Keskeiset tulokset ja hypoteesien todentuminen

Seuraavassa tarkastellaan tutkimusaineiston antamia vastauk­

sia kolmeen asetettuun tutkimustehtävään (luku 4.1.2).

Lisäksi tutkimusongelmiin liittyi viisi aikaisemmilla tutki­

muksilla perusteltua hypoteesia, j"Oiden tästä aineistosta saamaa empiiristä tukea myös pohditaan.

1. Mitä yhtäläisyyttä on isän ja pojan sosiaalisessa sukupuolessa? Isä - poika-parien samanlaisuutta tutkittiin korrelatiivisesti kahdella tavalla: sosiaalisen sukupuolen typologisen luokituksen ja sukupuoliroolisuuntautumista mittaavien m- ja f-muuttujien tasolla. Kun isät ja pojat jaettiin sosiaaliselta sukupuoleltaan neljään luokkaan -eriytymättömiin, feminiineihin, maskuliineihin ja andro­

gyyneihin - ei voitu havaita mitään sellaista tendenssiä, että pojan sosiaalinen sukupuoli olisi sama kuin hänen isänsä. Tällä tasolla tarkasteltuna ns. samanlaisuushypotee­

si, ei saanut tukea. Niinpä vastauksena ongelmaan 1.1 voi­

daan todeta, että

isät ja pojat eivät sijoittuneet samoihin sosiaalisen sukupuolen luokkiin sattuman aiheuttamaa tulosta useam­

min.

Sen sijaan isän ja pojan sosiaalisen sukupuolen välille löytyi muunlaatuista riippuvuutta: maskuliini-isien

andro-gyynisten poikien määrä ylitti huomattavasti odotusarvonsa.

Tulos oli sikäli odottamaton, että tutkimuksen teoriatausta samoin kuin aineiston keruukin oli suunniteltu samanlai­

suushypoteesin varassa, joten tämän tuloksen tulkinta jää tässä tutkimuksessa arvailujen varaan ( tosin eräät muut havainnot antavat jonkin verran aineksia myös tämän löydök­

sen tulkintaan kuten tuonnempana todetaan).

Kun isiä ja poikia tarkasteltiin sukupuoliroolisuuntautu­

mista mittaavien, keskenään korreloimattomien maskuliini­

suus- ja feminiinisyys-muuttujien valossa, merk�ttävä löydös oli se, että isän maskuliinisuus oli positiivisessa mutta feminiinisyys negatiivisessa yhteydessä¹ pojan maskuliini­

suuteen. Kun isällä oli paljon maskuliinisia ja vain vähän feminiinisiä piirteitä (sosiaalinen sukupuoli maskuliini), pojalla oli usein tavallista enemmän maskuliinisia piirteitä

(sekä myös feminiinisiä, koska valtaosa heistä oli andro­

gyynejä). Tarkempi analyysi paljasti, että itse asiassa isän vähäinen feminiinisyys yhdistyy pojan vankkaan maskuliini­

suuteen vain silloin, kun isä itsekin on keskimääräistä maskuliinisempi, eli maskuliini tai androgyyni.

Kun lisäksi todetaan, että isän sukupuoliroolisuuntautu­

misella ei ollut yhteyttä pojan feminiinisyyteen, vo.idaan ongelmaan 1.2 antaa seuraava vastaus:

Pojan sukupuoliroolisuuntautumisessa vain maskuliinisuus, ei sen sijaan feminiinisyys, selittyi isän sukupuoliroo­

lisuuntautumisella: keskimääräistä maskuliinisemmalla isällä, joka on samalla vain vähän feminiininen, oli usein tavallista maskuliinisempi poika.

2. Miten isän ja pojan välinen kasvatuksellinen vuorovai­

kutus täsmentää isän ja pojan sukupuoliroolisuuntautwnisen välistä yhteyttä? Tutkimuksen yleisenä lähtökohtana ollutta samanlaisuushypoteesia täsmennettiin jo taustaosassa aikai­

sempien tutkimusten antamien viitteiden pohjalta siten, että isän ja pojan välisellä kasvatuksellisella

vuorovaikutuksel-1 Tosin myös nämä riippuvuudet olivat lieviä, vaikka olivatkin tilastollisesti merkitseviä.

la oletettiin olevan vaikutusta heidän sosiaalisen sukupuo­

lensa samanlaisuuteen. Isän ja pojan samanlaisuutta vahvis­

tavina tekijöinä on useissa yhteyksissä mainittu vuorovaiku­

tuksen määrä ja lämpimyys sekä isän kontrolloivuus (esim.

Block ym. 1973; Lamb 1986). Tällaiset havainnot saivat tukea myös tässä tutkimuksessa.

Yhdessäolon määrä. Isän maskuliinisuus tai feminiinisyys ei ollut tilastollisesti merkitsevässä yhteydessä yhdessä­

olon määrään, ts. sosiaaliselta sukupuoleltaan erilaiset isät eivät poikenneet tässä toisistaan (ongelma 2.1). Kui­

tenkin yhdessäolon määrää ja isän saatavilla oloa koskevat muuttujat täsmensivät odotusten mukaisesti isän ja pojan maskuliinisuuden välistä riippuvuutta. Sen sijaan ne eivät tuoneet lisäinformaatiota siihen, miksi isän ja pojan fe­

miniinisyyden välillä ei ollut yhteyttä. Niinpä vastaukseksi ongelmaan 2.2 voidaan todeta vain se, että

isän ja pojan maskuliinisuuden samankaltaisuus vahvistui kun yhdessäoloa oli runsaasti tai kun siihen oli ollut hyvät mahdollisuudet (hypoteesi 2 sai tukea).

Ainoastaan isän osallistuminen pojan hoitoon tämän lap­

suudessa osoittautui sellaiseksi yhdessäolon muodoksi, joka ei lujittanut isän ja pojan maskuliinisuuden välistä posi­

tiivista riippuvuutta samaan tapaan kuin muut yhdessäolo­

muuttujat. Itse asiassa isä - poika-korrelaatiot vahvistui­

vat silloin, kun isä oli osallistunut keskimääräistä vähem­

män poikansa hoitamiseen.

Todettakoon tässä yhteydessä myös se, että hypoteesi lei saanut tukea: androgyyniset ja feminiiniset isät eivät olleet osallistuneet muita enemmän poikansa hoitamiseen tämän lapsuudessa.

Vuorovaikutuksen luonne. Tutkimusasetelman keskeiset väliintulevat muuttujat, lämpimyys ja kontrolli, eivät olleet kiistattomasti suoraan yhteydessä isän tai pojan sukupuoliroolisuuntautumiseen (ongelma 2.1), koska riippu­

vuudet olivat erilaisia sen mukaan, käytettiinkö isän vai pojan arvioita vuorovaikutuksen luonteesta. Esimerkiksi isän maskuliinisuus ja feminiinisyys olivat lievässä yhteydessä

(r = .18*) vuorovaikutuksen lämpimyyteen, jos siitä käytet­

tiin isän antamia arvioita. Korrelaatio oli kuitenkin tilas­

tollisesti merkityksetön, jos lämpimyyttä mitattiin pojan näkökulmasta. Näin ollen myös vastaukset ongelmiin ^2.3 ja 2.4 ovat osin erilaisia riippuen siitä, kumman arvioita käy­

tetään.

Kuitenkin hypoteesin 3 voidaan katsoa saaneen tukea seu-raavasti:

Isän ja pojan maskuliininen samankaltaisuus oli selvintä silloin, kun isä oli keskimääräistä kontrolloivampi;

vastaavasti isän ja pojan feminiinisyyden välinen nega­

tiivinen riippuvuus oli voimakkainta silloin, kun suhde oli keskimääräistä lämpimämpi tai isä keskimääräistä kontrolloivampi.

Erityisesti pojan arviot vuorovaikutuksen lämpimyydestä ja isän kontrolloivuudesta vahvistivat väliintulevina muut­

tujina isä - poika-riippuvuuksia edellä mainituin seurauk­

sin. Maskuliinisuuden osalta nimenomaan isän kontrolloivuus näyttää selvästi lujittavan isän ja pojan samanlaisuutta, ja tältä osin tulos on täysin hypoteesin 3 mukainen. Sen sijaan feminiinisyyden osalta tulos on toisenlainen: lämpimyys ja kontrolloivuus eivät lisää isän ja pojan samanlaisuutta, vaan päinvastoin tuovat entistä selvemmin esiin sen, että jos isä on feminiininen, niin poika ei ole. Tässä suhteessa hypoteesin 3 todentuminen on kaksitahoinen kysymys^2•

3. Onko isän sukupuoliroolisuuntautuminen yhteydessä hänen toteuttamaansa roolikasvatukseen ja onko tällä yhteyt­

tä pojan sukupuoliroolisuuntautumiseen? Kun pojilta kysyt­

tiin heidän arviotaan siitä, kuinka tärkeinä kunkin isä pitää eräitä maskuliinisen ja feminiinisen käyttäytymisen piirteitä, tarkoituksena oli tavallaan kartoittaa kodin roolikasvatuksen tavoitteita. Poikien arvioita voidaan pitää heidän uskomuksinaan näistä tavoitteista. Vastausten

perus-2 Block ym. (1973) ja Lamb (1986) tarkoittanevat il­

meisesti vain samankaltaisuudesta kertovia riippuvuuksia, ts. positiivisia korrelaatioita, joita lämpimyys ja kont­

rolli heidän mukaansa vahvistavat.

teella monet isät pitävät tärkeänä sekä maskuliinista että feminiinistä roolikasvatusta (r = .42). Tällaiset isät ovat usein myös lämpimiä ja kontrolloivia ja puuhaavat yhdessä poikansa kanssa.

Kun isiltä kysyttiin heidän arviotaan siitä, kuinka paljon he ovat rohkaisseet poikaansa toisaalta maskuliini­

seen, toisaalta feminiiniseen käyttäytymiseen, tarkoituksena oli saada tietoa kasvatusmenettelyistä. Myös isien vastauk­

sista paljastui se, että samat isät rohkaisevat kumpaankin käyttäytymiseen ( r = • 51). Tällaisia olivat ennen muita lämpimät ja kontrolloivat isät.

Hypoteesi 4 sai tukea seuraavasti:

Androgyyniset ja feminiiniset isät rohkaisivat muita enemmän feminiiniseen käyttäytymiseen, kun taas masku­

liinisuuteen rohkaisivat eniten maskuliiniset ja andro­

gyyniset isät.

Hypoteesi 5 ei sen sijaan saanut tukea: maskuliinisuuteen rohkaiseminen ei ollut yhteydessä pojan maskuliinisuuteen eikä feminiinisyyteen rohkaiseminen pojan feminiinisyy­

teen.

In document Isän merkitys pojan sosiaaliselle sukupuolelle (sivua 178-182)