Sosiaalinen media

Viestintä sosiaalisessa mediassa voidaan jakaa karkeasti kolmeen luokkaan: 1) luottamuk-sellinen viesti tietylle henkilölle tai henkilöille, 2) muuttuvalle vastaanottajaryhmälle lähe-tetty viesti ja 3) julkinen viesti. Tosin on myös mahdollista, että viestit nähdäkseen tulee palveluun kirjautua sisään ja ryhmät voivat olla suljettuja ja rajattuja tietylle joukolle. Yk-sityisestä tai rajatulle joukolle lähetetystä viestistä on mahdollista ottaa kuvakaappaus, jol-loin sen julkaiseminen tarkoittaa uutta viestiä ja vastuu on kuvakaappauksen julkaisijal-la.³⁴³ Yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen vaatii tiedon levittämistä joko joukko-tiedotusvälineen kautta tai muutoin lukuisten ihmisten saataville. Sosiaalisessa mediassa kumpikin on mahdollista. Julkinen viesti voidaan katsoa joukkotiedotusvälineeksi, mutta suljetussa ryhmässä tai muutoin rajoitetusti näkyvän viestin osalta tulee mahdollisten näki-jöiden joukkoa arvioida erikseen. Esimerkiksi Forss katsoo, että näkijöitä tulisi olla satoja.

Joukkotiedotusvälineiden kautta voidaan toki tavoittaa huomattavasti suurempi määrä ih-misiä, mutta yksittäistenkin ihmisten sosiaalisen median päivitykset voivat saada suuren yleisön, etenkin jos kyse on esimerkiksi maahanmuuttajataustaisista henkilöistä, jolloin keskustelu saattaa siirtyä koskemaan maahanmuuttoa yleisesti.³⁴⁴

Forssin ja Keinäsen mukaan sosiaalinen media toimii yleiskäsitteenä lähes jokaiselle inter-netissä toimivalle palvelulle, joka mahdollistaa sosiaalisen kanssakäymisen. Näihin lukeu-tuvat esimerkiksi Facebook, YouTube ja erilaiset keskustelupalstat, kuten Suomi24 ja vau-va.fi.³⁴⁵ Sananvapauslain esitöissä katsottiin, että esimerkiksi keskustelupalsta saattaa

liit-340 Nikula v. Suomi (2002), kohdat 2, 10, 46, 53. Tapauksesta lisää esim. Pellonpää ym. 2018, s. 914–915.

341 Matikkala 2014, s. 154.

342 Morice v. Ranska (2015), kohdat 148 ja 174.

343 Forss 2018, s. 13.

344 Forss 2015, s. 17 ja 22.

345 Forss – Keinänen 2017, s. 5.

tyä verkkojulkaisuun niin kiinteästi, että se voidaan käsittää verkkojulkaisun osaksi.³⁴⁶ Muun muassa Pesosen mukaan tämä tarkoittaa sitä, että verkkolehtien ja televisio-ohjelmien keskustelusivut, joita on myös sosiaalisessa mediassa, voidaan myös käsittää sananvapauslain tarkoittamiksi verkkojulkaisuiksi ja ohjelmiksi.³⁴⁷

Ylläpitäjä voi joutua rikosoikeudelliseen vastuuseen sillä perusteella, että hän pitää tietoi-sesti saatavilla rangaistavaa materiaalia, jolloin hänellä on myös teknitietoi-sesti mahdollisuus vaikuttaa kyseisen materiaalin esilläoloon. Ylläpitäjän vastuu ei kuitenkaan koske törkeän kunnianloukkauksen tunnusmerkistöä. Ylläpitäjän vastuuta koskevat tulkinnat perustuvat pitkälti oikeuskirjallisuuteen ja muutamiin yksittäisiin oikeustapauksiin. Sananvapauslain mukainen päätoimittajavastuu voi koskea verkkojulkaisuja, mutta ei esimerkiksi useimpia sosiaalisen median käyttäjätilejä tai keskustelupalstoja.³⁴⁸ EIT:n Delfi-tapauksessa verkko-julkaisun katsottiin olevan vastuussa lukijoiden kommenteista, vaikka keskustelua oli mo-deroitu.³⁴⁹

Rikoksia käsitellään niin lehdissä, televisiossa, radiossa kuin internetin uutissivustoilla, keskustelupalstoilla, Facebookissa ja blogeissa. Korkein oikeus on katsonut ratkaisukäy-tännössään, että vaikka verkkokeskusteluissa käytetään yleisesti liioittelevaa ja kovaa kiel-tä, siitä on silti erotettava yksityisyyteen kajoavien tietojen ja loukkaavien vihjausten levit-täminen.³⁵⁰ Esimerkiksi Korpisaari tosin epäilee, että keskustelupalstojen lukijat eivät vält-tämättä suhtaudu siellä julkaistuihin viesteihin samanlaisella vakavuudella kuin journalisti-seen sisältöön.³⁵¹

Internetillä on suuri merkitys sananvapauden edistäjänä ja kommunikaatiovälineenä, mutta se eroaa perinteisistä printtimedioista muun muassa siinä, kauanko tiedot ovat saatavilla, kuinka helposti ne ovat löydettävissä ja kuinka nopeasti ne ovat löydettävissä. EIT on kiin-nittänyt huomiota siihen, kuinka internet on suurempi riski yksityiselämän suojalle kuin perinteinen lehdistö.³⁵² Rikosasiat ovat pääsääntöisesti julkisia ja rikoksentekijän nimi pää-tyy myös usein julkisuuteen etenkin vakavien tai yhteiskunnallista kiinnostusta herättävien rikosten yhteydessä. Nämä tiedot samoin kuin muut rikokseen mahdollisesti liittyvät tiedot saattavat olla löydettävissä internetin hakukoneilla vielä pitkän aikaa rikoksen

tapahtumi-346 HE 54/2002 vp, s. 48.

347 Pesonen 2013, s. 212.

348 Ks. esimerkiksi Forss 2018, s. 14–15, 22.

349 Delfi AS v. Viro (2015), kohdat 161–162.

350 KKO 2019:81, kohta 22.

351 Korpisaari 2019b, s. 949.

352 Pravoye Delo ja Shtekel v. Ukraina (2011), kohdat 29–30 ja 63.

sen jälkeen.³⁵³ Asianosainen saattaa myös saada tietoonsa salassa pidettäviä tietoja, jotka koskevat muita kuin asianosaista itseään, mutta näitä tietoja ei saa ilmaista sivullisille (jul-kisuuslaki 6:23.2).

Internetiin ladattua kuvaa tai tietoa voi olla vaikea poistaa, etenkin jos joku on jo ehtinyt esimerkiksi kopioida sen tai levittää sitä edelleen. Omia haasteita on myös tapauksissa, joissa poistettavaksi määrätty aineisto onkin julkaistu ulkomailla sijaitsevalta palvelimel-ta.³⁵⁴ Sananvapauslain 6 luvun 22 §:n mukaan tuomioistuin voi määrätä sisällöltään lain-vastaiseksi todetun verkkoviestin poistettavaksi yleisön saatavilta ja hävitettäväksi. Saman lain 5 luvun 18 §:n mukaan tuomioistuin voi myös määrätä ylläpitäjän keskeyttämään jul-kaistun verkkoviestin jakelun, jos viestin sisällön perusteella on ilmeistä, että sen pitämi-nen yleisön saatavilla on säädetty rangaistavaksi. Keskeyttämismääräys tulee rajoittaa kos-kemaan vain verkkoviestin sitä osaa, johon se on sääntelyn tavoitteiden saavuttamiseksi teknisesti välttämätöntä kohdistaa.³⁵⁵ Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2019:81 otettiin kantaa molempiin säännöksiin.³⁵⁶ Kuten Korpisaari toteaa, verkkoviestien jakelun keskeyttämismääräyksen edellytyksenä on viestin saatavilla pitämisen ilmeinen rangaista-vuus, kun taas hävittämismääräyksen edellytyksenä on verkkoviestin lainvastaisuus, mikä voi olla myös siviilioikeudellista.³⁵⁷ Korpisaaren mukaan ratkaisu vahvistaa sananvapaus-rikosten uhrien oikeutta keskeyttää rikoslain vastaisen sisällön jakaminen ja saatavilla pi-täminen.³⁵⁸ Myös ratkaisussa KKO 2019:39 oli kyse verkkoviestin hävittämismääräykses-tä, jota koskevan asian tutkiminen ei KKO:n mukaan edellytä vireillä olevaa rikosasiaa viestien sisällöstä.³⁵⁹ Yksityisviestillä lähetetyn kunnianloukkauksen osalta ei ole mahdol-lisuutta selvittää IP-osoitetta.³⁶⁰ Julkisten viestien osalta mahdollisuus on sananvapauslain 17 §:n nojalla.

Ratkaisussa KKO 2014:89 oli kyse jatkokäsittelyluvan myöntämisestä. Tapauksen taustalla oli A:n internet-sivustoillaan julkaisemat lukuisat X:n ja Y:n kunniaa loukkaavat väitteet, joista hänet tuomittiin käräjäoikeudessa rangaistukseen kunnianloukkauksesta. Käräjäoi-keus määräsi A:n poistamaan viestit, joissa mainittiin X:n tai Y:n nimi tai muutoin esitet-tiin viittauksia heihin tai heitä koskevaan asiaan. Valituksessaan hovioikeudelle A katsoi,

353 Melander 2019, s. 955.

354 Korpisaari 2015, s. 5.

355 HE 54/2002 vp, s. 81.

356 Ratkaisusta tarkemmin esim. Korpisaari 2020a, s. 3–10.

357 Korpisaari 2020a, s. 9.

358 Korpisaari 2020b kohdassa Mitä ratkaisusta seuraa.

359 KKO 2019:39, kohdat 28–30.

360 Forss – Keinänen 2017, s. 21.

että poistettavaksi olisi saanut määrätä ainoastaan lainvastaisiksi todetut verkkoviestit. Sa-nanvapauslain 22 §:n 3 momentin nojalla tuomioistuin voi määrätä sisällöltään lainvas-taiseksi todetun verkkoviestin poistettavaksi yleisön saatavilta ja hävitettäväksi. Sananva-pauslain 1 §:n 2 momentin mukaan viestintään ei tuota lakia sovellettaessa kuitenkaan saa puuttua enempää kuin on välttämätöntä ottaen huomioon sananvapauden merkitys kansan-valtaisessa oikeusvaltiossa. Asiassa oli kyse A:n sananvapaudesta, joka suojaa myös luon-teeltaan kriittisiä ja häiritseviä ilmaisuja. Sananvapautta ei tule rajoittaa enempää kuin on välttämätöntä demokraattisessa yhteiskunnassa. KKO:n mukaan hovioikeuden olisi tullut myöntää jatkokäsittelylupa sekä muutos- että ennakkoratkaisuperusteella, sillä viestien poistamisen laajuus ei käynyt tapauksesta selkeästi ilmi.³⁶¹

Perus- ja ihmisoikeudet estävät ennakkosensuurin, jolla olisi mahdollista suodattaa louk-kaavat ja herjaavat viestit etukäteen. Internetissä mahdollinen anonymiteetti vaikeuttaa myös viestien poistamista. Lavapuro mukaan anonyymiltä kommentoinnilta ei pystytä tällä hetkellä tehokkaasti suojaamaan. Esimerkiksi vihapuheeseen syyllistyneen henkilöllisyy-den tulee olla selvillä, ennen kuin siihen voidaan puuttua.³⁶²