1. 1500-luvun turkispyynti kruunun hankintaluettelojen valossa
3. Petojen hävittäminen pitäjäyhteisön huolena
Petojenaiheuttamat tuhot
Metsänpedot muodostivat vielä kuvattavana aikana todellisen vaaran metsälaitumilla liikkuvalle karjalle, jopa joskus ihmiselle. Pahimpana petona pidettiin karhua, joka esim. kaatoi v. 1581 Kokemäen Peipohjan talosta kaksi vetohärkää.22 Koiviston la-tokartanosta karhu repi v. 1584 kolme vetohärkää, neljä lehmää ja mullikan.23
Ku-ningatar Guniilan lampuodilta Luvian seudulta v. 1597 mesikämmen raateli härän, mullikan, hiehon ja mullivasikan.24 Ylä-Satakunnan voudilta karhu repi kaksi tam-maa vuonna 1582.25 Vuoden 1588 kohdalla on Ruoveden Haapasalmen uudisasuk-kaan kohdalla karjasarakkeessa lakoninen maininta: ”karhu söi”.26 Samana vuonna karhu raateli Ylöjärven Siivikkalasta kolmen talon karjan, Ikaalisten Sarvisista
yh-20) VA Reg.jälj. 27.5. 1626,fol. 82—83;Kuusi kahdeksastaon"kyröläisiä”.
21) Suomen Asutuksen Yleisluettelo ja luettelo 8 Ruoveden ja 9Kyrön kruununmetsästäjistäv. 1632.VA465:!99
22) VA 2333:54.
23) VA 2357: 62.
24) VA 207: 33v.
25) VA 2345:31. Samoinkävitoistamiseenv. 1590, VA 2410: 81.
26) VA 2395: 46.
den talon ja Vesilahden Sarkkilasta yhden talon karjan.27 Seuraavan vuosisadan tuomiokirjoissa on vielä enemmän esimerkkejä. Loimaan Kuninkaisten Mikko Pen-tinpoika menetti v. 1639 karhun raatelemina kaksi nuorta härkää, viisi lehmää ja kaksi hiehoa.28 Karhu repi hevosen Pirkkalassa v. 1665.29 Lempäälässä karhu kaatoi v. 1624 lehmän30 sekä v. 1679 kaksi lehmää ja Maisenrannan Heikki Sipinpojan kaikki lampaat.31 Suodenniemellä söi karhu tamman v. 16 28.32 Tyrväässä
menetet-tiin samana vuonna lehmä karhun kynsiin33 ja Ikaalisten Sipsiössä v. 1681 kaksi lehmää.34 Hämeenkyrössä v. 1628 kolme lehmää ja kaksi hiehoa joutui karhun
ki-taan.35 V. 1625 karhu tappoi hevosen Köyliön Kepolassa,36 toisen hevosen Eurajoen Auvaisissa37 ja v. 1634 jälleenhevosen Eurajoen Huhdankylässä.38 Samoin otso repi lehmän Nakkilan Ruhadessa v. 1630.39 V. 1630 karhu söi Euran Nuoranteen metsässä 12-vuotiaan hinnerjokelaisen pojan. Hän oli tällöin jäänyt sinne sadetta pi-tämään ollessaan palaamassa kotiinsa kyytimatkalla Eurasta.40 Virtain Hauhun ky-län Praskin isäntä Pietari Yrjänänpoika oli v. 1668 henkikirjan mukaan "karhun re-pimä", niin että hänen eloon jäämisestään huolimatta talonpito annettiin vävylle. Sa-man pitäjän Toisvedellä Ikkalan isäntä Matti Heikinpoika taas oli v. 1711 "vanha, karhunrepimä jaruntelema”.41
Karhun aiheuttamiksi laskettujen tuhojen rinnalla ovat suden tilille pannut vahingot paljon harvinaisempia. Nekin saattoivat muodostua raskaiksi. Hämeenkyrössä susi söi pukin v. 16 28.42 Paneliassa susi raateli v. 1633 kaksi vasikkaa.43 Kiukaisten Eu-rakoskella kolme taloa v.1653 menetti lehmän,sonnimullikan jakaksi hiehoa susille.44
Jahtilaitoksenvirkamiehet
Kun näin oli asian laita, oli luonnollista, ettei petojen hävittämistä jätetty yksityisen yritteliäisyyden varaan, vaan esivaltakin katsoi sen edistämisen velvollisuudekseen.
Maanlaissa jo velvoitettiin jokainen karjanomistaja osallistumaan suden ajoon viiden kyynärän korkuisine ja neljän sylen pituisine ajoverkkoineen, ja vuosien 1647 ja
27) VA2396:5. 9-ja 3lv.
28) Loimaan käräjät 27.-28. 5. 1639, VAmm4:343v.
29) Pirkkalan käräjät 1.—4. 7. 1665, VAnn62: 779.
30) Lempäälän käräjät 19.8. 1624, VAnn 1: 73.
31) Lempäälänkäräjät 1.-3. 2.1679.VAnn 5: 543 ja2.9. 1679,fol. 613v.
32) Karkun käräjät 29.8. 1628, VAnn 2: 150.
33) Tyrvään käräjät 11.—13. 10. 1679, VAnn 5:722.
34) Kyrön käräjät 26.-28. 5. 1681, VAnn6; 147.
35) Kyrön käräjät 1,9. 1628, VAnn2: 166.
36) Euran käräjät 15. IL 1625, VAmm 2:222v.
37) Eurajoen käräjät 18.—19. I. 1625, VAmm2: 230.
38) Eurajoen käräjät 25.-27. 11. 1634, VAmm 3:319v.
39) Ulvilankäräjät 26.10. 1630, VAmm 3: 64.
40) Euran käräjät 31.9. 1630,VA mm3: 55.
41) Suomen Asutuksen Yleisluettelo, Virrat.
42) Kyrön käräjät I. 9. 1628, VAnn2: 162v.
43) Eurajoen käräjät 13.—14. 12. 1633, VAmm3:251v.
44) Euran käräjät 20.-21. 10. 1656, VA mm9:281.
1664 metsästyssäännöissä määrättiin samalla menetelmällä pidettäväksi karhunajoja ja rakennettavaksi erityisiä ”sudentarhoja”.45 Myös jahtiasioiden hallintoa ryhdyttiin kruunun toimesta kohentamaan. Valtakuntaan perustettiin v. 1613 ylijahtimestahn virka ja hän sai apulaisekseen jahtimestareita eri osiin valtakuntaa. Suomessa oli oma jahtimestari Hans Bång jo v. 1610, siis ennen valtakunnallista reformia, ja useita kertoja myöhemminkin (noin 1634—39 Otto Grothus, 1650-luvun alulla William Kraforth, 1664—70 Erik Boije, 1670-luvun alulla Erik Bure ja 1682 alkaen 'jahtiviskaali” Karl Höijer), vaikka virka näyttääkin välillä olleen pitkiä aikoja täyt-tämättä. Varsinkin tällaisina väliaikoina käytettiin läänittäisiä alijahtimestareila, vaikkei heidänkään toimintansa näytä olleen katkeamatonta. Parhaiten oli järjestetty niin sanoaksemme pitäjäporras, joissa 1620-luvulta lähtien säännöllisesti toimi yksi tai useampia jahtivouteja. Heidän velvollisuutensa oli ajojen järjestäminen kolmasti vuodessajamuutenkin heti.kun petojahavaittiin olevan liikkeellä.46
On keskusteltu siitä, oliko alimman portaan jahtihallinto enemmän keskushallinnon vai paikallishallinnon piiriin kuuluva asia. Ainakin Ylä-Satakunnassa sen lopullinen organisointi on niin yhtäaikainen ja järjestelmällinen, että sen takana täytyy etsiä jonkun korkean viranomaisen nähtävästi Suomen kenraalikuvernöörin Nils Biel-ken järjestävääkättä.
Silloin nimitettiin jahtivoutikuhunkin hallintopitäjän neljänneskuntaan tai vastaavasti kohnanneskuntaan. Karkussa valittiin siten v. 1628 jahtivoudeiksi Karkun Rainion Juhana Hannunpoika. Suoniemen Sarkolan Lasse Matinpoika, Mouhijärven Tervas-mäen Reko Matinpoika. Karkun Nohkuan Yrjänä Heikinpoika.47 Kyrössä tulivat va-lituiksi Hämeenkyrön Muotialan Yrjänä Yrjänänpoika, Martti Mikonpoika nykyään Mouhijärveen siirretystä Pyöräniemestä. Hämeenkyrön Urjaisten Luukas Erkinpoika ja Ikaalisten Miettisten Luukas Matinpoika.48 Pirkkalassa saivat jahtivoudin viran Korkalan Yrjänä Sipinpoika. Ylöjärven Antti Sipinpoika, Tampereen Hyllilän Niilo
Yrjänänpoika ja Pirkkalan Nuolialan Simo Heikinpoika.49 Täällä muutettiin kuiten-kin jo seuraavana vuonna järjestelmää, kun Kataisten Erkki Sipinpoika nimitettiin yksinään Pirkkalan ja Messukylän pitäjien jahtivoudiksi.50 Kangasalla, jossa Klaus Jaakonpoika aikaisemmin (vuodesta 1625) oli yksin toiminut jahtivoutina. valittiin tähän virkaan Pälkäneen Ruokolan Simo Matinpoika. Kuhmalahden Vehkapuntarin
Simulan Matti Söyringinpoika. Kangasalan Heponiemen Hallilan Matti Juhaninpoika ja Oriveden Pitkäjärven Yrjänä Tuomaanpoika.51 Kolmanneskuntiin jaetussa Lem
45) Melander.Hist. Aikakauskirja 1928s.89—92 sisältää tarkankatsauksen näihin säännöstöihin.
46) Melander 1928 s. 101; Blomstedt 1960 s. 110-112;Jokipii 1959s. 277-279; Höijeristä
seuraa-vassa.
47) Karkun käräjät 28.3. 1628.VA nn2: 20v.
48) Kyrön käräjät 31.3. 1628, VAnn 2: 38.
49) Pirkkalan käräjät 2.4. 1628, VAnn 2: 45.
50) Pirkkalan käräjät 12.10. 1629.VAnn2: 349:Araj ärvi 1954s.257.
51) Kangasalan käräjät 7.4. 1628.VA nn2: 6lv; Jutik k aI a,Längelmävesi 1949s.652,
päälässä tulivat jahtivoudeiksiAhtialan Matti Laurinpoika. Aimalan Olavi Laurinpoi-ka Ja Perälän Matti Juhananpoika sekä Vesilahdella Ylämäen kolmannekseen Kah-nalan Mikkolan Mikko Klemetinpoika, Narvan kolmannekseen Niemenkylän Söy-ringin Jussi Heikinpoika ja Keskisen kolmannekseen Hinsalan Heikkilän Heikki Taavetinpoika.52 Vain Tyrvää ja Ruovesi tyytyivät kahteen jahtivoutiin. Edelliseen tuli Tyrvään Houhalan (Apialan) Arvi Sipinpoika ja Tyrvään Vinkkilän Tuomas Laurinpoika, jälkimmäisen Ruoveden Kautun Matti Hannunpoika ja nimismies Ta-pani Antinpoika (Rapiainen)Ruoveden Ritoniemestä.53
Ala-Satakunnassa jahtivoudit oli määrätty jo muutamaa vuotta ennemmin, vaikka kaikista pitäjistä ei siellä ole säilynyt tietoja. Tiedetään, että Kokemäellä valittiin v.
1625 jahtivoudeiksiKokemäen Hintikkalan Jaakko Heikinpoika ja Kokemäen Kau-rulan Matti Viikari,54 sekä Eurassa Vaanin Klemetti Klemetinpoika ja Souppaan
Tapani Eskonpoika.55
Pian siirryttiin kuitenkin uuteen järjestelmään. Valittiin koko kihlakunnan jahtivouti.
jolla oli alaisinaan pitäjien jahtivoudit, yksi tai useampia kussakin pitäjässä. Jo syk-syllä 1629 ratsasti Vesilahden Skipparlan Yrjänä Jaakonpoika Ylä-Satakunnan
kih-lakunnan jahtivoutina Tyrväällä kylästä kylään kutsumassa kansaa pedonajoon.56 V.
1631 tavataan tässä asemassa Kiikan Erkki Matinpoika Jauhoparta (Nykyään on Kiikan Jauhoparran talo pappilana). Hän oleskeli sillä kertaa Karkussa virkatoimi-aan suorittamassa.57 Myöhemmin Erkki Jauhoparran alaisiksi yhdistettiin molemmat
kihlakunnat, ja 1640-luvulla hän toimi siten koko Satakunnan jahtivoutina.58 Kun Satakunta juuri tällä kymmenluvulla (1641 1646) oli jo erotettu omaksi Porin lää-niksi. vaikka järjestely sitten purettiin.59 voisi hyvällä syyllä sanoa, että Jauhoparta toimi Porin läänin alijahtimestarina. Hän kierteli ahkerasti piirissään päättäen siitä, että lähteet mainitsevat hänet milloinLoimaalla,60 milloinEurassa,61 milloin Ulvilassa.62 Pitäjien jahtivoutien määrästä on eri ajoilta vaihtelevia tietoja. Eurajoella nimitettiin v. 1645 Eurajoen Huhdankylän Mikko Juhananpoika jahtivoudiksi kreivin (Niels Bielken) läänitykselle (Luvialle) ja Irjanteen Simo Matinpoika Klaus Tottin läänityk-selle.63 Kun seuraavana vuonna nimitettiin Olavi Matinpoika kolmanneksi Eurajoen jahtivoudiksi. hän tuli kaiketi hoitamaan pitäjän kruunulle kuuluvan osan
pedonmet-52) Lempäälän käräjät 17.4. 1628, VA nn 2:70
v
jaArajärvi 1959 s. 213 sekä Vesilahden käräjät 18.4.1628. VA nn 2: 80v., Melander 1928s. 102; Arajärvi 1950s. 178.
53) Tyrvään käräjät 26.3. 1628, VA nn2:9
v
ja Ruoveden k. 4.4. 1628, VA nn2: 50v.54) Kokemäenkäräjät I.6, 1625.VAmm2: 144.
55) Euran käräjät 30.5. 1625. VAmm 2: 127v.
56) Tyrvään käräjät 29.10. 1629,VAnn 2:415v.
57) Karkun käräjät 24.10. 1631.VAnn3: 399.
58) Melande r 1928s.102,
59) Jokipii,Satakuntakirja(1958)s.21.
60) Loimaan käräjät 19.—21. 3. 1649, VAmm6: 535, 61) Euran käräjät 21.—22.4. 1646, VA mm6: 133v.
62) Ulvilankäräjät 27.4. 1646, VAmm6: 138.
63) Eurajoen käräjät 14.—15.4.1645.VA mm6: 55.
sästystä.64 Järjestelmä muistutti siis kolmanneskuntien jahtivouteja, vaikka
jakope-rusteena olivat tänä Kristiina-kuningattaren aikaisena parhaana läänityskautena nimenomaan läänitysolot. Kun ainakin vielä 1670-luvulla Vuojoen ja Lavilan kar-tanoiden omistajalla, valtaneuvos Gustav Soopilla oli Eurajoella oma metsänvartija, voinee päätellä, että järjestelmä jatkui pitäjässä ainakin isoon reduktioon asti.65 Sa-moin vuonna 1646 nimitettiin Huittisten hallintopitäjän jahtivoudiksi vanhaan tapaan neljä miestä. Keikyän Aarikkalan Matti, Huittisten Sammun Matti, Huittisten Löy-sälän Jaakko ja Vampulan Matkusjoen Mikko.66 Eurassa sen sijaan valittiin jahti-voudille kolme apulaista, ts. läänin jahtivoutijärjestelmä otettiin nimitystenkin puo-lesta huomioon.67
1650-luvullaharrastettiin hallintopitäjän jahtivouteja. Sellaiseksi nimitettiin Loimaalle Metsämaan Kallion Erkki Antinpoika ja Ulvilaan Sipi Mikonpoika nyk. Porin maa-laiskunnan Ruosniemestä. Viimeksi mainittu tunnetaan myös talonpoikaissäädyn moninkertaisena valtiopäivämiehenä vuosien 1643, 1650 ja 1660 valtiopäivillä, mikä osoittaa hänen erittäin arvostettua asemaansa.68 Samaan aikaan jahtivoutejaoli tosin toisin paikoin yksi kutakin kirkkopitäjää kohti, esim. Kyrössä toinen Hämeenkyrös-sä ja toinen Ikaalisissa.69 Tähän kaavaan sopii, että Lempoisten Matti Yrjänänpoika toimi yksin Lempäälän jahtivoutina.70 Kangasalla näyttää jatkuneen vanha neljän-neskunnittainen käytäntö. V. 1662 näet emäpitäjään valittiin kaksi jahtivoutia: Tur-solan Taavettilan Heikki Hannunpoika ja Heponiemen Huikkolan Heikki Sipinpoika, kun taas Kuhmalahden neljänneksen pedonpyynnin johtaisi Tervaniemen Lauri Tuomaanpoika.71 Vuosisadan lopulla tiedetään toisaalta tapauksia, joissa sama mies huolehti useammastakin pitäjästä. Niinpä Ruoveden jahtivouti Juhana Jaakon-poika toimi 1680-luvulla samassa virassa myös Keuruulla ja Orivedellä; viimeksi mainittu kuului jopa eri hallintopitäjään kuin edelliset. V. 1694 Keuruun (mutta ei
Ruoveden) jahtivoutina toimi Kuoreveden lukkari Erkki Matinpoika, siis toisessa hallintopitäjässä asuva mies. Jutikkala kirjoittaakin: "Ajokunta (skallelag), jolla oli oma jahtivoutinsa,oli siiskooltaan hyvin vaihteleva. Se oli muodostettukäytännön vaati
musten mukaisesti jasen rajat saattoivatylittää jopalääninrajan.'’72
Vuoden 1678 valtiopäivillä Ylä-Satakunnan rahvas valitti jahtivoutien aiheuttavan heille eri tavoin ikävyyksiä. Väestöä loukkasi mm., että jahtivoudit saivat itse pitää
64) Eurajoen käräjät 6.-7. 11. 1646, VAmm 6: 177v.
65) Melander 1928s. 103.
66) Huittisten käräjät 16.—18, 11. 1646, VAmm 6: 191.
67) Eurankäräjät 21.—22. 4. 1646, VAmm 6: 133v.
68) Loimaan käräjät 23.-24.4. 1652, VA mm 7; 388 ja Ulvilan käräjät 21.—22.6. 1652, VA mm 7:420v;
Ludvig Mårtensson,Förteckning överbondeståndetsledamöter 1600—1697,(1938)s.56.82. 113
69) Kyrön käräjät 26.-31. I. 1683.VAnn6: 923.
70) Arajärvi 1959s.213;Lempäälänkäräjät 15.17.3. 1694,VAnn 11: 122v.
71) Jutikkala 1949s.652.
72) Jokipii 1959s.34LJutikkala 1949s.652—653.
saalisnahet.jotkarahvas haluaisi antaa lähimmälle pitäjänkirkolle. Tällainen tapa oli maassamme 1600-luvulla varsin yleinen.73 Kuningas vastasi, ettei vanhoja sääntöjä voitu muuttaa, mutta maaherra suojelisi rahvasta väärinkäytöksiltä.74 Nähtävästi tästä valituksesta johtuivat ne uudet jahtivoutien ohjeet, jotka saman vuoden kesä-käräjilläluettiin rahvaalle.75V. 1682 valtiopäivillävalitukset silti toistuivat.76
Jahtivoutientehtävät
Jahtivoutien tärkein velvollisuus oli pedon ajojen eli ”kallien” (ruotsiksi skallgång) johtaminen aina kun petoja ilmaantui. Pitäjän tai neljänneskunnan runsaslukuisen ajoväen kokoonnuttua talojen verkot sidottiin yhteen ja jännitettiin puiden väliin puoliympyrään tai kiilan muotoon. Joitakuita keihäsmiehiä jätettiin vartioimaan verkkojen taakse muun väen levittäytyessä sopivalla paikalla useiden kilometrien päässä ketjuun jakovasti meluten edetessä verkkoja kohti. Säikähtyneet pedot
pake-nivat, törmäsivät lopuksi verkkoon ja pistettiin siinä kuoliaiksi. Tuomiokirjoista saa-daan joskus välähdyksiä ajon tapahtumista. Pirkkalassa suoritettiin karhunajoa v.
1682. Ylöjärven Niemenkylän Kustaa Eskonpoika oli virittänyt verkkonsa oman
pel-tomaansa vierelle ja istuutui muiden miesten kanssa odottamaan. Kun messukyläläi-nen jahtivouti Yrjänä Markunpoika käski häntä jakamaan joukon ajoa varten, mut-ta nimitti häntä samalla juovuspäissään hunsvotiksi, Kustaa vastasi, ettei hän kanna keneltäkään jahtikappoja jaettä Yrjänä on monesti johtanut ajoa näillä mailla, joten johtakoon nytkin ja olkoon itse hunsvotti.77 Samassa pitäjässä v. 1665 kolmea
Ylö-järven ja KeiYlö-järven miestä sakotettiin, kun he eivät olleet uskaltaneet pistää karhua ratkaisevalla hetkellä sen ollessa verkossa jase siten heidän takiaan pääsi karkuun.78
Ylimääräinen pedonajo piti järjestää kolmasti vuodessa, vaikka välitöntä syytä siihen ei olisi ollutkaan.79 Karkussa sanotaan nimenomaan, että nämä kolme yli-määräistäajoa oli pidettävä joka syksy.80
Rahvaan innostus kuvatunlaiseen ajometsästykseen joka Ruotsista hallinnollista tietä tuotuna oli meillä epäkansanomainen oli yleensä laimea. Tuloksia pidettiin ilmeisesti suureen vaivaan nähden liian pieninä. Kerta toisensa jälkeen tavataan tie-toja, kuinka käräjillä vaadittiin talollisia panemaan kuntoon ajoverkkonsa81, tai heitä
73) Oja Kotiseutu 1938 s. 24—34. Lisäesimerkkejä Ylä-Satakunnasta; Jutikkala 1949 s. 652 (Pälkäne);
Ar aj ärvi 1954s.258 ja 453(Teisko); Jokipii 1959s.447, 454, 456(Keuruu,Ruovesi, Kuru).
74) VA Reg.jälj. Halmstad 20.2. 1678. fol. 19, 2§.
75) Vesilahdenkäräjät 21 .-22.6. 1678,VAnn5: 305.
76) Vastaus YläSatakunnantalonpoikien valtiopäivävalituksiin23.12. 1682, 6§ VAfol. 903v.
77) Pirkkalan käräjät 7.-8. 7. 1682, VAnn6: 599—600.
78) Pirkkalan käräjät 1.—4.7. 1665, VA nn 62: 778v; Melander 1928 s. 98; Arajärvi 1954 s, 258 (ta-paustosinkuuluu Näsijärven länsipuolelle).
79) Pirkkalan käräjät 2.4.J628, VAnn2: 45.
80) Karkunkäräjät 28.3. 1628, VAnn 2: 20v.
81) Kokemäen käräjät 22.-25.8. 1638 ja 1.—4. 12. 1640, VA mm4: 264 ja VA mm 5: 79, Ulvilan käräjät 17.
19.9. 1638, VA mm 4: 286, Loimaan käräjät 13.—15. 12. 1638, VA mm 4:313v, Euran käräjät 21.—22.4, 1646.VAmm6:133v, Eurajoen käräjät 23.-24. 5. 1653, VAmm8: 62v.
Karhuverkon perä, karhukei-häitäja -rautoja sekä karhun-pyytäjän sukset. Valok. Esko
Sarasmo. Hämeen museo,
Tampere.
sakotettiin niiden laiminlyömisestä82, kotiinjättämisestä8-
1
, jopa kokonaan ajosta poisjäämisestä. Miesten niskoittelu saattoi joskus nousta melko yleiseksi. Ulvilassa lai-minlöi v. 1653 yhteensä 24 talonpoikaa ajoontulon. ja Ikaalisten. Parkanon ja Kar-vian erämaaseudun asukkaista 39 henkeä sai v. 1682 sakkoja samasta syystä.84 Kuitenkin ikaalilaiset olivat seuraavana vuonna, kun heidän jahtivoutinsa toimi aiot-tiin yhdistää Hämeenkyrön jahtivoudintoimeen, valmiit pyytämään, että Iso-Röyhi-ön Matti Prusinpoika, joka 30 vuotta oli tointa hoitanut ja sinä aikana tappanut kymmeniä karhuja, saisi pitää toimensa edelleen poikansa auttamana.85 Petojen
tu-hoamista pidettiin siis kyllä tärkeänä, mutta katsottiin yksityinen kyvykäs metsästäjä siinä joukkoatehokkaammaksi.
82) Ulvilankäräjät 7.-8. 11.1653.VAmm8: 139,
83) Vesilahden käräjät 21.—22, 2. 1667, VA nn62: 1039; Araj ärvi 1950s.178,
84) Ulvilan käräjät 7.-8. 11. 1653, VAmm8: I39vja Kyrön käräjät 13.—15.2. 1682, VAnn 6: 512.
85) Kyrön käräjät 26.-31. 1.1683.VA nn6: 923.
Sudentarha Nakkilan Lammaisista. Valok. U. T. Sirelius noin 1900. Museoviraston kuva-arkisto.
Ajojen ohella jahtivoutienpiti huolehtia, että joka pitäjään pystytettiin sudentarhoja (eli ”sudenhuoneita”, Warghuus). Huolimatta siitä, että sana ’'Warghuus” tuo mie-leen jonkinlaisen kopin, siis rita-nimellä tunnetun jykevän loukkupyydyksen,
tutki-mus on lähinnä myöhempien olojen pohjalta tehtyjen päätelmien nojalla pitänyt näitä ”sudenhuoneita” johdonmukaisesti riukukehyksestä rakennettuina sudentarhoi-na tai sudenkuoppina, joissa on syötti keskellä.86 Tämän käsityksen puolesta puhuu muuan oikeusjuttu Eurajoelta v. 1697. Jahtivouti Matti Sipinpoika syytti silloin kol-mea Rantaperän, Pirilän ja Kirkonkylän miestä, että he olivat vieneet tukkeja "tä-män pitäjän sudenhuoneesta, niin että kuoppa (kulon) nyt makaa aivan autiona”.87 Laitos sisälsi siis sekä jonkinlaisenpuisen kehikon että kuopan.
Varhaisin sudentarhatieto on Pirkkalasta jo vuodelta 1557. Kihlakunnan vouti oli silloin rakennuttanut Pispalaan (nyk. Tampereelle) ja Keijärvelle (nyk. Ylöjärvel-le) sudenhuoneet (ulfstugur). Niistä hän oli saanut kaksi sutta jakaksi kettua, joiden taljat joutuivat muiden hankintojen mukana kuninkaan turkiskamariin.88 Nämä eivät siis oikeastaan vielä kuulu jahtivoutilaitoksen aikaan, mutta osoittavat, että
tä-86) Sirelius 1919s. 134—135jas.90—92:Melander 1928mt.s. 90—91; Vilkuna 1935s.9—ll.
87) Eurajoen käräjät 6.-9.2. 1697, VAmm32: 43.
88) VA 2032: lOv
mä pyydyslaji tunnettiin jo vanhastaan. 1600-luvun käräjillä annettiin sen sijaan monesti kehotuksia sudentarhojen pystyttämiseen ja joskus valittiin samalla miehiä näitä tarhoja rakentamaan.89 Niinpä Kokemäellä v. 1633 käskynhaltijan kirjeellisen määräyksen johdosta rakennettiin sudentarha "Ylistaron pellon taakse”.90 Samana vuonna Huittisissa valittiin sudentarhoja rakentamaan Punkalaitumen neljänneksen Riesolan Tuomas Heikinpoika, Sammun neljänneksen Huittisten kylän Niilo Erkin-poika, Keikyän neljänneksen Saappalan Sipi Pentinpoika ja Vampulan neljänneksen Salmenojan Jaakko Heikinpoika.91 Heille annettiin vapaat kädet pystyttää tarhat parhaaksi katsomaansa paikkaan, joten on mahdollista, että ne tulivat heidän koti-kyliinsä. Eurassa valittiin nimismies Simo Liustari Euran Sorkkisista rakennutta-maan sudentarhaa.92 V. 1646 Euraan, Köyliöön ja Säkylään käskettiin rakentaa
li-sää sudenpyydyksiä. yhteensä neljä sudentarhaa.93 Ulvilan suurpitäjässä piti samana vuonna Kuhaan Paluksen ja Levanpellon sekä Ulvilan seurakunnan Kaasmarkun ja Suoliston kylien rakentaa yhteinen sudentarha, toinen piti rakentaa Ulvilan Vanhan-kylän luoja kolmas Nakkilan Masian kylän luo.94
Vuosisadan loppupuolella jahtivoudeilletuli vielä lisätehtäviä metsästyslainsäädännön edelleen kehittyessä. Otettiin käytäntöön eläinten rauhoitusajat, joiden noudattamista tuli valvoa. JahtiviskaaliKarl Höijer, jahtivoutien tarkastaja, syytti v. 1683
Ulvilas-sa, että yksi jatoinen tässä pitäjässä ampuu metsä- ja merilintuja laittomalla ajalla.
Kun lautakunta kuitenkin todisti, ettei vuoden 1664 kuninkaallista asetusta metsäs-tämisestä ja linnustamisesta, tätä Ruotsi—Suomen ensimmäistä varsinaista met-sästyslakia, johon Höijer vetosi ollut pitäjässä vielä julkaistu, ei tällä kertaa ke-tään rangaistu.95 Höijerin samassa yhteydessä Ulvilassa, Kokemäellä, Huittisissa ja Loimaalla toimeenpanema tarkastus osoitti, että sekä rahvaan että jahtivoutien suh-tautumisessa asiaan oli muuallakin toivomisenvaraa.96
Riistanpyynnin valvontayritys jo mahtavuudenajalla on varsin uudenaikainen piirre, joka kannattaa panna merkille. Laeista huolimatta asia sittemmin jäi ehkä v:n 1664 laissa säädettyjen pedontapporahojen maksamista lukuunottamatta miltei unohduksiin. Vasta sata vuotta sitten (v:n 1868 lain jälkeen)todellinen riistanhoito pääsi maassammekäyntiin.97
89) Vesilahden käräjät 21.-22. 2. 1667, VAnn 62: 1039, Loimaan käräjät 28.-29. 11. 1633,VAmm 3: 234v.
90) Kokemäenkäräjät 22.-23. 10. 1633, VAmm 3:224.
91) Huittisten käräjät 25.-26. 11. 1633, VAmm 3:229.
92) Euran käräjät 11.-12. 12. 1633, VAmm3: 239v.
93) Eurankäräjät 21.—22. 4. 1646, VAmm6: 133v.
94) Ulvilan käräjät 27.4. 1646, VAmm 6: 138; Melander 1928 s. 93.
95) Ulvilan käräjät 3.-5.7. 1683, VAmm 13:426;Vilkuna 1950s. 18.
96) Huittisten käräjät 14.-16.6. 1683, VA mm 13: 404, Loimaan käräjät 20.-22.6. 1683, VA mm 13: 412, Ul-vilan käräjät 3.-5.7. 1683,VA mm 13:426, Kokemäenkäräjät 7.-10.7. 1683, VAmm 13: 436
97) Haltia 1950s.806-812ym.