Törkeä kunnianloukkaus

Jos 9 §:n 1 momentissa tarkoitetussa kunnianloukkauksessa aiheutetaan suurta kärsimystä tai erityisen suurta vahinkoa ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava tör-keästä kunnianloukkauksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. (RL 24:10).

Törkeänä kunnianloukkauksena voi tulla rangaistavaksi vain teko, joka on täyttänyt kunni-anloukkauksen perussäännöksen eli 1 momentin tunnusmerkistön. Lisäksi edellytetään ankaroittamisperustetta ja kokonaistörkeysvaatimuksen toteutumista. Kunnianloukkauksel-la tulee siis aiheuttaa suurta kärsimystä tai erityisen suurta vahinkoa, jolKunnianloukkauksel-laista voi syntyä esimerkiksi väkivallalla uhkailulla tai vihapuheella.¹⁸⁵ Tahallisuuden arvioinnissa on siis perusmuotoisen kunnianloukkauksen olosuhdetahallisuuden lisäksi kyse seuraustahallisuu-desta.

Vuoden 2014 lakimuutoksella poistettiin pykälästä joukkotiedotusvälineen käyttäminen, mikä on linjassa EIT:n katsantokantaan median roolista tiedonvälittäjänä.

Joukkotiedotus-182 KKO 2011:101, kohdat 7 ja 19–27.

183 HE 19/2013 vp, s. 46.

184 KKO 2005:1, kohdat 3 ja 7.

185 HE 19/2013 vp, s. 49.

välineellä levitetty väite tai vihjaus voi toki merkitä suurta vahinkoa, mutta se voidaan ot-taa huomioon kokonaisarvioinnissa. Kokonaistörkeyden arvioinnissa tulee huomioida il-maisun laatu ja sisältö, esittämisen syy ja tarkoitus sekä henkilön mahdollisesti tunnista-neen henkilöpiirin laajuus. Tarkoituksellinen vahingon aiheuttaminen voi lisätä törkeysas-tetta, samoin kuin rasistinen tai muu vihapuheen kaltainen kielenkäyttö.¹⁸⁶

Lakivaliokunta katsoi mietinnössään, että vankeusrangaistus on hyvä säilyttää ilmaisuva-pausrikosten törkeässä tekomuodossa, koska niissä ei kuitenkaan olla sananvapauden ydin-alueilla. Esimerkiksi alastonkuvan levittäminen henkilöstä ilman hänen suostumustaan voi olla suurta henkistä kärsimystä aiheuttavaa.¹⁸⁷ Kahden vuoden vankeusrangaistus mahdol-listaa myös erilaisten pakkokeinojen käytön rikoksen selvittämisessä.

Ratkaisussa KKO 2013:100 televisiouutisissa oli vihjattu pariskunnan (X ja Y) syyllisty-neen kirjanpito- ja rahanpesurikoksiin. Korkein oikeus katsoi kunnianloukkauksen törke-äksi, koska valheellinen vihjaus oli tehty valtakunnallisessa uutislähetyksessä, joka on sa-nomalehteä nopeampi esitystapa, ja että vihjailu koski erityisen vakavia rikoksia, mikä oli aiheuttanut X:lle ja Y:lle suurta kärsimystä ja erityisen tuntuvaa vahinkoa. Tahallisuuden osalta KKO katsoi, että toimittajat olivat olleet uutisen lähetysajankohtana tietoisia siitä, että tiedot ovat perustuneet vasta esitutkintavaiheessa oleviin rikosepäilyihin, joten heidän on täytynyt myös tietää, ettei heillä ole ollut oikeutta esittää sellaista käsitystä, että X ja Y olisivat olleet rikoksiin syyllistyneitä. Lisäksi heidän on tullut KKO:n mukaan tietää, että esitetty vihjaus on ollut loukkaava ja omiaan aiheuttamaan sekä taloudellista vahinkoa että kärsimystä.¹⁸⁸ Ratkaisusta ei kuitenkaan käy ilmi, millaisia nämä kärsimys ja vahinko oli-vat. Kuten Frände ja Wahlberg toteavat, toisinaan törkeäksi tekomuodoksi katsomiseen riittää, että laissa säädetty kvalifiointiperuste on käsillä.¹⁸⁹

Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2020:30 oli kyse A:n levittämistä useista B:n ammattitaitoon kohdistuneista kirjoituksista. Kirjoitukset olivat perättömiä ja niitä oli lähe-telty sähköpostilla esimiehelle ja useille muille henkilöille. A teki myös B:stä viisi kantelua eduskunnan oikeusasiamiehelle. Hovioikeuden ohella korkein oikeus katsoi, että kyseessä oli törkeä kunnianloukkaus, sillä teot olivat aiheuttaneet B:lle suurta kärsimystä ja erityisen suurta vahinkoa. Kunnianloukkaus oli ollut pitkäkestoinen, toistuva ja levinnyt laajan

hen-186 HE 19/2013 vp, s. 49–50.

187 LaVM 11/2013 vp, s. 4.

188 KKO 2013:100, kohdat 28 ja 40–42.

189 Frände – Wahlberg 2018, s. 441.

kilöpiirin tietoon, joten KKO katsoi, että kunnianloukkausta oli myös kokonaisuutena arvi-oiden pidettävä törkeänä.¹⁹⁰

4.4 Tahallisuus ja vastuuvapausperusteet

Kunnianloukkaus on abstrakti vaarantamisrikos ja edellyttää tahallisuutta, jolloin käyttöön tulevat tahallisuuden sisältöä koskevat yleiset säännöt. Oikeustieteellinen kielenkäyttö poikkeaa välillä yleiskielen merkityksestä, mistä tahallisuus on yksi esimerkki. Yksinker-taisesti ilmaistuna tahallisuusarviossa on kyse siitä, mitä tekijä on tekohetkellä mieltänyt ja tahtonut.¹⁹¹ Tarkkaa rajaa tahallisuudelle ei ole, mutta ainakaan rikoslain 24 luvun 9 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu rikos ei ole silloin kyseessä, jos tekijällä on ollut vahvoja perusteita pitää väitettään tai vihjaustaan totena. Väitteiden totuudenmukaisuutta tulee esi-töiden mukaan esimerkiksi joukkotiedotusvälineissä yrittää tarkistaa useista eri lähteistä ja arvioida lähteitä kriittisesti.¹⁹² Fränden ja Wahlbergin mukaan ulkoiset olosuhteet osoitta-vat usein sen, onko teko tehty halventamistarkoituksessa. Tahallisuus voi olla myös sitä, että tekijä on pitänyt toisen halvennettavaksi tulemista varsin todennäköisenä seurauksena, vaikkei hän olisikaan tehnyt tekoa varsinaisesti halventamistarkoituksessa.¹⁹³ Rikoslain (RL 515/2003) 3 luvun 6 §:n tahallisuutta koskevan säännöksen mukaan tekijä on aiheutta-nut tunnusmerkistön mukaisen seurauksen tahallaan, jos hän on tarkoittaaiheutta-nut aiheuttaa seu-rauksen taikka pitänyt seuseu-rauksen aiheutumista varmana tai varsin todennäköisenä. Seu-raus on aiheutettu tahallaan myös, jos tekijä on pitänyt sitä tarkoittamaansa seuraukseen varmasti liittyvänä. Varsin todennäköisenä pitäminen tarkoittaa sitä, että tekijä on pitänyt seurauksen syntymistä todennäköisempänä kuin sen syntymättä jäämistä.¹⁹⁴ Säännös kos-kee tosin ainoastaan seuraustahallisuutta, joten esimerkiksi olosuhdetahallisuuden määritte-leminen muodostuu haastavaksi.¹⁹⁵ Lähtökohtaisesti olosuhdetahallisuudessa on kyse siitä, että valheellisia tietoja tai vihjauksia esittävä tietää esittävänsä valheellisia tietoja tai vih-jauksia.¹⁹⁶ Myös Hyttisen mukaan kunnianloukkaustahallisuus toteutuu jo silloin, kun kir-joittaja pitää enemmän tai vähemmän todennäköisenä, että kirjoituksen kohteelle voi ai-heutua vahinkoa tai kärsimystä tai häneen kohdistuvaa halveksuntaa.¹⁹⁷

190 KKO 2020:30, kohta 1. Varsinaisesti ratkaisussa oli kyse vainoamisen tunnusmerkistön toteutumisesta ja konkurrenssista vainoamisen ja kunnianloukkauksen välillä.

191 Tapani – Tolvanen – Hyttinen 2019, s. 264 ja 277.

192 HE 19/2013 vp, s. 46.

193 Frände – Wahlberg 2018, s. 460.

194 HE 44/2002 vp, s. 87.

195 Tapani – Tolvanen – Hyttinen 2019, s. 285 ja 289–291.

196 Frände – Wahlberg 2018, s. 459.

197 Hyttinen 2015, s. 893.

Tahallisuutta koskevan hallituksen esityksen mukaan toisen oikeudellisesti suojattujen etu-jen tietoinen loukkaaminen osoittaa sellaista vihamielisyyttä tai piittaamattomuutta toisten eduista, että tahallisuusvastuu on kriminaalipoliittisesti perusteltua.¹⁹⁸ Esimerkiksi törkeää kunnianloukkausta koskeneessa ratkaisussa KKO 2021:45 korkein oikeus katsoi, että tekijä oli suhtautunut välinpitämättömästi väitteidensä leviämiseen.

Oikeuskirjallisuudessa on erimielisyyttä sen suhteen, voiko kahdenkeskisessä keskustelus-sa esitetty väite olla rangaistava, kuten se hallituksen esityksen mukaan voi olla.¹⁹⁹ Neuvo-nen katsoo, että kunnianloukkaus ei ole mahdolliNeuvo-nen kahdenvälisessä keskustelussa, koska pelkästään uhrin tietoon saatettu väite ei välttämättä täytä tahallisuuden osalta on omiaan -vaatimusta.²⁰⁰ Frände ja Wahlberg katsovat, että jos kunnianloukkaus on toteutettu teolla, joka on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai henkilöön kohdistuvaa halveksuntaa, edellytyk-senä on, että joko muu kuin itse kohdehenkilö havaitsee teon.²⁰¹ Tapani, Tolvanen ja Hyt-tinen erottavat on omiaan -kriteerin tahallisuudesta, sillä siinä on heidän mukaansa kyse seurauksesta eikä olosuhteesta, joskin kriteerillä voi olla merkitystä myös tahallisuuden arvioinnissa.²⁰²

Rikoslain 6 luvun 12 §:n mukaan tuomioistuin saa jättää rangaistukseen tuomitsematta, jos rikosta on sen haitallisuuteen tai siitä ilmenevään tekijän syyllisyyteen nähden pidettävä kokonaisuutena arvostellen vähäisenä tai jos rikos on tekoon tai tekijään liittyvistä erityi-sistä syistä anteeksiannettavaan tekoon rinnastettava. Kunnianloukkauksen kohdalla siis anteeksiantoperusteena voi olla loukatun oma loukkausta edeltänyt menettely, kuten pro-vokaatio, kiihtynyt mielentila tai suostumus. Kuten yksityiselämää loukkaavassa tiedon levittämisessä myös kunnianloukkauksen kohdalla oikeutettu julkistaminen on kyseessä silloin, kun tiedon esittämiselle on oikeusjärjestyksen muiden normien perusteella oikeus tai velvollisuus, kuten viranomaisen tietojen antamisvelvollisuus.²⁰³

Korkein oikeus otti huumeiden salakuljetusta koskeneessa ratkaisussaan KKO 2006:64 kantaa tunnusmerkistöerehdyksen tulkintaan. Rikoslain 4 luvun 1 §:n mukaan, jos tekijä ei teon hetkellä ole selvillä kaikkien niiden seikkojen käsilläolosta, joita rikoksen tunnusmer-kistön toteutuminen edellyttää, tai jos hän erehtyy sellaisesta seikasta, teko ei ole

tahalli-198 He 44/2002 vp, s. 72.

199 HE 19/2013 vp, s. 45.

200 Neuvonen 2015, s. 876.

201 Frände – Wahlberg 2018, s. 454.

202 Tapani – Tolvanen – Hyttinen 2019, s. 300–304. Näkemyksen mukaan on omiaan -edellytys on rangaista-vuuden objektiivinen edellytys.

203 HE 19/2013 vp, s. 46.

nen. Korkein oikeus katsoi, että salakuljettajilla oli jopa tarkoitus pysyä mahdollisimman tietämättömänä kuljettamansa huumeen laadusta, joka ei siis riitä poistamaan tahallisuutta huumausaineen laatua koskevalta osalta. Korkein oikeus katsoi siis, että salakuljettajat oli-vat joko tienneet tai pitäneet varsin todennäköisenä, että heidän hallussa pitämänsä huu-mausaine oli erittäin vaarallista.²⁰⁴ Frände ja Wahlberg tulkitsivat ratkaisua niin, että kun-nianloukkauksen osalta tekijä toimii tahallisesti, jos hän pitää varmana tai varsin todennä-köisenä, että tieto tai vihjaus on epätosi.²⁰⁵

Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2007:56 asianajaja A oli kyseenalaistanut vasta-puolen oikeudenkäyntiavustaja B:n rehellisyyden korkeimmalle oikeudelle toimittamas-saan valituslupahakemuksestoimittamas-saan. B oli aikaisemmin tuomittu epärehellisyydestä ja erotettu asianajajaliitosta. Korkein oikeus katsoi ratkaisussaan, että avustajalla on oikeus arvostella asiassa kuultujen luotettavuutta, kun arvostelu on asianajon kannalta tarpeellista. Tässä tapauksessa tuli arvioida sitä, oliko loukkaavan seikan esiintuomiseen perusteltua syytä tai oliko lausuma esitetty tarpeettoman häpäisevässä muodossa.²⁰⁶ Kuten Frände ja Wahlberg huomauttavat, tässä korkeimman oikeuden ratkaisussa katsottiin, että loukkaamistarkoituk-sen puuttuminen voi sulkea pois myös tahallisuuden. A:lla oli kuitenkin perusteltu syy rii-tauttaa B:n kertomuksen luotettavuus aiemman rikoksen perusteella, jolloin sen julkituo-minen on ollut sallittua olematta kunnianloukkaus.²⁰⁷

204 KKO 2006:64, kohdat 7–8.

205 Frände – Wahlberg 2018, s. 459. Ratkaisusta myös Tapani – Tolvanen – Hyttinen 2019, s. 290–291. Ks.

myös KKO 2010:88, jossa korkein oikeus otti kantaa kunnianloukkaustahallisuuteen.

206 KKO 2007:56, kohdat 3 ja 6.

207 Frände – Wahlberg 2018, s. 460.