Nuorten aikuisten yksinäisyyden erityispiirteitä

Yksinäisyys ilmentyy erityisesti nuorten aikuisten ja vanhojen ihmisten keskuudessa (Snell 2016, 11). Perinteisesti aikaisemmin tutkittiin vanhempien ihmisten yksinäisyyttä, mutta jo pitkän aikaa on tutkittu ja huomattu, että erityisesti nuorilla aikuisilla on suuri riski kokea yksinäisyyttä (Lisitsa ym. 2020, 710). Aikaisempien tutkimusten perusteella on tullut esiin, että yksinäisyys on yleisintä nuorten aikuisten keskuudessa (Buecker ym. 2020, 4). Nuorten aikuisten keskuudessa yksinäisyy-den määrän nähdään olevan korkeimmalla tasolla ja heillä on myös suurin riski mielenterveyyksinäisyy-den haasteille kohdatessaan erinäisiä stressitekijöitä (Lisitsa ym. 2020, 709).

Tutkimusten mukaan nuoret aikuiset voivat olla erityisen haavoittuvassa asemassa kokeakseen sosiaalista tai emotionaalista yksinäisyyttä juuri silloin, kun he muuttavat pois kotoa ja kun he er-kaantuvat lapsuudenperheestään sekä muista erinäisistä vahvoista tukiverkostoista. Myös toinen tärkeä tekijä korkeammalle yksinäisyyden määrälle nuorten aikuisten keskuudessa on suurempi sosiaalisen median käyttö. (emt., 710; Weiss 1973, 76–77, 151.) Yksinäisyyttä voi pitää erittäin suu-rena riskitekijänä, joka saattaa johtaa psykologisesti mielenterveyteen liittyvään oireiluun ja käyt-täytymisen muutokseen nuorten aikuisten keskuudessa (Arslan 2021, 18). Esimerkiksi nuorten ai-kuisten kohdalla läheisten kumppanuussuhteiden muodostaminen, ystävyyssuhteiden hallitsemi-nen ja entistä kiinteämpien sosiaalisten verkostojen rakentamihallitsemi-nen ovat kriittisiä kehitysvaiheita (Buecker ym. 2020, 3).

16 Nuorten aikuisten välisistä suhteista tehdyt tutkimukset tukevat teoriaa, että nuoret ihmiset koke-vat enemmän yksinäisyyttä vertaissuhteissa silloin, kun koettu sosiaalinen tuki on matalaa. On pohdittu monia syitä, miksi nuoret aikuiset kokevat matalampaa havaittua sosiaalista tukea ver-rattuna muihin ikäryhmiin. Voidaan ajatella, että sosiaalinen tuki on ikään kuin tulos, jota nuorten aikuisten ei ole vielä ollut mahdollista kehittää itselleen. Myös kulttuurilla voi olla oma merkityk-sensä. Sosiaalista tukea saatetaan hakea vähemmän länsimaisessa kulttuurissa vallitsevien arvo-jen vuoksi, joita ovat individualismi ja itseluottamuksen tärkeys. (Lisitsa ym. 2020, 710–711.)

Aikaisempien tutkimusten perusteella on huomattu, että läntisissä kulttuureissa sosiaalisella me-dialla on entistä suurempi rooli ja on selvitetty sitä, kuinka se ennustaa sosiaalisen tuen hakemista ja havainnoitua sosiaalista tukea nuorten aikuisten keskuudessa. Sosiaalista mediaa on määritelty kokoelmaksi online alustoja sosiaalisen yhteyden ylläpitämiseksi. Niitä ovat esimerkiksi Facebook, Instagram ja Twitter. Sosiaalisen median merkityksen on nähty lisääntyneen ja tulleen entistä tär-keämmäksi koronapandemian seurauksena, kun ihmisten ei ole mahdollista lähteä kodeistaan ilman tärkeää syytä ja heitä on kielletty kerääntymään toisten kanssa. Jo ennen koronaa sosiaali-sen median käyttö oli lähes maailmanlaajuista nuorten aikuisten keskuudessa ja noin 90 % käytti jo silloin sosiaalista mediaa. Sosiaalisen median käytön lisäännyttyä ja nuorten mielenterveydestä puhumisen lisäännyttyä viime vuosikymmenellä, on alettu enemmän tutkimaan näiden kahden ilmiön välisiä yhteyksiä. (Emt., 711.)

Tutkimuksissa on keskitytty potentiaalisiin sosiaalisen median vaikutuksiin sosiaaliselle tuelle, yk-sinäisyydelle, hyvinvoinnille ja masentuneisuudelle nuorten aikuisten keskuudessa. Tutkijat ovat löytäneet ristiriitaisia tuloksia. Monet tutkijat ovat löytäneet yhteyden sosiaalisen median ja mie-lenterveysongelmien välillä. Toisaalta jotkut tutkijat ovat löytäneet sosiaalisen median käytöstä hyviä puolia, kuten kehittyneempiä sosiaalisia yhteyksiä ja parantunutta mielenterveyttä. On kui-tenkin huomattu, että lopputulos riippuu moninaisista tekijöistä. Voi olla, että ne, jotka eivät ole löytäneet sosiaalista tukea tosielämästä, voivat hyötyä verkon välityksellä tapahtuvasta sosiaali-sesta vuorovaikutuksosiaali-sesta ja viettävät aikaa sillä tavoin. Toisaalta on myös huomattu, että jo val-miiksi masentuneiden ja muuten kärsivien nuorten aikuisten tunteet voivat pahentua sosiaalisen median käytön seurauksena. (Emt., 712.)

17 Oppilaitoksen tarjoamat puitteet tarjoavat monenlaisia mahdollisuuksia nuorille ja nuorille aikui-sille yhdistyä keskenään. Yhteisöön kuuluminen, on perustavanlaatuisen tärkeää muodostetta-essa parempaa hyvinvointia nuorille ihmisille. Yhteisöön kuuluminen voi merkitä monesti opiske-lijoille subjektiivisia tuntemuksia siitä, että on kunnioitettu, hyväksytty, liittynyt ja saa tukea muilta ihmisiltä koulun sosiaalisessa ympäristössä. Yhteisöön kuuluminen tarkoittaa, että opiskelijoilla on subjektiivinen käsitys itsestään relevanttina, tarkoituksellisena ja arvokkaana osana omaa yh-teisöään. Sellaiset opiskelijat, joilla on vahvempi tunne yhteisöön kuulumisesta, tuovat esiin vä-hemmän psykologisia sopeutumishaasteita, kuten masennusta ja ahdistusta. (Arslan 2021, 19.)

Vaikka monissa tutkimuksissa korostetaan yhteisöön kuulumisen tärkeyttä psykologiselle tervey-delle ja kukoistukselle, siitä huolimatta yhä harvempi yliopisto-opiskelija kokee kuuluvansa osaksi yliopistoyhteisöä. Tutkijat ovat usein olleet kiinnostuneita peruskoulu- ja lukio-opiskelijoista. Kui-tenkin tutkimuksen keskittyminen kuulumiseen yliopistokontekstissa on myös tärkeää. Monet tut-kimukset ovat osoittaneet, että kuulumisen tunne on olennainen suojeleva tekijä opiskelijoiden psykologiselle terveydelle ja muutokselle stressitekijöiden ja vastoinkäymisten kontekstissa. (Emt.)

Nuori aikuisuus on aikaa, jolloin elämässä tapahtuu monia muutoksia osana normaalia kehitystä.

Kouluun kuulumisen tunne voi vähentää yksinäisyyttä ja masentuneisuutta. Koulu voi parhaim-millaan suojata ihmistä yksinäisyyden kokemuksilta. Se tulee esiin yleensä silloin, kun yksilö kokee kouluympäristön turvalliseksi. Tätä on tuotu esiin peruskoulu- ja lukiotason kirjallisuudessa. Sen lisäksi monissa tutkimuksissa on tuotu esiin, että yliopistoon kuuluminen voi olla voimaannuttava lähde edistämään yliopisto-opiskelijoiden vakaata psykologista terveyttä ja hyvinvointia ja se toi-mii suojaavana mekanismina, kun vastaan tulee yksinäisyyden kokemuksia (Emt.)

Yksinäisyydellä nähdään olevan merkittävä ja negatiivinen vaikutus hyvinvointiin ja yliopistoon kuulumiseen. Yksinäisyys merkittävästi ennustaa subjektiivista elinvoimaisuutta ja psykologista hyvinvointia yliopisto-opiskelijoiden keskuudessa. Voidaan sanoa, että yksinäiset aikuiset omaavat matalamman subjektiivisen elinvoimaisuuden kuin ei-yksinäiset nuoret aikuiset. Yksinäiset nuoret aikuiset voivat kokea vähemmän subjektiivista elinvoimaisuutta ja enemmän merkityksellistä psy-kologista sopeutumisvaikeutta kuin ne, jotka eivät ole itse yksinäisiä. (Emt., 23–25.)

18 Yliopistoon kuulumisen ajatellaan mahdollisesti tarjoavan resilienssiä korostaen sopeutumista nuorille aikuisille negatiivisia elämänkokemuksia vastaan, kuten yksinäisyyttä vastaan. Yhteenkuu-lumisen voi nähdä perustavanlaatuisena ihmisen tarpeena, elintärkeänä muodostettaessa ja yllä-pitäessä positiivisia sosiaalisia suhteita. Yliopistoon kuuluminen ilmenee subjektiivisena kokemuk-sena siitä, että on hyväksytty, saa tukea sekä kuuluu muiden joukkoon yliopiston muodostamassa sosiaalisessa ympäristössä. Joten yliopistoon kuuluminen on olennaista parempaa psykologista sopeutumista ja hyvinvointia ajatellen ja ne yliopisto-opiskelijat, joilla on vahva kuulumisen tunne, ovat tuoneet esiin vähemmän psykologisia sopeutumishaasteita, kuten masennusta ja ahdistusta.

(Arslan 2021, 26.)