1. 1500-luvun turkispyynti kruunun hankintaluettelojen valossa
5. Paulaviralla ja eräpirtillä
Metsälintuja ja jäniksiä pyydettiin pienemmillä loukuilla tai pauloilla 1. ansoilla, jotka yleensä olivat jouhistapunotut. Paulat, ansat ja loukut olivat metsästystä säännölli-sesti harjoittavalla talolla yleensä erityisen ansapolun, eli niin kuin Karviassa sa-nottiin paulaviran varrella, joka säännöllisestikäytiin kiertämässä. Karvian paula-miehillä oli muistitiedon aikana 200—300 paulapyydystä reittinsä varrella. Tämä joissakin tapauksissa monen peninkulman lenkki, jokakulki "pitkin salontehia"
pää-tyen lopulta lähtöpaikkaansa, vei kokijalta päiväkauden kiertää. Pari kertaa viikossa se koettiin, jolloin paulamies saattoi palata raskas kantamus lintuja selässään. Par-haimmillaan pyynti oli syksyllä Pertun päivästä pyhäinpäivään, mutta jotkut
jatkoi-vat sitä läpi talven. Erikoisesti kevättalvella asetettiin kiimapauloja teerien ja
metso-jen soidinpaikoille. 178 Parkanosta ja Kihniöstä kerrotaan samoin, mutta arvellaan suvipaulojen tuottaneen eniten syyskesällä ja alkusyksystä, kun linnunpojat olivat jo varttuneet täysikasvuisiksi. Loppuvaiheessa viran pituus oli n. 3—6 km ja pauloja oli n. 40—150, mutta ennen muistetaan niiden olleen pitempiä ja
runsaspau-171) Ruoveden käräjät 13.6. 1623, VAnn 1:20v.
172) Huittisten käräjät 23.—24. I. 1680, VAmm 12:349v.
173) VA 207: 55.
174) Karkun käräjät 6. I. 1561.VA2132:6.
175) Jokipii 1959s.274.
176) Melander 1928s. 100;Arajärvi 1950s. 178.
177) Ulvilan käräjät 25.—26. 11.1650.VAmm7: 122. Hevosen hinnastaytl,ed.aiaviitta 107.
178) Kohtamäki 1933s. 149—151.HänenKarviaa koskevakeruunsa onSanakirjasäätiön arkistossa.
Maanviljelijöiden jokapäiväinen lintupyydys oli pellolle pystytettävä kaha, jota esim.
P.A. Gadd kuvaa 1751. Lintu, jokapettävää ortta myöten käveli keskellä olevaa lyh-dettä syömään, putosikin sisään. Teerenkaha eli katiska Kankaanpään Leppäruh-kan kylän Juurakkonevalla. Valok. U. T. Sirelius noin 1900. Museoviraston kuva-arkisto.
laisempia, aina 500 paulaan asti. Talvipaula vaati katosta, joita sen vuoksi teh-tiin vähemmän kuin suvipauloja.179 Valonen on osoittanut, että termi paula on länsisuomalainen: heti maakuntarajan takana Hämeessä sanottiin permi ja Itä-Suo-messa rihma. 180
Tällaiset tiedot myöhemmistä metsästysoloista auttavat tulkitsemaan oikein eräitä 1600-luvun tuomiokirjojen varsin lakonisia mainintoja. Niinpä tässä yhteydessä on varsin mielenkiintoista, kun Pomarkun Reko Heikinpoika v. 1637 valitti, että saman kylän miehet Lauri Juhananpoika ja Lauri Matinpoika olivat tehneet vahinkoa hä-nen metsässä olevalle paulaviralleen (hans giller stegh i skogen).
I*'1
*' Samantapaisesta on varmaan kysymys, kun Erkki Tuomaanpoika Ikaalisten Kartusta oli v. 1676mennyt jonkin aikaa Laurin päivän jälkeen yli peninkulman päässä sijaitseville "lou-kuilleen ja ansoilleen”, 182 tai kun Punkalaitumen Vanttilan Sipi Yrjänänpoika v.
179) Valon e n 1971s.495—499ym.
180) Valonen 1971s.506-509.
181) Ulvilankäräjät 17.-21.1 1. 1637,VA mm4: 249.
182) ”till sine gilder ochsnaror”.Kyrön käräjät 10.—13. 11. 1680, VAnn5: 914.
ATa/Zt* Lahdenmäen (synt. 1863) paulavirka Parkanon Linnankylässä, Kivilammen Sydänmaassa. Virka oli 5—6 km pitkä ja sen varrella oli parhaana aikana viritetty yli 100 paulaa. Muistitiedon mukaan kartoittanut Niilo Valonen. Teoksesta
Parka-non jaKihniönkirja 1971.
1625 selitti, että Huittisten Hannulan Jaakko Heikinpoika oli hakannut häneltärikki
"joitakin loukkujaeli satimia metsässä.183
Tärkeänä pidettiin, että ansat olivat pyyntimiehen, ts. hänen kylänsä tai
jakokun-tansa omistamassa metsässä, tai että hän vastakkaisessa tapauksessa oli hankkinut pyyntiinsä luvan maan omistajalta. Virtain seudun linnustustapauksessa. johon pian palataan, pyytäjä joutui maksamaan puolet saaliista eteläisen naapurikylän miehel-le Kukonpohjan Jaakko Laurinpojalle (Ruoveden Visuvedellä), jonka metsäsaralla
183) Huittistenkäräjät 7.11. 1625, VAmm 2: 198v.
pyynti oli tapahtunut.184 V. 1662 Tyrvään Nuupalan Heikki Mikonpoika jakovelji-neen syytti Niilo Heikinpoikaa saman pitäjän Liuhalasta, että tämä oli tehnyt louk-kuja (giller) heidän yksityiseen metsäänsä Vaunujoen toisella puolen.185 Ulvilassa kiellettiin v. 1646 itsellismiehiä luvatta ja vuokratta tekemästä loukkuja (gilder)
tois-ten omistamaan metsään.186 Ajan mittaan alettiin ilmeisesti metsästysosuuksiakin kuten kalavesiä jakaa talojen kesken näiden suuruuden (s.o. veroluvun) mukaan.
Kuhaan Levanpellossa joutui Yrjänä Martinpoika v. 1683 luovuttamaan Sipi Matin-pojalle tämän entiset loukunpaikat (giller stellen) lailliseen jakoon asti, koska hän ei
pystynyt todistamaan, että loukunpaikkoja olisi aikaisemmin jaettu hänen ja naapu reiden kesken.187
Tarpeeksi pitkä tai kaukaa alkunsa saava paulavirka pakotti jo rakentamaan sinne rakennuksen yöpymistä varten tai ainakin aitan välillä kertyvälle saaliille, jotaei
voi-nutraahata mukana koko matkaa. Tällainen tukikohta vanhan erämaaomistuksen perua lienee kyseessä, kun v. 1631 Kangasalan Liuksialan kartanon keuruulaisten lampuotien kokouksessa Heikki ja Paavali Pajunen saivat luvan ”asua itsellisinä Heikin eräpirtissä (eräpörtte>/’ Multian Saarimäen eli Aution eräsijalla. Virtain Kau-hussa kyläläiset kieltäytyivät v. 1663 suostumasta Niilo Haapaniemen yritykseen vallata Kivisaari yksityiseksi eräsijakseen. Käräjillä valittiin pari lautamiestä "repi-mään mainitut uudet eräsijan rakennukset (Årerums husen)”.iss Hämeenkyrön kirk-koherra Henrik Jaakonpoika (Finno) otti v. 1645 viljeltäväksi ilmeisesti
torpparei-taan varten Hietainen maa -nimisen erämaan, joka sijaitsi "uloimpana pitäjässä Pohjanmaan rajalla”, siis Honkajoen—Karvian seuduilla. "Siellä jotkut itsellishenki-löt ovat oleskelleet pienessä pirtissä ja elättäneet itseään kalastuksella", kertoo tuo-miokirjahavainnollisesti.189
Parkanon kylän Laatu nautti v. 1644 eräjärvenään (Ähra Träsk) noin peninkulman päässä samassa pitäjässä sijaitsevaa Kuivasjärveä. Sen keskellä olevassa saaressa oli pirtti (ett pörte), jonka Sipi Laadun esi-isät olivat pystyttäneet ja jossatalolla "aina oli yksityisesti ollut kalastajansa sekä syksyisin että keväisin".190 Rakennukset kuu-luivat välttämättä eräsijan kuvaan. Kun Parkanon Naskerin talo jakoi naapurinsa kanssa "erämaansa jakalavetensä” siten, että Naskeri sai yksin Vuorijärven ja naa-puri yksin Nurmijärven, jälkimmäiseenpaikkaan rakennettiin "yhtä hyvät rakennuk-set” kuin edellisessäjooli.191
184) Ruoveden käräjät 7. I. 1631.VAnn 3:205v.
185) Tyrvään käräjät 26.-27.5. 1662, VAnn62:590v.
186) Ulvilankäräjät 9.—11. 11. 1646, VAmm6: 185.
187) Ulvilan käräjät 17.-19. 12. 1683, VAmm 13: 505v.
188) Jokipii 1959s. 131 132.
189) enEremarck be:d Hietainen Maa. Kyrön käräjät 7.3. 1645, VAnn4; 161v; Voionmaa 1947s.306
190) Kyrön käräjät 27.2. 1644, VAnn4:60.
191) Kyrön käräjät 26.-27. 9. 1667, VAnn62: 1100.
Aleksi Mäkelä virittää su-vipauloja linnuille.
Ikaali-nen, Kurkelan kylä. Va-lok. Niilo Valonen 1945.
Niinkin asutulta seudulta kuin Kokemäeltä jonkavarsinainen eräkausi kuului var-haiseen keskiaikaan tavataan tähän kuuluvia tietoja. Harjavallan Pirkkalan kylän Tuomas Matinpoika syytti v. 1681 kylänaapuriaan Erkki Pietarinpoikaa, että tämä oli edellisenä syksynä jättänyt hiilloksen jälkeensä "hänen erämaapirttiinsä" (uthi hans Pörtte i Åremarken), minkä johdosta rakennus oli palanut. Syytetty myönsi oleskelleensa väkensä kanssa mainitussa pirtissä yön yli ja pitäneensä tulta uunissa.
Koska hän ei voinut vannoa sammuttaneensa sitä, hänen oli korvattava vahinko.192
Havaitaan, että kunnolliseen eräpirttiin kuului myös tulisija, mikä on
merkille-pantava seikka siksi, että se osoittaa näitä rakennuksia käytetyn myös kylminä vuo-denaikoina. Harjavaltalaisten rakennus lienee sijainnut Kuhaan suunnan metsissä, missäharjavaltalaisilla on pitkään säilynyt niittyjä jaulkopalstoja.
Melko läheltä saadaan toinenkin esimerkki. Kokemäen Villiön kylän Färkkilällä oli aikaisemmin ollut kalavesi nyk. Kuhaan Joutsijärvehä. Siellä oli v. 1681 "Färikin vanha humalatarha, minkä luona myös sen pirtti (pörte) oli sijainnut.” Näin vahvat vakinaisen oleskelun todisteet aiheuttivat, että talo sai takaisin omistusoikeutensa ka-laveteenkin.193
Vastaavia tietoja erämailla sijaitsevista varastopaikoista tavataan myöskin. Niinpä Vesilahdenkäräjillä v. 1555 muuan Mikko Nälkä (sic!) tuomittiin suurimpaan eli 40
192) Kokemäen käräjät 21.—22. 2. 1681,VA mm 12: 11.
193) Kokemäen ylim. käräjät 5.5. 1681, VAmm 12: 163—164.
markan sakkoon "täydestä varkaudesta, että hän varasti Heikki Särkin erämaassa olevan aitan” (Visthus udi eretnarchen).194 Vesilahden pitäjän erämaat sijaitsivat ha-jallaan Näsijärven reitin pohjoisten haarojen varsilla Kurusta Ähtäriin asti itse Sarkkilan kylän omistusten tarkka sijainti ei ole tiedossa; jossakin siellä,
eränkäyn-nin tuntumassa, tämä aitta kuitenkin on sijainnut. V. 1600 oli Ruoveden Väärin-majalla erään aatelismiehen Kaarle Kustaanpojan palvelija, jotakutsuttiin Sarka-Si-piksi, mennyt tovereineen Tuomas Olavinpoika-nimisen kruununtalonpojan eräpirtille (ärapörtte) tätä häätämään. Rakennus sijaitsi näet alueella, jonka aatelismies katsoi omakseen. Toisella kertaa Sarka-Sipi lähti hajottamaan Tuomas Olavinpojan met-sässä olevan aitan (wisterhus i skogen), josta hän samalla vei 12 metsoa. Koska Sarka-Sipi ei ensimmäisellä kertaa käynyt aitassa, se ilmeisesti sijaitsi muualla, arva-tenkin pyydyspolun varressa.195 Tyrvään käräjillä v. 1629 selviteltiin juttua, jossa Kiikan Vakkalan Sipi Martinpojan eräaitta (ärabodh) ja sen läheisyydessä ollut vene oli rikottu jollakinKiikoisten suunnan erämaalla. Aatelismies Hannu Ragvaldinpoika (Ram-sukua, Turun linnan entinen alikäskynhaltija, jollaoli Tyrvään Varilassa
kol-me läänitystaloa),196 oli kehottanut torppariansa, Tuomas-kappalaista,197 pitämään vakkalaiset ja tyrväänkyläläiset poissa seudulta, ja tämä oli näin virkaintoisesti
suh-tautunut saamaansa käskyyn. 198
Jatkossa samaa rakennusta, jonka sanotaan sijaitsevan Tyrvään kylän metsäsaralla
(saran Ram oli perinyt äitinsä kautta Karkun Suoniemen Vahalahdesta), nimitetään-kin kalastuspirtiksi (fiskie Pörte). Nyt kerrotaan, että sen ovessa oli ollut jopatähän
aikaan vielä harvinainen lukko, jonka Ram oli antanut takavarikoida.199 Koke-mäen käräjillä 1625 oli esillä juttu, jossa nyk. Kuhaan Levanpellon Erkki Sipinpoika syytti kolmea kylänaapuriaan,että he olivat 1608 "polttaneet häneltä kala-aitan
(fis-kiebodh), venehuoneen ja mertoja hänen eräkalastamollaan (ärrajiskie) Markissa, toisin sanoen kylän pohjoispuolisilla laajoilla metsäalueilla (vrt. Norrmark, Påmark).
Syytetyt myönsivät jamaksoivat.200
Samantapaisesta metsäaitasta (skogz wisterhus) puhuttiin edelleen Virtain Kukon-pohjan em. linnustustapauksessa v. 1631, jollointässä aitassa säilytettiin 30 keväisen soitimen aikaan loukuilla (gilder) saatua ukkometsoa.201 Se oli jo taakka, jota yksi mies ei olisi pystynytkään kerralla liikuttelemaan! Myöskin metsästysaseita ja -välineitä saatettiin säilyttää tällaisessa aitassa. Niinpä pari edellämainituista
kruu-194) Vesilahdensakkoluettelo 16.2. 1555,VA 1983; 16.
195) Jokipii 1959s. 131-132.
196) Elgenstiernan aatelismatrikkelinmukaan.
197) Hän oli nähtävästi Ramin entinen kotikappalainen, koskapa Tyrvään silloinen kappalainen Leinbergin pappismatrikkelinmukaan oli toisenniminen.
198) Tyrvään käräjät 4.6. 1629, VAnn 2: 292.
199) Tyrvään käräjät 26.2.1630, VA nn3: 78.
200) Kokemäenkäräjät 1.6. 1625,VA mm2: 137; Lehtinen 1967s. 189.
201) Jokipii 1959s.274:”ifugla leekenom wåren”.
Paulakytkyt, asetettavien paulojen kantolaite, Honkajoelta sekä linnun-pauloja ja kytkyt Parkanosta. Sata-kunnan museo, Pori.
nunkytistä. Kankaanpään Yrjänä Matinpoika ja Ruokojärven Sipi Henrikinpoika olivat muodostaneet metsästysyhtiön.202 Kun he eivät enää viihtyneet yhdessä, Yrjä-nän käskettiin viedä pyydyksensä (skogsbragder) pois heidän eräaitaltaan (ära-bodh).20}
Parhaissa tapauksissa pyyntipaikalta tavattiin kokonaisia rakennusryhmiä. Niinpä Kyrön käräjillä v. 1629 Hämeenkyrön emäseurakunnan Timin kylän Mikko Matin-poika syytti Jämijärven Tuomas Soinia joka edeltä tunnetaan kuninkaan met-sästäjänä että tämä oli polttanut Mikolle kuuluneet viisi rakennusta, nuotan kaik-kine tarpeineen ja 25 mertaa hänen eräsijallaan (de 5 huus... på hans ärrarum).204
202) "hänhaffuerlagdt samlag med honomomskogzbragder”.
203) Kyrön käräjät 8,2. 1630, VAnn3: 23.
204) Kyrön käräjät 23.10. 1629.VAnn2: 397v.
Tämä osoittaa osaltaan, miten suurisuuntaisesti hämeenkyröläisten kannatti vielä
varustaa Jämijärvellä oleva pyyntisijansa. Tuottamattomaan paikkaan ei tällaista vaivaa olisi toki uhrattu.
Vielä selvempi on toinen esimerkki nykyisestä Karviasta. Iso- ja Vähä-Karvianjär-ven eräsijan rajat oli käyty Juhana-kuninkaan aikana (siis vuosien 1568—1592
välil-lä) ja rajaluettelossa tavattiin alueen myöhemmän omistajan Kaarle Paavalinpojan mukaan mm. Alpimaan virka jaKarhukankareen virka -nimiset paikat.205 Toisin sanoen kauko-omistuksen rajatkin oli käyty eräpolkujen polvekkeiden mukaan, sillä em. tyyppisistä paulaviroista tässä selvästi oli kysymys. Mainittu Hämeenkyrön Tuokkolan Kaarle Paavalinpoika, joka joko itse tai todennäköisesti torpparinsa väli-tyksellä asui 1620-luvulla Ison-Karvian erämaataloa (äramarcksbostelle), valitti v.
1631, että paikan entiset ikaalilaiset omistajat olivat sieltä polttaneet viisitoista ra-kennusta. (Toisen tiedon mukaan 16 rakennusta).206 Puheenalaisella retkellä seitse-män vuotta aikaisemmin mukana ollut Ikaalisten Vähä-Röyhiön Matti Erkinpoika
(Nikkilä) todisti, että hänen toverinsa Sipi Knuutinpoika oli tarjoutunut myymään mainitut rakennukset lintupyssystä uudisasukkaalle. Arvattavasti röyhiöläisten tuli raskaaksi kulkea linnuntietäkin noin 50 kilometrin matkaa Kyrösjärven itärannalta tänne ja käyttää rakennuksia aina viranomaisten asiaan puuttumista peläten. Kun kauppaa ei kuitenkaan syntynyt. SipiKnuutinpoika sytytti ne tuleen sanoen ylväästi:
”Isä onrakennukset rakentanut japoika poltti ne.”207
Noissa jutuissavoi kiinnittää huomiota kantakylien sitkeään omistusoikeudesta kiin-ni pitämiseen muodollisesti jo v. 1552 kruunulle peruutetuilla eräomistuksilla tai uu-disasukkaiden siitä aiheutuviin vaikeuksiin. Eniten kuitenkin pistää silmään, millainen todellinen pyyntikeskus hyvinvarustettu eräsija siis aikoinaan oli ollut. Vaikka
ajat-telisi, että Karvian eräsijan rakennukset olivat kooltaan pieniä ja että useampi-kin monitaloisen Ikaalisten Röyhiön kylän tila on kenties voinut omistaa osuuksia
näihin viiteentoista jutussahan oli alunperin kolme syytettyä jää yksityisten ta-lon eräsijan osuudeksi yllättävän monta rakennusta. Eränkäynnin eri tarpeet olivat
nähtävästi kukin saaneet omat rakennuksensa: eräpirtti oli asumista varten, eräaitta turkisriistalle ja aseille, nuottakota tai -talas nuotille ja verkoille, kala-aitta veden vil-jalle, keittokota ruoan valmistuspaikkana jne. Ison-Karvian eräsijan rakennustie-dotovatyksi komeimpia muistoja Satakunnan eräkaudelta.
Syrjäisiltä seuduilta, joissa vanhat tavat ovat pisimpään eläneet, kuten meillä Ra-ja-Karjalassa ja Lapissa on saatu eläviä esimerkkejä samanlaisista
pyyntiolosuh-205) "tili Alpimanwirka och til Karhue Kangaren wirka. . Kyrön käräjät 30.6. 1626, VAnn 1: Mlv ja 149.
206) Kyrön käräjät 11.5. 1629.VAnn 2: 201.
207) Kyrön käräjät 24, 1. 163I,VAnn 3:254v;Samajuttu oli esillä myös Kyrön käräjillä 23.10. 1629.VAnn 2: 398.Sen onensimmäisenä löytänyt Voionmaa 1947s.306.
Kala-aitta vuodelta 1720, malliltaan muinaisten eräaittojen aito jälkeläinen. Parka
no,Kuivasjärvi. Valok. U. T. Sirelius. Museoviraston kuva-arkisto.
teista. Niinpä Ilomantsissa on myöhäisiin aikoihin asti ollut noin päivän kierroksen muodostamia eräpolkuja, joiden nimenä oli ansaraitti, raitti tai jokoh. Ne olivat yk-sityisten talojen tai pienten pyyntikuntien vapaasti metsästä valtaamia ansojen asettelu ja ehkä reitin merkintä sinne tänne puihin lyödyillä pilkoilla, jotka osoittivat polun suuntaa, riittivät omistusoikeuden saamiseen tällaiseen. Kauempana kotoa an-sapolut lähtivät metsäpirtin luota, jossa yövyttiin ja jonka vieressä myös riista-aitta
(lintulava) sijaitsi. Pyydysten asettaminen toisen ansaraitin lähellekin oli kiellettyä.
Muoniosta on tieto, että siellä vastaavan virkatien 1. pyydystien sisältä ei ammuttu oravia, koska katsottiin omistajan tästä suuttuvan. Kauempana olevaa metsästäjän tukikohtaa sanottiin siellä päin metsäkodaksi ja sen vierellä olevaa patsasaittaa
ni-liksi. Ansapolut olivat kummallakin suunnalla perinnöllisiä ja ne voitiin tarvittaessa jakaaperillisten kesken.208 Tällaista taustaa vastaan on epäilemättä asetettava myös edellä selostetut satakuntalaiset 1600-luvun tiedot paulaviroista, eräpirteistä ja metsä-aitoista.
208) E. A. Virtanen 1949s. 12—15:SamoinParkanosta ja Kihniöstä Valone n 1971.us.paik