Kirjoitelmista nousi esiin monia teoriaosiossa käsiteltyjä asioita. Monet yksinäisyyteen liittyvät te-kijät olivat esillä kirjoitelmissa. Toisaalta esiin nousi monia juuri yliopisto-opiskelijoille ominaisia asioita, jotka tuntuivat olevan juuri heille merkityksellisiä asioita.
Moision & Rämön (2007) esiin tuoma subjektiivisuus näkyi selkeästi kirjoitelmissa. Monessa kirjoi-telmassa korostettiin oman yksinäisyyden erityisyyttä. Tämä ilmeni sellaisina ajatuksina, että muut eivät ymmärtäneet omaa yksinäisyyttä. Monessa kirjoitelmassa korostettiin myös yksinäisyyden tunteen tuskallisuutta. Tämä tuskallisuus ilmeni joskus myös fyysisinä tuntemuksina, mikä Juntti-lan (2018) on ominaista ja tulee esiin kiputuntemuksina.
Weissin (1973) luoman emotionaalisen ja sosiaalisen yksinäisyyden ominaispiirteet oli löydettä-vissä hyvin monesta kirjoitelmasta. Joissain kirjoitelmissa ne tulivat esille erityisesti suhteessa yli-opistoympäristöön. Monissa kirjoitelmissa esiin nousi ajatus siitä, että itseltä puuttui ympäriltä sellaisia kavereita, joiden kanssa voisi jakaa omia asioitaan. Kuten edellä esiin tuli, niin kirjoitel-missa tuotiin esille, että yliopistokaverit eivät olleet kiinnostuneet useinkaan samoista asioista ja pelkkä yhteinen opiskeluala ei välttämättä riittänyt syvempään ystävyyteen. Toisaalta näitä puut-teita saatettiin korvata olemalla yhteydessä vanhoihin kavereihin.
Junttilan (2015) esille nostama ajatus siitä, että sosiaalinen yksinäisyys voi olla myös näkymätöntä, tuli hyvin ilmi eri kirjoitelmissa. Moni pohti sitä, että huolimatta yliopistolla ympärillä olevista ih-misistä, heidän oma yksinäisyytensä oli välillä hyvin sietämätöntä. Tämä oli noussut esiin esimer-kiksi silloin, kun huomasi luennoilla ympärillä olevan paljon ihmisiä, mutta kenenkään kanssa ei pystynyt keskustelemaan pelkistä kuulumisista. Tällainen näennäiskuuluminen saattoi jopa pa-hentaa omaa yksinäisyyttä, kun muut eivät sitä tajunneet.
69 Tiilikaisen (2019) esiin nostama yksinäisyyden ajallisuus ilmeni kirjoitelmissa erityisesti silloin, kun käsiteltiin lapsuutta ja nuoruutta. Monessa kohdassa mainittiin, että yksinäisyys oli alkanut jossain tietyssä hetkessä ja useimmiten yksinäisyyden alkupiste oli lapsuudessa tai nuoruudessa. Joissain kirjoitelmissa oli nähtävissä Tiilikaisen (2019, 22–23) mainitsema yksinäisyyden tilannesidonnai-suus. Yksinäisyys saattoi siis rajautua tiettyyn tilanteeseen tai tiettyyn elämänvaiheeseen ja hävitä sen jälkeen.
Tutkielman aineistosta nousi myös monia nuorille aikuisille tyypillisiä yksinäisyyteen liittyviä teki-jöitä. Junttila (2015) tuomat nuoruuteen liittyvät yksinäisyyden tuntemukset liittyivät juuri siihen, että monella tuntui olevan tarve löytää itselle läheinen ihminen, jonka kanssa voisi jakaa elämän pieniä ja suuria asioita. Moni kaipasi myös toisista ihmisistä peilauspintaa omaan toimintaansa.
Valintojen seuraukset tuntuivat jännittäviltä ja niitä olisi haluttu pohtia oman ikäisten kanssa.
Parisuhde oli hyvin merkittävä tekijä kirjoitelmissa. Buecker ym. (2020) toi esille sen, että eräs nuo-ruuteen hyvin vahvasti liittyvä tekijä on ensimmäisten seurustelusuhteiden luominen. Tämä tuntui olevan kirjoitelmissa läpileikkaava asia. Selkeästi suurimmassa osassa kirjoitelmia parisuhdetta tai sen puuttumista käsiteltiin suhteessa yksinäisyyteen. Parisuhteen ajateltiin useimmiten olevan selkein ratkaisu yksinäisyyden helpottamiseen. Esiin tuli myös se, että yksinäisyyttä voidaan kokea parisuhteessa. Parisuhde aiheena nostettiin kuitenkin hyvin selkeästi esiin pääasiassa myöntei-sessä valossa. Tämä asia kiinnitti huomioni tutkijana.
Koronapandemia näkyi myös hyvin selkeästi kirjoitelmissa. Arslanin (2021) näkemys koronapan-demian haitallisista vaikutuksista näkyi kauttaaltaan kirjoitelmissa. Monessa kirjoitelmassa ilmeni se, että koronapandemian seurauksena oma yksinäisyys oli pahentunut entisestään. Pahimpana asiana kirjoitelmissa mainittiin sosiaalinen etäisyys muihin ihmisiin. Ilman olemassa olevia ihmis-kontakteja ei voinut syntyi uusia ihmisihmis-kontakteja kasvotusten. Tämä tuli esiin esimerkiksi kasvok-kaisten luentojen loppumisena ja korvautumisena etäluennoilla. Toisaalta kuten Bucker ym.
(2020) pohtivat, koronapandemian seurauksena myös kekseliäisyys lisääntyi nuorten aikuisten keskuudessa. Sosiaalinen vuorovaikutus sai uusia muotoja. Tällaisia uusia muotoja saattoi olla yh-teydenpito virtuaalisesti esimerkiksi maantieteellisesti eri paikassa olevien kavereiden kanssa.
70 Yksinäisyyden subjektiivisuus näkyi hyvin opiskelijoiden kirjoitelmissa esiin tuomissa yksinäisyy-den tuntemuksissa. Aineiston pohjalta voidaan sanoa, että yksinäisyys ilmeni hyvin moni eri ta-voin, vaikkakin siitä huolimatta siihen liittyi monia yhteisiä piirteitä. Yksinäisyys liitettiin hyvin mo-nessa kohdassa itselle merkityksellisiin ihmissuhteisiin tavalla tai toisella.
Ihmissuhteista puhuttaessa yksinäisyys saa usein kaksi ulottuvuutta. Yksinäisyys voi näyttäytyä toisaalta emotionaalisena tai sosiaalisena. Emotionaalinen yksinäisyys ilmeni monesti sillä tavalla, että huolimatta ympäröivistä ihmisistä, moni tunsi itsensä hyvin yksinäiseksi. Esiin nousi monia ajatuksia siitä, että ei jakanut itse samaa ajatusmaailmaa tai kiinnostuksen kohteita muiden kanssa. Sosiaalinen yksinäisyys ilmeni monella tapaa vertailun kautta. Yksi iso tekijä tuntui olevan ajanvietto muiden kanssa. Tällainen rento hengailu toisten kanssa nähtiin hyvin tärkeäksi, mutta sen puuttuminen oli monelle musertavaa. Tunne ulkopuolisuudesta oli läsnä tällaisessa tilan-teessa ja se lisäsi yksinäisyyttä. Sosiaalisen verkoston avulla ihmisen on mahdollista toimia vuoro-vaikutuksessa muiden kanssa. Se antaa tunteen yhteenkuuluvuudesta toisten kanssa jossain ryh-mässä ja se myös mahdollistaa hyväksytyksi tulemisen. (Kangasniemi 2008, 78.)
Edellä mainitun ystävyyden lisäksi suurimmassa osassa kirjoitelmista esiin tuli myös toive löytää itselle intiimi rakkaussuhde, joka täyttäisi emotionaaliset tarpeet. Hyvin moni toi esiin, että varsin-kin parisuhde olisi keino päästä eroon yksinäisyydestä edes osittain. Myös sosiaalinen yksinäisyys tuli hyvin selkeästi esiin kirjoitelmissa. Huolimatta ympärillä olevista opiskelukavereista, tunne to-dellisesta yhteenkuulumisesta oli harvinaista. Tämän takia koettiin hyvin paljon ulkopuolisuutta ja erilaisuutta muihin ihmisiin ja se heikensi uskallusta tutustua toisiin ihmisiin.
Yksinäisyyteen liittyi vahvasti ajallinen ulottuvuus. Mitä lyhyemmän aikaa koki yksinäisyyttä sitä helpompi siitä tuntui olevan päästä irti. Lapsuudessa alkanut yksinäisyys saattoi olla hyvin syvälle juurtunutta, kun taas aikuisena koettu yksinäisyys saattoi tuntui ohimenevältä asialta. Yksinäisyys saattoi olla hetken kestävä tai se saattoi olla koko elämän läpäisevä asia. Tärkeä esille tullut asia oli oma suhtautuminen yksinäisyyteen. Niin kauan kuin toivoa tuntui olevan, niin mahdollisuus yksinäisyydestä irtaantumiseen oli olemassa.
71 Sosiaalisen median merkitys tuntui korostuvan tutkimukseni aineistosta. Yksinäisyyttä pohdittiin hyvin paljon suhteessa sosiaaliseen mediaan. Monella suhtautuminen sosiaaliseen mediaan tun-tui olevan ristiriitainen. Toisaalta sosiaalisen median hyödyt nähtiin monella tapaa ja siitä löydet-tiin monia hyviä tekijöitä, jotka mahdollistivat yksinäisyyden vähentämisen. Toisaalta esiin nousi myös monia ajatuksia, jotka toivat esiin monia tilanteita ja tapoja, millä tavoin sosiaalinen media aiheutti yksinäisyyttä. Kuitenkin tarvitaan vielä enemmän tutkimusta, että ymmärrettäisiin suhtei-den merkitystä nuorten aikuisten yksinäisyyttä pohtiessa, sosiaalisen median käytön merkitystä ja sosiaalisen tuen hakemista. (Lisitsa ym. 2020, 710.)
72