Yhteiskunnallisesti merkittävät asiat

Vakava rikollisuus ja etenkin seksuaalirikollisuus katsotaan jo sellaisenaan yleiseltä kan-nalta kiinnostavaksi ja yhteiskunnallisesti tärkeäksi keskustelunaiheeksi, että ne nauttivat suurta sananvapauden suojaa, mikä on käynyt ilmi KKO:n ratkaisukäytännössä.²⁸³ Yleises-ti ottaen on katsottu, että vakavien rikosten kohdalla julkaisukynnys ylittyy helpommin, vaikka esimerkiksi Forss on ihmetellyt sitä, etteikö esimerkiksi tieto näpistyksestä aiheuta vähemmän yleistä paheksuntaa ja halveksuntaa, kun taas esimerkiksi törkeisiin

seksuaaliri-280 Korpisaari 2019a, s. 39–40.

281 Korpisaari 2019a, s. 42.

282 Jartti 2020, s. 75.

283 Ks. esimerkiksi ratkaisut KKO 2013:100, KKO 2005:136 ja KKO 2018:51.

koksiin syyllistyneet aiheuttavat huomattavasti rajumpia reaktioita kommentoijissa.²⁸⁴ Hal-lituksen esityksen mukaan rikoksista uutisoiminen vaatii tapauskohtaista harkintaa. Pienen rikoksen mediakäsittely voi aiheuttaa henkilölle suurta haittaa. Rikokset, joilla ei ole yh-teiskunnallista merkitystä, kuuluvat hallituksen esityksen mukaan yksityiselämään. Merki-tystä on teon laadulla, tekijällä ja tekijän yhteiskunnallisella roolilla. Rikoksesta epäillyn tai rikoksesta tuomitun nimen julkistamiseen vaikuttavat esimerkiksi tekijän asema, teon merkittävyys tiedotusvälineen levikkialueella, teon liittyminen merkittävään aiheeseen ja teon rangaistuksen ankaruus.²⁸⁵

Kulloinenkin yhteiskunnallinen tilanne ja ajankohtainen keskustelu voivat vaikuttaa siihen, millaiset teot tai tekijät ovat yhteiskunnallisesti merkittäviä. Julkaistaessa tietoja tulee kui-tenkin muistaa, että vaikka tekijän nimen ja teon voisikin paljastaa, muita yksityiselämän suojan alaan kuuluvia tietoja kenties ei. Tällaisia tietoja voivat olla esimerkiksi rikoksesta tuomitun lähipiiri, tai terveydentilatiedot tai uhriin viittaavat tiedot. Tietojen julkistamises-sa tulee huomioida syyttömyysolettama sekä Journalistin ohjeidenkin kohdasjulkistamises-sa 35 mainittu rikosprosessin seuraaminen loppuun saakka.²⁸⁶ Yleisenä ohjenuorana on pidetty kahden vuoden vankeusrangaistuksen rajaa, mutta tapauskohtainen harkinta on silti lähtökohtana tietojen julkistamiselle.²⁸⁷

Reinboth kritisoi sitä, että vaikka korkein oikeus sekä oikeusministeriön työryhmä ovat sitä mieltä, että rikos ei ole yksityiselämää, rikoksentekijän nimen julkaiseminen ja rikosta koskevan tiedon levittäminen voidaan katsoa yksityiselämää loukkaavaksi tiedon levittä-miseksi. Reinbothin mukaan journalistit tosin noudattavat omaa eettistä koodistoaan Jour-nalistien ohjeita hyvin, joten rikoksesta tuomittujen nimet tulevat harvoin julki.²⁸⁸ Ratkai-sussa KKO 2019:81 korkein oikeus katsoi, että henkilön kunnianloukkausrikoksesta saa-maansa tuomiota koskevat tiedot sekä ote häntä koskevasta tutkintailmoituksesta kuuluivat yksityiselämän piiriin.²⁸⁹

Tavalliset kansalaiset nauttivat suurinta yksityisyyden suojaa, jolloin tulee pohtia mikä merkitys tietojen julkaisemisella on yhteiskunnallisesti merkittävän asian käsittelemiseksi.

KKO:n ratkaisussa KKO 2005:136 julkaistiin rikoksentekijän nimi ja KKO totesi, että se ei

284 Forss 2015, s. 22.

285 HE 19/2013 vp, s. 39.

286 https://www.jsn.fi/journalistin_ohjeet/

287 Neuvonen 2015, s. 878.

288 Reinboth 2012, s. 625.

289 KKO 2019:81, kohta 21.

ollut tapahtunut oikeudettomasti. Frände ja Wahlberg tulkitsevat ratkaisua varovasti katso-en, että tavallisen ihmisen nimen julkaisemisen oikeutus riippuu rikoksen vakavuudesta sekä uutisen tai kirjoituksen asiallisesta sisällöstä.²⁹⁰ Samoin Neuvosen mukaan tapauksen törkeä rikos ja sen saama aikaisempi huomio paikkakunnalla oli syitä katsoa nimen julkai-seminen sallituksi. Nimen julkaisemista tulisi harkita tarkemmin, jos siitä koituu uhrille haittaa tai kyseessä on vähäisempi rikos.²⁹¹ Neuvonen on jo myös aikaisemmin katsonut, että ellei nimen julkaisemista pysty perustelemaan kunnolla, se tulisi jättää julkaisemat-ta.²⁹² Korkeimmalla oikeudella on ollut osittain eri kanta kuin Euroopan ihmisoikeustuo-mioistuimella tavallisten kansalaisten tekemien rikosten suhteen, mikä näkyy esimerkiksi ratkaisussa KKO 2001:96. KKO katsoi, että aikaisemmin julkaistun kuvan uudelleenjul-kaiseminen rikosepäilyn yhteydessä oli tapahtunut oikeudettomasti, koska asia ei ollut yh-teiskunnallisesti merkittävä. EIT:n näkemyksen mukaan taas kyse oli yleistä mielenkiintoa koskevasta asiasta ja kuva oli aiemmin julkaistu täysin laillisesti, joten puuttuminen sanan-vapauteen oli 10 artiklan loukkaus. ²⁹³

Rikoslain 24 luvun 8 §:n 3 momentin rajoitussäännöksen tarkoituksena oli ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntö ja lisätä punnintaa sananvapauden ja yksityiselämän suojan välillä, minkä johdosta oikeudettomuutta koskevalla tunnusmer-killä ei korkeimman oikeuden mukaan ole enää samanlaista merkitystä.²⁹⁴ Ratkaisussa KKO 2019:81 korkein oikeus katsoi, että henkilö ei ollut tuonut itseään tai yksityiselä-määnsä koskevia tietoja julkisuuteen eikä hän ollut antanut suostumustaan tietojen julkai-semiselle, joten julkaiseminen oli ollut oikeudetonta.²⁹⁵ Punninnassa voidaan ottaa huomi-oon asian ajankohtaisuus, kohteen tunnistettavuus, ilmaisun muoto ja esitystapa sekä muut oikeudet, kuten esimerkiksi syyttömyysolettama. Rikosuutisoinnissa on muutoinkin huo-mioitava se, ettei uhrille koidu lisävahinkoa rikosta koskevan uutisoinnin seurauksena.²⁹⁶ Tiedon kohteen kommentointioikeuden toteutumisella, tietojen saamisen tavan asianmu-kaisuudella ja tietojen aikaisemmalla julkistamisella on myös merkitystä. Kokonaisarvi-oinnin suorittaminen on siis ratkaisussa välttämätöntä.²⁹⁷ Esitutkintaa ja syyteharkintaa koskevien tietojen osalta tietolähteiden laillisuus puoltaa sananvapauden kannalle

asettu-290 Frände – Wahlberg 2018, s. 437.

291 Neuvonen 2006, s. 338

292 Neuvonen 2005b, s. 177.

293 EIT:ssa Eerikäinen ja muut v. Suomi (2009).

294 Ks. KKO 2018:51, kohta 20 ja KKO 2009:3, kohta 8.

295 KKO 2019:81, kohta 27.

296 HE 19/2013 vp, s. 43.

297 HE 19/2013 vp, s. 44.

mista. Ratkaisussa KKO 2013:100 saadut tiedot olivat sinänsä tosia, mutta niitä ei ollut hankittu laillisia kanavia pitkin poliisilta tai syyttäjältä. EIT on myös katsonut, että tietojen ollessa poliisilta ja kuvan julkiselta paikalta julkaiseminen on sallittua.²⁹⁸ Vaikka tieto olisi julkaistu jo aiemmin, se ei poista muiden tiedon julkaisseiden vastuuta omista julkaisuis-taan.²⁹⁹

5.3 Kunnianloukkaus

Kunnianloukkauksen tunnusmerkistön mukainen valheellinen tieto tai vihjaus voidaan esit-tää kirjoitetussa muodossa, mutta myös pelkäsesit-tään suullisesti. Kunnianloukkaukseen voi syyllistyä myös esittämällä kuvan. Vihjaus tarkoittaa, että valheellista tietoa ei esitetä suo-raan, mutta vihje tulee ymmärrettäväksi rivien välistä.³⁰⁰ Rikosoikeuden pääsäännön mu-kaan kantajalla on todistustaakka, mutta korkein oikeus on oikeuskäytännössään katsonut, että väitteen tai vihjauksen esittäjällä on sen suhteen todistustaakka.³⁰¹

Valheellisia tietoja tai vihjauksia rikokseen syyllistymisestä ei voida esittää sananvapauden suojassa. Hallituksen esityksessäkin mainitaan, että tuollainen valheellinen väite syyllisty-misestä rikokseen voidaan katsoa herjaustyyppiseksi kunnianloukkaukseksi. Rikoslain 24:9

§:n 2 momentin mukaan taas todenkin väitteen, kuten vanhan rikoksen perusteeton esiin-tuominen, voi tulla rangaistavaksi kunnianloukkauksena, jos kyseisen tiedon esiintuomisel-la tahallisesti halvennetaan toista.³⁰² Myös valheellinen tieto tai vihjaus läheisen henkilön syyllistymisestä rikokseen voi aiheuttaa kärsimystä esimerkiksi Fränden ja Wahlbergin mukaan.³⁰³

Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2010:88 oli kyse ajankohtaisohjelmasta, jossa kerrottiin, että kolme nimeltä mainittua turkulaista kurdimiestä X, Y ja Z oli kesällä pidä-tetty Irakissa epäiltynä islamistisesta jihadista eli pyhästä sodasta. Ohjelmassa vihjattiin myös, että kyseiset kurdit rahoittivat terroristijärjestöä ja suhtautuivat myönteisesti terrori-tekoihin Kurdistanissa.³⁰⁴ KKO joutui ratkaisussaan arvioimaan muun muassa sitä, mitä on edellytettävä rikokseen syyllistymistä koskevan väitteen perusteilta, jos väitteen paikkan-sapitävyyttä ei ole kiistattomasti osoitettu. Tällöin on huomioitava myös syyttömyysolet-tama. KKO totesi myös lain esitöihin viitaten, että väitteiden paikkansapitävyys on

yritet-298 Ristamäki ja Korvola v. Suomi (2013), kohta 53.

299 Neuvonen 2015, s. 875.

300 Frände – Wahlberg 2018, s. 452.

301 Korkka-Knuts – Helenius – Frände 2020, s. 206. Ks. KKO 2010:88.

302 HE 19/2013 vp, s. 45 ja 48.

303 Frände – Wahlberg 2018, s. 453–454.

304 KKO 2010:88, kohdat 1, 5–7 ja 13.

tävä varmistaa useammasta kuin yhdestä lähteestä ja lähtökohtaisestikin tulee suhtautua kriittisesti kielteisiin tai henkilökohtaisiin väitteisiin, jotka voivat julkistettuina olla louk-kaavia. Kuten KKO on aikaisemmassa oikeuskäytännössään jo todennut, voidaan vakavaa tekoa koskevalta väitteeltä edellyttää riittävän vahvaa tosiasiapohjaa.³⁰⁵ Journalistilla oli käytössään vain anonyymejä lähteitä ja korkeimman oikeuden mielestä journalistin olisi tullut näyttää toteen väitteidensä totuudellisuus.³⁰⁶ KKO otti kantaa myös kunnianlouk-kaustahallisuuteen ja totesi, että kunnianloukkauksessa tahallisuus ei poistu yksinomaan sen vuoksi, että syytetty ei tiedä väitteidensä totuudenmukaisuutta. Tekijä toimii tahallises-ti, jos hän pitää varsin todennäköisenä, että väitteet ja vihjaukset ovat omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä ja ettei hänellä ole riittävän vahvoja perusteita väitteidensä tai vih-jaustensa perustaksi.³⁰⁷ Tätä Tiilikka pitää ongelmallisena, koska se asettaa syytetylle esi-töihin perustuvan velvollisuuden esittää näyttöä syyttömyydestään, mikä kyllä jatkaa jo korkeimman oikeuden aikaisempaa oikeuskäytäntöä. Törkeäksi kunnianloukkaukset teki se, että kyse oli valtakunnallisesta televisio-ohjelmasta, väitteet olivat vakavia ja kaksi lou-kattua henkilöä olivat selkeästi tunnistettavissa.³⁰⁸

Ratkaisussa KKO 2013:15 oli kyse tutkintapyynnössä ja esitutkinnassa esitetyistä useista liioitelluista ja väritetyistä tiedoista ulosottomiehen toiminnasta, kuten lapsen väkivaltai-sesta riuhtomiväkivaltai-sesta, jotka eivät kuitenkaan olleet täysin vailla totuuspohjaa.³⁰⁹ Kuten Frän-de ja Wahlberg huomauttavat, ratkaisun mukaan tietojen ei tarvitse olla täysin oikein, kun-han ne vastaavat totuutta edes yleiskohdittain.³¹⁰

Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2013:70 oli kyse kirjoituksesta, jossa käsiteltiin kolmeen henkilöön kohdistunutta epäiltyä henkirikosta. X:n oli kerrottu olleen kaikkien uhrien rakastaja, hänen olleen enimmäkseen työttömänä ja hänellä olleen velkaa kymmeniä tuhansia euroja. Myöhemmin X tuomittiin käräjäoikeudessa murhasta, taposta ja kuole-mantuottamuksesta elinkaudeksi vankeuteen, hovioikeus taas hylkäsi syytteen kuoleman-tuottamuksesta, mutta pysytti tapon ja murhan sekä tuomitun rangaistuksen.³¹¹ Artikkelin

305 KKO 2010:88, kohdat 22 ja 30–32.

306 KKO 2010:88, kohta 44. Ratkaisussa käytiin myös läpi lähdesuojan merkitystä ja korkein oikeus katsoi, että A:lla on lähdesuojan vuoksi oikeus olla paljastamatta lähteitään. Vrt. KKO 2013:15, jossa osittain paik-kansapitäviä väitteitä esitti tavan kansalainen. Ratkaisussa KKO 2013:69 taas syytetty vapautettiin, vaikka hänellä ei ollutkaan riittävää näyttöä väitteidensä totuudellisuudesta.

307 KKO 2010:88, 59–61.

308 Tiilikka 2011 kohdassa Mitä ratkaisusta seuraa.

309 KKO 2013:15, kohta 19.

310 Frände – Wahlberg 2018, s. 453.

311 KKO 2013:70, kohta 20.

otsikko oli ”Tuttava sarjamurhista epäillystä: Hän on mielistelevä limanuljaska!” Epäilty oli tunnistettavissa kuvan ja muiden julkaistujen tietojen perusteella. Käräjäoikeus katsoi toimittajan B ja vastaavan toimittajan A syyllistyneen kunnianloukkaukseen. Tuomio ei muuttunut hovioikeudessa. Korkein oikeus puolestaan katsoi asiaa toisin ja hylkäsi syyt-teen.

KKO korosti sitä, että julkistettaessa tietoja vireillä olevasta rikosasiasta on kiinnitettävä huomiota siihen, esitetäänkö tekstissä asian keskeneräisyydestä huolimatta tosiasiatietoja, ja tukevatko tosiseikat mahdollisia arvoasetelmia riittävästi ja ovatko nämä arvostelmat ja käytetyt ilmaisut muutoin oikeasuhteisia asian laatuun nähden. Vähäinen epätarkkuus yk-sittäisissä tiedoissa ei juuri ole merkityksellistä. Kaikkiaan korkein oikeus katsoi, että tie-dot eivät olleet syytteessä väitetyllä tavalla virheellisiä ja motiiviakin esitettiin yhteydessä muihin epäilyihin, eikä selvitettynä tosiasiana.³¹² Tiilikan huomion mukaan ratkaisussa KKO kehitti uudenlaisen perustelutavan eli tosiseikkoihin perustuvan päätelmän tai arvion tekemisen. Lisäksi ratkaisussa painotettiin kokonaiskuvan ja asiayhteyden huomioimista.

Tiilikka tosin kritisoi KKO:n päätelmiä ja esitti vaihtoehtoisia tulkintamalleja. Hänen mu-kaansa syytteen olisi voinut hylätä myös sillä perusteella, että sananvapauden rajoittaminen ei olisi EIT:n ratkaisukäytäntöä seuraten ollut välttämätöntä demokraattisessa yhteiskun-nassa.³¹³

Kyseinen lehtijuttu käsitteli vakavia henkirikoksia, joten korkein oikeus katsoi, että aihe-piiri huomioiden ei ilmaisu ”mielistelevä limanuljaska” ollut omiaan aiheuttamaan sellaista halveksuntaa, jota kunnianloukkaussäännöksessä tarkoitetaan, vaikka ilmaisu sinänsä oli halventava. Toimittajan mukaan kyseessä oli X:n ystävän käyttämä ilmaisu.³¹⁴ Lähtökoh-taisesti toimittajaa ei voida pitää vastuussa haastateltavien lausumista. Kyseisessä ratkai-sussa korkein oikeus katsoi on omiaan -lausekkeen sisältyvän myös kunnianloukkausta koskevan säännöksen 1 momentin 2 kohtaan, vaikka sitä ei itse säännöksessä olekaan.

Frände ja Wahlberg huomauttavat, että kyseistä laajennusta ei nykyisin tarvittane, koska rangaistusvapaus voidaan saavuttaa myös pykälän 4 momenttia soveltamalla, ratkaisussa-han oli kuitenkin kyse vakavista rikoksista eli yleistä mielenkiintoa koskeneesta yhteiskun-nallisesti merkittävästä asiasta.³¹⁵

312 KKO 2013:70, kohdat 18 ja 23–26.

313 Tiilikka 2014a kohdassa Mitä ratkaisusta seuraa.

314 KKO 2013:70, kohdat 25–27.

315 Frände – Wahlberg 2018, s. 455.

Ratkaisussa KKO 2021:45 opiskelija A oli väittänyt opiskelija B:n raiskanneen hänet kou-luvuoden alussa ja kertonut tapauksesta useille opiskelutovereille. Asiassa oli riidatonta se, että he olivat harrastaneet oraaliseksiä, mutta A oli sen jälkeen pyytänyt B:tä lopettamaan, mitä hän ei A:n mukaan totellut, B:n mukaan totteli. Tilanteessa ei väitetty olleen väkival-taa, sen uhkaa tai sanallista painostusta, joten KKO päätyi siihen tulokseen, ettei A ole esittänyt riittäviä perusteita raiskausväitteensä tueksi. Hän oli välinpitämättömästi suhtau-tuen esittänyt väitteitä yli vuoden ajan laajalle henkilöpiirille vaikeuttaen B:n sopeutumista opiskelijayhteisöön, mikä KKO:n mukaan aiheutti hänelle suurta kärsimystä. KKO katsoi myös kokonaisuutena arvostellen kunnianloukkauksen törkeäksi. Eri mieltä ollut jäsen oli eri mieltä menettelystä korkeimmassa oikeudessa ja perusteluista. KKO mainitsi peruste-luissaan, että Suomen rikosoikeudessa on jo pitkään katsottu, että kunnianloukkauksesta syytetylle voidaan asettaa velvollisuus esittää todennäköisiä syitä tosiasiaväitteensä tueksi, mikä toteuttaa yksityiselämän oikeudellista suojaa.³¹⁶

316 KKO 2021:45, kohdat 15–16, 23 ja 30–31.