• Ei tuloksia

Vuorovaikutusmuuttujat

4 TUTKIMUSONGELMAT JA TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN

4.4 Summamuuttujien muodostaminen ja niiden luotetta-

4.4.2 Vuorovaikutusmuuttujat

Yhdesst:i.olon useus. Isän saatavilla oloa ja osallistumista pojan hoitoon tämän lapsuudessa kysyttiin vain isiltä. Tämän hetkistä yhdessäolon useutta kysyttiin molemmilta. Kaikkiaan

näistä kysymyksistä oli ajateltu muodostuvan kolme summa­

muuttujaa13, eivätkä tulokset antaneet aihetta suunnitelman muuttamiseen. Summamuuttujien koostumus ja osioiden korre­

laatiot summapistemäärään ilmenevät taulukosta 9.

TAULUKKO 9. Summamuuttujien oi, yi ja yp koostumus, osioiden pisteitys ja niiden korrelaatiot summapistemäärään14

Osio Selite Pisteitys Osion korrelaatio summapistemäärään

13 Vaikka tässä käytetään summamuuttuja nimitystä, tulosanalyyseissa kaikki summamuuttujat olivat keskiarvo­

muodossa, ts. osioiden pistemäärien summa jaettiin osioiden lukumäärällä.

14 Summapistemäärästä on tällöin vähennetty ko. osion vaikutus.

Taulukon 9 mukaan osiot korreloivat vähintään kohtuullisesti asteikkonsa sumrnapistemäärään. Taulukosta 10 käy ilmi näiden summa-asteikkojen reliaabeliudet15 ja näin muodostettujen summamuuttujien keskinäiset korrelaatiot.

TAULUKKO 10. Yhdessäolon useutta mittaavien summamuuttujien reliaabeliudet (a-kerroin) ja keskinäiset korrelaatiot

Summamuuttuja oi yi a

oi isän osallistuminen

pojan hoitoon (isä) .87

yi yhdessäolon useus (isä) .04 .65 yp yhdessäolon useus (poika) .01 . 47*** .82

*** tilastollisesti erittäin merkitsevä (p < .001)

Pojan lapsuuden aikaista isän saatavilla olemista ja hoi­

toon osallistumista mittaava summamuuttuja (oi) osoittautui tilastollisten kriteerien valossa reliaabeliksi (a = .87).

Silti tällaisten retrospektiivisten lomakemuuttujien vali­

dius voidaan asettaa kyseenalaiseksi.

Myös nykyistä yhdessäolon useutta mittaavat summamuuttu­

jat (yi ja yp) saivat verrattain hyvät reliaabeliuskertoi­

met. Tosin pojille osoitetut kysymykset näyttäisivät olevan isien kysymyksiä reliaabelimpia, vaikka heidän arvionsa yhdessäolon useudesta olivatkin pitkälle yhteneviä (r .47). Huomattavaa on, että isän osallistuminen pojan hoitoon tämän lapsuudessa ei näytä ennustavan nykyistä yhdessäolon useutta.

Vuorovaikutuksen luonnetta kuvaavat muuttujat. Isän ja pojan välistä kasvatuksellista vuorovaikutusta luonnehtivien keskeisten piirteiden selvittämiseksi oli sekä isän että pojan lomakkeessa useita struktroituja kysymyksiä. Niitä oli laadittu lähinnä kahdelle ulottuvuudelle: lämpimyys -

kyl-15 Summamuuttujien reliaabeliuskertoimet ovat ns.

Cronbachin alfa-kertoimia, jotka ilmentävät summa-asteikon sisäistä johdonmukaisuutta.

myys ja autonomisuus - kontrolli. Kuitenkin juuri näiden ky­

symysten osalta oli tarpeen tarkistaa, ryhmittyvätkö ne myös tilastollisesti siten kuin etukäteen oli ajateltu.

Niinpä sekä isien että poikien vastausten pohjalta to­

teutettiin faktorianalyysit, joihin sijoitettiin kaikki vuorovaikutuksen luonnetta mittaamaan tarkoitetut muuttujat.

Poikien lomakkeen kysymykset 15 - 40 ja isien kysymykset 45 - 54 sekä 75 - 84 faktoroitiin erikseen siten, että kummas­

sakin rnuuttuj aj aukossa oletettiin muodostuvan kaksi orto­

gonaalista faktoria (lämpimyys ja kontrolloivuus). Poikien aineiston tulokset ovat taulukossa 11.

TAULUKKO 11. Vuorovaikutuksen piirteitä koskevien muuttujien faktoroituminen poikien aineistossa (suurimman uskottavuuden menetelmä, varirnax-rotaatio,

Osio

isä on seurassani hyväntuulinen isä ottaa huomioon mielipiteeni isä pitää minua hyvänä

isä neuvottelee kanssani isä sanoo pitävänsä minusta isä kertoo luottamuksellisia isä on kuin "kaveri kaverille"

kerron isälle salaisuuksiani isä pitää sen minkä lupaa isä huomauttaa käytöksestäni .05 isä muistuttaa kotiintuloajoista .20 isä muistuttaa kotitöistä .14 isä kyselee mitä olen tehnyt .33 isä huomauttaa pukeuturnisestani -.02 isä kyselee harrastuksistani .31 isä kyselee koulusta, läksyistä .25 isä huomauttaa kielenkäytöstäni .03 isä määräilee ja komentelee -.09 Ominaisarvojen summa = 7.84 (30.2 % kokonaisvarianssista)

Poikien muuttuj�joukossa kahden faktorin pakotettu rat­

kaisu jakaa osiot selvästi kahteen ryhmään: ensimmäisellä faktorilla latautuvat lämpimyyttä ja demokraattisuutta, toisella kontrollia ja autoritaarisuutta koskevat kysymyk­

set. Tulos tukee hyvin ennakkoajatusta. Myös ennen fakto­

rointia suoritettu pääkomponenttianalyysi osoitti, että muuttujajoukosta erottuu kaksi vahvaa pääkomponenttia niin kuin odotettiinkin. Mikäli faktorilukua lisättäisiin, olisi­

vat seuraavat faktorit sisällöllisesti merkityksettömän suppeita.

Faktorianalyysin päätarkoituksena ei kuitenkaan ollut to­

distaa kahden ulottuvuuden - lämpimyys ja kontrolli - ole­

massaoloa (se on jo todistettu aikaisemmissa tutkimuksissa moneen kertaan), vaan karsia sopimattomat muuttujat pois summa-asteikoista. Taulukon 11 painokertoimia tarkasteltaes­

sa huomataan, että kahdella osiolla (x20 ja x23) on selvästi negatiivinen painokerroin, lisäksi kummankin kommunaliteetti jää matalaksi. Siksi nämä osiot jätettiin pois lopullisesta summa-asteikosta.

Poikien aineiston faktorianalyysin pohjalta muodostettiin siten kaksi summamuuttujaa seuraavasti:

- lp vuorovaikutuksen lämpimyys pojan arvioimana (keskiarvo muuttujista x16, x17, x19, x22 ja x24 - x31)

- kp isän kontrolloivuus pojan arvioimana

(keskiarvo muuttujista xl5, xl8, x21 ja x32 - x40).

Vastaavalla menettelyllä tutkittiin myös isille suunnat­

tujen kysymysten ryhmittymistä kahdeksi j aukoksi. Fakto­

rianalyysia edeltäneessä pääkomponenttianalyysissa syntyi poikien aineiston tapaan kaksi muita selvästi voimakkaampaa pääkomponenttia. Kuten taulukosta 12 ilmenee, latautuvat kaikki kysymykset summamuuttuj ien muodostamista ajatellen riittävän hyvin jommallekummalle faktorille, joten ne voi­

daan nimetä poikien faktoreiden mukaisesti lämpimyyden ja kontrolloinnin faktoreiksi.

TAULUKKO 12. Vuorovaikutuksen piirteitä koskevien muuttujien faktoroituminen isien aineistossa (suurimman uskottavuuden menetelmä, varimax-rotaatio, n = 113)

Osio Selite Fl F2 h2

Y76 sanotte pitävänne hänestä .75 .03 .57 Y81 hyväksytte hänet virheineenkin .75 .16 .59 Y79 hän on teille tärkeä ihminen .74 .19 .58

Y83 pidätte häntä hyvänä .66 .16 .46

Y77 keskustelette kahden kesken .62 .18 .41 Y78 kehutte tai palkitsette häntä .60 .11 .37 Y80 otatte hänet mukaanne .58 .11 .35 Y82 olette hänelle hyväntuulinen .54 -.07 .29 Y84 puuhaatte kahdestaan .52 -.03 .27 Y75 hakeudutte hänen seuraansa .50 .10 .26 Y49 pyritte vaikuttamaan käytöstapoihin .19 .77 .63

Y51 ... kielenkäyttöön .04 .66 .44

Y53 ... menemisiin .07 .64 .42

Y54 ..• asenteisiin .11 .64 .42

Y50 ... pukeutumiseen .01 .57 .32

Y48 ••. kaverien valintaan .06 .53 .28 Y45 ... kurinpitoon yleensä -.01 .49 .24

Y46 .•. koulunkäyntiin .41 .48 .40

Y52 ... kotitöiden tekemiseen .06 .35 .13

Y47 ... harrastuksiin .20 .26 .11

Ominaisarvojen summa = 7.55 (37.8 % kokonaisvarianssista)

Isien aineiston faktorianalyysin pohjalta muodostettiin kaksi summamuuttujaa poikien lp- ja kp-muuttujien tapaan seuraavasti:

- li vuorovaikutuksen lämpimyys isän arvioimana (keskiarvo muuttujista y75 - y84)

- ki isän kontrolloivuus isän arvioimana (keskiarvo muuttujista y45 - y54).

Tutkimuksessa oli siten käytettävissä yhteensä neljä isän ja pojan välistä vuorovaikutusta luonnehtivaa summamuuttu­

jaa, kaksi lämpimyyttä ja kaksi kontrollia mittaavaa. Reli­

aabeliuslaskelmat osoittivat, että niiden alfa-kertoimet sijoittuvat välille 0,80 - 0,87 (taulukko 13), joten muodos­

tettuja asteikkoja voidaan pitää riittävän reliaabeleina.

TAULUKKO 13. Vuorovaikutuksen luonnetta mittaavien summa­

muuttujien keskinäiset korrelaatiot, reli­

aabeliudet (a-kerroin) ja korrelaatiot kont­

rollimuuttujiin y85 ja y86

isän yleisarvio lämpimyydestä isän yleisarvio läheisyydestä

li

tilastollisesti melkein merkitsevä (p < .05) tilastollisesti merkitsevä (p < .01)

tilastollisesti erittäin merkitsevä (p < .001) a .86 .87 .80 .81

Isän lomakkeessa oli lisäksi kaksi yleisarviokysymystä, toinen suhteen lämpimyydestä (y85) ja toinen läheisyydestä

(y86). Näitä voidaan pitää li-asteikon kontrollimuuttujina ja ne korreloivatkin siihen hyvin (.47 ja .48), joten isien lämpimyysarvioinnit olivat tämän perusteella johdonmukaisia.

Summamuuttuj ien keskinäisistä korrelaatioista voi päätel­

lä mm. seuraavaa:

(a) Pojan arviot lämpimyydestä ja kontrollista korreloivat lievästi mutta tilastollisesti merkitsevästi isän vastaaviin arvioihin (.20 ja .22). Tämä voi olla merkki lämpimyyttä ja kontrollia koskeneiden kysymysten validiudesta.

(b) Sekä isien että poikien arvioissa lämpimyys ja kontrolli korreloivat merkittävästi toisiinsa. Paitsi vastaamisten­

denssillä, tämä voi selittyä sillä, että mainitut vuoro­

vaikutuksen piirteet eivät olisikaan aivan ortogonaalises-·

sa16 suhteessa toisiinsa kuten useissa yhteyksissä on aja­

teltu (vrt. Schaefer 1959; Luolaja 1978).

16 SPSSX-ohjelmiston FACTOR-ohjelmakäskyn OBLIMIN-ali­

käskyllä toteutettujen vinokulmaisten rotaatioiden pohjalta lasketut faktoripisteet korreloivat keskenään melko tarkal­

leen samoin kuin em. summamuuttujat. Tämä pätee sekä isien että poikien aineistossa.