 Österreichischer Rundfunk v. Itävalta (2006), kohta 68.

malehdet, radio kuin esimerkiksi sähköpostikin, jos se lähetetään suurelle joukolle.²²⁰ Teon täyttyminen ei edellytä tietoon saattamista, vaan riittävää on, että yksityiselämää koskeva tieto on toimitettu lukuisten ihmisten saataville esimerkiksi tietoverkkoon, mutta välineellä sinänsä ei ole väliä.²²¹ Tunnistettavuuden osalta KKO on linjannut, että pelkkä tunnistetta-vuus riittää, eikä siis ole tarpeellista, että joku on tosiasiallisesti tunnistanut tiedon koh-teen,²²² mitä ei suoranaisesti ilmaista laissa tai sen esitöissä.

Kuvan lisäksi myös videolla voidaan puuttua yksityisyyteen hyvin voimakkaasti, mikä näkyy esimerkiksi korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2018:81, jossa oli kyse lasten oikeudesta yksityiselämän suojaan. YouTube -videopalvelussa oli julkaistu vanhempien suostumuksella B:n toimesta video, jossa näytetään kuinka poliisit kantavat 9-vuotiaita huostaanotettuja lapsia pois perheen talosta. Ratkaisussa todetaan, että myös alaikäinen lapsi on perusoikeuksien kannalta itsenäinen ja hänellä on oikeus yksityiselämän suojaan, vaikka pieni lapsi ei voikaan itsenäisesti päättää, mitä tietoja hänestä julkaistaan. Lapsen etu voi kuitenkin syrjäyttää vanhemman intressit, joten huoltajan suostumus ei välttämättä tee sallituksi julkaista lasta koskevia tietoja.²²³ KKO huomioi ratkaisussaan, että internetin luonteeseen kuuluu se, että kerran julkaistua tietoa voi olla lähdes mahdotonta poistaa, jo-ten videon saatavillaoloajalle ei voi antaa ratkaisevaa merkitystä. Videon vahingollisuutta lisää se, että se voi nousta milloin tahansa uudelleen esiin. Aihe sinänsä oli KKO:n mukaan yleiseltä kannalta merkittävä, mutta teko oli selvästi ylittänyt sen, mitä on pidettävä hyväk-syttävänä. ²²⁴

Mielenkiintoista kyllä lasten huoltaja A vetosi myös kieltoerehdykseen, sillä hänen mu-kaansa vanhemmat julkaisevat lapsistaan monenlaisia kuvia ja tietoja. KKO katsoi kuiten-kin, että A ja B olivat tietoisia huostaanoton salassapidettävyydestä ja arkaluontoisuudesta, joten he eivät ole voineet pitää tietojen julkistamista sallittavana, vaan teko oli tahalli-nen.²²⁵ Korpisaari oli korkeimman oikeuden kanssa samaa mieltä siitä, että julkisen vallan tulee suojata lasta huoltajan taholta tapahtuvalta aseman väärinkäytöltä. Lapsen etu on en-sisijainen lapsen ja huoltajan oikeuksia yhteensovitettaessa.²²⁶ Ratkaisulla onkin Korpisaa-ren mukaan merkitystä sen suhteen, mitä huoltajat saavat julkaista esimerkiksi

sosiaalises-220 Frände ja Wahlberg 2018, s. 431.

221 HE 184/1999 vp, s. 31.

222 KKO 2009:3, kohdat 11–14.

223 KKO 2018:81, kohdat 20–27.

224 KKO 2018:81, kohdat 43–45.

225 KKO 2018:81, kohdat 48–49.

226 Korpisaari 2019a, s. 45.

sa mediassa lapsistaan sekä myös mitä tietoja toimittajat voivat julkaista lasten vanhem-pien haastattelujen yhteydessä.²²⁷

5.1.1 Poliitikot, virkamiehet ja julkisen toiminnan arviointi

Poliitikoilla on pienempi yksityisyyden suoja ja esimerkiksi Wikipediassa on kokonainen sivu rikostuomion saaneista poliitikoista.²²⁸ Rikostuomioista myös uutisoidaan etenkin vaalien alla,²²⁹ ja se voi johtaa uran kannalta vakaviin seurauksiin.²³⁰ Reinboth huomautti jo ennen uusinta lakimuutosta, että Suomen tuomioistuimet ovat kiinnittäneet liikaa huo-miota henkilön yhteiskunnalliseen rooliin, kun taas EIT:ssa on korostettu yhteiskunnallisen keskustelun tärkeyttä. Esimerkiksi edellä käsittelemässäni valtakunnansovittelijan tapauk-sessa Suomen tuomioistuimet katsoivat, että valtakunnansovittelijan naisystävä ei ollut julkisuuden henkilö, kun taas EIT katsoi, että naisystävä oli osallisena valtakunnansovitte-lijan eroon johtaneissa tapahtumissa, joten hän oli astunut julkisuuteen. Tapauksella oli yhteiskunnallista merkitystä.²³¹ Samoin Neuvonen katsoo, että kokonaisuuden hahmotta-minen voi auttaa sen määrittelyssä, katsotaanko asia yhteiskunnallisesti merkittäväksi vai keskitytäänkö liikaa henkilön asemaan politiikassa tai muuten merkittävässä roolissa.²³² Poliitikoilla ja muilla julkisuuden henkilöillä on velvollisuus sietää enemmän kritiikkiä.

Yksityiselämää koskevien tietojen julkaisemiselle täytyy kuitenkin olla erityinen peruste, joka liittyy poliitikon tai vastaavan tehtäviin julkisen vallan käyttäjänä tai hänen aikaisem-paan toimintaansa julkisuuden henkilönä.²³³ Poliitikkojen lähipiiriin kuuluvien henkilöiden tekemät teot voivat myös tulla julkaistavaksi, jos niillä on merkitystä poliitikon yhteiskun-nallisen aseman arviointiin. Tavallisten kansalaisten ja merkittävienkin virkamiesten lähi-piirin henkilöt taas nauttivat korkeampaa tavallisen yksityishenkilön yksityiselämän suo-jaa.²³⁴

Rikoslain 24:8 §:n 2 momentissa edellytetään lisäksi, että tiedon esittämisen on oltava tar-peen yhteiskunnallisesti merkittävän asian käsittelemiseksi, eli pääasiassa politiikkaan tai talouselämään kuuluvien asioiden käsittelemiseksi.²³⁵ Vaikka yhteiskunnallisen

merkittä-227 Korpisaari 2019a, s. 46.

228 https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_rikoksista_tuomituista_kansanedustajista

229 https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006110479.html

230 Esimerkiksi Mikkel Näkkäläjärven nuoruudessa tekemä kissan tappaminen aiheutti suuren kohun paljas-tuessaan. https://www.apu.fi/artikkelit/mikkel-nakkalajarvi-on-varautunut-siihen-etta-hanen-rikoksensa-muistetaan-aina-se-on-politiikan-hinta

231 Reinboth 2012, s. 624.

232 Neuvonen 2015, s. 867.

233 Voutilainen 2019, s. 256.

234 Ks. esim. Neuvonen 2005a, s. 822.

235 Frände – Wahlberg 2018, s. 435.

vyyden arviointi voi usein olla selkeää, ongelmat astuvat esiin rajatapauksissa. Vaikeaa voi olla esimerkiksi ratkaista tiedotusvälineiden oikeus julkaista rikoksesta epäillyn, syytetyn tai tuomitun henkilöllisyys. Frände ja Wahlberg katsovat, että jos huomioidaan sekä 1 momentin oikeudettomuustunnusmerkki että 2 momentin poikkeustapaukset, niin tällöin on mahdollista kaksi eri tulkintavaihtoehtoa. Ensiksi vallankäyttäjien asema voi oikeuttaa nimen julkaisemisen, sillä kyse on yhteiskunnallisesti merkittävän asian käsittelystä, jos vallankäyttäjä on tehnyt rikoksen tai häntä epäillään sellaisesta. Toisaalta voidaan ajatella, että rikoksen tulee olla tarpeeksi vakava, jotta henkilöllisyyden paljastaminen olisi oikeu-tettua, joskin Fränden ja Wahlbergin mukaan lehdistössä ei ole vallalla sen suuntainen asenne.²³⁶ Yksityiselämään liittyviä tietoja on mahdollista julkistaa, vaikka ne eivät sinänsä liittyisi julkisen tehtävän hoitoon, mutta kuvaavat vallankäyttäjän ominaisuuksia ja kykyä suoriutua tehtävästään. Asiayhteydellä ja olosuhteilla voi myös olla merkitystä arvioitaessa tietojen loukkaavuutta.²³⁷

Ratkaisussa KKO 2010:39 oli kyse pääministerin entisen seurustelukumppanin kirjoitta-masta kirjasta, jossa hän kertoi pääministerin yksityiselämää koskevia tietoja ja vihjauksia.

Seurustelukumppani ja kustantajan edustaja tuomittiin yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä. Korkein oikeus katsoi ratkaisussa muun muassa, että vastaajien oikeus puo-lustautua asianmukaisesti rangaistusvaatimuksen johdosta edellyttää, että heidän tulee tie-tää yksilöidysti ne kirjan kohdat, joiden osalta heille vaaditaan rangaistusta, eikä pelkkä kirjaan viittaaminen siis riitä.²³⁸ KKO:n mukaan poliitikon yksityiselämään voi liittyä yleistä kiinnostusta, jos sillä on merkityksellinen yhteys hänen yhteiskunnalliseen toimin-taansa, mutta yksityiselämää koskevan tiedon luvattomalle levittämiselle tulee olla yleises-tä näkökulmasta hyväksytyleises-tävä syy.²³⁹ Ratkaisussa KKO 2005:82 oli kyse presidentinvaa-liehdokkaan kampanjatoimihenkilön avioliiton ulkopuolisesta suhteesta. KKO ei katsonut kampanja-avustajaa julkisuuden henkilöksi, kun taas EIT katsoi, että henkilöllä oli poliitti-nen asema.²⁴⁰

Korkeimman oikeuden ratkaisun KKO 1997:80 pitkään vaikuttaneen oikeusohjeen mukaan rikosuutisoinnissa ei ole tarpeen mainita ammattitehtävää ja aviosuhdetta. Ratkaisu koski Iltalehden uutisointia tuhopoltoista, joista epäiltiin palopäällikön vaimoa. Palopäällikkö

236 Frände – Wahlberg 2018, s. 436.

237 Nuutila – Majanen 2013, s. 667.

238 KKO 2010:39, kohta 7.

239 KKO 2010:39, kohdat 36–39.

240 Saaristo ja muut v. Suomi (2010), kohta 67.

mainittiin artikkelissa nimeltä, mutta hänellä ei väitetty olleen osuutta tapahtumiin. Kor-keimman oikeuden mukaan palopäällikön haastattelu oli lukuisien samalla paikkakunnalla tapahtuneiden murhapoltoiksi epäiltyjen tulipalojen ja syylliseksi epäillyn vangitsemisen johdosta sinänsä perusteltua. Toisaalta kirjoituksen otsikointi ja lehden markkinointi oli sangen sensaatiohakuista. Lehden kustantaja, päätoimittaja C ja jutun kirjoittaja B velvoi-tettiin suorittamaan vahingonkorvausta yksityiselämän loukkaamisesta aiheutuneesta hen-kisestä kärsimyksestä.

Samaan tapaukseen liittyy myös korkeimman oikeuden ratkaisu KKO 1997:81, sillä Ri-kospostissa julkaistiin Iltalehden artikkeliin ja poliisitutkinta- ja oikeudenkäyntipöytäkir-joihin perustuva artikkeli, jossa jälleen mainittiin palopäällikön nimi ja ammatti. Korkein oikeus katsoi, että vaikka aineisto olikin julkaistu aiemmin, ei se vapauta toimittajia var-mistautumasta ennen uudelleen julkaisua siitä, ettei kirjoitus loukkaa siinä mainittuja hen-kilöitä. Se, että henkilö on antanut luvan haastatteluun yhdessä lehdessä, ei tarkoita, että hän hyväksyisi julkistamisen myös Rikospostissa. Korkein oikeus huomioi tapauksessa, että loukkauksen toistaminen ei välttämättä aiheuta saman suuruista kärsimystä ja vahinkoa kuin ensimmäinen loukkaus.

Myös ratkaisussa KKO 2006:20 oli kyse rikosepäillyn puolison yksityisyydensuojasta.

Helsingin sanomissa oli julkaistu toimittaja B:n kirjoittama artikkeli otsikolla ”Johtavan syyttäjän vaimoa epäillään valmisteveropetoksesta”. Artikkelissa kerrottiin kyseessä ole-van vasta rikosepäily, joka kohdistuu vain toiseen puolisoista. Kummankaan nimeä ei mai-nittu, mutta kihlakunnansyyttäjä A:n asuinkunta, virkanimike ja toimipaikka ja toimiminen syyttäjänä talousrikosasioissa oli kerrottu, mutta KKO arvioi, että he eivät olleet laajalti tunnistettavissa ilman ennakkotietoja tai jälkikäteisiä selvittelyjä. Tässäkin ratkaisussa KKO huomioi EIT:n painotuksen siitä, että onko kysymys ollut yleisen yhteiskunnallisen keskustelun kannalta merkityksellisestä julkistamisesta. Korkein oikeus huomioi myös, että vallankäyttäjän läheiseen kohdistuva rikosepäily on poikkeuksellisuutensa vuoksi omiaan herättämään yleistä uteliaisuutta. Kirjoituksen asiasisältö ja käsittelytapa olivat sellaisia, ettei siinä ollut pääasiana A tai hänen puolisonsa henkilöinä. A oli lisäksi antanut määräyk-sen juttujaon muuttamisesta siten, että hän ei toistaiseksi ottanut syyteharkintaansa uusia veropetosasioita, mitä voidaan pitää osoituksena siitä, että A itsekin on arvioinut, että

puo-lisoon kohdistuva rikosepäily oli omiaan antamaan aiheen epäillä hänen puolueettomuut-taan vastaavissa rikosasioissa.²⁴¹

Korkein oikeus katsoi, että rikosepäilyn herättämät syyttäjän viranhoidon kannalta merki-tykselliset kysymykset ovat kuitenkin oikeuttaneet mainitsemaan kirjoituksessa sellaisiakin yksityiselämää koskevia tietoja, jotka ovat mahdollistaneet joillekin lukijoille A:n tunnis-tamisen. Korkein oikeus päätyi kumoamaan hovioikeuden tuomion ja hylkäämään syytteen yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä.²⁴² Hovioikeus oli noudattanut äänin 2–1 ratkaisussaan KKO 1997:80 oikeusohjetta, eli puolison nimen julkistamisesta pidättäyty-mistä rikoksesta epäilyn yhteydessä. Hovioikeuden mukaan A:lla ei ollut yleistä velvolli-suutta valvoa puolisonsa toiminnan lainmukaivelvolli-suutta, eikä asiassa ollut mitään selvitystä siitä, että A olisi ollut tietoinen puolisonsa rikoksista muutoin kuin jälkikäteen. Tiilikka arvelee, että erona palopäällikön ja syyttäjän tapauksissa on sekä syyttäjän suurempi val-lankäyttö että asioiden uutisointitapa. Palopäällikköä koskevat uutiset olivat sensaatioha-kuisia ja hänet oli mainittu nimeltäkin, syyttäjää koskeva uutisointi puolestaan oli asiallista ja selkeää ja hän oli vain pienen piirin tunnistettavissa.²⁴³

5.1.2 Julkisuuden henkilöt

Julkkikset ovat yksityisyydensuojaltaan julkisissa tehtävissä toimivista seuraavana. Tiilik-ka on listannut julkisuuden henkilöiksi esimerkiksi taiteilijat, tutkijat ja urheilijat eli ihmis-ryhmät, jotka joko ammattinsa tai aikaansaannostensa vuoksi esiintyvät julkisuudessa, mutta myös ne, jotka esiintyvät julkisuudessa muusta syystä, kuten esimerkiksi seurustelu-suhteensa vuoksi. Julkisuuden henkilöiden yksityiselämän suojan laajuus voi myös vaih-della johtuen ryhmän monipuolisuudesta.²⁴⁴ Julkisuuden henkilöiden yksityiselämää kos-kevaa oikeuskäytäntöä on verrattain vähän, mikä voi johtua esimerkiksi halusta pysytellä huomion kohteena, vaikka huomio olisi negatiivistakin tai oikeudenkäynnin tuoman lisä-julkisuuden pelosta.²⁴⁵ Ratkaisussa KKO 2011:72 korkein oikeus korosti julkisuuden hen-kilön omaa toimintavelvollisuutta tietojen levittämisen ehkäisemisessä tai rajoittamisessa.

Ratkaisussa KKO 2013:69 katsottiin, että henkilön omista kannanotoista johtuen artikke-lissa ilmaistut tiedot eivät aiheuttaneet hänelle vahinkoa tai kärsimystä.

241 KKO 2006:20, kohdat 5 ja 9–11.

242 KKO 2006:20, kohdat 12–14.

243 Tiilikka 2007 kohdassa Mitä ratkaisusta seuraa.

244 Tiilikka 2008a, s. 166–167.

245 Tiilikka 2008a, s. 174–176.

Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2011:72 oli kyse julkisuudessa vuosikausia pysy-telleen henkilön yksityisyyden suojasta. 7 päivää -lehdessä oli julkaistu Z:n haastattelu, jossa oli kerrottu hänen ja julkisuuden henkilö X:n väitetystä parisuhteesta intiimejä asioita ilman X:n suostumusta. KKO:n mukaan RL 24:8:ssä tarkoitettu loukkaavuus ei edellytä sitä, että tiedot sinänsä koskisivat poikkeuksellisia, arkaluontoisia tai hävettäviä seikkoja vaan olennaista on henkilön yksityiselämän joutuminen yleisön tietoon ja puheenaiheeksi ilman asianomaisen suostumusta. Tietojen sisällöllä, yksityiskohtaisuudella sekä hankki-mistavalla on merkitystä arvioitaessa julkaisemisen oikeuttamista.²⁴⁶

Aikaisemmassa ratkaisussaan KKO 2010:39 korkein oikeus oli todennut, että suostumuk-sen voi antaa vain omasta puolestaan.²⁴⁷ Vaikka julkaisut koskivat myös Z:n omaa yksi-tyiselämää, se ei silti tarkoita, että X:ää koskevien tietojen julkaiseminen olisi sinänsä sal-littua. KKO:n mukaan julkisuudessa yksityisasioitaan käsittelevän henkilön on kuitenkin siedettävä yksityiselämäänsä koskevaa kirjoittelua. Korkein oikeus jatkoi, että tiedotusvä-lineiden toimintamahdollisuuksien kannalta on lisäksi perusteltua katsoa, että yksityiselä-määnsä itse julkisuuteen tuoneella henkilöllä saattaa olla myös korostunut toimintavelvol-lisuus, jollei hän halua yksityiselämäänsä tai jotakin sen osa-aluetta julkisuudessa käsitel-tävän. Korkein oikeus hylkäsi syytteen yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä ja katsoi EIT:n ratkaisukäytäntöön viitaten, ettei aiemmin julkaistujen tietojen asioiden toistaminen tiedotusvälineissä ollut tapahtunut oikeudettomasti, eikä Z:n haastattelussa kertomat asiat seurustelusuhteesta tai seksielämästä, joka sinänsä kuuluu yksityisyyden ydinalueeseen, olleet omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä taikka X:n kohdistuvaa halveksuntaa.²⁴⁸

Eri mieltä ollut oikeusneuvos Tulokas oli samaa mieltä enemmistön kanssa syytteiden hyl-käämisestä, mutta perusteli X:n toiminnan olleen pikemmin yrityksestä hallita julkisuutta kuin selkeästä ja johdonmukaisesta pyrkimyksestä sulkea henkilöönsä ja yksityiselämäänsä kuuluvat seikat julkisuuden ulkopuolelle. Reinboth kritisoi ratkaisua siitä, että asialla ei ollut mitään yhteiskunnallista merkitystä ja henkilö itse ei ollut tuonut omaa intiimielä-määnsä julkisuuteen, minkä toimittajakin myönsi.²⁴⁹ Neuvonen taas kiinnitti huomiota sii-hen, että ratkaisussa asetetaan uhrille korotettu toimintavelvollisuus, eli velvollisuus rajata

246 KKO 2011:72, kohdat 17 ja 23.

247 KKO 2011:72, kohta 29; KKO 2010:39, kohta 28.

248 KKO 2011:72, kohdat 30–32 ja 34–37.

249 Reinboth 2012, s. 625.

pois julkisuudesta ne seikat, joita hän ei halua käsiteltävän.²⁵⁰ Myös Korpisaari on kiinnit-tänyt huomiota oikeudettomuuden keskeiseen merkitykseen arvioitaessa yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämistä.²⁵¹ Tiilikka vertasi tapausta myös pääministeritapaukseen KKO 2010:39, jossa katsottiin sukupuolielämän tietojen julkaisemisen olleen omiaan ai-heuttamaan asianomistajalle vahinkoa, kärsimystä tai häneen kohdistuvaa halveksuntaa.

Tässä tapauksessa taas X oli kertonut kyseisistä asioista aiemmin myös itse, toisin kuin pääministeri.²⁵² Muun muassa Matikkalan mukaan sekä ratkaisussa KKO 2011:71 että KKO 2011:72 korkein oikeus pyrki vihdoinkin ottamaan huomioon Euroopan ihmisoikeus-tuomioistuimen oikeuskäytännön sananvapautta laajentavassa mielessä.²⁵³

Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2013:69 oli kyse julkisuuden henkilö X:n sala-suhdetta ja alkoholinkäyttöä koskeneesta uutisesta. Käräjäoikeuden perusteluissa katsottiin, että sama tieto ei voi täyttää yhtä aikaa toisaalta kunnianloukkauksen ja toisaalta yksityis-elämää loukkaavan tiedon levittämistä koskevaa tunnusmerkistöä. Sen sijaan kumpaakin rangaistussäännöstä voidaan soveltaa, jos samassa julkaisussa on sekä valheellisia että paikkansa pitäviä tietoja. Käräjäoikeus tuomitsi toimittajat kunnianloukkauksesta, hovioi-keus törkeästä kunnianloukkauksesta, mutta KKO hylkäsi kaikki syytteet. Korkein oihovioi-keus katsoi, että mielikuvan tasolla olevilta päätelmiltä ja arvoarvostelmilta ei ole mielekästä edellyttää totuusarvoa, jolloin kyse ei ollut kunnianloukkauksen tunnusmerkistön mukai-sista valheellimukai-sista tiedoista tai vihjaukmukai-sista. Vahingon osalta korkein oikeus totesi, että X:n alkoholinkäyttöä on käsitelty julkisuudessa ja hän on myöntänyt käyttävänsä sitä, joten kirjoitus ei ole ollut omiaan aiheuttamaan hänelle vahinkoa tai kärsimystä taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa. KKO ei myöskään katsonut, että salasuhdetta koskeva vihjailu olisi ollut omiaan aiheuttamaan vahinkoa kummallekaan uutisen osapuolista. Ratkaisussa katsottiin yleisesti uutisoinnin koskeneen lähinnä X:ää, joka oli mainittu nimeltä, vaikkakin artikkelissa mainittu Y oli myös ainakin lähipiirinsä tunnistettavissa. Yksityiselämää louk-kaavan tiedon levittämisen osalta korkein oikeus päätyi samanlaiseen lopputulokseen ja vapautti vastaajat rangaistuksesta.²⁵⁴ Ratkaisussa siirryttiin siis subjektiivisempaan tulkin-taan, vaikka pettämistä ja alkoholinkäyttöä koskeva uutisointi tyypillisesti on omiaan ai-heuttamaan vahinkoa, kärsimystä tai halveksuntaa. Ratkaisussa päädyttiin painottamaan X:n aikaisempia kannanottoja alkoholin käytöstään ja haastattelua toisessa lehdessä vähän

250 Neuvonen 2015, s. 872.

251 Korpisaari 2019a, s. 37.

252 Tiilikka 2012, kohdassa Mitä ratkaisusta seuraa.

253 Matikkala 2014, s. 162–165.

254 KKO 2013:69, kohta 14, 16–20 ja 26.

ratkaisussa käsiteltävän artikkelin julkaisemisen jälkeen. Ratkaisussa asetettiin syytetylle näyttövelvollisuus loukkaavien väitteiden paikkansapitävyydestä.²⁵⁵

EIT:n ratkaisukäytännössä on katsottu, että julkisuuden henkilöiden yksityisyyden suojaan voi vaikuttaa esimerkiksi tapahtumapaikan julkisuus, henkilön oma suhde mediaan, tieto-jen lähde ja julkaisun asiallisuus. Esimerkiksi Egill Einarsson-tapauksessa EIT listasi kri-teerejä, joiden mukaan julkaisun hyväksyttävyyttä voidaan arvioida: kuinka tunnettu koh-dehenkilö on, lausunnon sisältö ja aikaisempi kohkoh-dehenkilön käyttäytyminen, yleisen mie-lenkiinnon alaa koskevaan keskusteluun liittyminen sekä julkaisun sisältö, muoto ja seu-raukset sisältäen tiedon hankkimistapa ja sen totuudellisuus.²⁵⁶

5.1.3 Tavalliset ihmiset

Korkeimman oikeuden vahvennetussa jaostossa tekemässä ratkaisussa KKO 2005:136 kat-sottiin äänin 7–4, että rikoksesta tuomitun henkilön nimen julkaiseminen ei ollut sellainen yksityisyyden suojaa loukkaava rikollinen teko, jonka perusteella voitiin tuomita vahin-gonkorvauksia. Alibi -lehdessä oli julkaistu artikkeli, jossa kerrottiin yksityiskohtaisesti nimeltä mainitun A:n tekemästä pahoinpitelystä, josta A oli tuomittu sittemmin lainvoiman saaneella tuomiolla. Artikkelissa kerrottiin myös jengistä, jonka johtajaksi A oli näkemyk-sensä mukaan leimattu. Rikosoikeudenkäynnin ja siihen liittyvien asiakirjojen julkisuudes-ta ei seuraa, että oikeudenkäynnissä julkisiksi tulleet tiedot olisivat sellaisenaan joukko-viestimien vapaasti julkaistavissa, eikä rikoksesta tuomitun nimen tai henkilöllisyyden jul-kistamisen oikeuttamiseen ole yksiselitteistä, kaikkiin tapauksiin soveltuvaa vastausta.

Korkeimman oikeuden mukaan arvioinnissa voidaan huomioida rikoksen laatu, asian saa-ma muu julkisuus sekä rikoksentekijän osaa-ma henkilöllisyys, yhteiskunnallinen asesaa-ma ja lähiympäristön olosuhteet sekä rikoksesta ja sitä koskevasta oikeudenkäynnistä kulunut aika. Erityisen törkeiden rikosten kohdalla henkilöllisyyden paljastaminen voi lisätä ihmis-ten yleistä turvallisuuden tunnetta. Pienellä paikkakunnalla saatetaan rikoksista ja niiden tekijöistä puhua ilman varmistettuja tietoja, mikä on omiaan leimaamaan syyttömiäkin, joka myös voi puoltaa henkilöllisyyden julkistamista.²⁵⁷

Korkeimman oikeuden mukaan arvioinnissa voidaan huomioida rikoksen laatu, asian saa-ma muu julkisuus sekä rikoksentekijän osaa-ma henkilöllisyys, yhteiskunnallinen asesaa-ma ja lähiympäristön olosuhteet sekä rikoksesta ja sitä koskevasta oikeudenkäynnistä kulunut aika. Erityisen törkeiden rikosten kohdalla henkilöllisyyden paljastaminen voi lisätä ihmis-ten yleistä turvallisuuden tunnetta. Pienellä paikkakunnalla saatetaan rikoksista ja niiden tekijöistä puhua ilman varmistettuja tietoja, mikä on omiaan leimaamaan syyttömiäkin, joka myös voi puoltaa henkilöllisyyden julkistamista.²⁵⁷

In document Sananvapauden rajat rikostuomioiden kritisoinnissa (sivua 58-74)