VII Metsänkäyttö
3. Tuohen ja niinen kiskonta
'‘Meiltä. Johan Pryss” kirjoitti Juhana 111 Tukholmasta 6.4. 1590 Ala-Satakun-nan voudille "puuttuu rakennuksiltamme sekä täällä (Tukholman kuninkaan)
lin-nassa että muutenkin useissa paikoin kartanoissamme ja työpajoissamme koko joukko tuohta. Sen tähden on täten vakaa tahtomme ja käskymme, että niin pian kuin tämä kirjeemme tulee käsiisi, heti lähetät tänne joitakin satoja hyviä klovia Ul-vilan tuohta .. .". 46 Juhana lienee käskyä antaessaan muistellut nuoruuttaan ja
herttua-aikojaan, jolloin hän rakennutti Porin kuninkaankartanoa ja v. 1558 helposti keräytti voutikunnasta tuohet sen kattoihin. Jokainen talonpoika joutui maksamaan 60 liuskaa(fliker). mikä oli neljäsosaklovaa, sillä "240 (tuohi) -liuskaa lasketaan jo-ka klovaan".47 Ala Satakunnasta kertyi silloin 1271/-,klovaa (pihtiä).
38) Ulvilan käräjät I7.—19.9.1638.VA mm4: 288.
39) Hannu Hannunpoika(Gode)30.3. 1664 ja 26,6, 1664 RA, Bielkesamlingen. kuten viisi seuraavaakin alavii-tettä.
40) HannuHannunpoika 20.11. 1664 Sigrid Bielkelle.RA. Bielkesamlingen.
41) PaavaliPaavalinpoika9.9. 1674 Sigrid Bielkelle, RA. Bielkesamlingen.
42) Grels Michelinpojan kuitti I. 10.1670.
43) PaavaliPaavalinpoika20.8. 1678 Sigrid Bielkelle. RA. Bielkesamlingen.
44) Sigrid Bielke 15.5. 1677. RA. Bielkesamlingen.
45) Oja 1956s.61; Metsänkäyttöalueesta myös Ajoi 946s. 14jakartta s.37.
46) VA 2404: Il3.
47) VA 2040:33.
Tulliluetteloista näkee, ettäkaton kattamisessa tarvittava tuohi on tosiaan ainakin jo Kustaa Vaasan ajoista alkaen ollut muuan Suomen rannikkotalonpoikien yleisiä vien-titavaroita. Tuohta ei käytetty ainoastaan varsinaisissa tuohikatoissa, vaan myös tii-li- ja turvekatoissa oli useimmiten alla eristyskerros tuohesta. Siksi tuohen kysyntä oli vilkasta. Satakunnan kaupungit48 ja maalaispurjehtijat veivät sitä runsaita määriä pääkaupunkiin.
Kruunun ostoja Eurajoen seudun talonpoikaispurjehtijoilta Tukholmassa v. 1568
Kylä Myyjä Lautoja Tuohta
Lapijoki Matts Hiortt 6 tohtia 164 klovaa
Lapijoki Simo Olavinpoika 9 162
Lapijoki Matti Niilonpoika 6 136
Lapijoki Lasse Pietarinpoika 56
llavainen Simo Olavinpoika 100
Ilavainen Juhana Olavinpoika 46
Rauman kylä Paavali Olavinpoika 33V2
” 14
Lähde: Kammararkivet, Tuli och accis voi. 313.
Ensiksi esitetty selväsanainen tuohitilaus Tukhoman kuninkaanlinnan kattoa varten ei ollut suinkaan ensimmäinen. Niinpä jo v. 1583 Juhana-kuningas oli tilannut Ala-Satakunnan voudilta Tapani Eerikinpojalta "tänne Tukholman linnan rakennukselle niin paljon tuohta, kuin vain voit voutikunnastasi saada”.49 Koska kuningas samassa kirjeessä moittii voudin aikaisempia lähetyksiä liian pieniksi, tämä on tileihinsä
liittä-nyt selvityksen toimenpiteistään. Voutikunnan talonpojat joutuivat hankkimaan aina kaksi yhdessä yhden klovan tuohta. Tällä tavalla Tukholmaan lähetettävää tuohta kertyi 583V6 klovaa.50 V. 1586 kuninkaan samanlainen tilaus käsitti kolme- tai nel-jäsataaklovaa tuohta Ala-Satakunnasta.51
Tuohen hankinta-alue lienee ulottunut pitemmälle sisämaahan kuin muun puutava-ran. koska se oli suhteellisenkevyttä kuljettaa. Niinpä Kokemäenkartano hankki v.
1552 kattotuohta Huittistentalonpojilta seuraavasti:
Matti Porri Huittinen 372 klovaa. hinta5 äyriä 6 penninkiä
Martti Naatula 3’/2 klovaa, hinta5 äyriä 6 penninkiä
Eski! Mäenpää 3 klovaa, hinta4V2äyriä
Matti Sarkkila 3 klovaa, hinta4V2äyriä
Koko Huittisten pitäjästä 19 klovaa. hinta4mk 1V2 äyriä
Simon Hindt 3 klovaa, hinta4V2 äyriä
Vampulan neljänneskunta 13V 2klovaa, hinta 2 mk 2 äyriä 18 penninkiä Lähde: VA 1953:9 Yht. 48‘/2klovaa
48) Lähteenoja 1946s. 165.
49) VA 2361: 38.
50) VA 2357: 28.
51) Kuningas 14.3. 1586Hans Mårtheninpojalle. VA Reg.jälj. 1586, lisäykset VIfol. 23v.
Huittisista on pari sakkojuttua tuohiasioista; ilmeisesti niillä siis oli taloudellistakin merkitystä: Simo Pitkänen sai v. 1553 sakkoa, kun hän oli "luistanut” neljä
kuor-maa tuohta Marttilan kylän Fransin metsästä, ilm. kirkolta, jossa oli Martikaisen talo. Termi luistaa merkitsee tuohen kiskomista rungosta sopivan kiilan eli lusan avulla.53 V. 1555 Markus Kenni nimestä päättäen Karhiniemestä sai sakkoa 3 markkaa vahingosta, jota hän oli tehnyt Eskil Torkelinpojan tuohille. V. 1622 eräässä Huittisten riihen palossa tuhoutui mm.kaksi kuormaa tuohta.53
Eurajoella tuohestusriita aiheutti v. 1620 jopa metsän jakamisen jakokunnan kylien kesken. Irjanteella ja Huhdankylällä oli ollut yhteinen metsä. Irjantelaiset antoivat Kainun Tapanille Luvan "luistaa tuohta heidän metsästään” (att löpa Näffuer
i
de-ras skog), mutta huhtalaiset väittivät metsää omakseen. Pulmasta päästäkseen oi-keus määräsi jaon.s4 Ulvilassa seuraavana vuonna Noormarkun asukkaat olivat ylittäneet Söörmarkun ja Toukarin rajan ”tuohenkiskonnalla ja muulla vahingonte-olla”.55
Sisämaankin lähteissä esim. Jonas Strängin kyläkartoissa Huittisten, Tyrvään ja Karkun seudulta 1640-luvulta tavataan säännöllisiä mainintoja kylien ja talojen tuohensaannista.56 Mouhijärvellä Kemijärven Sipi Erkinpoika mm. väitti v. 1628,
et-tä Häijään 4, Tupurilan 3, Rienilän 4, Saikkalan 2 ja Härmälän 2 taloa oli
"hakan-nut heidän metsäänsä, ottanut tuohta ja niintä”.57 Pirkkalassa sattui v. 1574. että Takahuhdin asukkaat nyk. Tampereen kaupungin alueella olivat yhteisestä metsästä keränneet ”koko joukon tuohta” erään heinäsuovansa aluspuiden varaan.
Teiskolai-set Erkki Pärri ja Pohtolankylän Klemetti Liuttu sekä Matti jaErkki Penko ottivat nämä tuohet laittomasti ilmeisesti arvellen, että ne oli kerätty heidän metsistään.58 V. 1624 Pirkkalassa pantiin takavarikkoon 15 kantamusta (börder) tuohta, jonka Köminiemen asukkaat olivat keränneet Paavali Viljakaisen rajalta.59 Esimerkkejä voisi jatkaa, mutta se on turhaa, sillä selviä todisteita viennistä ei saada, koska myös kotikylän katot vaativat säännöllistä huolenpitoa jasiten ”tuohestusta” ja
mo-nenlaisia tarvekaluja, kontteja, rasioita ja virsuja 1. tanokkaita tehtiin tuohinauhasta.
Rannikkoseuduilla vienti sen sijaan jatkui. Rauman maistraatti lähetti keväällä 1634 Erik Martinpojan viemään Tukholmaan tuohia, joita Matti Yrjänänpoika oli
hankki-nut kaupungista ja ympäristöstä kruunun laskuun.60 Porin kreivikunnan inspehtori
52) Tekniikasta Valonen 1952s.7—lOja 20—24ym.
53) Huittisten sakkoluettelot 21.2. 1553,VA 216c: 18vja24.3. 1555, VA 1975: 18v. Huittistenkäräjät 27.2. 1622.
VAmm 1: 148.
54) Eurajoen käräjät 1620, VAmm 1; lOv.
55) Ulvilankäräjät 6.12. 1621.VA mm 1: 120.
56) Esim. Lähteenoja, 1949s. 152—153.
57) Karkun käräjät 30.8. 1628.VAmm 2: 154.
58) Pirkkalansakkoluettelo 5.12. 1574: vuoden 1575käräjäkiertoa VA 2286:3v.
59) Pirkkalankäräjät 18.2, 1624.VAmm 1:45v.
60) Lähteenoja 1952s.69.
Ala-Satakunnassa tuohi- ja nii-nimetsiä omistavat kylät vuoden 1631 tarkastusmaakirjan mu-kaan. PiirtänytPenttiPapunen.
taas lähetti syksyllä 1662 Ulvilasta Tukholmaan mm. 25 kantamusta (börder)
tuoh-ta.61 Eräässä Eurassa sattuneessa tapauksessa v. 1647 kerrotaan, että tuohen nylke-minen puista tapahtui heinäkuussa.62
Isonvihan aikana v. 1719 tuohia vietiin Satakunnan pitäjistä kaupunkiin seuraavasti:
Ulvilasta 18 kimppua. Loimaalta 15. Eurajoelta 8. Eurasta 8, Huittisista 6 ja Mou-hijärveltä 1 kimppu.63 Näkyy, että alue keskittyy Ala-Satakuntaan ja kaupunkien läheisyyteen: Ylä-Satakunta puuttuu miltei tyystin. Rannikkoseudun vilkkaasta sivu-elinkeinosta antaa vielä 1700-luvun alulla selvän jälkikäteistodistuksen myös kirkko-herra Johan Laihiander. joka kirjoittaa Euran pitäjänkertomuksessa v. 1752: "Tuo-hestamisessa. jokatähän aikaan parhaiten kannattaa, ovat pitäjän asukkaat varsin-kin yhteen aikaan olleet ahkeria, joten pojalla lienee syytä odottaa huonoa palkintoa
isän uutteruudesta.”64
Toinen käyttökelpoinen raaka-aine oli lehmuksen kuoresta saatava niini. Kun jalo
61) HannuHannunpoika Gode4.10. 1662 Sigrid Bielkelle.RA. Bielkesamlingen, 62) Eurankäräjät 15.—1 7.3. 1647.VAmm6: 228v.
63) Oja 1956s.61.
64) Jaakkola 1916s. 169.
niinipuu ei viihdy kaikkialla, vaan on vaativainen rintakylien lehtipuu, niinen
kiskon-ta lienee ollut yleisintä nimenomaan Kokemäenjokilaakson vanhoissa kantakylissä eikä pohjoisenuudisasutusalueella.
Ala-Satakunnan maantarkastuskirja v. 1631 sisältää toisin kuin edeltäjänsä v.
1589 myös metsänkäyttöä koskevia tietoja. Sellaisten kylien lisäksi, joiden metsää kehutaan yleisesti hyväksi, on joukko kyliä, joista erikseen sanotaan, että niiden metsästä saa tuohta ja niintä. Tuohestus ja niinen kiskonta mainitaan aina yhdessä.
Vaikka luettelo kuvaa ensinmainitusta syystä vähimmäismääriä, joihin olisi lisättävä lukuisat kaikin puolin hyvän metsän omaavat kylät, lueteltakoon varmat ”tuohi- ja niinikylät”kuitenkin nimeltä:
Kokemäki: Palus (nyk. Rullaa). Levanpelto (nyk. Rullaa). Villiö. Rakkulainen. Pirkkala (nyk. Harja valta),yhteensä 5.
Ulvila: Suosmeri, Kaasmarkku. Tattara (nyk. Nakkila), Leistilä (nyk. Nakkila), Kasaböle (nyk. Meri-karvia). Pomarkku (nyk. Pomarkku), yhteensä 6.
Eura: Lellainen,Sorkkinen. Naarjoki, yhteensä 3.
Loimaa: Kojonperä. Koski (nyk. Alastaro), Isoperä (nyk. Mellilä), Ypäjä (nyk. Ypäjä), yhteensä 4.
Huittinen: Karhiniemi. Sampu. Nanhia. Huittinen, (nyk. Kauvatsalta) Kulkkila, Kauvatsa ja Jalonoja, (nyk. Keikyästä) Saappala, (nyk. Vampulasta) Siivikkala ja Sallila, (nyk. Punkalaitumella) Jalasjoki, KostilajaVanttila.yhteensä 13.
Ala-Satakunnasta mainitaan siis kaikkiaan 31 kylää, jotka saavat tuohta ja niintä omalta alueeltaan.65 Tämä noin 8 % kihlakunnan kylämäärästä muodostaa kuitenkin vain "varmistetun esimerkin" asiasta, sillä siihen olisi heti lisättävä lukuisa joukko hyvämetsäisiä kyliä, joissatätä asiaa ei ole erikseenkorostettu.
Hämeestä on paljon vanhoja tietoja niinen valmistuksesta.66 Satakunnan sisämaassa useimmat tuomiokirjamaininnat näyttävät myös koskevan Hämeen rajapitäjiä, alka-en Loimaalta, jossa on Niinijoensuun kylä ja siitä nimensä saanut pitäjän neljännes-kunta. nykyinen Alastaroja päätyenKarkun kautta Lempäälään.
Niinpä niiniköyden käyttö vilahtaa loimaalaisessa oikeusjutussa v. 1624.67 Tyrvään Tyrväänkylässä neljä talonpoikaa sai 1566 sakkoa, kun he olivat kiskoneet niintä toisten metsästä.68 Suoniemen Sarkolassa oli v. 1629 kiskottu luvatta 10 kantamusta niintä.69 Mielenkiintoinen on Suoniemen Sarkolan ja Karkun Kutalan kylien välillä v. 1647 sattunut selvittely yhteisen niinimetsän käyttöoikeudesta. Kiellettiin ketään epätavallisina aikoina nylkemästä niintä. Vanhan perinnäistavan mukaan oikea kor-juuaika oli mikonpäivän jälkeen syksyllä ja jokaisen osakkaan piti kuuluttaa toisille.
65) VA 2585.
66) Luutko 1957s.526.
67) Loimaan käräjät 26.8. 1624.VAmm 1:238v—239.
68) Tyrväänsakkoluettelo 3.12. 1566.VA2204: 28.
69) Karkun käräjät 26.10. 1629.VAmm 2: 406.
kun hän alkoi niintä ottaa.70 Lempäälässä v. 1554 Kuljun Mikko Tuomaanpoika tuomittiin 40 markan sakkoon, kun hän oli väkivalloin ottanut Ilukselan Heikin ul-komaalta 40 leiviskää niintä.71 Samassa Kuljun kylässä sanottiin v. 1630 itsellisten kiskovan niintä talonpoikien vahingoksi.72 Pirkkalan nimikkokylässä sakotettiin 1566 Pietari Lukkia, joka oli eksynyt pappilan maille niinen kiskontaan.73 Kangasalla 1571 Isoniemen miehille kävi samoin, kun he olivat ottaneet niintä Vääksyn Kaari-nan alueelta.74 Pohjoisin maininta niinen saannista on Ikaalisista, jossa Vatulan Niilo Kukkola oli v. 1555 vienyt pois Kilvakkalan Reko Rekolalta jonkin määrän niintä.75 Kokemäenkartanoon ostettiin v. 1552 Satakunnan talonpojilta 19 nippua niintä nuottaköysiksi eli -tauoiksi.76 Niinen käyttö oli siis yleistä myös alueella, joka maantieteellisesti sattui lehmuksenlevinneisyyden pohjoisreunaan.