Kaupungin ja maaseudun käsityöläiset 1500-luvulla

Keskiajalta lähtien kruunu oli keskieurooppalaisten esikuvien vaikutuksesta pyrkinyt keskittämään käsityön harjoittamisen kaupunkeihin voidakseen paremmin verottaa ja valvoa sitä sekä edistääkseen siten kaupunkien vaurastumista. Vanhempi tutkimus onkin arvellut kaupunkikäsityön elinkeinon valtaryhmäksi.¹ Tosiasiassa maalaiskäsi-työ näyttäisi olleen lukumääräisesti ^paljon vahvempaa, vaikka aloiltaan ehkä har-vempaa kuin kaupunkikäsityö. Himanen ^on kortittaessaan Suomen keskiajan käsi-työläiset ^tavannut harvoista kaupungeistamme vain 99 käsityöläistä maaseudun 239:ää ^vastaan.2 Vaikka ^{luvut ovat} lähteiden vajavuuden vuoksi sattumanvaraisia,

pääasia on niiden nojalla selvä: maaseutukäsityö oli voimakkaampaa. Samaa voi-daan päätellä Suvannon keräämistä tiedoista. Satakunnan kaupunkien

keskiaikaises-ta käsityöstä ei ole kunnon ^{lähteitä, mutta sen} eri maaseutupitäjistä hän on

taulukoi-nutkokonaista 151 käsityöammattia kuvaavaa nimeä ^vuoteen 1571 mennessä.³

Kaupunkikeskeiseen politiikkaan liittyy Kustaa Vaasan 1546 ^antama Uppsalan sääntö, jossa käsketään kaikkien muiden käsityöläisten pakkotoimenpiteiden uhalla

muuttaa kaupunkiin paitsi "rahvaan tarpeellisten käsityöläisten maaseudulla” s.o. lä-hinnä seppien, suutareiden ja nahkureiden.⁴ Paljon tästä ihanteesta jäi toteutumatta.

seuraavassa nähdään, miten kruunu joutui siitä Satakunnassakin heti tinkimään

mutta yleisenä ohjeena se selvittää ajan kaupunkikeskeistä taloudellista katsomusta-paa.

Kaupungeissakin tarvittiin eniten tavallisia käsityöläisiä. Suutareita, räätäleitä. seppiä ja puuseppiä kysyttiin kaupunkiympäristössä enemmän kuin maalla ja osa

maalais-ten tilauksista varsinkin vaativammista tuli kaupungin käsityöläisten suoritetta-viksi, kuten lait edellyttivät. Niinpä Porissa oli 1500-luvun lopussa ^mm. kuusi suuta-ria, kolme ^{räätäliä,} puuseppä ja seppä, Raumalla ^{taas v.} 1571 kaksi ^{suutaria, räätäli}

jakaksi seppää, ^{mutta v. 1614 kolme} suutaria, neljä räätäliä ja neljä seppää. Taval-listen käsityöläisten lisäksi kaupungeissa asui joukko erikoisalojen mestareita.

Poris-1) Voio n^{m a}a 1911s.22; E^. W^. Juv a 1964s.409—411.

2) Himanen, gradu 1971s. 181, 194,199, 3) Suvanto 1973 s.^277.

4) Lindberg 1947s. 108—111.

sa oli v. 1600 kaksi kultaseppää sellaiset toimivat tähän aikaan samalla eräänlai-sina pankkiireina kaksi nahkuria, köydenpunoja, tynnyrintekijä ja laivanrakennus-mestari. ^{Raumalta taas} tavattiin ^{v. 1571} kultaseppä, sorvari ja maalari ^(1571,

I^614).5 Harvinaisempia töitä varten piti ilmeisesti noutaa mestari Turusta. Sikäläinen säämiskäntekijä sai tilauksia kaikista kansankerroksista, sillä miesten muoti alkoi suosia pukinnahkaisia housuja, ja lukkosepänkin tuotteet alkoivat vähitellen levitä tavallisiin maataloihin. Lasimestari ^{sen sijaan} kävi kiinnittämässä ruutuja vasta pap-pilassa, nimismiehellä tai muissa vauraissa taloissa. ^Turun kauppa-alueella

tur-vauduttiin turkulaisiin sellaisillakin ^{aloilla, jotka} olivat ^oman maakunnan kaupun-geissa edustettuina. Niinpä Matti-kultasepälle ^Turusta tuomittiin 1551 kaikki hänen

saatavansaLoimaan pitäjästä; niitä olimm. Mäenpään jaKarsattilankylistä.⁶

Taulukko 42. Käsityöläisten ja muiden asukkaiden veromäärät Länsi-Suomen kaupungeissa vuonna 1571

Veroluet- Veromäärienjakautuminen asukkaiden kesken

teloon ei alle 1-5 5-10

10—20|

^{20-100 yli 100}

merkityt ve- mark- mark- mark- mark- mark- markkaa Yht.

roa ka kaa kaa kaa kaa

Lähteenä kaupunkien hopeaveroluettelot. Kerännyt Himanen 1971

5) Ruuth 1899^{s.55; Lähtee n oja 1946}s.89.

6) Roo s (toim.)s.69 ja 157.

Maaseudun tavallinen talonpoikaistalo ^oli vielä 1500-luvulla hyvin omavarainen ta-louskokonaisuus. Talossa valmistettiin lähes ^kaikki, mitä siellä tarvittiin. On kuiten-kin luonnollista, että kyläläisistä jotkut saattoivat osata esim. takomisen paljon pa-remmin kuin toiset. Nyt kun joku taitava pikkutilallinen tai renki ryhtyi hankkimaan pääasiallisen elatuksensa kiertämällä vaativampia sepäntöitä suorittamassa lähiseudun

taloissa, oli hänestä tullut vakinainen seppä. Vastaavasti jokutoinen saattoi ^erikoistua suutarin tai nahkurin töihin; _muut käsityöläiset olivatkin maalla ylen harvinaisia, niin kuin ^seuraava asetelma osoittaa.

Taulukko 43. Ala-Satakunnan maalaiskäsityöläiset 1550—1552

(Painetun tuomiokirjan Roos 1964 mukaan ilman käsityöläisaiheista paikannimistöä)

Pitäjä _{-C -C} S ^:S

Laskelmat koskevat johdonmukaisesti henkilölukua. Niinpä Eurajoella esiintyy todel-la viisi eri seppää ^(Heikki. Matti. ^Olavi, Perttu, Tuomas) ja Ulvilassa kolme eri suu-taria ^(Erkki Ravaninkylästä. Olavi Suosmerestä ja Pietari). Varmaa ^tietysti ei ole. et-tä kaikki käsityöläiset tulivat mainituiksi kolmen vuoden käräjäkierroksilla: maan hiljaisia, jotka ovat eläneet sääntöjä rikkomatta, _mutta toisaalta luottamustoimiin joutumatta _saattaa jokin määrä puuttua (esim. seppiä ja suutareita). Kun kuitenkin usea mainitaan jotoistamiseen tai useamminkin (26 henkilöstä on yhteensä ⁴⁵

mai-nintaa), luulisi pääosan tulleen mukaan. Kokonaisluku noussee kuitenkin ^varmasti yli 30;n. siis Porin jaRauman tunnetun käsityöläismääränedelle.

Eräässä tapauksessa voi ^todeta, kuinka poika seuraa isäänsä ammatissa: Kokemäen Niilo-nahkurinjälkeentulee Klemetti Niilonpoika-nahkuri.

Vuoden 1571 hopeaveroluetteloissa Ala- ^ja Ylä-Satakunnan kihlakunnat ovat hyvin erilaisia käsityöläismerkinnöiltään. Ala-Satakunnassa laiminlyödään näitä aloja ko-vasti: vain viisi käsityöläismerkintää ^(muurari Kokemäellä, räätäli Huittisissa, kolme seppää Köyliössä) tuskin vastaa todellisuutta. Sen sijaan Ylä-Satakunnasta maini taan käsityöläisiä runsaammin, vaikka kovin harvanlaatuisia:

Taulukko 44. Vlä-Satakunnan maalaiskäsityöläiset 1571 (Painetun hopeaveroluettelon. Jokipii 1953^mukaan)

Pitäjä_J c 3 c c

Hopeaveroluettelo tulee siis Ylä-Satakunnan osalta melko samansuuruiseen tulokseen kuin vuosien 1550—52 tuomiokirja Ala-Satakunnan. Kumpikin edustaa lähinnä

to-distettua ^minimiä; todennäköisesti käsityöläisiä on ollut kummallakin taholla enem-män ^(Esim. Tyrvään ja ^Kangasalan puuttuminen osoittaa ^tätä). Kaupunkien ja maaseudun kesken vallitsi ^v. 1571 edelleen sama suhde kuin keskiajalla. ^Koko

maasta tavattiin 102 kaupunkikäsityöläistä. mutta 138 maaseutukäsityöläistä. Sata-kunnan kaupungeista 14, sen maaseudulta 29.⁷ Vaikka itse absoluuttisilleluvuille ei lähteen satunnaisuuden vuoksi ^panisi suurta merkitystä, maaseudun johtoaseman jatkumisen ne vahvistavat.

Kiertäminen kuului käsityöläisen ammattiin ^(vrt. s. 423), sillä kysyntä oli tietenkin tutkimusajan oloissa rajoitettua. Sillä ^tavoin sepät, nahkurit ja suutarit kävivät vuo-sittain talosta taloon tarjoamassa palveluksiaan. Päivästä ^viikkoon kestävän työnsä aikana he todennäköisesti olivat talon ruoassa. Esimerkkejä tästä tarjoavat kunin-kaankartanoiden vuosittaiset käsityöläisten kestitykset. Saman käsityön harjoittajien asiakasalueet jaettiin ^pian keskinäisillä sopimuksilla alan yrittäjien ^kesken, niin että heille muodostui työskentelypiirit. Esim. v. 1586 Harjavallan Jussi Näyhälä parkitsi vuotia Kokemäenkartanossa ja Kokemäensaaren (Kyläsaaren) Lasse Porin karta-nossa.^{8mutta euralaisia}palveli Tuomas-parkitsijaLaukolan kylästä.⁹

Eräänlaisen kaupunki- ja maalaiskäsityöläisten välimuodon muodostivat kruunun

omat kuninkaankartanoiden palveluksessa olleet käsityöläiset. ^Niin kauan kuin kruunu hoiti suurisuuntaisesti näitä kartanoita omassa valvonnassaan noin vuo teen 1576 heitä ^oli lisäksi melko paljon. Niinpä Ulvilan Koiviston kartanosta tie-detään v. 1560. että siellä oli vuosipalkkalaisina 7 kalastajan, 2 metsästäjän,^ratsurin

7) Hima^{n e n s.} 195.201.

8) VA 2384: 5 lv.

9) Euran sakkoluettelo 24.3. 1560.VA 2104: 4v.

"Rahvaan tarpeelliset käsityöläiset”, jotka 1500—1600 -luvullakin ^saivat asettua

myös maaseudulle, olivat lähinnä sepät, suutarit ja nahkurit. Kokemäen Raja-ojan suutarin monenlaisettyökalut, palli japihdit. Valok. Voitto Niemelä 1966. Satakun-nan museon kokoelmat.

ja 10 rengin lisäksi mm. seuraavat miehet: ² kirvesmiestä, 2 tynnyrintekijää, 2 tii-lenlyöjää. 2 seppää renkeineen. edelleen hiilenpolttaja, kellarimestari. oluenpanija ja

portterintekijä (portener), siis 34 ^miestä, joista ¹⁰varsinaisia käsityöläisiä. Ulkopuolista apua saatiin lisäksi karvareilta ja suutareilta.¹⁰ V. 1557 Ulvilan kartanon erikseen pal-kattu parkitsijakäsitteli 45 ^{vuotaa ja}nahkuri 17^nahkaa, mutta suutari teki väelle 76 pa-ria kenkiä.¹¹ Joskus kuninkaankartanoiden tilaukset olivat melko erikoistuneita. Ulvi-lan kartanon rakennusvaiheessa v. 1559 sinne tilattiinSipi-maalariltakaksitaulua, joista hänelle maksettiin kolme pannia viljaa.¹²Liuksialaan teki 1570 paikalla käynyt sorvari 56 vatia ja55 lautastaneljän ^markan hinnasta.¹³ V. 1588 Jaakko-säämiskäntekijä käsit-teli 14 lampaannahkaa niin, että niistä voitiin tehdä penkkityynyjen säämiskäisiä

päälli-10) VA2098: 22.

11) VA 2020: 3-4.

12) VA 2066 18.

13) VA 2231: 36.

siä Ala-Satakunnan kruununkartanoihin.¹⁴ Samana vuonna Pietari-lasimestari teki ik-kunoitajaArvi-hienoseppä lukkojaPorin kartanoon.¹⁵

Kuninkaankartanoista saa myös hyvän näkymän näiden käsityöläisten työpajoihin.

Niinpä Kokemäenkartanon pajassa v. 1547oli alasin, pari ^moukaria, pari käsivasaraa, 3 paria sepän pihtejä, parit kynsipihdit, palkeet,tahko rautaveiveineen jarautainen säppi ovella.^16Kangasalan Liuksialan paja oli v. 1574 melkolailla samoinvarustettu, alasimia oli kuitenkin ^kaksi, pihtejä yksi ^vähemmän, mutta sen lisäksi ^metallin leikkuusakset

(Scher sax).¹⁷

Talouden monipuolistuessa ^maallakin tarvittiin uusien käsityöläisalojen harjoittajia.

Parempien huonekalujen, ikkunanpuitteiden ja ovien valmistamiseen voitiin käyttää puusepän palveluksia. (Esim. Martti-puuseppä Kokemäen Villiössä ^1552)18 Kun

ta-loon haluttiin uudenaikainen uloslämpiävä uuni, kutsuttiin ^muurari. Sellaisia tava-taan mm. 1552 Huittisista ^{(Uolasta) ja}Karkusta (Suoniemen Vahalahdesta), ¹⁹ 1588

Taulukko 45. Satakunnan käsityöläiset v. 1600—1634

Pitäjä Turkku- Räätä- Sep- Suuta- Muu Yhteensä

ri li pä ri

Ala-Satakunta 2 8 20 11 18 59

Ylä-Satakunta 15 2 32 8 3 60

Kaupungit

Pori 1 5 4 8 11 29

Rauma 6 3 4 5 18

Lähde: U. Heino^, gradu s. 86 kymmenysluettelojen, _{Älvsborgin lunnaitten} luettelojen (1614—15), myi-lytulliluettelojen ja 1621 karjaluettelon perusteella.

14) VA2391:43.

Kokemäeltä.^:o Porin kartanossa mainittiin v. 1570 tiilenlyöjä ja tiilenpolttaja, jotka kumpikin työskentelivät kartanossa kaksi viikkoa.²¹ Verkot voitiin ostaa nuotanku-tojalta^{22 ja} kalat pakata tynnyreihin, jotka hankittiin tynnyrintekijältä. Tällaisia asui tietenkin eniten Kokemäenjoen suurkalastusalueella,²³ _mutta myös sisämaassa.²⁴ Vuodat saatiinparkiisijaha (vrt. ed.), suitset ja niiden helat Pelttarilta,²⁵ kukkarot

taas kukkarontekijältä.²⁶ Jaakko-padanvalaja Kokemäeltä maksoi v. 1595 edellisen ja sen vuoden ammattiäyreinä 14 naulaa painavan padan.²⁷ Vaskikattiloiden takomi-nen (s. 417) ja satuloiden ^teko28 olivat kukin omien ammattimiestensä ^huolena.

Kaikkien näiden alojen harjoittajia asui siis maalla.

Asetelma sisältää uuden kauden parempien lähteiden vuoksi jo lukumääräisesti pal-jon enemmän käsityöläisiä kuin vanhemmat luettelot, mutta maaseudun käsityöläis-määrät ovat edelleen suuremmat kuin kaupunkien. Näin on vaikka verrattaisi Porin ja Rauman lukuja vain Ala-Satakuntaan. niiden varsinaiseen kauppa-alueeseen (kos-ka Ylä-Satakunnassa olisi Turku. Naantali ^ja Uusikaupunki otettava huomioon

ver-tailussa).

In document Satakunnan historia IV (sivua 159-165)