Tietoja Satakunnan kalastuksesta ei ole aihetta esitellä tämän laajemmin, koska
tuo-miokirjasarjoissa runsaasti tarjolla oleva lisäaines ei tuo asiaan paljonkaan enempää
tietoa, vaikka se maantieteellisesti ja ajallisesti tihentyisikin. Sen sijaan tilastointikel-poisen aineksen puute on valitettavaa. Kalastustapojen ja pyydysten monipuolisuus, eri tyyppisten vesien käyttö, sesonkiajat ja ympärivuotinen arkityö, talonpoikien yh-teistyön yleisyys ja sen kehittyneet säännöstöt sekä verottajan uusi ote
(nuottakun-tien jako talojen veroluvun mukaan käräjillä, jopa vuoronautintojen määrääminen) ovat edellisissä esimerkeissä saaneet valaisua koko tutkimusalueelta. Riitojen ylei-syys ja saatavissa olevien tietojen suuri määrä osoittavat, miten tärkeä kalastus oli vielä taloudellisestitalonpojalle miksei paikoitellen kruunullekin, kuten
Kokemäen-joenlohipatoalueella. Tyrväällä.TammerkoskellajaRuoveden Muroleessa.
Varsin yksimielisenä esiintyy 1600-luvun valtiopäivävalituksissa tieto, että kalaveden
tuotto oli aikoinaan laskettu mukaan Satakunnan verotusta (ilmeisesti äyrilukua) määrättäessä. Näin todistivat eurajokelaiset valtiopäivävalituksessaan v. 1664 (s. 263), samoin kertoivat Säkylän asukkaat v. 1680 katsoen kolmasosan veroistaan johtuvan kalastuksesta (s. 312) ja niin sanoivat Ulvilan Harjunpään. Ruosniemen ja Hyvelän asukkaat v. 1675, kun he esittivät esivallalle kotivesiensä maatumista (s.
263). Merikarvialaiset valittivat v. 1674, että "heillä on liian suurikymmenys, koska kalavesi on laskettu yhteen peltojen kanssa”.383 Vastaavasti Ylä-Satakunnassa erämaat, joidentärkein osa loppuaikoina olivat kaukaiset kalavedet, oli laskettu
mu-382) Oja 1956s.68.
383) Fiskiewatnet skallvararäknat underåkren. Ulvilankäräjät 4. —6. 7. 1674, VAmm 11: 19.
kaan kantapitäjien veroon. Siksi esim. Vesilahti ja Lempäälä pyysivät vuoden 1680 valtiopäivillä veronalennusta yli sata vuotta aikaisemman erämaiden peruutuksen johdosta.384 Vaikkei näitä veronalennuksia juuri myönnetty, kysymyksen ajankoh-taistuminen,samoihin aikoihin eri puolilla maakuntaa osoittaa sekin, että kalastuksen merkitys edelleen tunnustettiin.
Kalastuselinkeinon painopiste oli selvästi toisaalta jokien suupuolien sopivissa kapei-koissa. toisaalta meren rannikolla. Sisämaan järvialueella kalastuksella on ollut luontaiset edellytykset. Kun lisäksi sivuelinkeinoja on kaukana sisämaassa yleensä ollut paljon vähemmän kuin rannikon tuntumassa, luulisi kalastusta tarvitun enem-mänkin. 1600-luvun pikkutulliluettelot ja tuomiokirja-aines sekä 1700-luvun taloudel-liset kertomukset kertovat kuitenkin kaikki samansuuntaisesti, että kalastuksen tuot-to meni sisämaassa suurelta osalta kotoiseen kulutukseen; vähäistä vientiä vastasi runsaastikin kaupungeista yleisesti talonpojan ruokavalion piristykseksi tuotu
suola-silakka. Kalastuskaan ei siis eräkauden päätyttyä enää päässyt muuttamaan sisä-maan elinkeinojen yksitoikkoistakuvaa.385
6. Hylkeenpyynti
Hylkeenpyynti on Pohjanlahden rannikon sesonkielinkeino, joka sijoittuu kevättalven muutamiin kuukausiin, samoihin aikoihin kuin sisämaassa hirvenhiihto ja karhun-kaato. Hylje on näet eläin, joka jopa satojen yksilöiden laumoina saapuu etelästä
Pohjanlahden jäille poikimaan. Suuri harmaahylje poikii mielellään kiintojään reu-nassa oleville suurille ajojäälautoille helmi—maaliskuun vaihteessa. Pienempi norppa tekee pesänsä jäälauttojenpäälle kinostuneeseen lumeen; sen poikima-aika kestää pi-temmälle kevättalveen. Pohjanmaan rannikkokylistä ja Merikarvialta
metsästysseuru-eet saapuivat hyljejäille suurilla 7—B hengen hyljeveneillä, jotka tuotiin hevoskyydillä avoveden reunalle asti. Yöpymispaikkana olevasta veneestä seurueen jäsenet kiersi-vät jäillä hyljeparvia etsimässä; heidän apunaan oli pari pienempää venettä, kelkkoja ja leveän suksen tapaisia pitkiä ns. ajopuita, joillarailot ja sulapaikat ylitettiin. Jään päällä makaavat tai hengitysaukoilleen nousevat tavatut hylkeet surmattiin kaukaa ampumalla, tai jos yllätys onnistui, keihäällä tai harppuunalla jopa vain nuijimalla.
Hylkeistä otettiin talteen arvokas nahka jatraani, jotkakelkoilla kuljetettiin hyljeve-neelle tai maihin; ruhot upotettiin avantoon. Moniviikkoisen pyyntimatkan jälkeen kotirannassa rasva erotettiin taljoista ja keitettiin sekä säilöttiin tynnyreihin. Sitä käytettiin eräänlaisena tämän ajan lamppuöljynä. Usein varsin riittoisa saalis jaettiin
384) Vastaus Ylä-Satak. valtiopäivävalituksiin 25.11. 1680,§ 9; VAReg. jälj. fol. 662—664; Arajärvi 1950s.
61; Vastaaviayrityksiä Hämeestäv. 1672: Soininen 1957s.26ja Luuk k o 1957s.538.
385) Jutikkala, Längelmävesi 1949s. 377—378;Suva nto 1957s. 533—534: Oja 1956s. 68; Tämän te-oksen lukuKauppatavarat.
Hylkeenpyyntiä. Viisikylän parasta hevosia valjastettuna suuren hylkiveneen kuljet-tamista varten avoveden tuntumaan. Pyytäjät käyttivät lumipukua ja leveää suk-sen tapaista ajopuuta lähestyäkseen jäänreunalla paistattavia hylkeitä
ampumamat-kan 1600-luvulla todennäköisesti harpunointimatkan päähän. Saalis tuotiin tukikohtana toimivalle veneelle, jossa yövyttiin. Merikarvia 1941. Valok. Sata-kunnankirjateollisuus. Satakunnan museon kokoelmat.
tasan seurueen miesten kesken.386
Vanhoista asiakirjoistamme ei ehkä saa selville aivan kaikkea tätä, mutta kylliksi osoittamaan, että kuva sopii Satakunnankin tiettyihin rannikkokyliin. Niinpä jo Olaus Magnus 1500-luvun alkupuolella kertoo eloisasti Pohjanlahden hylkeenpyytä-jien harppuunoista; onpa hänen kuuluisassa teoksessaan sieltä kuvakin hylkeiden keihästämisestä jäälautalla. Jakob Wijkarin Pohjanlahden hylkeenpyynnistä
kirjoite-tussa varhaisessa väitöskirjassa (Turku 1707) kerrotaan mm. hylkeitten harppunoin-nista hengitysreiältä.387 Museoesineistössä on säilynyt mm. Merikarvialta kaksivä-käinen harppuunan terä, jonka varsiputken reiässä on harppuunaköyden kiinnitys-rengas. Vielä mielenkiintoisempi on Luvian harppuunakeihäs, jossa on saranallinen väkä. Se oli iskettävä niin syvälle, että haavoittuneen hylkeen vetäessä väkä leviää
saranastaan.388 Myös hyljepyssy alkoi jo 1500-luvulla tulla käytäntöön keväisiltä, auringossausein huikaisevan kirkkailla hylkijäillä.389
1500-luvun tileissä ilmoitetaan useaan otteeseen, että Ulvilasta pyysi hylkeitä vain kaksi kylää. Kun hylkeenpyynnin keskusalue oli Närpiössä jaruotsalaisella Pohjan-maalla. nämä kylät olivat todennäköisesti Suur-Ulvilan pohjoisrannikolla, siis Meri-karvialla. ehkäpä Kasala ja Merikarvia. (Riispyy oli vielä kovin pieni, vain
paritaloi-nen). Mainittakoon, että kamreeri Juhana Ottenpojan tarkastuksessa v. 1631
maini-386) Hämäläinen. SMYA 37: 2,v. 1930.
387) Hämäläinen 1930s.70—72.
388) Hämäläinen 1930s.67—69.
389) Sirelius 1919s.149,
taan hyljevedet sekä Kasalan, Merikarvian (Yli- ja Alakylän) että Köörtilän kylil-lä.390 1600-luvulla Merikarvian talonpoikia saatettiin syyttää siitä, että he hylkeen-pyynnin takia laiminlöivät jumalanpalveluksen (!) V. 1705 närpiöläiset kerran väitti-vät. että alakyläläiset olivat ottaneet jäälautoilta 25 hyljettä, jotka muka he olivat sinneampuneet.391
Hylkeenpyyntielinkeino näyttää täällä pohjoisessa olleen tuottava ja merkittävä har-joittajiensa taloudessa, koska kruunu 1560-luvun lopulla voi tällä alueella kiristää tullivaatimuksiaan seitsemänteenosaan saaliista.392
Porin seudulla hylkeenpyynti ei näytä olleen ainakaan verotettu elinkeino, mutta tyhjän välialueen jälkeen sitä tavataan taas Luvialta alkaen. Tämä eteläinen hyl-keenpyyntialue, Luvian, Eurajoen ja Rauman saaristot, harjoitti pyyntiä ilmeisesti pienemmässä mitassa kotoa käsin, koska täältä läpi vuosisadan vaadittiin tullina Vehmaan kihlakunnantapaan vain kymmenes osa saaliista.393
Seuraavassa esitetään pieni taulukko viidentoista vuoden hyljeveron tuotosta. Tutki-mukselle vahingoksi on ilmoitettu vain Satakunnan tullin loppusumma koko alueelta Närpiö mukaanluettuna, eikä voi laskea, paljonko siitä on nykyisestä Satakunnasta.
Taulukko 39. Satakunnan hylkeenpyyntiä 1500-luvulla
Vuosi Tullitraania Lähde
1570 206 leiv. (Tukholman puntari) VA 2226: 17 v
1572 122 leiv. 5 mk(Tukholman puntari) VA 2257:20
v
1574 31 1/2 leiv. VA 2270:21
1575 131 leiv.5 mk(Tukholman puntari) VA 2277:19
1576 10 aarnia 6 leiv. 1 mk VA 2287:13
1577 18 aarnia 1 leiv. 8 mk VA 2296:18.
1578 20 aarnia 7 leiv. VA 2304:35
v
1579 10 aarnia 7 leiv. VA 2313:16
1580 15 aarnia 6 leiv. 17 1/3 mk VA 2321:13
1582 5 aarnia 7 leiv. VA 2342:15
1583 3 aarnia 27 leiv. VA 2348:14
v
1584 3 vatia 15 leiv. VA 2357:27
v
1585 2 aarnia 4 leiv. 2 mk ( =3 vatia 15leiv.) VA 2367:25
Mielenkiintoinen on joinakin vuosina ilmoitettu tullina kannettujen hylkeennahkojen määrä. V. 1560 koko alueelta kannettiin tullina 31 kuutinnahkaa.394 V. 1564 Ulvi-lasta lähetettiin Tukholmaan 17 hylkeennahkaa ja 36 kuutinnahkaa, ja 1566 samoin 23 hylkeennahkaa ja 17 kuutinnahkaa.395 Seitsemällä kerrottuna koko saalis on siis
390) Santavuori 1961s.50ja 62.
391) Santavuori 1961s.249,
392) VA 2214: 15v.
393) VA 2277: 19.
394) VA 2098:lOv.
395) VA 2156:58v.jaVA 2181: 22v.
ollut noin kahdestasadasta neljäänsataan (tarkkaan 217—371 kpl) hylkeeseen. Pel-kästään Eurajoen hallintopitäjästä kannettiin tullina 2 hylkeennahkaa ja 16 kuutin-nahkaa v. 1570396 ja vainLapin hallintopitäjästä 8 hylkeennahkaa ja 21 kuutinnah kaa.397 Kun vero etelässä oli kymmenes osa saaliista, näidenkin pitäjien talvinen hyi jesaalis nousi siis pariin kolmeen sataan hylkeeseen. V. 1597 ilmoitetaan, että hyi keenpyyntiä Ulvilassa on harjoittanut kaksi kylää, mutta Eurajoella vain kaksi ve-nekuntaa. jotka ovat maksaneet verona 14, osan saaliista. Veroa on siis etelässä hie-man lievennetty. Mainitut kaksi venekuntaa maksoivat hylkeenrasvaa 24 1/2 leivis-kää. kaksi hylkeennahkaa ja 11 kuutinnahkaa.398 Tämä edellyttää siis 28 hylkeen ja
154 kuutin saalista. V. 1600 Lapin hallintopitäjästä, johon Rauman rannikkokylät luettiin,kannettiin 11 leiviskäähylkeenrasvaa.399
Myös Ulvilan kuninkaankartanossa katsottiin hylkeenpyyntiä niin kannattavaksi,
et-tä siet-tä varten pidettiin v. 1559 palveluksessa hylkeenpyytäjiä veneineen.400 Vuonna 1610 oli Ulvilan Anolan Akseli Kurjen kalastaja asunut kolmea Köörtilän
(Giörde-böle) autiotaloa. Muun vahingon ohellatalonpojat väittivät hänen tärvänneen heidän hylkeenpyyntinsä(Siälle Rodd).401
7. Helmenpyynti
Kalastukseen verrattava sivuelinkeino oli helmenpyynti. 1700-luvun tietojen mukaan sitä voitiin Satakunnan alueella harjoittaa viidessä eri paikassa, Eurajoella. Merikar-vialla.402 Kyröskoskella,403 Tammerkoskessa ja Lempäälän Kuokkalassa.404 Joessa elävien helmisimpukoiden pyytämistaidon sukeltamalla veneestä pohjaan lyödyn riu'un varassa näyttävät näiden seutujen asukkaat osanneen jo 1500-luvulla.
Nuori Juhana-herttua lähetti nimittäin helmenostajansa kahtena peräkkäisenä vuon-na 1556 ja 1557 Ala-Satakuntaan jaUlvilan vouti sai verovaroistaan maksaa hänen
ostonsa.405 Kun hovin helmenhankinta 1690-luvulla järjestettiin. Suomen inspeh-torin Mateus Jahtiin tiedetään ostelleen kymmeniä helmiä mm. monilta Eurajoen.
Noormarkun, Merikarvian ja Messukylän (Tammerkosken ympäristön) nimetyiltä talonpojilta, yleensä yhden helmen kultakin.406
196) VA 2226: 48v.
,197) VA 2277: 19.
198) VA 207: 24.
199) VA 1594: 70.
400) VA 2066: 62.
401) VA Turun hovioikeudentuomiokirja v. 1623—1673,fol. 35, kolmasfoliointi.
402) Sirelius 1919s. 211;Santa v uori 1961s.254—256.
403) Rudenschöld 1741(1889) s.
404) Gadd 1751,suomennos s.36.
405) VA 1988: 3, VA 1989: 27 ja VA 2006: 49v.
406) VA. Fiske och vattenrätt.Pärlfisken, tilejä 1692—1724, FR 630.Satakunnasta erityisesti 1695 tilienliite: Messu kylä 5, Noormarkku6,Merikarvia 5 ja Eurajoki 2 helmeä.