Kunnianloukkaus nyt

Säännöksiä muutettiin jälleen lailla, joka astui voimaan 1.1.2014. Hallituksen esityksessä mainitaan erikseen muutostarpeiden syynä olleen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö, jonka mukaan esimerkiksi vankeusrangaistusta tulee kyseisissä rikoksissa käyttää vain poikkeustapauksissa.¹⁶⁰ Kunnianloukkauksen törkeästä tekomuodosta poistet-tiin myös joukkotiedotusvälineen käyttäminen, sillä aiempi sanamuoto tarkoitti sitä, että joukkotiedotusvälineessä tapahtunut kunnianloukkaus tuli aina arvioitavaksi törkeänä.¹⁶¹ Suomi on saanut useita tuomioita Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta sananvapautta koskevan 10 artiklan loukkaamisesta, sillä Suomi on painottanut ainakin aiemmin enem-män yksityiseläenem-män ja kunnian suojaa, EIT puolestaan sananvapautta.¹⁶²

Kunnianloukkausta koskeva säännös RL 24:9 on nykymuodossaan seuraavanlainen:

158 HE 184/1999 vp, s. 35.

159 HE 184/1999 vp, s. 36.

160 Vankeusrangaistuksista kunnianloukkauksissa ks. Ollila 2011, s. 373–381.

161 HE 19/2013 vp, s. 1 ja 21.

162 HE 19/2013 vp, s. 3.

joka 1) esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan va-hinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, taikka 2) muuten kuin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla halventaa toista on tuomittava kunnianloukkauksesta sakkoon.

Kunnianloukkauksesta tuomitaan myös se, joka esittää kuolleesta henkilöstä valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan kärsimystä ihmiselle, jolle vainaja oli erityisen lä-heinen.

Edellä 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuna kunnianloukkauksena ei pidetä arvostelua, joka kohdistuu toisen menettelyyn politiikassa, elinkeinoelämässä, julkisessa virassa tai tehtävässä, tieteessä, taiteessa taikka näihin rinnastettavassa julkisessa toiminnassa ja joka ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.

Kunnianloukkauksena ei myöskään pidetä yleiseltä kannalta merkittävän asian käsittelemiseksi esitet-tyä ilmaisua, jos sen esittäminen, huomioon ottaen sen sisältö, toisten oikeudet ja muut olosuhteet, ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.

Säännöksen 1 momentin 1 kohdan tapaisen valheellisen tiedon tai vihjauksen totuudenmu-kaisuuden tulee olla jälkikäteen tarkistettavissa ja rangaistavuus koskee siis vain valheellis-ten tietojen ja vihjausvalheellis-ten esittämisestä. Vihjauksen tai tiedon esittämisen tulee olla omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä tai halveksuntaa, eli esimerkiksi väitetään henkilön syyllistyneen rikokseen. Vihjauksen kuulleen tai nähneen henkilöpiirin ei tarvitse olla laa-ja; hallituksen esityksen mukaan jopa kahdenkeskisessä keskustelussa esitetty kärsimystä aiheuttanut väite voi olla rangaistava.¹⁶³

Säännöksen 1 momentin 2 kohdassa on puolestaan kyse muunlaisesta loukkaamisesta, ku-ten esimerkiksi loukkaavasta mielipiteestä tai eleestä. Totuudenmukaisuudella ei sinänsä 2 kohdassa ole merkitystä, sillä se joko ei ole mielekästä tai totuutta ei muutoin voi saada selville, kuten esimerkiksi arvoarvostelmien kohdalla. Väitteen ollessa tosi tai jos vihjauk-sen kohteena on tosiseikka, teko voi olla rangaistava, jos sillä tahallisesti halvennetaan toista, kuten esimerkiksi tuodaan vanha rikos perusteettomasti uudelleen esiin. Halventa-misella tarkoitetaan kaikkia mahdollisia tekotapoja, joilla loukataan toisen kunniaa, kuten vihjailevilla ilmeillä, eleillä tai koskettelemisilla. Henkilöpiiri on tässäkin suppea, sillä hallituksen esityksen mukaan halventamisen tulee tulla ”ainakin loukatun tietoon”. Her-jausta olisi väite syyllistymisestä rikokseen, solvausta puolestaan terveydentilaa koskevan loukkaavan väitteen esittäminen.¹⁶⁴ Halventaminen voi olla esimerkiksi nimittelyä.¹⁶⁵

Hal-163 HE 19/2013 vp, s. 45.

164 HE 19/2013 vp, s. 45.

165 Matikkala 2014, s. 151.

ventavan teon tulee tulla uhrin tietoon, sillä halvennetuksi tuleminen on subjektiivinen ko-kemus.¹⁶⁶ Säännöksen 1 momentin 2 kohdassa ei ole on omiaan -lauseketta, mutta kor-keimman oikeuden ratkaisussa KKO 2013:70 sen on katsottu kuuluvan 1 kohdan lisäksi myös 2 kohtaan.¹⁶⁷

Kunnialle ei ole varsinaisesti tyhjentävää määritelmää laissa. Fränden ja Wahlbergin nä-kemyksen mukaan RL 24:9 §:n 1 kohdassa on kyseessä objektiivinen kunnian käsite, kun taas 2 kohdassa henkilön subjektiivinen käsitys kunniasta.¹⁶⁸ Sananvapauden suojassa voi arvostella julkisessa asemassa olevia, mutta vihastuksissa huudetut karkeudet voidaan kat-soa kunnianloukkaukseksi. Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2005:137 oli kysymys kielenkäytöstä ravikilpailuissa. B:n ohjastama hevonen oli kiilannut A:n ohjastaman hevo-sen eteen, minkä johdosta A:n kilpailu meni pilalle. A huusi ratavalvoja X:n, hänen ystä-vänsä ja B:n kuullen B:lle ”Saatanan huora!”.¹⁶⁹ A:lle määrättiin kahden viikon kilpailu-kielto.¹⁷⁰ Korkein oikeus katsoi, että urheilukilpailuissa voidaan käyttää normaalia kar-keampaa kieltä. Tapauksessa olikin esitetty todistelua, jonka mukaan ravikilpailuissa näin on ja naisohjastajia on asiasta varoitettu. KKO huomautti kuitenkin, että A:n käyttämä il-maisu halventaa B:tä henkilönä ja naisena tavalla, jolla ei ole välitöntä yhteyttä tämän ajo-suoritukseen. Kunnianloukkausrikoksen tunnusmerkistön täyttävä kielenkäyttö ei ole hy-väksyttävää edes siellä, missä karkea kielenkäyttö on tavanomaista. KKO katsoi, että kun-nianloukkaus ei ollut vähäinen tai erityisistä syistä anteeksiannettava, koska se oli karkea, syrjivä ja halventava.¹⁷¹

Rikoslain 24:9 §:n 2 momentin mukainen kuolleen henkilön muiston häpäiseminen edellyt-tää suppeammin vain valheellisen tiedon tai vihjauksen esittämistä. Hallituksen esityksen mukaan säännöksellä ei juuri ole ollut merkitystä käytännössä.¹⁷² Forss on kiinnittänyt huomiota siihen, että äärimmäisen solvaavatkaan viestit, jotka voivat siis aiheuttaa suurta

166 Frände – Wahlberg 2018, s. 455.

167 KKO 2013:70, kohta 28.

168 Frände – Wahlberg 2018, s. 450.

169 Sanna-Maria Klemetti analysoi mielenkiintoisesti väitöskirjassaan Oikeudellisten konstruktioiden kinetiik-ka ilmaisun Saatanan huora! hukkinetiik-kakonstruktiolla ylijuridisointia. Korkein oikeus käytti perusteluissaan ky-seisen ilmaisun tilalla rakennetta ”yleisesti tunnettu naista halventava ilmaisu”. Klemetti 2014, s. 61–63.

170 Korkein oikeus pohti myös kilpailukiellon merkitystä rangaistuksen kohtuuttomuuden ja tarkoituksetto-muuden kannalta ja totesi, että rikoslaki koskee kaikkia ja sen tarkoitus on eri kuin urheilun kurinpitojärjes-telmillä. Kurinpitoseuraamuksen huomioiminen voi vain hyvin painavin perustein johtaa rikosoikeudellisen seuraamuksen merkittävään lieventämiseen tai tuomitsematta jättämiseen. Eri mieltä ollut oikeusneuvos Rajalahti olisi pitänyt kilpailukieltoa ja vahingonkorvausta riittävänä, sillä kurinpidollinen seuraamus oli ehditty määrätä ennen rangaistuksen tuomitsemista. Oikeusneuvos Suhonen oli samaa mieltä. KKO 2005:137, kohdat 12–13.

171 KKO 2005:137, kohdat 7–10.

172 HE 19/2013 vp, s. 47.

kärsimystä omaisille, eivät siis kuulu säännöksen soveltamisalaan. Nykyisenä sosiaalisen median ja muun helpon tiedonvälittämisen aikana kunnianloukkaussääntelyn päivittämisel-le voisi siis olla tarvetta.¹⁷³

Säännöksen 3 momentin mukaan julkisessa toiminnassa mukana olevan henkilön asianmu-kaisen arvostelun tulee olla mahdollista.¹⁷⁴ Perustuslakivaliokunta katsoi aikaisempaan vuoden 2000 lakiesitykseen liittyvässä lausunnossaan, että säännös on välttämätön yhteis-kunnallisen keskustelun sekä tieteen ja taiteen kritiikin ja arvostelun kannalta.¹⁷⁵ Tahalli-nen väärien tietojen esittämiTahalli-nen ei ole tällöinkään sallittua, vaikka se liittyisi yhteiskunnal-lisesti merkittävien asioiden käsittelemiseen. Sallitun arvostelun on liityttävä lähinnä hen-kilön toimintaan tai työhön kuin häneen henhen-kilönä, eikä se saa olla tarkoituksellisesti louk-kaavaa. Hyvien tapojen noudattaminen kuuluu tällöinkin asiaan.¹⁷⁶ Kunnianloukkaussään-nöksen 3 momentissa olevan rajoituksen mukaan julkisessa virassa tai vastaavassa julki-sessa toiminnassa toimivan henkilön menettelyyn kohdistuva arvostelu on sallittua, kunhan se ei selvästi ylitä sitä, mitä on pidettävä hyväksyttävänä. Kyseessä on 1 momentin 2 koh-dan tapainen muu halventaminen, ei valheellisten tietojen tai vihjausten esittäminen. Tä-mänkin rajoitussäännöksen soveltamisessa on huomioitava EIT:n oikeuskäytäntö.

Ratkaisussa KKO 2011:71 oli kyse lehtiartikkelista, jossa oli käsitelty pakolaisten vastaan-ottokeskuksen oloja. A oli arvostellut sekä työntekijöitä että itse aluetta. Korkein oikeus katsoi, että työntekijöiden kutsuminen leipääntyneiksi ja rasistisiksi on epäilemättä kohdet-taan halventava ja loukkaava, mutta A ei ollut kohdentanut arvostelua yksittäiseen työnte-kijään, vaan se kohdistui heihin yleisesti. Lausuma voitiin siis katsoa yleiseksi kannan-otoksi vastaanottokeskuksen toiminnasta, jolloin se on luonteeltaan arvostelulausuma, jon-ka osoittamista oikeaksi ei voida asettaa lausuman esittämisen ehdoksi. Korkein oikeus katsoi, että lausuma oli enintään keskuksen toiminnan välillistä arvostelua, johon A:lla on oikeus eikä se loukkaa ketään työntekijää henkilökohtaisesti. KKO katsoi myös, että on perusteltua hyväksyä tavanomaista väljemmät rajat mielipiteenilmaisuille, jotka esitetään pakolaisten vastaanoton kaltaisen julkisen tehtävän hoitoon kohdistuvassa keskustelussa.

Lausuma koski asiaa, joka oli ollut julkisen huomion kohteena ja herättänyt paikallisesti yleistä mielenkiintoa. Tällaisen keskustelun käyminen yhteiskunnassa on tarpeellista ja sen mahdollistamiseksi on hyväksyttävää, että lausumat vastaanottokeskusten säilymisen tai

173 Forss 2017, s. 180.

174 HE 19/2013 vp, s. 47.

175 PeVL 36/1998 vp, s. 3; HE 19/2013 vp, s. 47–48.

176 HE 19/2013 vp, s. 48.

lakkauttamisen puolesta ja vastaan voivat olla myös kärjekkäitä ja provosoivia.¹⁷⁷ Väitteen katsominen arvoarvostelmaksi mahdollisti sen, että kyse ei ollut kunnianloukkauksesta.¹⁷⁸ Ratkaisussa KKO 2007:70 tehtiin rajanvetoa sille, kohdistuuko arvostelu henkilöön itseen-sä vai hänen menettelyynitseen-sä, kuten kunnianloukkausta koskevan itseen-säännöksen rajoitusitseen-sään- rajoitussään-nöksessä edellytetään. A oli lähettänyt löytöeläinten hoitotoimintaa kunnan toimeksiannos-ta harjoittoimeksiannos-tavalle B:lle hänen toimintoimeksiannos-taansa arvostelevia sähköposteja. Kunnianloukkaus ei korkeimman oikeuden mielestä ollut käsillä, sillä käytetyt kärjekkäät ilmaisut kohdistuivat enemmän menettelyyn kuin B:n henkilökohtaisiin ominaisuuksiin. Korkeimman oikeuden mielestä arvostelu voi olla halventavaakin, kunhan se kohdistuu henkilön menettelyyn tai toimintaan. Elinkeinonharjoittajien tulee kestää julkista arvostelua.¹⁷⁹ Kuten Frände ja Wahlberg huomauttavat kyse on kokonaisarvioinnista, ei huomion kiinnittämisestä yksit-täisiin lauseisiin tai ilmauksiin.¹⁸⁰

Säännöksen 4 momentin tarkoituksena on jälleen ottaa huomioon EIT:n oikeuskäytäntö kuten yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisen kohdallakin. Tämän momentin tul-kinnassa tulevat enemmän esille paikkansa pitävyyden varmistamista koskevat seikat. Yk-sityiselämää loukkaavassa tiedon levittämisessä kyse on todellisista tiedoista, kun taas kunnianloukkauksen kohdalla kyse on perättömästä informaatiosta tai halventamisesta.

Momentin muita olosuhteita -kohta voi tarkoittaa esimerkiksi nopeaa haastattelutilannetta, jolloin lausuman muotoiluun ei ehkä ole kovin paljon aikaa.¹⁸¹

Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2011:101 oli kyse kahdesta artikkelista, joissa kerrottiin rehtori X:n nimittelevän lapsia ja oppilaiden vanhempien lääninhallitukselle te-kemästä kantelusta opetusta koskien ja kunnan tilaamasta selvityksestä koulun tilanteesta sekä lääninhallituksen päätöksestä tehtyihin kanteluihin. Koulua oli tuolloin käsitelty myös muissa medioissa. Korkein oikeus hylkäsi kunnianloukkaussyytteen. Aihepiiri oli tärkeä ja yleisesti kiinnostava, sekä herättänyt mielenkiintoa valtakunnallisesti. Artikkelit olivat asi-allisesti kirjoitettuja ja rehtorilla oli mahdollisuus lausua oma käsityksensä. Toimittaja oli pyrkinyt varmistumaan tietojen luotettavuudesta useilta tahoilta. Rehtorin tulee sietää toi-mintaansa kohdistuvaa arvostelua. Toimittajalla ei katsottu olleen loukkaamistarkoitusta,

177 KKO 2011:71, kohdat 12–16.

178 Ks. Esim. Neuvonen 2015, s. 873.

179 KKO 2007:70, kohdat 6–8. Ks. myös ravintolaa koskenut tapaus KKO 2005:1.

180 Frände – Wahlberg 2018, s. 458. Samoin Tiilikka 2008b kohdassa Mitä ratkaisusta seuraa. Tiilikka myös huomauttaa, että viesteissä ei ollut loukkaamistarkoitusta, vaan niiden motiivina oli eläinsuojelu.

181 HE 19/2013 vp, s. 49.

joka olisi voinut käydä ilmi esimerkiksi asian yhteiskunnalliseen merkitykseen nähden vähäpätöisen menettelyn tarkoituksellisen näyttävänä ja paisuttelevana julkisena arvostelu-na.¹⁸²

Säännös kattaa luonnolliset henkilöt. On tosin mahdollista, että oikeushenkilöä loukkaa-malla loukataan luonnollista henkilöä.¹⁸³ Korkeimman oikeuden ratkaisu KKO 2005:1 koski pakinamuotoisen kirjoituksen alatyylistä pizza-arvostelua. Korkein oikeus katsoi, että arvostelu oli kohdistunut ravintolan omistajaan, vaikka itse jutussa häntä ei ollut mai-nittu nimeltä, vaan ainoastaan yhtiön nimi. KKO ei kuitenkaan katsonut, että kirjoituksessa olisi esitetty sellaista arvostelua, joka selvästi ylittäisi sen, mitä voidaan pitää hyväksyttä-vänä.¹⁸⁴

Syyttäjä ei saa nostaa syytettä yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä, törkeästä yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä, kunnianloukkauksesta eikä törkeästä kunnianloukkauksesta, ellei asianomistaja ilmoita rikosta syytteeseen pantavaksi. Valta-kunnansyyttäjä voi kuitenkin antaa määräyksen syytteen nostamisesta, jos rikos on tapah-tunut joukkotiedotusvälinettä käyttäen ja erittäin tärkeä yleinen etu vaatii syytteen nosta-mista (RL 24:12).