Yksinäisyyden syyt ja seuraukset

Yksinäisyys ei liity mihinkään ominaisuuteen, joten se voi tulla kenelle vaan riippumatta mistään olosuhteista (Garret 2011, 4). Yksinäisyyden riskitekijöitä voivat olla sosiaalinen huono-osaisuus, kuten köyhyys, työttömyys tai vähemmistöryhmään kuuluminen, mielenterveysongelmat itsellä tai läheisellä (emt., 7). Yksinäisyys saattaa johtaa huonompaan mahdollisuuteen arvioida toisten ihmisten intentioita, joka saattaa johtaa siihen, että yksilöstä tulee sosiaalisesti kömpelö, mutta se voi johtaa myös haavoittuvaksi manipulaatiolle, kun joku pyrkii piilottamaan salaiset motiivinsa (Cacioppo & Patrick 2008, 16).

Yksinäisillä on tapana selittää epäonnistumiset ihmissuhteissa itsestä lähtevillä syillä, kuten epä-miellyttävyydellä toisin kuin ei-yksinäisillä, jotka näkevät syyt ulkoisina (Junttila ym. 2016, 158). Kes-kiarvon mukaan yksinäiset ihmiset eivät ole myöskään välttämättä fyysisesti sen vähemmän hou-kuttelevan oloisia eivätkä itse asiassa eroa ei-yksinäisistä pituuden, painon, iän, koulutuksen tai älykkyyden perusteellakaan. Itse asiassa yksinäisilläkin on olemassa kapasiteettia toimia yhtä tai-tavasti sosiaalisissa suhteissa kuin muillakin ihmisillä, mikäli he vain oppivat sitä hyödyntämään.

(Emt., 13–14.)

Yksinäisyyttä ylläpitävänä tekijänä ei ole se, että yksinäinen todellisuudessa olisi jotenkin ”outo” tai muista poikkeava vaan tätä ajatusta toisintaa muiden ajatukset ja uskomukset yksilön erilaisuu-desta suhteessa muihin. Valitettavasti kuitenkin pelkästään usko omaan erilaisuuteen riittää usein lisäämään myös muiden uskomuksia, että yksilö todellakin on erilainen. (Junttila 2018, 137.) Yksi-näisyyden saatetaan joskus ajatella olevan myös flunssan kaltainen ihmiseltä toiselle tarttuva asia, vaikka näin ei todellisuudessa ole (emt., 129; Saari 2016, 54). Yksinäisyyttä pidetään usein myös häpeällisenä asiana (Saari 2010, 181). Yksinäisyyteen liittyvään häpeään saattaa sekoittua lisäksi epäonnistumisen ja kelpaamattomuuden tuntemuksia (emt., 183). Näin ollen yksinäisyydestä voi olla erittäin vaikea irrottautua (Junttila 2018, 105).

22 Usein yksinäisen henkilön elämä on täynnä kolhuja (Saari 2016, 69). Myös erityisesti tietty persoo-nallisuuden muoto saattaa johtaa herkemmin yksinäisyyden kokemiseen ja yksinäisyyteen (emt., 86). Muut ihmiset näkevät sosiaalisesti kömpelöiden ja itsensä yksinäisiksi tuntevien ihmisten käyttäytyvän epäystävällisellä tavalla, hyvin viileästi ja jollain tavoin sulkeutuneesti. Se johtaa sii-hen, että tällaiset yksilöt jäävät usein ilman vahvoja sosiaalisia siteitä ja niistä tulevaa sosiaalista tukea. (Välimaa 2000, 51.) Tällaisen toiminnan pyrkimys on suojata itsellä olevaa minää, mutta yleensä vetäytynyt käytös johtaa juuri vastakkaiseen seuraukseen ja nostaa tunnetta siitä, että ei taaskaan uskaltanut, ei osannut tai ei kelvannut (Junttila 2015, 113).

Jos ihminen kasvaa lapsuuden perheessä, jossa on hyvä koheesio ja läheiset suhteet, se edistää myös myöhemmällä iällä kehittämään emotionaalisia suhteita ja ehkäisee sosiaalista eristäytynei-syyden tunnetta. Lapsuudella ja lapsuudenperheellä on siis suuri vaikutus yksinäieristäytynei-syyden tunteen kokemiseen aikuisuudessa. (Rokach 2016, 53.) Yksinäisillä ihmisillä on huomattavissa enemmän kroonisia stressiä luovia asioita ja lapsuudesta kumpuavia epäonnistumisia kuin ei-yksinäisillä (Segrin, Burke & Badger 2016, 130).

Samalla tavalla kuten esimerkiksi sosiaalisesti ahdistunut henkilö, rupeaa yksinäinen ylikontrolloi-maan ja myös kritisoiylikontrolloi-maan omaa olemistaan ja käyttäytymistään sekä monesti jopa omaa ole-mustaan. Tilanteessa, jossa ahdistavan oloinen yksinäisyys tuntuu jatkuvan eikä pahasta olosta poispääsemiseen näytä olevan keinoja, rupeaa yksilö kehittämään mielessä ajatusta siitä, että kaikki tämä on vain ja ainoastaan hänen itsensä aiheuttamaa. Silloin yksilö kuvittelee itsestään, että on niin erilainen, omituinen, kyvytön, huono tai ihan vaan tylsä tyyppi, josta yksikään toinen ei varmasti ole kiinnostunut. (Junttila 2015, 81.) Yksinäisyydestä puhuttaessa hyvin yleisenä tun-teena tulee se, että ei ole omasta mielestään riittävän hyvä, miellyttävä tai samalla tavoin tärkeä kuin toiset ympärillä (Junttila 2018, 91).

23 Yksinäisyyteen voi yhdistyä henkilökohtaisen puutteellisuuden tunne, joka johtaa itsevarmuuden vähenemiseen, sekä epävarmuuteen, joka heijastuu sosiaalisiin taitoihin ja yksinolemiseen tahto-mattaan (Richaud de Minzi, Sacchi & Mesurado 2016, 45). Ihmisellä on luontainen taipumus kokea tiettyjen ihmisten kanssa yhteenkuuluvuutta. Toisaalta erityisesti jokin eroavaisuus esimerkiksi kiinnostuksen kohteissa, kulttuurissa, kielessä, älykkyydessä ja sosiaalisissa taidoissa tai kyvykkyy-dessä saattaa johtaa siihen, että yksilö kokee eroavuutta, outoutta, marginaaliin joutumista ja tu-lemista yksinäiseksi ja ahdistuneeksi, mikäli tilanne on jatkunut kauan. (Garret 2011, 4.)

Teini-iästä lähtien ihmiselle on tärkeää tiedostaa kuuluvansa johonkin tiettyyn perheen ulkopuoli-seen läheiulkopuoli-seen ryhmään (Richaud de Minzi, Sacchi & Mesurado 2016, 44). Ihmisiä ohjaa toisin sa-noen siis tarve kuulua johonkin (Segrin, Burke & Badger 2016, 131). Yksinäisyydessä kaikista raas-tavinta on tunne hyödyttömyydestä, olemattomuudesta ja erillisyydestä (Junttila 2015, 31). Pitkään jatkuneessa ja hyvin vaikeassa yksinäisyydessä seurauksena on itsetunnon ja itsearvostuksen las-keminen tai häviäminen kokonaisuudessaan. Mieleen hiipii helposti ajatus siitä, että on muista ulkopuolella, kelpaamaton ja ”vain haitallinen ihminen”. (emt., 135.)

Jotkut ihmiset saattavat oppia määrittelemään itsensä automaattisesti ulkopuolella oleviksi ilman juurtumista johonkin joukkoon. Heille yksinäisyys saattaa näyttäytyä osana elämää olevana vält-tämättömänä asiana. Toisaalta se voi myös määrittää heitä niin, että ilman sitä heidän olisi vaikea määritellä itseään. (Weiss 1973, 73.) Yksinäiset ihmiset saattavat kuljettaa mukanaan sosiaalista stigmaa (Gierveld, Tilburg & Dykstra 2006, 487).

Yksinäisyyttä ei saa koskaan pitää pehmoiluna tai turhasta asiasta valittamisena vaan todellisena, aivoja kuvatessa näkyvänä kiputuntemuksena, jonka jokainen voi kokea juuri samanlaisena ki-puna, kuin minkä tahansa fyysisen kivun (Junttila 2018, 21). Yksinäisyyden aiheuttama paha olo ei merkitse tässä tapauksessa sellaista pienimuotoista kevyttä kipua, johon ei kannata kiinnittää sen enempää huomiota. Kyseessä on täysin todellinen hyvin vahva ja raaka kipu, joka usein rajoittaa normaalin ja tavallisen arjen elämistä erinäisillä tavoilla. (Junttila 2015, 30.)

24 Yksinäisyyttä on kuvattu satuttavana, rikkovana, hengityksen salpaavana, vihan tunteena tilan-netta kohtaan, surullisuutena, toivottomuutena ja merkityksettömyytenä (Junttila 2018, 80). näisyyteen liittyvää pahaa oloa on tapana vähätellä ja mitätöidä aivan liian useasti (emt., 85). Yksi-näisyydentunteessa ikävin tilanne on silloin, kun yksilö alkaa epäillä ylipäätään olemassa olemis-taan, merkityksellisyyttään ja tarkoituksellisuuttaan (emt., 98). Joissain tilanteissa yksinäisyys pai-naa yksilöä niin kovasti, että hän kokee omien voimiensa kuluvan loppuun (Junttila 2015, 135).

Yksinäisyydestä puhuttaessa on hyvä myös muistaa, että tietyillä sosiaalisilla suhteilla ei voida kor-vata toisia suhteita. Ihminen saattaa kokea olevansa yksinäinen jollain sosiaalisten suhteiden alu-eella, kun taas toisella sosiaalisten suhteiden alueella voi kokea liiallista kuormitusta. Jollain hen-kilöllä saattaa olla vain joitain ystäviä ja useita harrastuksista saatuja sosiaalisia yhteenliittymiä, kun taas jollain toisella voi olla monia ympärillä olevia kavereita muttei ketään erityisen hyvää ja luotettavaa ystävää. (Saari 2010, 25.) Vaikka ihmisellä olevat tietyt vuorovaikutussuhteiden tarpeet tulisivat täytetyiksi, saattaa käydä niin, että ihminen kokee olonsa edelleen yksinäiseksi. Voi olla, että yhden tarpeen täytyttyä jokin toinen olennainen tarve on jäänyt täyttymättä. (Tiilikainen 2019, 15.)

Yksinäisen itse tehdyt syy-seuraus-tulkinnat omasta tavastaan toimia ja selitykset mahdollisille on-nistumisilleen, saattavat muuttua ajan mittaan kohti negatiivista suuntaa. Silloin ne estävät tai toi-saalta usein monella tavalla huonontavat uusien sosiaalisten suhteiden luomista sekä niitä kykyjä, joiden avulla voi pitää omat verkostot toimivina ja itseä hyödyttävinä. (Junttila 2018, 153.) Semmoi-sessa tilanteessa, jolloin on kauan yrittänyt toimia sosiaalisesti, etsiä seuraa ja käyttäytyä siten, miten on lukenut yksinäisyyden pienentämisen oppaita ja niksejä, eikä siltikään pysty edistämään ystävyyssuhteitaan paremmaksi, voi mieleen helposti tulla ajatus yksinkertaisesti luovuttamisesta (Junttila 2015, 135).

25 Yksinäisyyttä tulee tarkastella suhteessa toisiin ja toisten kanssa vuorovaikutuksessa tapahtuvana asiana (de Minzi & Sacchi 2004, 71). Yksinäinen voi tuntea kyvyttömyyttä vastata sosiaalisessa vuo-rovaikutuksessa eteen tuleviin vaatimuksiin (Saari 2016, 92). Huolimatta sosiaalisten suhteiden muodostamisen vaikeudesta juuri yksinäiset ihmiset ovat yleensä kaikista halukkaimpia etsimään ympärilleen seuraa (Junttila 2018, 113). Ihmissuhteiden määrän sijaan tärkeämpää on keskittyä siihen, miten yksilöt kokevat omat ihmissuhteensa. Mikäli määrälliset ja laadulliset tarpeet koh-taavat olemassa olevissa ihmissuhteissa, voi yksilö olla täysin tyytyväinen omaan verkostoonsa.

(Segrin, Burke & Badger 2016, 132.) Mikäli yksilö ei koe läheisyyttä eikä muutenkaan sosiaalisia suhteita mielekkäiksi, se voi hyvinkin johtaa yksinäisyyteen (Wiseman, Mayseless & Sharabany 2006, 238). Yksinäisyydessä on kyse myös epäsuhdasta todellisten ja toivottujen ihmissuhteiden välillä (Junttila ym. 2016, 157, Rokach 2016, 50).

Yksinäisyys tulee erityisesti esiin juuri niiden elämänvaiheiden kohdalla, jolloin ystävien merkitys on erityisen suuri. Tällaisia elämänkaaren eri kohtia ovat usein nuoruus ja vanhuus. Kaikista tär-keimpiä kaveruussuhteita ovat ne, jotka tukevat elämän suurissa haasteissa, luovat päivittäisen elämän sisältöä sekä mahdollistavat ilon ja onnen tunteita. (Saari 2016, 114–115.) Yksinäisyys ja sen kokeminen liittyy kaikista merkittävimmin omiin ihmissuhteisiin (emt., 120). Yksinäisyys ilme-nee monesti omien verkostojen kautta (emt., 130). Yksinäisyys liittyy useasti elämän varrella tul-leisiin hylkäämiskokemuksiin, jossa kokemus yhdistyy johonkin saavutetun tai olemassa olevan suhteen menetykseen (Saari 2010, 173).

Tämä tarkoittaa sitä, että yksilön tarpeet voivat tulla tyydytetyiksi esimerkiksi silloin kun hän on saanut yhden hyvä kaverin tai kolme tuttua, kunhan se on täyttänyt juuri hänellä olleet toiveet sosiaalisista suhteista. Toisaalta joku toinen saattaa kokea ihmissuhteissa puutoksia, vaikka hä-nellä olisi kymmenen hyvää ystävää ja viisikymmentä kaveria, jos on niin, että juuri kyseiset ihmis-suhteet eivät ole vastanneet hänellä oleviin toiveisiin sosiaalisista suhteista. (Saari 2016, 154.) Yk-silöllä saattaa siis olla monia ystäviä, mutta hän voi siitä huolimatta kokea yksinäisyyttä (Asher &

Paquette 2003, 75). Voi olla hyvin ihmeellistä ajatella, että suuren verkoston omaava yksilö saattaa tuntea itsensä todella yksinäiseksi, kun taas pari ystävää omaava henkilö voi olla täysin tyytyväinen omaan verkostoonsa (Segrin, Burke & Badger 2016, 132).

26 Merkityksellisillä suhteilla on myös iso vaikutus ihmisen elämään (Bekhet, Zauszniewski & Nakhla 2008, 211). Kun ihmisten tavat toimia yhdessä toistensa kanssa muuttuu, niin se tarkoittaa väis-tämättä muutosta myös yksinäisyyden saamille merkityksille (Tiilikainen 2019, 19). Myös läheisen ihmisen menettäminen saattaa johtaa äärettömän tuskalliseen yksinäisyyteen (Garret 2011, 3).

On hyvin selvää, että mikäli menettää jonkun läheisen ihmissuhteen viereltä, voi uuden läheisen suhteen luomisesta tulla vaikeampaa (Cacioppo & Patrick 2008, 12). Silloin kun ihminen keskittyy erityisesti menetettyihin ihmissuhteisiin, yksinäisyydestä voi tulla hänen elämässään hyvin hallit-seva asia (Weiss 1973, 93).

Yksinäisyyden tunne ei suoraan merkitse sitä, että yksinäisillä olisi puutteelliset sosiaaliset taidot (Cacioppo & Patrick 2008, 14). Sosiaalisia taitoja opetellaan ja sosiaalista kompetenssia voi muo-dostaa vain, kun tapahtuu vuorovaikutusta toisten kanssa. Sen takia vuorovaikutuksesta ulkopuo-lelle jäävät joutuvat hyvin hankalaan tilanteeseen kohdatessaan muita ihmisiä ilman taitoja, joita vuorovaikutuksessa tarvitaan. Sitä voi verrata siihen, että ihminen laitettaisiin veteen uiskentele-maan ilman veteen pääsemistä. (Junttila 2015, 79.) On myös tärkeää muistaa, että toisaalta puu-tokset kontakteissa ja varsinkin tapa eristäytyä tarkoittaa alhaisia mahdollisuuksia sosiaalisten tai-tojen kehittämiselle, minkä seurauksena yksilölle voi tulla yhä negatiivisempi itsearviointi ja kas-vava tarve vetäytyä syrjään sosiaalistumistilanteissa (Välimaa 2000, 51).

Yksinäiset ihmiset saattavat omata osittain rajoittuneet sosiaaliset taidot, kuten taidon toimia vas-tavuoroisesti. Toisaalta yksinäisyyttä voi ruokkia ylipäätään vihamielinen suhtautuminen toisiin ih-misiin. (Saari 2016, 168.) Ihmiset, joilla on yksinkertaisesti heikot sosiaaliset taidot ja psykologiset resurssit, kokevat useammin hankalaksi kehittää ja ylläpitää sosiaalisia suhteita. Sen ja monen muun asian seurauksena ihmiset voivat tuntea itsensä yksinäisiksi. (Gierveld, Tilburg & Dykstra 2006, 490.) Mikäli yksilöltä puuttuu yhdessä olemisen kyvyt, se hankaloittaa hyvin paljon myös ystävien löytämistä (Junttila 2015, 39).

27 Yksinäisyys ilmenee monimuotoisena tuntemuksena, joka ilmenee stressaavana ja negatiivisia emotionaalisia kokemuksia sisältävänä haitallisena asiana ja se liittyy intiimeihin ja sosiaalisiin suhteisiin (Wiseman, Mayseless & Sharabany 2006, 238). Yksinäisyys tunteena sisältää aivan ää-rettömästi voimaa (Junttila 2015, 19). Yksinäisyys on hyvä erottaa toisenlaisista ikävistä tiloista, kuten masennuksesta. Siitä johtuvat syyt eroavat muista tunteista ja liittyvät yleensä muihin suh-teisiin ja niiden menettämiseen. (Weiss 1973, 15.) Tunne yksinäisyydestä on erittäin vastenmieli-nen. Ahdistusta herättävä yksinäisyyden tunne toimii osoituksena sille, että yksinäisyys on ongel-mallista ja sellaista, mistä tulisi päästä pois. (Saari 2016, 112.) Yksinäisyyteen yleensä liitetyt tär-keimmät perustuntemukset ovat erityisesti ujous, ahdistuneisuus, vihaisuus, häpeän tunteet sekä syyllisyys (emt., 19).

Yksinäisyys eroaa myös surun tunteesta (Weiss 1973, 16). Yksinäisyys pysyy, vaikka hetkellinen suru olisi vähentynyt. Yksinäisyys on surua paljon laajempi, levinneempi ja vähemmän keskittynyt saavuttaen uudelleen menetetyn merkityksellisen suhteen. (emt., 35.) Yksinäisyyttä voidaan ver-rata traumaattisen menettämisen takia tulleeseen suruun. Se on ikään kuin reaktio jonkin poissa-oloon. Muihin surun muotoihin verrattuna yksinäisyys jatkuu yleensä niin kauan, että jokin uusi suhde korvaa menetetyn suhteen. (emt., 16.)

Yksinäisyyttä voi kuvata tyhjyytenä tai onttona tunteena (Bekhet, Zauszniewski & Nakhla 2008, 210). Yksinäisyyteen liitetään usein epäluulon, ujouden ja vihan tuntemuksia (Rokach 2016, 51).

Yksinäisyyden tunne ilmentää sitä, että me kaikki olemme vain ihmisiä (Cacioppo & Patrick 2008, 7). Yksinäisyydestä tulevat ongelmat ilmenevät ennemminkin sen vuoksi, että yksinäisyyden tunne vähentää halua työstää niitä tärkeitä taitoja, mitä meillä on sisäänrakennetusti olemassa (emt., 14). Yksinäisyys riippuu siitäkin, tunteeko ihminen olevansa jonkun ryhmän jäsenenä, millaisia saa-vutuksia hänellä on elämän varrella tullut sekä kuinka turvallisena tulevaisuus näyttäytyy hänelle (Saari 2016, 120).

28 Vaikka ihminen eläisi muiden kanssa yhdessä, olisi avioliitossa tai muutoin liittynyt yhteen, voi hän silti tuntea äärimmäistä yksinäisyyttä ja tunnetta yksinolemisesta (Garret 2011, 3). Yksinäisyyteen voi linkittyä myös menetyksen ja epätoivon tunteet. Siihen voi liittyä avuttomuuden tunne. (emt., 9.) Kun ihminen pystyy edistämään omien sosiaalisten suhteiden määrää ja laatua, se johtaa myös yksinäisyyden tunteen voimakkuuden heikkenemiseen (Gierveld, Tilburg & Dykstra 2006, 490). Yk-sinäisyyden tunteet voivat johtaa avuttomuuteen, sosiaaliseen ulosjäämiseen ja voivat vähentää elämään tyytyväisyyttä vähentämällä yhteenkuuluvuuden tunnetta (Lisitsa ym. 2020, 709–710).

Yksinäisyys näyttäytyy täyttämättömien tarpeiden tuloksena (Bekhet, Zauszniewski & Nakhla 2008, 210). Joissakin tilanteissa sosiaalinen aktiivisuus ja ihmisten lähellä oleminen saattaa jopa syventää tunnetta yksinäisyydestä. Toisaalta yksinäisyyden tunteella on tapana tulla konkreet-tiseksi eritoten yksinään ollessa. (Tiilikainen 2019, 15–16.) Yksinäisyys tulee konkreettisesti esille siten, että ihmistä ympäröi monenlaiset vaihtelevat tavat verkostoitua ja toimia sosiaalisessa vuo-rovaikutuksessa toisten kanssa, mutta kuitenkaan ihmisellä ei ole toisaalta yhtään sellaista henki-löä ympärillä, jolle voisi kertoa asioistaan. Yksinäisyyttä ilmentää myös juuri se, että ihmisellä ei ole lähellä yhtäkään sellaista henkilöä, johon olisi mahdollista luottaa, jonka tietäisi kuuntelevan omia juttuja, joka olisi ystävä tai edes tuttava riippumatta siitä, mitä ikinä elämässä tulisikaan ajan saatossa tapahtumaan. (Junttila 2018, 17–18.)

Yksinäisyys on tunne, jota voidaan tuntea pienestä lapsesta lähtien (Saari 2016, 149). Yksinäisyys on hyvin yleistä, kun muutetaan ensimmäistä kertaa omilleen (emt., 138). Yksinäisyyttä on kuvailtu

”hitaasti tappavaksi”, ”helvetilliseksi” ja ”kuristavaksi”. Näidenkin perusteella voidaan sanoa, että se siis tuottaa epämiellyttävää oloa ja ahdistuksen tunteita riittämättömien sosiaalisten suhteiden tunnistamisen vuoksi (emt., 154).

29 Ihmisen yksinäisyyden pelkoa voi verrata nälän tunteeseen. Mikäli nälkä on itselle tuttu tunne pit-kältä ajalta, haluaa sitä välttää jatkossa viimeiseen asti. Samalla tavalla voidaan ajatella yksinäisyy-destä. Ihminen pyrkii silloin kaikin keinoin välttämään yksinäisyyden tunnetta tai ajatusta siitä, että hän on yksinäinen, koska se tuntuu liian pelottavalta asialta. (Rokach 2016, 52.) Yksinäisyyttä on pohdittu myös laajemmin evoluution suunnasta katsoen. Silloin yksinäisyyden kokemus on rin-nastettu nälän lisäksi esimerkiksi kokemukseen janosta tai kylmyydestä. Näissä tapauksissa ihmi-selle luonnollinen tarve on pyrkiä keskittymään juuri sellaisiin asioihin ja hakea niihin liittyviä puut-tuvia asioita itselleen. Yksinäisyyden kohdalla tämä puuttuva asia on usein toisen ihmisen seura.

(Junttila 2015, 16, Hawkley & Cacioppo 2010, 219.)

Sosiaalinen kipu toimii fyysisen kivun tavoin. Se pyrkii siihen, että yksilö voisi välttää kipua aiheut-tavaa tunnetta keinolla millä hyvänsä eli tässä tapauksessa yksinäisyyttä. (Cacioppo & Patrick 2008, 7.) Tulemme yksinäisiksi, koska yksinäisyys kuuluu osaksi meidän luontoamme, kun elämme tässä hetkessä ilman merkityksellisiä suhteita. Se on normaali tapamme reagoida tähän ongelmaan ihan kuin reagoisimme nälkään tai levon tarpeeseen. (Weiss 1973, 37.)

Yksinäisyyden seurauksena tulevat terveyshaitat ovat hyvin selkeät (Saari 2010, 45; Toikka ym.

2015, 9). Kun ihminen ei koe sosiaalisesti kuuluvansa joukkoon ja kokee yksinäisyyttä, niin sen seurauksena kokee enemmän stressiä ja on suurempi riski terveysongelmille (Segrin, Burke &

Badger 2016, 136; Arslan 2021, 17). Yksinäisyyteen liittyvät terveyshaitat saattavat osaltaan johtaa helposti syrjäytymiseen (Moisio & Rämö 2007, 392).

Yksinäisyys voi johtaa sekä henkisen että fyysisen hyvinvoinnin heikentymiseen (Saari 2016, 91;

Junttila 2018, 43; Lisitsa ym. 2020, 709). Yksinäisyyden negatiiviset seuraukset myös psyykkiseen hyvinvointiin ovat ilmiselvät ja moninaiset. Osa näistä ongelmista liittyy selkeästi yksinäisyyteen.

(Junttila 2015, 115.) Yksinäisyyden tiedetään vaikuttavan negatiivisesti ihmisen emotionaaliseen, fyysiseen ja kognitiiviseen hyvinvointiin (Rokach 2016, 51).

30 Mielellä ja yksinäisyydellä on kaksisuuntainen vahva yhteys. Kauan kestänyt yksinäisyydestä läh-töisin oleva stressitila vaarantaa mielen ja kehon välistä tasapainoa siten, että sen seurauksena ihmisen hyvinvointi ja terveys heikentyvät. Terveysongelmilla ja sairauksilla on tapana luoda alt-tiutta yksinäisyyteen. (Saari 2016, 73.) Myös mieli ja keho linkittyvät erottamattomasti toisiinsa.

Tämä voi tarkoittaa konkreettisesti sitä, että jos jokin asia sairastuttaa mielen, seurauksena on usein myös kehon voinnin heikentyminen ja jopa sairastuminen. Tämä voi tapahtua myös toisin ja päin ja myös päinvastaiseen suuntaan. (Junttila 2018, 83.)

Yksinäisyyttä ei voi määritellä sairaudeksi, joten sitä ei myöskään ole järkeä medikalisoida. Yksi-näisyys voi kuitenkin johtaa myös mielen sairastumiseen. YksiYksi-näisyys saattaa myös johtaa erilais-ten jo olemassa olevien sairauksien pahenemiseen. Yksinäisyydestä jää muistijälki sekä aivoihin.

Yksinäisyys on yhteydessä vahvasti ihmisen psyykkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin. (Saari 2016, 93–

96; Arslan 2021, 18.)

Yksinäisyys on tapana liittää ahdistuneisuuteen, stressin haitalliseen esille tuloon ja masentunei-suusalttiuteen. Jotkut tutkijat ovat sitä mieltä, että yksinäisyys aiheuttaa masentuneisuutta. Tämän lisäksi siihen liitetään myös päänsärkyä ja pahoin voimista. (Välimaa 2000, 51.) Juuri yksinäisyy-destä kärsivät sairastuvat monin kerroin todennäköisemmin masennukseen verrattuna muihin (Saari 2016, 155–156, Junttila 2015, 115). Yksinäisyys korreloi myös vahvasti sosiaalisesti koettuun ahdistukseen ja erilaisiin muihin pelkoihin (Korkiamäki 2014, 39). Sosiaalista ahdistusta mukaillen myös yksinäisyydellä on seurauksena se, että ihmiset usein herkistyvät juuri niille eteen tuleville hetkille, jotka tuntuvat sosiaalisesti jopa uhkaavilta, riippumatta niiden todellisuuspohjasta (Junt-tila 2015, 113).

31 Helposti masentuva ja ahdistuva henkilö omaa monia haasteita tunteidensa säätelyssä ja muiden tunteiden tajuamisessa, mikä toisaalta lisää riskiä yksinäisyyden kokemiselle ja tarpeelle perään-tyä sosiaalisesta kanssakäymisestä (Saari 2016, 85). Sen lisäksi yksinäisyydestä johtuva masennus huonontaa jo heikkoa itsetuntoa (Bekhet, Zauszniewski & Nakhla 2008, 209). Masentunut ihminen kaipaisi muita ihmisiä, kuten kaverisuhteita, joiden avulla on pystyisi pysymään osana tavallista arkea ja elämää, mutta masennuksesta johtuen hän ei pysty pitämään sosiaalisia suhteitaan toi-mivina (Junttila 2015, 112). Joissain tilanteissa yksinäisyys ja alkoholin käyttö muodostavat yhtey-den toisiinsa, mutta yhteyttä ei tule pitää läheskään niin selkeänä kuin yksinäisyyyhtey-den ja masen-nuksen välistä yhteyttä (emt., 110).

Yksinäisten kohdalla alituinen yksinoleminen, ystävien puuttuminen ja kaveripiirin eristämäksi tu-leminen johtaa usein haitalliseen yksinolemiseen, jonka seurauksena lisääntyy todennäköisyys psyykkisesti sairastua (Saari 2016, 86). Lähes kaikkiin erilaisiin mielenterveyshäiriöihin, kuten myös itsetuhoisuuteen ja itsemurhiin sekä niiden yrityksiin on voitu tavalla tai toisella liittää yksinäisyy-den kokemisen tunne (emt., 156, Russell ym. 1984, 1313). Mitä pidempään yksinäisyydestä kärsii, sitä vahvemmin se vaikuttaa huonontavasti ihmisen hyvinvointiin johtaen seurauksena monenlai-siin hankaliin mielenterveyden häiriöihin (Saari 2016, 116).

Yksinäisyys, masennus sekä itsetuhoisuus kulkevat selkeimmin käsi kädessä ja liittyvät toisiinsa (Garret 2011). Yksinäisyys voi pahimmillaan johtaa masennuksen kautta jopa itsemurhaan, mikäli apua ei ole saatavilla (emt., 4, Toikka ym. 2015, 9). Yksinäisyyden on nähty yleisestikin olevan myös yhteydessä huonoon mielenterveyteen, mihin kuuluu aiemmin mainitun lisäksi myös neurologiset ongelmat, alhainen itsetunto, epäluulo, psykosomaattinen oireilu sekä aggressio (Bekhet, Zausz-niewski & Nakhla 2008, 211). Yksinäisyys, tunne omasta yksinäisyydestä sekä kulloisetkin mielen-terveyden häiriöt liittyvät useasti hyvin vahvasti toisiinsa (Saari 2016, 91). Kun yksinäisyys jatkuu pitkän aikaa, se väistämättä johtaa erilaisiin edellä mainittuihin psykososiaalisiin haasteisiin (emt., 56, Segrin, Burke & Badger 2016, 129).

32 Yksinäisyyteen yhdistetään psyykkisten oireiden lisäksi erilaisia fyysisiä oireita, oireyhtymiä, sai-rastuneisuuteen viittavia fysiologisia muutoksia ja todellisia sairauksia ja myös tietyn tyyppistä toi-mintakyvyn laskua (Junttila 2018, 83). Yksinäisyyteen liittyvät fyysiset ongelmat voivat olla moni-naisia (Bekhet, Zauszniewski & Nakhla 2008, 211). Yksinäisyystutkimukset ovat osoittaneet, että yksinäisyyteen voidaan usein liittää monenlaisia fyysisiä oireita, kuten sydänongelmat, syömishäi-riöt, huumeidenkäyttö, epäterveellinen ruokavalio, ylensyönti, uniongelmat ja epäluuloisuus (Snell 2016, 6).

Haitalliset ihmissuhteet ja varsinkin torjuttu olo ja tuntemukset yksinäisyydestä tai ainoastaan pelko siitä, voi nostaa kortisolia eli stressihormonia ylöspäin. Hormoneilla on tässä tapauksessa suuri merkitys yksilön psyykkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin. Kortisolin vastinparina toimiva hor-moni taas on oksitosiini, jota saadaan läheisissä ja itselle turvalliseksi koetuissa kiintymyssuhteissa tai vaikkapa toisen ihmisen koskettaessa itseä. Oksitosiini lievittää epävarmuuden ja pelon tunte-muksia sekä lisää luottamuksen, kiintymyksen ja empatian tuntetunte-muksia. (Junttila 2018, 156.)

Yksinäisyydellä on siinä mielessä harmillinen vaikutus sitä kokevalle, että siitä poispääsy voi olla hankalaa sen luoman passiivisuuden ja heikentyneen psyykkisen sekä fyysisen hyvinvoinnin huo-nontuessa. Tämän lisäksi on monia muita asioita, joiden seurauksena yksinäisyys elää. (Saari 2016, 66.) Yksinäisyys nähdään siis monella tapaa haitallisena seurauksena yksilön mentaaliselle ja

Yksinäisyydellä on siinä mielessä harmillinen vaikutus sitä kokevalle, että siitä poispääsy voi olla hankalaa sen luoman passiivisuuden ja heikentyneen psyykkisen sekä fyysisen hyvinvoinnin huo-nontuessa. Tämän lisäksi on monia muita asioita, joiden seurauksena yksinäisyys elää. (Saari 2016, 66.) Yksinäisyys nähdään siis monella tapaa haitallisena seurauksena yksilön mentaaliselle ja