Yksityinen riistanpyynti

Karhunkaato

Metsälle kannatti yksityisenkin mennä yrittämään, sillä karhuntalja tai hirvenlihat ei-vät olleet halveksittava saalis. Karhun pyyntiä ^varten tarvittiin ^{vankat aseet.} Perin-teellinen karhukeihäs ^mainitaan asiakirjoissa mm. Loimaalta ^{v. 16}25⁹⁸ jaPirkkalasta v. 1630." Tuliaseet tulivat kuitenkin jo tällä vuosisadalla käytäntöön. Siten kaadet-tiin ^Tyrväässä talvella v. 1667 ampumalla ainakin kolme karhua: Tuomas Matin-poika Liitsolasta joka on nykyisin Punkalaidunta sai niistä yhden karhun ja Tyrvään Näntölän Heikki Heikinpoika yhdenvanhan jayhden nuoren karhun.¹⁰⁰

Samassa ^pitäjässä sattui v. 1662, että Tyrvään Uudenkylän Martti Fransinpoika ampui erästä karhua, joka kuitenkin pääsi häneltä haavoittuneena pakoon. Kahden päivän perästä Kiikan Tormilan Pietari Klaunpoika tapasi saman karhun ^ja lopetti sen piilukirveellään. Oikeus määräsi heidät jakamaankeskenään ^tasan karhun taljan arvon.¹⁰¹ Länsisuomalainen tapaoikeus edellytti tällaista ^menettelyä saaliin haavoit-tajan ja sen löytäjän ^kesken; tosin Tyrvään tapauksessa löytämiseen liittyi myös eläimen lopettaminen. Laitilasta ^{v. 1698} löydetty ^karhu jaKokemäeltä ^v. 1752

ta-vattu susi jaettiintäten.¹⁰² Hämeenkyrössä v. 1663 Heinijärven ^Klemetti Erkinpoika ja Matti Sipinpoika joutuivat^{tasaamaan karhun,} jonka olivat yhdessä ^ampuneet.103 Kokemäellä v. 1633 Harjavallan Pirkkalan kylän Klemetti Matinpoika sai ^osuutensa saman kappeliseurakunnan Pirilän kylän Klemetti Prijan kanssa kaatamastaan kar-husta rahana sama seurue oli ^saanutmyöskolme näätää.¹⁰⁴

Karhua pyydettiin kyllä suurempanakin seurueena. Pomarkussa ^v. 1683 nelimiehi-nen seurue sai karhun. Ampuja. Juhana Matinpoika, lupasi myydä sen nahan Porin koulun konrehtorille Henrik Paulinukselle saaden tältä huomattavan käsirahan

sillä aikaa muut osakkaat möivät ^saman nahan inspehtori Gustav Godhelle.¹⁰⁵ Neli-miehinen oli karvialainen karhunpyyntiseurue vielä muistitiedon ^{aikanakin.106} Karhunpyynnistä ^kertoo myös, että Hämeenkyrössä suoritettiin ^{v. 1647 osana} 30 kuparitalarin arvoisen ^hevosen hintaa karhuntalja ⁽⁶ kuparitalaria), kaksi kiihtelystä harmaanahkoja(5kuparitalaria) ja tynnyriruista⁽⁶ kuparitalaria).¹⁰⁷

98) Loimaan käräjät 2.11. 1625, VA^mm2: 185v.

99) Pirkkalan käräjät 25.8. 1630, VAnn 3: 112.

100) Tyrvään käräjät 26.-27.2. 1667, VA nn62: 1043.

101) Tyrvään käräjät 26.-27.5. ^{1662, VAnn}62: 588v.

102) Virtanen 1949^s. 12.

103) Kyrön käräjät 9.-10.3. 1663, VAnn 62:718a.

104) Kokemäenkäräjät 22.-23. 10. 1633, VAmm ^3:227v.

105) Ulvilan^käräjät 3.-6. 3.1683.VAmm 13: 369.

106) Kohta^mä ki. Entisaikainmetsästyksestä javanhoistapyyntitavoista. Kyrönmaa 3⁽¹⁹³³⁾s. 133.

107) Kyrön käräjät 20.7. ^{1647, VAnn}4:350.

Myös haaskalta tavattiin karhuja ampua. Esim. v. 1632 olivat Köyliönkartanon vouti Martti Martinpoika ja saman kartanon renki Jaakko Yrjänänpoika pimeänä syysyönä väijymässä karhua kartanon kaurapellolla. Voudin ^{piti ampua} karhu ja rengin olla puskissa piilossa tullakseen tarvittaessa avuksi kirveineen. ^Kun karhu oli tullut aidan yli ^pellolle, renki alkoi nelinkontin ryömiä voutia kohti. Pimeässä ^vouti erehtyi jaampuikin häntä surullisin seurauksin.¹⁰⁸

Hirvenhiihto

Kevättalvella, kun hanki alkoi kantaa suksimiestä, mutta suuret eläimet repivät jal-kansa rikki upotessaan joka askeleella ^terävään iljanteeseen, liityttiin seurueeksi har-joittamaan ajopyyntiä. Ajon päätökseksi jäi moni komea turkki pyytäjien saaliiksi tai hirvenlapa taikka peurankoipi tuli kunkin ajomiehen osalle. Rahvaan uppiniskaisuus ajoittain annettuja hirvenpyyntikieltoja vastaan¹⁰⁹ aiheuttaa ^sen. että ^{on ehkä} parhaat tiedot juurihirvenhiihdosta.

Ajettava saalis kuului sille seurueelle, joka sitä ^oli ajanut, eikä toinen saanut siihen enää ajon loppuvaiheessa koskea, vaikka se sattumalta olisi eksynyt hänen eteensä.

Niinpä Kyrössä sakotettiin ^v. 1556 Sipi Kirjaista jaIkaalisten Tevaniemen Tuomas-ta, kun ^he yrittivät ryöstää Viljakkalan Mikko Lempiltä ja hänen jakoveljiltään hir-ven, jota^nämä olivat hiihtäneet kolmen peninkulman matkan.¹¹⁰ Sinä vuonna ran-gaistiin Kyrössä vielä jämijärveläistäPitkäniemen Pekka Juhananpoikaa yrityksestä viedä hirvi kaimoiltaan Pekka Hongolta (Jämijärvellä) ja Pekka Hirvolalta (Hä-meenkyrön, nyk. Mouhijärven Pukarajärveltä). Ikaalisten Tevaniemen Tuomas Ola-vinpoika, joka jakoveljineen yritti tehdä saman kepposen Viljakkalan Pekka Sanka-rille^111, joutui siitäkäräjiin. ^Kangasalla v. 1551 Heikki Suinu ^koetti turhaan anastaa

Sipi Pyyn ajamaa hirveä, jonkakanssa hänellä ei ollut mitään tekemistä.¹¹² Samana vuonna oli Kokemäen nimismies Karekselan Esko seurueineen Ulvilan puolella asti ajamassa hirveä, jonka Nakkilan Viikkalan Mikko vähällä vaivalla heiltä otti. Hirvi

tuomittiin takaisin ajajille, mutta kymmenykset siitä piti suorittaa ^Ulvilaan, sen pitä-jän kirkkoherralle, jonka alueelta saalis oli saatu.¹¹³

Ajo ei kysynyt rajoja, ^vaan saattoi jatkua kauaskin kotipaikalta. Kun Mikko Hei-kinpojan seurue, joka Isonkyrön silloisesta Ilmajoen kylästä (nyk. pitäjästä) lähte-neenä oli jossakin Kyrönmetsässä kaatanut viisi hirveä, se joutui selkkaukseen ikaa-lislaisten kanssa. Muutamat Ikaalisten Tevaniemen, Miettisten ja Vähän-Röyhiön

108) Euran käräjät 24.11. 1632, VA mm3: Issvja Köyliön ylim. käräjät 19.12. 1623, VAmm 3: 159.

109) Juhana-herttuan diaari 16.11. 1556.

1^{10) Kyrön} sakkoluettelo 1.5. 1556, VA 1998: 34.

III) Kyrönsakkoluettelo 22.8. 1556, VA 1998:38v—39. Paikoituksethopeaveroluttelosta.

I ¹²⁾ Kangasalan talvikäräjät 1551, VA216b: 23.

I ^{13) Ulvilan}sakkoluettelo29.4. 1551, VA216a: 74-74vja VA 1941:28.

kylien miehet olivat ^näet, ilmeisesti kateellisina, hakanneet rikki koko ^seurueen

suk-set.¹¹⁴

Jotkut ^luvut valaiskoot hirvenmetsästyksen vilkkautta. Kyrön talvikäräjillä 12.3.

1560 yksitoista ^nimeltä mainittua Ikaalisten ja Jämijärven talonpoikaa tuomittiin kukin 40 mk:n sakkoon hirven luvattomasta metsästämisestä; seuraavan vuoden ti-leisssä ilmoitetaan heiltä kannetun 18 ^kpl hirvennahkoja."⁵ Parhaana vuonna 1567 kanettiin ^koko Ylä-Satakunnasta ¹⁷⁵ hirvennahkaa ja 95 hirvenvasan nahkaa: ^seu raavanakin vuonna luvut olivat 67 ja 58.¹¹⁶ Ala-Satakunnan parhaina riistavuosina

saatiin sielläkin hyvä saalis: 54 hirveä ja 65 hirvenvasaa v. 1570. 21 hirveä ^ja 7 hir-venvasaa v. 1571. Ulvilan ^ja Närpiön talonpojilta saatettiin vaatia ^kerralla kolmisen-kymmentä eri ikäisen ^hirven laittomasti pyydystettyä nahkaa."^{7 V.} 1590 kerrottiin Ulvilan pohjoisista kylistä, että kihlakunnan kirjuri oli sieltä hankkinut nimetyiltä ta-lonpojilta 37 hirvennahkaa.¹¹⁸

Vielä 1600-luvulla jonkin verran myös peuroja tai ^poroja tavattiin Pohjois-Satakun-nasta."⁹ Niinpä Ikaalisten Kilvakkalan Yrjänä Eskonpoika kertoi v. 1629. että neljä Jämijärven jakaksi Kankaanpään miestä oli hänen "väkensä" kanssa muodostanut poronajoseurueen (Lagh att gå ^ejter Reenar), joka siis käsitti vähintään kahdeksan henkeä. Heillä oli sitä paitsi ollut mukana Yrjänän koira. He olivat saaneet viisi po-roa. mutta eivät ^olleet halunneet luovuttaa mitään osaa Yrjänälle, ^vaikka heidän so-pimuksensa oli jakaatasan saalis. Miehet saivat kuitenkin osoitetuksi, että ^he eivät alusta asti olleet mukana ^Yrjänä Kestin seurueessa, vaan he tulivat kotiseudultaan pohjoiseen päin (nordan efter) jakohtasivat metsässä. Toisin sanoen seurueiden ^koh taamispaikka oli jossakin Honkajoen—Karvian suunnan metsäseudussa. Myöhäisen yhteenliittymisen tähden he eivät halunneet jakaa Yrjänän kanssa ^sitä, minkä aikai-semmin olivat saaneet, mutta kyllä yhdessä saadun saaliin.¹²⁰ Seurueiden yhteenliit-tyminen jos ne kohtasivat toisensa ^salolla, on tässä kertomuksessa muualtakin tun-nettu piirre^l2l, kun sen sijaan vaatimus, ettei jako koskisi kuin yhdessä saatua saa-lista, on vaintälle ^jutulleominainen.

V. 1630 Ikaalisten ^Sipsiön Vilppu Juhananpoika kertoi "useiden jakoveljiensä kans-sa" ^olleensa talvella poronajossa. Koirat olivat ^ajaneet erästä ^{poroa (En Reen)} ja ^jo onnistuneet puremaan sitä. Kun Röyhiön Simo litu tämä kylä sijaitsee Kyrösjär-ven itäpuolella tuli ^kirkosta, hän näki ajon ja otti perästä ^{ratsastaen poron} pois

114) Kyrön sakkoluettelo 17.3. 1568, VA 2213: 6v.

115) Kyrön sakkoluettelo 12.3. ^1560,VA2112:!BjaVA2l26:3lv.

116) Vrt. ed. luetteloitas. 27.

117) VA 2257:^20, 118) VA 2401 b: 17.

119) Melander 1920^s.32-33.

120) Kyrön käräjät 11.5. 1629, VAⁿⁿ2: 204 ja 23.8. 1630, VAnn 3: 106.

121) Mm. Ilomantsista, Jyskyjärveltä ja Tulemajärveltä: Virtanen 1949^s. 11.

koirilta. ^Poro tuomittiin kuitenkin Vilpun ^seurueen omaisuudeksi.¹²² Toisin ^sanoen työ, ajoon käytetty aika ^{ja sen} käsillä oleva loppuvaihe määräsivät tässäkin tapauk-sessaosuuden ^saamiseneikä satunnainen paikalle osuminen.¹²³

Turkiseläintenajo

Ilveksen ajo oli talvisen turkispyynnin kohokohtia. V. 1630 oli Hämeenkyrön Hert-tualan Germund Sippe ollut mukana Jämijärven ^Tuomas Laurinpojan seurueessa (Lagh), joka oli saanut kaksi ilvestä. Koska Tuomas oli ns. kuninkaanmetsästäjä, hänen täytyi pitää molemmat ilvekset luovuttaakseen ne kruunulle, mutta Germun-din osalle oli tullut kolme talaria ^rahaa ja näädännahka.¹²⁴ Virroilla ^Juhana Laurin-poika Koro oli saman kylän Heikki Laurinpoika Patalan kanssa v. 1658 ajanut ja kaatanut kaksi ilvestä. Heikki ei voinut ^kieltää, ettei Juhana olisi ollut ajon aikana hänen seurassaan, ja niinpä oli saaliskin jaettava selvästikin riippumatta ^siitä, ku-ka sen lopulta oli ^{tappanut.125 V. 1652} Honkilahden ^Matti Erkinpoika ^kertoi, että hänen paimenensa oli erään toisen talon paimenen ja kummankin talon ^koirien kanssa ajanut Jaakon päivän ^aikaan siis kesällä ilveksen ^puuhun ja saanut sen sieltä. ^Ilveksen nahan arvo määrättiin jaettavaksi puoliksi.¹²⁶ Kun ajoseuruetta on-nisti, _se saattoi saada monenlaista saalista. ^Esim. v. 1652 ^Ruoveden Laasoniemen

(eli nyk. Pohjaslahden Kangasjärven) Lasse Makkonen ja Alastaron Hennijoen Tuo-mas Tapaninpoika olivat saaneet yhdessä kolme ^ilvestä, viisi näätää jakaksi sauk-koa. Pyynti oli ilmeisesti tapahtunut siihen aikaan Huittisiin kuuluneella Alastarolla, koska Huittisten käräjillä tuomittiin ruoveteläisellä ^{hänen 9} talariksi arvioidusta osuudestaan taljoihin vielä silloin ^{puuttuvat viisi} hopeatalaria.¹²⁷ Näyttäisi siltä, että erämaaseudun mies^ontoiminutrintapitäjässä pyynnin asiantuntijana.

Näätä (Mårdh) ja saukko (Utter) olivat myös suosittuja ajopyynnin kohteita. Koke-mäellä v. ¹⁶⁴⁹ neljän Harjavallan, ^Pirkkalan ja Pirilän kylistä kotoisin olevan mie-hen muodostama ^seurue sai näädän. Kun seurueella oli käytössään Erkki Matinpo-jalta lainattu koira, joka ajon päätteeksi oli ^purrut näädän kuoliaaksi, Erkille annet-tiin tästä hyvästä ”puoli miehenosaa” näädän nahan käyvästä ^arvosta.128 Tämä ^on välimuoto ^muualta tunnetuista ^tavoista; tavallisesti koiran omistaja sai koko

miehen-osan, mutta joskus hän ei ^saanut mitään lisäetua.¹²⁹ Huittislaisen Heikki Martinpo-jan paimen oli kerran koirineen keksinyt ^saukon. Ajon loppuvaiheessa tuli torppa-ri Pertti Kokemäen Vuolteenkartanosta, jonkamaalle oli saavuttu, hänen avukseen.

122) Kyrön käräjät 23.8. ^{1630, VAnn}3: 95.

123) Virtanen 1949s. 11.

124) Kyrön käräjät 8.2. 1630, VAnn 3: ^19v.

125) Ruoveden käräjät 12.-13. 2. 1658, VAⁿⁿ 62:305v;Jokipii 1959s.274.

126) Euran käräjät 25.-27. 10. 1652, VA^mm 7: 465.

127) Huittistenkäräjät 7.—10. 3. 1642, VAmm5: 209.

128) Eenhalff MånsLåth: Kokemäen käräjät 29.—31.3. 1649, VA^mm 6: 544v.

129) Virtanen 1949s.25:^{SuomenKarjalasta v. 1666}sekä muistitiedon aikaanSaarijärveltä.

”Suu vei revon ritahan” sanoo vanha sananlasku. Ketunritaa viritetään vipusimella Parkanon Aureessa. Moninainen kuva nimeltään ^{varsin tunnetusta} loukkulyypistä, jostakuitenkin on vähänrakennetietoja. Valok. Niilo Valonen 1945.

Oikeudessa saukon ^{arvo jaettiin} Itä-Göötanmaan lain mukaisesti: kaksi osaa ajajalle (siis paimenelle), yksi osa koiran omistajalle ja yksi osa maan omistajalle, tässä

ta-pauksessa torpparin isännälle.¹³⁰ Myös Alastaron Vännilästä tunnetaan saukonpyyn-tijuttu, jossasaukkoa ^ajettiinnaapurin koiran avustuksella.¹³¹

Ansa-ja loukkupyynti

Pienemmät turkiseläimet olivat ajonpyynnin lisäksi myös ansa- ja loukkupyynnin kohteina. Jo v. 1559 Loimaalla tuomittiin Jaakko Juhananpoika Koilu ^kolmen mar-kan sakkoon "ilkitöistä, jotka hän oli tehnyt toisten loukuille”.¹³² Messukylän Yrjänä Pietarinpoika langetettiin v. 1574 peräti ^{40 mk} sakkoon ^Tuomas Heikinpojan

met-säansojen (skogz gildrer) rikkomisesta.^{133 Loukkuja} viritettiin usein yhdessä jonkun

130) Huittisten käräjät 18.—20. 11. 1652, VA ^mm 7: 509. Ruotsin maakuntalakeja sovellettiin Turun akatemian perustamisenjälkeenSuomessakin sellaisissatapauksissa, joihin maanlaista ei saatu vastausta.

13I) Loimaan käräjät 9.—11. 5. 1657, VAmm9: 483.

132) ”För overchen hän brukade poannersgiller”.Loimaan sakkoluettelo 17.1. 1559, VA 2078: 27v.

133) Pirkkalan sakkoluettelo 1.9. ^1574,VA 2276: 9.

Linnunloukas Kannasta. Valok.EinoNikkilä. Museoviraston kuva-arkisto.

naapurin kanssa. Niinpä Punkalaitumen Haviokosken ^Perttu Erkinpoika _{syytti v.}

1675 saman kylän Klemetti Martinpoikaa, että tämä edellisenä talvena oli saanut il-veksen heidän yhteisestä loukustaan ja myynyt sen hänen tietämättään Tyrvää-seen.¹³⁴ Vaikka kokeminen oli tapahtunut ^erillään, olisi ainakin saalis ^ollut jaettava.

Vastaaja väitti pedon kuitenkin menneen hänen yksityisiin pyydyksiinsä (snaror).

V. 1654 lainlukija Antti Mikonpoika (Pachalenius) oli antanut tehdä monia ilveksen loukkuja Kiikoisiin. Hän sai niillä aluksi urosilveksen ja sittemmin vielä ^naaraan, jonka neljä nykyiseltä Kauvatsalta kotoisih ^{olevaa miestä oli löytänyt} kuolleena lou-kusta ja pimittänyt. Ilveksen loukku oli tehty tukille, joka ^oli pantu erään pienen jo-en poikki. ¹³⁵

Pirkkalan seudulta tiedetään saadun susia yksityisten omistamalla sudenridalla (Warghuus). Aitolahden Laalahden Heikki Yrjänänpoika oli näet yhdessä

naapurien-sa nurmenkyläläisten kanssa rakentanut kahdeksan ^vuotta sitten ^(noin v. 1652) su-denridan ja vaati sen vuoksi osaansa muutamista sillä saaduista susista. Hän ei kui-tenkaan _saanut mitään, koska näytettiin toteen, ettei hän ^vuoteen ennen saaliin

saa-134) "Utafderassamfelttegiller fångat^eenLoo”.Huittisten käräjät 26.—28. 1.1675.VA^mm 11:19v.

135) "Huilken gilder wargiordt på een ståck som lågh långsåtöffver åhn”: Huittisten käräjät 10.—12, 7. 1654, VA mm8:318v—319v.Jälkikaikuja vielä VAmm9: Is2vja 191v.

mistä ^(eli kuuteen vuoteen silloisesta hetkestä) ^enää ollut välittänyt ridan kunnossa-pidosta.¹³⁶ Melko samanlainen ^tapaus sattui Kurussa v. ^1698. Furiiri Juhana Rode

ja hänen puustellinsa ilmeisesti ^Kurun Hainarin asukas Heikki Tapaninpoika Kurkijärvi kiistelivät arentimaksun yhteydessä kahdesta ilveksestä, jotka oli saatu

loukulla (gildret). Heikin mielestä hänelle kuului puolet ^saaliista, koska loukut olivat olleet heidän yhteisiään, ^mutta furiiri selitti yksin pystyttäneensä pyydykset.¹³⁷ Työt laiminlyönyt katsottiin siis molemmissa viimeksimainituissa tapauksissa pyyntiyhti-östä eronneeksi.

Joidenkin Porin maalaiskunnan Ruosniemen ja Hyvelän kylien talojen tiedetään ra-kentaneen erityisiä näädänloukkuja (Mård gilder).^liS Samantapaisia loukkuja on täytynyt olla niiden pyydysten, joissa vuohen kokoinen eläin sai ^surmansa, kuten sattui Aitolahden Sorilassa v. 1629 ^ja Punkalaitumen Haviokoskella ^v. 1678.¹³⁹ Näädänpyynnistä on vihdoin osoituksena, että Ruoveden kirkkoherra vei ^v. 1641 Turkuun^myytäväksi näädännahan ^javiisikiihtelystä oravia.¹⁴⁰

Loukun sijasta voitiin myös ^käyttää jousta ^ns. asetusjousena, joka viritettiin haas-kalle sinne palaavan petoeläimen varalle. V. 1639 sai keuruulainen sotamies Yrjänä Brask surmansa astuttuaan vahingossa oman asetusjousensa lankaan, jolloin sen nuoli tunkeutui hänen lävitseen.¹⁴¹

Ketunraudat^jamyrkyt

Kettuja pyydettiin jo ketunraudoilla(Räjsax,

RäJJwa

^{Järn). Sellaisia mainitaan mm.}

Ulvilasta 162^2,142 Kokemäeltä v. 1636 ja 1647,¹⁴³ Huittisista vv. 1636 ja 1647,¹⁴⁴

Loimaalta v. 162^2,145 Karkusta v. 165^9,146 Hämeenkyröstä v. 1629 ^ja Orivedeltä seuraavana vuonna,¹⁴⁷ Ruovedeltä ^v. 1630 ja 1691¹⁴⁸ ja Kuorevedeltä v. 1678.¹⁴⁹ Rautoja asetettiin milloin pelloille milloin metsään. Nämä runsaat tiedot osoittavat ketunrautojen käytön yleistyneen ^jo 1600-luvulla, siis lähes vuosisataa ennen kuin aikaisemmin luultiin.¹⁵⁰ Vanhin tällä hetkellä tunnettu tieto ketunrautojen ^(ReeJJ

136) Pirkkalan käräjät 14.—16.^6, 1660, VA nn 62: 494v.

137) Jokipii ₁₉₅₉s. 274 ja421.(Ruoveden käräjät 7.-8.2.1698.VA ⁿⁿ 8: 566: asia lykättiin ja loppuratkaisu puuttuu tuomiokirjoista).

138) Ulvilan käräjät 3.—6.3. 1683, VAmm 13:372.

139) Pirkkalan käräjät 12.10. 1629, VA ⁿⁿ 2:334

v

^{ja Huittisten}käräjät 14.—16. 1. 1678, VA ^mm 11: ^lOv: (uthi des egitRofland ^opsattegilder).

140) Suvanto 1957^s.533.

141) Waren 1890s.87;SireI i u s 1919^s.86.

142) Ulvilan käräjät 18.^2, 1622.^VAmm 1:137v;^Melander 1928 s.96.

143) Kokemäen käräjät 20.—21.5. 1636ja 2.-4. 12. 1647,VAmm 4: 116jaVAmm6: 350v.

144) Huittisten käräjät 12.—15. 11. 1636 ja 26.-27. 3. 1647, VAmm4: 141 ja VAmm^{6: 246v.}

145) Loimaan käräjät 1.3. 1622.VAmm 1:152v.

146) Karkunkäräjät 6.-8. 6. 1659, VAⁿⁿ62: 354v.

147) Melander 1928^s.96.

148) Jokipii 1959^s.274.

149) Ruoveden käräjät 9.—11.9.1678.^{VAnn 5: 406v.}

150) Sirelius 1919s. 129.

Vanhat ketun- ja sudenraudat Tyrvään seudun ^museossa. Valok. ^A. Savolainen 1973.

Järn)käytöstä maassamme lienee kuitenkin Messukylästävuodelta 1574.¹⁵¹

Vaikka on ^luultavaa, että pedonrautojen käyttö lisääntyi muihin ^pyydyksiin verrattu-na sitä ^mukaa kuin raudan käyttö maataloudessa ^yleensäkin esim. raudoitukset lapioihin, reenjalaksiin ja kärrynpyöriin havaitaan itse keksintö tässä ^tapauU sessa yllättävän vanhaksi. Kansankulttuurissa muutokset tapahtuvat useinkin hitaas-ti, ja ^rajan vetäminen vanhan ja uuden välille tässä tapauksessa perinteellisten, vain ^puusta valmistettujen loukkujen ja uudempien, sepäntekoisten rautojen kesken on enemmän ^käytön määrää ^kuin keksinnön laatua koskeva kysymys. Tässä suh-teessa 1700—1800-luvut^{tietenkin ovat}pedonrautojen aikakautta.

Harvinaisempi tapa ja ^melko yllättävä, koska ^{se on} apteekkitoiminnan alkamista maassamme edeltävältä ajalta ^on ketunmyrkyn (Räjwa krydder) käyttäminen.

Parkanossa oli Matti ^{Simonpoika (Naskali)} Alaskylästä pannut v. 1628 tällaisen myrkkysyötin tienvarteen, jolloin naapurin koira sai ^surmansa sitä pureskeltuaan. ¹⁵² Tästä päättäen repolainenkin oli hengenvaarassa tämän erämaakylän tietäjän aineita nautittuaan.

Jalkajousestatuliaseisiin. Koirat

Vapaan käsijousen näyttää jo syrjäyttäneen teräskaarinen jalkajousi, joka

puoles-taan oli erittäin yleinen (käräjäkunnittain mainittuna): Köyliö v. ^1551,153 Ulvila

151) Pirkkalan sakkoluettelo 1.9. 1574, VA 2276:9.Jämsästä^ontietovuodelta 1604:Luu k k^o 1957^s.552.

152) Kyrön käräjät I. ^9, 1628, VAnn2:176v;SuomenAsutuksen Yleisluettelo; Melander 1928 s.96.

153) VA 216a: 102v.

Ruutisarvi Kuorevedeltä vuodelta 1673. Harvinaista ^mallia, luusta

koverrettu, sivuissa puukannet, koko ^9,5 x 8,5 cm. Hämeen mu-seo, Tampere.

1575,¹⁵⁴ Kokemäki v. ^1630, v. 1636 ja 1653,¹⁵⁵ Eurajoki v. 1642,^{156 Vesilahti} v.

1630.^{157 Karkku} v. ¹⁶3^0,158 Pirkkala v. 1630 ja v. ¹⁶7 8,¹⁵⁹ ja Ruovesi v. 1625, v.

1678, 1679 ja ^{1681.160 Jousen} jännittämiseen tarvittu ^vyö (båga ^belta) mainitaan Ruovedeltä v. 1623.¹⁶¹ Jousenkantamaakäytettiin pituusmittana.¹⁶²

Edistyneimmät talot hankkivat jo tuliaseita, joita mainitaan talonpojilla seuraavasti:

Kokemäki v. 16 3^0,163 Loimaa v. 1623 ja v. 1630,¹⁶⁴ Huittinen v. 1620.¹⁶⁵ Eura v.

1622 ja v. 16 2^3,166 Eurajoki v. 16 2^4,167 Lempäälä v. 1623.¹⁶⁸ Kokemäeltä mainitaan erityinen lintupyssy v. 163⁴¹⁶⁹ ja Hämeenkyröstä v. 16 28.¹⁷⁰ Ruovedellä sanotaan v.

154) VA 2281:20.

155) Kokemäen käräjät 22.3. 1630,20.-21.5. ^1636, 21.-22.2. 1653, 2-4.6. ^{1653, VA mm} 3: 42, VA ^mm 4:

115

v

^{ja VAmm8:17}

v

^{ja 84v.}

156) Eurajoen käräjät 21.—22.2. 1642, VA^mm 5: 197v.

157) Vesilahden käräjät 9.—10. 9. 1630, VAⁿⁿ 3: 166v.

158) Karkunkäräjät 23.-24.2. 1630, VAnn 3:73.

159) Pirkkalan käräjät 25.8. ^{1630, VAnn 3: 115 ja}Pirkkalan^käräjät 16.—18. 1. 1678, VAⁿⁿ 5:223

160) Ruoveden käräjät 21.-23. ^{1. 1678,} 16.-19.9. 1679, 17.-18. 1. 1681, VA nn 5: 234, VA ⁿⁿ 5: 647 ja VA nn6: 97.

161) Ruoveden käräjät 13.6. 1623, VAnn 1:20v.

162) Kangasalan sakkoluettelo28.4. ^1575,VA 2286:^{8; VA}nn3: 166v.

163) Kokemäenkäräjät 21.9. ^{1630, VA}mm3: 49v.

164) Loimaan käräjät 17.3. 1623, VAmm 1: 202 jaLoimaan^käräjät 7.-9. 10.^{1630, VAmm} 3: 57.

165) Huittisten käräjät 2.—3. 10. 1620,VAmm 1:65v.

166) Euran käräjät 22.2. 1623, VA^mm l:I98v.

167) Eurajoen käräjät 9.—10. 9. 1624, VAmm 1: 279v.

168) Lempäälänkäräjät 3.3. 1623, VAnn 1: lv.

169) Kokemäen käräjät 17.—20. 11. 1634,VA^mm 3: 298v.

170) Melander 1928^s. 97.

1623 erään miehen menneen metsälle "pyssyineen ja teräsjousineen”.¹⁷¹ Punkalaitu-men Haviokoskelta käytiin syksyllä 1679 ampumassa lintuja Pahamurto-nimisessä paikassa.¹⁷²

Miten tuloksellista tällainen pyynti saattoi näinä varhaisina aikoina ^{olla, näkyy} esim.

siitä, että Ulvilan kuninkaankartanon kahden metsästäjän mainitaan vuonna 1597 ampuneen 1 jäniksen, 2 villihanhea, 4 teertä, 7 metsoa ja 420 pyytä. Linnuista saa-tiin talteenlihojen lisäksi ¹ 3/4tynnyriä höyheniä.¹⁷³

Koira oli tietenkin metsämiehen ^paras toveri ja kyvykästä hallia muisteltiin myö-hemminkin hyvällä. Niinpä Karkussa mainitaan erityinen metsäkoira (skogzs ^hund) jo v. 1561.¹⁷⁴ Kun Ruoveden Kolkinlahdella kaksi koiraa meni ^v. 1630 naapureiden ketunrautoihin ja ne täytyi ^lopettaa, omistaja ^sai korvausta sillä perusteella, että ”ne olivat hyviä metsäkoiria ^{oravan ja} näädän ajossa".¹⁷⁵ Vesilahden Toivolan Ärölän isännällä oli v. 1631 ollut ^koira, joka oli hyvä ilveksiä, näätiä ja oravia vainua-maan.¹⁷⁶ Porilainen Heikki Pentinpoika puolestaan arvioi v. 1650 metsästyskoiran-sa 50 kuparitalarin arvoiseksi.¹⁷⁷ Hyvä haukkuja katsottiin siis hevosen hintaiseksi!

In document Satakunnan historia IV (sivua 125-134)